LUVIAN OOSINSELÄN TUULIVOIMAPUISTON KEVÄTMUUTTOSELVITYS, TALVIHAVAINNOINTI JA LIITO-ORAVASELVITYS 2011 AHLMAN

Transkriptio

1 LUVIAN OOSINSELÄN TUULIVOIMAPUISTON KEVÄTMUUTTOSELVITYS, TALVIHAVAINNOINTI JA LIITO-ORAVASELVITYS 2011 AHLMAN Konsultointi & suunnittelu

2 sisällysluettelo Raportista... 4 Selvitysalueen yleiskuvaus... 4 Työstä vastaavat henkilöt... 5 Kevätmuuton havainnointi... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Havaintopisteet, lentokorkeudet ja lentosuunnat... 5 Havaintopäivät, kellonajat ja sääolosuhteet... 7 Epävarmuustekijät... 8 Tulokset... 9 Päätelmät Lajiluettelo Hangassuon talvihavainnointi Tutkimusmenetelmät Epävarmuustekijät Tulokset Päätelmät Saalistuksesta ja muista tekijöistä johtuneet riskilennot Lajiluettelo Merikotkahavainnointi Tutkimusmenetelmät Tulokset Liito-oravaselvitys Tutkimusmenetelmät Liito-oravan elinpiiristä Liito-orava lainsäädännössä Epävarmuustekijät Tulokset Kirjallisuus Liitteet Liite 1. Lennot 60 minuuttia kohden havaintopäivittäin Liite 2. Havaintopaikkojen lennot tunnin jaksoissa päivittäin Liite 3. Kevätmuutontarkkailussa havaitut muuttavat linnut lentokorkeuksineen Liite 4. Tuulivoimapuistoalueen liito-oravahavaintojen GPS-pisteet lisätietoineen Liite 5. Sähkönsiirtoreittien liito-oravahavaintojen GPS-pisteet lisätietoineen... 53

3 Pori Energia Oy ja TuuliWatti Oy suunnittelevat tuulivoimapuistoa Luvian (kuva 1) ja Porin rajamaille. Koska kyseessä on laaja hanke ja sillä on yhteisvaikutuksia, sovelletaan siihen YVAlain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Tuulivoimalat tulevat olemaan teholtaan 2 5 MW ja tornikorkeudet metriä. Tuulivoimaloiden lukumäärä on tämänhetkisten suunnitelmien mukaan noin yksikköä. Osana YVA-menettelyä laadittiin lintujen kevätmuutontarkkailu, jonka tavoitteena oli selvittää niin muuttavien kuin kiertelevienkin lintujen lentoreittejä ja -korkeuksia. Kevätmuuttoaineiston avulla hankkeen törmäämisvaikutukset voidaan arvioida YVA-menettelyn myöhemmässä vaiheessa. Talvella Hangassuon kaatopaikalla havainnoitiin merikotkien ja lokkien liikehdintää, keväällä etsittiin mahdollista merikotkareviiriä hankealueelta ja sen läheltä sekä inventoitiin mahdolliset liitooravien reviirit. Tämä raportti esittelee FCG Finnish Consulting Group Oy:n Ahlman Konsultointi & suunnittelulta tilaaman Luvian Oosinselän tuulivoimapuiston lintujen kevätmuutonseurannan, talvihavainnoinnin ja liito-oravainventointien tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia haittavaikutuksia linnustoon. Kuva 1. Luvian sijainti. 3

4 RaPORTISTA Tässä raportissa esitetään huhtikuussa 2011 toteutetun lintujen kevätmuutontarkkailun, kaatopaikan talvihavainnoinnin ja liito-oravainventointien tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä ja lajiluettelon, jossa esitetään suurikokoisten ja muuten huomionarvoisten lajien lentotiedot yksityiskohtaisesti niin kevät- kuin talvihavainnointien ajalta. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue sijaitsee noin 2,5 kilometrin päässä Luvian keskustasta pohjoiseen. Alue on varsin laaja ja levittäytyy itäosassa sijaitsevalta Hangassuon kaatopaikalta aina länsipuolella mereen työntyvään Lankoorinnokkaan saakka (kuva 2). Hankealueen leveys on noin yhdeksän kilometriä. Tuulivoimapuisto on suunniteltu alueelle, jossa on niin metsiä, hakkuualueita kuin ojitettuja soitakin. Elinympäristöt ovat varsin pirstoutuneita. Hankealueella ei käytännössä ole lainkaan peltoja, mutta eteläpuolella sijaitsevat Luvian Lankoorinnokkaa myötäilevät viljelysalueet ja vastaavasti pohjoispuolella Porin Viasveden pellot. Porin keskustaan on matkaa noin 11 kilometriä, ja se sijaitsee tuulivoimapuiston koillispuolella. Pohjoispuolella ovat puolestaan merkittävinä lintupaikkoina tunnetut Viasvedenlahti ja Preiviikinlahti. Alueelle on kaavailtu noin 30 tuulivoimayksikköä, jotka sijoitetaan esiselvityssuunnitelman mukaan melko tasaisesti hankealueelle (kuva 3). Kuva 2. Tuulivoimapuistoalue on merkitty karttaan oranssilla katkoviivalla. 4

5 Kuva 3. Hankealueelle suunniteltujen tuulivoimalayksiköiden sijaintipaikat. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Luvian Oosinselän tuulivoimapuiston lintujen kevätmuutonseurannasta vastasivat lintuihin syventyneet luontokartoittajat Santtu Ahlman ja Sami Luoma. Heillä molemmilla on pitkä lintuharrastustausta etenkin muutonseurannassa, minkä vuoksi lentokorkeuksien ja -suuntien sekä etäisyyksien arvioimisesta on runsaasti kokemusta. Lintujen talvihavainnoinnista Hangassuon kaatopaikalla sekä keväisestä merikotkareviirien inventoinnista vastasi Sami Luoma. Liito-oravaselvityksen teki luontokartoittaja Risto Vilen. Raportoinnista vastasivat Santtu Ahlman ja Sami Luoma (Ahlman Konsultointi & suunnittelu). KEVÄTMUUTON HAVAINNOINTI TUtkimusmenetelmät Havaintopisteet, lentokorkeudet ja lentosuunnat Kevätmuuttoa havainnoitiin kahdessa eri pisteessä 13 päivänä yhteensä 78 tuntia (156 henkilötyötuntia). Toinen havaintopiste valittiin siten, että siitä olisi mahdollisimman hyvä näkyvyys hankealueen ylle. Koska lähialueet ovat käytännössä kokonaan puustoisia, osoittautui parhaaksi paikaksi Porin ja Luvian rajalla sijaitseva Hangassuon kaatopaikka (kuva 4), josta näki jokseenkin hyvin hankealueen itäosasta pitkälle länteen. Samalta paikalta havainnoitiin myös syysmuuttoa. 5

6 Kuva 4. Kevättarkkailun havaintopisteet. Hangassuon kaatopaikka on merkitty punaisella ja Laitakari sinisellä pallolla. Havaintopisteestä arvioitiin lintujen lentokorkeudet neljän portaan asteikolla ja seurattiin hankealueen poikki lentäviä sekä sen ulkopuolelta kiertäviä lentoja. Kaikki havainnot liikehtivistä linnuista eli lennoista kirjattiin työtä varten räätälöidylle havaintolomakkeelle. Kerättäviä tietoja olivat laji, yksilömäärä, lentosuunta ja -korkeus sekä kellonaika tunnin jaksoissa siten, että esimerkiksi lomakkeella merkintä klo 7 tarkoittaa aikaväliä 7 8. Lentokorkeus merkittiin neljäasteisesti siten, että ensimmäinen aste oli 0 50 metriä, toinen metriä, kolmas ja neljäs metriä. Näistä toisen, kolmannen ja neljännen asteen lennot olivat ns. riskilentoja. Havaintojaksojen havaittiin hyvin niukasti lentoja, jotka olivat yli 195 metrin korkeudella. Etäisyyksiä havaintopisteen ja linnun välillä ei kirjattu, sillä se koettiin sinänsä turhaksi tiedoksi, jota ei voida hankkeessa hyödyntää. Lomakkeille kirjattiin erillistä koodia käyttäen linnut, jotka liikehtivät ainoastaan hankealueen itäpuolella, eikä lainkaan tuulivoimapuistoalueella. Myös lokki- ja varislintujen nousut ja niiden mahdolliset aiheuttajat kirjattiin tarkasti. Lisäksi lomakkeelle merkittiin säätiedot päivittäin. Lintujen lentokorkeus arvioitiin puuston ja puhelinmastojen korkeuden sekä kokemuksen avulla. Valtaosa linnuista lensi alle 100 metrin korkeudella, mikä helpotti korkeuksien arviointia. Lentosuunnat tarkastettiin kompassin avulla. 6

7 Päivämäärä Havainnointiaika Auringonnousu :45 8:45 6: :30 14:30 6: :15 12:15 6: :00 13:00 6: :00 11:00 6: :00 14:00 6: :00 11:00 6: :45 12:15 6: :45 11:45 5: :45 9:15 5: :30 12:30 5: :20 12:20 5: :20 12:20 5:33 Taulukko 1. Havainnointipäivät ja -kellonajat sekä auringonnousun ajoittuminen. Toinen havaintopiste eli kontrollipiste valittiin oletettavasti paremman muuttoreitin varrelta Luvian rannikolta, jossa havaintopaikkana oli Laitakarin aallonmurtaja. Kaatopaikan ja Laitakarin havaintopaikkojen välinen etäisyys oli noin 9,6 kilometriä. Laitakari sijaitsee tuulivoimapuiston havaintopisteeseen nähden lounaassa. Kaatopaikalta oli korkeuden ja sijainnin vuoksi selvästi laajempi näkyvyys hankealueel le kuin Laitakarissa, mutta Laitakarin ylitse lentävien lintujen muutto suppiloitui merkittävämmin. Havaintopäivät, kellonajat ja sääolosuhteet Lintujen havainnointi toteutettiin 13 päivänä ( ), jolloin molemmissa havaintopisteissä oli tarkkailija. Santtu Ahlman havainnoi jokaisena päivänä Hangassuon kaatopaikalla ja Sami Luoma Laitakarin aallonmurtajalla. Muutonseuranta toteutettiin parhaan näkyvän muuton aikaan huhtikuussa. Havainnoinnin tasainen jakaminen huhtikuulle loi aineistolle hyvät puitteet suurten lintujen muuton osalta. Merkittävät kevätmuuttosummat saatiin muun muassa hanhilta, kurjilta, päiväpetolinnuilta, töyhtöhyypiltä, kuovilta sekä sepelkyyhkyiltä. Havainnointi aloitettiin samanaikaisesti molemmissa paikoissa päivittäin korkeintaan 23 ja aikaisintaan seitsemän minuuttia ennen auringonnousua (taulukko 1), riippuen kevätmuuton etenemisestä, sääolosuhteista ja pilvisyydestä. Havainnointia tehtiin keskimäärin kuusi tuntia ilman taukoja. Ilta- tai yömuuttoa ei havainnoitu lainkaan. Havainnointia pyrittiin tekemään vaihtelevissa olosuhteissa, mikä onnistui varsin hyvin. Aineistoa kerättiin niin myötä- ja vastatuulesta, vaihtelevissa pilvisyysolosuhteissa ja myös aamusumussa. Huhtikuu 2011 oli varsin sumuinen monena aamuna. Havaintopäivät olivat lämpötilaltaan parista pakkasasteesta noin 14 lämpöasteeseen. 7

8 Päivämäärä Päivämäärä Lämpötila alussa Lämpötila lopussa Pilvisyys alussa Pilvisyys lopussa Tuuli alussa Tuuli lopussa C 2 C 8/8 (sumua) 8/8 (sumua) 2 m/s S 3 m/s S C 5 C 8/8 4/8 4 m/s S 5 m/s S C 5 C 8/8 2/8 5 m/s NW 7 m/s NW C 5 C 8/8 (heikko sumu) 8/8 0 m/s E 2 m/s SE C 4 C 8/8 (sumua) 8/8 0 m/s 1 m/s N C 10 C 8/8 (sumua) 2/8 0 m/s N 2 m/s N C 7 C 2/8 2/8 2 m/s S 5 m/s S C 7 C 0/8 0/8 2 m/s NW 3 m/s W C 7 C 8/8 8/8 (heikko sade) 2 m/s S 6 m/s S C 2 C 8/8 (sumua) 8/8 (sumua) 0 m/s S 1 m/s S C 11 C 0/8 1/8 2 m/s S 4 m/s S C 12 C 5/8 2/8 0 m/s N 2 m/s N C 14 C 5/8 1/8 0 m/s S 2 m/s S Taulukko 2. Sääolosuhteet Hangassuon kaatopaikalla havaintopäivittäin. Lämpötila alussa Lämpötila lopussa Pilvisyys alussa Pilvisyys lopussa Tuuli alussa Tuuli lopussa C 1 C 8/8 (sumua) 8/8 (sumua) 0 m/s 2 m/s S C 5 C 7/8 2/8 1 m/s S 6 m/s S C 5 C 7/8 2/8 5 m/s NW 11 m/s NW C 6 C 8/8 8/8 0 m/s 2 m/s SE C 4 C 8/8 8/8 0 m/s 1 m/s NW C 8 C 8/8 (sumua) 2/8 0 m/s 4 m/s N C 4 C 2/8 3/8 1 m/s SW 4 m/s SW C 5 C 0/8 1/8 2 m/s N 4 m/s NW C 6 C 8/8 8/8 3 m/s S 5 m/s S C 2 C 8/8 (sumua) 8/8 (sumua) 0 m/s 0 m/s C 12 C 1/8 2/8 2 m/s SE 4 m/s S C 11 C 6/8 2/8 1 m/s N 5 m/s N C 10 C 2/8 2/8 0 m/s 2 m/s SW Taulukko 3. Sääolosuhteet Laitakarissa havaintopäivittäin. EPÄVARMUUSTEKIJÄT Kevätmuuttoselvitys käsitti 13 päivänä yhteensä 78 tuntia havainnointia huhtikuussa. Suurten lintujen muutto saatiin havainnoitua varsin tarkasti tuona aikana. Kevätmuuton alkaminen venyi poikkeuksellisen myöhään, minkä vuoksi havainnointi aloitetttiin vasta maaliskuun jälkeen. Todennäköisesti osa kotkamuutosta jäi näkemättä. Toukokuun puolella näkyvästä muutosta oli jäljellä enää vain kahlaajien sekä myöhäisten petolintujen muutto, eikä niiden havainnointiin panostettu lainkaan, sillä aineiston karttuminen oli jo huhtikuun viimeisten havaintojaksojen aikana melko vähäistä. 8

9 Havainnointi painotettiin auringonnousun jälkeiseen aamuun ja aamupäivään, eikä ilta- tai yöhavainnointia ollut lainkaan. Yömuutto vaatisi tutkaseurantaa, jotta yömuuttajien osuus saataisiin selville. TULOKSET Syysmuuton seurannan aikana kirjattiin yhteensä lentoa, joista 70 prosenttia havaittiin Hangassuon kaatopaikalla (taulukko 4). Muuttoliikehdintä oli varsin selvästi vilkkaampaa Laitakarissa ja matkapuhelinyhteyden avulla pystyimme osittain varmistamaan mitkä parvet näkyivät molempiin havaintopisteisiin. Tulosten perusteella vain vähäinen määrä hanhista, kurjista ja petolinnuista havaittiin molemmissa pisteissä. Kokonaislentomäärästä noin 73 prosenttia kirjattiin ns. riskikorkeudella. Valtaosa lennoista muodostui kuitenkin lokki- ja varislinnuista. Hangassuon lokkiliikenne tapahtuu enimmäkseen lounaan ja luoteen välisellä sektorilla, eikä alueen itäpuolella lintuja lennä kuin harvoin. Vastaavasti varislinnut saapuvat kaatopaikalle kaikista ilmansuunnista ja lähtevät sekalaisesti kaikkiin suuntiin. Lentojen lukumäärä vaihteli varsin voimakkaasti, mutta kokonaisuudessaan toukokuun lähestyessä muuttavien lajien yksilömäärät vähenivät selvästi. Tuntikohtaiset lentojen lukumäärät olivat kokonaisyksilömäärien tavoin selvästi korkeammat Hangassuolla (taulukko 5). Päivämäärä Hangassuo Laitakari Yhteensä Taulukko 4. Lentojen lukumäärä päivittäin ja havaintopaikoittain. 9

10 20000 Hangassuo Laitakari Kuva 5. Päivittäiset lentojen lukumäärät havaintopaikoittain. Hangassuo Laitakari Kuva 6. Päivittäiset lentomäärät havainnoitua tuntia kohden. PÄÄTELMÄT Vaikka havainnointi jakautui keväällä vain yhdelle kuulle (huhtikuu), saatiin jakson aikana isojen lintujen muutosta kattava aineisto. Toukokuussa näkyvä muutto olisi ollut vähäistä avomeren ulkopuolella. Tulosten valossa Hangassuolla kirjattiin selvästi enemmän lentoja, koska siellä ruokailleet nauru- ja harmaalokit sekä naakat muodostivat vajaat lentoa. Kaatopaikan kohdalla lintujen varsinainen muutto oli Laitakariin verrattuna vähälukuisempaa, vaikka sielläkin havaittiin muutolla kaikkia lajiryhmiä. Sorsalintuja, petolintuja ja kahlaajia havaittiin 10

11 Päivämäärä Hangassuo Laitakari Yhteensä Taulukko 5. Tuntikohtaiset keskiarvot lentomääristä päivittäin. kaatopaikan kohdalla vähemmän kuin Laitakarissa, mutta laulujoutsenia ja metsähanhia samalla suuruusluokalla. Hangassuolla kirjattiin 78 tunnin aikana yhteensä yli lentoa, eli keskimäärin noin lentoa tuntia kohden. Näistä valtaosan muodostivat lokki- ja varislinnut, jotka hyödynsivät kaatopaikan ehtymätöntä ravintolähdettä. Kaatopaikan aineistoa tarkastellessa on syytä mainita, että ylivoimainen enemmistö lintu jen muuttoreiteistä kulki hankealueen sisällä ja sen länsiosassa. Ulkopuolisten lentojen osuus (itäpuolella) oli vähäinen, vaikka itäpuoli oli seurannassa koko muun näkyvän sektorin kanssa. Laitakarissa lentomäärä 78 tunnin aikana oli vajaat Tuntia kohden lentoja kirjattiin näin ollen yli 600. Lennot Laitakarissa koostuivat lähes yksinomaan muuttavista linnuista ja ruokailulentoja havaittiinkin ainoastaan merihanhilla. Muutto kulki Laitakarissa havainnoinnin kannalta erinomaisesti kapeahkoa sektoria. Lajikohtaiset muuttajamäärät olivat siten aika ajoin suuria ja lisäksi hyvin määritettävissä lajilleen. Laitakarin ohittaneiden lintujen muuttoreitti kulki pääosin suoraan hankealueelle (pohjoiseen ja koilliseen). Vain merimetsot ja osa sorsalinnuista liikehtivät selvästi hankealueen ulkopuolella (lännessä), ulompana merellä. Laulujoutsenet, metsähanhet ja kuovit muuttavat Ruotsista Pohjanlahden poikki koilliseen ja niiden muutto saatiin erittäin hyvin haarukoitua. Piekanat, töyhtöhyypät ja sepelkyyhkyt muuttavat pääosin pohjoiseen ja niistä saatiin lentoaineistoa erityisen hyvin. Vaikka kevään 2011 huhtikuu olikin poikkeuksellisesti hyvin usein sumuinen aamuisin, voidaan saatua lentoaineistoa pitää hyvin kattavana, sillä sumun jälkeen usein hyvin nopeasti starttaava muutto saatiin havainnoitua monesti. Päätaulukossa (taulukko 6) olevat lajit ovat lähes kaikki muuttavia, lukuunottamatta lajeja, joilla osa lennoista koostuu ruokailulennoista. Näitä lajeja taulukossa ovat merihanhi, sinisorsa, telkkä, merimetso, merikotka, kanahaukka, varpushaukka, kurki, metsäviklo, nauru-, kala-, selkä-, harmaa- ja merilokki, kalatiira, naakka, varis, kottarainen ja pikkuvarpunen. Lajit, joiden lennot koostuvat ainoastaan ruokailulennoista tai muista muuttoon viittaamattomista lennoista, ovat teeri, metso, korppi ja vuorihemppo. Muuttavat linnut on eritelty liitteessä 3. 11

12 Taulukko 6. Kevättarkkailussa kirjatut lennot korkeuksien mukaan. Hangassuo ja Laitakari kuvaavat kokonaislentomääriä havaintopaikoittain, Lennot yht. kummankin havaintopaikan yhteislentomäärää, Riskilentoja metrin korkeuden lentoja, Alilentoja 0 50 metrin korkeuden lentoja, Ylilentoja yli 195 metrin korkeuden lentoja, U hankealueen ulkopuolella lentävien lintujen lentoja ja Riski % prosentuaalista osuutta riskilennoista suhteessa kokonaislentomäärään. Lisätietojen EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, L = lintuderektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji. Laji Hangassuo Laitakari Lennot yht. Riskilentoja Alilentoja Ylilentoja U Riski % Lisätiedot Kyhmyjoutsen Laulujoutsen V, L Metsähanhi V, NT Lyhytnokkahanhi Tundrahanhi Merihanhi Kanadanhanhi Valkoposkihanhi L Harmaahanhilaji Ristisorsa VU Haapana Sinisorsa Jouhisorsa VU Lapasorsa Punasotka VU Tukkasotka V, VU Lapasotka EN Haahka NT Pilkkasiipi NT Telkkä V Uivelo L Tukkakoskelo NT Isokoskelo V, NT Teeri L Metso L Kaakkuri L, NT Kuikka L Kuikkalaji Merimetso Harmaahaikara Haarahaukka L, CR Merikotka L, VU Ruskosuohaukka L Sinisuohaukka L, VU Kanahaukka Varpushaukka Hiirihaukka VU 12

13 Laji Hangassuo Laitakari Lennot yht. Riskilentoja Alilentoja Ylilentoja U Riski % Lisätiedot Piekana Hiirihaukkalaji Kalasääski L, NT Tuulihaukka Ampuhaukka L Nuolihaukka Muuttohaukka L, VU Kurki L Meriharakka Tylli NT Kapustarinta L Töyhtöhyyppä Suokukko L, EN Jänkäkurppa Taivaanvuohi Lehtokurppa Punakuiri L Pikkukuovi Kuovi Punajalkaviklo NT Valkoviklo V Metsäviklo Liro L Merikihu Pikkulokki L Naurulokki NT Kalalokki Selkälokki V, VU Harmaalokki Merilokki Räyskä L, NT Kalatiira L Uuttukyyhky Sepelkyyhky Käpytikka Pikkutikka Kangaskiuru L Kiuru Törmäpääsky VU Haarapääsky Räystäspääsky Metsäkirvinen Niittykirvinen NT Luotokirvinen

14 Laji Hangassuo Laitakari Lennot yht. Riskilentoja Alilentoja Ylilentoja U Riski % Lisätiedot Västäräkki Tilhi Rautiainen Mustarastas Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas Kulorastas Laulu- /punakylkirastas Hömötiainen Sinitiainen Närhi Naakka Mustavaris Varis Korppi Kottarainen Varpunen Pikkuvarpunen Peippo Järripeippo Peippo / järripeippo Viherpeippo Tikli Vihervarpunen Hemppo Vuorihemppo VU Urpiainen Pikkukäpylintu Pikku- / isokäpylintu Punatulkku Lapinsirkku Pulmunen NT Keltasirkku Pajusirkku Yhteensä

15 LAJILUETTELO Tässä osiossa esitetään yksityiskohtaisemmin suurikokoisten ja muiden huomionarvoisten lajien lentotietoja. Lajeja tai määrittämättömiä lajiryhmiä havaittiin Hangassuolla yhteensä 99 ja Laitakarissa 115. Kustakin lajista esitetään suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen nimi. Palstan oikeassa reunassa on merkitty punaisella hakasulkuihin lajin mahdollinen uhanalaisuusluokitus (CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, L = lintudirektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji). Lajista kerrotaan hyvin yleispiirteisesti perustietoja lennoista. Havaintopaikkojen alla on päiväkohtainen lentomäärä. Tieteellisen nimen jälkeen on molempien havaintopisteiden yhteenlaskettu ns. riskilentojen prosentti. Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) 15 % Kyhmyjoutsenet muuttavat ja oleilevat tiiviisti merellä. Sisämaassa lentävät yksilöt ovat satunnaisia. Hangassuo 1 yks. Laitakari 80 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 81 % [L] [V] Laulujoutsenen kevätmuutto alkoi Satakunnassa kunnolla vasta huhtikuun puolella. Muutosta saatiin kattavasti aineistoa. Viimeisten seurantapäivien aikana muutto oli jo käytännössä ohi. Hangassuo 268 yks. Laitakari 316 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 2 Metsähanhi (Anser fabalis) 94 % [V] [NT] Metsähanhet muuttivat kolmanneksen runsaampana Hangassuon kautta. Metsähanhien kevätmuutto kulkee pääasiassa koilliseen. Hanhista tuli kattava aineisto kevään osalta. Hangassuo 907 yks. Laitakari 690 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 1 15

16 Lyhytnokkahanhi (Anser brachyrhynchus) 100 % Lyhytnokkahanhi on keväinen läpimuuttaja Satakunnassa. Muuttomäärät ovat olleet koko 2000-luvun hienoisessa kasvussa. Laji muuttaa usein metsähanhiparviin lyöttäytyneenä. Hangassuo 1 yks. Laitakari 10 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Tundrahanhi (Anser albifrons) 100 % Tundrahanhi on lyhytnokkanhanhen tapaan läpimuuttava laji Suomessa. Yksilömäärät Satakunnassa ovat keväisin varsin vaatimattomia. Hangassuo 1 yks. Laitakari 3 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Merihanhi (Anser anser) 79 % Merihanhen muuttoon päästiin heti kuun alussa käsiksi, ja laji saapuukin heti ensi sulien aikaan. Merihanhia muutti huomattavasti enemmän Laitakarissa kuin kaatopaikalla. Aineisto sisältää muuttavien lintujen lisäksi koko joukon ruokailulennoista koostuvia lentoja. Hangassuo 292 yks. Laitakari 883 yks. 2.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 10 Harmaahanhilaji (Anser sp.) 97 % Muutonseurannan ohessa havaittiin määrittämättömiä hanhia, jotka hyvin todennäköisesti olivat metsähanhia. Hangassuo 317 yks. Laitakari 355 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - 16

17 Kanadanhanhi (Branta canadensis) 100 % Kanadanhanhien muuttajamäärät ovat aina vaatimattomia Anser-suvun hanhiin verraten. Hangassuo 20 yks. Laitakari 35 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 1 Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) 0 % [L] Kaikki havaitut linnut nähtiin Laitakarissa. Linnut liikkuivat ulompana merellä ja lensivät siten kaikki hankealueen ulkopuolella. Hangassuo 0 yks. Laitakari 73 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Ristisorsa (Tadorna tadorna) 100 % [VU] Kolme ristisorsaa lähti Laitakarinlahdelta ilmeisesti muutolle koilliseen. Lennot muodostuivat näistä linnuista. Haapana (Anas penelope) 70 % Lennot koostuivat Laitakarissa havaituista 43 muuttavasta haapanasta. Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 87 % Sinisorsia havaittiin muuttavina melko runsaana, ilmeisesti ankaran jäätilanteen edesauttamana. Hangassuo 0 yks. Laitakari 60 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Jouhisorsa (Anas acuta) 75 % [VU] Jouhisorsa muuttaa pääosin yöllä, joten aamumuutolla havaittujen lintujen lukumäärä jää väksinkin alhaiseksi. Hangassuo 1 yks. Laitakari 7 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - 17

18 Lapasorsa (Anas clypeata) 80 % Laitakarissa kirjattiin viisi lapasorsalentoa Tukkasotka (Aythya fuligula) [V][VU] Tukkasotka muuttaa pääasiassa yöllä, mutta Laitakarissa muutti sumuaamun jälkeen melko runsaasti myös tukkasotkia. Sisämaan puolella lajin näkeminen muutolla on harvinaista. Hangassuo 0 yks. Laitakari 91 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 74 Lapasotka (Aythya marila) 0 % [EN] Laitakarissa havaittiin ja viisi lintua ulompana merellä etelään menossa. Punasotkia (Aythya ferina) muutti ja yksi koiras koilliseen Laitakarissa. Haahka (Somateria mollissima) 88 % [NT] Haahka on sisämaassa harvinainen, mutta huhtikuun alussa olleet perättäiset sumuyöt ja -aamut saivat aikaan sen, että haahkaparvia eksyi pitkälle sisämaahan ja sumun viimein hälvettyä, alkoivat haahkat etsiytyä länteen rannikkoa kohden. Tästä ilmiöstä koostuvat lennot 5.4. molemmissa havaintopisteissä, jolloin haahkoja tuli sisämaasta kohti rannikkoa. Hangassuo 18 yks. Laitakari 40 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 2 Pilkkasiipi (Melanitta fusca) 0 % [NT] Laitakarissa lensi kahdeksan lintua etelään ulompana merellä, hankealueen ulkopuolella. Telkkä (Bucephala clangula) 55 % [V] Telkkiä havaittiin huomattavasti enemmän Laitakarissa kuin kaatopaikalla. Telkille tyypillistä on lentää melko korkealla. Hangassuo 4 yks. Laitakari 135 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 49 18

19 Uivelo (Mergus albellus) 0 % [L] Laitakarissa muutti kuusi uiveloa hankealueen ulkopuolella Tukkakoskelo (Mergus serrator) 8 % [NT] Tukkakoskelot havaittiin lähes yksinomaan Laitakarissa. Valtaosa niistäkin liikehti ulompana merellä. Hangassuo 1 yks. Laitakari 50 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 20 Isokoskelo (Mergus merganser) 69 % [V] [NT] Isokoskeloita liikehti kaatopaikalla kymmenesosa Laitakarin määrästä. Lentomäärä on sangen kattava havaintojaksolta. Hangassuo 51 yks. Laitakari 541 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 88 Kaakkuri (Gavia stellata) 50 % [L] [NT] Laitakarissa muutti kaksi lintua havaintojakson aikana. Kuikka (Gavia arctica) 93 % [L] Kuikan päämuutto on vasta toukokuussa, mutta laji ei todennäköisesti lennä kovin runsaana hankealueen poikki, vaan massat muuttavat ulompana merellä pohjoiseen. Aineiston korkea ns. riskilentoprosentti johtunee sisämaahan (koilliseen) muuttaneista kotimaisista pesijöistä. Toisaalta, kaatopaikalla havaittiin vain yksi lintu. Hangassuo 1 yks. Laitakari 43 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 19 Kuikkalaji (Gavia sp.) 30 % Kaikki määrittämättömät kuikkalinnut (30 yksilöä) havaittiin Laitakarissa. Merimetso (Phalacrocorax carbo) 0 % Merimetsoaineisto on erittäin kattava ja lentomäärät hyvin suuria. Parhaana päivänä (15.4.) Laitakarin ohitti yli merimetsoa. Jakson lopussa lentoja alkoi kirjautua ruokailulennoista, jotka nekin olivat näyttäviä, kun Laitakarinlahden edustalle saattoi saapua useita satoja merimetsoja yhdessä parvessa. Käytännössä merimetsoliikenne on hankealueen ulkopuolella päämuutonkin aikana. 19

20 Hangassuo 1 yks. Laitakari yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 448 Harmaahaikara (Ardea cinerea) 88 % Harmaahaikaralentoja voi tulla periaatteessa missä tahansa, mutta selvästi runsaammin niitä kirjattiin Laitakarissa. Hangassuo 2 yks. Laitakari 14 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Haarahaukka (Milvus migrans) [L] [CR] Harvinainen pesimälajimme haarahaukka esiintyi kaatopaikalla peräti kahden eri linnun voimin. Linnut olivat liikehtiviä, eivätkä pysähtyneet kaatopaikan ruoka-antimille. Merikotka (Haliaeetus albicilla) 61 % [L] [VU] Merikotkista kirjattiin lähes sata lentoa, joista osa koskee muuttavia (kuva 7). Kaatopaikalta kirjattiin lisäksi paikallisten lintujen lentoja. Hangassuo 38 yks. Laitakari 29 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 1 20 Hangassuo Laitakari Kuva 7. Päivittäiset merikotkalentojen lukumäärät havaintopisteittäin

21 Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) 75 % [L] Ruskosuohaukka ei muuta milloinkaan runsaana. Lintujen muuttoreitit ovat myös usein ilman kummoisempia johtolinjoja varsin hajanaiset. Hangassuo 3 yks. Laitakari 5 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Sinisuohaukka (Circus cyaneus) 85 % [L] [VU] Muuttajamäärät ja muuton logiikka on kuten ruskosuohaukalla. Hangassuo 6 yks. Laitakari 7 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Kanahaukka (Accipiter gentilis) 38 % Valtaosa lennoista tuli luonnollisesti kaatopaikalta. Vaatimattomassa aineistossa muuttavia lintuja edustavat nuoret toisen kalenterivuoden linnut. Hangassuo 6 yks. Laitakari 2 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Varpushaukka (Accipiter nisus) 85 % Varpushaukkoja muuttaa huomattavasti kanahaukkoja enemmän, mutta kevään säätyypeistä johtuen mitään huippupäivää ei havaintojaksolla koettu. Laji muutti melko tasaisesti, kuitenkin Laitakarissa selvästi runsaslukuisempana. Hangassuo 27 yks. Laitakari 45 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 2 Hiirihaukka (Buteo buteo) 86 % [VU] Hiirihaukkoja liikehti molemmissa paikoissa, eniten jo

22 Hangassuo 25 yks. Laitakari 17 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Piekana (Buteo lagopus) 87 % Piekanahuiput osuivat havaintopäiviin juuri oikein ja siten lentojen kokonaismäärä kohosi yli sadan. Kaatopaikalla havaittiin vain kolmasosa Laitakarin määristä, mikä selittyy osin sillä, että suuri osa Laitakarin linnuista muutti pohjoiseen (hankealueen läpi), mutta kaatopaikalta ei hankealueen länsiosassa muuttavia lintuja kykene havaitsemaan. Hangassuo 25 yks. Laitakari 78 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Kalasääski (Pandion haliaetus) 100 % [L] [NT] Kalasääskiä havaittiin ainoastaan Laitakarissa, lajityypilliseen tapaan vähäisesti. Hangassuo 0 yks. Laitakari 10 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 3 Tuulihaukka (Falco tinnunculus) 86 % Tuulihaukkalentoja havaittiin varsin paljon. Laitakarissa havaittiin lähes 2/3 enemmän tuulihaukkoja kuin kaatopaikalla. Hangassuo 6 yks. Laitakari 16 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 1 Hiirihaukkalaji (Buteo sp.) 100 % Kaatopaikalla havaittiin kolme määrittämätöntä hiirihaukkalajin edustajaa

23 Ampuhaukka (Falco columbarius) 0 % [L] Aina vähälukuinen ampuhaukka havaittiin molemmissa paikoissa kerran. Hangassuo 1 yks. Laitakari 1 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Nuolihaukka (Falco columbarius) 100 % Laitakarissa muutti yksi lintu koilliseen. Kurki (Grus grus) 83 % [L] Kurjen kevätmuutto saatiin havaittua melko hyvin. Suuremmat massat menevät usein sisempää, joten kokonaismäärää voi pitää kattavana (kuva 8). Paras päivä erottuu selkeästi (14.4.). Hangassuo 588 yks. Laitakari 425 yks. 2.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Muuttohaukka (Falco peregrinus) 100 % [L] [VU] Molemmissa havaintopaikoissa havaittiin sama vanha lintu Hangassuo Laitakari Kuva 8. Päivittäiset kurkilentojen lukumäärät havaintopisteittäin. 23

24 Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) 85 % Hyyppämääriin päästiin huhtikuussa täysin käsiksi, ja kokonaismäärä (yli 2 000) kertoo kattavaa kuvaa lentomäärien luonteesta. Hangassuo 718 yks. Laitakari yks. 2.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 14 Kuovi (Numenius arquata) 93 % Kahlaajista myös kuovin muutto saatiin erittäin hyvin havaituksi, joten tulos on kattava. Päämuuttopäivän summa Laitakarissa (19.4.) on valtakunnallisessa mittakaavassakin suuri. Laitakarissa havaittiin kuoveja huomattavasti enemmän kuin kaatopaikalla. Hangassuo 255 yks. Laitakari yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 1 Naurulokki (Larus ridibundus) 76 % [NT] Naurulokkilentoja saatiin vähintäänkin kattavasti, sillä reilut lentoa kirjattiin 156 tunnin aikana. Lentoja tunnissa saatiin siten noin 300. Naurulokkilentoja kertyi tuhansittain kaatopaikaille saapuvista ja sieltä lähtevistä linnuista. Muuttoaikana liikenne oli käytännössä tauoton ja huhtikuun aikana kokonaislentomäärä on saattanut olla satojatuhansia lentoja. Hangassuo yks. Laitakari yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 57 Kalalokki (Larus canus) 91 % Kalalokkilentoja kirjattiin havaintopisteissä yhteensä toista tuhatta. Kevät 2011 oli kalalokkien liikehdinnän suhteen varsin runsas. Hangassuo 363 yks. Laitakari 709 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 74 24

25 Selkälokki (Larus fuscus) 92 % [V] [VU] Selkälokkilentoja havaittiin varsin maltillisesti molemmissa havaintopaikoissa. Hangassuo 7 yks. Laitakari 19 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : - Harmaalokki (Larus argentatus) 86 % Kaatopaikalla harmaalokkimäärät olivat luonnollisesti hyvin suuria. Laitakarissa lentoja kirjattiin vain murto-osa kokonaismäärästä. Hangassuo yks. Laitakari 680 yks. 2.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 30 Merilokki (Larus marinus) 81 % Merilokkilentoja kirjattiin melko runsaasti ja yllättävästi siten, että Laitakarissa määrät olivat vain puolet vähemmän kuin kaatopaikalla. Hangassuo 272 yks. Laitakari 128 yks. 5.4.: : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : : 9 Naakka (Corvus monedula) ja varis (Corvus cornix) muodostavat myös huomattavan osan kaatopaikan lennoista. Naakkalentojen muhkea lentomäärä (18 581) sisältää myös muuttavia yksilöitä. Varislentoja kirjattiin kaatopaikalta ja Laitakarissa

26 HANGASSUON TALVIHAVAINNOINTI Kaatopaikka kerää erityisesti syksyn ja kevään välisenä aikana runsaasti harmaalokkeja ja naakkoja ruokailemaan hankealueelle. Suuret lintumassat houkuttelevat paikalle myös saalistajia, kuten merikotkia ja kanahaukkoja. Talviaikainen seuranta toteutettiin, sillä lentomäärät voivat olla merkittäviä vuoden pimeimpään aikaan, kun muualla ei ole ravintoa tarjolla. TUTkimusmenetelmät Talviseurannan aikana lintuja havainnoitiin kaatopaikalla kahdeksana päivänä ( ) yhteensä 24 tuntia. Havaintopisteestä arvioitiin lintujen lentokorkeudet neljän portaan asteikolla ja seurattiin hankealueen poikki lentäviä sekä sen ulkopuolelta kiertäviä lentoja. Puuston vuoksi aivan läntisimmän osan lentojen seuraaminen jäi hyvin vajavaiseksi, sillä koko hankealuetta hallitsevaa tähystyspistettä ei ollut saatavilla. Toisaalta talviseurannassa suurin merkitys koostui nimenomaan kaatopaikalle tapahtuvasta lintujen liikenteestä ja se pystyttiin kaatopaikalla olleella havaintopisteellä suorittamaan kattavasti. Kustakin lennosta kirjattiin vastaavat tiedot kuin kevätmuutonseurannassa. Pääasiallinen tavoite oli saada selville kaatopaikkaa ruokailupaikkanaan käyttävien lajien lentomääriä, mutta kaikkien lintulajien lennot kirjattiin ylös. Havainnointi aloitettiin päivittäin auringonnousun jälkeen ja sitä suoritettiin kolme tuntia ilman taukoja. Havainnointipäiviä tehtiin erilaisissa sääolosuhteissa, eikä työpäiviä tehty esimerkiksi vain lauhoina aamuina, vaan myös kireissä pakkassäissä, jolloin linnut ovat erityisesti kaatopaikan ravinnon varassa. Havaintopäivät olivat lämpötilaltaan viidestä pakkasasteesta aina 28 pakkasasteeseen (taulukko 7). EPÄVARMUUSTEKIJÄT Taulukko 7. Sääolosuhteet Hangassuon kaatopaikalla havaintopäivittäin. Merikotkien lentomäärät vaihtelevat melko paljon sääolosuhteiden ja merellisen ravinnon mukaan. Talvi oli kuitenkin Selkämerellä selvä jäätalvi, joten merikotkat hakeutuivat hanakasti kaatopaikalle ravinnon perässä. Havainnointi painotettiin auringonnousun jälkeiseen aamuun ja aamupäivään, eikä lok- Päivämäärä Lämpötila alussa Lämpötila lopussa Pilvisyys alussa Pilvisyys lopussa Tuuli alussa Tuuli lopussa C -2 C 8/8 8/8 2 m/s SW 3 m/s SW C -4 C 8/8 8/8 1 m/s W 1 m/s SW C -8 C 1/8 2/8 2 m/s S 3 m/s S C -2 C 8/8 6/8 3 m/s NW 3 m/s NW C -4 C 7/8 8/8 3 m/s W 7 m/s W C -22 C 0/8 1/8 0 m/s 1 m/s E C -8 C 7/8 6/8 0 m/s 2 m/s NW C -4 C 1/8 5/8 4 m/s SE 2 m/s SE 26

27 kien iltapäivällä tapahtuvaa liikehdintää näin ollen ole mukana. Lokit saapuvat talvella kaatopaikalle keskimäärin tunnin myöhemmin kuin syksyllä. Niiden talvimäärät olivat lisäksi vain noin kolmannes leutojen talvien määristä, joten lentomääriä tulee pitää minimimääränä. Leutoina talvina talvehtivien harmaalokkien määrät ovat Hangassuon kaatopaikalla noin viisi kertaa suuremmat kuin talvella TULOKSET Talviseurannan aikana kirjattiin yhteensä lentoa (taulukko 8). Liikehdintä oli varsin runsasta (1 442 lentoa / tunti), mutta vuodenajasta johtuen melko yksipuolista, painottuen varis- ja Taulukko 8. Talvihavainnoinnissa kirjatut lennot korkeuksien mukaan. Lentoja kuvaa kokonaislentomäärää, Riskilentoja metrin korkeuden lentoja, Alilentoja 0 50 metrin korkeuden lentoja, Ylilentoja yli 195 metrin korkeuden lentoja, Ulkopuolella hankealueen itäpuolen lentoja ja Riskilentojen % prosentuaalista osuutta riskilennoista suhteessa kokonaislentomäärään. Lisätietojen VU = vaarantunut, L = lintuderektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji. Laji Lentoja Riskilentoja Alilentoja Ylilentoja Ulkopuolella Riskilentojen % Lisätiedot Merikotka L, VU Kanahaukka Hiirihaukka VU Selkälokki V, VU Harmaalokki Merilokki Uuttukyyhky Palokärki L Kiuru Sinitiainen Talitiainen Närhi Harakka Naakka Mustavaris Varis Korppi Kottarainen Pikkuvarpunen Viherpeippo Tikli Urpiainen Tundraurpiainen Pikku- / isokäpylintu Punatulkku Keltasirkku Yhteensä

28 lokkilintuihin. Riskikorkeudella lentävien lintujen osuus talviseurannassa oli noin 77 prosenttia (taulukko 8). Lentojen lukumäärissä tapahtui selvä notkahdus tammikuun jälkeen, jolloin lokkien lentomäärät vähenivät selvästi, kun koko Selkämeri jäätyi. Jopa nollapäivä osui helmikuulle ja sen jälkeen kaatopaikalle saapuikin juhlapukuisia harmaalokkeja, jotka lienevät talvehtineet etelämpänä Itämerellä. Naakkojen lentomäärät romahtivat samalla tavalla kuin harmaalokkien, mutta syy on haastava selvittää. Ankarat olosuhteet saattoivat vaikuttaa korkeampaan talvikuolleisuuteen ja kireiden pakkasjaksojen aikana naakat ehkä välttivät energiankulutusta jäämällä kaupunkeihin ja taajamiin ruoanhakuun. Varisten ja korppien lentomäärät pysyivät kuitenkin melko tasaisina koko talven ajan. Hangassuon kaatopaikalla talvehti vähälukuisista talvehtijoista muun muassa hiirihaukka ja 12 kottaraista, joista kevääseen asti selvisi vain kaksi lintua. Lisäksi talvella hyvin harvinainen lapinsirkku talvehti paikalla 150 keltasirkun parvessa. PÄÄTELMÄT Vaikka havainnointi jakautui talvelle melko harvasti, saatiin jakson aikana tapahtunut liikehdintä selvitettyä melko hyvin. Kaatopaikan aineistoa tarkastellessa on syytä mainita, että kaikki talviset lennot kulkivat hankealueen sisällä ja sen länsiosassa. Ulkopuolisten lentojen osuus (itäpuolella) oli siten nolla prosenttia, vaikka itäpuoli oli seurannassa koko muun näkyvän sektorin kanssa. Saalistuksesta ja muista tekijöistä johtuneet riskilennot Kaatopaikalla saalistelevat merikotkat ja kanahaukat aiheuttivat talviseurannan aikana peräti riskilentoa (syksyllä lentoa), kun lokit ja varislinnut nousivat yli 50 metriin asti pyörimään ympyrää, kunnes tilanne rauhoittui. Kiertely tapahtui monesti useiden satojen metrien säteellä kaatopaikalta. Kaatopaikan ruokailijoiden pakoreaktion lukumäärät ja niiden mahdollisesti havaitut syyt esitetään taulukossa 9. Ulkopuolisista syistä johtuneiden riskilentojen osuus on koko aineistosta peräti 45 prosenttia. Nämä lennot muodostuivat harmaa- ja merilokeista sekä naakoista ja variksista. Päivämäärä Riskilennot Syy Kellonaika Lisätietoja Merikotka Kanahaukka Merikotka ? 11 Luultavasti kanahaukka Merikotka Kanahaukka Merikotka Kanahaukka Kanahaukka Kanahaukka Kanahaukka Kanahaukka 10 Yhteensä Taulukko 9. Petolintujen saalistuksesta aiheutuneet riskilennot. 28

29 LAJILUETTELO Tässä osiossa esitetään yksityiskohtaisemmin suurikokoisten ja muiden huomionarvoisten lajien lentotietoja. Kustakin lajista esitetään suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen nimi. Nimien oikealla puolella palstan reunassa on merkitty punaisella hakasulkuihin lajin mahdollinen uhanalaisuusluokitus (VU = vaarantunut ja L = lintudirektiivin). Lajista kerrotaan hyvin yleispiirteisesti perustietoja, kuten levinneisyys ja niin edelleen. Havaintopaikkojen alla on päiväkohtainen lentomäärä. Päivämäärien yläpuolella on talven kokonaisyksilömäärä ja ns. riskilentojen prosentti. Merikotka (Haliaetus albicilla) [L] [VU] Merikotkakanta Satakunnassa ja koko Suomessa on ollut hienoisessa elpymistilassa. Laji pesii pääosin rannikon tuntumassa ja on erittäin näkyvä laji. Merikotkien ruokailulennot voivat olla huomattavan pitkiä, ja etenkin kovina jäätalvina talvehtivien lintujen ravinto voi olla varsin tiukassa. Tällöin Hangassuon kaatopaikan merkitys on suurimmillaan merikotkille. Kotkat tarkkailevat metrin etäisyydellä kaatopaikan laidalla, ja odottavat jätteille saapuvia lintuja. Merikotkat lentävät hankealueen sisällä vaihtelevan pituisia matkoja ja palaavat mieluiselle tähystyspuulle ruokailun tai saalistuksen / saalistusyrityksen jälkeen. Merikotkalennoista noin puolet oli riskikorkeudella. Kaatopaikalla havaittiin kaiken ikäisiä lintuja. Merikotkien saalistuksista lisää tilastoa taulukossa yksilöä / 45 % : : : : : : : : 4 Kanahaukka (Accipiter gentilis) Kanahaukka on haukoista eniten kaatopaikkoja hyödyntävä oleva laji, koska siellä esiintyy kanahaukalle juuri optimikokoista saalista (lokit ja varislinnut) hyvin runsaasti. Laji pesii koko maassa, mutta runsaammin Etelä-Suomessa. Kanahaukkoja esiintyy talvella usein enemmän kuin syksyllä, sillä varsinkin nuoret kanahaukat joutuvat turvautumaan helppoon ravintoon kaatopaikalla, koska niiden saalistustaidot eivät vielä ole kokeneen linnun tasoista. Ensimmäinen talvi onkin nuorille kanahaukoille se varsinainen koetinkivi. Kevättä kohden saalistelevat linnut olivat pelkästään vanhoja lintuja. Kanahaukka oli varsin yleinen saalistaja kaatopaikalla (taulukko 9.). 8 yksilöä / 13 % : : : : : : : : 0 Harmaalokki (Larus argentatus) Harmaalokki pesii koko maassamme rannikolla, sisävesillä ja soillakin. Lajin kanta on varsin runsas lähinnä ihmistoiminnan ansiosta ja kaatopaikkojen merkitys on ollut kasvussa keskeinen tekijä. Harmaalokeista suuri 29