TIEDOTE N:o 3 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANVILJELYSKEM1AN JA -FYSIIKAN LAITOS NIITTONURMEN SYYSLANNOITUS

Samankaltaiset tiedostot
LAPIN KOEASEMA MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 11. (3 1 TASAVÄKEVÄN SUPER Y-LANNOKSEN SOVEL- TUVUUS TURVAAN TIMOTEINURMELLE FOHJOIS-SUOMESSA

LAPIN KOEASEMA TIEDOTE N:0 3 ODELMAN TYPPILANNOITUKSEN JA NIITTOAJAN VAIKUTUS TIMOTEI- NURMEN SATOON. P Juola, R Heikkilä ja A Valmari

Typpi porraskokeen tuloksia Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskus (SjT)

Karjanlannan syyslevitys typen näkökulmasta

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANVILJELYSKEMIAN JA -FYSIIKAN LAITOS. TIEDOTE N:o 6 RAILI JOKINEN: MAGNESIUMSULFAATTILANNOITUS KEVÄTVILJOILLE VANTAA 1977

Biohiili ja ravinteet

Ympäristötuet ja niiden toimeenpano - lannoitus vuonna Ympäristötukien mahdollisuudet, Tampere

VINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN

LaPaMa Lannoita paremmin -malli. Lannoitus prosessina

Myllyvehnän lannoitus AK

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANTUTKIMUS LAITOS. Tiedote N:o MAAN ph-mittausmenetelmien VERTAILU. Tauno Tares

Kuva 1. Vasemmalla multausyksiköllä varustettu lietevaunu ja oikealla letkulevitin.

Nurmien fosforilannoitus

Rikinpuute AK

ProAgria lohkotietopankki. Esityksen sisältö

Calciprill-kalkki - vaikutus maan happamuuteen ja satoon ohralla ja timoteinurmella kasvukaudella 2013

Kokemuksia rikkihapon lisäyksestä lietelantaan levityksen yhteydessä. Tapio Salo, Petri Kapuinen, Sari Luostarinen Lantateko-hanke

Kalium porraskokeen tuloksia Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskus (SjT)

MegaLab tuloksia 2017

Fosforilannoituksen tarve kasvintuotannossa

Miten vähällä ja millaisella fosforilannoituksella pärjää?

VINKKEJÄ ERITYYPPISTEN VEHNIEN VILJELYYN

MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS

Satoisat lajikkeet tarvitsevat riittävästi ravinteita tuottaakseen runsaan ja hyvälaatuisen sadon!

Ympäristötukiehtojen mukainen lannoitus vuonna 2009

Ravinne ja lannoitusasiaa. Tapio Salo MTT

Vetoletkulevitys urakointikäytössä Belgiassa onnistuisiko myös Suomessa?

Syksyllä nurmelle sijoittamalla levitetyn lietelannan vaikutus satoon ja ravinnehuuhtoumiin

Hyödynnä tarjolla oleva uusi teknologia - Yara satelliittipalvelu. Ilkka Mustonen Oulunsalo

Lannan typpi

Lannoitus ja Laatu. Susanna Muurinen Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskus

Nurmen perustaminen ja lannoitus

REJEKTIVEDEN PELTOMITTAKAAVAN KASVATUSKOE 2013

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANVILJELYSKEMIAN JA -FYSIIKAN LAITOS. TIEDOTE N:o 1 RAILI JOKINEN: PERUNAN MAGNESIUM- JA MANGAANILANNOITUS VANTAA 1977

Tuhkalannoituksen vaikutukset puuston kasvuun sekä hiilivarastoon turve- ja kivennäismailla

N:o 931/ Annettu Helsingissä 9 päivänä marraskuuta 2000

KASVINVILJELYLAITOKSEN TIEDOTE N:o 6

SIJOITTAMINEN MAAHAN PINTALEVITYS NPKS NKS NS. Fosforin sijoittaminen tärkeää! AMMONIUMNITRAATTI + KALSIUM NPKS-LANNOITTEET MULTAUS SIJOITUSLANNOITUS

Ravinnehävikit lannan levityksen yhteydessä. TEHO Maatalouden ympäristöneuvojien koulutuksen 5. päivä

Oranki-hanke: Koeasetelma ja Maan orgaanisen aineksen vaikutus sadontuottoon

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANTUTKIMUS LAITOS. Tiedote N:o RIVILANNOITUKSEN VAIKUTUS VILJAVUUSTUTKIMUKSEN TULOKSEEN

Mädätteen: Lannoitusmäärän vaikutus satotasoon Levitysmenetelmän vaikutus satotasoon Lannoitusvaikutus verrattuna naudan lietelantaan Niittonurmen

Palkokasvien lannoitusvaikutuksen arviointi. Reijo Käki Luomun erikoisasiantuntija ProAgria

TUTKIMUSTIETOA PÄÄTÖKSENTEON TUEKSI NITRAATTIASETUSTA VARTEN

Projektiraportti kasvukaudelta 2013 ja yhteenvetoa koevuosilta YM 24/48/2011

Havaintokoe 2010 Kevätvehnän aluskasvikoe 1 (Vihti)

Karjanlannan käyttö nurmelle

Lannoittamalla kestävää ja kannattavaa viljelyä. Anne Kerminen

Lannoitus kasvukaudella ja UUTTA YaraVitalehtilannoitukseen. Ilkka Mustonen Yara Suomi Oy

Peltohavaintohanke. Työpaketti 2. Ravinteiden kierron tehostaminen. Hautomokuori orgaanisen aineen lisääjänä luomu- ja tavanomaisella pellolla

Nurmikasvikokeiden tuloksia

TARKKUUTTA TILATASOLLA. Aino Launto-Tiuttu Itämerihaasteen hajakuormitusseminaari

Kannattavuutta ravinnetaseiden avulla

LaPaMa Lannoita paremmin -malli. Lannoitussuunnittelu. Tuomas Mattila Erikoistutkija & maanviljelijä

Rukiiseen kannattaa panostaa. Simo Ylä-Uotila

Nurmikokeiden tuloksia ja uusia oivalluksia keskiössä N, P ja K

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS. AULIS JÄRVI, ARJO KANGAS, LEO MUSTONEN, YRJÖ SALO, HEIKKI TALVITIE, MARTTI VUORINEN ja LEA MÄKELÄ

SATA-HÄMEEN KOEASEMAN TIE DOTE N:o 2

Ohrakoelohkon havainnointia koekentällä. Ylä-Savon ammattiopisto, Peltosalmi Kesä 2017

LOHKO-hanke. Viljelijäaineisto

Vihannesten lannoitustutkimus Lukessa v

Karjanlannan hyödyntäminen

Sokerijuurikkaan lannoitus. Aleksi Simula

Kasvien ravinteiden otto, sadon ravinteet ja sadon määrän arviointi

Ajankohtaista nurmen lannoituksesta

Biokaasulaitoksen käsittelyjäännös nurmen ja ohran lannoitteena

Muokkaus ja kylvö. Löydät valikoimastamme maan parhaat kylvösiemenet aina viljanviljelystä nurmikasveihin sekä öljy- ja valkuaiskasveille.

Petri Kapuinen MTT Kasvintuotannon tutkimus Toivonlinnantie 518, PIIKKIÖ puhelin:

Varautuminen kasvukauteen Asiakkuuspäällikkö Ilkka Mustonen

Oikeanlainen perustamis- ja satovuoden lannoitus tuo selvää sadonlisää

Kierrätysravinteiden käyttötavat ja ravinteiden käyttökelpoisuus

Lannoituskokeet konsentraatilla: kesän 2018 kokeiden tuloksia. Joonas Hirvonen Markku Huttunen Juha Kilpeläinen Anssi Kokkonen

Maan tarkastelu paljastaa kasvukunnon Osa 2

Levitysmenetelmät avainasemassa lannan tehokkaassa käytössä. Tapio Salo ja Petri Kapuinen

Vihannesten fosforilannoitustutkimus alkanut tavoitteena taloudellinen lannoitus

Lietelannan käytön strategiat ja täydennys. Nurmen lannoitus ja karjanlanta Pohjois-Suomen Nurmiseminaari 2013

Taulukko 1. Viljan, öljykasvien ja palkokasvien typpilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) Perustoimenpide: Peltokasvien lannoitus

Nitraattiasetus (931/2000) ja sen uudistaminen

PUHDISTAMOLIETTEEN HYÖTYKÄYTTÖÄ KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ

Kokemuksia herneen ja härkäpavun viljelystä säilörehuksi sekä nurmen täydennyskylvöstä

Mangaani porraskokeen tuloksia Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskus (SjT)

Karjanlannan levityksen teknologiat ja talous

TIEDOTE N:o 11 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANVILJELYSKEMIAN JA -FYSIIKAN LAITOS

Ravinnetaseet ja ravinteiden hyödyntäminen TEHO Plus -hankkeessa

Nurmen satopotentiaalista tuottavuutta

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANTUTKIMUSLAITOS. Tiedote N:o

Kasvinsuojelu 2019 ja koetoiminnan tuloksia. Berner Oy, ViljelijänBerner, Viljelijän Avena Berner

Turvemaiden viljelyn vesistövaikutuksista - huuhtoutumis- ja lysimetrikentiltä saatuja tuloksia

Eila Turtola, Tapio Salo, Lauri Jauhiainen, Antti Miettinen MATO-tutkimusohjelman 3. vuosiseminaari

NURMIPÄIVÄ Pellot Tuottamaan-hanke Liperi Päivi Kurki ja Ritva Valo MTT Mikkeli

POLARTOP BOR BOR VILJELYRATKAISU ENTSYYMIMALLASOHRA. Tiedä mitä kylvät.

Nitraattiasetus (931/2000) ja sen uudistaminen. Mikko J. Jaakkola

LOUNAIS-SUOMEN KOEASEMAN TIEDOTE N:o 6

Maan kasvukunto, lannoitus ja orgaaniset ravinteet. Jyväskylä

MTTK MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS

Ajankohtaisia tutkimustuloksia ja -aiheita NURMESTA

Hautomokuori orgaanisena maanparannusaineena

Kasvinsuojelu 2019 ja koetoiminnan tuloksia Asmo Saarinen

Reijo Käki Luomuasiantuntija

Syysrypsikooste Pellot tuottamaan -hanke. Joensuu: Ti klo 9-15 Pasi Hartikainen, ProAgria Pohjois-Karjala

Transkriptio:

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANVILJELYSKEM1AN JA -FYSIIKAN LAITOS TIEDOTE N:o 3 HILKKA TÄHTINEN, JAAKKO KÖYLIJÄRVI JA PENTTI TEITTINEN: NIITTONURMEN SYYSLANNOITUS VANTAA 1977

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANVILJELYSKEMIAN JA -FYSIIKAN LAITOS TIEDOTE N:o 3 HILKKA TÄHTINEN, JAAKKO KÖYLIJÄRVI, JA PENTTI TEITTINEN: NI ITTONURMEN SYYSLANNOITUS PL 18 01301 VANTAA 30 PUH1 831 9141

Sisältö Sivu Ydin 1 Johdanto 2 Aineisto 2 Tulokset ja tarkastelu 3 Kirjallisuutta 8 Tulostaulukot 4-7 9-12 Ydin Tutki~iinei4toon kutduu kakitöi4ta 1-vuotis)sta kenttäkoetta, vuoisiita 1973-75. Kokei4a vektailtiin.cannoitteiden ja keväte.evity)stä heinak).si koiljattavieta nwunitta käyttaen Y-,Cannomädkiä, jotka i4ä Jsivät typped 50, 100 ja 150 kg/ha.. Sykyt.ea tannoitteet,cevitcttlnaoutaantunecue -maaue ennen ta.even twe.oa: KaikiLea tannoitutaoizta kevateannoitws antoi paxhaimman tutoben. Sekä heinäadon stwwu4 etta,sen )Laakavaekua-i..sp-ito-suu4 ja ndin Leen myö flaakavaikuaato otivat yy,stevitytd kaytettaed pienempia kuin kevdteevityk7 )sele.a. Lannoitteiden.evittaminen etta keväät.e.a ei antanut yhtd hyväd tueo4ta kuin uma ann'oitemadila kevdauä -Cevitettyna. Jaettäe4a out typeistii heinan ko/ljuun jdekeen oddrnaatoa vai/ten isaatiin mexkit4evd)sti. /Lempi kokonaiåato kuin -Cevitettacs,sa koko maa/la yhdetta kextaa. Raakaucakuäi,sadonuukuude4a cl ew ot,eut meirlit4eva.

2 Johdanto Nurmille annettu lannoitus jaa keväällä maan pintaan. Lannoituksen vaikutus riippuu silloin maan kosteudesta ja lannoitteiden levityksen jälkeen mahdollisesti saatavasta sateesta. Syksyllä annetut ravinteet huuhtoutuvat talven kuluessa syvemmälle maahan. Aikaisemmin yksiravinteisia lannoitteita käytettäessä suositeltiin fosfori- ja kalilannoitteiden syyslevitystä kevään työhuippuja tasaavana ja maan tiivistymistä estävänä menetelmänä. Oli todettu,- että fosfori ei huuhtoutunut talven kuluessa. Se ei myöskään sitoutunut maahan, mikäli maa ei ollut hapan (ph alle 6) tai fosforiköyhä. Kalium huuhtoutuu jonkin verran vain vähämultaisilla hiekkaja hietamailla. Syyslevityksen jälkeisen kynnön ajateltiin myös "sijoittavan" lannoitteet kasveille.sopivaan syvyyteen. Fosforin ja kaliumin kevätlevitys on nurmilla, viljoilla ja sokerijuurikkaalla kuitenkin yleensä osoittautunut paremmaksi kuin syyslevitys (Anon. 1965, TAINIO 1966). Typpi liikkuu herkästi etenkin nitraattina, johon muotoon suuri osa lannoitteen ammoniumtypestäkin muuttuu. Jos levitys suoritettaisiin vasta maan routaannuttua, voitaisiin odottaa, että typen huuhtoutuminen talven aikana on vähäistä. Vaikka maan routaantuminen ja sulaminen edistävät nitraatin kulkeutumista alaspäin, liikkuu nitraatti kuitenkin syksyllä ennen maaṇ routaantumista enemmän kuin myöhemmin talvella (MOORE 1973). Toisaalta 'voisi olla mahdollista, että ravinteiden kulkeutuessa syvemmälle maahan syyslannoitus antaisi runsaamman sadon kuin kevätlannoitus varsinkin nurmikasveilla, joiden juuristo on valmiina keväällä mahdollisimman aikaisin käyttämään ravinteita hyväkseen. Tämä voisi osaltaan vähentää kuivuuden satoa pienentävää vaikutusta. Sen vuoksi kokeissa vertailtiin keväällä tavanomaiseen aikaan ja myöhään syksyllä tai talvella routaantuneelle maalle levitetyn lannoitteen vaikutusta niittonurmilla. Aineisto Kenttäkokeissa tutkittiin syys- ja kevätlanndituksen vaikutusta niittonurmien satoon ja valkuaispitoisuuteen. Kokeita suoritettiin vuosina 1973-75'maanviljelysL kemian ja -fysiikan laitoksen koekentillä eri puolilla Suomea sekä Lounais-Suomen ja Satakunnan koeasemilla, yhteensä 12 (taulukko 1).

3 Taulukko 1, Kokeiden sijainti ja maaperä. Koepaikka Vuosi Maalaji Maan ph Maan ravinteisuus mq/1 P K Mg Ca Muhos 1973 Ct 5.45 4.1 48 325 1250 Utajärvi 1973 Ct 5,23 9,4 48 415 1250 Vaala 1973 htct 5.18 19.5 96 190 1080 Himanka 1973 'HHt 5.33 7.0 78 203 750 Kälviä 1973 Ct 5.26 2.9 70 155 1090 Ilomantsi 1973 Mm 5.31 2.3 78 254 1660 Hartola 1973 HHt 5.66 6.5 170 35 850 Hartola 1974 HHt 5.81 10.1 88 41 1100 Peipohja 1975 HsS 5.90 7.2. 260 145 1400 Mietoinen 1972 HHt 6.15 5.9 280 545 1920 Mietoinen 1973 AS 6.15 6..2 310 547 2300 Mietoinen 1975 LjS, 6.60 5.5 130 220 1650 Savimaat, 3 koetta 6.2 6.3 233 304 1783 Karkeat kiv.maat, 4 koetta 5.7 7.4 154 206 1155 Turvemaat, 5 koetta 5.3 7.6 68 268 1266 Nämä 1-vuotiset kokeet sijaitsivat timoteinurmilla lukuunottamatta kahta koetta, joissa kasvusto oli apilapitoista timoteita. Lannoitukseen käytettiin normaalia tai tasaväkevää Y-lannosta 50, 100 ja 150 kg/ha N vastaavat määrät. Lannoitteet levitettiin joko routaantuneelle maalle ennen lumen tuloa tai keväällä tavanomaiseen aikaan. Lisäksi useissa kokeissa yksi lannoitemäärä annettiin sekä syksyllä että keväällä. Heinän korjuun jälkeen odelmasato joko jätettiin ilman lannoitusta tai sille annettiin 50- kg/ha typpeä oulunsalpietarina. Sadoista määritettiin keskimääräinen typpipitoisuus. Sen perusteella laskettiin raakavalkuaissato. Tulokset ja tarkastelu Yhteenvetoja tuloksista on esitetty taulukoissa 2-3 sekä kuvissa 1-3. Tiedot yksittäisistä kokeista ilmenevät taulukoista 4-7. Lannoitteiden syyslevitys osoittautui selvästi epäedullisemmaksi kuin kevätlevitys.-syys- ja kevätlevitysajoilla. saatu satoero oli sitä suurempi, mitä runsaammasta jannoitemäärästä oli kysymys (taulukko 2). Syksyllä lannoitetulta nurmelta saatu heinäsato oli keskimäärin 8 % pienempi kuin keväällä vastaavilla 1annoitemäärillä saatu sato. Myöscdelmasato jäi vähäisemmäksi syyslannoituksen jälkeen kuin levitettäessä lannoitteet keväällä (kuva' 1). Odelmalle annettu

Taulukko 2. Keskimääräiset kuiva-ainesadot ja raakavalkuaispitoisuudet. Lannoitusaika Typpeä kg/ha heinäsadolle Heinä- ja odelmasato yhteensä lisäys kg/ha kg/ha Raakavalkuais-% heinä odelma Odelmasadolle ei typpeä Syksy 50 5700 10.8 14.4 Kevät 50 6440 740 11.5 13.9 Syksy 100 6290 11.1 13.2 Kevät 100 7480 1190 13.3 13.3 Syksy 150 7210 12.1 13.3 Kevät 150 8430 1220 14.7 13.0 Odelmasadolle 50 kg/ha typpeä Syksy 50 7140 14.2 Kevät 50 7760 620 14.3 Syksy 100 7950 13.6 Kevät 100 9010 1060 14.4 Syksy 150 8630 14.3 Kevät 150 9930 1300 14.6 typpilannoitus luonnollisesti pienensi satoeroja. Etenkin kuivana kasvukautena odelmasato jäi varsin pieneksi ilman heinänkorjuun jälkeistä lannoitusta. Syksyllä levitetty 100 kg typpeä vastaava lannoitemäärä antoi varsin usein pienemmän tuloksen kuin 50 kg typpeä keväällä. Myös 150 kg typpeä syksyllä antoi pienemmän sadon kuin 100 kg keväällä. Kahdeksassa kokeessa annettiin 100 kg typpeä vastaava Y-,lannosmäärä kahdessa erässä, puolet syksyllä ja puolet keväällä. Tälläkään ei saavutettu yhtä hyvää tulosta kuin samalla määrällä keväällä lannoitettaessa (kuva 2). Syys- ja kevätlevitysaikojen vaikutusten välillä ei ollut Pohjois- ja Etelä- Suomessa sijainneissa kokeissa merkitsevää eroa, vaikka vm. kokeissa satotaso oli suurempi kuin Pohjois-Suomen kokeissa. Levitysaikojen aiheuttama keskimääräinen satoero oli savimailla pienin (taulukko 3). Tämä onkin luonnollista, koska savimaiden ravinteidenpidätyskyky on suuri. Tulokseen lienee vaikuttanut osaltaan myös savimaiden parempi'viljavuus, jolloin ravinteiden huuhtoutumisella on vähäisempi merkitys kuin vähemmän ravinteita sisältävillä mailla.

5 KUIVA-AINESATO KG/HA 10000 ODELMASATO a TYPPILANNOITUKSELLA ri OVELMASATO Lj ILMAN TYPPILANNOITUSTA 9000 12 HEINÄSATO 8000 7000 6000 5000 4000 KG/HA N 50 00 150 50 100 150 (Y-LANN.) SYKSYLLÄ KEVÄÄLLÄ Kuva 1. Lannoitteiden levitysajan vaikutus kuiva-ainesatoihin. Heinäsadon lannoituksen lisääminen 50 kg/h N vastaavalla määrällä antoi pienemmän lisäyksen heinän kuiva-ainesadossa kuin käytettäessä 50 kg/ha N oulunsalpietarina odelmalle. Näinollen samalla typpimäärällä saatiin merkitsevästi suurempi kokonaissato annettaessa osa typpilannoitteesta odelmalle kuin käytettäessä koko määrä heinäsatoa varten. Pyrittäessä suuriin satoihin kannattaa siis kiinnittää huomiota odelman lannoitukseen. Lannoitteiden levitysajan vaikutus kasvien ravinteiden saantiin heijastui heinäsadon raakavalkuaispitoisuudessa (taulukko 2). Se Oli syyslevitystä käytettäessä pienempi kuin lannoitettaessa keväällä. Yleensä typpilannoitus lisäsi odelman

KUIVA-AINESATO KG/HA ODELMASATO TYPPILANN. 11000 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 ODELMASATO ILMAN LANN. E] HEINÄSATO RAAKAVALK.SATO KG/HA 1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 KG/HA N 100 50+50 (V-LANN.) 100 50+50 Kuva 2. Kevätlannoituksella (100 kg/ha N Y-lannoksena) sekä kevät- ja syyslannoituksella (50 + 50 kg/ha N Y-lannoksena) saadut keskimääräiset kuiva-ainesadot (vasemmalla) ja raakavalkuaissadot (oikealla). 8 koetta. Taulukko 3. Heinäsadot maalajiryhmittäin, kg/ha kuiva-ainetta. Kevätlannoitus Syyslannoitus Erotus Savimaat keskiarvo 7190 6960 230 vaihtelu 6490-9850 5910-8200 10-580 Karkeat keskiarvo 6640 6060 580 kivennäismaat vaihtelu 6130-9650 5060-7440 190-1150 ' Turvemaat keskiarvo 3500 3080 420 vaihtelu 2600-6800 2010-4520 100-1080

7 raakavalkuaispitoisuutta. Osassa kokeita kuitenkin odelmasato nousi niin runsaasti, että sadon raakavalkuaispitoisuus lannoituksen vaikutuksesta laski. Tämän vuoksi osittain odelmalle annettu typpilannoitus ei lisännyt merkitsevästi raakavalkuaissatoa. Kasvukauden raakavalkuaissadon kokonaismäärä oli syyslannoituksella keskimäärin Melkein neljänneksen pienempi kuin kevätlannoituksella (kuva 3). RAAKAVALK.SATO KG/HA 1400 ODELMASATO TYPPI LANNOITUKSELLA 1300 fl ODELMASATO Lj ILMAN TYPPILANNOITUSTA 1200 El HEINÄSATO 1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 KG/HA N 50 100 150 (Y-LANN.) SYKSYLLÄ. 50 100 150 KEVÄÄLLÄ Kuva 3. Lannoitteiden levitysajan vaikutus raakavalkuaissatoihin.

8 Sadon aleneminen ja sadon raakavalkuaispitoisuuden pieneminen osoittavat, että osa ravinteista joutuu hukkaan talven kuluessa. Tällöin on Kysymys lähinnä lannoitteen sisältämästä typestä (Anon. 1968-75). Myöhäisellä syyslevityksellä saatu sato oli sitä suurempi, mitä suurempaa lannoitemäärää käytettiin (taulukko 2), mikä osoittaa osan syksyllä levitetyistä lannoitteista jaaneen kasvien käyttöön. Koetulosten mukaan on syytä välttää typpeä sisältävien Y-lannosten levitystä routaantuneelle maalle ennen lumen tuloa. Osa ravinteista, etenkin typpi, ehtii huuhtoutua juuriston ulottumattomiin kevääseen mennessä. Kevätlannoitus antoi parhaan tuloksen. Samaan tulokseen on päädytty myös syysviljoilla typpitai Y-lannosten levitysajan vaikutusta seivittävässä tutkimuksessa (Anon. 1968-75, PESSI ym. 1971, KÖYLIJÄRVI 1972 ja 1975, VARIS 1975). Kirjallisuutta Anon. 1965. Fosfaatti- ja kalilannoitteiden levitysaika. Sokerijuurikkaanviljelyn tutkimuskeskuksen tietokortisto II-C-2. Anon. 1968-75. Lannoitteiden,käyttöaika- ja tapakoe. Satakunnan koeasema. Tutkimustuloksia. KÖYLIJÄRVI, J. 1972. Syysviljojen typpi syys-, talvi- vai kevätlevityksenä. Tuloksia Lounais-Suomen koeaseman savimailla 1969-72. Koetoim. ja Käyt. 29: 38., 1975. Milloin typpeä rukiin oraalle. Koetoim. ja Käyt. 32: 42, 44. MOORE, G. 1973. Nitrate movement in Freezing or Frozen Soils. Fert. Abstr. 6: 96. PESSI, Y. 1969. Typpilannoitteiden syyslevityksestä. Leipä leveämmäksi 17, 4: 29731., YLÄNEN, M., LESKELÄ, A. & SYVÄLAHTI, J. 1971. Autumn and winter application of nitrogen fertilizers on clay soils. Selostus. Typpeä sisältävien lannoitteiden syys- ja talvilevityksestä Suomessa. Maatal.tiet. Aikak. 43: 76-85. TAINIO, A. 1966. Fosfori- ja kalilannoitteiden syys- ja kevätlevityksen vertailua. Maatal. ja Koetoim. 20: 21-28. VARIS, E. 1975. Syysvehnän typpilannoituksen ajoittamisesta. Maatal.tiet. Aikak. 47: 270-282.

9 Taulukko 4. Heinän kuiva-ainesadot, kg/ha typpilannoituksella 50, 100 ja 150 kg/ha joko syksyllä tai keväällä levitettynä. Koepaikka Vuosi 50 N 100 N 150 N syksy kevät syksy kevät syksy kevät Eron merkitsevyys kevät-syksy Muhos 1973 1840 2220 2080 2410 2110 2450 Utajärvi 1973 2030 2210 2310 2380 2440 2500 Vaala 1973 2420 2730 2570 2920 2760 2960 Himanka 1973 4960 6040 5680 6740 6490 7800 Kälviä 1973 4060 5300 4550 5780 4960 5740 Ilomantsi 1973 3770 4310 4170 4400 4130 4230 Hartola 1973 5870 6150 6170 6360 6060 6180 Hartola 1974 6650 7090 7320 8060 8360 8200 Peipohja 1975 4930 5520 5600 6420 7190 6120 Mietoinen 1972 4290 5210 5220 5870 5670 6030 Mietoinen 1973 7580 7970 8400 8370 8610 8280 Mietoinen 1975 6020 7080 6900 7170 7370 7780 Keskimäärin 4540. 5150 5080 5510 5510 5690

10 Taulukko 5. Heinän raakavalkuaispitoisuudet % kuiva-aineessa typpilannoituksella 50, 100 ja 150 kg/ha joko syksyllä tai keväällä levitettynä. Koepaikka Vuosi 50N 100N 150 N syksy kevät syksy kevät syksy kevät Muhos 1973 13.4 15.5 13.6 15.4 15.0 18.4 Utajärvi 1973 12.0 11.6 13.4 13.3 14.1 14.8 Vaala 1973 14.2 15.9 14.9 18.9 15.2 19.0 Himanka 1973 12.0 13.0 12.2 13.3 14.3 14.4 Kälviä 1973 10.2 11.0 9.6 13.2 10.4 13.9 Ilomantsi 1973 13.4 13.7 12.7 17.2 14.0 17.7 Hartola 1973 9.8 11.2 9.2 11.0 12.1 11.2 Hartola 1974 8.2 8.6 9.1 11.3 9.8 12.5 Peipohja 1975 7.2 7.0 7.9 8.9 7.7 10.8 Mietoinen 1972 13.2 13.7 14.2 18.2 15.0 20.2 Mietoinen 1973-8.6 9.6 8.6 9.4 10.0 11.0 Mietoinen 1975 7.5 7.5 7.3 9.6 7.5 11.5 Keskimäärin 10.8 11.5 11.1 13.3 12.1 14.6

11 X X * X X X X. X X X X X X X X X X X I I jo ko syksyllä LO 1- - 4-) :rd cu (r) 1-0 0,d- 1---- 0) r- 0 C> ON..i- LC) C \ I r 0 0 0 0 0-> 1.0.-- C\I (..0 d- a> 01 L() 0 L0 Cy1 C J st- N 10 (\J st- r-- Cr) Cr) 0 0 0 0 0 0 0 d- 0-) 0.-- LC) CO 1" 01 (.0 10.1" CO r--- LO r--- r r-- 00 Nl r 0 0 C:) 0 LO f-- si- L0 L0 01 C \ 1 (0 d-.-- d- 0 0 0 0 0) CO 01,Zi-,Zi" C\ 1 0 r--...(.0 0") I C..i 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 61 CM r C I 0 1.0 r 1S) 1 Ci" Cf.. 1- ( \ i h. co Ln c> 0) st- r--- 0) 01 CO Ln,---,--,-,-- co. 0,,--- m c..] tn co,-- co cr) 0 0 0 0 0 C) 0 0 0 0) r-- N 01 st" cr) r-- LO irst 0) 01 0 CO sl- 0) LO L0 0 N t- C J 0'1 r-- 0 0 C:) C> 0 0 C> 0 0 0 0 C> 0 Nl 0-> cri Cr> 01 CO I----. d- (.0 (\I 0,1 r., d- 0 0 Le) C) 0 CO l0 0N CO in 03 CO C \ I.- (\J 01.-- C> r- N C.1 (.0 r- Cr) r- 0 0 0 0 0 0 0 C:) 0 0 0 C:) LO CO 0 LO LO CO LO LO r- CO CO 01 I (-0 (.0 LO L.C) r 0 0 LO 1.0 G) LO I() 01 r- I- 1---- L0 i- 1- LC) 0.4,-- C> 0 0 C) 0 C> C> C) 0 0 C) 0 0 C. Nl 0.4.-- in 01 d- CO 0 i_c-) Lo r - CO C---- 0.1.-- d- t---- CO LC) N LO f--- CO CO r- N N CO r-- 0.1 0.4 (.0 0'1 r-- CV C) 0 0 0 C) 0 0 0 C) C:) 0.1 C> C\J (r) CO C C> cf) r--. L Ld- 0) 0 LC) ('4 Gt" -1-3 :03 4:1) 0 0 C) 0 0 C> 0 0 C:) 0 0 C\ r-- r--- i---. 0.1.d- 0-) CO en r-- 1--- Cr) 1--- f---. LC) CO cy, N... LO,Z:i" Cr) Cs..1 LO LC) Cr) LO r r r--- r-, r-- ('4 CM (.0 (Y) 1--. 0,1 0 0 0 0 0 0 0 C> Le) d- 01 0 CO cl- I-- 0.1 c,-) (.0 Lc") 0) 01 Cx.1 (.0 1,0 C I r-. t. cr) 0-) r-- 0 LO N r- LO N r- 0 cd 0 0 0) 0) 0 0 0) 0 0) 0 0 LO Cr) 0 CO CO C) 0 st- LO,-- r-- LO st- (..0 I-, CO.:,-),..:1-- CO (---. 10 10 r-- r- N )---. N N (0 CO r- N 0 0 0 0 C) 0 C> 0 0 0 0 0 C:) (.0 C) d- Cr> 0.4 r---. 0 CO CO r-- r---- (.0 N. ('4 LO LO,-- C> d- r-,zi 0 ('4 0-),- ('4,- u-) 0.1 r- CO CO CO C-0 M Cr) M CI LO C Cr) LO r-..n. r-- r---. N. N r-. r--. 01 01 Cr> Cr> 01 01 01 ON 01 01 01 01 r- = r- (/) al (1) CI) CI) > ni 4--) (Ii rd 5.- :(cs = r-- r-- _C r- r- s- en :ts rcs c r- (C) 0 0 0 0 0 0 0 1--- fts > E 4--) -I-) Cl.. 4-) -I-) 4-)...= a3 rci E r 0 5... 5-. r- C1) Cu G) = -1--) al,- :r(:) f. (0 [-C) (.1, r - I r- = = (21- Z Kes kim äärin

12 4-) cu 1.0 01 Crl V..1 LO N. Cs.1 00 6) LO CO C 1 d d- r-- r-- r. r r r r- r- r-- 1--- r-- C 1 6) Cr) 01 Lf-> 1.0 10 0) d C3) 0 10 d LC) C)") N. CO Cr) LO 0 0 r- CO r- 1-- r- r- r--- 1--- r-- r- r r-- r r-- C.D...) C J d- CO 10 0).--- 10 C 1 d N.. 0) r--. r--.. CO 0 N. CO LO d C J Cs..1 d r- r-- r-- 1-- r- r--.-- r-- r- r r r ce) C.1 10 0') L.C) C 1 LO CO 10 LO 1.0 a) Ui CO CO CO r- r-- r-r r r- r- CO CO LO 10 LC) r- CO r- L.C1 Ch C'-1 0-) r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r-. cl. ci cy) r- r- r- r- CO 10 N.. r- CO r- r-. CO (.0 LO 0) 0 0) LO r- 0 r- CO r - r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r-- 01 61 r"... r- (.0 zt Cii 6) C l C L.C) 03 0 tn (\I C J r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r-- cr) co ci t..o C J 0 Cr) 0 00 C I 0 0 ci r- r- r- r- r- r- c\i cs..1 cr, k.c) ke) co oo ci Ui CO 01 r- ci Le) L.0 CO co kr) c\j cy-) 0-1 Ui co tii 1-0 CO 01 r- r- CO. 0 0') r- r- r- r- r- C J r- r- r- r-- d- CO CO 0) 01 r - 1.0 0) d- 1.0 C I 01 CO l.c) 0 0 Cr) 1-r) r-- r- r- r-- r r-- r C r-- r-- - r- CO CO LC) d" U1 03 d 03 00 CO CO 00 N. 1.0 CM 61 r- 0 0 r-- r- r-- C\-1 N. CO CO CO cr) cr) cr-) LC) C J N. 0) 0) 0) 0-1 G) ci Crs 0) 0) 0") 01 01 1- = r- cr) ro CU CU 3.1 > rr5 4-) rd ro = = C S. _ L :rcs c,--- r- -C,- V) : res rö C.- (3 0 0 0 0 0 0 0 r-- (Ii > E -I-) +) 0-4-) 4-) 4-)...0 rt3 03 E r 0 S- 5.- r- CU cll (1.) O 4-3 03 r- :(CS r-- ("C5 rcs CU,--.r.--,- Z 2 > 2 1-1 = = CL Z 5- Keskimäärin

- 77' i-4%'4 F.4? 2.11. - ".,r!'ffl<44,:;,,i, i't - '! 4 Cs 414-3-+ ON, r. 1., 4- - -4