Hyväksytty sivistyslautakunnassa 7.4.2011, 26 Päivitetty 1.10.2013
1 Sisältö Loviisan kaupungin varhaiskasvatus 2 Varhaiskasvatuksen arvot ja tavoitteet 3 Varhaiskasvatusympäristö 4 Kielellinen kehitys ja kielen merkitys varhaiskasvatuksessa 5 Lapsille ominainen tapa toimia 6 Orientaatiot 9 Kasvatuskumppanuus 12 Kasvun ja oppimisen tuki varhaiskasvatuksessa 13 Monikulttuurinen varhaiskasvatus 14 Moniammatillinen yhteistyö 15 Liitteet: Varhaiskasvatuksen vuosikello Tuen muodot varhaiskasvatuksessa
2 Tämä on Loviisan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma VASU. Sen lähtökohtana ovat valtakunnalliset varhaiskasvatuksen perusteet. Sivistyslautakunta hyväksyy joka toinen vuosi päivitettävän suunnitelman. Päivähoitoyksiköt tekevät omat varhaiskasvatussuunnitelmansa, joissa niiden tavoitteet tarkentuvat. Perhepäivähoitajille tehdään yhteinen VASU, jossa tarkentuu heidän työnsä erityispiirteet. Laki lasten päivähoidosta (1973/36 1 ) antaa lapsille oikeuden varhaiskasvatukseen, jonka muotoina ovat päiväkotihoito, perhepäivähoito, leikkitoiminta ja muu kerhotoiminta. Loviisassa varhaiskasvatusta tarjotaan seuraavissa toimintamuodoissa: Kaupungin päiväkodit / ryhmäperhepäiväkodit/ perhepäivähoitajat / avoin varhaiskasvatus Yksityiset ryhmäperhepäiväkodit / perhepäivähoitajat Seurakunnat ja erilaiset järjestöt Varhaiskasvatus on vanhempien ja kasvatusalan ammattilaisten yhteistyötä, jonka tavoitteena on tukea alle kouluikäisten lasten kasvua, kehitystä ja oppimista. Varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta, jossa lapsen omaehtoisella leikillä on keskeinen merkitys. Lapsen VASU laaditaan yhdessä vanhempien kanssa ja se ohjaa lapsikohtaisesti varhaiskasvatuksen toteuttamista. Suunnitelman toteuttamista arvioidaan säännöllisesti palautekeskustelujen avulla.
3 Varhaiskasvatuksen arvot ja tavoitteet Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä ja luoda turvallinen ja ilmapiiriltään lämmin toimintaympäristö, jossa lapsilla ja aikuisilla on turvallista olla. Lapset kohdataan ainutlaatuisina yksilöinä ja heidät hyväksytään ryhmässä. Tutut ja turvalliset aikuiset ovat aidosti läsnä lapsen elämässä. Lapsi tulee kuulluksi ja ymmärretyksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Kasvattajalta edellytetään herkkyyttä ja kykyä reagoida lapsen tarpeisiin ja tunteisiin. - Tavoitteena on hyvinvoiva lapsi!
4 Varhaiskasvatusympäristö Varhaiskasvatusympäristöön kuuluvat rakennetut tilat, lähiympäristö sekä erilaiset materiaalit ja välineet. Monipuolinen ja joustava ympäristö herättää lapsissa kokeilunhalua ja uteliaisuutta. Se kannustaa lasta toimimaan ja ilmaisemaan itseään. Luonto on tärkeä elementti lapsen kasvulle ja kehitykselle. Luonnossa on tilaa ja rauhaa leikeille, havainnoille ja tutkimiselle. Loviisassa monipuolinen luonto on lähellä. Olennainen osa varhaiskasvatusta on rikkaan leikkiympäristön tietoinen luominen ja uudistaminen. Siinä otetaan huomioon lasten leikin kehitysvaiheet, lasten ikä ja erilaisten leikkien vaatimat tila- ja välineratkaisut. Lelujen ja välineiden saatavilla olo kannustaa omatoimisuuteen ja leikkiin. Aikuisen ja lapsen hyvä vuorovaikutus toteutuu varhaiskasvatuksen arjessa, jossa tuttu aikuinen on aidosti läsnä. Turvalliset ja jatkuvat lapsen ja aikuisen väliset suhteet luovat edellytyksiä hyville vertaisryhmäkokemuksille ja ohjaavat empatiaan ja toisten huomioon ottamiseen. Hyvin suunniteltu ympäristö kannustaa toimimaan pienryhmissä, joissa jokaisella on mahdollisuus osallistua keskusteluun ja vuorovaikutukseen.
5 Kielellinen kehitys ja kielen merkitys varhaiskasvatuksessa Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen omalla äidinkielellään sen ollessa suomi tai ruotsi. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on lapsen kielellisen kehityksen vahvistaminen. Mikäli mahdollista, varhaiskasvatus tapahtuu yksikielisissä ryhmissä. Pieni lapsi ilmaisee itseään kokonaisvaltaisesti äänien, ilmeiden ja liikkeiden avulla. Hän tarvitsee lähelleen kasvattajan, joka tuntee lapsen yksilöllisen tavan kommunikoida ja rohkaisee lapsen halua vuorovaikutukseen. Oppiakseen kieltä lapsen pitää saada kuunnella toisten puhetta ja myös itse tuottaa puhetta. Kasvattaja toimii kielellisenä mallina lapselle ja siksi on tärkeää, että hänen käyttämänsä arkikieli on rikasta ja vivahteikasta. Lapsille kohdistetun puheen sävyllä on suuri merkitys. Lämmin ja luonteva keskustelu lyhyiden, komentelevien lauseiden sijasta välittää hyväksyntää ja huolenpitoa. Samalla lapsen myönteinen minäkuva kehittyy. Lapsi tarvitsee kieltä kaikessa toiminnassaan. Päivittäiset toimintarutiinit opettavat lapsille eri tilanteisiin liittyviä sanoja, ilmaisuja ja kieltä. Lapsi oppii ymmärtämään kuulemaansa ja toimimaan ohjeiden mukaan. Leikit, sadut, laulut, lorut, näytelmät ja nukketeatteri ovat erittäin tärkeitä kielen oppimiselle. Näiden välityksellä lapset tutustuvat ympäröivään maailmaan, rikastuttavat kieltään ja harjoittavat kuuntelutaitoja. Kielen hallinta on perustana kaikelle oppimiselle.
6 Lapsille ominainen tapa toimia Lapsille ominainen tapa toimia on leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja eri taiteen alueisiin liittyvä ilmaiseminen. Leikkiminen Varhaiskasvatuksessa oppiminen perustuu leikkiin. Lapset käyttävät leikkiensä aineksina kaikkea näkemäänsä, kuulemaansa ja kokemaansa. He jäljittelevät ja luovat uutta leikkiessään. Kaikki, mikä näkyy lasten leikeissä, on lapsille merkityksellistä. Lapset eivät leiki oppiakseen, mutta oppivat leikkiessään. Leikki on myös sosiaalinen tapahtuma, missä lapset harjoittelevat yhdessä erilaisia taitoja ja tapoja toimia. Kasvattajan tulee ymmärtää leikin arvo ja merkitys. Leikkimiseen tarjotaan aikaa, tilaa ja välineitä. Kasvattaja on sitoutunut leikkiin olemalla aktiivinen havainnoitsija tai leikkijä tarvittaessa. Hän rohkaisee lasta leikkimään tekemällä ehdotuksia leikin rikastuttamiseksi ja luo mahdollisuuksia erilaisille leikeille. Villejä ja äänekkäitäkin leikkejä sallitaan. Jos leikistä tulee liian raju, siihen puututaan. Aikuisen vastuulla on varmistaa, että jokaisella ryhmän lapsella on turvallinen olo.
7 Liikkuminen Päivittäinen monipuolinen liikunta on tärkeää lapsen tasapainoiselle kasvulle, kehitykselle ja terveydelle. Liikunnallisen elämäntavan kehittyminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Liikkuessaan lapsi kokee iloa, ilmaisee tunteitaan ja oppii kehonsa hallintaa. Varhaiskasvatusympäristön tulee olla sopivan haasteellinen ja houkutteleva ja liikuntavälineiden lasten saatavilla myös omaehtoisen liikunnan ja leikin aikana. Piha on lapsen keskeisin liikuntapaikka. Myös ympäröivän luonnon ja lähialueen liikuntapaikkojen mahdollisuudet hyödynnetään. Tutkiminen Tutkiva ihmettely on lapselle syntymästä saakka luontaista. Lapsen oppimiseen ja tutkimiseen liittyy omaehtoinen leikki, huumori ja ilo. Yritys, erehdys ja oivallus vahvistaa lapsessa oppimisen iloa. Uusien asioiden oppiminen edellyttää kytkentöjä omaan kokemusmaailmaan ja aiemmin opittuun. Omalla toiminnallaan kasvattajat mahdollistavat ja kannustavat lasten omaa ajattelua, ongelmanratkaisua ja mielikuvitusta. Monipuolinen ja joustava varhaiskasvatusympäristö mahdollistaa kaikkien aistien ja koko kehon käytön tutkimisen, kokeilemisen ja oivalluksen välineinä. Lähiympäristö ja luonto ovat oleellinen osa tutkimisen ympäristöä.
8 Taiteellinen kokeminen ja ilmaisu Varhaiskasvatuksessa annetaan lapselle mahdollisimman monipuolisia kokemuksia taiteen eri alueilta: musiikki, kuvataide, tanssi, draama, kirjallisuus ja kädentaidot. Taiteessa lapsella on mahdollisuus kokea mielikuvitusmaailma, jossa kaikki on mahdollista ja leikisti totta. Ensisijaisena tavoitteena on luovan ajattelun kehittäminen, lapsen tunne-elämän ja mielikuvituksen rikastuttaminen ja rohkaiseminen itsensä ja tunteidensa ilmaisuun. Kasvattaja antaa tilaa, aikaa ja rauhaa lapsen omalle mielikuvitukselle ja luovuudelle. Keskeisintä on, että lasta autetaan ja ohjataan innostumaan, nauttimaan ja tuntemaan mielihyvää näkemästään, kuulemastaan ja kokemastaan.
9 Orientaatiot Lapset oppivat koko ajan toimiessaan vuorovaikutuksessa ympäristön ja ihmisten kanssa. Orientaatioiden käsitteellä korostetaan sitä, että tarkoituksena ei ole oppiaineiden sisältöjen opiskelu vaan sellaisten välineiden ja valmiuksien hankinnan aloittaminen, joiden avulla lapsi vähitellen pystyy perehtymään, ymmärtämään ja kokemaan ympäröivän maailman monimuotoisia ilmiöitä. Yksittäisten sisältöjen valinnassa lasten omilla kiinnostuksen kohteilla, tarpeilla ja paikallisilla olosuhteilla on ratkaiseva merkitys. Orientaatiot muodostavat varhaiskasvatuksesta vastaavalle henkilökunnalle kehyksen siitä, mitä aikuisten tulee tarjota lasten toimintaa ja oppimista varten. Kieli on vuorovaikutuksen väline kaikkien orientaatioiden alueilla. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2006, 26 27.) Matemaattisen ja loogisen ajattelun kehitys alkaa jo varhaisessa iässä. Tieto koskee esineiden ja ilmiöiden välisiä suhteita: luokittelu, ryhmittely, lukumäärät, vertailu, muodot ja mittaaminen. Nämä toteutuvat arkielämän tilanteissa leikinomaisesti konkreettisten lapsille tuttujen ja heitä kiinnostavien materiaalien, esineiden ja välineiden avulla.
Esteettinen orientaatio avautuu havaitsemisen, kuuntelemisen, tuntemisen ja luomisen avulla. Lapsille syntyy omakohtaisia kokemuksia kauneudesta, harmoniasta, melodiasta, rytmistä ja tyylistä. Lapsen arvostukset, asennoituminen ja näkemykset alkavat hahmottua. Jännitys ja ilo ovat tärkeä osa toimintaa. 10 Etiikka luo pohjan vuorovaikutukselle. Lasten jokapäiväisessä elämässä on tilanteita ja tapahtumia, joita voidaan tarkastella oikean ja väärän, totuuden ja valheen näkökulmista. Päivittäisten tapahtumien yhteydessä on luontevaa käsitellä myös oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa, suhtautumista luontoon ja eläimiin. Hyvä itsetunto luo edellytykset kunnioittavalle toisen ihmisen kohtelulle, empaattisuudelle ja lähimmäisen rakkaudelle. Luonnontieteellinen orientaatio antaa lapsille mahdollisuuden tutkia, kokea ja pohtia luonnon ilmiöitä, ihmisiä, eläimiä ja kasveja. Retkillä tutustutaan lähiluontoon ja rakennettuun ympäristöön. Luontoon tutustuminen alkaa vuodenaikojen vaihtelun seuraamisesta.
11 Yhteiskunnallisessa orientaatiossa lapset saavat tutustua nykypäivän yhteiskuntaan, sen palveluihin ja erilaisiin ammatteihin. Perinteet, perinteiset laulu- ja ulkoleikit, vanha kansanrunous, sadut, kertomukset, esineet, valokuvat, museot ovat osa historiallista orientaatiota. Ne herättävät lasten kiinnostuksen vanhaan aikaan ja miten ennen elettiin. Lapselle tarjotaan varhaiskasvatusympäristössä valoisia, myönteisiä, turvallisuutta lisääviä kokemuksia ja hiljentymistä. Kirkkovuodet juhlat kuten pääsiäinen, adventti ja joulu huomioidaan toiminnassa. Lapselle opetetaan myös suvaitsevaisuutta erilaisia tapoja, kulttuureita ja uskontoja kohtaan. Lasten uskonnollisen tai katsomuksellisen kasvatuksen sisällöstä sovitaan vanhempien kanssa, erityistoiveet huomioon ottaen.
12 Kasvatuskumppanuus Kasvatuskumppanuus on tietoista vanhempien ja henkilöstön sitoutumista toimimaan yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen prosessien tukemisessa. Se on luonteva osa varhaiskasvatusta. Tämä edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista. Toimivan kasvatuskumppanuuden perusta luodaan jo lapsen ja hänen vanhempiensa tutustuessa uuteen päivähoitopaikkaan, jolloin siitä muodostuu luonteva osa lapsen varhaiskasvatusta. Vanhemmat ovat oman lapsensa asiantuntijoita. Vanhempien ja päivähoitohenkilöstön välisissä keskusteluissa sovitaan yhteisistä käytännöistä ja tavoitteista. Yhdessä sovitut kasvatuskäytännöt kirjataan lapsen vasuun. Vasua arvioidaan säännöllisesti lapsen kasvaessa ja kehittyessä ja siihen kirjataan tarvittavat muutokset. Vanhemmilla on mahdollisuus kuulumisten vaihtoon päivittäin ja kasvatuskeskusteluihin ennalta sovittuna aikana. Kasvatuskumppanuuden yhtenä tavoitteena on edistää vanhempien keskinäisen yhteistyön muotoja ja tapoja esim. yhteiset juhlat, retket, askarteluillat.
13 Kasvun ja oppimisen tuki varhaiskasvatuksessa Lapsi voi tarvita tukea kehityksensä eri osa-alueilla. Varhaiskasvatuksen tarjoama tuki järjestetään siinä päivähoitoyksikössä, jossa lapsi on hoidossa. Tavoitteena on varmistaa varhaisen ja erityisen tuen tarjoaminen jokaiselle varhaiskasvatuksen piirissä olevalle lapselle, joka sitä tarvitsee.(katso liite 2) Tuen järjestäminen aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Varhaiskasvatusympäristöä muokataan lapsen tarpeiden mukaan. Päivittäinen kasvatustoiminta suunnitellaan ja toteutetaan lapsen tarpeita vastaavalla tavalla, lapsen perustaitoja harjaannutetaan sekä hänen itsetuntoaan vahvistetaan. Jokaisessa päivähoitoyksikössä on käytettävissä kiertävän erityislastentarhanopettajan (kelton) palvelut. Kiertävät erityislastentarhanopettajat tarjoavat päivähoidon henkilöstölle ohjausta ja konsultaatiota, jonka tavoitteena on tarjota valmiuksia arjen osaamiseen ja suunnitteluun sekä selkiinnyttää toimintaa yhteistyökumppaneiden kanssa. Tarvittaessa ryhmän kasvatushenkilöstö laatii lapselle erityisen tuen suunnitelman, joka sisällytetään osaksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Moniammatillinen lapsen kasvun tukiryhmä kokoontuu kerran toimintakauden aikana miettimään miten lapsen kasvua ja kehitystä voidaan tukea parhaalla mahdollisella tavalla.
14 Edellä mainittujen tukitoimenpiteiden lisäksi voidaan tarvittaessa pienentää lapsiryhmän kokoa tai selvittää erityispäivähoidon avustajan palkkaamisen tarvetta ryhmään. Monikulttuurinen varhaiskasvatus Monikulttuurisuudella tarkoitetaan eri kulttuurien vastavuoroisuutta ja tasavertaista rinnakkaiseloa. Monikulttuuriset lapset ja perheet ovat usein maahanmuuttajataustaisia ja puhuvat äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia. Monikulttuurinen varhaiskasvatus tukee monikulttuurista lasta ja lapsen perhettä kasvamaan kahden kulttuurin kansalaisiksi, tukee monikulttuurisen lapsen kasvua kaksikieliseksi, sekä vahvistaa kaikkien lasten kasvua erilaisuuden kunnioittamiseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Monikulttuurisuuden tulee voida näkyä päivähoidon arjessa lasten leikkeinä, lauluina, tavaroina, tapoina ja tarinoina. Lapsen identiteetin vahvistumisen kannalta on tärkeää, että hänen kieltään ja kulttuuriaan arvostetaan. Kun lapsi osaa hyvin äidinkieltään, myös suomen tai ruotsin kielen oppiminen on helpompaa. Näin luodaan pohja toiminnalliselle kaksikielisyydelle.
15 Moniammatillinen yhteistyö Varhaiskasvatuksen yhteistyötahot: Esikoulu ja koulu Kulttuuri- ja vapaa-aikatoimi Loviisan seudun seurakunnat Erityislastentarhanopettaja Lastensuojelu, perhetyö Loviisan psykiatrinen poliklinikka lasten ja nuorten vastaanotto Lastenneuvola, psykologi, lasten ja nuorten psykiatrinen sairaanhoitaja, perheneuvola, puheterapeutti, toimintaterapeutti, fysioterapeutti Lastenlinna, Folkhälsan Eteva, Kårkulla
JOULUKUU liite 1 16 MARRASKUU lasten kasvun tukiryhmä TAMMIKUU avustajahakemukset/-ehdotukset LOKAKUU erityisen tuen suunnitelman tekeminen/päivitys (lto) lapsen vasun laatiminen/päivittäminen (lto) HELMIKUU päivähoidon hakuaika esiopetukseen ilmoittautuminen VARHAISKASVATUKSEN SYYSKUU VUOSIKELLO MAALISKUU vanhempainillat vasukeskustelut alkaa erityisen tuen suunnitelman yhteistyösuunnitelma ph/esiopetus tarkistus (lto) ELOKUU lapsihavainnoinnit, tutustuminen uusien lasten/perheiden ja henkilöstön perehdyttäminen HEINÄKUU loma HUHTIKUU hakemus ryhmäkoon pienentämisestä ryhmäjaot TOUKOKUU esikouluun tutustumiset palautekeskustelut tiedonsiirto päivähoidosta esiopetukseen erityisen tuen suunnitelman päivitys (lto) KESÄKUU kesäpäivystys
Esimerkkejä varhaiskasvatuksen tuen muodoista liite 2 17 Dokumentointi Laadukas perusta Varhainen tuki Erityinen tuki Havaintojen kirjaaminen lapsesta Lapsen Vasu edellisen lisäksi lapsen vasuun kirjataan erilliset tavoitteet Havaintojen kirjaaminen lapsesta Erityisen tuen suunnitelma Yhteistyö Varhaiskasvatuksen erityistyöntekijät Kielelliset valmiudet Toimiva arki ja oppimisympäristö Pienryhmätoiminta Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset Kasvatuskumppanuus Lapsen kasvun tukiryhmä Pedagoginen OHR Kelto, psykologi, psyk. s.h. terveydenhoitaja avustaja (satunnainen tarve) Kielellisen tietoisuuden harjoitukset, suujumppa, sadut, lorut, Sanaleikki - materiaali, kuvien käyttö toiminnan tukena Tilat, päiväjärjestys, työvuorot yms. on järjestetty juuri sen hetkistä lapsiryhmää palvelevaksi, mahdollisesti päiväjärjestyksen tai muiden struktuurien kuvittaminen Suurin osa lapsen päivän toiminnasta toteutuu erilaisissa pienemmissä ryhmissä Suomi toisena kielenä -opetus varhaiskasvatuksessa ohjeet ja S2 suunnitelma, strukturoitu toimiva arki, kuvat, pienryhmätoiminta Kasvatuskumppanuus Lapsen kasvun tukiryhmä + muut yhteistyötahot, terapeutit Kelto, psykologi, psyk. s.h., terveydenhoitaja, avustaja (säännöllinen tarve) Edellisten lisäksi kielellisten pienryhmien lisääminen esim. KILI, kuvien ja tukiviittomien käyttö Edellisten lisäksi strukturointia ja monikanavaisuutta tehostetaan Ryhmäkoon pienentäminen Edellisten lisäksi huomio kulloisenkin ryhmän kokoon, rakenteeseen ja toiminnan sisältöön. Esim. KILI, Kaverikerho, Kuttu, Halinalle Kelton konsultaatio ja pienryhmäohjaus tarvittaessa Kasvatuskumppanuus Lapsen kasvun tukiryhmä + muut yhteistyötahot, terapeutit Kelto, psykologi, psyk. s.h. terveydenhoitaja, avustaja (pitkäkestoinen tarve) Erityisen tuen suunnitelmassa määritellyt asiat esim. vaihtoehtoiset kommunikointimenetelmät Edellisten lisäksi erityisen tuen suunnitelmassa määritellyt asiat Edellisten lisäksi erityisen tuen suunnitelmassa määritellyt asiat ja tavoitteet. Moniammatillinen konsultaatio ja pienryhmäohjaus tarvittaessa