11. RUOKATOTTUMUKSET Heini Kelloniemi Liisa Hiltunen Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos 11.1 Johdanto Suomalaisten ruokatottumukset ovat muuttuneet viimeksi kuluneiden vuosikymmenien aikana aikaisempaa terveellisimmiksi (Aromaa ym. 1997, Lahti- Koski ym. 2000, Helakorpi ym. 2000). Kansanterveyslaitoksen Finravinto 2002 -tutkimus osoittaa hyvien muutosten suomalaisessa ravitsemuksessa pysähtyneen (Männistö ym. 2003). Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaisesti päivittäiseen ruokavalion tulisi sisältää runsaasti täysjyväviljaisia tuotteita, vähärasvaisia tai rasvattomia maito-valmisteita, vähärasvaista juustoa, perunaa sekä kasviksia, marjoja ja hedelmiä (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 1998). Leivänpäällysrasvaksi suositellaan kasvimargariinia tai rasvaseosta, ruoanvalmistukseen öljyä sekä salaatteihin öljypohjaista salaatinkastiketta. Ruoanvalmistuksessa tulisi suosia vähärasvaista lihaa, leikkeleistä valita vähärasvainen ja -suolainen vaihtoehto. Kala-ateria olisi hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa. 11.2 Syötyjen aterioiden määrä arkipäivänä FINRISKI 2002 -tutkimuksen kyselyyn vastanneista Lapin läänissä asuvista miehistä 57 ja naisista 55 ilmoitti syöneensä arkipäivänä pääasiallisesti 3-4 ateriaa tai välipalaa. Miehet söivät 1-2 ateriaa tai välipalaa (33 ) naisia yleisemmin (24 ). Naiset söivät 5-6 ateriaa tai välipalaa (21 ) miehiä yleisemmin (10 ). Lapin läänissä ei ollut alueellisia eroja päivittäin syötyjen aterioiden määrässä. Pohjoismaisten ravitsemussuositusten (Nordiska Ministerrådet 1996) mukaisesti päivittäin tulisi nauttia kolme pääateriaa ja 2-3 välipalaa. Lapin läänissä asuvien arkipäivänä tapahtuva ruoankäyttö oli vastaava kuin FINRISKI 2002 -tutkimuksessa (Laatikainen ym. 2003) raportoitu syötyjen aterioiden määrä muualla Suomessa. Kuitenkin Finravinto 2002 -tutkimuksen mukaan (Männistö ym. 2003) keskimääräinen suomalainen päivittäinen ruokavalio koostui kuudesta ateriointikerrasta. Finravinto 2002 -tutkimuksessa ruoankäyttöä tutkittiin kahden päivän ruoankäyttöhaastattelulla, kun taas FINRISKI 2002 -tutkimuksen yhteydessä tieto kerättiin kyselylomakkeen avulla. Tämä on voinut vaikuttaa päivittäin syötävien aterioiden ja välipalojen määrien raportointiin.
MIEHET Ei syö lounasta Syö eväitä Syö kotona 65-74 55-64 45-54 35-44 25-34 Ravintola Työpaikkaruokala Syö muualla 65-74 55-64 45-54 35-44 25-34 NAISET Ei syö lounasta Syö eväitä Syö kotona 65-74 55-64 45-54 35-44 25-34 Ravintola Työpaikkaruokala Syö muualla 65-74 55-64 45-54 35-44 25-34 Kuvio 11.1 Lounasaikainen ruokailumuoto Lapin läänissä sukupuolen ja iän mukaan (kunkin ruokailumuodon ilmoittaneiden prosenttiosuus kaikista kysymykseen vastanneista)
MIEHET Ei syö lounasta Syö eväitä Syö kotona LAPIN L. järvi Ravintola Työpaikkaruokala Syö muualla LAPIN L. järvi NAISET Ei syö lounasta Syö eväitä Syö kotona LAPIN L. järvi Ravintola Työpaikkaruokala Syö muualla LAPIN L. järvi Kuvio 11.2 Lounasaikainen ruokailumuoto Lapin läänissä ja sen kaupungeissa sukupuolittain (kunkin ruokailumuodon ilmoittaneiden prosenttiosuus kaikista kysymykseen vastanneista)
11.3 Lounas- ja päivällisruokailu Lapin läänissä asuvista 25-74 -vuotiaista miehistä ja naisista yli puolet ilmoitti syövänsä arkipäivänä lounasaikaisen pääaterian pääasiassa kotona (Kuvio 11.1). Finravinto 1997 -tutkimuksen mukaan (Kansanterveyslaitos 1998), jossa tutkimusalueena oli pääkaupunkiseutu, Lounais-Suomi, Itä-Suomi ja Oulun lääni, noin 10 pienempi osa tutkituista ilmoitti syövänsä lounaan kotona. Seuraavaksi suosituimpia lounasaikaisen ruokailun muotoja olivat eväiden syönti työpaikalla tai aterian nauttiminen työpaikkaruokalassa. Miehistä 6 ja naisista 5 ei syönyt lainkaan lounasta. Vain muutama prosentti miehistä ja naisista ilmoitti ravintolan tai jonkun muun vastaavan paikan lounaspaikaksi. Lounasaikaisen aterian syöminen kotona oli yleisintä ssä asuvilla miehillä (56 ) ja järvellä asuvilla naisilla (64 ) (Kuvio 11.2). ssa asuvat miehet ja naiset sekä ssä asuvat naiset söivät lounasaikana yleisimmin eväitä työpaikalla. Lapin läänin alueella ateriointi työpaikkaruokalassa oli kaupungeissa muita alueita yleisempää. Alle 45-vuotiaat miehet (25-34 vuotiaista 29, 35-44 vuotiaista 39 ) nauttivat lounasaikaisen ateriansa pääasiassa kotona, mutta etenkin nuorimmassa ikäluokassa eväiden syönti työpaikalla (28 ) tai ruokailu työpaikkaruokalassa (24 ) olivat lähes yhtä suosittuja lounaan nauttimispaikkoja. Naisista 25-34 - vuotiaat söivät lounaan pääasiassa kotona (43 ). Kuitenkin joka neljäs 25-34 - vuotiaista naisista söi lounasaikana eväitä työpaikalla ja joka viides työpaikkaruokalassa. 35-54 -vuotiaat naiset söivät lounasaikana yleisemmin eväitä työpaikalla (39 ). Joka viides 35-54 - vuotiaista naisista ilmoitti syövänsä lounaan työpaikkaruokalassa. Yli 55- vuotiaat söivät lounaan pääasiallisesti kotona. Päivällinen syötiin pääosin kotona (87 miehistä, 90 naisista). 4 miehistä ja 5 naisista ei syönyt lainkaan päivällistä ja noin 1 söi eväitä työpaikalla, ruokaili ravintolassa tai työpaikkaruokalassa. Vanhin ikäryhmä (65-74-vuotiaat) söi päivällisen lähes aina kotona ja nuorimmassakin ikäluokassa (25-34 -vuotiaat) 81 miehistä ja 88 naisista söi päivällisen kotona. 11.4 Erityisruokavalion noudattaminen Lapin läänin alueella asuvat naiset noudattivat lähes kaksi kertaa yleisemmin laktoositonta ruokavaliota kuin miehet (15 vs. 8 ). Erityisesti Rovaniemellä asuvat naiset (21 ) noudattivat muita yleisemmin laktoositonta ruokavaliota. Kolesterolia alentavan ruokavalion noudattaminen oli miehillä yleisempää (14 ) kuin laktoosittoman ruokavalion, naisilla näiden erityisruokavalioiden noudattamisen välillä ei ollut eroa. Laihdutus- ja kasviruokavalion noudattaminen oli vähäistä, mutta naiset noudattivat niitä hieman miehiä yleisemmin. Vanhimmat ikäryhmät (55-74 - vuotiaat) noudattivat sekä diabeetikon että kolesterolia alentavaa ruokavaliota nuorempia yleisemmin. Yli 65 - vuotiaista miehistä 22 ja naisista 38 noudatti kolesterolia alentavaa ruokavaliota.
Taulukko 11.1 Kuitupitoisia ruoka-aineita päivittäin syövät miehet ja naiset Lapin läänissä ja sen kaupungeissa ( vastanneista). M i e h e t N a i s e t Lapin lääni järvi järvi Lapin lääni Ruis- tai näkkileipää 53 78 60 46 61 50 61 57 54 60 Puuroja 16 22 9 25 20 24 25 16 24 21 Perunaa 24 29 20 25 26 15 36 15 19 23 Tuoreita vihanneksia 10 8 15 6 10 25 22 24 26 21 Keitettyjä vihanneksia 4 6 1 2 2 5 8 6 6 6 Hedelmiä 15 17 15 16 15 34 18 29 29 27 Marjoja 5 26 4 4 6 7 11 14 14 14 Taulukko 11.2 Kuitupitoisia ruoka-aineita päivittäin syövät miehet ja naiset Lapin läänissä ikäryhmittäin ( vastanneista). M i e h e t N a i s e t 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 Kaikki 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 Kaikki Ruis- tai näkkileipää 39 57 66 69 69 61 41 57 66 65 70 60 Puuroja 3 10 17 22 41 20 6 10 15 33 42 21 Perunaa 12 18 27 33 36 26 14 17 22 28 37 23 Tuoreita vihanneksia 7 5 12 13 9 10 16 19 26 26 16 21 Keitettyjä vihanneksia 0 1 3 4 4 2 2 7 8 7 7 6 Hedelmiä 8 9 16 21 18 15 17 23 30 35 29 27 Marjoja 0 4 5 11 19 8 1 5 13 25 25 14 11.5 Kuitupitoisten ruokaaineiden käyttö Merkittävin päivittäisen kuidun lähde Lapin läänissä asuvilla oli ruis- tai näkkileipä, jota syötiin Lapin kaupungeista yleisimmin järvellä (Taulukko 11.1). Ruis- tai näkkileivän päivittäinen käyttö oli järvellä yleisempää kuin Lapin läänissä keskimäärin. Kaupungeissa asuvista joka toinen sanoi syövänsä ruis- tai näkkileipää päivittäin. Miesten ja naisten ruis- tai näkkileivän käyttö oli yhtä yleistä ssä ja Rovaniemellä, mutta järvellä asuvat miehet käyttivät ruis- tai näkkileipää selvästi yleisemmin kuin siellä asuvat naiset. ssa puolestaan naiset käyttivät ruis- tai näkkileipää miehiä yleisemmin. Naiset söivät muita kuidun lähteitä miehiä huomattavasti yleisemmin. Noin viidesosa naisista söi päivittäin puuroja ja tuoreita
vihanneksia. ssa ja järvellä asuvien miesten päivittäinen puuron syönti oli vastaavanlaista, miesten tuoreiden vihannesten päivittäisen käytön ollessa keskimäärin 10. Puurot maistuivat päivittäin selvästi vähiten Rovaniemellä asuville. Tuoreiden vihannesten käytössä ei ollut juuri eroa Lapin kaupunkien välillä, tosin naiset käyttivät niitä noin kaksi kertaa miehiä yleisemmin. Keitetyn perunan tai perunasoseen päivittäisessä käytössä ei ollut eroa miesten ja naisten välillä. Noin joka neljäs käytti perunaa päivittäin. 77 kaikista ruoankäyttötutkimuksessa mukana olevista ilmoitti käyttävänsä perunaa päivittäin tai lähes päivittäin. Tämä oli hieman enemmän kuin Finravinto 1997- raportissa (Kansanterveyslaitos 1998) todettu perunan käyttö Suomessa. järvellä asuvat söivät perunaa selvästi yleisimmin ja Rovaniemellä asuvien perunan käyttö oli harvinaisinta. Keitettyjen kasvisten päivittäinen käyttö oli harvinaista kaikissa Lapin kaupungeissa. Hedelmiä syötiin päivittäin selvästi yleisemmin kuin marjoja ja naiset söivät sekä hedelmiä että marjoja kaksi kertaa miehiä yleisemmin. järvellä asuvista miehistä joka neljäs ilmoitti nauttivansa marjoja päivittäin, kun muissa Lapin kaupungeissa asuvien miesten marjojen käyttö oli 4-5 :n luokkaa. järvellä, Rovaniemellä ja ssa asuvien naisten päivittäinen ruokavalio sisälsi yhtä paljon marjoja, kun ssä naisten marjojen päivittäinen käyttö oli hieman harvinaisempaa. Kuitupitoisia ruoka-aineita käyttivät yleisimmin yli 55 -vuotiaat miehet ja naiset (Taulukko 11.2). Kuitupitoiset ruoka-aineet sisältyivät myös 45-54 - vuotiaiden päivittäiseen ruokavalioon yleisemmin kuin 25-44-vuotiailla. Ruisleivän käyttö oli melko yleistä nuorimmassakin ikäryhmässä, mutta muiden kuitupitoisten ruoka-aineiden käyttö oli huolestuttavan harvinaista. 11.6 Leivänpäällys- ja ruoanvalmistusrasva Suomessa on jo pitkään voideltu leipä kevytlevitteellä tai margariinilla (Helakorpi ym. 2002). Lapin läänissä asuvien leivänpäällysrasvan käytössä ei ollut eroa yleiseen leivänpäällysrasvan käyttöön, sillä eniten käytetty leivänpäällysrasva oli 35-60 rasvaa sisältävä rasvalevite. Sitä käytti joka toinen vastaajista ja käytössä ei ollut eroa miesten ja naisten välillä. Muiden rasvalevitteiden ja voi-kasviöljyseosten käyttö oli 10 :n luokkaa, kuten myös miesten voin käyttö leivänpäällysrasvana. Vain 5 naisista ilmoitti käyttävänsä voita leivänpäällysrasvana. 13 miehistä ja 16 naisista ei käyttänyt lainkaan rasvaa leivällä. Nuoremmat ikäluokat (25-34 -vuotiaat) käyttävät leivän päällä yleisemmin vähärasvaisia rasvalevitteitä ja yli 55-vuotiaiden voin ja kasvisterolia sisältävän margariinin käyttö oli selvästi nuorempia ikäluokkia yleisempää. Finravinto 1997 tulosten (Kansanterveyslaitos 1998) mukaisesti kasvisöljy oli suosituin ruoanvalmistusrasva myös Lapin läänissä asuvilla. Ruoanvalmistusrasvan käytössä ei ollut eroa miesten ja naisten välillä. Neljä kymmenestä ilmoitti käyttävänsä kasvisöljyä. Voin käyttäjiä oli neljännes, joka on hieman enemmän kuin Finravinto 1997 -tutkimuksessa raportoitu viidenneksen osuus. järvellä asuvat käyttivät selvästi harvemmin kasvisöljyä ruoan-valmistuksessa kuin muissa Lapin kaupungeissa asuvat, mutta vastaavasti hieman yleisemmin talousmargariinia ja voi - kasviöljyseosta.
Nuorimmat ikäluokat suosivat kasviöljyn ja vähärasvaisten rasvalevitteiden käyttöä. Voin ja talousmargariinin käyttö oli puolestaan yleisempää yli 55- vuotiailla. 11.7 Maitotuotteet Miesten yleisimmin käyttämä maitolaatu oli kevyt- tai ykkösmaito. Naisilla rasvaton maito oli suosituin maitolaatu ikäryhmästä riippumatta. Miehistä 41 ilmoitti juovansa yleisimmin kevyt- tai ykkösmaitoa ja 30 rasvatonta maitoa. Naisista vastaavasti 37 joi rasvatonta maitoa ja 30 kevyt- tai ykkösmaitoa. Miehistä 30 ja naisista 40 ilmoitti, etteivät he juo maitoa ollenkaan. Myös muualla Suomessa maitoa juomattomien osuus oli vuonna 2002 toteutetun Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveyskyselyn mukaan vastaava (Helakorpi ym. 2002). Kevyt- ja ykkösmaidon juojia oli eniten järvellä: 43 miehistä ja 45 naisista. Vastaavasti rasvatonta maitoa käyttivät eniten Rovaniemellä asuvat miehet (45 ) ja ssa asuvat naiset (43 ). Iäkkäimpien ryhmässä, etenkin miehissä, oli enemmän täysmaidon käyttäjiä kuin nuorempien ikäryhmissä. 25-34 vuotiaat miehet käyttivät selvästi kevytja ykkösmaitoa ja 35-44 -vuotiaat rasvatonta maitoa muita ikäryhmiä yleisemmin. Naiset söivät päivittäin tai lähes päivittäin vähärasvaisia juustoja (rasva- < 20) muita juustoja yleisemmin (49 / 33 ), kun miehet vastaavasti söivät muita juustoja vähärasvaisia yleisemmin (39/43). Juustojen käytön yleisyydessä ei ollut suuria alueellisia eroja. Miesten vähärasvaisten juustojen päivittäinen tai lähes päivittäinen käyttö oli hieman vähäisempää n ja n alueella, kun naisilla vastaavien juustojen käyttö oli yleisintä näillä alueilla. Vähärasvaisempien juustojen käyttö oli hieman yleisempää vanhimmissa ikäryhmissä. Alle 35 -vuotiaista miehistä 27, mutta 55-64 -vuotiaista 40 ilmoitti käyttävänsä päivittäin tai lähes päivittäin vähärasvaisia juustoja. Vähärasvaisia juustoja käytti alle 35 -vuotiaista naisista 40 ja 55-64 -vuotiaista 57. Sen sijaan rasvaisempia juustoja syötiin nuoremmissa ikäryhmissä yleisemmin kuin vanhemmissa ikäryhmissä. 11.8 Kala, broileri ja makkara 62 miehistä ja 68 naisista käytti ravitsemussuositusten mukaisesti kalaa vähintään kerran tai kaksi kertaa viikossa. Päivittäinen tai lähes päivittäinen kalan käyttö oli paljon vähäisempää: miehillä 11 ja naisilla 6. ssä asuvat miehet käyttivät kalaa vähintään kerran tai kaksi kertaa viikossa muita Lapin kaupunkeja selvästi harvemmin (52 ). ssa asuvat naiset puolestaan käyttivät kalaa selvästi yleisemmin (76 ) kuin ssä, Rovaniemellä ja järvellä asuvat naiset, joista noin 64 käytti kalaa vähintään kerran tai kaksi kertaa viikossa. Kalan käyttö pari kertaa viikossa tai useammin oli yleisempää vanhimmissa ikäryhmissä nuorimpiin verrattuna. Joka toinen naisista ja lähes joka toinen miehistä ilmoitti käyttävänsä broileria ja kanaruokia kerran tai kaksi kertaa viikossa, mutta lähes päivittäin tai useammin broileria tai kanaruokia käyttäviä oli alle 5 molemmissa sukupuolissa. Naisten broilerin ja kanaruokien käytössä ei ollut eroa Lapin kaupunkien välillä. Rovaniemellä asuvien miesten broilerin käyttö oli hieman yleisempää kuin muissa kaupungeissa. Broilerin ja kanaruokien käyt-
tö oli yleisempää nuorimmissa ikäluokissa. Naisista juuri kukaan ei käyttänyt päivittäin tai lähes päivittäin makkararuokia, lenkkimakkaraa tai nakkeja, kun miehissä päivittäisiä tai lähes päivittäisiä käyttäjiä oli 14. Kuitenkin niin miehissä kuin naisissa joka toinen ilmoitti käyttävänsä makkaraa jossain muodossa kerran tai kaksi kertaa viikossa. ssä asuvat miehet käyttivät makkaraa kerran tai pari kertaa viikossa hieman muita kaupunkeja yleisemmin, mutta päivittäisessä tai lähes päivittäisessä käytössä ei ollut eroa eri kaupunkien välillä. Makkararuokien käyttö oli selvästi yleisempää nuorimmissa ikäryhmissä. 11.9 Makeiset ja pikaruoka Päivittäinen tai lähes päivittäinen suklaan ja karamellien käyttö oli harvinaista. Kuitenkin joka kolmas miehistä ja naisista ilmoitti syövänsä suklaata kerran tai kaksi kertaa viikossa ja hieman useampi karamelleja. Naiset söivät suklaata ja karamelleja hieman miehiä yleisemmin. Suklaan ja karamellien käyttö oli yhtä yleistä Lapin eri kaupungeissa ja käyttö oli vastaavaa kuin muualla Suomessa (Laatikainen ym. 2003). Nuorimmat ikäluokat, erityisesti 25-34 -vuotiaat, söivät yleisimmin suklaata ja karamelleja. Kaupan valmisruokia käytti joka viides kerran tai kaksi kertaa viikossa, mutta niitä ei juurikaan sisällytetty päivittäiseen ruokavalioon. Miehet käyttivät valmisruokia hieman naisia yleisemmin ja Rovaniemellä asuvat miehet muissa kaupungeissa asuvia miehiä yleisemmin. Kaupan valmisruokien käyttö oli yleisintä 25-34 -vuotiailla. 11.10 Suola Lapin läänissä asuvat käyttivät kotona yleisimmin tavallista jodipitoista ruokasuolaa. Myös mineraalisuolan käyttö oli melko yleistä, sillä sitä käytti joka neljäs miehistä ja joka viides naisista. Rovaniemellä asuvat käyttivät mineraalisuolaa muissa Lapin kaupungeissa asuvia yleisimmin. Miehistä joka toinen ei lisännyt pöydässä ruokaan suolaa ja joka toinen ilmoitti lisäävänsä, kun ruoka ei maistu riittävän suolaiselta. Naisista kaksi kolmesta ilmoitti, ettei lisää suolaa pöydässä ruokaan ja yksi kolmesta lisäsi. Joka toinen miehistä piti muualla syötyä ruokaa kotiruokaa suolaisempana, mutta naisten mielestä näiden välillä ei ollut eroa. Valmisruoan (pakasteet, einekset) ja kotiruoan suolaisuudessa ei havaittu juurikaan eroa. Suolan käytössä ei ollut eroja eri ikäryhmien välillä. 11.11 Kahvi ja tee Lapin läänin alueella asuvista 80 ilmoitti juovansa tavallisesti suodatin-kahvia ja hieman yli 10 pannukahvia. Kahvia juomattomien osuus oli pieni, 5 miehistä ja 8 naisista. Suodatinkahvin käytössä ei ollut suuria alueellisia eroja, mutta ssa asuvat miehet ja järvellä asuvat naiset joivat hieman enemmän pannukahvia verrattuna muihin Lapin läänin kaupunkeihin. Pannukahvin käyttö oli Lapissa FINRISKI 2002 tulosten (Laatikainen ym. 2003) mukaan selvästi yleisempää kuin muualla Suomessa. Vain Pohjois-Karjalassa asuvat käyttävät pannukahvia yhtä yleisesti kuin Lapin läänissä asuvat. Miehet joivat keskimäärin 5-6 kupillista ja naiset 4-5 kupillista kahvia päivässä. Miesten kahvin juonti oli vastaavaa kuin oululaisten ja pääkaupunkiseudulla asuvien kahvin juonti, mutta naiset joivat kahvia hieman
enemmän (Näyhä ja Hassi 1999). 5-6 kupillista kahvia päivässä juovien eri ikäryhmien välillä ei ollut eroja. Lapin läänissä asuvat joivat teetä keskimäärin kupillisen päivässä. Teen juonnissa ei ollut eroa miesten ja naisten välillä. Päivittäinen teen juonti oli yleisintä yli 55 -vuotiailla sekä nuorilla, 25-34 -vuotiailla, naisilla. 11.12 Oman ruokavalion terveellisyys Vastaajat arvioivat ruokavalionsa terveellisyyttä viisiportaisella asteikolla (syön mielestäni terveellisesti - melko terveellisesti - ei erityisen terveellisesti tai epäterveellisesti - melko epäterveellisesti - epäterveellisesti). Lapin läänissä asuvista miehistä 55 ja naisista 66 söi mielestään pääasiallisesti melko terveellisesti. Erityisesti järvellä ja Rovaniemellä asuvat miehet sekä ssä ja ssa asuvat naiset olivat tätä mieltä ruoankäyttötavoistaan. Kolmasosa miehistä ja viidesosa naisista oli sitä mieltä, että heidän ruokavalionsa ei ollut erityisen terveellinen mutta ei myöskään epäterveellinen. Alle 10 tutkimuksessa mukana olleista oli sitä mieltä, että he syövät terveellisesti. Vielä pienempi prosenttiosuus piti syömistapojansa melko epäterveellisinä, ja juuri kukaan tutkimukseen osallistuneista ei pitänyt ruoankäyttötapojaan täysin epäterveellisenä. 11.13 Päätelmät Lapin läänissä asuvien ruokatottumukset eivät juuri eronneet muualla Suomessa asuvien ruoankäytöstä. Päivittäin syötyjen aterioiden määrä oli hieman pienempi kuin muualla maassa, mutta tähän on voinut vaikuttaa ruoankäytön kyselymenetelmien erilaisuus. Naisten ruokatottumukset olivat suurelta osin terveellisemmät kuin miehillä. Tyypillisiä, Lapin läänissä käytettäviä, kuidun saannin lähteitä olivat ruis- tai näkkileipää, puuro ja peruna sekä tuoreet vihannekset. Keitettyjen vihannesten päivittäinen käyttö oli vähäistä kaikissa Lapin kaupungeissa ja yllättävä havainto oli se, että hedelmiä käytettiin marjoja yleisemmin. Tähän on voinut vaikuttaa myös ruoankäyttökyselyn suorittamisajankohta, joka ajoittui lopputalveen ja kevääseen. Leivänpäällys- ja ruoanvalmistusrasvan sekä maitotuotteiden käyttö oli vastaavaa kuin muualla Suomessa, kuten myös kalan, broilerin ja makkaran käyttö. Lapin läänissä asuvat käyttivät yleisimmin jodipitoista ruokasuolaa, tosin Rovaniemellä asuvat käyttivät mineraalisuolaa muissa Lapin kaupungeissa asuvia yleisemmin. Pannukahvin käyttö oli selvästi yleisempää Lapin läänissä kuin muualla Suomessa, mikä osaltaan vaikuttanee lappilaisilla todettuihin korkeisiin kolesteroliarvoihin. Lapin läänin eri kaupunkien välillä ei havaittu suuria ruoankäytön eroja. järvellä asuvat söivät kuitupitoisia ruokaaineita yleisimmin ja Rovaniemellä asuvat harvimmin. Kuitupitoisten ruokaaineiden käyttö oli yleisintä yli 55 - vuotiailla ja huolestuttavan harvinaista 25-34 -vuotiaiden ikäluokassa. Rovaniemellä asuvat eivät syöneet lounasta niin yleisesti kotona kuin muissa Lapin kaupungeissa. Sen sijaan he käyttivät työpaikkaruokalaa tai ravintolaa muita kaupunkeja yleisemmin lounaspaikkana. Myös lounasta syömättömien osuus oli Rovaniemellä muita kaupunkeja suurempi, etenkin miesten kohdalla.
Vaikka yli puolet Lapin läänissä asuvista arvioi oman ruokavalionsa melko terveelliseksi, Lapin läänissä asuvien ruokatottumusten parantamiseksi tulisi lisätä kuitua sisältävien vihannesten, marjojen ja hedelmien käyttöä. Lisäksi etenkin 25-34 -vuotiaiden ruokavalioon tulisi sisällyttää entistä enemmän kalaa. Lapin läänissä asuvien olisi hyvä vaihtaa suola mineraalisuolaksi ja heitä tulisi valistaa muuta Suomea suuremman pannukahvin käytön vaikutuksesta kolesterolitasoon. Etenkin nuorimmille ikäluokille suunnattu terveysvalistus ja -kasvatus auttaisi havaitsemaan ruoankäytön ongelmakohtia ja vähentämään osaltaan mm. sydänja verisuonitautien esiintyvyyttä. Kirjallisuus Aromaa A, Koskinen S, Huttunen J (toim.). Suomalaisten terveys 1996. Kansanterveyslaitos ja Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 1997. Helakorpi S, Uutela A, Prättälä R, Berg MA, Puska P. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 1999. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 19/1999. Helsinki 1999. Helakorpi S, Patja K, Prättälä R, Aho AR, Uutela A. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2002. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 12 / 2002. Helsinki 2002. Kansanterveyslaitos 1998. Finravinto 1997 - tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 8/1998. Helsinki 1998. Laatikainen T, Tapanainen H, Alfthan G, Salminen I, Sundvall J, Leiviskä J, Harald K, Jousilahti P, Salomaa V, Vartiainen E. FINRISKI 2002. Tutkimuksen toteutus ja tulokset 2. Taulukkoliite. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B7 / 2003. Helsinki 2003. Lahti-Koski M ja Kilkkinen AM. Ravitsemuskertomus 2000. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 1/2001. Helsinki 2001. Männistö S. Ovaskainen ML, Valsta L (toim.) Finravinto 2002 -tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2003. Helsinki 2003. Nårdiska Ministerrådet. Nordiska näringsrekommendationer 1996, Nord 1996; 28 ed. Köpenhamn: Nordisk Folagshus. Näyhä S ja Hassi J (toim.). Väestön terveys Oulussa. Oulun aluetyöterveyslaitos, Raportti 6, 1999. Oulu 1999. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Suomalaiset ravitsemussuoritukset. Komiteanmietintö 1998:7. Maa- ja metsätalousministeriö. Helsinki 1998