MS-C1350 Osittaisdifferentiaaliyhtälöt Harjoitukset 5, syksy Mallivastaukset

Samankaltaiset tiedostot
y x1 σ t 1 = c y x 1 σ t 1 = y x 2 σ t 2 y x 2 x 1 y = σ(t 2 t 1 ) x 2 x 1 y t 2 t 1

Osittaisdifferentiaaliyhtälöt

= ( 1) 2 u tt (x, t) = u tt (x, t)

U missä U A := {U R n : U avoin ja U A}; intuitiivisesti suurin avoin joukko, joka sisältyy A:han. Määritellään A:n sulkeuma A := F F A

puolitasossa R 2 x e x2 /(4t). 4πt

Matematiikan ja tilastotieteen laitos Reaalianalyysi I Harjoitus Malliratkaisut (Sauli Lindberg)

Harjoitus 1, tehtävä 1

Kirjoita jokaiseen koepaperiin nimesi, opiskelijanumerosi ym. tiedot! Laskin (yo-kirjoituksissa hyväksytty) on sallittu apuväline tässä kokeessa!

Derivaatat lasketaan komponenteittain, esimerkiksi E 1 E 2

IV. TASAINEN SUPPENEMINEN. f(x) = lim. jokaista ε > 0 ja x A kohti n ε,x N s.e. n n

Funktiot. funktioita f : A R. Yleensä funktion määrittelyjoukko M f = A on jokin väli, muttei aina.

y = 3x2 y 2 + sin(2x). x = ex y + e y2 y = ex y + 2xye y2

Lectio Praecursoria: Epälokaali epälineaarinen potentiaaliteoria ja fraktionaaliset integraalioperaattorit

MS-A0207 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (Chem) Tentti ja välikokeiden uusinta

7. Tasaisen rajoituksen periaate

KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012

Luento 8: Epälineaarinen optimointi

11. Poissonin yhtälö Perusratkaisu. Laplacen yhtälöön liittyvää epähomogeenista osittaisdifferentiaaliyhtälöä

1 sup- ja inf-esimerkkejä

Analyysi 1. Harjoituksia lukuihin 1 3 / Syksy Osoita täsmällisesti perustellen, että joukko A = x 4 ei ole ylhäältä rajoitettu.

Funktion raja-arvo ja jatkuvuus Reaali- ja kompleksifunktiot

MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Laskuharjoitus 2 / vko 45

1 sup- ja inf-esimerkkejä

Luento 8: Epälineaarinen optimointi

Luku 4. Derivoituvien funktioiden ominaisuuksia.

Konvergenssilauseita

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 3: Jatkuvuus

Reaaliluvut. tapauksessa metrisen avaruuden täydellisyyden kohdalla. 1 fi.wikipedia.org/wiki/reaaliluku 1 / 13

6. Toisen ja korkeamman kertaluvun lineaariset

Poissonin yhtälö ja Greenin funktio

Ratkaisu: Tutkitaan derivoituvuutta Cauchy-Riemannin yhtälöillä: f(x, y) = u(x, y) + iv(x, y) = 2x + ixy 2. 2 = 2xy xy = 1

u(0, t) = 0 kaikille t > 0: lämpötila pidetään vakiona pisteessä x = 0;

Seuraava topologisluonteinen lause on nk. Bairen lause tai Bairen kategorialause, n=1

Kompleksianalyysi viikko 3

4.3 Moniulotteinen Riemannin integraali

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 8: Divergenssi ja roottori. Gaussin divergenssilause.

Todista suoraan integraalin määritelmään perustuen tasointegraalin ominaisuus. λ f = λ f,

(0 desimaalia, 2 merkitsevää numeroa).

LUKU 3. Ulkoinen derivaatta. dx i 1. dx i 2. ω i1,i 2,...,i k

Luento 9: Yhtälörajoitukset optimoinnissa

d Todista: dx xn = nx n 1 kaikilla x R, n N Derivaatta Derivaatta ja differentiaali

Fourier-analyysi, I/19-20, Mallivastaukset, Laskuharjoitus 7

6 Variaatiolaskennan perusteet

peitteestä voidaan valita äärellinen osapeite). Äärellisen monen nollajoukon yhdiste on nollajoukko.

Harjoitus Etsi seuraavien autonomisten yhtälöiden kriittiset pisteet ja tutki niiden stabiliteettia:

e int) dt = 1 ( 2π 1 ) (0 ein0 ein2π

1 Supremum ja infimum

Muutoksen arviointi differentiaalin avulla

2 Funktion derivaatta

u = 2 u (9.1) x + 2 u

min x x2 2 x 1 + x 2 1 = 0 (1) 2x1 1, h = f = 4x 2 2x1 + v = 0 4x 2 + v = 0 min x x3 2 x1 = ± v/3 = ±a x 2 = ± v/3 = ±a, a > 0 0 6x 2

3.3 Funktion raja-arvo

Matematiikan tukikurssi

Sinin jatkuvuus. Lemma. Seuraus. Seuraus. Kaikilla x, y R, sin x sin y x y. Sini on jatkuva funktio.

Satunnaismuuttujien muunnokset ja niiden jakaumat

Topologia I Harjoitus 6, kevät 2010 Ratkaisuehdotus

2 Funktion derivaatta

Täydellisyysaksiooman kertaus

x (t) = 2t ja y (t) = 3t 2 x (t) + + y (t) Lasketaan pari käyrän arvoa ja hahmotellaan kuvaaja: A 2 A 1

Tenttiin valmentavia harjoituksia

Lebesguen mitta ja integraali

Matemaattisen analyysin tukikurssi

DIFFERENTIAALI- JA INTEGRAALILASKENTA I.1. Ritva Hurri-Syrjänen/Syksy 1999/Luennot 6. FUNKTION JATKUVUUS

Mat Matematiikan peruskurssi L4, osa II, todistuksia ym

8. Avoimen kuvauksen lause

Ratkaisuehdotus 2. kurssikoe

Derivaatan sovellukset (ääriarvotehtävät ym.)

Matematiikan tukikurssi, kurssikerta 3

Kompleksianalyysi, viikko 6

Johdatus todennäköisyyslaskentaan Satunnaismuuttujien muunnokset ja niiden jakaumat. TKK (c) Ilkka Mellin (2004) 1

Perusidea: Jaetaan väli [a, b] osaväleihin ja muodostetaan osavälejä vastaavat suorakulmiot/palkit, joiden korkeus funktion arvot kyseisellä välillä.

reaalifunktioiden ominaisuutta, joiden perusteleminen on muita perustuloksia hankalampaa. Kalvoja täydentää erillinen moniste,

Kompleksianalyysi, viikko 4

8 Potenssisarjoista. 8.1 Määritelmä. Olkoot a 0, a 1, a 2,... reaalisia vakioita ja c R. Määritelmä 8.1. Muotoa

ANALYYSI 3 HELI TUOMINEN

e ax, kun x > 0 f(x) = 0, kun x < 0, 0, kun x > 0 e ax, kun x < 0 e (a iω)x dx = a+iω = 1 a 2 +ω 2. e ax, x > 0 e ax, x < 0,

MS-A0207 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (CHEM) Luento 2: Usean muuttujan funktiot

Seurauksia. Seuraus. Seuraus. Jos asteen n polynomilla P on n erisuurta nollakohtaa x 1, x 2,..., x n, niin P on muotoa

Ratkaisuehdotus 2. kurssikokeeseen

Selvästi. F (a) F (y) < r x d aina, kun a y < δ. Kolmioepäyhtälön nojalla x F (y) x F (a) + F (a) F (y) < d + r x d = r x

Matematiikan tukikurssi

Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Matematiikan ja systeemianalyysin laitos. MS-A0203 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2, kevät 2016

Tilavuus puolestaan voidaan esittää funktiona V : (0, ) (0, ) R,

Analyysi 1. Harjoituksia lukuihin 4 7 / Syksy Tutki funktion f(x) = x 2 + x 2 jatkuvuutta pisteissä x = 0 ja x = 1.

Tehtävä 1. Näytä, että tason avoimessa yksikköpallossa

1. Olkoon f :, Ratkaisu. Funktion f kuvaaja välillä [ 1, 3]. (b) Olkoonε>0. Valitaanδ=ε. Kun x 1 <δ, niin. = x+3 2 = x+1, 1< x<1+δ

BM20A5840 Usean muuttujan funktiot ja sarjat Harjoitus 1, Kevät 2018

Injektio (1/3) Funktio f on injektio, joss. f (x 1 ) = f (x 2 ) x 1 = x 2 x 1, x 2 D(f )

Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 TFM Laskuharjoitus 2L

Vektorianalyysi I MAT Luennoitsija: Ritva Hurri-Syrjänen Luentoajat: ti: 14:15-16:00, to: 12:15-14:00 Helsingin yliopisto 21.

1 Määrittelyjä ja aputuloksia

Funktiojonon tasainen suppeneminen

Matematiikan peruskurssi 2

A = (a 2x) 2. f (x) = 12x 2 8ax + a 2 = 0 x = 8a ± 64a 2 48a x = a 6 tai x = a 2.

Tampereen yliopisto Informaatiotieteiden yksikkö

1 Kompleksitason geometriaa ja topologiaa

Sarjoja ja analyyttisiä funktioita

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 2. viikolle /

Matemaattisen analyysin tukikurssi

saadaan kvanttorien järjestystä vaihtamalla ehto Tarkoittaako tämä ehto mitään järkevää ja jos, niin mitä?

Transkriptio:

MS-C350 Osittaisdifferentiaaliyhtälöt Haroitukset 5, syksy 207. Oletetaan, että a > 0 a funktio u on yhtälön u a u = 0 ratkaisu. a Osoita, että funktio vx, t = u x, t toteuttaa yhtälön a v = 0. b Osoita, että wx, t = uαx, α 2 t on toteuttaa yhtälön kaikilla α R. a w = 0 Motivaatio: Lämpöyhtälölle riittää tarkastella muotoa, ossa a = ; Lämpöyhtälön luonnollisessa skaalauksessa aika skaalautuu paikan skaalauksen neliössä. a Todistus. Derivoinnin ketusäännöllä saadaan missä tahansa pisteessä x, t x, t = ux, t/a = t/au tx, t/a = a u tx, t/a, ossa siis u t x, t/a tarkoittaa u:n aikaderivaattaa pisteessä x, t/a. Lisäksi kaikilla =,..., n pätee 2 v x 2 x, t = u xx x, t/a, koska x:n suhteen funktiota ei muuteta, oten x, t vx, t = a u tx, t/a ux, t/a = ut x, t/a a ux, t/a = 0. a }{{} =0, koska u t a u=0. Näin ollen funktio v toteuttaa yhtälön v = 0. b Todistus. Olkoon α R. Ketusäännön mukaisesti missä tahansa pisteessä x, t x, t = uαx, α2 t = α 2 u t αx, α 2 t.

MS-C350 Osittaisdifferentiaaliyhtälöt Haroitukset 5, syksy 207 Vastaavasti kaikilla =,..., n 2 w x 2 x, t = 2 x 2 uαx, α 2 t = αux αx, α 2 t = α 2 u xx x αx, α 2 t, oten x, t a wx, t = α2 u t αx, α 2 t a α 2 uαx, α 2 t = α 2 u t αx, α 2 t a uαx, α 2 t = 0. }{{} =0, koska u t a u=0. Näin ollen funktio w toteuttaa yhtälön a w = 0. 2. Olkoon Hx, t = H t x = 2 e x /, x R n, t > 0, 4πt n/2 lämpöydin. Näytä suoralla laskulla, että se on lämpöyhtälön ratkaisu oukossa R n 0,. Motivaatio: Gaussin funktio on lämpöyhtälön perusratkaisu. Todistus. Olkoon x, t R n 0,. Koska x 2 = x 2 + + x 2 n, niin derivoimalla saadaan millä tahansa =,..., n H x x, t = osta edelleen tulon derivointisäännöllä 2 H x 2 x, t = = 2 2x x 2 e + 2t + x2 2, 2x. 2 2

MS-C350 Osittaisdifferentiaaliyhtälöt Haroitukset 5, syksy 207 Muuttuan t suhteen puolestaan saadaan H Näin ollen saadaan x 2 e + n/2+ 4π n/2 x, t = 4πt = n2t + x 2 2 H x, t Hx, t = x 2 2. x 2 + n2t 2 x 2 + n2t 2 oten H on lämpöyhtälön ratkaisu oukossa R n 0,. e x 2 = 0, 3. Jatkoa edelliseen tehtävään Määritellään ux, t = H t gx = kun g CR n on raoitettu. R n e x y 2 / gy dy, x R n, t > 0, a Osoita, että b Osoita, että sup ux, t sup gx kaikilla t > 0. x R n x R n lim ux, t = gx kaikilla x Rn. c Minkä ongelman ratkaisu funktio u on? Muotoile huolella oletukset funktiosta u. Motivaatio: Lämpöyhtälön ratkaisu koko avaruudessa saadaan alkuakauman konvoluutiona lämpöytimen kanssa; Ratkaisussa lämpötilat tasoittuvat aan kuluessa. a Tässä sup on supremum, eli pienin yläraa, oka on maksimin laaennus tilanteisiin, oissa maksimia ei saavuteta. 3

MS-C350 Osittaisdifferentiaaliyhtälöt Haroitukset 5, syksy 207 Todistus. Olkoon t > 0. Millä tahansa x R n saadaan arvioimalla itseisarvot integraalin sisälle sekä arvioimalla g :tä sen supremumilla ux, t = e x y 2 gy dy R n e x y 2 gy dy R n e x y 2 sup gz dy R n z R n w = sup gz 2 z R n dw R n e = sup z R n gz = sup z R n gz, ossa tehtiin muuttuanvaihto w = x y a hyödynnettiin tietoa e w 2 dw = Hw, t dw = kaikilla t > 0. R n R n Koska saatu epäyhtälö pätee kaikilla x R n, niin ottamalla puolittain supremum saadaan sup ux, t sup gx kaikilla t > 0. x R n x R n b Todistus. Lauseen 3.9 perusteella oletus g L R n ei ole todistuksen mukaan välttämätön koska g on raoitettu riittää näyttää, että H t kuuluu "hyvien ytimien luokkaan", eli että se toteuttaa: i Jokaisella t > 0 pätee R n H t x dx =, ii On olemassa M > 0 siten, että okaisella t > 0 pätee R n H t x dx M, iii Jokaisella δ > 0 pätee lim H t x dx = 0. x >δ Tässä ominaisuus i pätee, kuten a-kohdassa o todettiin. Ominaisuus ii puolestaan pätee kohdan i perusteella automaattisesti vakiolla M =, koska H t on ei-negatiivinen. 4

MS-C350 Osittaisdifferentiaaliyhtälöt Haroitukset 5, syksy 207 Näytetään ominaisuus iii. Olkoon δ > 0. Saadaan H t x dx = ct n/2 dx = c x >δ x >δ y >t /2 δ e y 2 4 dy. Viimeisessä vaiheessa käytettiin muuttuanvaihtoa y = t /2 x. Koska funktio y e y 2 4 on integroituva yli koko avaruuden, niin viimeisen lausekkeen integraali voidaan kiroittaa myös muodossa e y 2 4 dy e y 2 4 dy. 2 R n B0,t /2 δ Kun t 0, säde t /2 δ lähestyy ääretöntä. Tästä seuraa että lim e y 2 4 dy = B0,t /2 δ R n e y 2 4 dy, mistä voidaan päätellä että lauseke 2 a siten myös lähestyy nollaa kun t 0. Nyt Lauseen 3.9 mukaan kaikilla x R n. lim H t gx = gx Myös Fourierin muunnosta voitaisiin tässä käyttää, os funktiot g a ĝ oletettaisiin lisäksi integroituvaksi; Kaikilla x R n saataisiin vaihtamalla raa-arvon a integroinnin ärestystä lim ux, t = lim 2π n R n Ht gξe ix ξ dξ = 2π n lim Ĥ t ξĝξe ix ξ dξ R n = 2π n R n lim e t ξ 2 ĝξe ix ξ dξ = 2π n R n ĝξe ix ξ dξ = gx, koska luentomonisteen perusteella Ĥtξ = e t ξ 2. c Funktio u on lämpöyhtälön Cauchyn ongelman ratkaisu oukossa R n 0,, eli u u = 0 oukossa Rn 0,, u = g oukossa R n {t = 0}. Oletukset funktiosta u ovat tyypillisesti u C 2 R n 0, sekä lim ux, t = gx 0 kaikilla x 0 R n. x,t x 0,0 5

MS-C350 Osittaisdifferentiaaliyhtälöt Haroitukset 5, syksy 207 4. Oletetaan, että Ω R n on avoin a raoitettu sekä T > 0. Muotoile a todista minimiperiaate lämpöyhtälölle oukossa Ω T. Muotoile huolella oletukset funktiosta u. Motivaatio: Symmetrisyyden perusteella miniperiaate seuraa helposti maksimiperiaatteesta; Raoitetussa oukossa lämpöyhtälön ratkaisu saavuttaa sekä maksiminsa että miniminsä parabolisella reunalla. Lämpöyhtälö oukossa Ω T on u u = 0 oukossa Ω T, u = g oukossa Γ T, missä Ω T = Ω 0, T a Γ T = Ω [0, T ] Ω {t = 0} ovat avaruus aika-sylinteri a sylinterin parabolinen reuna. Lämpöyhtälön minimiperiaate: Olkoon Ω R n avoin a raoitettu. Oletetaan, että u on lämpöyhtälön u u = 0 ratkaisu oukossa Ω T siten, että sen toiset osittaisderivaatat paikan suhteen sekä ensimmäinen osittaisderivaatta aan suhteen ovat atkuvia oukossa Ω T, a funktio itse on atkuva oukossa Ω T. Tällöin se saavuttaa miniminsä oukossa Γ T, eli toisin sanoen min u = min u. Ω T Γ T Todistus. Todistetaan tämä hyödyntäen luentomonisteessa todistettua maksimiperiaatetta Lause 5.7. Funktio v = u on myös derivoituvuusoletukset toteuttava lämpöyhtälön ratkaisu oukossa Ω T, sillä u v = u + u = u = 0, oten siihen voidaan soveltaa maksimiperiaatetta Näin ollen saadaan min Ω T u = min Ω T eli minimiperiaate u:lle. v = max max v = max v. Ω T Γ T Ω T v = max Γ T v = min v = min u, Γ T Γ T 6

MS-C350 Osittaisdifferentiaaliyhtälöt Haroitukset 5, syksy 207 5. Jatkoa edelliseen tehtävään Oletetaan, että u a v ovat lämpöyhtälön ratkaisua oukossa Ω T. Todista vertailuperiaate: Jos u v parabolisella reunalla Γ T, niin u v oukossa Ω T. Motivaatio: Minimiperiaatteesta seuraa helposti vertailuperiaate; Jos kaksi ratkaisua ovat ärestyksessä parabolisella reunalla, ovat ne samassa ärestyksessä myös tarkasteltavan oukon sisällä. Todistus. Oletetaan u v parabolisella reunalla Γ T. Koska u a v toteuttavat lämpöyhtälön oukossa Ω T, niin myös funktio w = v u toteuttaa sen, sillä w = u u v u = v u = 0. Minimiperiaatteen mukaan w saavuttaa miniminsä parabolisella reunalla Γ T. Koska w 0 parabolisella reunalla Γ T, on tämä minimiarvo ei-negatiivinen, oten w on einegatiivinen myös oukossa Ω T. Toisin sanoen u v oukossa Ω T. 6. Jatkoa edelliseen tehtävään Todista stabiilisuustulos: Jos u v ε parabolisella reunalla Γ T, niin u v ε oukossa Ω T. Motivaatio: Maksimi- a minimiperiaatteista seuraa helposti stabiilisuustulos; Jos kaksi ratkaisua ovat lähellä toisiaan parabolisella reunalla, ovat ne lähellä toisiaan myös tarkasteltavan oukon sisällä. Todistus. Oletetaan u v ε parabolisella reunalla Γ T. Myös funktio w = u v toteuttaa lämpöyhtälön kuten tehtävässä 5. Maksimi- a minimiperiaatteiden mukaan w saavuttaa sekä maksiminsa että miniminsä parabolisella reunalla Γ T. Koska w ε parabolisella reunalla Γ T, niin tämä maksimiarvo on korkeintaan ε a minimiarvo vähintään ε. Näin ollen w ε myös oukossa Ω T. Toisin sanoen u v ε oukossa Ω T. 7