Tulevaisuuden oppilaitosyhteisöt Antti Maunu Valtiotieteiden tohtori, tutkijatohtori Turun yliopisto Tmi Antti Maunu maunuan@gmail.com www.anttimaunu.fi
Tulevaisuuden oppilaitosyhteisöt 1. Yhteisöjen yhteisöjä : verkostoja, jotka koostuvat useista pienryhmistä, soluista, tiimeistä jne. 2. Tärkeimpiä oppimisympäristöjä 3. Turvaavat opiskelijoiden integroitumisen ja hyvinvointivalmiudet 4. Ovat muuttuvia ja joustavia 5. Eivät synny itsestään: edellyttävät ohjaamista ja johtamista
Yhteisöllisyydestä puhutaan Yhteisöllisyyden kantavia teemoja ovat luottamus, osallisuus, sitoutuminen, motivaatio ja läheisyys Espoon urheilun ongelmat: Kaupunkia ei kiinnosta, yhteisöllisyys kadonnut Mieleenpainuvimpana Kuopiosta jää lämpö ja tietynlainen yhteisöllisyys. Tuntuu, että täällä on saanut olla jotenkin paljon lähemmin kytköksissä ihmisiin Vuonna 2030 joka talon pihalla on yhteisöllinen laariviljelmä Asustelen perheineni Helsingissä alueella jolla on mielestäni paljon elävää yhteisöllisyyttä. Parin korttelin päässä kodistamme sijaitsee asukastalo jossa järjestetään talkoohengellä vapaaehtoisvoimin monenlaista toimintaa kaiken ikäisille. Tilassa toimii myös pieni voittoa tavoittelematon kahvila sekä kierrätyshylly jonne kaikki voivat tuoda tarpeettomaksi jääneitä ehjiä tavaroitaan kiertoon muille. Yhteisöllisyys, yhteisöt ja yhteisöllinen elämä ovatkin välttämättömiä ihmisen olemassaololle ja toiminnalle
1. Yhteisöjen yhteisöt - yhteisöllisyydestä ryhmiin Yhteisöllisyyttä ei ole olemassa on vain yhteisöjä ja ryhmiä. Yhteisöllisyys on se, mitä tapahtuu ryhmissä ihmisten välillä ja mikä sitä ohjaa Kaikki suuremmat yhteisöt ovat pienempien yhteisöjen verkostoja tai solukkoja. Nämä tekevät laajemmista yhteisöistä sekä niissä jaetuista ajattelun ja toiminnan tavoista Kääntäen: yhteisöt tarjoavat ihmisille sosiaalisia paikkoja, joissa kasvaa ja kehittyä yksilöinä, kiinnittyä laajempiin yhteisöihin ja omaksua niissä tarvittavat ajattelun ja toiminnan valmiudet Oppilaitokset ja koulutusjärjestelmät malliesimerkki tällaisista yhteisöistä Yhteisöjen rakenteelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset puitteet muuttuneet Suomessa rajusti 1950-luvulta alkaen
Sosiaalisten paikkojen puitteet muuttuneet rajusti Pari sukupolvea sitten saatiin yhteisöt ja identiteetit muun elämän sivutuotteena. Ne olivat annettuja ja pysyviä. Kova individualismi (hellittämätön työnteko, omillaan pärjääminen, tunteiden piilottaminen jne.) oli arvostettua, koska yhteys toisiin ihmisiin oli olemassa ilman muuta
Nopeasti siirryttiin annetuista yhteisöistä itse valittaviin yhteisöihin Yksilöistä riippumattomat ryhmät, yhteisöt ja rutiinit ohenevat. Sosiaalisten paikkojen ja identiteettien valmis matriisi katoaa. Vapaus ja yksilöllisyys lisääntyvät Ns. suuren muuton ja suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutosten vähiten ymmärretty seuraus
Muutos on kaksiarvoinen, ambivalentti Vapaus tuottaa riemua ja mahdollisuuksia, mutta myös uudenlaisia ongelmia Valinnan vapaus on myös valinnan pakkoa Myös ryhmät ja yhteisöt on pakko valita ja tehdä aktiivisesti itse muuten jää yksin Tämä on raskasta ja vaikeaa työtä eikä sen opettamiseen ja ohjaamiseen ole aina valmiuksia Ajattelemme usein, että sosiaalisuus on syntymäominaisuus. Tämä syrjäyttää ensin ne, joilla on vähiten valmiuksia rakentaa sosiaalisia paikkojaan itse.
2. Ryhmä on tärkein oppimisympäristö Sosiaalisuus ja vuorovaikutus on ihmisen perustava olomuoto. Jos se ei ole kunnossa, myöskään oppiminen ei onnistu Hyvät ryhmät vähentävät keskeyttämisiä, tehostavat läpäisyä ja parantavat opintomenestystä (esim. läpäisyn tehostamishanke) Oppiminen on yhteisöön kasvamista. Paraskaan tekniikka ei riitä, jos ei saa suutaan auki ja tekniikat oppii, jos pääsee porukkaan Lähikehityksen vyöhyke: ryhmät tuottavat sen potentiaalin, jolla oppimista tapahtuu tai voi tapahtua Mikä on järkevää, hauskaa, tavoittelemisen arvoista jne.? Identiteetti ja ammattivalmiudet kasvavat samalla kertaa ja samoista juurista Suurin osa valveillaoloajasta vietetään ryhmissä. Yhteiskunnan aikuisresurssien vähentyessä vertaisryhmistä tulee yhä tärkeämpi tuen, ohjauksen ja palautteen koneisto
Ryhmä oppimisympäristönä Tunnilla suunnitellaan kappaleita, joita printataan 3Dtulostimella. Mika (opettaja) kehottaa opiskelijoita välitunnille ja sanoo itse joutuvansa käymään opehuoneessa. Kukaan ei lähde, työ kiinnostaa ja on motivoivaa. Joku poika puhkeaa karskiin kiroiluun, "tää on ihan vitun perseestä!". "Häviskö Jesse moti?", toiset virnuilevat. Muuten meno ei kuitenkaan juuri muutu, vaikka opettaja on poissa, muutama kännykkä nousee esiin ja puheensorina lisääntyy. Takapenkissä pohditaan "oispa ittelläki 3-ree tulostin". Toinen vastaa, että "mun siskon poikakaveri on rakentanu ammattikorkeas sellasen". Tässä taas kaunista, emotionaalista puhetta ammatillisista asioista. Jopa suku ja siihen liittyvät lämpimät tunteet kietoutuvat siihen. Luodaan omaa ja jaettua identiteettiä tunnepohjaisesti ja tärkeisiin symboleihin ym. tavoitteisiin liittyen, mutta samaan aikaan nämä symbolit on rajattu tarkkaan oman ammatillisen orientaation piiriin. Kauneusalalla takapenkin tyttöjen jutut aaltoilevat ja etenevät nopeasti asiasta toiseen. Joku sanoo punastuvansa helposti. Anna (ope) osallistuu keskusteluun meikkivoiteista, joilla punastumista voi peittää. Tytöt laittavat toistensa tukkaa, kohta Anna naureskelee, että millä te sitä kampausta teette, kynälläkö? Tytöt vastaavat, että kynsiviilalla. Joku kauhistelee omia ripsiään, "siis kato näitä mun ripsiä! Siis kato näitä!" Vaikka puhe on tunnepitoista, aiheet liittyvät myös opiskeltavaan alaan. Siihen kiinnitytään koko persoonalla ja kokemusmaailmalla samaan tapaan kuin tekniikan pojat unelmoivat omasta 3Dtulostimesta tai ihmettelevät naureskellen erikoisia komponentteja.
3. Ryhmät turvaavat integroitumisen ja hyvinvoinnin Syrjäytyminen = ihminen ei kuulu enää mihinkään ryhmään (tai pelkästään tuhoisiin ryhmiin) Sosiaalinen tuki ja luottamus (joita saa vain reaalisista ryhmistä) pidentävät elinikää, vahvistavat koettua hyvinvointi, nopeuttavat sairauksista ja vastoinkäymisistä toipumista jne. Kääntäen: yksinäisyys sairastuttaa ja altistaa riskikäyttäytymiselle Sosiaalinen tuki ja luottamus tuottavat resilienssiä eli kykyä kohdata ja palautua kuormittavista elämäntilanteista
4. Ryhmät ovat muuttuvia ja joustavia Reformin ja yhteiskunnan muutokset irrottavat ryhmät kiinteistä paikoista, alueista, hallinnollisista tunnuksista jne. Yhteisöt toiminnallistuvat ne eivät enää ole, vaan niitä tehdään. Keskiöön nousevat yhteiset rutiinit ja rytmit, jotka tekevät yhteistoiminnan mahdolliseksi Henkilökohtaistamisen kaksi puolta 1) Opintosuoritusten henkilökohtaistaminen selkeä ja hyvä tavoite 2) Osaamisen tuottamisen henkilökohtaistaminen epätodennäköistä. Opetus tapahtuu jatkossakin ryhmissä, jotka kuitenkin aiempaa muuttuvampia ja joustavampia Soluopetus-kokeiluissa havaittu mm. että tukisolut nousevat suosituiksi. Selitys: niissä on toisia ihmisiä, tiivistä vuorovaikutusta ja ohjaamista Onnistumme, jos saamme ryhmien hyvät puolet hyödynnettyä tilanteessa, joissa ryhmien rakenteelliset puitteet muuttuvat vahvasti. Epäonnistumme, jos emme saa hyödynnettyä ryhmiä osaamisen tuottamisessa
5. Ryhmät eivät synny itsestään Opiskelijat tarvitsevat sisältöopetuksen lisäksi opetusta ja ohjaamista toimia toistensa kanssa ja yhteisten tavoitteiden eteen. Opetuksen kaksoistavoite: ryhmä on tärkein oppimisympäristö Tarvitaan organisaatioita ja johtamista, joka tarjoaa ammattilaisille resurssit ja valmiudet toimia näin Jos minä olisin johtaja, pitäisin tätä tärkeimpänä tehtävänäni Opettajaidentiteetin muutos: valmentaminen, luotsaaminen, ohjaava opettajuus Opettajien ja ohjaajien yhteistyö oppilaitoksessa on välttämätöntä Mitä enemmän käytössä on yhteisiä rutiineja ja toimintatapoja kaikkien opettajien/ ohjaajien opetuksessa, sitä helpompaa ryhmien vaihtuminen on opiskelijoille ja sitä enemmän vaihtuvista ryhmistä saadaan irti Myös työpaikat ja työpaikkaohjaajat mukaan samoihin käytäntöihin ja periaatteisiin. Yhteisöjen toimintatavat ovat sijaintipaikkoja tärkeämpiä.
Nämä ovat myös reformin koetinkiviä Mitä ovat asiakkaiden (opiskelijoiden ja yhteiskunnan) todelliset toiveet ja tarpeet? Niitä pitää ymmärtää, jos niihin halutaan vaikuttaa. Reformi ei saa perustua pelkkään hyvään uskoon opiskelijoiden, opettajien ja työelämän tarpeista, mahdollisuuksista ja resursseista reformissa täytyy huolehtia myös toteutumisen prosesseista eikä vain hyvistä päämääristä Koulutusjärjestelmä ei saa olettaa, että oppimisen edellytykset (sosiaaliset ja ryhmävalmiudet) tippuvat taivaasta, vaan järjestelmän pitää tuottaa niitä sekä opiskelijoille että henkilökunnalle
KIITOS!...KESKUSTELUA.. Antti Maunu maunuan@gmail.com www.anttimaunu.fi