28.10.2011 POPELY/8/07.04/2011 Kanteleen Voima Oy PL 47 86601 HAAPAVESI Viite Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) 9 YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO KANTELEEN VOIMA OY:N RAHKANEVAN TURVETUOTANTOHANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJEL- MASTA, Haapavesi Kanteleen Voima Oy suunnittelee Haapaveden kaupungissa sijaitsevan Rahkanevan ottamista turvetuotantoon ja on toimittanut sitä koskevan ympäristövaikutusten arviointiohjelman Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (jäljempänä ELY-keskus) 26.4.2011. HANKETIEDOT JA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY Hankkeen nimi Hankkeesta vastaava Rahkanevan turvetuotantoalue, Haapavesi. Rahkanevan turvetuotantohankkeesta ja ympäristövaikutusten arvioinnista vastaa Kanteleen Voima Oy, yhteyshenkilönä Juha Ollila. Konsulttina arviointiohjelman laatimisessa on toiminut Pöyry Finland Oy, yhteyshenkilönä Kari Kainua. Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (YVA-laki 468/1994) ja sen nojalla annetun asetuksen (713/2006) 6 :n hankeluettelon 2 e) kohdan mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan turvetuotantohankkeeseen, kun yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus toimii Rahkanevan hankkeessa YVA-lain 6 a :n tarkoittamana yhteysviranomaisena. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA) tarkoituksena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. POHJOIS-POHJANMAAN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS Veteraanikatu 1, PL 86, 90101 OULU Kutsunumero 020 63 60020 www.ely-keskus.fi/pohjois-pohjanmaa Veteraanikatu 1-9 90130 OULU Viestikatu 1 90130 OULU Valtakatu 4 84100 YLIVIESKA
2/36 Arviointiohjelma ja arviointiselostus Ympäristövaikutusten arviointiohjelma on hankkeesta vastaavan laatima suunnitelma, jossa esitetään tiedot hankkeesta kokonaisuutena, tiedot arviointimenettelyn järjestämisestä sekä menetelmät hankkeen ja sen vaihtoehtojen järjestämisestä. Yhteysviranomainen antaa arviointiohjelmasta lausuntonsa, jossa tarkastellaan asetuksessa esitettyjen arviointiohjelman sisällöllisten vaatimusten toteutumista. Arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon perusteella hankkeesta vastaava arvioi hankkeen ympäristövaikutukset ja kokoaa arvioinnin tulokset arviointiselostukseen. Yhteysviranomainen antaa lausuntonsa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa lausuntonsa ja muiden kannanotot hankkeesta vastaavalle. Arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto tulee liittää mahdollisiin lupahakemusasiakirjoihin. Yli 10 hehtaarin turvetuotantoalue edellyttää ympäristönsuojelulain (86/2000, YSL) mukaisen ympäristöluvan hakemista. Rahkanevan mahdollisen ympäristölupahakemuksen käsittelee Pohjois-Suomen aluehallintovirasto ympäristövaikutusten arviointimenettelyn päättymisen jälkeen. YHTEENVETO HANKKEESTA Hanke ja sen vaihtoehdot Rahkanevan turvetuotantohankkeen tarkoituksena on jyrsinpolttoturpeen tuottaminen Haapaveden turvevoimalaitoksen käyttöön. Rahkanevan turvetuotantoaluetta voidaan käyttää tämän lisäksi myös metsäpolttoaine- ja metsäbiomassaterminaalina. Hakijan turvetuotannon tarkoituksena on Haapaveden turvevoimalaitoksen polttoainehuollon vaihteluiden hallinta ja tuotannosta poistuvien tuotantosoiden pienenevän toimitusmäärän korvaaminen. Turvetta toimitetaan Rahkanevalta Haapaveden voimalaitokselle ympärivuotisesti, mutta kuljetukset keskittyvät talvikauteen. Vuosittainen toimitus (noin 125 000 m 3 ) vastaa noin 1 000 rekan ajosuoritetta. Turpeen kuljetus Rahkanevalta Haapaveden voimalaitokselle tapahtuu kahta reittiä; suon koillisosasta auma 1:ltä olemassa olevaa metsäautotietä pitkin maantielle 786 sekä suon lounaisosasta auma 10:ltä olemassa olevaa metsäautotietä pitkin maantielle 28. Turvetta kuljetetaan molempia reittejä pitkin Rahkanevalta Haapavedelle. Turvetuotantoalueen kuntoonpanovaihe kestää 2 4 vuotta ja valmistelun kesto voi vaihdella alueittain mm. suon kosteusolosuhteiden takia. Valmistelu- ja kuntoonpanotöitä toteutetaan olosuhteiden salliessa ympäri vuoden. Kuntoonpano alueella tarkoittaa puuston poistoa, tarvittavien teiden ja vesiensuojelurakenteiden toteuttamista sekä kenttien muokkaamista ja muotoilua turvetuotantoa edellyttäviksi. Tuotanto on jyrsinpolttoturvetta. Turpeen normaali tuotantokausi on vuosittain toukokuusta syyskuun alkuun, millä ajalla aktiivisia tuotantotöitä on 30 50 vuorokautta. Tuotantokaudella töitä tehdään sääolojen salliessa keskeytyksettä ympärivuorokautisesti. Tuotantovaihe Rahkanevalla kestää reilun 30 vuoden ajan. Suunnitellun tuotantoalueen kokonaispinta-ala on 288 ha. Tähän sisältyy varsinaista tuotantokenttää 266 ha sekä auma-alueita yhteensä 22 ha. Tämän lisäksi Rahkanevalle on suunnitteilla 13,8 ha suuruinen pintavalutuskenttä sekä noin hehtaarin kokoinen varikkoalue.
3/36 Rahkanevan turvetuotantoalue muodostuu kahdesta vierekkäisestä alueesta, Rahkanevan-Teerinevan ja Katajanevan alueista. Kumpikin alue on ojittamatonta avosuoaluetta ja niitä ympäröivät ojitetut rämeet ja talousmetsät. Suunnitellun tuotantoalueen läheisyydessä ei sijaitse asutusta eikä peltoja. Purkuvesistönä toimivan Käräjäojan alaosalla sekä sen alapuolisen Pyhäjoen varrella sen sijaan on enemmälti asutusta ja peltoalueita. Rahkaneva sijaitsee Haapavedellä noin 17 km Haapaveden kaupungista etelään ja noin 12 km Kärsämäeltä länteen. Rahkaneva sijaitsee Pyhäjoen vesistöalueeseen kuuluvalla Haapajärven valuma-alueella 54.03 ja tarkemmin Käräjäojan valuma-alueella (54.038). Pieni osa hankealueesta sijaitsee Karsikasojan valuma-alueella (53.063), joka kuuluu Kalajoen vesistöalueeseen. Kaikki tuotantoalueen vedet johdetaan Käräjäojan kautta Pyhäjokeen. Suurin osa Käräjäojan valuma-alueesta on ojitettua suo- ja metsäaluetta. Käräjäojan valuma-alueella ei ole muita turvetuotantosoita. Pyhäjoen valuma-alueella sen sijaan on useita tuotannossa ja suunnitteilla olevia soita. Alueella on voimassa Pohjois-Pohjanmaan liiton valtuuston 11.6.2003 hyväksymä Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö vahvisti 17.2.2005 ja joka on tullut lainvoimaiseksi KHO:n päätöksellä 25.8.2006. Maakuntakaavassa suunnittelualueelle ei ole osoitettu erityisiä aluevarauksia. Suunnittelualueelle ei ole laadittu yleis- tai asemakaavaa. Suunnittelualueen läheisyydessä ei ole suojelualueita eikä luokiteltuja pohjavesialueita. Arviointiohjelmassa esitetyt arvioitavat vaihtoehdot ovat: Vaihtoehto 1 (VE1): Vaihtoehto 2 (VE2): Nollavaihtoehto (VE0): Hanke toteutetaan suunnitelman mukaisena. Hankepintaala on 288 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Hanke toteutetaan suunnitelman mukaisena kuntoonpanovaihetta porrastaen. Hankepinta-ala on 288 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Hanketta ei toteuteta. Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin Arviointiohjelmassa esitetään hankkeen liittyminen seuraaviin hankkeisiin ja suunnitelmiin: Pohjois-Pohjanmaan ympäristöstrategia 2005 2015 Pohjois-Pohjanmaan ympäristöstrategia 2005 2015 on vapaaehtoiseen yhteistyöhön pohjautuva toimintamalli kestävän kehityksen edistämiseksi ja ympäristöyhteistyön parantamiseksi Pohjois-Pohjanmaan maakunnan alueella. Strategiassa on yhtymäkohtia turvetuotantoon ainakin vesien tilan, ilman laadun ja luonnon monimuotoisuuden parantamiseen liittyvissä tavoitteissa.
4/36 Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelma 2011 2014 ja siihen sisältyvä ympäristöselostus Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelma laaditaan valtuustokausittain valtioneuvoston toimikaudekseen asettamien alueiden kehittämistavoitteiden mukaisesti. Samalla maakuntaohjelma tarkentaa pidemmän aikavälin maakuntasuunnitelman tavoitteita. Maakuntaohjelmaa toteutetaan vuosittain laadittavan toteuttamissuunnitelman avulla. Pohjois-Pohjanmaan maakuntasuunnitelma ja ohjelma on laadittu yhteisellä prosessilla, laajan yhteistyön avulla. Uuden maakuntasuunnitelman aikajänne on vuoteen 2030 ja maakuntaohjelma kattaa toteuttamisvuodet 2011 2014. Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuusto hyväksyi maakuntasuunnitelman ja -ohjelman 2011 2014 sekä siihen liittyvän ympäristöselostuksen kokouksessaan 10.5.2010. Maakuntaohjelman "Vetovoima" toimintalinjan yhtenä painopisteenä ovat ympäristöystävälliset toimintatavat, jotka saattavat tulevaisuudessa muodostua aluekehittyneisyyden tärkeimmäksi ilmentäjäksi. Toimenpiteinä ovat mm. energiastrategian, ilmastostrategian ja ympäristöstrategian toimeenpanoyhteistyöt. Maakuntaohjelman poikkileikkaavana teemana on "Ilmasto, energia ja maaseudun luonnonvaratuotanto". Maakunnalla on hyvät mahdollisuudet löytää tästä kokonaisuudesta lähivuosikymmenien kehitysvoima ja mahdollisuus. Painopisteitä energiatalouden osalta vuosille 2010 2013 on mm. soiden energiakäytön ja ympäristöarvojen yhteensovittaminen laadittavan maakunnallisen suo-ohjelman avulla. Maakuntaohjelmassa on huomioitu Pohjois-Pohjanmaan ympäristöstrategian 2005 2015 keskeiset linjaukset. Ympäristöselostus tarkastelee maakuntaohjelman ympäristövaikutuksia. Pohjois-Pohjanmaan energiastrategia 2015 "Hyvinvointia energiasta" Pohjois-Pohjanmaan energiastrategian tavoitteena on linjata maakunnan energiatalouden kehittäminen vuoteen 2015 ja visiotasolla vuoteen 2025. Strategiassa määritellään lähivuosien keskeiset toimenpiteet alueellisen energiantuotannon kehittämiseksi. Pohjois-Pohjanmaasta on muodostunut maan merkittävin energiaturpeen tuotanto- ja käyttömaakunta Toppilan turvevoimalan ja Haapaveden turvelauhdevoimalan valmistumisen seurauksena. Turpeen tuotanto on ollut normaalivuosina noin 7,0 7,5 milj. m 3 eli 7 000 GWh. Koko maan turvetuotanto on 20 000 25 000 GWh/ v, joten Pohjois-Pohjanmaan osuus on siitä kolmannes. Tuotantomäärä edellyttää nykyisillä menetelmillä 15 000 20 000 hehtaarin vuotuista tuotantoalaa. Vuosittain tuotannosta poistuu 500 1 000 hehtaaria aluetta, mikä on korvattava uusilla soilla. Energiastrategiassa tavoitteeksi on asetettu tasainen turpeen käyttö. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavakäsittelyssä tarkasteltiin turvetuotannon määrällistä kehittämistä pitkällä aikavälillä ottaen huomioon tarpeet sekä ympäristövaikutukset. Kaavallisessa ratkaisussa Pohjois-Pohjanmaan turvetuotannon pitkän aikavälin tuotantotasoksi valittiin nykyinen tuotantotaso, noin 7 milj. m 3 vuodessa. Turvetaloudesta on kehittynyt Pohjois-Pohjanmaan maakunnalle merkittävä elinkeino. Vuotuinen työllistävä vaikutus on 950 henkilötyövuotta, josta runsaat 500 henkilötyövuotta on suoria työpaikkoja. Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma 2010-2012 Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuun länsiosa ovat maan soisimpia alueita. Soiden käytöstä on erilaisia näkemyksiä ja toiveita. Jotta lukuisat tarpeet voitaisiin saavuttaa, on Pohjois-Pohjanmaan liitto käynnistänyt Euroopan maaseuturahaston tuella Pohjois- Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma hankkeen. Hanke koskee koko laajuudessaan Pohjois-Pohjanmaata ja osin Kainuuta. Suo-ohjelmalla kootaan tieto soiden merkityksistä ja mahdollisuuksista, samalla muodostetaan näkemys soiden käytöstä
5/36 tulevaisuudessa. Hankkeesta syntyy perusta kaavoitukselle, ohjelma soiden käytön kehittämiselle ja tietopaketti soista. Vesipolitiikan puitedirektiivi (direktiivi 2000/60/EY) Vesipolitiikan puitedirektiivin (direktiivi 2000/60/EY) tarkoituksena on luoda puitteet sekä sisämaan että rannikon pintavesien ja pohjavesien suojelulle. Direktiivin tavoitteena on estää vesistöjen tilan heikkeneminen ja parantaa niiden tilaa. Sen toimeenpanoon valmistautuminen Suomessa on meneillään ja käytännön työ on alkanut vaiheittain vuonna 2004. Valtioneuvoston periaateohjelman Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 mukaan turvetuotannon haittojen vähentämisessä keskeisiä menetelmiä ovat sijainninohjaus, valuma-alueittainen suunnittelu, parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönotto ja tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnittelu. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman 2015 mukaan: Vesiensuojelun ja hoidon yleinen tavoite on jokien, järvien, rannikkovesien ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Nämä tavoitteet ovat yhteisiä koko Euroopan unionin alueella. Vesistöjä rehevöittävien, pilaavien tai muiden vesiympäristölle haitallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan. Tulvien ja kuivuuden aiheuttamia haittoja vähennetään. Vesienhoitosuunnitelmilla ja niihin liittyvillä toimenpideohjelmilla pyritään saavuttamaan vesienhoidolle asetetut tavoitteet. Vesienhoitosuunnitelmat tarkistetaan kuuden vuoden välein. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueella on yli 24 000 ha turvetuotantoalueita. Tuotantoalasta lähes 30 % sijaitsee Iijoen vesistöalueella. Myös Siikajoen, Pyhäjoen ja Kuivajoen vesistöalueilla on turvetuotannon keskittymiä. Turvetuotannon osuus koko fosforikuormituksesta on keskimäärin 2 % ja typpikuormituksesta 4 %, kun ilman kautta tulevaa laskeumaa ei oteta huomioon. Kun laskeuma on arviossa mukana, ovat osuudet vastaavasti 1,5 % ja 3 %. Vaikka turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksesta on pieni, sillä on paikallisesti merkitystä vesistöjen kuormittajana. Turvetuotannosta poistuu suunnittelukauden aikana alueita, joiden vesiensuojelumenetelmät ovat riittämättömiä nykyiseen vaatimustasoon nähden. Niitä korvataan uusilla tuotantoalueilla, joiden vesiensuojelurakenteet täyttävät nykyiset vaatimukset. Koska toiminta tulee kuitenkin todennäköisesti laajenemaan, turvetuotannon kokonaiskuormituksen arvioidaan pysyvän entisellään tai jonkin verran kasvavan nykyisestä. Suunnittelukaudella arvioidaan otettavan käyttöön noin 7100 hehtaaria uusia turvetuotantoalueita. Valtioneuvoston periaatepäätöksen Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 mukaan turvetuotannon haittojen vähentämisessä painotetaan sijainninohjausta, valuma-alueittaista suunnittelua, elinkaaren aikaiset vaikutukset huomioon ottavan parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöä sekä tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnittelua. Nämä toimenpiteet ovat vesienhoitoalueella jo osa nykyistä käytäntöä. Ehdotuksen mukaan uusien turvetuotantoalueiden sijoittamista ohjataan jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille, tuotannossa olevien alueiden yhteyteen tai käytöstä poistetuille turvepelloille. Turvetuotantoalueita ei sijoiteta
6/36 vesistön, vedenhankinnan kannalta merkittävän pohjavesialueen tai muun suojelualueen välittömään läheisyyteen. Uudet turvetuotantoalueet pyritään ohjaamaan alueille, joissa ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle. Muita keskeisiä ohjauskeinoja ovat muun muassa: - turvetuotannon vesistövaikutusten vähentäminen valuma-aluekohtaisella suunnittelulla - ympärivuotisesti toimivien vesiensuojelumenetelmien kehittäminen - kasvillisuuskenttien tehon selvittäminen ja parantaminen - uuden vesiensuojelullisesti tehokkaan tuotantomenetelmän kehittäminen käyttöön otettavaksi - tehtyjen toimenpiteiden kustannustehokkuuden selvittäminen - turvetuottajien vesiensuojelun oman valvonnan lisäämisen ohjaaminen - turvetuotannon loppuvaiheen nopeuttamisen teknisten mahdollisuuksien selvittäminen - tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnittelun kehittäminen - turvetuotannosta vapautuvien alueiden soistamishankkeiden edistäminen - turvetuotantoon soveltuvien vesistövaikutusten seurantamenetelmien kehittäminen - vesiensuojelurakenteiden mittausohjeiden muutostarpeen selvittäminen tulevien ilmastonmuutosten varalta Kansallinen energia- ja ilmastostrategia Valtioneuvosto hyväksyi 6.11.2008 pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian, jonka valmistelusta on vastannut ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmä. Strategiassa määritellään Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan keskeiset tavoitteet osana EU:n tavoitteita. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä toimenpiteitä muun muassa energiakäytön tehostamiseksi ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi. Strategia esittelee toimia tavoitteiden saavuttamiseksi. Strategia ulottuu vuoteen 2020 saakka. Lisäksi siinä esitetään visioita vuoteen 2050. Strategiassa todetaan turpeen käytöstä seuraavasti: Turve on kotimainen energialähde, jonka käyttö on energiahuollon normaali- ja poikkeusaikojen varmuuden ja energiarakenteen monipuolistamisen kannalta tärkeää. Turve korvaa tuontipolttoaineista erityisesti kivihiiltä ja kaasua. Turpeen tuotanto- ja käyttöketjua on kehitetty valtiovallan toimenpitein määrätietoisesti useiden vuosikymmenten ajan. Turpeen käytöllä on huomattavaa työllisyys- ja aluepoliittista merkitystä Pohjois-, Itä- ja Keski-Suomessa. Tavoitteeksi asetetaan, että turpeen tuotantoon ja käyttöön panostetut voimavarat voitaisiin jatkossakin hyödyntää työllisyyttä ja alueellista kehitystä edistäen. Lisäksi strategiassa linjataan turpeen energiakäytön kohdistuvan ensisijassa jo käyttöön otetuille turvemaille ja soille, kuten metsäojitetuille alueille, maatalouskäytössä olleille turvemaille ja suopelloille. Kansallinen suo- ja turvemaiden strategia Kansallisen suo- ja turvemaiden strategian valmistelu käynnistettiin vuoden 2009 alussa maa- ja metsätalousministeriön koordinoimana. Strategia luovutettiin maa- ja metsätalousministerille 16.2.2011. Turvemaiden nykyiset, moninaiset käyttötarpeet ja arvot ovat kasvamassa. Muun muassa tästä syystä tarvitaan soiden ja turvemaiden kansallinen strategia, jonka ta-
7/36 voitteena on luoda yhtenäinen, ajantasainen näkemys soiden ja suoluonnon sekä turvemaiden kestävästä ja monipuolisesta käytöstä. Strategialla määritetään Suomen soihin ja turvemaihin liittyvät tavoitteet ja käyttötarpeet, sekä tarvittaessa keinot niiden yhteensovittamiseksi lähivuosikymmeninä. Turvetuotanto on tällä hetkellä lähes ainoa toiminta, joka muuttaa suoraan myös luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia soita ja suoyhdistymiä. Turvetuotannon sovittaminen yhteen soiden muun hyödyntämisen kanssa on tämän takia strategian vaativin tehtävä. Toimenpide, jonka mukaan "uusiin turvetuotantoon hankittaviin alueisiin sovelletaan 1.2.2011 alkaen luonnontilaisuusasteikkoa" edistää pitkällä aikavälillä yhteensovittamista, mutta nykyisten ristiriitojen vähentäminen edellyttää tapauskohtaisia neuvotteluja, joita on aloitettu erillisessä prosessissa. Valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet (VAT) Valtioneuvoston hyväksymät ensimmäiset valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet astuivat voimaan 1.6.2001. Valtioneuvosto päätti 13.11.2008 valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta, ja tarkistukset tulivat voimaan 1.3.2009. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tehtävänä on varmistaa valtakunnallisesti merkittävien seikkojen huomioon ottaminen maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa, auttaa saavuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain ja alueidenkäytön suunnittelun tavoitteet, joista tärkeimmät ovat hyvä elinympäristö ja kestävä kehitys, toimia kaavoituksen ennakko-ohjauksen välineenä valtakunnallisesti merkittävissä alueidenkäytön kysymyksissä ja edistää ennakkoohjauksen johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä, edistää kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa Suomessa sekä luoda alueidenkäytöllisiä edellytyksiä valtakunnallisten hankkeiden toteuttamiselle. Alueidenkäyttötavoitteet jaetaan seuraaviin kokonaisuuksiin: 1. toimiva aluerakenne 2. eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu 3. kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat 4. toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto 5. Helsingin seudun erityiskysymykset 6. luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. Turvetuotantoa tällä alueella koskevat alueidenkäyttötavoitekokonaisuudet 1-4. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia 2006 Valtioneuvosto on vuonna 2006 hyväksynyt Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategian 2006 2016 ja siihen liittyvän toimintaohjelman, joka on jatkoa Suomen biologista monimuotoisuutta koskevalle kansalliselle toimintaohjelmalle 1997 2005. Strategian tavoitteena on: - pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä; - vakiinnuttaa Suomen luonnon tilan suotuisa kehitys vuosien 2010 2016 kuluessa; - varautua vuoteen 2016 mennessä Suomen luontoa uhkaaviin maailmanlaajuisiin ympäristömuutoksiin, erityisesti ilmastonmuutokseen sekä - vahvistaa Suomen vaikuttavuutta luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä maailmanlaajuisesti kansainvälisen yhteistyön keinoin.
8/36 Strategisina päämäärinä on: - edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua luonnonsuojelualueverkostoa kehittämällä, eliölajien suojelua tehostamalla ja osana eri toimialojen suunnittelua ja toimintaa; - tuottaa ja välittää tutkimukseen perustuvaa tietoa luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kustannustehokkaalle ja sopeutuvalle toimintapolitiikalle; - edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä osana eri toimialojen suunnittelua ja toimintaa; - varmistaa laaja yhteistyö asianomaisten ministeriöiden ja eri toimijoiden kesken sekä - edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä maailmanlaajuisesti kansainvälisen yhteistyön keinoin. ARVIOINTIOHJELMASTA TIEDOTTAMINEN JA KUULEMINEN Ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta on kuulutettu YVA-lain 8 a :n mukaisesti Haapaveden kaupungin sekä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen virallisilla ilmoitustauluilla 1.8. 29.9.2011. Arviointiohjelma on ollut kuulutusaikana nähtävillä Haapaveden kaupungintalolla, Haapaveden kirjastossa ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Arviointiohjelmaa koskeva kuulutus ja asiakirjat ovat olleet nähtävillä myös Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen www-sivulla. Arviointiohjelman vireilläolosta on ilmoitettu sanomalehdissä Kaleva 1.8.2011, Pyhäjokiseutu 1.8.2011 ja Haapavesi lehti 28.7.2011. Haapavesi lehti on uutisoinut aiheesta 1.9.2011. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta järjestettiin yleisötilaisuus Haapavedellä entisellä Karsikkaan koululla 17.8.2011. Tilaisuuteen osallistui noin 30 henkilöä hankkeesta vastaavan ja viranomaisten edustajat mukaan lukien. Kysymysten esittäminen ja keskustelu oli vilkasta ja monipuolista. Osallistujien näkemykset ja kysymykset koskivat mm. suon luonnonoloja, kuivatusvesien johtamisjärjestelyjä, vaikutuksia virkistyskäyttöön kuten hirvenmetsästykseen, linnustukseen, kalastukseen ja marjastukseen, kuljetusten vaikutuksia liikennemääriin, liikenteen vuorokautiseen jakautumiseen ja yksityisteiden kuntoon, suon jälkikäyttöä sekä energiapolitiikan vaikutuksia turpeen energiakäytön kannattavuuteen. YHTEENVETO ESITETYISTÄ LAUSUNNOISTA JA MIELIPITEISTÄ Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus pyysi arviointiohjelmasta lausunnon seuraavilta tahoilta: Haapaveden kaupunki, Ympäristöpalvelut Helmi/ Haapavesi, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto/ Ympäristöterveydenhuolto, Kainuun ELY-keskus/ Kalatalouspalvelut, Metsähallitus/ Pohjanmaan luontopalvelut, Pohjois- Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry, Oulun läänin vesiensuojeluyhdistys ry, Oulun riistanhoitopiiri, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Museovirasto, Pohjois-Pohjanmaan museo, Pyhäjokivarren kalastusalue, Haapajärven yhteisen vesialueen osakaskunta, Karsikkaan kylätoimikunta sekä Haapaveden Metsästysyhdistys ry. Lisäksi jokaisella on ollut oikeus esittää mielipiteensä hankkeesta.
9/36 Lausuntoja toimitettiin ELY-keskukselle yhteensä 10 kappaletta. Mielipiteitä esitettiin 1 kappale. Seuraavassa on esitetty annetuista lausunnoista ja mielipiteestä pääkohdat. Lausunnot Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus/ Kalatalouspalvelut toteaa lausunnossaan, että kalataloudellisten vaikutusten arvioinnissa käytetään Pyhäjoella jo pitkään jatkuneessa velvoitetarkkailussa kertynyttä aineistoa. Käräjäojan osalta tietoja täydennetään sähkökalastuksin ja kalastustiedustelulla. Kainuun ELY-keskuksen Kalatalouspalvelut katsoo, että ohjelma on kalastoon ja kalastukseen kohdistuvien vaikutusten selvittämisen osalta riittävä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toteaa lausunnossaan, että hankkeeseen kuuluvat suoalueet sijaitsevat Pyhäjoen vesistöalueella, jossa on jo ennestään runsaasti turvetuotantopinta-alaa. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä vesiensuojelun suuntaviivoiksi vuoteen 2015 edellytetään muun muassa, että uusien turvetuotantoalueiden käyttöönoton tarpeet on arvioitava erityisen tarkoin sellaisilla alueilla, joilla vesien tilatavoitteet edellyttävät vesistön tilan parantamista tai joilla vesien tila uhkaa heiketä turvetuotannon vaikutuksesta. Turvetuotantoalueiden sijoittumista suunnataan tuotannossa oleville tai jo ojitetuille alueille välttäen alueiden sijoittumista vesistön tai suojelualueen välittömään läheisyyteen. Turvetuotannon vesistövaikutuksia vähennetään valuma-alueittaisella suunnittelulla. Tutkimuslaitoksen käsityksen mukaan Pyhäjoen vedenlaadulla ja sen muutoksilla on olennainen vaikutus joen kalakantojen ja kalastuksen kehitykseen. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan uusi hanke on useilta osin ristiriidassa edellä mainittujen vesiensuojelun suuntaviivojen kanssa. Turvetuotantoalueeksi suunniteltuun alueeseen kuuluvat Rahkaneva-Teerineva ja Katajaneva ovat ojittamattomia avosoita, joita ympäröivät ojitetut alueet. Suunnitellulta turvetuotantoalueelta tulevat kuivatusvedet laskevat Pyhäjokeen ja edelleen Haapajärveen, jotka molemmat on luokiteltu sekä veden käyttökelpoisuus- että ekologisessa luokittelussa laadultaan tyydyttäväksi. Tutkimuslaitoksen mukaan turvetuotannon lisääminen on ristiriidassa myös Euroopan Unionin vesipuitedirektiivin ja Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman kanssa, joiden mukaan vesien tilan heikentyminen estetään, ja vuoteen 2015 mennessä saavutetaan vähintään hyvä tila. Näin ollen nykyinen vesistökuormitus ei saisi uusien hankkeiden takia kasvaa, vaan lisäkuormituksen sijaan olisi pyrittävä pikemminkin parantamaan sitä. Tähän voitaisiin mahdollisesti päästä pienentämällä vastaavasti muualta valuma-alueelta vesistöön tulevaa kuormitusta esimerkiksi palauttamalla aiemmin ojitettuja suoalueita takaisin avosoiksi ja rämeiksi metsäojia tukkimalla. Lausunnonantaja toteaa, että hakemuksen mukana olevan vedenlaatuaineiston mukaan Käräjäojan, Pyhäjoen ja Haapajärven veden rautapitoisuudet ovat ajoittain korkeita, yli 2 000 µg/l. Veden korkea rautapitoisuus voi olla varsinkin lohikaloille vaarallista, koska se saattaa aiheuttaa sakkautumia kidusten pinnalle ja vahingoittaa niiden rakennetta. Kalojen kannalta kriittisiä ovat erityisesti virtaamien maksimi- ja minimitilanteet, jolloin vedenlaadun tilapäinenkin heikentyminen voi haitata kalojen elintoimintoja ja menestymistä. Turvetuotannolle on tyypillistä, että suuri osa kuormituksesta tulee vesistöihin tulppavirtauksina tulvavirtaamilla, kuten ukkossateiden ja kevään ja syksyn ylivirtaamakausien aikaan. Pohjois-Suomen turvetuotantosoiden keskimääräinen ominaiskuormitus ja YVA-ohjelmassa esitetyt vedenlaatutiedot eivät riitä kunnolla kuvaamaan pitoisuushuippuja ja kokonaiskuormitusta. Tämän vuoksi tutki-
10/36 muslaitos katsoo, että kevään ja syksyn tulvavirtaamilla vesinäytteitä tulisi ottaa viikoittain, ja tarvittaessa tulisi varautua vesinäytteiden ottoon myös kesällä suurilla virtaamilla ukkossateiden jälkeen. Lausunnossa todetaan, että vaikka yksittäisen turvetuotantoalueen vaikutus voi sinänsä rajoittua normaalitilanteessa kuormituspisteen lähialueelle, Pyhäjokivarren poikkeuksellisen suuren turvetuotantokeskittymän aiheuttaman kuormituksen takia vedenlaadun heikkeneminen voi ulottua Haapajärven alapuolellekin. Näin ollen hankkeeseen liittyvä vedenlaadun ja vesistökuormituksen seuranta tulisi ulottaa Pyhäjoessa arviointiohjelmassa esitettyä laajemmalle alueelle myös Haapajärven ja meren väliselle jokiosuudelle. Hankkeen kalataloudelliset haittavaikutukset Käräjäojassa ja Pyhäjoen pääuomassa sen liittymäkohdan lähialueilla on esitetty selvitettäväksi olemassa olevien aineistojen ja vuonna 2011 tehtävien sähkökalastusten ja kalastustiedustelujen perusteella. Tuotannonaikaisen seurannan järjestämisestä ei kuitenkaan ole esitetty tarkempaa suunnitelmaa. Tutkimuslaitoksen käsityksen mukaan hankkeen seurantaan liittyvät sähkökoekalastukset tulisi tehdä vuosittain ja kalastustiedustelut esimerkiksi kahdenkolmen vuoden välein koko kuntoonpano- ja tuotantovaiheen aikana. Kalastustiedusteluissa tulisi selvittää myös pyydysten likaantumista ja kalojen makuvirheitä, koska ne voivat olennaisesti vaikuttaa kalastusoloihin ja kalastuksen kehittymiseen Käräjäojan alapuolisella jokiosuudella Pyhäjoessa. Haapaveden kaupunginhallitus toteaa lausuntonaan, että kaupunginhallituksella ei ole erityistä huomautettavaa ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry esittää lausunnossaan kannanotot arvioitavista vaihtoehdoista ja laadittavista selvityksistä. Luonnonsuojelupiirin mukaan hankkeen toteuttamisvaihtoehdoista kerrotaan ohjelmassa hyvin niukasti. VE 2:n kuntoonpanovaiheen porrastustapa ei käy ohjelmasta selville. Luonnonsuojelupiirin mukaan arviointiselostuksessa tulisi esittää pintavalutuskentän ominaispiirteet, kuten lajisto, turvekerroksen paksuus ja turpeen laatu sekä se, miten oikovirtaukset aiotaan estää ja kentän toimivuus varmistaa. Luonnonsuojelupiirin mukaan VE0 on kuvattu epämääräisesti. VE0:n vaikutukset arvioidaan suhteessa turve-energian tarpeeseen nyt ja tulevaisuudessa sekä tämän aiheuttamiin vaikutuksiin muilla tuotantoalueilla. Kenen ja minkä suuruiseksi määrittelemästä turve-energian tarpeesta on kyse, olisi ollut luonnonsuojelupiirin mukaan tarpeellinen täsmennys. Lisäksi 0-vaihtoehdon vaikutuksina tarkastellaan alueen kehittymistä ja muuttumista metsätalousalueena. Tämän tarkastelun pitää luonnonsuojelupiirin mukaan kattaa myös ennallistamiskelpoisuuden ja ennallistamisen hyötyjen selvittämisen. Luonnonsuojelupiirin mukaan 0-vaihtoehdossa on arvioitava Rahkanevan-Teerinevan merkitystä ekosysteemipalvelujen tuottajana. Turpeennostoon suunniteltu suon osa on ojittamaton ja ohjelman mukaan siltä osin lähes luonnontilainen. Vertailussa olennaisia ekosysteemipalveluja ovat vesistö- ja ilmastovaikutukset sekä vaikutukset monimuotoisuuteen ja virkistyskäyttöön. Lausunnossa todetaan, että alunperin pintavalutus on kehitetty luonnontilaisille soille, mutta niitä on perustettu monenlaisille turvemaille. Lupahakemuksissa kenttien ominaispiirteitä on kuvattu hyvin niukasti. Jonkin verran kenttien toimivuudesta on kuiten-
11/36 kin jo seurantatietoa. Esimerkiksi Kivijoen valuma-alueen soilla on tutkittu kahden pintavalutuskentän toimintaa vuosina 2006 ja 2009, kenttien toiminnassa on suuria eroja ja vaihtelevuutta. Ohjelman lopussa (5.16) todetaan, että vaikutusten merkittävyys ja hankevaihtoehtojen ympäristöllinen toteutettavuus arvioidaan ja johtopäätökset esitetään arviointiselostuksessa. Luonnonsuojelupiirin mukaan tähän liittyen on kentän ominaispiirteet käytävä perusteellisesti läpi. Työssä voi käyttää apuna esimerkiksi Oulun yliopiston, sen vesi- ja ympäristötekniikan laboratorion ja Suomen ympäristökeskuksen TuKoshankkeen tuottamaa tietoa ja ohjeistusta (http://www.oulu.fi/poves/eakr/tukos/index. html). Ojitetun pintavalutuskentän ominaispiirteiden selvittämisen tuloksena on myös arvioitavissa, olisiko vesiensuojelun tehon parantamiseksi tarvetta käyttää hyväksi lisätoimenpiteitä, kuten kemikalointia tai muuta tehostamiskeinoa. Ottoalueen kuivatusvedet johdettaisiin Käräjäojan kautta Pyhäjokeen. Lausunnossa todetaan, että sekä Käräjäojan että Pyhäjoen vesi on humus- ja rautapitoista ja rehevöitynyttä. Pyhäjoki on Kärsämäenjoen haarasta merelle ulottuvalta osaltaan luokiteltu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Vesienhoitosuunnitelmassa arvioidaan, että joen tila on edelleen tavoitevuonna 2015 tyydyttävässä tilassa, mikä tarkoittaa, että nykytoimenpitein ei joen keski- ja alaosalla saavuteta hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä ja että valumaalueen vesiensuojelua on tehostettava viimeistään seuraavalla suunnittelukaudella. Luonnonsuojelupiiri toteaa, että suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus valtaosassa vesistöaluetta. Rehevyystason laskemisen ohella tarvetta on parantaa vesimuodostumien hydrologista tilaa. Lisätoimenpidevaateet koskevat pääosin maa- ja metsätaloutta. Jos esimerkiksi kunnostusojituksia ja lannoituksia tehdään metsäohjelman mukaisesti, vesiensuojelulta vaaditaan erinomaista tasoa, jotta kuormitusta pystytään tarpeen mukaan leikkaamaan. Keinoina esitetään muun muassa kosteikkojen perustamista ja pintavalutuksen käyttöön ottoa ravinnehuuhtoutumien kiinni saamiseksi. Hydrologisen tilan parantamiseksi esitetään muun muassa valuma-alueen luontaisen vedenpidätyskyvyn palauttamista edistäviä toimenpiteitä. Vesienhoitosuunnitelmassa turvetuotannon vesistöhaittojen vähentämiseksi esitetään lisätoimenpiteenä uusien nostokenttien vesiensuojelurakenteiksi pintavalutusta tai muuta vähintään yhtä tehokasta menetelmää myös tuotantokauden ulkopuolisena aikana alueilla, joilla vesien tila edellyttää lisätoimenpiteitä. Vaatimus tukee myös tarvetta selvittää vesiensuojelumenetelmien teho huolellisesti. Luonnonsuojelupiiri korostaa, että viimeaikaisten lupapäätösten mukaan ilman riittäviä tietoja vesiensuojelun toimivuudesta ei myöskään lupaharkintaa voida tehdä. Vesistökuormitus arvioidaan Pohjois-Suomen turvetuotantosoiden keskimääräisten ominaiskuormituslukujen perusteella. Luonnonsuojelupiirin mukaan menettely on todettu moneen kertaan virheellisen tiedon lähteeksi. Jokainen suo ja jokainen pintavalutuskenttä on erilainen. Arviointimenettelyssä tulee pystyä ottamaan huomioon seurannan ja tutkimusten tulokset, tehdä tarvittavat johtopäätökset ja kehittää vaikutusten arvioinnin suokohtaista todenperäisyyttä ja myös sitä kautta turpeenoton ennaltaehkäisevää vesiensuojelua. Luonnonsuojelupiiri korostaa lausunnossaan, että vesistövaikutusten kokonaisarviointia pitää parantaa. Lausunnonantaja viittaa arviointiohjelmaan, jonka mukaan osa eristysojista virtaavista ''turpeenkaivuualueen ulkopuolisista'' valumavesistä päätyisi Karsikasojaan. Ulkopuolisia vesiä olisivat muun muassa ympäröiviltä metsäalueilta valuvat vedet, jotka johdettaisiin eristysojia pitkin vesiensuojelurakenteiden ohi.
12/36 Luonnonsuojelupiiri tähdentää, että ohjelmassa ei ole kuvausta suota reunustavien tai suolle vedettyjen ojien tilasta eikä virtaussuunnista. Kartan mukaan osa vesistä virtaa suolle päin, esimerkiksi lounaislaidan puoleisista metsäojista. Vesiä on voitu tarkoituksellisestikin johtaa suolle metsäojituksen pintavalutusratkaisuna. Vesien virtaussuunnat ovat olennaista tietoa arvioitaessa myös ojittamattoman osan tilaa sekä kuivatuksen kokonaisvaikutusta. Kehittämistä vaatii luonnonsuojelupiirin mukaan myös humuksen vaikutusten arviointi. Humusta huuhtoutuu Pohjois-Suomen vesistöihin yhä enemmän. Luonnonsuojelupiiri viittaa Suomen ympäristökeskuksen tutkimukseen (SYKEn tiedote 22.8.2011), jossa tutkittiin humuksen eli orgaanisen aineksen huuhtoutumista Simojoen vesistöalueella. Huuhtoutuminen lisääntyi 1990-luvulla keskimäärin 40 prosenttia verrattuna 1980-lukuun, vähentyen tästä jonkin verran 2000-luvulla. Erityisesti orgaanisen typen huuhtoutuminen on edelleen selvässä nousussa. Humuksen lisääntyminen johtuu turveperäisten maiden ojituksista ja turpeen nostosta. Luonnonsuojelupiiri viittaa tutkija Lasse Svahnbäckin tutkimuksiin, joissa hän on selvitellyt tarkemmin humuksen olemusta ja sen määrän arviointia. Svahnbäckin mukaan soilta vesistöön huuhtoutuvasta orgaanisesta aineksesta ainoastaan 10 prosenttia saadaan kiinni kiintoaineena, loput ovat pieniä partikkeleita ja humusta, jotka läpäisevät kiintoainemittauksen suodatuksen. Humuksen merkitystä ei ole aiemmin otettu lupakäsittelyssä ollenkaan huomioon, mutta se lausunnonantajan mukaan selittää hyvin pitkälle sen, miksi turpeennostoalueiden vedet yhä heikkenevät ja pohjat liettyvät, vaikka vesinäytteiden mukaan vesiensuojelurakenteet ravinteiden ja kiintoaineen osalta toimivat hyvin. Humuksen kohdalla suurin ongelma on, että parhaimmatkaan pintavalutuskentät eivät juuri pysty pidättämään humusta. Ohjelman mukaan soiden kuivatuksen hydrologisia vaikutuksia selvitetään. Luonnonsuojelupiirin mukaan selvityksen pitäisi siten tuottaa vesiensuojelusuunnitelman toimenpideohjelmaa tukevaa tietoa, sillä toimenpideohjelmassa esitetään otettavaksi vesiensuojelun tehostamisessa huomioon myös mahdollisuus parantaa valuma-alueen hydrologista tilaa. Selvitys liittyy olennaisesti myös 0-vaihtoehdon vaikutusten arviointiin. Ohjelmassa todetaan, että soilla olisi vähäinen merkitys marjastukselle ja jonkin verran merkitystä metsästykselle. Luonnonsuojelupiiri korostaa, että paikallisten kertoman mukaan Rahkaneva on kuitenkin merkittävä karpalosuo. Metsästysharrastukselle suolla on paikallisten mukaan iso merkitys. Rahkaneva sijaitsee hyvin intensiivisesti ojitetulla alueella. Luonnonsuojelupiirin mukaan kartoista käy hyvin ilmi, miten vähäisiksi ja eristyneiksi ojittamattomat laikut ovat käyneet. Ohjelmasta ei riittävästi selviä Rahkaneva-Teerinevan nykyinen tila, mutta paikallisten tietojen mukaan suo on säilyttänyt hyvin luonnontilansa. Kyseisen suon merkitys monimuotoisuudelle ja virkistyskäytölle on suurempi kuin mitä satunnainen tieto virkistyskäytöstä tai tehdyt kasvillisuus- ja linnustokartoitukset kertovat. Linnustokartoitus osoittaa, että kahlaajien melko runsaan lajimäärän selittävänä tekijänä voidaan pitää tutkimusalueella olevan avosuopinta-alan laajuutta. Myös eläimistö vaikuttaa olevan yllättävänkin monipuolinen. Luonnonsuojelupiiri toteaa, että ohjelmassa ei esitetä käytettyjä menetelmiä. Kasvillisuus- ja linnustokartoitukset kerrotaan tehdyn, mutta raportteja ei ole liitteinä, vaikka
13/36 tuloksiin viitataan. Ympäristövaikutusten arvioinnin aikataulun luonnonsuojelupiiri toteaa kireäksi. Luonnonsuojelupiiri toteaa, että ohjelmassa esitetään suotyyppikartoituksen tulokset, mutta ei mitään tietoa lajistosta ja siitä, onko lajeja kartoitettu. Ohjelmassa todetaan, että Rahkanevalla ei tiedetä esiintyvän luontodirektiivin liitteen IV kasvilajeja, erityisesti suojeltavia kasvilajeja, rauhoitettuja kasvilajeja eikä uhanalaisia tai silmällä pidettäviä kasvilajeja. Luonnonsuojelupiiri tiedustelee lausunnossaan, miten johtopäätökseen on päädytty, ympäristöhallinnon tietokantoihin ei ole voitu tukeutua. Tässäkin asiassa tulee luonnonsuojelupiirin mukaan ottaa ennakoiden huomioon luvituksen viimeaikaiset päätökset perusteluineen. Vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimistöön arvioidaan 200 metrin etäisyydelle suunnitellusta turpeenkaivuualueesta. Luonnonsuojelupiiri arvelee, että tämä tarkoittanee eristysojien kuivattavaa vaikutusta. Vaikutusalueen rajaus on liian suppea. Linnustollisesti arvokas Hirsineva, joka kuuluu soidensuojelun täydennysohjelmaan ja on suojeltu myös osana Natura 2000 -ohjelmaa, sijaitsee hankealueesta noin 5 kilometriä etelään päin. Ottaen huomioon alueen suoluonnon tilan, hankkeen vaikutusaluetta ovat lähellä sijaitsevat muut luonnontilaiset suolaikut, kuten Hirsineva ja myös välittömästi Rahkanevan ja Katajanevan eteläpuolella sijaitsevat Hankilanneva ja Rautaneva. Selostuksessa tulee luonnonsuojelupiirin mukaan esittää, miten Rahkanevan- Teerinevan ja Katajanevan tuhoaminen vaikuttaa alueen monimuotoisuuteen. Ilmastovaikutuksiin liittyen luonnonsuojelupiiri esittää, että Haapaveden lauhdelaitoksen hyötysuhde on heikko. Lausunnonantajan mukaan turpeen korvaaminen esimerkiksi metsähakkeella ei tuota merkittävää ympäristöhyötyä. Ottaen huomioon turpeen päästökertoimen ja sen, että Rahkanevalta kerättävä turve on ojittamattoman suon varastoitua hiiltä, lausunnonantaja esittää, että laitoksen ensisijaisuus kivihiililauhteeseen on todennäköisesti kyseenalainen, mutta senkin voi lausunnonantajan mukaan selvittää ja liittää selvitykseen vielä tarkastelun, jossa turve korvataan uusiutuvilla energiaraaka-aineilla. Ilmastovaikutuksia voisi vielä havainnollistaa selvittämällä, kuinka monta hehtaaria pitää ennallistaa hiiltä päästävää metsäojitettua suota turvetta tuottavaksi, jotta hiiltä siirtyisi varastoon sen verran kuin Rahkanevan hiilivaraston polttaminen aiheuttaa hiilipäästöjä ilmaan. Lopuksi luonnonsuojelupiiri toteaa, että arviointiohjelma on kovin ylimalkainen. Lausunnonantajan mukaan olisi toivottavaa, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyä käytettäisiin paremmin hyväksi ympäristönsuojelun tehostamiseksi ja kehittämiseksi tai edes parempien lupahakemusten aikaansaamiseksi. Museoviraston lausunnon mukaan hankkeen YVA-ohjelmassa todetaan ympäristöhallinnon Oiva-tietokantaan viitaten, ettei Rahkanevan lähialueella ole maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti tärkeitä kohteita. Museovirasto toteaa, ettei myöskään muinaisjäännösrekisteri tunne ainoatakaan muinaisjäännöskohdetta Rahkanevan lähipiiristä. Perussyynä tähän on Museoviraston mukaan kuitenkin arkeologisten selvitysten, inventointien tai tarkastusten puuttuminen alueelta. Turvetuotantohankkeen 500 metrin ja 1000 metrin vaikutusalueella on useampia tervahautoja, jotka on merkitty peruskartalle, mutta joita ei ole mainittu YVA-ohjelmassa. Hankekuvauksen perusteella on Museoviraston mukaan arvioitavissa, ettei hankkeesta ole kuitenkaan uhkaa kyseisille tervahaudoille eikä turvetuotantoalueen toteuttamisella ole olennaisia vaikutuksia arkeologiseen kulttuuriperintöön. Pohjois-Pohjanmaan museo toteaa lausunnossaan, että suunnitellulla turvetuotantoalueella tai sen lähiympäristössä ei sijaitse asutusta eikä peltoja. Rahkanevan alu-
14/36 eella ei sijaitse maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti tärkeitä rakennettuja kohteita. Museolla ei ole huomautettavaa ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue toteaa lausuntonaan, että hankkeen merkittävimmät ihmisiin kohdistuvat vaikutukset on esitetty arvioitavaksi kattavasti. Arviointiohjelman mukaan asunnot ja loma-asunnot selvitetään yhden kilometrin etäisyydellä hankealueesta. Arvioinnin edetessä sekä arviointiselostuksessa nämä tulee esittää vaikutustarkastelukartoilla. Vastuualue katsoo, että melu- ja etenkin pölyvaikutusten tarkastelualueen rajaus 500 metriin ei ole tarkoituksenmukaista, koska ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia arvioidaan joka tapauksessa laajemmalla alueella. Ohjelmassa todetaan, että ihmisiin kohdistuvat vaikutukset pyritään arvioimaan mahdollisimman vuorovaikutteisesti lähialueen asukkaiden kanssa. Vastuualue toteaa, että vaikutustarkastelun edetessä tulee arvioida tarkemmin, onko hankkeen osalta tarpeellista saavuttaa ja osallistaa aktiivisesti vaikutusalueen vakituisia ja loma-asukkaita esimerkiksi tarkennetulla asukaskyselyllä. Vastuualueen mukaan pölyvaikutusten osalta on tarpeellista tarkastella erikseen pölyn terveys- ja viihtyisyyshaittaan vaikuttavia tekijöitä etenkin, jos tarkemmassa tarkastelussa ilmenee asutuksen sijoittuvan pölypäästöjen vaikutusalueelle. Ympäristöpalvelut Helmi toteaa lausuntonaan, että ohjelmaan tulisi sisällyttää jo suunniteltujen vesienkäsittelymenetelmien lisäksi suunnitelma varautumisesta ja valmiudesta tehokkaampien vesienkäsittelymenetelmien käyttöönottoon siltä varalta, että nyt suunnitelluilla menetelmillä ei päästäisi vaadittuihin päästöarvoihin. Ohjelmaan on jo sisällytetty varautuminen vahinkotilanteisiin, kuten patojen murtumiseen ja rankkasateiden ja tulvien aiheuttamiin vahinkoihin. Ohjelmassa esitetään Rahkanevan turvetuotannon vesistövaikutukset arvioitavaksi Haapajärveen asti, joka on selvitysalueen alaraja. Kuntoonpano- ja tuotantovaiheen brutto- ja nettokuormitukset arvioidaan Pohjois-Suomen turvetuotantosoiden keskimääräisten ominaiskuormituslukujen perusteella. Näiden ja virtaamatietojen perusteella lasketaan Rahkanevan kuormituksesta aiheutuvat pitoisuuslisäykset Käräjäojan suulla, Pyhäjoessa Käräjäojan alapuolella sekä Pyhäjoen suulla sen laskiessa Haapajärveen. Laskelmista arvioidaan vesistövaikutukset erilaisissa kuormitus- ja virtaamatilanteissa. Pyhäjoen ala- ja keskiosa sekä Haapajärvi ovat vv. 2000-2003 aiheiston perusteella sekä käyttökelpoisuusluokitukseltaan että ekologiselta luokittelultaan tyydyttäviä. Ympäristöpalvelut Helmen mukaan ohjelmassa tulisi esittää arvioitavaksi nyt suunnitellun turvetuotannon suora vaikutus Pyhäjoen ja Haapajärven vesien laatuun ja tuotannon mahdollinen vaikutus näiden vesien em. luokitukseen. Ohjelmassa esitetään arvioitavaksi turvetuotantoalueesta 200 metrin etäisyydelle asti kasvillisuuteen kohdistuvat vaikutukset. Ympäristöpalvelut Helmen mielestä tulisi lisäksi esittää selvitettäväksi aiheuttavatko vesitasemuutokset kasvillisuusvaikutuksia myös 200 metriä kauempana. Kasvillisuuden mahdollisella muutoksella myös 200 metriä kauempana tuotantoalueesta on huomattava virkistyskäyttövaikutus. Melu- ja pölyvaikutukset esitetään tarkasteltavaksi 500 metrin etäisyydelle asti tuotantoalueesta ja merkittävimpien melu- ja pölypäästöjen arvioidaan kohdistuvan tämän alueen sisälle. Arvio perustuu suon ympäristön tämän hetkisen kasvillisuuden melua ja pölyämistä ehkäisevään vaikutukseen. Ympäristöpalvelut Helmen mukaan arviointiohjelmaan tulisi sisällyttää myös tarkastelu, vähentääkö tuotantoalueen perustaminen sitä ympäröivän kasvillisuuden määrää ja sitä kautta melua ja pölyä ehkäisevää vaikutusta.
15/36 Ympäristöpalvelut Helmen mukaan ympäristövaikutusten arvioinnissa tulisi selvittää laajemmin sellaiset luonto- ja virkistysvaikutukset, joilla on merkitystä vaikutusalueen kylien sekä koko kaupungin asukkaisiin. Tällaisia ovat mm. vaikutukset marjastukseen, metsästykseen ja retkeilyyn. YVA-yleisötilaisuudessa saatiin palautetta kyläläisiltä ja metsästäjiltä, että ko. aluetta käytetään marjastukseen (lakka, karpalo), metsästykseen sekä luontoretkeilyyn, koska kulkeminen on helppoa ojittamattomalla suolla. Alueella metsästetään mm. hirveä ja metsäkanalintuja. Alue on talvehtimis-, laiduntamis- ja läpikulkualuetta. Edellä mainitun perusteella on lausunnonantajan mukaan tärkeää, että arvioinnissa huomioidaan eri vaikuttavuudet aidosti ja avoimesti. Pohjois-Pohjanmaan liitto toteaa lausunnossaan, että Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa turvetuotantoa ohjataan yleismääräyksellä, jonka mukaan tuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin turvetuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- ja kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Yleismääräys edellyttää lisäksi, että turvetuotantoa harjoitetaan niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Pohjois-Pohjanmaan liiton mukaan hankealueelle ei ole maakuntakaavassa osoitettu erityistä käyttötarkoitusta. Kuivatusvedet on tarkoitus johtaa Pyhäjokeen, joka on kaavassa osoitettu arvokkaaksi vesistöksi (lohikannan elvytysohjelman vesistö). Voimassa olevan maakuntakaavan näkökulmasta hankkeen vaikutusten arvioinnissa on liiton mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota suoalueen luonto- ja kulttuuriarvojen selvittämiseen, niiden merkittävyyden arviointiin ja vesistövaikutusten hallintaan. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavaa ollaan parhaillaan uudistamassa. Uudessa kaavassa osoitetaan turvetuotantoon soveltuvat alueet kansallisen suo- ja turvemaiden strategian linjausten sekä maakunnallisen suo-ohjelman tulosten perusteella. Tässä yhteydessä Rahkaneva ja Katajaneva arvioidaan erillisinä suokokonaisuuksina; samaa menettelyä olisi liiton mukaan hyvä noudattaa myös YVA-arvioinnissa. Rahkanevalla on maakuntaliiton toimeksiannosta tehty kasvillisuus- ja linnustoselvitys. Arviointiohjelmasta poiketen Rahkaneva-Teerineva on em. kasvillisuusselvityksessä luokiteltu päätyypiltään keidassuoksi (viettokeidas). Keväällä 2011 toteutetussa pesimälinnustoselvityksessä Rahkaneva todettiin varsin edustavaksi lintusuoksi. Selvitysten tuloksia on liiton mukaan mahdollista hyödyntää alkavassa YVA-menettelyssä. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry esittää lausunnossaan kannanotot hankkeeseen yleisesti, arvioitaviin vaihtoehtoihin, hankkeen aikatauluun, muihin turvetuotantohankkeisiin, linnusto- ja muihin eläimistöselvityksiin, ilmastovaikutuksiin sekä ekosysteemipalvelujen vertailuun. Lintutieteellinen yhdistys toteaa että Rahkaneva on alueensa harvoja pääasiassa ojittamattomana säilyneitä laajoja soita. Haapaveden poikkeuksellisenkin korkea soiden ojitusaste ja ympäristön lukuisat turvetuotantohankkeet korostavat Rahkanevan paikallista ja seutukunnallista merkitystä soiden lajistolle, virkistyskäytölle ja maisemalle. Näistä syistä johtuen Rahkaneva ei lausunnonantajan mukaan sovellu turvetuotantoon. Hankkeen ympäristövaikutukset ja alueen mahdolliset käyttötavat tulee arvioida perusteellisesti ja monipuolisesti.
16/36 Arvioitavien vaihtoehtojen osalta yhdistys toteaa, että arvioinnissa tarkastellaan nollavaihtoehdon lisäksi kahta vaihtoehtoa, joista kumpikin tuhoaisi Rahkanevan aapasuokokonaisuuden peruuttamattomasti. Lausunnonantajan mukaan arvioitavat vaihtoehdot eivät ole riittäviä. Esitettyjen vaihtoehtojen lisäksi tulee arvioida vaihtoehto, jossa tarkastellaan mahdollisuutta suon ojitettujen osien ennallistamiseen ja siitä saatavan puubiomassan energiakäyttöön. Vaihtoehtojen tarkastelussa tulee yhdistyksen mukaan esitellä riittävän yksityiskohtaisesti myös mahdollisuudet saman energiamäärän tuottamiseen vaihtoehtoisilla tavoilla niin lyhyellä kuin pidemmälläkin (1-10 vuotta) aikaperspektiivillä. YVA-ohjelman maininta siitä, että Haapaveden laudevoimalaitoksen polttoainetoimitusten riittämättömyys johtaisi saman energiamäärän tuottamiseen kivihiilellä (s. 8), on yhdistyksen mukaan riittämätön. Vaikuttaisi hyvin mahdolliselta, että sama energiamäärä voidaan tuottaa esimerkiksi uusiutuvista biomassoista tai esimerkiksi tuulienergialla. Lintutieteellisen yhdistyksen mukaan hankkeen aikatauluun tulee varata vähintään yksi maastokausi (maalis lokakuu) tarkemman linnustoselvityksen tekemiseksi. Arviointiohjelmaan täytyy sisällyttää riittävän yksityiskohtainen linnuston inventointisuunnitelma, missä kuvataan tavoitteet, menetelmät ja ajankohdat, jotta ohjelman riittävyyttä luotettavan linnustoarvion tuottamiseen voidaan kunnolla arvioida. Tilanne, jossa luontoselvitykset on suurimmilta osin tehty jo YVA-ohjelmavaiheessa, on lausunnonantajan mukaan kestämätön. Haapavedellä ja sen lähikunnissa on yhteensä kymmeniä toiminnassa olevia turvetuotantoalueita. Lausunnonantajan mukaan on välttämätöntä, että näiden hankkeiden yhteisvaikutukset luonnon monimuotoisuuteen selvitetään perusteellisesti. Arviointiohjelman mukaan Rahkanevalla on tehty linnustoselvitykset kesäkuussa 2009 ja 2010. Vuoden 2009 luontoselvitys koski Rahka- ja Teerinevan osia, jossa laskentamenetelmänä käytettiin kartoituslaskentaa. Katajanevan linnustoselvitys suoritettiin koealalaskentamenetelmällä 2010. Lintutieteellinen yhdistys huomauttaa, että tarkempaa tietoa laskentojen ajankohdasta, kellonajasta tai laskentaolosuhteista ei anneta. Lintutieteellisen yhdistyksen mukaan koealamenetelmä sopii erittäin huonosti vaihtelevaan suoympäristöön, jossa pesimälinnusto voi olla voimakkaasti keskittynyttä. Yhden käyntikerran kartoituslaskenta soveltuu useimpien yleisten ja runsaslukuisten lintujen parimäärien arviointiin, mutta näillä menetelmillä ei voida arvioida suon merkitystä harvinaisille tai vähälukuisille lajeille, todennäköisyys niiden osumiseen laskentareitille on hyvin pieni. Tällaisia vaikeasti havaittavia lajeja ovat esimerkiksi useat uhanalaiset lajit kuten muuttohaukka ja tuoreimmassa uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010) erittäin uhanalaiseksi luokiteltu suokukko. Ne ovat kuitenkin avainasemassa arvioitaessa alueen merkitystä linnustolle. Lisäksi useiden aikaisin pesintänsä aloittavien lajien (esim. metsähanhi) havaittavuus kesällä tehtävässä laskennassa on huono, koska niiden ääntely- ja liikkumisaktiivisuus vähenee pesinnän edetessä. Lintutieteellinen yhdistys toteaa, että on myös mahdollista, että kesäkuussa sellaiset lintuparit, joiden pesintä on syystä tai toisesta tuhoutunut jo alkuvaiheessa, ovat ehtineet poistua alueelta. Edellä mainituista seikoista johtuen oikea menetelmä linnuston selvittämiseksi on yhdistyksen mukaan koko hankkeen vaikutusalueen kattava usean laskentakerran kartoituslaskenta, jossa ensimmäinen laskentakerta on heti suon vapauduttua lumipeitteestä ja viimeinen keskikesän aikaan. Tällä välillä laskenta tulee