Ulkoasiainministeriö E-KIRJELMÄ UM2009-02051 KEO-10 Heikkinen Janna,Aspelund Marja 03.11.2009 JULKINEN EDUSKUNTA SUURI VALIOKUNTA Viite Asia EU; KEHITYSPOLIITTINEN JOHDONMUKAISUUS; NEUVOSTON PÄÄTELMIEN VALMISTELU U/E-tunnus: EUTORI-numero: Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti muistio kehityspoliittista johdonmukaisuutta käsittelevien Euroopan unionin neuvoston päätelmien valmistelusta. Osastopäällikkö Jorma Julin LIITTEET muistio
2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Euroopan unionin neuvosto, kehitysmaat, kehitysyhteistyö UM TPK, MMM, TEM, VM, TH, YM, STM, EUE, OPM, SM, VNEUS Lomakepohja: Eduskuntakirjelmä
Ulkoasiainministeriö PERUSMUISTIO UM2009-02057 KEO-10 Aspelund Marja 03.11.2009 JULKINEN Asia KEHITYSPOLIITTINEN JOHDONMUKAISUUS; NEUVOSTON PÄÄTELMIEN VALMISTELU Kokous Liitteet Viite EUTORI/Eurodoc nro: [VN:n ja EK:n asiankäsittelyjärjestelmän EURODOC:n/EUTORI:n tunnus] U-tunnus / E-tunnus: [Tunnus perustuslain 96 ja 97 mukaisille ehdotuksille] Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: EU:n kehityspoliittista johdonmukaisuutta koskevan työn uudistaminen ja neuvoston päätelmien valmistelu. Asiakirjat: SEC(2009) 1137 final / KOM(2009) 458 lopullinen EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Art 179 Käsittelijä(t): Suomen kanta/ohje: Marja Aspelund, UM/ KEO-20 Leena Yli-Vakkuri-Gardemeister, UM/ KEO-20 Kehityspoliittista johdonmukaisuutta on tärkeä edistää niin kansallisesti kuin EU:n tasolla. Parhaillaan neuvoteltavina olevilla neuvoston päätelmillä luodaan pohjaa johdonmukaisuuden edistämiseksi tapahtuvalle jatkotyölle.
2(4) Komission syyskuussa julkistamaan kehityspoliittista johdonmukaisuutta koskevaan tiedonantoon keskeisenä sisältyvä ns. Whole-of-the Union -käsite/lähestymistapa ei parhaalla mahdollisella tavalla palvele kehityspoliittisen johdonmukaisuuden edistämistä, vaan ennemminkin vie huomiota itse johdonmukaisuustyöstä. Käsitteellinen keskustelu sopisi paremmin käytäväksi OECD/DAC:n puitteissa. Kannatamme kehityspoliittista johdonmukaisuutta koskevan työn fokusointia ehdotetuille viidelle alueelle: ilmastonmuutos, muuttoliike, kauppa, turvallisuus ja ruokaturva. Samalla tulee kuitenkin edelleen seurata kehityspoliittisen johdonmukaisuuden toteutumista kaikilla v. 2005 sovituilla 12 politiikka-alueella. On myönteistä, että tulevassa työohjelmassa 2010-2013 tullaan määrittelemään neuvoston ja toisaalta komission roolit tarkemmin. Komission roolin vahvistaminen tukee työn jatkuvuutta, mutta samalla neuvoston ja puheenjohtajamaan panos on tärkeä asian eteenpäin viemiseksi poliittisella tasolla Pääasiallinen sisältö: Komissio julkisti syyskuussa kehityspoliittista johdonmukaisuutta koskevan tiedonantonsa 'Establishing the Policy Framework for a Whole-of-the-Union Approach'. Puheenjohtajamaan tavoitteena oli tiedonannon pohjalta sopia strategisesta ja kohdennetusta työohjelmasta, jolle pohja luotaisiin YAUN:ssa 16.-17.11.09 hyväksyttävissä neuvoston päätelmissä. Tiedonannossaan komissio esittää kehityspoliittiseen johdonmukaisuuteen uutta 'Whole-of-the-Union'- lähestymistapaa. Komissio myös esittää, että EU omaksuisi strategisemman ja systemaattisemman lähestymistavan kehityspoliittiseen johdonmukaisuuteen ja että työ keskittyisi viiteen prioriteettialaan. Puheenjohtajamaan päätelmäluonnoksessa tätä ajatusta viedään eteenpäin ja prioriteettialoiksi ehdotetaan seuraavia: Kauppa Ilmastonmuutos Ruokaturva Muuttoliike Turvallisuus ja kehitys EU:n kehitysyhteistyöryhmä CODEV on käsitellyt päätelmäluonnosta syksyn aikana. Eniten keskustelua on herättänyt komission lanseeraama 'Whole of the Union'-lähestymistapa. Useimmat jäsenmaat, ml. Suomi, ovat suhtautuneet kriittisesti tähän uuteen käsitteeseen, jota komissio ei riittävästi ole määritellyt. Työn fokusoiminen viiteen prioriteettialaan on saanut laajaa kannatusta jäsenmaiden keskuudessa. Keskustelua on aiheuttanut lähinnä se, miten työtä painotetaan valittujen teemojen sisällä. EU on sitoutunut edistämään kehityspoliittista johdonmukaisuutta ja huomioimaan kehitysnäkökohdat kaikissa politiikoissa, joilla on todennäköistä vaikutusta kehitysmaihin. Vuoden 2005 toukokuussa julkistettu komission tiedonanto tarkensi johdonmukaisuustyön painopisteiksi 12 politiikka-alaa, joilla kehityspoliittista johdonmukaisuutta erityisesti pyrittäisiin edistämään. Pyrkimys kehityspoliittiseen johdonmukaisuuteen vahvistettiin neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin yhteisessä kehityspoliittisessa julkilausumassa (European Consensus on Development) joulukuussa 2005.
Vuonna 2006 neuvosto hyväksyi päätelmät kehityspoliittisesta johdonmukaisuudesta. Niissä vahvistettiin, että komissio yhdessä jäsenmaiden kanssa laatii joka toinen vuosi raportin kehityspoliittisen johdonmukaisuuden toimeenpanosta. Tähän mennessä EU on julkaissut kaksi tällaista ns. PCD-raporttia, viimeisimmän syyskuussa 2009. Raporteissa selostetaan sitä, millä tavoin EU:n jäsenmaat ja instituutiot ovat edistyneet kehityspoliittisen johdonmukaisuuden edistämisessä. Vuoden 2009 PCD-raportti otetaan marraskuun YAUN:ssa tiedoksi. 3(4) Kansallinen käsittely: Ulkosuhdejaosto Eduskuntakäsittely: Suuri valiokunta Käsittely Euroopan parlamentissa: [Tiedot valiokunta- ja täysistuntokäsittelyistä] Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: Taloudelliset vaikutukset: [Tiedot sääntelytasosta(laki/asetus/vnp/p/muu) liittymäkohdat Ahvenanmaan toimivaltaan] [Tiedot asian taloudellisista vaikutuksista sekä kansallisesti että yhteisölle] Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät: [Tiedot muiden jäsenmaiden kannoista tai muista asiaan vaikuttavista tekijöistä]
4(4) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Lomakepohja: Perusmuistio, EU-ohje
FI FI FI
EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 15.9.2009 KOM(2009) 458 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus poliittisen toimintakehyksen laatiminen koko unionin lähestymistavalle FI FI
SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto... 3 2. Yleinen sitoutuminen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen... 4 3. EU:n suhtautuminen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen... 4 4. Uuden lähestymistavan tarve... 5 4.1. Sisäisten politiikkojen vaikutus ulkosuhteisiin on lisääntynyt... 6 4.2. Muu kuin virallinen kehitysapu kehitysmaihin on lisääntynyt... 6 4.3. EU:n kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevien vahvistettujen mekanismien käyttö ja painopistealueet... 6 4.4. Kehitysmaiden näkökanta... 7 5. Poliittinen toimintakehys koko unionin lähestymistavalle... 7 5.1. Painopistealueet... 8 5.2. Virallisen kehitysavun täydentäminen muulla kehitysavulla... 11 5.3. Uuden lähestymistavan soveltaminen käytännössä... 11 6. Päätelmä... 12 FI 2 FI
1. JOHDANTO Talous- ja rahoituskriisin kolmas vaihe on saavuttanut kehitysmaat ja vaikuttanut niihin odotettua voimakkaammin 1. Vuoden 2009 toisen puoliskon ja vuoden 2010 ennusteet näyttävät huonoilta. Yli 50 miljoonan ihmisen arvioidaan elävän köyhyydessä vuonna 2009 2. Kriisin ratkaisemiseksi ei riitä palaaminen aikaisemmin vallinneeseen tilanteeseen. Kehitysavun jatkaminen on oleellista, mutta ei riittävää. Rahoituksen kannalta tarkasteltuna tämä merkitsee sitä, että virallista kehitysapua on täydennettävä muulla rahoituksella. Kyseisten lisärahoitusvirtojen kehityspotentiaalin hyödyntäminen riippuu kehitysmaiden ja niiden ulkoisten kumppaneiden, esimerkiksi EU:n, toimista kehityksen kannalta myönteisen poliittisen toimintakehyksen luomiseksi. Kriisi osoittaa, kuinka kansalliset taloudet ovat tulleet riippuvaisiksi toisistaan ja kuinka yksi politiikan ala, nimittäin rahoituspolitiikka, vaikuttaa muihin politiikkoihin ja kehitysmaihin. Rahoituskriisi on ainoastaan yksi esimerkki. Kiinteä taloudellinen vuorovaikutus on johtanut tilanteeseen, jossa melkein kaikki kehittyneissä maissa tehdyt politiikkaa koskevat päätökset vaikuttavat joko suoraan tai välillisesti kehitysmaihin ja niiden kykyyn torjua köyhyyttä ja saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet. EU:n vuonna 2008 julkaisemassa vuosituhannen kehitystavoitteita koskevassa selvityksessä 3 yksilöidään kolmenlaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat kehitystavoitteiden saavuttamiseen: kehitysmaiden omat politiikat, kehitysyhteistyö ja maailmanlaajuinen poliittinen toimintakehys, mukaan luettuna EU:n politiikat ja niiden vaikutukset kehitysmaihin. Vaikka kaikkien mainittujen tekijöiden merkitys tunnustetaan, tässä tiedonannossa keskitytään EU:n politiikkoihin. Huolimatta siitä, että on selvää näyttöä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden merkityksestä, ja huolimatta siitä, että kyseisestä periaatteesta on sovittu poliittisella tasolla, käsite on monitahoinen ja valtioilla on yhä vaikeuksia panna sitä täytäntöön 4. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden täytäntöönpanemiseksi tarvitaan vielä lisäponnisteluja 5. Tämä tiedonanto perustuu kahteen ensimmäiseen kahdesti vuodessa julkaistavaan EU:n kertomukseen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta 6 sekä pyyntöön laatia koko unionin lähestymistapa 7 ja siinä tarkastellaan sitä, miten EU suhtautuu kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen ja esitetään ehdotuksia yhteisölle ja jäsenvaltioille siitä, miten kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus voidaan panna täytäntöön kohdennetummalla, tehokkaammalla ja strategisemmalla tavalla. 1 2 3 4 5 6 7 KOM(2009) 160 lopullinen, 8.4.2009: Kriisitilanteen tuki kehitysmaille, ja SEC (2009) 445/2, 8.4.2009: Vuosituhannen kehitystavoitteet: talouskriisin vaikutus kehitysmaihin. The Global Monitoring Report 2009. A Development Emergency, Maailmanpankki, 2009. Ks. myös The Millenium Development Goals Report, Yhdistyneet Kansakunnat, 2009. Millennium Development Goals at Midpoint: Where do we stand and where do we need to go, syyskuu 2008, François Bourguignon, Agnès Bénassy-Quéré, Stefan Dercon, Antonio Estache, Jan Willem Gunning, Ravi Kanbur, Stephan Klasen, Simon Maxwell, Jean-Philippe Platteau, Amedeo Spadaro. Selvitys tehty European Report on Development -raportin yhteydessä. OECD Policy Brief, Policy Coherence for Development Lessons Learned, joulukuu 2008. Esimerkiksi OECD:n kehitysapukomitea tutkii parhaillaan, kuinka sen työtä voisi syventää ja nopeuttaa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämiseksi. Ks. raportti Investing in development a common cause in a changing world, OECD:n kehitysapukomitea, 14.5. 2009. SEC (2007) 1202, 20.9.2007 ja SEC (2009) XXX, xx.xx. 2009. Neuvoston asiakirja 10018/09, 18.5.2009, yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät, kohta 15. FI 3 FI
2. YLEINEN SITOUTUMINEN KEHITYKSEEN VAIKUTTAVIEN POLITIIKKOJEN JOHDONMUKAISUUTEEN Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan EU:n sitoumuksen oikeusperusta on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 178 artikla ja yleisemmin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan toinen alakohta, jossa määrätään unionin kaikkien politiikkojen johdonmukaisuudesta unionin ulkoisten toimien kanssa. Jos Lissabonin sopimus ratifioidaan, se antaa vankan oikeusperustan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudelle 8. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden poliittinen kehys vahvistettiin huhtikuussa 2005 annetulla tiedonannolla, toukokuussa 2005 tehdyillä neuvoston päätelmillä, joulukuussa 2005 vahvistetulla kehityspolitiikkaa koskevalla eurooppalaisella konsensuksella ja marraskuussa 2007 tehdyillä neuvoston päätelmillä, jotka koskivat kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevaa EU:n kertomusta. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevat sitoumukset erityisaloilla annettiin erityisesti neuvoston päätelmissä turvallisuudesta ja kehityksestä, jotka molemmat tehtiin marraskuussa 2007, sekä neuvoston toukokuussa 2008 tekemissä päätelmissä, jotka annettiin sen jälkeen, kun komission yksiköt olivat laatineet valmisteluasiakirjan kehitykseen vaikuttavien ilmastonmuutosta/energiaa/biopolttoaineita, muuttoliikettä ja tutkimusta koskevan politiikan johdonmukaisuudesta. Jäljempänä lueteltavien kahdentoista alan lisäksi sitoumuksia tehtiin muun muassa hyvän hallintotavan osalta veroalalla, jolla komissio pyrkii löytämään positiivista synergiaa ja kehitystavoitteita 9. 3. EU:N SUHTAUTUMINEN KEHITYKSEEN VAIKUTTAVIEN POLITIIKKOJEN JOHDONMUKAISUUTEEN EU on vahvistanut huomattavasti suhtautumistaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen viime vuosina. Ensimmäisessä vaiheessa se keskittyi vuonna 2005 tehtyihin kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskeviin sitoumuksiin. Konkreettisia toimia olivat kahdellatoista politiikan alalla tehdyt erityiset sitoumukset 10. Toista vaihetta kuvaavat toimet sitoumusten täytäntöön panemiseksi, kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämismekanismien, kuten vaikutusten arvioinnin ja komission sisäisen lausuntokierroksen, terävöittäminen sekä niiden tehokkaampi hyödyntäminen erityisesti kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan puheenjohtajavaltion työohjelman laadinnassa, ja sellaisten komission tärkeimpien aloitteiden nimeäminen ennalta, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin. Kuten vuonna 2007 julkaistussa EU:n ensimmäisessä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevassa kertomuksessa, myös vuoden 2009 kertomuksessa arvioidaan 8 9 10 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan 2 kohdan d alakohdassa ja 3 kohdassa, luvussa, jossa annetaan yleisiä määräyksiä unionin ulkoisista toimista, asetetaan unionin ulkoisten toimien tavoitteeksi kestävä kehitys ja köyhyyden poistaminen. Kyseisessä artiklassa määrätään myös, että EU:n on pyrittävä saavuttamaan kyseinen tavoite kehittäessään ja pannessaan täytäntöön eri alojen ulkoisia toimia sekä muiden politiikkojen ulkoisia näkökohtia. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan 1 kohta on uusi, sanamuodoltaan melkein identtinen versio johdonmukaisuutta koskevasta 178 artiklasta. KOM(2009) 201, 28.4.2009, tiedonanto hyvän hallintotavan edistämisestä verotusalalla; KOM(2009) 160, 8.4.2009, tiedonanto kriisitilanteen tuesta kehitysmaille. Kauppa, ympäristö, ilmastonmuutos, turvallisuus, maatalous, kalastus, globalisaation sosiaalinen ulottuvuus, työllisyys ja kunnolliset työolot, muuttoliike, tutkimustoiminta, tietoyhteiskunta, liikenne, energia. FI 4 FI
kahdellatoista politiikan alalla sekä toimielinten mekanismien osalta saavutettua edistystä 11. Jäsenvaltiot suhtautuvat yleisesti ottaen myönteisesti vuodesta 2007 saavutettuun edistykseen, kuten jäljempänä olevasta EU:ta (yhteisö ja jäsenvaltiot) koskevasta kaaviosta käy ilmi 12. EU:n edistyminen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämisessä ja lisäämisessä kahden viime vuoden aikana 50 40 30 20 Jäsenvaltioiden suorittama kokonaisarviointi 10 0 Heikko Keskitasoinen Hyvä Erinomainen. Hyvä esimerkki eri politiikkojen välisestä positiivisesta synergiasta on äskettäin tehty ilmastoja energiapaketti 13, joka tarjoaa valtavia mahdollisuuksia kestävien biopolttoaineiden tuotannolle ja käytölle kehitysmaissa. Tutkimuspolitiikka on toinen esimerkki. Se on edistänyt merkittävällä tavalla kehitystä terveyden, elintarviketurvan, sosiaalitieteiden ja humanististen tieteiden alojen tutkimushankkeiden rahoituksen kautta. Kaikki ei kuitenkaan ole sujunut moitteettomasti. Kansallisen tason vaikeudet ulottuvat usein EU:n tasolle ja joskus ne liittyvät toisiinsa. Jäsenvaltiot korostavat poliittista tahtoa ja etusijan antamista kansainväliselle köyhyyden vähentämiselle, sillä ne ovat avainkysymyksiä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämisessä. Eriävät intressit voivat ajoittain vaikeuttaa johdonmukaisten kantojen varmistamista ja EU:n toiminnassa on huomattavia eroja politiikan alojen välillä 14. 4. UUDEN LÄHESTYMISTAVAN TARVE Vuonna 2005 hyväksytyt kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevat sitoumukset ovat olleet hyödyllinen kehys EU:n toiminnalle kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi. Uudet kehityssuuntaukset edellyttävät kuitenkin kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan lähestymistavan uudelleen arviointia. 11 12 13 14 SEC (2009) xx.xx.2009, vuoden 2009 EU:n kertomus kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta. Kaavio perustuu jäsenvaltioiden vastauksiin Euroopan komission vuonna 2009 laatimaan kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevaan kyselylomakkeeseen. Euroopan komission lehdistötiedote IP/08/1998, 17.12.2008. Lisätietoja: http://ec.europa.eu/environment/climat/climate_action.htm. Ks. SEC (2009) xx.xx.2009, vuoden 2009 EU:n kertomus kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta. FI 5 FI
4.1. Sisäisten politiikkojen vaikutus ulkosuhteisiin on lisääntynyt Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden käsite syntyi, kun EU:n suhteet kehitysmaihin koskivat lähinnä kehitysyhteistyötä ja kauppaa, ja kun muiden politiikkojen vaikutukset kehitysmaihin vähensivät joskus kehitystoimien vaikutusta. Nyt tilanne on erilainen. Tiiviimmän kanssakäymisen ja kasvavan globalisaation vuoksi EU:n muiden politiikkojen vaikutukset kehitysmaihin ovat tulleet paljon järjestelmällisemmiksi. Esimerkkejä on runsaasti ympäristönsuojelun tai kuluttajansuojan alojen asetuksista maahanmuuton tai turvallisuuden alojen päätöksiin. Ulkoisten ja sisäisten politiikkojen välinen raja muuttuu yhä epäselvemmäksi, mikä joskus johtaa siihen, että politiikkoja ei voida luokitella kumpaankaan ryhmään ja ne menettävät poliittisen arvonsa. Tämän vuoksi kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden käsite on otettava järjestelmällisemmin huomioon. 4.2. Muu kuin virallinen kehitysapu kehitysmaihin on lisääntynyt EU:n politiikkojen lisääntyvä vaikutus kehitysmaihin heijastuu niille annettavan muun kuin virallisen kehitysavun lisääntymisenä. Sekä muu kuin virallinen julkinen kehitysapu että yksityinen rahoitus kehitysmaihin, mukaan luettuna Afrikkaan, on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Kyseisten rahoitusvirtojen vaikutus kehitykseen riippuu ensinnäkin poliittisen toimintakehyksen laadusta ja kehitysmyönteisyydestä. Toimet, joilla lisätään sellaisten politiikkojen johdonmukaisuutta, joihin liittyy kehitystavoitteita, ovat siten äärimmäisen tärkeitä. Nykyinen kriisi on osoittanut kyseisten rahoitusvirtojen tärkeyden noususuhdanteen pysähtyessä ja jopa kääntyessä laskuun. Kyseinen kehitys huomioon ottaen kriisiä koskevissa neuvoston päätelmissä korostetaan kaikkien mahdollisten rahoituslähteiden valjastamista kehityksen edistämiseen 15 sekä kehitykseen suuntautuvan tuen tärkeyttä tutkimuksen ja teknologian, rauhan ja turvallisuuden, muuttoliikkeen, uusiutuvien energialähteiden ja ilmastonmuutoksen aloilla. Jotta rahoitusvirrat saataisiin edistämään kehitystä, neuvosto korostaa poliittisen toimintakehyksen tärkeyttä ja ehdottaa, että EU kehittää koko unionin lähestymistavan, jossa otetaan huomioon kaikki välineet ja prosessit sekä noudatetaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta 16. 4.3. EU:n kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevien vahvistettujen mekanismien käyttö ja painopistealueet Kahdellatoista politiikan alalla saavutetusta edistyksestä raportointi on saanut ihmiset tietoisiksi kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta. Se on antanut EU:lle mahdollisuuden kehittää tarvittavat välineet ja asiantuntemuksen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämiseksi. Sen tuloksena EU voi nyt omaksua kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan aktiivisemman ja kohdennetumman lähestymistavan. Jo OECD:n kehitysapukomitean katsauksessa EU:n kehitykseen vaikuttavista politiikoista vuodelta 2007 ehdotettiin politiikan johdonmukaisuutta koskevien sitoumusten tarkistamista sen varmistamiseksi, että huomiota kiinnitetään ja 15 16 Neuvoston asiakirja 10018/09, 18.5.2009, neuvoston päätelmät kriisitilanteen tuesta kehitysmaille, 15 kohta. Kuten edellä. FI 6 FI
voimavaroja kohdennetaan painopistealueille 17. Itävalta ja Ruotsi ovat jo valinneet painopistealueet, joilla kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta edistetään 18. 4.4. Kehitysmaiden näkökanta Kehitysmaat ovat yhä kiinnostuneempia laajemmista EU:n politiikoista. Tämä käy ilmi äskettäin jätetystä pyynnöstä järjestää virallisia kuulemisia kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevista kysymyksistä Cotonoun sopimuksen 12 artiklan mukaisesti 19. Molemmat osapuolet ovat myös ilmoittaneet johdonmukaisuuden yhdeksi Cotonoun sopimuksen tarkistuksessa vuonna 2010 esille otettavista kysymyksistä. EU on tehnyt paljon muuttaakseen EU-aloitteita kehitystavoitteita enemmän tukeviksi, mutta kehitysmaiden rooli jäänyt vähäiseksi. Jotkut maat ovat saaneet äänensä kuuluville, mutta muille, yleensä köyhimmille maille, tämä on ollut vaikeaa niiden rajallisen toimintakyvyn takia. Vaikutusten arviointia koskevissa tarkistetuissa komission ohjeissa korostetaan sen varmistamista, että kehitysmaiden sidosryhmille tiedotetaan niitä koskevista tulevista aloitteista ja että ne otetaan aktiivisesti mukaan kuulemisprosessiin 20. 5. POLIITTINEN TOIMINTAKEHYS KOKO UNIONIN LÄHESTYMISTAVALLE Edellä mainitut seikat huomioon ottaen EU:n on nyt aika omaksua strategisempi, järjestelmällisempi ja kumppanuuteen suuntautuva lähestymistapa suhtautumisessaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen. EU:n pitäisi luonnollisesti jatkaa kehitystavoitteiden huomioon ottamista kaikissa sellaisissa politiikoissa, jotka saattavat vaikuttaa kehitysmaihin. Se voi tehdä niin hyödyntämällä kaikkia niitä välineitä, jotka on perustettu tai joita on vahvistettu kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämiseksi. Politiikassa olisi kuitenkin keskityttävä muutamaan painopistealueeseen. EU:n pitäisi perustaa toimintansa neuvoston päätelmiin kriisitilanteen tuesta kehitysmaille sekä G8-maiden ryhmässä ja OECD:ssä käytyihin keskusteluihin. Niiden perusteella EU:n olisi pidettävä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta osana koko unionin lähestymistapaa ja laadittava poliittinen toimintakehys muiden politiikkojen ja muun kuin virallisen kehitysavun hyödyntämiseksi kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Uudenlaisessa globaalissa toimintaympäristössä tarvitaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen lisäksi yhä enemmän toimia sellaisilla muilla aloilla, jotka vaikuttavat kehitysavun tuloksiin 21. Samaan aikaan EU käyttää myös omia virallisen kehitysavun resurssejaan muun kuin virallisen kehitysavun täydentämiseksi, esimerkiksi kehitysmaiden kalastus- tai tutkimusalan resursseja vahvistamalla 22. Aiemmista kokemuksista on opittava kolme asiaa, ja otettava ne huomioon kehitykseen vaikuttavien politiikkojen mukauttamisessa muuttuvaan poliittiseen ympäristöön. Jotta EU voisi panna lähestymistavan paremmin täytäntöön, sen on keskityttävä muutamiin tärkeimpiin 17 18 19 20 21 22 Kehitysapukomitean vertaisarviointi Euroopan yhteisöstä, OECD (2007), s. 35. SEC (2009) xx.xx.2009, vuoden 2009 EU:n kertomus kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta. Kuten edellä. SEC(2009) 92, 15.1.2009. Lisätietoja Euroopan komission vaikutusten arvioinnista ks. http://ec.europa.eu/governance/impact/index_en.htm Investing in development a common cause in a changing world, OECD:n kehitysapukomitea, 14.5.2009. SEC(2008) 434, 9.4.2008, Policy Coherence for Development Climate Change/Energy/Biofuels, Migration and Research. FI 7 FI
kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen liittyviin painopistealueisiin ja otettava aktiivisesti huomioon kehitystavoitteet aloitteiden laatimisessa. Toiseksi EU:n on tehtävä enemmän muun kuin virallisen kehitysavun hyödyntämiseksi ja kyseisen julkisen ja yksityisen rahoituksen suuntaamiseksi kehitysapuun. Kolmanneksi EU:n on vahvistettava vuoropuheluaan kehitysmaiden kanssa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevista kysymyksistä. Komissio laatii sen vuoksi tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan toimintaohjelman, jossa vahvistetaan painopistealueet ja selvitetään, kuinka EU edistää kehitystavoitteita kaikkien välineidensä ja prosessiensa kautta. Toimintaohjelman tarkoituksena on luoda poliittista tahtoa, määrittää kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevilla painopistealueilla tarvittava rahoitus ja auttaa selkeiden tavoitteiden kehittämisessä. 5.1. Painopistealueet Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevassa toimintaohjelmassa keskitytään muutamiin painopistealueisiin, jotka komissio ja jäsenvaltiot yhdessä määrittävät. Valinnassa voidaan soveltaa neljää valintaperustetta. Perustaksi olisi otettava EU:n toimintaohjelma, koska kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudessa on kyse EU:n poliittisten päätösten ja lainsäädännöllisten aloitteiden kehitysmaihin kohdistuvan kielteisen vaikutuksen vähentämisestä ja kyseisten päätösten ja aloitteiden liittämisestä vahvemmin kehitystavoitteisiin. Painopistealueiden olisi luonnollisesti oltava kehitysmaille tärkeitä ja merkittäviä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Samaan aikaan aloitteita pitäisi olla mahdollista muuttaa kehitysavulle myönteisiksi ja niiden olisi edistettävä kehitystä tukevaa poliittista tai lainsäädännöllistä kehystä. Painopistealueiden olisi lisäksi oltava osa pitkän aikavälin toimintaohjelmaa. Tämä on tärkeää, sillä on osoittautunut, että politiikkojen ja kehitystavoitteiden välisen johdonmukaisuuden lisääminen vaatii huomattavasti aikaa ja ponnisteluja. Mahdolliset kehitysmaihin kohdistuvat vaikutukset on ensin määriteltävä, EU:n toimia on koordinoitava ja tarvittava poliittinen tahto on luotava. Kaikki nämä vaiheet vievät aikaa ja ne tuottavat todennäköisemmin tulosta, jos painopistealue on liitetty osaksi pitkän aikavälin toimintaohjelmaa. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevien painopistealueiden olisi oltava yksi EU:n toimintaohjelman pääkohdista oltava tärkeitä kehitysmaille ja merkittäviä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa mahdollistettava konkreettisten kehitystavoitteiden sisällyttäminen niihin oltava osa pitkän aikavälin toimintaohjelmaa. Ehdotuksia painopistealueiksi Seuraavat, vuosituhannen kehitystavoitteisiin voimakkaasti vaikuttavat painopistealueet, jotka perustuvat vuoden 2009 EU:n kertomukseen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta ja kansainväliseen keskusteluun globaaleista julkishyödykkeistä, ovat perusta jäsenvaltioiden kanssa käytävälle keskustelulle: Ilmastonmuutoksen torjuminen: EU:n politiikkojen kehitysmyönteisyyden varmistaminen Maailmanlaajuisen elintarviketurvan varmistaminen: kansainvälisen ulottuvuuden, mukaan luettuna kehitysmaiden tarpeiden, huomioon ottaminen EU:n politiikoissa Maahanmuuton hyödyntäminen kehityspolitiikassa FI 8 FI
Mahdollisuudet hyödyntää tekijänoikeuksia kehityspolitiikassa Turvallisuuden ja rauhan edistäminen kehityksen hyväksi. Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen yhteydessä vuonna 2009 käytävä keskustelu vuoden 2012 jälkeisestä tilanteesta on kriittinen virstanpylväs ilmastonmuutoksen torjunnassa. Siinä edistetään myös synergioita kehitysyhteistyössä hyödyntämällä välineitä, joiden avulla pyritään ratkaisemaan heikkoudet ja mukautumaan ilmastonmuutokseen, kehittämään vähähiilisiä strategioita ja hyödyntämään muita ilmastonmuutosta vähentäviä mahdollisuuksia. Muita ilmastonmuutosta vähentäviä keinoja ovat esimerkiksi i) mahdollisuuksien kehittäminen energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävän maailmanlaajuisen rahaston (GEEREF) avulla, joka edistää investointeja uusiutuviin ja puhtaisiin energiamuotoihin, ii) koko EU:ta koskevat pyrkimykset sisällyttää ilmastonmuutoksen vaikutuksia, siihen liittyviä heikkouksia ja ilmastonmuutokseen mukauttamista koskevat huolenaiheet ja toimenpiteet osaksi kaikkia nykyisiä yhteistyövälineitä, iii) poliittisen vuoropuhelun ja konkreettisten toimenpiteiden lisääminen maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittoutuman puitteissa, iv) yhteisen vision kehittäminen kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kehitysmaiden kanssa ja sen korostaminen, että ilmastonmuutoksen, energian ja kehityksen alojen toimet on välttämättä saatava johdonmukaisiksi. Kehittyneiden maiden, nopeasti kehittyvän talouden maiden ja kehitysmaiden talouksien muuttaminen vihreämmäksi kestävällä tavalla tarjoaa taloudellisia mahdollisuuksia, jotka tasaisesti jakautuessaan auttavat saavuttamaan ilmastonmuutoksen rajoittamisen ja köyhyyden vähentämisen tavoitteet toisiaan täydentävien ja johdonmukaisten politiikkojen ja toimien kautta. Kyseinen jaettu näkemys kestävästä kehityksestä auttaa kunnianhimoisten ja innovatiivisten sitoumusten tekemisessä, jotka kaikki vuoden 2012 jälkeistä tilannetta koskevan YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen sopimuspuolet voivat hyväksyä. Maailmanlaajuinen elintarviketurva on tullut esille toistuvasti vuosina 2007 ja 2008, ja se tulee olemaan etusijalla eurooppalaisessa ja kansainvälisessä poliittisessa toimintaohjelmassa myös lähitulevaisuudessa. Tämä johtuu viime aikaisesta kehityksestä maatalousmarkkinoilla, ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä, kehitysmaiden väestösuuntauksista, muutoksista nopeasti kehittyvän talouden maiden kulutustavoissa ja viime kädessä uusien viljelymaiden rajallisuudesta erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Maailman kasvavan väestön ruokkiminen merkitsee ruoan tuotannon kaksinkertaistamista vuoteen 2050 mennessä 23. Se edellyttää maataloustuotannon lisäämistä erityisesti kehitysmaissa ja kestävän tuotannon varmistamista. Euroopan unionin on otettava sisäpolitiikassaan edelleen huomioon tulevaisuuden realiteetit sekä kehitysmaiden tarpeet ja huolenaiheet muun muassa maatalouden, kaupan, ilmastonmuutoksen ja tutkimuksen aloilla. Lisäksi EU aloittaa kehitysmaiden kanssa vuoropuhelun alueellisten maatalouspolitiikkojen toteutettavuudesta. Vuoropuhelu perustuu yhteisestä maatalouspolitiikasta saatuihin kokemuksiin, ja sen tavoitteena on saada aikaan elintarviketurva aluetasolla tai sitä pienempien yksiköiden tasolla. Asianmukaisesti hallittu muuttoliike ja liikkuvuus voivat auttaa vähentämään köyhyyttä kehitysmaissa ja siten edistää suoraan tai välillisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista sekä kaikkien maiden kapasiteettien kasvua. Nykyisessä maailmanlaajuisessa talous- ja rahoituskriisissä on oleellisen tärkeää asettaa EU:n pitkäaikainen sitoumus avoimesta unionista, joka vastaa EU:n talousjärjestelmien tarpeisiin ja väestösuuntausten haasteisiin, osaksi laajempaa maailmanlaajuista perspektiiviä. Euroopan unioni pyrkii kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan prosessin kautta ja osana 23 FAO, FAO:n lehdistötiedote, 4.2.2009, http://www.fao.org/news/story/en/item/9962/icode/ FI 9 FI
muuttoliikettä koskevaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa hyödyntämään muuttoliikkeen myönteiset vaikutukset EU:n ja sen kumppanimaiden eduksi. Todellinen poliittinen haaste tulevina vuosina on, ovatko EU ja sen jäsenvaltiot kykeneväisiä ja valmiita tarjoamaan todellisia maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevia mahdollisuuksia kehitysmaiden kansalaisille, jotka etsivät opiskelu- ja työpaikkoja EU:sta. Useiden kysymysten kohdalla on aloitettu jo toimia ja niitä on jatkettava erityisesti rahalähetysten, lisääntyneen liikkuvuuden ja siirtolaisjärjestöjen kanssa solmittavien vahvempien yhteyksien osalta. Toimintaohjelmaa on kuitenkin nopeutettava työvoiman muuttoliikkeen ja aivoviennin osalta, jotka esimerkiksi terveydenhuollon alalla johtavat vakavaan työvoimapulaan monissa kehitysmaissa. Uusia kysymyksiä, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksia muuttoliikkeeseen, olisi tarkasteltava lisää. Teollis- ja tekijänoikeuksien suoja ja niiden soveltaminen ovat oleellisen tärkeä osa teknologisten innovaatioiden edistämisessä sekä teknologian siirrossa ja levittämisessä. Henkinen omaisuus voi olla tärkeä väline kehitysmaiden sosiaalisessa ja taloudellisessa kehityksessä, ja se voi vaikuttaa kaikkiin kestävän kehityksen ulottuvuuksiin (taloudellinen, ympäristöön liittyvä ja sosiaalinen ulottuvuus) sekä luovuuteen ja innovaatioihin kannustamiseen; kaupan helpottamiseen, investointeihin ja kilpailukykyyn; kansanterveyteen ja elintarviketurvaan; perinteisen tietämyksen suojeluun ja käyttöön sekä biologiseen monimuotoisuuteen. TRIPS-sopimuksessa määrätään teollis- ja tekijänoikeuksien suojan tasosta WTO:n jäsenmaissa, ja siihen sisältyy määräyksiä teknologian siirron edistämisestä ja kannustamisesta asianmukaisen ja toteutettavissa olevan teknologisen perustan luomiseksi vähiten kehittyneisiin maihin. EY johtaa edelleen kansainvälistä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa keskustelua WTO:ssa ja Maailman henkisen omaisuuden järjestössä WIPO:ssa. Esimerkkeinä voidaan mainita TRIPS-sopimuksen muutosten ratifioiminen patentoitujen lääkkeiden saannin helpottamiseksi erityisten kansanterveyteen liittyvien ongelmien ratkaisua varten ja sellaisten ehdotusten tukeminen, joiden avulla alkuperäisyhteisöt voivat hyödyntää perinteistä tietämystään ja geneettisiä voimavarojaan tai käyttää hyödyksi maantieteellisiä merkintöjä. Maailman terveyskokouksessa toukokuussa 2008 hyväksytty innovaatioita, henkistä omaisuutta ja kansanterveyttä koskeva maailmanlaajuinen strategia ja toimintasuunnitelma on myös tärkeä kehitystavoitteiden kannalta, koska sillä pyritään parantamaan lääkkeiden saantia ja hoitamaan vähälle huomiolle jääneitä sairauksia. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskeva haaste edellyttää teollisja tekijänoikeuksien osalta mahdollisimman suurta panostusta kehitysmaiden, ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden, vaurauden lisäämiseen. Kyseisillä mailla on esimerkiksi suuret mahdollisuudet käyttää paremmin teollis- ja tekijänoikeuksien lainsäädännöllistä kehystä paikallisten oikeudenhaltijoiden hyödyksi. Tällä edistettäisiin houkuttelevamman investointiympäristön luomista sekä varmistettaisiin eri teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmien kautta annettujen tietojen jakelu ja käyttö. EY aikoo tutkia aktiivisemmin niitä eri alueita, joilla teollis- ja tekijänoikeudet vaikuttavat kehitykseen, etsiä keinoja hyödyntää paremmin teollis- ja tekijänoikeuksia kehityksessä ja vahvistaa yleisemmin kyseisten oikeuksien osallisuutta kehitystoimissa. Neuvosto, jäsenvaltiot ja komissio ovat edistyneet turvallisuuden ja kehityksen välisen yhteyden vahvistamisessa 24. Jotta toimia voitaisiin jatkaa, on määritelty neljä avainaluetta: strateginen suunnittelu, turvallisuussektorin uudistus, kumppanuudet alueellisten ja sitä 24 SEC (2009) xx.xx.2009, vuoden 2009 EU:n kertomus kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta, turvallisuutta koskeva luku. FI 10 FI
alemman tason järjestöjen kanssa sekä humanitaarisen avun ja turvallisuuden väliset suhteet. Näin parannettaisiin koordinaatiota EU:n eri toimijoiden välillä ja mahdollistettaisiin voimassaoleva valtuutus toimille, joihin osallistuu puolustusvoimien rauhanturvaajia, poliiseja ja siviilihenkilöstöä, sekä laajemmille vakautustoimille. Tällainen kattava rauhanturvaamisohjelma edistää vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa tarvittavien olosuhteiden luomista. 5.2. Virallisen kehitysavun täydentäminen muulla kehitysavulla Muu kuin virallinen kehitysapu on tärkeää kehityksen kannalta, mutta sen vaikutus kehitysmaihin riippuu poliittisesta toimintakehyksestä. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskeva ohjelma tarjoaa poliittisen kehyksen muun kuin virallisen kehitysavun hyödyntämiseksi ja sen arvon lisäämiseksi kehitysyhteistyössä sekä yhteisön että jäsenvaltioiden tasolla. Olisi kuitenkin otettava huomioon, että usein kehitysmaihin suuntautuva muu kuin virallinen kehitysapu on riippuvaista hyvin suurelta osin yksityishenkilöiden ja talouden toimijoiden toiminnasta. Näin on esimerkiksi investointien, rahalähetysten ja teknologian siirron kohdalla. Tämän vuoksi sekä kehittyneiden maiden että kehitysmaiden viranomaiset varmistavat, että politiikka ja lainsäädäntö ovat kehitykselle suotuisia ja sitä tukevia. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevassa toimintaohjelmassa annetaan ohjeistusta siitä, miten virallista kehitysapua voidaan täydentää muulla kuin virallisella kehitysavulla. Siinä annetaan neuvoja sellaisten rahoituslähteiden etsintään, jotka edistävät kestävää kehitystä ja globaaleja julkishyödykkeitä, mutta jotka ovat virallisen kehitysavun ulkopuolella. Se antaa myös perustan keskusteluihin EU:n seuraavista rahoitusnäkymistä ja erityisesti ulkoisten menojen rakenteesta sekä sisäpolitiikan rahoitusvälineiden kautta kehitysmaille annettavasta rahoituksesta. 5.3. Uuden lähestymistavan soveltaminen käytännössä Aktiivisempi osallistuminen/organisaatiokysymykset Jotta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevassa toimintaohjelmassa määriteltyjen painopistealueiden käsittelyä voidaan edistää jäsenvaltiot ja komissio käyttävät kaikkia välineitä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden lisäämiseksi. Kyseisiin välineisiin kuuluvat sisäinen lausuntokierros, vaikutusten arviointi ja eri yksikköjen yhteiset työryhmät. Lisäksi välineiden avulla saadaan tarvittavia tietoja ja määritellään politiikan eri vaihtoehtoja. Asian käsittelemiseksi puheenjohtajavaltio ja neuvosto järjestävät yhteisiä kokouksia sekä ministeri- että työryhmätasolla. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta käsittelevässä kahdesti vuodessa julkaistavassa kertomuksessa keskitytään painopistealueisiin. Lisää kumppanuuksia Kehitysmaat ovat yhä kiinnostuneempia laajemmasta EU:n toimintaohjelmasta. EU ottaa kyseisen kiinnostuksen huomioon ja kuulee kehitysmaita kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan toimintaohjelman painopistealueista. Näin voidaan arvioida, miten EU:n politiikat voisivat vaikuttaa kehitysmaiden kykyyn saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet. Esimerkiksi vaikutusten arviointia koskevissa ohjeissa määrätään kehitysmaiden edustajien kuulemisesta. Tämän lisäksi komissio ottaa erityisesti huomioon kehitysmaiden kanssa käytävän painopistealueita koskevan vuoropuhelun. FI 11 FI
6. PÄÄTELMÄ Kehitysavulla on tärkeä rooli kehitysmaiden tukemisessa niiden ponnisteluissa köyhyyden vähentämiseksi ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä. Ottaessaan kantaa tiettyihin maailmanlaajuisiin kysymyksiin EU voi lisätä huomattavasti muilla politiikan aloilla tekemiensä poliittisten valintojen myönteisiä vaikutuksia kehityksen kannalta. Lisäksi muun kuin virallisen kehitysavun hyödyntäminen voi olla erittäin tehokas lähestymistapa. Tavoitteista on tehtävä pienempiä ja välineistä suurempia. 25 25 Paul Collier, The Bottom Billion, Oxford University Press 2007, s. 192. FI 12 FI