Tavoitteena on kaikkien instituutioiden yhdessä hyväksymä uusi kehityspoliittinen konsensus.

Transkriptio

1 Ulkoasiainministeriö PERUSMUISTIO UM KEO-10 Koikkalainen Outi(UM) JULKINEN Asia EU:n kehityspolitiikan uudistaminen Kokous U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu EU:n kehityspolitiikan uudistaminen on osa unionin Agenda 2030:n ulkoista toimeenpanoa. Ensimmäinen orientaatiokeskustelu EU:n kehityspolitiikan uudistamisesta käytiin joulukuun 2015 epävirallisessa kehitysministerikokouksessa ja toinen toukokuun virallisessa kehitysministereiden ulkoasiainneuvostossa. Lisäksi toukokuun neuvostossa käytiin EU:n kehityspoliittisen konsensuksen uudistamiseen syöttävät temaattiset keskustelut yksityissektorin roolista ja yhteisohjelmoinnista. Syksyn epävirallisessa kehitysministereiden kokouksessa käydään jälkimmäiset kaksi EU:n kehityspolitiikan uudistamista käsittelevää temaattista keskustelua keskitulon maista ja turvallisuuden ja kehityksen välisestä yhteydestä. Komissio on avannut julkisen kuulemisen EU:n kehityspolitiikan uudistamisesta: Komission kuulemisella kerätään tietoa laajapohjaisesti online-kyselynä. Päätarkoituksena on saada näkemyksiä siitä, miten EU:n kehityspolitiikkaa tulisi uudistaa Agenda 2030:n valossa. Kyselyn ajanjakso on kesäkuun alusta elokuun 21. päivään. Tuloksia käytetään hyväksi loppuvuodesta annettavassa tiedonannossa. Tavoitteena on kaikkien instituutioiden yhdessä hyväksymä uusi kehityspoliittinen konsensus. Suomen kanta Suomi painottaa kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoa ja seurantaa EU:n kehityspolitiikassa ja yhteistyössä. EU:n uudistetun kehityspolitiikan tulee olla osa unionin laaja-alaista ja johdonmukaista politiikkakehikkoa, joka tähtää kestävän kehityksen agendan toimeenpanoon. Se pitää linkittää muihin strategioihin, kuten unionin globaalistrategiaan ja tasa-arvotoimintasuunnitelmaan. EU:n kehityspolitiikan tulee osaltaan tukea monenkeskistä kansainvälistä yhteistyötä, erityisesti YK:n, toimintaa. Kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttaminen edellyttää eri politiikkasektorien johdonmukaisuutta sekä sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristönäkökulman integroitua huomioimista toimeenpanossa. Kehityksen kannalta tärkeät teemat ja tavoitteet on tunnistettava ja niistä on vaikutettava neuvoston eri kokoonpanoissa. Tällaisia teemoja ovat mm. sukupuolten välinen tasa-arvo, kv. verotuskysymykset,

2 laittomat rahavirrat, ruokaturva ja luonnonvarojen (kuten metsä ja vesi) kestävä käyttö sekä ilmastokestävyys. 2(5) Uudistetun kehityspolitiikan pitää perustua entistä enemmän kumppaneiden vastuulle omasta kehityksestään. Kehitysmaiden tilanteiden erilaisuus tulee tunnistaa ja kohdistaa huomiota erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin ja hauraisiin tilanteisiin. On pidettävä huolta siitä, että EU:n kehityspolitiikan tärkeät perusperiaatteet, kuten ihmisoikeusperustaisuus, tuloksellisuus, kestävän kasvun tukeminen ja sukupuolten välinen tasa-arvo, säilyvät EU:n kehityspolitiikan peruspilareina jatkossakin. Kehityspolitiikan pohjana tulee olla kokonaisvaltainen näkemys rauhan, turvallisuuden ja kestävän kehityksen välisestä yhteydestä. EU:n kehitysyhteistyötä tulee kehittää siten, että se pystyy tehokkaammin vastaamaan ihmisten ja yhteiskuntien tarpeisiin myös kriisitilanteissa diplomatian, kriisinhallinnan, humanitaarisen avun ym. keinojen rinnalla ja osana johdonmukaista lähestymistapaa. EU:n ja jäsenmaiden pitää vahvistaa humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön välistä jatkumoa. Tavoitteeksi voidaan ottaa yksi kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun linjaus, jossa kuitenkin tehdään selväksi apumuotojen erilaiset ohjaavat periaatteet ja toimeenpanomuodot. Kehitysyhteistyötä on käytettävä entistä paremmin muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vaikuttamiseksi. Sitä on käytettävä muiden politiikkojen ja työkalujen rinnalla pitkäjänteisesti painottaen taloudellisten, sosiaalisten ja turvallisuusuhkien ennaltaehkäisyä sekä rauhan- ja valtionrakennusta. EU:n ulkosuhdeinstrumentteja on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti sen varmistamiseksi, että unionilla on kehitysyhteistyössään käytössä tarkoituksenmukaiset instrumentit Agenda 2030:n toimeenpanemiseksi. Instrumenttien pitäisi sallia joustava ja nopea reagoiminen uusiin haasteisiin ja kriiseihin. EU:n yhteistyössä keskitulon maiden kanssa tarvitaan uudenlaista kumppanuutta. Perinteisen kehitysavun (ODA) rinnalle on kehitettävä erilaisia yhteistyömuotoja ja instrumentteja kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanemiseksi. Yksityissektorin osallistumista on edistettävä, samoin kauppapolitiikan mahdollisuuksia käytettävä enemmän. Yhteistyötä ja vuoropuhelua eri toimijoiden, jäsenmaiden, EU:n, yksityissektorin, kansalaisyhteiskunnan jne. välillä tulisi lisätä. Pääasiallinen sisältö Euroopan unionin kehityspolitiikkaa ohjaa tällä hetkellä useampi asiakirja. EU:n kehitysyhteistyön päätavoite ja pääperiaatteet on kirjattu EU:n perussopimuksiin, viimeisimpänä siis Lissabonin sopimukseen. Lissabonin

3 3(5) sopimuksen artikloissa EU:n kehitysyhteistyön päätavoitteeksi on määritelty köyhyyden vähentäminen ja pitkällä tähtäimellä sen poistaminen, sekä periaatteiksi: täydentävyys EU:n ja jäsenmaiden toteuttaman kehitysyhteistyön välillä johdonmukaisuus EU:n muiden politiikkatoimien ja kehitysyhteistyön päätavoitteen välillä koordinaatio EU:n ja sen jäsenmaiden ohjelmien välillä yhdenmukaisuus kehitysyhteistyön ja ulkosuhteiden muiden välineiden sisällä ja välillä. Lisäksi perussopimusten mukaan unionin kaikkea ulkoista toimintaa tulee ohjata sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena olevat periaatteet: demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä YK:n peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen. Tämän lisäksi EU:lla ja sen jäsenmailla on yhteinen kehityspoliittinen visio, joka perustuu vuonna 2005 laadittuun kehityspolitiikan Eurooppalaiseen konsensukseen. Konsensuksen ovat allekirjoittaneet kaikki kolme instituutiota, neuvosto, komissio ja Euroopan parlamentti, yhdessä. Siinä vahvistettiin ensimmäistä kertaa yhteiset periaatteet, joita noudattaen EU ja sen jäsenvaltiot toteuttavat kukin kehitysyhteistyöpolitiikkaansa toinen toistaan täydentäen. Konsensus jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä esitellään kehitysyhteistyön yhteiset tavoitteet, periaatteet, sitoumukset ja arvot. Konsensus vahvistaa EU:n perussopimuksissa määritellyt arvot sekä lisää EU:n kehitysyhteistyön painopisteeksi kestävän kehityksen sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden (MDG) saavuttamisen ja painottaa kansalaisyhteiskunnan roolia. Julkilausumassa on listattu joukko yhteisiä arvoja ja periaatteita: Arvot: ihmisoikeuksien kunnioittaminen, perusvapaudet, rauha, demokratia, hyvä hallinto, sukupuolten välinen tasa-arvo, oikeusvaltio, solidaarisuus ja oikeus. Periaatteet: omistajuus, kumppanuus, poliittinen dialogi, kansalaisyhteiskunnan osallistuminen, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä valtioiden haurauteen puuttuminen. Konsensuksen toinen puolisko koostui EU:n kehityspoliittisesta linjauksesta, joka koski yhteisön kehityspolitiikan toimeenpanoa. EU:n kehityspoliittinen linjaus päivitettiin vuonna 2011 niin kutsutuksi muutosagendaksi (Agenda for Change), jossa määritellään tarkemmin muun muassa EU:n kehitysyhteistyön painopistesektorit. Muutosagendassa pyrittiin vastaamaan kehityspolitiikan kansainvälisen toimintaympäristön muutokseen huomioiden uudet kehitystoimijat (esim. BRICS), kehitysrahoituksen monimuotoistumisen paineet (esim. blending) sekä arabikevään opetukset. Toukokuussa 2012 hyväksytyissä neuvoston päätelmissä muutosagendasta korostuivat ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon edistäminen sekä osallistavan kestävän kasvun tukeminen. Sosiaalisektoreille (inhimillinen kehitys) päätettiin kohdentaa vähintään 20 % tuesta, kuten myös ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyviin toimiin. Muutosagenda toi poliittiseksi ohjenuoraksi paikallisen omistajuuden ja molemminpuolisen vastuuvelvollisuuden periaatteet pyrittäessä kohti vaikuttavampaa ja tuloksellisempaa apua. Toimintatapojen suhteen muutosagendassa korostui EU:n sitoumus liikkua kohti tiiviimpää koordinaatiota ja tiedonjakoa, työnjakoa sekä yhteistä suunnittelua (yhteisohjelmointi). EU:n kehityspolitiikan päivitys koskee vanhan konsensuksen molempia puolia, eli sekä EU:n ja jäsenmaiden yhteistä kehityspoliittista visiota että EU:n kehityspoliittista linjausta (muutosagendaa). EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely

4 SEUT 208 4(5) Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Ulkosuhdejaosto , ulkosuhdejaoston kirjallinen menettely vko 25 Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset Ei välittömiä taloudellisia vaikutuksia. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat Komission julkinen konsultaatio. Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Sari Lehtiranta / Ulkoministeriö / KEO-10 puh Outi Koikkalainen / Ulkoministeriö / KEO EUTORI-tunnus Liitteet Viite

5 5(5) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Agenda 2030 kehitys, kehitysyhteistyö, ulkosuhteet; rahoitus UM EUE, MMM, OKM, PLM, SM, STM, TEM, TPK, VM, VNK, YM