M 19/3741/74/2/10 Sodankylä T. Mutanen 1974-11-10 KENTTÄTUTKIMUKSET KOITELAISEN ALUEELLA KESÄLLÄ 1974 Tutkimuksen tavoitteet Kenttätutkimuksen "tieteellisinä" tavoitteina oli: - kartoittaa ja tarkentaa edellisenä talvena mikroskooppitutkimuksissa ilmenneitä faasi-kontakteja gabrointrusiivin E-, NE- ja N-osissa keräämällä näytteitä hietutkimuksia varten; - selvittää intrusiivin rakennetta ja kivilajisuhteita em. intrusiivin osissa ja sivukivien alueella; - kerätä näytteitä ikäystä varten hornblendiittipegmatoideista, joiden oli havaittu sisältävän aktiivista zirkonia. Luonnollisesti näiden tutkimusten toivotaan palvelevan alueella jatkuvia malminetsintätöitä. Kesällä 1973 saatujen tulosten perusteelle jatkettiin Intrusiivin malmipotentiaalin selvittämistä. Tällöin pyrittiin: - seuraamaan löydettyjä V-rikkaan magnetiitin ja ilmeniitin pirotehorisontteja; - keräämään suuria näytteitä talvisaikaan poisvietäviksi tutkimuksia varten;
2 - seuraamaan magnetiittihorisontin yläreunaan mahdollisesti liittyvää Cu-sulfidihorisonttia; - selvittämään Pt-pitoisten magnetiitti-ilmeniittipiippujen levinneisyyttä ja mahdollista Pt-pitoisuutta. Tarkoituksena oli kaivaa monttu talvella löytyneen voimakkaasti magneettisen piipun moreeninalaiseen puhkeamaan ja suorittaa upaplatinan vaskausta tunturialueen puroissa. Tehdyt toimenpiteet Ennen maastotöiden aloittamista haettiin paljastumia ja rakkoja lentokoneesta käsin Kiviaavoilla sekä tunturin S- ja E-puolisilla suurilla suoalueilla. Tällöin löytyikin topografikartoissa ja ilmakuvissa näkymättömiä paljastumia ja rakkoja; toisaalta voitiin rajata suuria paljastumattomia alueita. Kesinä 1973-74 kartoitetut alueet on esitetty kuvassa 1. Tarkistuskartoitus näillä alueilla on tarkoituksenmukaista vasta maastogeofysikaalisten karttojen valmistuttua. Faasikontaktien selvittämiseksi kerättiin näytteitä varsinkin todetun pigeoniitti-ortopyrokseeni-inversiorajan tarkentamiseksi tunturin E- puolella, ja ko. rajan paikantamiseksi tunturin N-puolella, jossa intrusiivin ulkomuoto viittaa magmaattisen kerrosrakenteen kääntymiseen W-Esuuntaiseksi. Magmaattista raitaisuutta ( suunta N 15º W, kaade 20 E) tavattiin Koitalaisenvosien S-puolelta (hav. 24/TM/74). Havainto vahvistaa sitä mm. intrusiivin N-ja E- puolisista sivukivistä saatua käsitystä, että intrusiivin kerrosrakenteen kaade on E-osissa hyvin loiva E ja N-osissa sanoin loiva N. Jo aikaisemmin on voitu havaita, vaikkakaan ei tarkasti mitata, että magmaattinen laminaatio on tunturialueella loiva-asentoista.
Kuva 1 Vuosina 1973-74 kartoitetut alueet (TM) Koitelaisen gabron E- ja N-osissa.
3 Tässä yhteydessä sopinee mainita se mielenkiintoinen seikka, että Vaiskonselässä, intrusiivin SW-reunalla esiintyy samantapaisia rautarikkaita (mm. kumulusmagnetiittia) sarvivälkegabroja kuin esim. Koitelaisenvosilla. Vaiskonselän rakkalohkareissa näkyi usein magmaattista raitaisuutta. S-puolella nämä gabrot rajoittuvat happamaan porfyyriseen kiveen, joka ainakin ulkonäöstä päätellen on identtinen intrusiivin NE-reunan granofyyrien kanssa. Näyttää myöskin siltä, että intrusiivin SW-reunan ultraemäksiset kivet, joita mm. Outokumpu Oy on tutkinut, liittyvätkin vulkanogeenisiksi tulkitsemiini kloriitti-amfibolikiviin. Nämä ultraemäksiset kivet, jotka koostumukseltaan vastaavat lähinnä klinopyrokseniitteja, ovat samanlaisia kuin S-Afrikassa, Kanadassa ja Australiassa tavatut komatiittiset laavakivet. Myöskin joht. Isokangas esitti epäilyksenään, että ko. ultraemäksiset kivet eivät ole Koitelaisen gabromagman varhaisdifferentiaatteja. Nämä ultrabasiitit sijoittuvat ilmeisesti intrusiivin kattopuolelle, niin kuin esim. N-reunalla on asian laita. Jo aikaisemmin on hahmottunut käsitys, että gabrointrusiivi on poimuttunut holvimaiseksi siten, että magneettisen sukkession ylimmät kivet sijoittuvat N-, E- ja mahdollisesti SE-reunalle. Nyt näyttää jopa siltä, että brakytektoniikka on kääntänyt intrusiivin kalottimaiseen muotoon, jolloin sen ylimmät osat kiertävät reunaa nykyisessä maanpintaleikkauksessa; vain W-osassa Rookkijärvellä tulevat pohjimmaiset differentiaatit (oliviinikromiitti- ja oliviini-pyrokseeni-kromiittikumulaatit) näkyviin. Faasikontaktitutkimuksia varten otetuista uusista näytteistä ei hieitä ole vielä valmistunut.
4 Tunturialueella ei kartoitus tuonut oleellisia lisiä aikaisemmin hahmottuneeseen yleiskuvaan. Keskilaella N-S-suunnassa kulkevan n. 80-100 m paksun diabaasijuonen poikki mitattiin tunnusteluluonteinen magneettinen profiili. Tässä profiilissa magneettinen minimi on E-reunalla syvempi kuin W-puolella, mikä osoittaa kaateen olevan jyrkähkön W. Juoni oli ympäristöään selvästi magneettisempi; ilmeniittistä ja magnetiitista rikastuneissa keskiosissa tulee jopa 2500 γ :n anomalioita (rinnan korkeudelta mitattuna), ympäristön taustan vaihdellessa 200:sta +200 γ:aan. Vertikaaligradientti on jyrkkä (jopa +25 000 γ /m) ja yleensä positiivinen. Myöskin voimakkaita horisontaaligradientteja tavattiin kivikoilla. Aikaisemmin tuntematon, n. 90 m paksu diabaasijuoni löytyi Rykimälammen W-puolelta. Juoni on n. N-S-suuntainen. Majapaikkana ollut porokämppä on keskellä juonta. Tunturialueen matalalentokartta on hyvin "syheröinen. Tähän on useita syitä: - litologinen ja fysikaalinen heterogeenisuus: heikosti magneettista gabroa leikkaavat lukuisat voimakkaasti magneettiset basaltti- ja diabaasijuonet. Tunturialueella esiintyy myös magnetiittirikkaita pegmatoideja. Ruhjeisiin ja myloniittivyöhykkeisiin liittyy uraliittiutumista ja suskeptibiliteetin pienenemistä (Timagnetiitin skelettiytyminen). Mahdollisesti uraliittiutuminen on muuttanut voimakkaasti remanentin magnetoitumisen voimakkuutta ja suuntaa, mutta tämän vaikutusta ei vielä voida arvioida;
5 - tunturialueen ohut maapeite ympäristön suoalueisiin verrattuna. Tällöin kallioperän heterogeenisuus tulee korostetusti esille. Suuri vaikutus on myös kalliopinnan topografian jyrkillä vaihteluilla itse tunturialueella (kurut, peitteiset ruhjeet). - Alhainen lentokorkeus yhdessä em. tekijöiden kanssa. Niinpä esim. Korkealentomagneettisissa kartoissa magnetiittihorisonttien kohdalla selvästi esiintyvä gradienttijyrkänne ei matalalentokartoissa tule näkyviin. Kartoitusaluetta laajennettiin tunturialueelta länteen päin Kiviaavoille, itään Kustruotomanaavoille päin sekä pohjoiseen ja luoteeseen Viuvaloaavalle, Kahdenputaanaavalle, Kaitaselän W-osiin ja Kiuru-Äijän Hangasmaahan. Kiviaavat osoittautuivat paljastumattomiksi, sen sijaan gabropaljastumia löytyi Viuvaloaavalta, Kahdenputaanaavan ympäristöstä,ja Kiuru-Äijän Hangasmaasta. Kahdenputaanaavan ympäristöstä ja Kiuru- Äijän Hangasmaasta. Kustruotomaavan S-puolelta, jonne pohjoisempaa tavoitetut magnetiittihorisontit näyttävät ekstrapoloituvan", löytyi gabropaljastumia ja -rakkoja, mutta ei magnetiittipirotteita. Kivien ulkonäöstä päätellen nämä gabrot (72-76/TM/74) sijoittuvat intrusiivin "stratigrafiassa magnetiittihorisonttien alapuolelle. Rakkahavaintojen mukaan intrusiivin yläosan granofyyri jatkuu ainakin kilometrin paksuisena (maanpintaleikkauksessa ) Kaitaselän W-osaan. Aivan Kaitaselän W-reunassa on muutamia sarvivälkegabroista ja uraliittidiabaaseista koostuvia rakkoja, jotka kuitenkin ilmeisesti sijoittuvat granofyyrin N-puolelle, sillä Mikkolan vanhojen havaintojen ja myöskin Aurasen kartoituksen mukaan granofyyri kulkee etelämpänä, Keikkumaaavansaaren N-reunan tasalla. Em. gabrohavainnot kuulunevat Intrusiivin N-puolisiin satelliitteihin.
6 Granofyyri on emäksisen maan alkaleista ja SiO 2 :sta rikastunut differentiaatti. Sen synnyn on, mahdollistanut kumulusprosessien tehokkuus hitaasti kiteytyvässä suuressa magmamassassa. On myöskin selvästi osoitettu, että alhaisessa paineessa fraktioituva basalttinen magma tuottaa andesiittisia ja sitäkin happamampia differentiaatteja (Eggler, D.H. (1974): Application of a portion of the system CaAl 2 Si 3 O 8 - SIO 2 - MgO - Fe - O- H 2 O- CO 2 to genesis of the calc-alkaline suite. Am. Jour. Sci. 274, 297-315.). Intrusiivin sivukivet E- ja N-puolella on pääpiirteissään selvitetty: Rovapäältä länteen mentäessä intrusiivia rajoittavat Al-rikkaat liuskeet (serisiittikvartsiitit, strauroliitti- ja kyaniittipitoiset kvartsi-serisiittikloriittiliuskeet) aina "Bonanzan paikkeille asti (y=514.00). Tästä noin 2 km W tavataan jo rakkoina ja lännempänä, Karinkiseljän porokämpän luona komeina kalliokkoina kloriitti-amfibolikiviä ja niihin liittyviä serpentiniittejä. Porokämpän luona näiden kivien, kaada on 35 N. On mielenkiintoista ja tuskin sattuman oikku, että S-Afrikan peridotiittisiin ja basalttisiin komatiitteihin liittyy huomattavia horisontteja Al-rikkaita kvartsi-serisiittiliuskeita (Viljoen, M.J. & Viljoen, R.P. (1969): A reappraisal of granite-greenstone terrains of shield areas based on the Barberton model. Upper Mantle Project, 245-274. Geol. Soc. S. Afr., Spec. Publ. 2). Mahdollisesti Koitelaisen alueella ja muualla Keski-Lapissa vihreäkivivulkanismiin liittyy Al:n laajamittaista kulkeutumista geosynklinialtaaseen erittäin happamien termaalivesin mukana, niin kuin Kamtšatkalla ja Indonesian saaristossa tänäkin päivänä tapahtuu.
7 Granofyyriä leikkaavat emäksiset juonet. Yhteen tällaiseen juoneen liittyy "Bonanzan" Kapea Cu-Au-juoni. Magneettisen kartan perusteella emäksisiä juonia on enemmänkin, mutta niistä ei ole varmoja paljastumatai rakkahavaintoja. Koitelaisen alueen NE-osan kivilajihavainnot on esitetty liitteessä 1-4. V-rikkaille magnetiittihorisonteille löytyi kesän aikana jatkeita etelään ja pohjoiseen. Nämä pirotehorisontit on jo tavoitettu 3.5 km:n matkalta. Pohjoisin havainto on Viuvaloaavalta (51/TM/74), eteläisin Kustruotomanaavan N-reunalta (60/TM/74). Viuvaloaavan magnetiittipitoiset gabrot vastaavat ulkonäöstä päätellen laadultaan kesällä 1973 löydettyjä, mutta S- pään rekat sisältävät keskimäärin parempia, yksittäisissä näytteissä jopa huomattavasti parempia pirotteita. Parhaimmissa S-pään näytteissä on arviolta yli 20 til.-% magnetiittia + ilmeniittiä. Magnetiittirikkaiden rakkojen leveys kohtisuoraan kulkua vastaan mitattuna ori vähintään 20 m. Tähän mennessä tehdyistä hieistä näkyy, että nämä rikkaat pirotteet myöskin muuttumisasteeltaan vastaavat aikaisemmin analysoituja näytteitä, joissa lievästä skelettiytymisestä huolimatta oli säilynyt ilahduttavan paljon vanadiinia magnetiitin hilassa. Vaikuttaa jopa siltä, että magnetiitti olisi niissä paremmin säilynyt kuin pohjoisempana. Olosuhteet, joissa magnetiitin ja suotautuneen ilmeniitin muodostamista rakeista magnetiitin kustannuksella syntyy silikaatteja (biotiitti, amfiboli), mutta ilmeniitti jää titaniittiutumatta, ilmeisesti liittyvät alueelliseen metamorfoosiin ja K + :n ja H 2 O:n kemiallisen aktiivisuuden kasvuun. Kalia oli saatavissa interkumulusaineksessa, jossa näkyy paikoin runsaastikin kalimaasälpää. Näissä uusissakin näytteissä kiinnittyy huomio turmaliinin yleiseen esiintymiseen oksidien kumulusrakeiden yhteydessä.
8 Skelettiytymisaste on melko hyvä magnetiitin V-pitoisuuden mitta. Rinnan skelettiytymisen kanssa tapahtuu magnetiitin martiittiutumista, jota ei S- pään pirotteissa esiinny. Tuntuu, että V-horisonttien parhaiten säilyneet osat ovet juuri S-päässä, josta myöskin kairaus olisi aloitettava. Aeromagneettinen kartta sallii ekstrapoloida magnetiittihorisontteja muutamia kilometrejä sekä etelään että pohjoiseen. Tunnetun V-vyöhykkeen eri osista on kerätty neljä suurta näytettä (useita kymmeniä kiloja kukin) rikastuskokeita varten. Näytteet on tarkoitus kuljettaa maastosta moottorikelkalla. Syksyllä 1973 löydettyä malakiittipitoista hohkaista gabroa vastaavaa kiveä ei ole löytynyt lisää. Keskilaen ja Yläpäänlaen väliseltä alueelta löytyi lisää magnetiittiilmeniittirikkaita hornblendiittipegmatoideja rakkalohkareina n. 300m NE aikaisemmin tunnetusta piippuryhmästä. Talvella löytyneeseen voimakkaasti magneettiseen piippuun yritettiin kaivaa monttua, mutta pohjaveden tulo esti työn useita kertoja, viimeksi n.1.5m:n syvyydessä. Piippuun aiotaan päästä käsiksi talvisaikaan räjäyttämällä. Piipun päältä olevasta moreenista löytyi parin nyrkin kokoinen särmikäs lohkare (25/TM/74) myloniittiutunutta sarvivälkekiveä, jossa oli runsaasti magneettia. Tämä saattaa olla kotoisin alla olevasta piipusta. Montusta mitattiin 30 000γ:n anomalia. Piipun päällä olevasta moreenista, sen enempää kuin tunturialueen puroistakaan, ei löytynyt vaskaamalla platinaa eikä kultaa.
9 Porokämpästä n. 1 km NNE löytyi magneetti- ja kuparikiisupitoinen ohut (n. 1 cm) pegmatoidischlieri. Ympäristö on pyrokseenigabroa. Pieniä juonimaisia ja pyöreähköjä pyrokseniittipegmatoideja löytyi suon laidasta Yläpäälaen E-puolelta. "Bonanzan" löytyminen 1974--08-12 toi virkistävän lisän alueen malmiaihevalikoimaan. Kaitaselkää n. NE-suunnassa leikkaavan kurun NWreunalla oli muutamia pienehköjä (suurin n. 10 x 25 x35 cm) götiittilohkareita, joissa oli runsaasti malakiittia ja joidenkin sisällä kompaktia kuparikiisua. Säilyneemmästä osasta sai Esko Kontas analyysissaan: Cu 21% Co 18 ppm Cr 30 Mn 18 Ni 17 Pb 6 Zn 55 Ag 3-7 Löytöpaikalla sai vaikutelman, että kysymys on sulfidimalmin paikallisesta rapakalliosta nousseista lohkareista. Toht. Puustisen, maist. Nenosen ja tutkimusapumies Kenttälän kaivamassa koeojassa tavoitettiinkin suoraan lohkareiden alta ruosteinen, paikoin malakiitti- ja kuparikiisupitoinen juoni, joka leikkasi rapautunutta gabroa. Juonen asennon ja ulottuvuuden selvittämiseksi kaivettiin koeojaverkosto, yhteensä 132 m. Ojat olivat 0.5-2 m syviä, Ojat kartoitettiin ja niistä kerättiin ura-näytteitä analyysejä varten. Yleiskuva koeojista ori esitetty liitteessä 5, johon on myöskin merkitty malmijuonen kulku. Yksityiskohtaiset geologiset kartat ojien pohjista ja seinämistä on esitetty liitteissä 6-7. "Bonanzan" alueen, maastokartta ja geologia on liitteenä (liite 8).
10 Tähän mennessä on selvinnyt, että juoni on melko ohut (1-20 cm) SW- WSW-suuntainen, ja sen, kaade on loiva (30-45 ) NW. Slingramhäiriöstä päätellen juonen pituus on yli 1 km (liite 10). Juonessa on epäsäännöllisen muotoista pullistumia Juonen alkuperäinen kiisuaines on lähes kokonaan muuttunut "limoniitiksi"; vain paksuimmissa osissa on näkyvissä malakiittia ja säilynyttä kuparikiisua. "Limoniitissa" näkyy mikroskoopissa laatikkorakenteita ja kokardirakenteita kokardit muistuttavat ooliitteja. Sulfidien, götiitin ja vihreän kiillemäisen tavaran lisäksi löytyi ohuthieestä vain pari pientä kvartsiraetta. Malakiitti on asultaan sälöistä, onteloihin se on kiteytynyt kauniina kupurapintaisina mättäinä. Muutamien paljastumien ja rakkojen avulla on voitu hahmotella juonen ympäristön geologiaa (liite 8). Malmijuoni liittyy maanpintaleikkauksessa n. 100 metriä paksuun metagabrojuoneen, joka leikkaa granofyyrejä. Gabron ja granofyyrin kontakteja ei ole näkyvissä Gabrojuonen suunta on SW-WSW eli sama kuin malmijuonen suunta. Eräässä montussa näkyi gabrorapakalliossa ruhjeliuskeisuutta, jonka kaade on n 20 NW. Gabron rakenne on rapakalliossa täysin säilynyt. Kivi on löyhää, helposti lapiolla pisteltävää. A-montun SW-päässä oli louhikkoista rakkaa, ja löyhää rapakalliota. Gabro koostuu valtaosaltaan vihreästä sarvivälkkeestä. Plagioklaasia on vähän; suurin osa alkuperäisestä plagioklaasista on muuttunut klinozoisiitiksi. Pintahieessä näkyy ilmeniittirungon muodostamia skelettirakeita, magnetiitti on poistunut Sulfideja ei ole. Kiven rakenne on granoblastinen. Tämä gabrojuoni ei tule magneettisesti näkyviin, mutta muut yksittäisten lohkarehavaintojen perusteella oletetut gabrojuonet näkyvät selvinä magneettisina anomalioina ( liite 9). Malmiutuneiden gabrojuonten indikaationa voikin pitää magneettisuutta. Mahdollisesti juuri malmifluidit aiheuttivat magnetiitin silikaattiutumisen.
11 Tällä hetkellä on malmin synnystä seuraava käsitys: intrusiivin yläosan granofyyrihattu jähmettyi, ja avautuneisiin rakoihin tunkeutui alempaa gabrosta jäännösmagmaa, joka oli jo pitkäaikaisen ja tehokkaan differentiaation tulos. Tässä magmassa on PO 2 ollut melko korkea, koska titanomagnetiitti on kiteytynyt kumulusrakeina. Tähän magmafraktioon olivat myöskin rikastuneet Cu, S ja Au. Mobilit malmikomponentit hakeutuivat gabrojuonen tensiorakoihin kiven jäähtyessä. Limoniittista juoniainesta ja limoniittirikasta pinta-ainesta vaskattaessa löytyi jokaisesta vaskoolista kultaa, joskus melko runsaastikin. Suurin hippu, joka valitettavasti hukkui oli aikuisen täin kokoinen. Valtaosa kullasta koostui hengettömistä hipuista. Hiput olivat kirkkaankeltaisia kulumattomia ja valssautumattomia niin kuin paikalliselta ainekselta sopii odottaakin. Mikroskoopissa näkyi joskus viirullisia kullan kidepintoja. Huomattakoon, että suurin osa vaskatun tavaran kullasta joutui, hukkaan limontittikokkareiden mukana. Rapakallioaineksesta, joka koostui lähes yksinomaan gabrorapakalliosta, löytyi myös muutamia hengettömiä hippuja. Limoniitti-malakiittinäytteestä tehdyssä analyysissa ei kultaa kuitenkaan ollut (0.0 g/t). Sähkömittausten (korkea- ja matalajakso-slingram) perusteella malmi on hyve johde. Toteutetun ja suunnitellun geofysikaalisen ohjelman lisäksi saattaisi olla paikallaan tehdä tulevana kesänä SP-mittauksia, joilla tällaiset pintaosistaan rapautuneet kiisumalmit kokemusten mukaan tulevat hyvin esiin. Geofysikaaliset kartat seuraavat liitteinä (9-13).
12 Granofyyria leikkaa kvartsijuonia, joiden synty saattaa liittyä läheisesti malmimuodostukseen "Bonanzasta" n. 1.5 km E löytyi lukuisia suuria (jopa 1 m 3 ) valkoisia juonikvartsilohkareita jotka ovat ilmeisesti nousseet paikallisen, arviolta 10-20 m paksun ja N-S-suuntaisen kvartsijuonen puhkeamasta Joissakin lohkareissa näkyy teräviä kontakteja granofyyrin kanssa. Lohkareissa oli osittain götiitin täyttämiä jopa nyrkin kokoisia onteloita. Götiitti on lasipäämuunnos. Yhdestä götiittikasaumasta löytyi kiisureliktejä (vaikuttaa pyriitiltä). Niilo Puranen näytti myöskin hohkaisia kvartsilohkareita, jotka löytyivät sähköhäiriöön kaivetusta kuopasta. "Mutasen lammesta" n. 300 m W (liite 8). Kapeat, muutaman millin paksuiset kvartsijuonet ovat granofyyrissä verrattain yleisiä ja niiden määrä näyttää lisääntyvän granofyyrin N-reunalle päin. Noin 2 km "Bonanzasta" E on kvartsiutuneita ja epidoottiutuneita granofyyrejä. Mahdollisesti "Bonanza" on poikkeuksellisen kiisurikas kiisu-kvartsijuoni. Kaitaselän poikki on N-S-suunnassa otettu 5 suurta (n. 10-20 kg) moreeninäytettä (Geok. 1-5 P liite 8). Analyysitulokset on esitetty liitteessä 14. Korkein Cu-pitoisuus (500 ppm) sattuu granofyyrin N- reunalle Kvartsijuonen esiintyminen granofyyrissä, yhdessä hajaraemaisen plagioklaasin kanssa, osoittaa melko korkeata intruusio- ja kiteytymisnivoota. Pieni litostaattinen paine on mahdollistanut "kylmien", varsinaisen magmaattisen kontraktion jälkeisten dilataatioavautumisen ja niihin liittyvän malmimuodostuksen. Granofyyreihin ja niitä leikkaaviin juoniin sisältyy huomionarvoinen malmipotentiaali.
13 Talveksi 1974-1975 suunnitellut toimenpiteet - Geofysikaalisen ja geokemiallisen systemaattisen ohjelman lisäksi olisi talvikautena tehtävä seuraavaa; - magnetiittipiippu aloitettu monttu kaivettava loppuun ja otettava näytteitä (alkutalvesta) - kesällä kerättyjen rikastusnäytteitten ja ikänäytteitten haku (alkutalvesta) - tukilinjan vetäminen Koitelaisen piippualueelle ja tiheä magnetometraus ( 10 x 20 m) n. 1 km 2 :n alueella piippujen kohdalla ja lähiympäristössä. Laboratoriotutkimuksista pitäisin tärkeänä seuraavia: - Pt-pitoisten näytteiden mikroskooppitutkimus. On yhä ilmeisempää, että Pt-metallit muodostavat malmeissa omia mineraalejaan eivätkä piiloudu sulfidihiloihin (Stumpfl, E.F. (1974): The genesis of platinum deposits: further thoughts. Minerals Sci. Engng. 6. (3), 120-141.). Tutkimuksiin tarjoaa apua ja mielenkiintoisen vertailukohteen Gusevogorskin titaanirautamalmi Uralilla, josta on julkaistu paljon tietoja Ptmetallien mineraalien esiintymisestä. - kryptisen kerroksellisuuden mikroanalyyttinen selvittäminen - faasikerroksellisuuden tutkimuksen jatkaminen - yleisten mikroskooppis-petrografisten tutkimusten jatkaminen - rikastuskokeet V-rikkaista magnetiittipirotteista - hornblendiittipegmatoidien zr-ikä - "Bonanzan" geokemia ja kalkografia
14 Liitteet: Liitteet 1 4 Koitelaisen gabron NE- ja E-osan paljastumahavainnot Liite 5 "Bonanza", geologinen kartta 1: 200 Liitteet 6 7 "Bonanza" geologinen kartta 1: 50 Liite 8 "Bonanza, maastokartta ja geologia 1:4000 Liitteet 9 13 "Bonanza" geofysikaaliset kartat Liite 14 Moreenianalyysejä, Kaitaselkä
Liite 14 Moreenianalyysejä Kaitaselästä (Geok. 1-15) Geok. 1 0.05 0.01 0.0 0.0 Geok. 2 0.01 0.01 0.0 0.0 Geok. 3 0.01 0.01 0.0 0.0 Geok. 4 0.01 0.01 0.01 0.0 Geok. 5 0.01 0.01 0.01 0.0