S e 1 v-i t y s n:o KUPARI-RAUTUVAARAN MALMIN MINERALOGINEN TUTKIMUS

Transkriptio

1 t I. RAUTABUUKPI OY TUTKIMUS Jakelu t! RO mal i OU mal RV/Juopperi - 1 RAt i - RA ttu (2) G6K Laatija Tilaaja K ~einänen/aa A Hiltunen S e 1 v-i t y s n:o KUPARI-RAUTUVAARAN MALMIN MINERALOGINEN TUTKIMUS 1. Yhteenveto Naytteina on käytetty H. Mattilan valitsemia porasydannäytteita, joista on tehty ohut- ja pintahieet. Lisäksi on ollut kaytettavissa muutamia vanhoja ohuthieita Kupari-Rautuvaaran malmista. L Kupari-Rautuvaaran yleisin harmemineraali parageneesi on albiitti + antofylliitti + biotiitti + kvartsi. Eri mineraalien runsaussuh- teissa on pienia vaihteluja, mutta kokonaisuutena ottaen malmio on hamemineraalien suhteen hyvin homogeeninen. Magnetiitissa tavataan yleisesti pienia ilmeniitti-suotaumia. 11- mendittia esiintyy uyös leveämpina lamelleina magnetiitissa seka omina rakeina. 8 Kuparikiisu on paasulfidi lähes kaikissa tutkituissa näytteissä. Muiden sulfidien määrät vaihtelevat suuresti. Sulfidien jakaumaksi kaikkien tutkittujen näytteiden keskiarvona saatiin: CUK 56 26, FEK 22 96, SKI , SKI 17 %.

2 Rikastusteknisia ongelmia Kupari-Rautuvaaran malmissa saattaa aiheuttaa pienirakeinen magnetiittipirote seka remobiloitunut raoissa esi-intyva magnetiitti. Jauhatuksessa nämä jaavat sekarakeiksi silikaattien kanssa ja saattavat aiheuttaa magnetiittirikasteeseen korkeita Si02- ja alkaalipitoisuuksia. Samat ongelmat voivat esiintyä kuparikiisun rikastuksessa, jolloin vaikutukset tuntuvat rikasteen laadussa tai kuparikiisuri saannissa rikasteeseen.

3 2. Näytteet Anal.n:o Profiili Reikä SYVYYS Huom. Y = ' ,70 94,80 98,OO 104, , 53 Erityisen CUK-rikas 120,15 FEK-pirote, CUK-köyhä 136, Malmimineraalit MAGNETTTI esiintyy yleensä Kupari-Rautuvaaran malmissa heikohkona omamuotoisena pirotteena. Tällöin se useimmiten sisältää pieniä ILNENTTI-suotaumia ja paikoin myös karkearnpia ilmeniitti-lamelleja ja pyöreähköjä sulkeumia. Suurimmissa ilmeniitti-rakeissa näkyy paikoin magnetiitti-lamelleja. Paikoin FEM-pirotteesta puuttuu hienorakeinen ilmeniitti-suotauma. Pienempi osa magnetiitista esiintyy remobiloituneena silikaattien raoissa paikoin yksinään, paikoin yhdessä sulfidien kanssa. Tällöin magnetiitissa ei esiinny ilmeniittisuotaumia. IWNTTIA tavataan paikoin myös omina rakeina, jolloin siinä on usein FEM-suotaumia.

4 KUPARIKSU on päasulfidi useimmissa naytteissa. Se esiintyy suurehkoina epämääräisen muotoisina rakeina, joissa on usein sulkeumina magneettikiisua ja harvemmin magnetiittia ja pyriittia. Lähes säännöllisesti kuparikiisua esiintyy myös remobiloituneena silikaattien raoissa. Joissakin naytteissa suurin osa kuparikiisusta on remobiloitunutta. Lisäksi kuparikiisua tavataan pienina sulkeumina rnagneettikiisussa ja pyriitti 1:ssä. MAGNEETTIKSUN esiintyminen Kupari-Rautuvaaran malrnissa on epätasaista. Joistakin näytteistä se puuttuu kokonaan ja muutamassa näytteessä se on paäsulfidi. Näytteissä, joissa sitä on runsaasti, se esiintyy paaasiassa omina suurehkoina rakeina, joissa on pienia CUK-sulkeumia. Paikoin FEK-rakeet ovat reunoilta muuttuneet pyriitiksi (SKI ) (kuva 3 ). Paikoin magneettikiisussa tavataan pieniä PENTLDTTI-suotaunia (kuvz 2). Näytteissa, missä magneettikiisua on vähän, se esiintyy paaasiassa pienina sulkeumina CUK:ssa ja silikaattien raoissa. PYRTTI 1 kuuluu primaarisenä mineraalina Kupari-Rautuvaaran sulfidimineralisaatioon. Sen määrä on yleensa vähäinen ja joistakin näytteistä se puuttuu kokonaan. Yleensä se esiintyy yhdessä kuparikiisun kanssa. PYRTTI esiintyy raoissa syrjäyttäen rakojen lähellä magneettikiisua. Paikoin pyriitti on tunkeutunut ilmeisesti sarkyneisiin vyöhykkeisiin muodostaen mikrobreksiomaisia verkkorakenteita silikaattien kanssa (kuvat 4, 5). Pyriitti I1:n esiintyminen on epätasaista ja sen todellisista määristä on vaikea saada kuvaa hieiden perusteella. ' Raoissa pyriitti 1I:n kanssa on paikoin havaittu muutama rae voimakkaasti anisotrooppista MARKASTTIA. 4. Harmemineraalit Kupari-Rautuvaaran yleisin harrnemineraaliparageneesi on ALBTTI + ANTOFYLLTTI + BIOTTTI + KVARTSI. Näiden keskenäiset runcaussuh- 1 teet vaihtelevat, mutta yleensa albiittia on eniten, joskus jopa 85 % harmemineraaleista. Joistakin niiytteista puuttuu antofylliitti,

5 jolloin yleensä kvartsia on normaalia runsaammin. Edellisten lisäksi yhdessä näytteessa (R 33/139,15) esiintyy paamineraalina vihreää amfibolia, jonka optiset ominaisuudet sopivat Fe-rikkaaseen T~OLTTN. Seuraavassa taulukossa on esitetty tutkittujen näytteiden paäharmemineraalit runsausjarjestyksessa. Lyhenteina on käytetty Boris Saltikoffin Mineraalinimisanaston mukaisia nelikirjaimisia mineraalitunnuksia: Albiitti = ALBI Antofylliitti = ANTO - Biotiitti = BIOT Kvartsi = KVAR Tremoliitti = TREM Näyte paäharmemineraalit 33/135,00 ALBI + BIOT + ANTO + KVAR 33/139,15 ALBI + BIOT + TREM 108/84,70 KVAR + ALBI + BIOT 108/94,80 ALBI + ANTO + BIOT 108/98,00 ALBI + ANTO + BIOT + KVAR 108/104,48 ANTO + ALBI + BIOT 108/113,58 ALBI + ANTO + BIOT 108/120,15 ALBI + BIOT + KVAR 108/136,65 ALBI + ANTO + BIOT + KVAR 94/138, OC ALBI + ATJTO + BIOT 96/131,50 ALBI + BIOT + KVAR 96/14!5,42 ALBI + ANTO + BIOT + KVAR 109/263,15 ALBI + BIOT + KVAR 109/270,30 ALBI + BIOT + ANTO 109/278,65 ALBI + ANTO + BIOT Albiitin diff'raktiokuva sopii parhaiten ASTM-korttiin Albite ja antofylliitin ASTM-korttiin Anthophyllite. Kvartsi on usein voimakkaasti aaltosammuvaa ja paikoin se esiintyy uudelleenkiteytyneena pienirakeisena iskoksena muidsn rakeiden välissä.

6 Biotiitin 7-suunta on yleensa tumman ruskea ja paikoin punamskea. Aksessorisina mineraaleina tavataan ZIRKONIA (usein sulkeumina biotiitissa), APATTTIA, SERPENTNIA ja KALSTTIA. 5. Sulf idien jakauma Reika 33: CUK FEK SKI 1 SKI 10 % - 5 % 85 % 42 % 55 % 3 % - keskiarvo 26 % 27 % 4 % 43 % Reika 108: keskiarvo 58 % 24 % 8 % 9 % Reikä 109: 65 % % 50 % 40 % - 10 % 98 % % keskiarvo 71 % 13 % - 16 % Kaikkien näytteiden ka. 56 % 22 % 5 % 17 % Sulfidien jakauma on maaritetty pintahieistä silmämaaraisesti arvioimalla. 6. Raekoot Magnetiitin pääosa esiintyy n. 0,5 mm pirotteena. Joissakin näytteissä magnetiittipirote muodostaa raitoja, joista osa on muodostunut karkeista n. 0,5-1,O mm:n FEM-rakeista ja osa taas pienemmistä n. 0,2-0,4 mm:n rakeista. Lähes kaikissa näytteissä tavataan vähäisiä määriä hienorakeista 0,07-0,03 mm:n magnetiittipirotetta. Rakotaytteena esiintyvän remobiloituneen magnetiittikalvon paksuus yleensä 1 pm:sta pm:iin.

7 Kuparikiisupirotteen raeksko on yl-eensä 0,l nim:sta O,S mm:iin, mutta suurimmi'ssa kiisulaikissa tavataan myös 1-2 mm:n CUK-rakeita. Remobiloituneen kuparikiisurakotäytteen'leveys on samaa luokkaa kuin magnetiitilla. Magneettikiisun yleisin raekoko on 0,3-0,8 m ja sen esiintyessä sulkeumina kuparikiisussa n. 0,l mm. Primaarinen pyriitti esiintyy joissakin näytteissä pieninä n. O,O5 mm:n omamuotoisina rakeina, joissakin taas n. 0,5 mm:n rakeina. Pienten ilrneniittisuotaumien leveys on alle 1 pm:n. Karkeampien lamellien leveys on yleensä 0,03-0,05 mm. Esiintyessään omina rakeina tai sulkeumina rnagnetiitissa ilmeniitin raekoko on 0,l mm*

8

9

10

11

12

13