Suomen luonnonsuojeluliiton LAUSUNTO Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry Kuninkaankatu 39 7.3.2016 33200 Tampere pirkanmaa@sll.fi p. 040 515 4557 Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry. c/o Arja Pihlaja Ailinkuja 6 39700 Parkano arpih@elisanet.fi p. 040 568 9976 Varsinais-Suomen ELY-keskus kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi Viite: Lausuntopyyntö 19.1.2016, diaarinumero VARELY/5177/2015 Asia: LAUSUNTO VAPO OY:N JOUPPILANKEITAAN TURVETUOTANTOA KOSKEVASTA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMASTA 1. Aluksi Jouppilankeidas sijaitsee pääosin Karvian kunnassa, joka kuuluu Satakunnan maakuntaan, mutta Suomen luonnonsuojeluliiton piirijaossa Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin toimialueeseen. Tästä syystä lausunnonantajana on Satakunnan piirin sijasta Pirkanmaan piiri. Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys on Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin paikallisyhdistys, jonka toimialue koostuu Karvian, Parkanon ja Kihniön kunnista. 2. Hankkeesta Satakunnan ilmasto- ja energiastrategiset näkökulmat on tiivistetty visioksi vuoteen 2020 seuraavasti: Satakunta on ilmastoystävällinen, kestävien energiaratkaisuiden maakunta (Liuska-Kankaanpää 2014). Ohjelman strategisia tavoitteita ovat ilmastonmuutoksen hillintä, ilmastonmuutokseen sopeutuminen uusiutuvan energian käytön ja tuotannon edistäminen, energiankulutuksen vähentäminen ja energiatehokkuuden lisääminen sekä päästöjen vähentäminen, Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautuminen ja sopeutuminen.
Tavoitteena on bioenergian osuuden lisääminen 28 %:iin energiankulutuksesta. Lisäystä tavoitellaan metsä- ja peltoenergian sekä biokaasun ja kierrätyspolttoaineiden potentiaalin hyödyntämisellä. Turve on mukana biopolttoaineiden tukipolttoaineena. Arviointiohjelmassa hanke-esittely alkaa viittauksella yllä olevaan ilmasto- ja energiastrategiaan, mutta jättää kertomatta kokonaiskuvan. Arviointiohjelma vetoaa myös 2000-luvun alkupuolella syntyneeseen energiaohjelmaan. Ilmastonmuutoksen nopeus ja vaikutusten mittavuus vaatii kuitenkin uudenlaisia ponnisteluja ilmastomuutoshaittojen vähentämiseksi ja ilmastosopimusten tavoitteisiin yltämiseksi. Nämä näkökulmat tulevatkin Satakuntaliiton uudemmassa ilmasto- ja energiastrategiassa selkeästi esiin. Muistutamme, että turpeen polton päästöt lisäävät ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuutta ja että turpeen päästöt ovat suuremmat kuin kivihiilen. Turpeenkäyttö ei siten vähennä päästöjä eikä edistä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautumista. Turve on hitaasti uusiutuvaa biomassaa, eikä turvetta lueta uusiutuvien energialähteiden joukkoon. Ilmastonmuutos on Satakunnassakin havaittavissa rankkasateisuuden lisääntymisenä, talvikauden peitteettömyytenä, talvisateina ja tulva-aikojen muutoksina. Tulvahuippuja esiintyy myös uusina vuodenaikoina, sekä paikallisesti, että vesistöalueen laskujokien suistoalueilla. Sateisuus ja tulvahuiput aiheuttavat turpeenotolle ja ympäristönsuojelulle aivan uudenlaisia haasteita. Näistä haasteista on kertynyt kokemusta myös Karviassa viime vuosina. Turpeenlouhintaan avatun suon elinkaari kestää Pirkanmaan ja Ylä-Satakunnan turpeenottoalueilla hyvin usein 40 50 vuotta, jopa yli. Siten turpeenotto kuormittaa aluetta pitkään ja jatkuu hankaloituvana toiminnanharjoittamisena ennustettavissa olevan ilmastonmuutoksen yhä edetessä. Turpeen rooli tukipolttoaineena vähentää sen kokonaistarvetta. Voimalaitostekniikka on kehittynyt suuntaan, jossa tukipolttoaineen tarve ja merkitys on vähentynyt ja kehitys bioenergian ja muun uusiutuvan energian hyödyntämisessä vähentää vuosi vuodelta monihaitallisen turpeen käytön tarvetta. Vesien tummuminen ja samentuminen, kasviplanktonin muutokset, viileän veden kalojen väheneminen, sinileväisyyden esiintymisen lisääntyminen kertovat omalta osaltaan ilmastonmuutoksen ja kuormituksen lisääntymisen vaikutuksista. Turpeenkaivuu lisää omalta osaltaan kielteisiä vesistövaikutuksia ja vaikeuttaa ponnisteluja vesien hyvän tilan tavoitteiden saavuttamisessa. Lounais-Suomen ympäristöohjelma vuoteen 2040 tavoitteleekin lähivesien kuormituksen kuriinsaattamista, sadevesien valunnan hallintaa ja lähivesien käyttöä hyvinvoinnin lähteenä. Näkemyksemme mukaan vaihtoehto 0, Jouppilankeitaan turpeenottohankkeen toteuttamatta jättäminen vastaa parhaimmin Satakunnassa ja Lounais-Suomessa asetettuja strategisia sekä vesienhoidon tavoitteita. Vaihtoehdon toteuttamatta jättäminen ei vaaranna tukipolttoaineen saamista. Siihen riittävät tuotannossa olevien alueiden asiallinen hyödyntäminen.
Myös Suomen allekirjoittamat kansainväliset sopimukset, kuten Nagoyan biodiversiteettisopimus ja Pariisin ilmastosopimus, käytännössä velvoittavat luopumaan turpeen käytöstä vähitellen. 3. YVA-ohjelma 3.1. Luonnonarvoista YVA-ohjelmassa mainitaan, että Jouppilankeitaalla on tehty kasvillisuusselvitys, linnustoselvitys, perhosselvitys ja direktiivilajiselvitys vuonna 2015. Jouppilankeitaalla on edelleen luonnonarvoja siitä huolimatta, että suurin osa selvitysalueesta on pitkälle edennyttä muuttumaa ja luontoarvojansa menettänyttä rämettä. Kun alueella eläviä lajeja listataan, käy ilmi, että lajistoon kuuluu alueellisesti uhanalaisia ja silmälläpidettäviä sekä indikaattorilajeja: linnuista alueella elävät muun muassa niittykirvinen (silmälläpidettävä, NT) ja liro (NT, alueellisesti uhanalainen, RT), perhosista rämehopeatäplä, suohopeatäplä ja saraikkoniittyperhonen. Näiden lajien esiintyminen alueella kertoo siitä, että kaikkia luonnonarvoja ei suinkaan ole menetetty, vaikka ojitukset ovatkin kuivattaneet aluetta huomattavasti. YVA-ohjelman ja siihen liittyvän linnustoselvityksen merkittävä puute on se, että alueen lajistoon kuuluvaa riekkoa ei mainita lainkaan. Riekko on nykyisin valtakunnallisesti vaarantuneeksi (VU) luokiteltu laji (Tiainen ym. 2016). Jouppilankeitaan eteläkaakkoisosassa on merkittävä määrä ojittamatonta tai lähes ojittamatonta luonnontilaisen kaltaista suota, jolla on riekkoreviirejä. Riekko on viime vuosikymmenten aikana käytännössä hävinnyt Etelä-Suomesta siten, että lajin yhtenäisen levinneisyysalueen eteläraja kulkee nykyisin Karvian-Parkanon seudulla. Jotta levinneisyysalueen pieneneminen ei jatkuisi, lajin tilannetta pitäisi aktiivisesti parantaa nykyisen levinneisyysalueen etelärajalla ja siitä etelään. Esimerkiksi Jouppilankeitaan turpeenotto vaikuttaisi juuri päinvastaisella tavalla ja olisi siten riekolle erittäin haitallinen. Suomijärven eteläpuolen suoalueet ja Jouppilankeitaan eteläosan luonnontilaisen kaltaiset suoalueet muodostavat riekolle eteläisen levinneisyysalueen rajan ekologisen käytävän. Suomijärven ydinalue kuuluu lintuvesiensuojeluohjelmaan. Satakunnan maakunnallisesti arvokkaista lintualueista 2006 2014 tehdyssä selvityksessä (Vilén ym. 2015) todetaan Suomijärvi- Koisalon alueen koostuvan rehevästä Suomijärvestä ja järven eteläpuolen suoalueista. Alueella pesivien jouhisorsien (erittäin uhanalainen, EN) määrä, 11 paria, on maakunnan edustavin. Muuta vaateliasta pesimälajistoa edustavat seitsemän paria lapasorsia ja kaksi paria suokukkoja (äärimmäisen uhanalainen, CR). Eteläosan soilla on säännöllisesti 1 3 paria riekkoja. Selvityksessä on kattava listaus Suomijärven läheisyydessä esiintyvistä silmällä pidettävistä ja vaarantuneista lajeista. YVA-ohjelman mukaan Jouppilankeitaan alueella elää viitasammakko, joka on luontodirektiivin liitteessä IVa mainittu ja luonnonsuojelulain 49 :n tarkoittama laji. Sen lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää tai heikentää. YVA-ohjelman mukaan viitasammakon esiintymistä Jouppilankeitaalla selvitetään vielä vuonna 2016 tehtävällä inventoinnilla.
3.2. Vesistövaikutuksista Jouppilankeitaan turpeenottoalueen kuivatusvedet johdettaisiin Kattilajokeen ja edelleen Suomijärveen. Suomijärven ekologinen tila on välttävä ja kemiallinen tila hyvää huonompi (Westberg 2015). Kattilajoen osalta luokitusta ei ole saatavilla. Suomijärvi (269 ha) kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan, ja arvokkaana lintujärvenä sen hoitotavoitteet painottuvat luontoarvojen säilyttämiseen. Suomijärvi on rehevä humuspitoinen laakea järviallas, joka on vähitellen umpeenkasvanut toistuvien vedenlaskujen seurauksena ja jossa kesäisin on erittäin runsaat järvikortekasvustot. Turvetuotannon aiheuttama vesistökuorma, suoalueiden ojitukset ja aikaisemmin tehty vesistöjärjestely ovat järven mataloitumiseen vaikuttaneita tekijöitä. Voimakkaat kevättulvat ovat ehkäisseet rantojen soistumista. Järven keskivedenkorkeutta on kunnostushankkeen myötä nostettu pohjapadolla lintujärviarvon säilyttämiseksi. Linnusto on erämainen ja edelleen lajirikas painottuen selvästi pohjoisen lajiston suuntaan. Vuosittain Suomijärvellä pesii seuraavia vesilintuja: sinisorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, lapasorsa, telkkä, tukkasotka (EN), mustakurkku-uikku (EN), nokikana, naurulokki (VU) ja pikkulokki. Lisäksi järvellä ovat pesineet heinätavi (EN), punasotka (EN), silkkiuikku (NT), härkälintu, ruskosuohaukka ja sinisuohaukka (VU). Alueella tavataan myös mm. laulujoutsen, mustatiira (CR), luhtahuitti, uivelo, kapustarinta, liro ja suokukko. Hoitotyön pitkäjänteisyyden turvaaminen Suomijärven tapaisella rehevällä lintujärvellä on hoidon keskeinen haaste. Rehevyys ja sen seurauksena aiheutuva veden samentuminen ja sinileväisyys ovat haasteellinen yhdistelmä linnustolle. Jatkuvan korkean ravinnekuormituksen ja humus- ja kiintoainepitoisen samean veden yhdistelmä ja sisäisen kuormituksen kumuloiva vaikutus vaatii tuekseen ravintoketjukunnostusta ja vesialueella tehtäviä toimenpiteitä, jotta suosiollinen suojelutaso säilyy. Vedenkorkeuden nosto Suomijärvellä ei ole ollut kertaluonteinen patenttilääke, vaan osa jatkuvaa hoitotyötä, joka tarvitsee tuekseen valuma-alueella tehtävää vesiensuojelua sekä muita vesialueella ja rannoilla tehtäviä toimenpiteitä. (Sammalkorpi ym. 2013.) Järvialtaan kuormittaminen uusilla turpeenoton ravinteikkailla purkuvesillä ei suinkaan helpota suosiollisen suojelutason säilymistä. Suomijoen valuma-alueella (36.08) turvetuotannosta peräisin olevat fosfori-, typpi- ja kiintoainekuormitukset ovat nykyiselläänkin suuremmat kuin muualla Satakunnan alueella. Kiintoainekuormituksen osuus oli suurinta Suomijoen valuma-alueella. (Pöyry Finland Oy 2015.) Suomijoen valuma-alueella turvetuotannosta aiheutuvat bruttopäästöt kohottavat veden kokonaistyppipitoisuutta 80 µg/l, mikä on 8,2 % Suomijoen vedenlaadun keskimääräisestä pitoisuudesta. Kokonaisfosforipitoisuus kasvaa 2,9 µg/l, mikä on 3,2 % vedenlaadun keskimääräisestä pitoisuudesta. Kiintoaineen pitoisuuslisä on 0,7 mg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen lisä 3,0 mg/l. Kiintoaineen lisä on 9,1 % ja kemiallisen hapenkulutuksen lisä 10,6 % Suomijoen keskimääräisistä pitoisuuksista. Myös veden happamuus on ennakkotarkkailutietojen mukaan korkea. Karvianjoen vesistöalueen yläosalla elää joen oma geneettisesti ainutlaatuinen ja Karvianjoen
oloihin sopeutunut taimenkanta. Taimenen lisääntymisalueisiin kuuluvat mm. Suomijoen alaosa. Karvianjoen taimenen poikaskasvatus on aloitettu Karvian Kalalaitoksella. Vuonna 2015 istutettiin ensimmäiset erät vastakuoriutuneita ja vuodenvanhoja taimenenpoikasia pääuoman kunnostetuille koskialueille sekä joen sivuluomiin. Istutusten avulla pyritään tukemaan taimenkannan elpymistä. Yläpuolisen Suomijärven huono vedenlaatu vaikuttaa Suomijoen vedenlaatuun ja heikentää taimenkannan selviämisen mahdollisuuksia. Taimen luokitellaan nykyisin erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi (Rassi ym. 2010). Mielestämme turpeenotto Jouppilankeitaalta ja siihen liittyvä vesien johtaminen Kattilajokeen ja Suomijärveen ja edelleen Suomijokeen ja Karvianjokeen, on vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä säädetyn lain sekä EU:n vesipuitedirektiivin vastaista. Vesienhoitolain 1 :n mukaan vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä ja Itämerta niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tai Itämeren tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Tampereella 7.3.2016 Larissa Heinämäki puheenjohtaja SLL:n Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Juho Kytömäki sihteeri SLL:n Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Arja Pihlaja puheenjohtaja Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry. Marja-Liisa Herrala sihteeri Ylä-Satakunnan mpäristöyhdistys ry. Viitteet Liuska-Kankaanpää, P. (2014). Satakunnan ilmasto- ja energiastrategiset näkökulmat 20.11.2014. Satakuntaliitto. <https://www.pori.fi/material/attachments/hallintokunnat/ymparistovirasto/ilmastokysymys/zv1stg w3d/liuska-kankaanpaa_satailme.pdf> Viitattu 7.3.2016. Pöyry Finland Oy (2015). Turvetuotannon vesistövaikutukset Satakunnassa, vaihe 1. Satakuntaliitto. <http://www.satakuntaliitto.fi/sites/satakuntaliitto.fi/files/tiedostot/alueidenkaytto/vmk2/satakunta_ turvetuotannon_vaikutukset.pdf> Viitattu 7.3.2016. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim. 2010). Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. 685 s. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Edita Prima Oy,
Helsinki. Sammalkorpi, I., Mikkola-Roos, M., Lammi, E. & Aalto, T. (2013). Ravintoketjukunnostus lintuvesien hoidossa. Linnut-vuosikirja 2013. BirdLife Suomi ry., Luonnontieteellinen keskusmuseo & Suomen ympäristökeskus. <http://www.birdlife.fi/julkaisut/vuosikirja/pdf/linnut_vk2013_154-163_lintuvedet.pdf> Viitattu 7.3.2016. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. (2016). Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Bird Species. 49 s. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/159435/suomen_lintujen_uhanalaisuus_2015.pdf? sequence=1> Viitattu 7.3.2016. Vilén, R., Vasko, V. & Nuotio, K. (2015). Satakunnan maakunnallisesti arvokkaat lintualueet 2006 2014. Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry & Rauman Seudun Lintuharrastajat. 303 s. <http://www.satakunnanlinnut.fi/julkaisut/maali/> Viitattu 7.3.2016. Westberg, V. (toim., 2015). Vesien tila hyväksi yhdessä Kokemäenjoen-Saaristomeren- Selkämeren vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2016 2021. 249 s. Raportteja 101/2015. Etelä- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. <http://www.ymparisto.fi/download/noname/ %7B2AE110AD-B318-48D5-9EE2-574BF0151D39%7D/113651> Viitattu 7.3.2016.