Rahoitusriskit ja johdannaiset Matti Estola luento 7 Swap sopimuksista lisää
1. Pankki swapin välittäjänä Yleensä 2 eri-rahoitusalan yritystä eivät tee swap sopimusta keskenään vaan pankin tai yleensäkin rahoitusalan yrityksen välityksellä. Pankki ottaa tästä välityspalkkiota yleensä 0,3-0,5 % vuodessa, missä 0,3 (%/v) = 0,003 (1/v). Esimerkki: Pankki saa varman korkotuoton 0,003 (1/v) = 0,05015 (1/v) - 0,04985 (1/v) seuraavan swapin järjestämisestä. Yritys A 0,04985 (1/v) LIBOR Pankki 0,05015 (1/v) LIBOR Yritys B 0,052 (1/v) LIBOR+ 0,008 (1/v)
Tässä esimerkissä Yritys A on lainannut ulkopuoliselta pankilta kiinteällä korolla 0,052 (1/v), ja A haluaa vaihtaa lainansa vaihtuvakorkoiseksi. Yritys B on vastaavasti lainannut ulkopuoliselta pankilta vaihtuvalla korolla LIBOR + 0,008 (1/v), ja B haluaa vaihtaa lainansa kiinteäkorkoiseksi. Kuviossa esitetyllä swap sopimuksella A maksaa korkoa: LIBOR + 0,052 (1/v) 0,04985 (1/v) = LIBOR + 0,00215 (1/v). Vastaavasti B maksaa korkoa: 0,05015 (1/v) + LIBOR + 0,008 (1/v) LIBOR = 0,05815 (1/v). Jos esimerkiksi molemmat yritykset tekevät pankin kanssa $ 1 milj. suuruiset lainat, pankki saa tästä 0,003 (1/v) x $ 1x10 6 = 3000 ($/v).
2. Suhteellinen etu swapissä Korkoswapin syynä voi olla se, että molemmilla yrityksillä on suhteellinen etu eri markkinoilla. Oletetaan seuraava tilanne: Kiinteä korko Vaihtuva korko Yritys A 10,0 (%/v) LIBOR(6kk) + 0,3 (%/v) Yritys B 11,2 (%/v) LIBOR(6kk) + 1,0 (%/v) Molemmat yritykset haluavat lainata $ 10 milj. viideksi vuodeksi. Oletetaan, että A haluaa lainata vaihtuvalla ja B kiinteällä korolla, ja B:llä on huonompi luottoluokitus kuin A:lla. Olennaista on, että ero kahden kiinteän koron välillä suurempi kuin vaihtuvien korkojen välillä; B maksaa 1,2 (%/v) suurempaa kiinteää korkoa ja 0,7 (%/v) suurempaa vaihtuvaa korkoa. A:lla on nyt suhteellinen etu kiinteissä koroissa ja B:llä vaihtuvissa koroissa, vaikka A:lla absoluuttinen etu molemmissa.
Tämä suhteellinen etu voi johtaa seuraavaan swap sopimukseen. A lainaa kiinteällä 0,1 (1/v) korolla ja B lainaa korolla LIBOR + 0,01 (1/v). Tämän jälkeen yritykset tekevät seuraavan swapin, joka oletetaan aluksi tehdyksi ilman välittäjää. 0,0995 (1/v) 0,1 (1/v) Yritys A Yritys B LIBOR (1/v) + 0,01 (1/v) LIBOR (1/v) Tällöin A maksaa korkoa LIBOR (1/v) + 0,1 (1/v) 0,0995 (1/v) = LIBOR + 0,0005 (1/v) ja B maksaa LIBOR (1/v) + 0,01 (1/v) LIBOR (1/v) + 0,0995 (1/v) = 0,1095 (1/v). A maksaa siis LIBOR + 0,0003 (1/v) (LIBOR + 0,0005 (1/v)) = 0,0025 (1/v) pienempää vaihtuvaa korkoa kuin ilman swappiä, ja B maksaa 0,112 (1/v) - 0,1095 (1/v) = 0,0025 (1/v) pienempää kiinteää korkoa kuin ilman swappiä. Swap sopimus hyödyttää siis molempia ja yhteenlaskettu etu on 0,005 (1/v).
3. Pankki suhteellisen edun swapin välittäjänä Oletetaan edellisen esimerkin mukainen tilanne, ja pankki toimimaan välittäjänä. Em. swapin hyöty voidaan mitata seuraavasti: a - b, missä a on erotus kiinteissä koroissa ja b erotus vaihtuvissa koroissa. Siis a = 0,012 (1/v) ja b = 0,007 (1/v). Tällöin a b = 0,005 (1/v), minkä hyödyn yritykset jakavat puoliksi siten, että molemmat hyötyvät 0,0025 (1/v). Jos A ja B käyttävät pankkia swapin välittäjänä siitä syystä että, yritykset eivät itse tiedä ko. swapistä kiinnostuneita yrityksiä, mutta pankki kykenee sellaisen löytämään, seuraava tilanne on mahdollinen.
Yritys A 0,0993 (1/v) LIBOR (1/v) Pankki 0,0997 (1/v) LIBOR (1/v) Yritys B 0,1 (1/v) LIBOR+0,01 (1/v) Tässä swapissä pankki saa välityspalkkiona korkoa LIBOR LIBOR + 0,0997 0,0993 (1/v) = 0,0004 (1/v). Yritys A maksaa vaihtuvaa korkoa LIBOR + 0,1 0,0993 (1/v) = LIBOR + 0,0007 (1/v) ja Yritys B maksaa kiinteää korkoa LIBOR + 0,01 LIBOR + 0,0997 (1/v) = 0,1097 (1/v). A:n hyöty alkutilanteeseen ilman swappiä verrattuna on LIBOR + 0,003 (1/v) (LIBOR + 0,0007 (1/v)) = 0,0023 (1/v), ja B:n hyöty on: 0,112 (1/v) 0,1097 (1/v) = 0,0023 (1/v). Laskettuna yhteen kaikki edut saadaan 2 x 0,0023 + 0,0004 (1/v) = 0,005 (1/v), mikä on swapin kokonaishyöty. Kaikki osapuolet siis hyötyvät swapistä, mutta se olisi ollut yrityksille edullisempi ilman pankkia.
4. Valuuttaswapit Plain vanilla valuuttaswapissä sekä pääoma- että korkomaksut eri valuutoissa otetuista lainoista vaihdetaan keskenään. Pääomat vaihdetaan yleensä swapin alku- ja loppuhetkillä, ja yleensä pääomat ovat suunnilleen saman suuruiset lähtöhetken valuuttakurssilla mitattuna. Esimerkki. 1.2.1999 tehdään 5 vuoden valuuttaswap, jossa Yritys A maksaa kiinteää 11,0 (%/v) korkoa Englannin punnissa ja saa kiinteää 8 (%/v) vuosikorkoa USA:n dollareissa. Korot maksetaan kerran vuodessa ja pääomat ovat 10 milj. ja $ 15 milj. (pääomien ei tarvitse olla yhtä suuret). Tilannetta vastaa seuraava kuvio. Yritys A $ 0,08 (1/v) 0,11 (1/v) Yritys B
Swapin alussa pääomat kulkevat päinvastaisiin suuntiin kuin korot kuviossa. Alussa A lainaa B:lle $ 15 milj. ja B lainaa A:lle 10 milj. Joka vuosi B maksaa Alle 0,08 (1/v) x $ 15 x 10 6 = $ 1,2 x 10 6 ($/v), ja A maksaa B:lle 0,11 (1/v) x 10 x 10 6 = 1,1 x 10 6 ( /v). Swapin loppuhetkellä A maksaa B:lle koko lainapääoman 10 milj. takaisin samoin B maksaa A:lle $ 15 milj. Swapillä voidaan myös muuttaa varojen luonnetta Esim. Yritys A sijoittaa 10 milj. Englantiin saaden siitä koron 11 (%/v) seuraavat 5 vuotta. Jos yritys uskoo USA:n dollarin vahvistuvat suhteessa Englannin puntaan ko. aikana, yritys voi tehdä edellä kuvatun swapin vaihtamalla korkotuottonsa $ 15 milj. saatavaan 8 (%/v) dollarikorkoon ko. ajanjakson aikana.