ESITYSLISTA 25/2002 vp PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA Tsta 19.3.2002 kello 10.00 1. Nmenhuuto 2. Päätösvaltasuus 3. U 6/2002 vp ehdotuksesta neuvoston säädöksen antamseks Euroopan polsvraston perustamsesta tehdyn ylessopmuksen muuttamseks (Europol ylessopmus) Jatkettu I kästtely Merktään saapuneeks professor Schennn täydennetty lausunto. 4. U 7/2002 vp ehdotuksesta neuvoston putepäätökseks (rassmn ja muukalasvhan vastanen tomnta) I kästtely Kuultavna: lansäädäntöneuvos Ilar Hannula, okeusmnsterö professor Ramo Laht professor Ilkka Saravta \ Päätetään asantuntjoden kuulemsen lopettamsesta / jatkamsesta. 5. HE 241/2001 vp vestntämarkknota koskevan lansäädännön muuttamsesta Jatkettu I kästtely Hyväksytään kästtelyn pohjaks shteern laatma lausuntoluonnos. I Estellään luonnos. Yleskeskustelu Ykstyskohtanen kästtely 6. Muut asat 7. Seuraava kokous Seuraava kokous on keskvkkona 20.3.2002 klo 10.00. 1(1)
Perustuslakvalokunnalle Täydennyksenä valokunnalle 15.3. antamaan lausuntoon ehdotuksesta neuvoston I säädökseks Euroopan polsvraston perustamsesta tehdyn ylessopmuksen muuttamsta ym. koskevasta pöytäkrjasta (U 6/2002 vp) estän kunnottavast seuraavaa. Valokunnan kokouksessa suhtaudun epäleväst ssäasanmnsterön muston vmesellä svulla estettyyn vahtoehtoseen malln, jonka mukaan Europolylessopmus kumottasn ja korvattasn asallsest samanssältösellä neuvoston päätöksellä. Estn kannan, jonka mukaan tällaselle neuvoston päätökselle e näyttäs olevan aneellsokeudellsta okeusperustaa unonsopmuksen 34 artklan 2 kohdan c alakohdassa. Samalla lmasn kutenkn halukkuuten ottaa tarkemmn kantaa asaan ssäasanmnsterön mustossa mantun neuvoston okeudellsen ykskön lausunnon pohjalta. Kysenen 13.11.2001 pävätty lausunto 13875/01 on sttemmn saatettu käyttöön. Kysymystä Europol ylessopmuksen korvaamsesta unonsopmuksen 34 artklan 2 kohdan c alakohdan mukasella neuvoston päätöksellä on kästelty mantun lausunnon kappalessa 20 23. Tarkastelu jää kutenkn muodollselle tasolle, kun snä snänsä oken todetaan että ylessopmukset (d alakohta) ja neuvoston päätökset (c alakohta) ovat vahtoehtosa tapoja jäsenvaltoden polsyhtestyön edstämseks ja että välneen valnta on luonteeltaan polttnen kysymys. Tämä toteamus e kutenkaan lankaan perustele stä, mnkä ssältösä asota vodaan päättää tässä tarkotetun päätöksen muodossa. Neuvoston okeudellsen ykskön lausunnossa e tehdä mtään arvota stä, onko Europolylessopmuksen nykynen ta ajateltu muutettu ssältö sellanen, että neuvostolla ols aneellsokeudellnen tomvalta hyväksyä se päätöksen muodossa. Neuvoston okeudellsen ykskön lausuntoa seuraten unonsopmuksen 34 artklan 2 kohdan c alakohdan mukasella päätöksellä votasn nähtäväst hyväksyä mnkä hyvänsä ssältönen normperusta Europollle. Polstom kuuluu lähtökohtasest jäsenvaltoden tomvaltaan, ja juur sks on tarvttu jäsenvaltoden ratfonten kautta vomaan astuva ylessopmus Europolorgansaaton perustamseks. Jos jäsenvaltoden polsyhtestyön edstämsessä ols valttu tosenlanen, lman Europoln kaltasta organsaatota tomva muoto,
muodoks ols hyvnkn saatettu valta ylessopmuksen sjasta neuvoston päätös. Vakka unonsopmuksen 34 artklan 2 kohdan c alakohdan mukaset päätökset ovat velvottava, nllä e ole suoraa vakutusta. Tämä tarkottaa, että päätökset vovat saada okeusvakutuksa van jäsenvaltoden ta unonn tomelnten täytäntöönpanopäätösten kautta, josta jälkmmäslle tulee ana olla olemassa aneellsokeudellnen okeusperusta yhtesöokeudessa. Nyt tarkotettujen päätösten I nsttuuton omaksumnen osaks unonsopmuksen 34 artklaa e ole srtänyt unonn tomelmlle mtään sellasta tomvaltaa, jota nllä e muulla perusteella ols. Kästtääksen Europoln kaltanen organsaato e vos toma pelkän tässä tarkotetun päätöksen varassa, vaan sen olemassaoloja tomvaltuudet edellyttävät perustakseen soveltamskelposa okeusnormeja, joko jäsenvaltoden solmman ylessopmuksen ta suora vakutuksa omaavan yhtesöokeudellsen säädöksen
3 (perustamssopmuksen määräys ta asetus) nojalla. Unonsopmuksen 34 artklan 2 kohdan c alakohdan käyttämnen soveltamstason okeusvakutuksa omaaven normen antamseen e ole mahdollsta, vaan asassa tarvttasn perustamssopmusten muutos. New Yorkssa 17.3.2002 Martn Schenn, professor