Merkitään tiedoksi. 5. HE 46/2002 vp laeiksi lääkelain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta Jatkettu I käsittely

Transkriptio

1 PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA ESITYSLISTA 42/2002 vp Tiistai kello Nimenhuuto 2. Päätösvaltaisuus 3. E 42/2002 vp komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuotuisesta toimintastrategiasta vuodelle 2003 Ilmoitetaan, että asia on lähetetty valiokunnalle tiedoksi. Merkitään tiedoksi. 4. U 66/2001 vp ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi (eurooppalainen pidätysmääräys) Ilmoitetaan, että valiokuntaan on saapunut mahdollisia toimenpiteitä varren jatkokirjelmä 3. OM Päätetään mahdollisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä. 5. HE 46/2002 vp laeiksi lääkelain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta Jatkettu I käsittely Kuultavina: kilpailuasiainneuvos Topi Johansson, Kilpailuvirasto asianajaja Juha Väyrynen, Suomen Apteekkariliiton asiamiehenä professori Kari S. Tikka Päätetään asiantuntijoiden kuulemisen lopettamisesta / jatkamisesta. 6. E 20/2002 vp avoimesta koordinaatiosta Jatkettu I käsittely Merkitään saapuneeksi sosiaali- ja terveysministeriön lausunto EUsihteeristölle. 7. HE 249/2001 vp laiksi kokoontumislain 12 :n 2 momentin kumoamisesta Jatkettu I käsittely Merkitään saapuneiksi hallintovaliokunnan asiasta saamat asiantuntijalausunnot. 1(2)

2 ESITYSLISTA 42/2002 vp 8. HE 42/2002 vp laeiksi tapaturmavakuutuslain ja maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain muuttamisesta Jatkettu I käsittely Hyväksytään käsittelyn pohjaksi sihteerin laatima lausuntoluonnos. Esitellään luonnos. Yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely 9. Muut asiat 10. Seuraava kokous Seuraava kokous on keskiviikkona klo (2)

3 Perustuslakivaliokunnalle Asia: HE 46/2002 vp; apteekkimaksua koskeva sääntely yhdenvertaisuuden kannalta Hallituksen esityksessä esitetään myös erinäisiä muutoksia 42/2002 apteekkimaksulakiin. Allekirjoittanutta on pyydetty arvioimaan esitystä erityisesti apteekkimaksua koskevasta sääntelystä erityisesti yhdenvertaisuuden kannalta. Annan lausunnon finanssioikeuden professorina, mutta mainitsen, että toimin Helsingin yliopistolle kuuluvan Yliopiston Apteekin hallituksen puheenjohtajana. Erityisesti totean, etten käsittele kysymystä Helsingin yliopiston näkökulmasta omistajana enkä yhden apteekin omistavan Kuopion yliopiston näkökulmasta. Yhdenvertaisuudesta säädetään PL 6 :ssä. Vaikka yhdenvertaisuus on perinteisesti merkinnyt ensi sijassa vaatimusta yhdenvertaisuudesta lain soveltamisessa, on kuitenkin selvää, että myös lainsäädäntövaiheessa voidaan arvioida ehdotetun lainsäädännön yhteensopivuutta yhdenvertaisuusvaatimuksen kanssa. Kysymys yhdenvertaisuudesta on tullut esille myös joissakin tapauksissa verolain säätämisen yhteydessä (perustuslakivaliokunnan kannanotoista verotuksen alueella ks. Kari S. Tikka, Verolakien perustuslainmukaisuuden tutkimisesta tuomioistuimissa. Lakimies 1999 s. 982 ss.). Kun arvioidaan apteekkimaksua koskevaa sääntelyä yhdenvertaisuuden näkökulmasta, voitaneen kysymys asettaa siten, onko sääntelyssä sellaisia kilpailuolosuhteita vääristäviä tekijöitä, että niitä 1 voidaan pitää alan elinkeinonharjoittajien yhdenvertaisuutta silmällä pitäen ongelmallisina. Merkittävin apteekkimaksun määräytymisperusteita koskeva muutos hallituksen esityksessä on se, muiden tuotteiden kuin lääkkeiden myynti voitaisiin vähentää apteekkimaksun perusteena olevasta

4 liikevaihdosta. Tämä muutos poistaa tai ainakin vähentää sitä kilpailuhaittaa, joka on apteekeilla ollut suhteessa muihin yrityksiin, kun apteekkimaksu on - tarkoituksensa vastaisesti - kohdistunut muihinkin tuotteisiin kuin lääkkeisiin. Tämä poistaa myös sen apteekkialan sisäisen neutraalisuus-haitan, joka on liittynyt apteekkien yhteyteen perustettuihin erillisiin liikeyrityksiin. KHO:n vuonna 2000 antaman päätöksen mukaan apteekin yhteydessä toimineen erillisen liikeyrityksen myyntiä ei voitu ottaa huomioon apteekkimaksun suuruutta määrättäessä. Uudistus on kilpailuneutraalisuutta ja siten myös yhdenvertaisuutta edistävä. Apteekkimaksun ehdotetaan säilyvän progressiivisena (liikevaihdon mukaan kasvaen %).. Tämä heikentää suurten apteekkien suhteellista kannattavuutta. Kilpailuolosuhteiden yhdenmukaisuuden näkökulmasta asiassa saatetaan nähdä ongelmallinen piirre, mutta erityinen lainsäädäntö-motiivi antaa hyväksyttävän perusteen verokohtelun erilaistamiselle. Apteekkimaksun ensisijainen tarkoitus on varmistaa lääkemyynnin kannattavuus myös pienten paikkakuntien pienissä apteekeissa. Sääntelyn voidaan katsoa edistävän lääkkeiden käyttäjien yhdenvertaisuutta lääkkeiden saatavuutta ajatellen, ja apteekkien erilaistetulle kohtelulle on siten löydettävissä peruste lääkehuollon toimivuuden edistämisestä. Apteekkimaksukin 6 :n mukaan Helsingin yliopiston apteekin apteekkimaksu suoritetaan Helsingin yliopistolle ja Kuopion yliopiston apteekin apteekkimaksu Kuopion yliopistolle. Hallituksen esityksessä ei tähän sääntelyyn ehdoteta muutosta, joskin 6 :ään esitetään apteekkimaksun teknistä suorittamista koskevia tarkistuksia. Siltä varalta, että tämän asian yhteydessä arvioitaisiin kyseistä sääntelyä yhdenvertaisuuden näkökulmasta, esitän seuraavat näkökohdat. Apteekkimaksulain nimenomaisella säännöksellä yliopistojen apteekkien apteekkimaksun suorittamisesta yliopistoille on tarkoitettu varmistaa kilpailuolosuhteiden yhdenmukaisuus siten, että apteekkimaksu rasittaa yliopistoapteekin taloutta ja tulosta samalla tavoin kuin yksityisapteekkien kohdalla on asianlaita. Kilpailuolosuhteiden näkökulmasta voidaan asettaa kysymys, syntyykö kilpailuhaittaa siitä, että apteekkimaksu tuloutetaan näissä tilanteissa yliopistoille. Jos tällainen epäily esitetään, taustalla saattaa olla ajatus, että apteekkimaksu jollakin tavoin palautuisi apteekin käyttöön ja että yliopisto-apteekki voisi kannattavuudesta tinkien pyrkiä maksimoimaan liikevaihtonsa.

5 3 Aluksi ori syytä todeta se kilpailuolosuhteita ajatellen olennainen seikka, että yliopistojen apteekkien toimipaikkojen lukumäärä on säädetty laissa. Lääkelain mukaan Helsingin yliopistolla ja Kuopion yliopistolla on apteekkia, ja sen lisäksi Helsingin yliopistolla voi olla enintään 16 sivuapteekkia. Tämä johtaa siihen, että kilpailuolosuhteita on arvioitava nykyisten toimipisteiden pohjalta. Helsingin yliopiston apteekin osalta voidaan todeta, että yliopistolle on tuloutettu verot ja apteekkimaksu kokonaisuudessaan ja lisäksi suurin osa verojen ja apteekkimaksun jälkeisestä (nettovoitosta Yliopiston apteekin omien pääomien lisäykseen käytettävä osa voitosta on hyvän omistajapolitiikan mukaisesti tarkoitettu kattamaan investointeja ja tämä apteekin pääomaan lisättävä rahamäärä on viime vuosina ollut rahamääräisestikin laskeva (ks. liitteet 1). Helsingin yliopiston apteekki ei ole myöskään liikevaihtoa maksimoidakseen tinkinyt kannattavuudestaan. Yliopiston apteekki, poiketen yksityisapteekeista, julkistaa kannattavuudesta kertovat tilinpäätöstiedot. Yliopiston apteekilla on omistajastaan Helsingin yliopistosta erillään oleva talous ja sen tilinpäätöksen tarkastaa riippumaton ulkopuolinen KHT-yhteisö. Yksityistä apteekeista on saatavissa lääkelaitoksen lääkelain 58 :n mukaisesti toimittamat apteekkien taloustiedot (vuoden 2000 tiedot/ ). Näiden tietojen mukaan yksityisten apteekkien voitto ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja on ollut keskimäärin 9,8 prosenttia niiden liikevaihdosta vuosina C 00. Helsingin yliopiston apteekin voitto ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja oli saman ajanjaksona keskimäärin 6,9 prosenttia liikevaihdosta. Yksityisten apteekkien apteekkimaksu oli saman aikana keskimäärin 3,7 prosenttia pienempi kuin yliopiston apteekin maksama apteekkimaksu. Kun tämä ero lisätään yliopiston apteekin keskimääräiseen voitto-prosenttiin 6,9 nousee se 10,6 prosenttiin liikevaihdosta. Näin ollen voidaan todeta, että Helsingin yliopiston apteekin apteekkimaksun tason erolla oikaistu vertailukelpoinen kannattavuus on ollut keskimäärin 0,8 prosenttia parempi kuin maamme yksityisten apteekkien kannattavuus keskimäärin vuosina Kannattavuusero on käytännössä vielä suurempi, sillä kyseistä voittolukua ei yksityisapteekkien kohdalla vähennä apteekkarin palkka, kun taas yliopiston apteekin vastaavaa voittoa rasittaa apteekkarin ja apteekinhoitajien palkat. Kannattavuusvertailussa on lisäksi otettava huomioon se, että yliopiston apteekin keskimääräistä pitemmät aukioloajat ja lääketuotolliset erityispalvelut rasittavat sen kannattavuutta enemmän

6 kuin on asianlaita maamme muissa apteekeissa. Yliopiston apteekin erityispalveluja ovat muun muassa vaativien apteekissa valmistettavien lääkkeiden valmistus, erityisluvallisten lääkkeiden toimittaminen ja sopimusvalmistus muille apteekeille. Yhteenvetona voidaan todeta, että kannattavuusvertailu ei anna viitteitä kilpailuhäiriön olemassaolosta. Vaikka tilannetta pidettäisiin tästä huolimatta kilpailuneutraalisuuden kannalta ongelmallisena, ei tästä kuitenkaan voida päätellä sitä, että kilpailuolosuhteissa olisi piirteitä, jotka perustuslain 6 :n vastaisella tavalla loukkaisivat yksityisapteekkarien asemaa alan kilpailussa. Kysymys olisi tällöin lähinnä kilpailupoliittisin perustein arvioitavasta asiasta.. Helsingissä 7 päivänä toukokuuta Kari S. Tikka Helsingin yliopiston finanssioikeuden professori

7 3 YLIOPISTON APTEEKKI (1.000 euroa) Liikevaihto Apteekkimaksu verot ja voitto yhteensä Voitto ennen veroja Edellinen % liikevaihdosta 9,1 7,1 6,9 6,8 6,4 Yliopistolle tilitetty yhteensä Edellinen % liikevaihdosta 17,1 16,4 15,9 16,3 16,5 Siirto voitosta apteekin omiin Pääomiin

8 Yliopiston Apteekki Tuhatta euroa Apteekkimaksu, Verot ja voitto yht. (Ylin käyrä kaaviossa (julkaisijan selvennys). Voitto ennen veroja (Toiseksi ylin käyrä (valkoinen) kaaviossa (julkaisijan selvennys). Yliopistolle tilitetty yhteensä (Toiseksi alin käyrä kaaviossa (julkaisijan selvennys). Siirto voitosta apteekin omiin pääomiin (Alin käyrä kaaviossa (julkaisijan selvennys)