LIETELANNAN JA KARHOTUKSEN VAIKUTUS SÄILÖREHUN LAATUUN

LIETELANNAN JA KARHOTUKSEN VAIKUTUS SÄILÖREHUN LAATUUN Matts Nysand 1, Antti Suokannas 1, Eeva Saarisalo 2, Terttu Heikkilä 2, Lauri Jauhiainen 3, Anna-Maija Taimisto 4 ja Seija Jaakkola 2,5 1 MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Vihti, matts.nysand@mtt.fi, 2 MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Jokioinen, 3 MTT Tietohallinto, Jokioinen, 4 Valio Oy Tutkimus ja tuotekehitys, Helsinki, 5 nykyinen osoite Helsingin yliopisto Kotieläintieteen laitos, Helsinki Johdanto Perinteisesti on suositeltu, ettei säilörehunurmille levitetä korjuuvuosina lantaa. Näin on pyritty välttämään riskiä, että rehuun ja maitoon siirtyy haitallisia lantaperäisiä mikrobeja. Nämä voivat heikentää rehun ja maitotuotteiden laatua. Esimerkiksi voihappobakteerit ja niiden itiöt voivat aiheuttaa virhekäymistä säilörehussa. Navetassa itiöt voivat siirtyä maitoon, ja aiheuttaa juuston valmistuksessa virhekäymistä. Bacillus cereus on nykyisin tärkein pastöroidun maidon säilyvyyttä rajoittava bakteeri. Kuitenkin yhä useamman laajentavan karjatilan vilja-ala supistuu tai viljanviljelystä luovutaan kokonaan, joten paine lannan levittämiseksi nurmelle kasvaa. Esikuivatun säilörehun teossa suosituksena on, että niitettyä rehua ei pöyhitä tai karhoteta, vaan että niittomurskaimen tekemät karhot saavat kuivua koskematta, kunnes ne noukitaan korjuukoneella. Haravoinnin riskiksi oletetaan, että harava laahaa rehua maata vasten ja lisäksi piikit voivat raapia maata, jolloin rehuun voi joutua haitallisia maamikrobeja. Esimerkiksi voihappobakteeri-itiöitä on luontaisesti maassa ilman lannan käyttöäkin. Tämänkin suosituksen noudattaminen käy yhä vaikeammaksi, kun niittokoneiden työleveydet suurenevat, jolloin niiden tekemät karhot paksuuntuvat. Paksu karho kuivuu hitaasti ja epätasaisesti. Ratkaisuna on ns. täysleveä niitto, jossa rehu jää koko työleveydelle kuivumaan. Tämä vaatii erillisen karhotuksen ennen korjuuta. Tämä menettely aiheuttaa rehun kontaminaatioriskin paitsi rehun liikuttamisen kautta myös siitä, että traktorin pyörät tallaavat rehun maata vasten sekä täysleveässä niitossa että karhotuksessa. Myös korjuukoneet suurenevat, esimerkiksi ajettavat silppurit ja suuret noukinvaunut ovat alkaneet yleistyä. Suurten korjuukoneiden kapasiteetin hyödyntäminen vaatii, että useamman niittomurskainleveyden rehut karhotetaan yhteen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten lietelannan levitys nurmelle ja rehun karhottaminen esikuivausvaiheessa vaikuttavat rehun laatuun. Lisäksi tavoitteena oli selvittää täysleveän niiton vaikutus rehun kuivumisnopeuteen ja korjuutappioihin. Tutkimusmenetelmät Esikokeessa vuonna 2002 koetekijänä oli vain haravointi. Vuosina 2003 2004 koetekijöinä olivat liete ja haravointi, ja vuonna 2004 myös säilöntäaine. Vuosina 2002 2003 tehtiin kaikki rehut ilman säilöntäainetta. Kaikkina vuosina rehu korjattiin pyöröpaaleina, jotka käärittiin 750 mm:n valkoiseen RaniWrap-kiristemuoviin. Vuonna 2004 muovimäärä oli 6 kerrosta. Vuonna 2003 tarkoitus oli myös kääriä 6 kerrosta, mutta koneen säätövirheen takia todellinen muovimäärä oli 10 kerrosta. Vuonna 2002 määrä oli 8 kerrosta. Koeala jaettiin kolmeen lohkoon, joissa käsittelyinä olivat: 1. väkilannoite molemmille sadoille, 2. liete keväällä ja väkilannoite toiselle sadolle sekä 3. väkilannoite ensimmäiselle ja liete toiselle sadolle. Käytetty liete oli käsittelemätöntä naudan lietelantaa. Sitä levitettiin hajalevitysvaunulla molempina vuosina 46 m 3 /ha, josta tuli liukoista typpeä 74 kg/ha. Tätä täydennettiin väkilannoitteella niin, että jokainen käsittely ja sato saivat yhteensä 90 kg/ha liukoista typpeä. Kasvustona oli kaikkina vuosina timotei-nurminata. 14

Taulukko 1. Yleisiä tietoja koevuosista Vuosi 2002 2002 2003 2003 2004 2004 Sato 1. 2. 1. 2. 1. 2. Lietteenlevitys 22. 23.5. 2. 3.7. 18.5. 21.7. Kasvuston korkeus levityksessä, cm 21 13 23 26 Niitto 13.6. 30.7. 24.6. 19.8. 16.6. 24.8. Paalaus 14.6. 31.7. 25.6. 21.8. 17.6. 25.8. Sadetta niiton - paalauksen välisenä aikana, mm 0 0 0 6 3 2 Sadetta lietelevityksen - seuraavan sadon välillä, mm 40 77 55 151 Nurmen ikä 3. vuosi 1. vuosi 2. vuosi 2. vuosi Jokaisesta kolmesta lohkosta puolet niitettiin perinteisesti karholle ja puolet siten, että niittomurskain levitti luo on tasaiseksi matoksi koko työleveydelle. Tämä rehu karhotettiin juuri ennen paalausta pystysuoran akselin ympäri pyörivällä roottoriharavalla eli karhottimella (Krone KS 4.61/13). Karhotinroottorin halkaisija oli 3,6 m ja karhottimen piikit säädettiin 4 cm korkeudelle maasta. Esikuivausaika oli yleensä noin vuorokausi. Varisemistappiot määritettiin paalauksen jälkeen imuroimalla pellolle jääneet heinät, kolmelta paikalta á 1,25 m 2 kunkin käsittelyn alueelta. Näytteitä otettiin kasvustosta niiton yhteydessä, karholta juuri ennen paalausta haravoinnin jälkeen sekä pyöröpaaleista helmi-maaliskuussa. Karhonäytteet otettiin siten, että kerättiin karhon koko poikkileikkaus, pohjasta pintaan, ja sullottiin saaviin. Saavista otettiin 4 6 pistoa näytteenottokairalla. Näytteenottovälineet desinfioitiin 70 % etanolilla jokaisen näytteen jälkeen, jotta mikrobeja ei siirtyisi näytteestä toiseen. Näytteistä analysoitiin kemiallinen koostumus MTT Eläinravitsemuksen laboratoriossa ja mikrobiologiset määritykset tehtiin Valio Oy:n laboratoriossa Helsingissä. Tulokset Rehujen mikrobimäärät esitetään taulukoissa 2 6 ja käymislaatu taulukossa 2 ja 7 10. Korjuutappiot esitetään taulukossa 11. Taulukoissa haravointi tarkoittaa täysleveää niittoa ja sitä seuraavaa karhotusta. Mikrobimäärän yksikkö pmy/g tarkoittaa pesäkkeen muodostavaa yksikköä grammassa rehua. MPN/g tarkoittaa Most Probable Number, todennäköistä mikrobien lukumäärää grammassa rehua. Tulokset on ilmoitettu määrän kymmenkantaisena logaritmina. Kirjain P tarkoittaa keskiarvojen erojen tilastollista merkitsevyyttä, joka ilmaistaan tähdillä seuraavasti: *** = merkitsevä ero, P < 0,1% ** = merkitsevä ero, 0,1 % < P < 1,0 % * = merkitsevä ero, 1,0 % < P < 5,0 % ei merkintää = ei tilastollisesti merkitsevä ero, P > 5,0 % Jos ero ei ole tilastollisesti merkitsevä, niin havaittu koejäsenten välinen ero on suurella todennäköisyydellä kokonaan sattumasta johtuvaa. Tällöin ei voida varmuudella osoittaa, että vertailtavat koejäsenet vaikuttavat todellisuudessa tutkittavaan ominaisuuteen. Keskiarvon keskivirheen (SEM) puuttuessa ei ole tehty tilastollista analyysiä, koska se ei ole arvojen pienten erojen takia tarpeen tai se ei ole arvojen epätarkkuuden takia mahdollista. Lietelannan vaikutus rehun mikrobiologiseen laatuun Lietelannan levitys korjattavalle sadolle lisäsi tilastollisesti merkitsevästi jokaisessa sadossa klostridien ja aerobisten bakteerien itiöiden määriä sekä karholla että säilörehussa. Tilastollista merkitsevyyttä ei voi kuitenkaan automaattisesti pitää käytännön kannalta merkittävänä. Ero voi olla tilastollisesti merkitsevä, mutta kuitenkin absoluuttisesti niin pieni, että sen käytännön merkitys on 15

pieni. Rajojen asettaminen säilörehun eri mikrobien pitoisuuksille on vaikeaa. Klostridi-itiöiden osalta kokemus on kuitenkin osoittanut, että moitteettomassa säilörehussa niitä on grammassa alle 10 kpl (logaritmilukuna alle 1), hyvässä alle 100 kpl (logaritmina alle 2) ja tyydyttävässä alle 1000 kpl (logaritmina alle 3). 1000 kpl/g alkaa jo olla iso luku, ja 10 000 kpl/g (logaritmina 4) on jo selvästi liikaa (Nousiainen 2006, Manninen 2006). Ruotsalaisenkin suosituksen mukaan katsotaan klostridimäärä 1000 kpl/g suurimmaksi hyväksyttäväksi määräksi (Spörndly 2003). Lietteen levitys korjattavalle sadolle lisäsi klostridipitoisuuksia logaritmilukuina tason 3 tuntumaan vuoden 2003 ensimmäisessä sadossa, yli 3 toisessa sadossa, ja yli 4 vuoden 2004 molemmissa sadoissa. Taso ilman lietettä oli kaikissa sadoissa merkittävästi alhaisempi, ero logaritmina oli vastaavassa järjestyksessä 2,3, 2,8, 1,6 ja 2,1, siis karkeasti satakertainen. Sundberg (2002) esittää, että nousun ollessa vähintään kymmenkertainen, voidaan puhua selvästä kontaminaatiosta. Siten voidaan todeta, että lietteen levitys korjattavalle sadolle lisäsi klostridimääriä haitallisen paljon. Lietteen kevätlevitys ei nostanut toisen sadon klostridimääriä yhtä systemaattisesti. Vain vuonna 2003 liete lisäsi säilörehun klostridimäärää satakertaisesti ja tilastollisesti merkitsevästi lähelle logaritmilukua 3. Aerobisia bakteereita saa ruotsalaisen suosituksen mukaan olla enintään 1000 kpl/g eli logaritmina 3 (Spörndly 2003). Tutkimuksessamme liete lisäsi molemmissa kevätsadoissa aerobisten bakteeriitiöiden määrän yli tämän tason, arvoiksi 4,9 ja 3,9 arvosta noin 2,5. Myös molemmissa kesäsadoissa liete lisäsi määrät lukemaan noin 4,8, vaikka silloin arvo ilman lietettäkin ylitti rajan, 3,7 ja 3,1. Nousu oli kesäsadoissa kuitenkin vähintään kymmenkertainen, joten sitä voidaan pitää lietteestä johtuvana kontaminaationa. Siten voidaan pitää lietteen levitystä korjattavalle sadolle haitallisena myös aerobisten bakteeri-itiöiden osalta. Toisessa sadossa kevätlevitys ei vaikuttanut vuonna 2003. Vuonna 2004 kevätlevitys vaikutti tilastollisesti merkitsevästi vielä toiseen satoon, mutta vaikutus oli suuruudeltaan vähäinen. Lietteen vaikutus enterokokkeihin ei ollut yhtä selvä. Kolmessa sadossa neljästä karholla ja säilörehuissa oli runsaaasti enterokokkeja ilman lietettäkin, logaritmilukuna tasoa 4 6, eikä liete sitä korottanut. Vain vuoden 2003 ensimmäisessä sadossa liete nosti lukemaa selvästi, arvosta 3,8 arvoon 5,0. Liete ei myöskään lisännyt homeita tai hiivoja säilörehussa. Lietelannan vaikutus säilörehun kemialliseen koostumukseen Lietteen levitys korjattavalle sadolle vähensi rehun raakavalkuaispitoisuutta vuonna 2003. Todennäköinen syy oli kesän suhteellisen kuiva sää, josta johtuen suuri osa lietteen typestä haihtui. Typen haihtuminen saattaa olla osasyynä lietettä saaneen toisen sadon korkeampaan kuiva-ainepitoisuuteen, siten että pienempi typen saanti on vähentänyt satoa, jolloin se on kuivunut niiton jälkeen nopeammin. Toinen syy on se, että kyseinen pellon osa oli kasvukunnoltaan muuta peltoa heikompi, mikä oli havaittavissa jo ennen lietteen kesälevitystä. Joka tapauksessa tämän lietelohkon korkeampi kuivaainepitoisuus on vähentänyt rehun valkuaisen hajoamista ja ammoniakin muodostumista. Rehu oli ammoniakin suhteen tyydyttävä ilman lietettä ja hyvä, kun liete oli levitetty toiselle sadolle. Rehujen kuivuuden (ka 32-49 %) vuoksi myös voihappopitoisuudet ovat pysyneet hyvän säilörehun tasolla, vaikka liete onkin niitä nostanut. Vuonna 2004 liete ei vähentänyt rehun raakavalkuaispitoisuutta. Poikkeuksellisen runsaat sateet ilmeisesti rajoittivat typen haihtumista. Toisen sadon lietelohkon kasvusto oli selvästi lietteettömiä lohkoja kuivempi myös vuonna 2004. Tähän voi hakea selitystä siitä, että koepellon kasvusto sattui olemaan vähän heikompi lietteen kesälevityslohkolla kuin muilla lohkoilla jo ennen lietteen kesälevitystä. Voihapon perusteella ensimmäisen sadon märät paalirehut (ka 20-25 %) olivat huonoja ilman lietettäkin. Toisen sadon kuivemmassa rehussa (ka 38 %) kesällä levitetty liete toisaalta lisäsi 16

voihappopitoisuutta, vaikka ammoniakin suhteen rehu oli hyvää. Muuten lietteen vaikutus käymislaatuun oli kaikissa sadoissa pieni. Täysleveän niiton ja karhotuksen vaikutus rehun laatuun Täysleveä niitto ja haravointi lisäsivät tilastollisesti merkitsevästi mikrobimäärää vain neljässä tapauksessa, ja niissäkin niin vähän, ettei sillä ole käytännön merkitystä. Vuoden 2003 toisessa sadossa haravointi lisäsi karhon klostridipitoisuutta, mutta vain lukuun 17 MPN/g (logaritmina 1,25). Samassa sadossa haravointi myös lisäsi säilörehun hometta, mutta vain lukuun 42 pmy/g (1,62). Vuoden 2004 ensimmäisessä sadossa haravointi lisäsi enterokokkipitoisuutta, mutta lisäys oli pieni. Neljännessä tapauksessa haravointi nosti aerobisten itiöiden määrää vuoden 2004 toisessa sadossa, mutta vain kolminkertaiseksi. Kuten aiemmin todettu, nousun pitäisi olla kymmenkertainen, jotta voidaan puhua selvästä kontaminaatiosta. Täysleveän niiton käyttöä perustellaan sillä, että se nopeuttaa kuivumista. Tässä tutkimuksessa täysleveä niitto nopeutti kuivumista vain kahdessa sadossa. Vuoden 2003 toisessa sadossa näin niitetty ruoho oli paalattaessa noin 3 %-yksikköä kuivempaa. Vuoden 2004 toisessa sadossa se oli noin 6 %- yksikköä kuivempaa. Menetelmävertailua vaikeutti tässä tutkimuksessa kuitenkin kolmessa korjuussa tulleet sateet (taulukko 1) ja yllä mainitut rehevyyserot kasvustossa. Täysleveän niiton ja haravoinnin vaikutukset käymislaatuun johtuvat lähinnä kuiva-ainepitoisuuden eroista. Täysleveän niiton ja karhotuksen vaikutus korjuutappioihin Haravointi vaikutti korjuutappioihin vain yhdessä sadossa viidestä. Silloin se lisäsi tappiota 2,8 prosenttiyksikköä (Taulukko 11). Tämän perusteella haravoinnin tappioita lisäävä vaikutus olisi siten tilastollisesti pitkällä aikavälillä keskimäärin vain puoli prosenttiyksikköä. Taulukko 11. Korjuutappiot, % kokonaissadon kuiva-aineesta Vuosi ja sato Ei haravointia Haravointi SEM P 2002 sato 2 5,3 4,1 1,11 2003 sato 1 7,5 6,5 0,85 2003 sato 2 1,9 1,5 0,40 2004 sato 1 1,3 4,1 0,58 ** 2004 sato 2 2,6 3,3 0,50 Säilöntäaineen vaikutus rehun laatuun Säilöntäaine oli koetekijänä vuonna 2004. Säilöntäaineena käytettiin esikuivatulle rehulle (ka>30%) suositeltua AIV Pro:ta, jossa on 43 % muurahaishappoa, 30 % ammoniumformiaattia, 10 % propionihappoa ja 2 % bentsoehappoa. Annostelutavoite oli 5 l/rehutonni tuorepainoa, mutta toteutunut annostelu oli keskimäärin 4,5 l/t ensimmäisessä ja 4,0 l/t toisessa sadossa. Säilöntäaineen vaikutus mikrobiologiseen laatuun oli pieni. Se vähensi ensimmäisen sadon klostridi-itiöitä hieman, keskimäärin kaikissa liete- ja haravointikäsittelyissä luvusta 3,4 lukuun 2,9. Happo ei vaikuta suoraan itiöihin, mutta voi rajoittaa vegetatiivisten klostridien kasvua ja sitä kautta uusien itiöiden muodostumista. Toisessa sadossa säilöntäaine vähensi enterokokkeja luvusta 5,9 lukuun 5,6. Vähennys on hyvin pieni ja enterokokkimäärä oli senkin jälkeen korkea. Rehujen käymislaatua säilöntäaine paransi selvästi. Se ilmeni lähinnä valkuaisen hajoamisessa, jossa säilöntäaineen käyttö muutti ammoniakkitasoa huonosta tyydyttävän ja hyvän väliselle rajalle ensimmäisessä sadossa, ja tyydyttävästä hyvään toisessa sadossa. Säilöntäaine myös vähensi 17

voihappokäymistä tuntuvasti. Sekä ensimmäisessä että toisessa sadossa oli liikaa voihappoa ilman säilöntäainetta, mutta säilöntäainetta käytettäessä rehu oli voihapon suhteen hyvä useimmissa koejäsenissä (taulukoissa ei esitetä yksittäisten koejäsenien tuloksia). Säilöntäaine laski myös ph:ta, toisessa sadossa kuitenkin vain aavistuksen verran, ja ph oli hapotuksen jälkeenkin liian korkea ainakin märässä ensimmäisessä sadossa. Tosin annostelu oli varsinkin toisessa sadossa vähän tavoiteltua pienempi. Säilöntäaine säästi myös sokeria. Säilörehupaalien laadun aistinvarainen arviointi Molempina koevuosina helmi-maaliskuussa säilörehunäytteiden porauksen yhteydessä tarkastettiin jokaisesta paalista näkyvän pintahomeen ja -hiivan määrä. Paalit myös halkaistiin paaliveitsen avulla ja pöyhittiin läpi hangolla. Eläinrehuksi kelpaamaton rehu eroteltiin ja punnittiin. Vuoden 2003 paaleissa ei ollut ollenkaan näkyvää hometta, hiivaa tai muuten pilaantunutta rehua. Syynä hyvään laatuun oli todennäköisesti osittain paalien runsas muovimäärä. Vuonna 2004 oli hieman enemmän näkyvää pilaantumista, mutta ei niin että olisi ollut mitään koejäsenten välisiä eroja. Merkittävin havainto oli se, että oli silmin nähtäviä lietelannan jäännöksiä niissä paaleissa, jotka tulivat lohkoilta, joille oli levitetty lietettä kyseiselle sadolle. Näiltä lohkoilta tehdyissä paaleissa oli vuonna 2004 näkyviä lietteen jäännöksiä 75 prosentissa paaleista. Lisäksi oli joitakin paaleja, joissa oli vaikea arvioida, oliko kysymys lietteen jäännöksistä vai jostakin muusta. Vuonna 2003 havaittiin myös lietteen jäännöksiä. Lietteen hajua ei voitu havaita kumpanakaan vuonna ulkona pakkasessa, mutta kun näytteet sulatettiin laboratoriossa, havaittiin lietteen haju. Tämäkin osoittaa, että rehuun oli päässyt lietteen jäännöksiä. Johtopäätökset Koevuosiin sattui sekä kuiva kesä (2003) että märkä kesä (2004). Tämä lisää tulosten luotettavuutta, koska on oletettavissa, että koetekijöiden vaikutus varsinkin rehun mikrobiologiseen laatuun riippuu kosteusoloista. Tutkimuksen mukaan liete levitettynä kyseiselle sadolle vaikutti haitallisesti klostridien ja aerobisten bakteeri-itiöiden määrään sekä kuivana että märkänä kesänä. Kevätlevitys vaikutti yhtenä vuonna klostridi-itiöiden määrään haitallisesti vielä toisessa sadossa. Kevätlevitys ei vaikuttanut toisen sadon aerobisten bakteeri-itiöiden määrään kumpanakaan vuonna. Enterokokkien määrää liete lisäsi vain yhdessä sadossa neljästä. Lietteestä jäi näkyviä jäännöksiä suureen osaan paaleista ainakin vuonna 2004. Kangas (2006) vertasi samoina kesinä 2003 ja 2004 lietelannan hajalevitystä, letkulevitystä ja sijoitusta kiekkovantailla väkilannoitteella lannoittamiseen. Lietettä levitettiin molempina vuosina noin 30 m 3 /ha muutaman päivän sisällä ensimmäisen sadon jälkeen, kun nurmi ei vielä ollut lähtenyt kasvuun. Toisen sadon rehusta määritettiin Escherichia coli, sulfiittia pelkistävät klostridit ja Clostridium perfringens. Riippumatta levitysmenetelmästä lietelanta ei korottanut näiden bakteerien tasoja pyöröpaalisäilörehussa kumpanakaan koevuonna. Mahdollista yhdysvaikutusta rehun haravoinnin kanssa ei tutkittu. Regina (2006) ym. eivät todenneet lisääntyneitä mikrobimääriä kasvustossa vaikka levitysmäärä oli suurempi kuin meidän tutkimuksessamme, noin 50 m 3 /ha. Levitysajankohta oli muutaman päivän sisällä ensimmäisen sadon jälkeen, eli kasvusto oli vain sängellä. Meidän tutkimuksemme ja viitattujen tutkimusten valossa vaikuttaa siltä, että kasvuston korkeus levityshetkellä on tärkeä. Pellon kantavuus keväällä ja sateet kesällä viivästyttivät levitystä tutkimuksessamme, joten kasvusto oli noin 13 26 cm korkea, kun edellä mainituissa tutkimuksissa se oli sängellä. Päätelmänä voidaan esittää, että lietelantaa ei pidä ainakaan hajalevittää, kun nurmi on yli 10 15 cm korkea. Kasvuston ollessa korkea, lietteen haittavaikutus saattaa olla pienempi käytettäessä pienempää levitysmäärää kuin meidän käyttämämme. Lisäksi muut levitystekniikat kuin hajalevitys, kuten sijoitus ja letkulevitys, saattaisivat vähentää riskejä pitkään kasvustoon levitettäessä. 18

Täysleveä niitto ja haravointi eivät vaikuttaneet rehun laatuun. Tulos on yhtenevä Sundbergin (2002) tutkimuksen kanssa. Haravoinnin aiheuttamat korjuutappiot olivat vähäiset. Kokeissamme tappioiden lisäys oli keskimäärin vain puoli prosenttiyksikköä. Säilöntäaine vaikutti hyvin vähän rehun mikrobiologiseen laatuun. Siitä huolimatta sen käyttöä on suositeltava, koska se yleensä varmistaa sen, että rehuun joutuneet haittamikrobit eivät ainakaan tuota uusia yksilöitä. Ennen kaikkea se on suositeltavaa, koska se paransi tässäkin tutkimuksessa rehun käymislaatua. Pyöröpaalisäilörehun käymislaatua parantaa myös riittävä esikuivaus. Riskien pienentämiseksi lietteen levittämisestä ja karhotuksesta voidaan antaa seuraavat suositukset: Lietelanta: Lietettä ei pidä hajalevittää jos kasvusto on korkeampi kuin 10 15 cm. Levitysmäärä kannattaa pitää kohtuullisena, enintään 25 30 kuutiometriä hehtaarille. Lietelätäköiden syntymistä pellolle pitää välttää käynnistämällä ja pysäyttämällä pumppaus ajettaessa. Jos se tehdään paikalla seisoen, liete valuu helposti vaunusta lätäköksi. Säilöntäaineen käyttö ja esikuivaus. Pellot on pidettävä tasaisina, jotta niittokone ei niitä paikoin liian lyhyeen sänkeen tai jopa haukkaa maata, eivätkä haravan piikit mene liian lähelle maata. Pyöränjälkien syntyä pitää välttää käyttämällä riittävän suuria renkaita ja välttämällä levitystä märissä oloissa. Lietteen levittämistä useana vuonna peräkkäin samalle pellolle kannattaa välttää. Näidenkin suositusten mukaan levitettynä liete on periaatteessa mahdollinen hygieniariski. Jos omalla tilalla ei ole riittävästi muuta levitysalaa kuin nurmea, kannattaa ensisijaisesti selvittää mahdollisuutta järjestää levitysala naapureilta. Täysleveä niitto ja karhotus: Haravointiin pitää käyttää vaakatasossa (pystysuoran akselin ympäri) pyörivää haravaa tai vaakasuoran akselin ympäri pyörivää kelapöyhintä, ei heinän pöyhimiseen tarkoitettua pyöröpöyhintä, koska sen piikit raapivat maata. Haravan tai kelapöyhimen piikit on säädettävä noin neljän senttimerin korkeudelle maasta. Kirjallisuusviitteet Manninen, E. 2006. Itiöt kuriin puhtaudella. Nauta 1:21 22. Spörndly, R. (toim.) 2003. Fodertabeller för idisslare. SLU Inst. f. husdjurens utfodring och vård. 96 s. Sundberg, M. 2002. Bredspridning av vallfoder vid slåtter. Summary: Spreading of ley crops during mowing. JTI-rapport Lantbruk & Industri 291:1 32. Henkilökohtaiset tiedonannot Kangas, T. 2006. Maatalouden uudet teknologiat -hanke, Haapajärvi Nousiainen, J. 2006. Valio Oy, Helsinki Regina, K. 2006. MTT Kasvintuotannon tutkimus, Jokioinen 19

Taulukko 2. Mikrobiologinen laatu ja säilörehun kemiallinen koostumus 2002. Ensimmäinen sato Toinen sato Ei harav. Haravointi SEM P Ei harav. Haravointi SEM P Raaka-aine niitto (n) (4) (4) Klostridi-itiöt, kpl/g (log) < 2 < 2 Aerob. bakteeri-itiöt, kpl/ml (log) 3,7 < 2 Homeet, kpl/g (log) 4,4 4,6 Hiivat, kpl/g (log) 4,8 4,7 Mikrobien kokonaismäärä, kpl/g (log) 5,4 6,0 Raaka-aine ennen paalausta (n) (4) (4) (4) (4) Klostridi-itiöt, kpl/g (log) < 2 < 2 < 2 < 2 0,13 Aerob. bakteeri-itiöt, kpl/ml (log) < 2 < 2,5 < 2 < 2,2 0,09 Homeet, kpl/g (log) 5,1 5,1 0,16 5,0 4,8 0,21 Hiivat, kpl/g (log) 5,4 5,7 0,20 4,5 4,9 Mikrobien kokonaismäärä, kpl/g (log) 6,1 6,3 0,24 6,0 6,0 Valmis säilörehu (n) (4) (4) (4) (4) Klostridi-itiöt, MPN/g (log) 1,33 2,16 0,585 0,54 0,83 0,193 Aerob. bakteeri-itiöt, pmy/g (log) 4,3 3,6 0,27 4,5 3,8 0,29 Homeet, pmy/g (log) 1,8 4,1 0,79 3,3 3,6 0,39 Hiivat, pmy/g (log) 1,9 3,6 0,52 5,0 4,9 0,38 ph 5,59 5,66 0,046 6,15 6,13 0,054 Kuiva-aine, g/kg 337 359 8,2 564 586 21,3 Titrattu sokeri, g/kg ka < 75 < 100 < 50 < 50 Ammonium-N, g/kg N 95 88 2,7 20 18 1,8 Maitohappo, g/kg ka 18,0 15,3 1,37 6,8 7,5 0,91 Haihtuvat rasvahapot, g/kg ka 5,0 4,0 0,29 * 3,8 3,3 0,48 Liukoinen N, g/kg N 658 610 17,9 213 220 23,3 D-arvo, g/kg ka 660 658 5,3 673 678 6,3 Raakavalkuainen, g/kg ka 150 140 8,5 105 104 3,2 NDF, g/kg ka 555 561 8,5 554 545 7,5 20

Taulukko 3. Ensimmäisen sadon mikrobiologinen laatu 2003 koetekijöittäin (liete ja haravointi). n on sama paalauksessa ja säilörehussa. Liete Haravointi Ei lietettä Liete SEM P Ei harav. Haravointi SEM P Raaka-aine niitto (n) (8) (4) Klostridi-itiöt, MPN/g (log) 0,48 0,48 Aerob. Bakteeri-itiöt, pmy/g (log) 1,10 1,30 0,12 Enterokokit, pmy/g (log) 1,00 1,00 Raaka-aine ennen paalausta (n) (22) (16) (18) (18) Klostridi-itiöt, MPN/g (log) 0,55 2,53 0,078 *** 1,26 1,16 0,084 Aerob. bakteeri-itiöt, pmy/g (log) 2,51 3,82 0,145 *** 3,07 2,84 0,157 Enterokokit, pmy/g (log) 1,62 2,66 0,182 *** 2,14 1,79 0,197 Valmis säilörehu Hiiva, pmy/g (log) 3,26 1,91 0,267 ** 2,41 3,21 0,289 Home, pmy/g (log) 1,06 1,12 0,047 1,10 1,06 0,050 Klostridi-itiöt, MPN/g (log) 0,61 2,95 0,101 *** 1,44 1,35 0,110 Aerob. bakteeri-itiöt, pmy/g (log) 2,46 3,87 0,101 *** 3,01 2,85 0,110 Enterokokit, pmy/g (log) 3,83 5,01 0,109 *** 4,33 4,13 0,118 Taulukko 4. Toisen sadon mikrobiologinen laatu 2003 koetekijöittäin. n on sama paalauksessa ja säilörehussa. Liete Haravointi Ei Keväällä Kesällä SEM P Ei vs Kevät P Ei vs Kesä Ei Harav. SEM P Raaka-aine niitto (n) (4) (4) (4) Klostridi-itiöt, MPN/g (log) 0,48 0,48 0,51 Aerob. bakteeri-itiöt, pmy/g (log) 2,56 2,37 3,43 0,16 ** Enterokokit, pmy/g (log) 1,08 1,00 1,12 Raaka-aine ennen paalausta (n) (12) (12) (14) (20) (18) Klostridi-itiöt, MPN/g (log) 0,52 0,82 1,88 0,099 * *** 0,89 1,25 0,077 ** Aerob. bakteeri-itiöt, pmy/g (log) 3,64 3,91 4,73 0,116 *** 4,15 4,03 0,091 Enterokokit, pmy/g (log) 5,22 4,79 4,70 0,169 * 5,38 4,42 0,132 *** Valmis säilörehu Hiiva, pmy/g (log) 1,31 1,17 1,67 0,184 1,28 1,48 0,144 Home, pmy/g (log) 1,36 1,56 1,37 0,104 1,23 1,62 0,081 ** Klostridi-itiöt, MPN/g (log) 0,80 2,88 3,60 0,114 *** *** 2,43 2,42 0,089 Aerob. bakteeri-itiöt, pmy/g (log) 3,72 4,07 4,75 0,109 *** 4,08 4,28 0,085 Enterokokit, pmy/g (log) 6,10 5,97 5,88 0,071 * 5,96 6,01 0,056 21

Taulukko 5. Ensimmäisen sadon mikrobiologinen laatu 2004 koetekijöittäin. Liete Haravointi Happo Ei Kyllä SEM P Ei Kyllä SEM P Ei Kyllä SEM P Raaka-aine niitto (n) (8) (4) Klostridi-itiöt, MPN/g (log) 0,48 2,85 0,094 *** Aerob. bakteeri-itiöt, pmy/g (log) 1,77 4,28 0,182 *** Enterokokit, pmy/g (log) 1,15 2,95 0,195 *** Raaka-aine ennen paalausta (23) (16) (20) (19) Klostridi-itiöt, MPN/g (log) 0,5 3,3 0,08 *** 1,6 1,6 0,07 Aerob. bakteeri-itiöt, pmy/g (log) 2,1 5,1 0,13 *** 3,3 3,3 0,12 Enterokokit, pmy/g (log) 1,1 3,4 0,11 *** 2,0 2,1 0,10 Valmis säilörehu (23) (16) (20) (19) (24) (15) Hiiva, pmy/g (log) 1,40 1,00 1,37 1,03 1,03 1,37 Home, pmy/g (log) 1,63 1,28 0,26 1,42 1,42 0,29 1,39 1,45 0,29 Klostridi-itiöt, MPN/g (log) 2,66 4,28 0,11 *** 3,74 2,63 0,12 *** 3,42 2,94 0,12 ** Aerob. bakteeri-itiöt, pmy/g (log) 2,28 4,94 0,13 *** 3,17 3,14 0,15 2,97 3,35 0,15 Enterokokit, pmy/g (log) 4,34 2,82 0,13 *** 3,40 3,93 0,15 *** 3,58 3,75 0,15 Taulukko 6. Toisen sadon mikrobiologinen laatu 2004 koetekijöittäin Liete Haravointi Happo Ei Keväällä Kesällä SEM P Ei vs Kev P Ei vs Kes Ei Kyllä SEM P Ei Kyllä SEM P Raaka-aine niitto (n) (4) (4) (4) Klostridi-itiöt, MPN/g (log) 1,03 0,73 2,23 0,342 * Aerob. bakteeri-itiöt, pmy/g (log) 3,45 3,48 3,77 0,317 Enterokokit, pmy/g (log) 2,25 2,55 2,64 0,310 Raaka-aine ennen paalausta(n) (16) (8) (16) (20) (20) Klostridi-itiöt, MPN/g (log) 0,9 1,3 3,3 0,13 *** 1,8 2,0 0,12 Aerob. bakteeri-itiöt, pmy/g (log) 4,4 4,5 4,8 0,12 * 4,6 4,5 0,11 Enterokokit, pmy/g (log) 2,3 2,5 3,4 0,17 *** 2,5 2,9 0,16 Valmis säilörehu (n) (16) (8) (16) (20) (20) (16) (24) Hiiva, pmy/g (log) 1,31 1,31 1,20 0,25 1,23 1,50 0,16 1,51 1,26 0,36 Home, pmy/g (log) 1,62 1,40 1,72 0,26 1,63 1,70 0,16 1,79 1,67 0,36 Klostridi-itiöt, MPN/g (log) 2,05 2,51 4,15 0,18 *** 3,07 2,92 0,11 3,13 3,10 0,13 Aerob. bakteeri-itiöt, pmy/g (log) 3,08 3,70 4,76 0,15 ** *** 3,68 4,13 0,09 ** 3,99 3,92 0,10 Enterokokit, pmy/g (log) 5,76 5,72 5,47 0,13 5,71 5,79 0,08 5,90 5,62 0,09 * 22

Taulukko 7. Ensimmäisen sadon säilörehun kemiallinen koostumus 2003 koetekijöittäin. Yksiköt ovat g/kg ka, ellei muuta mainita. Liete Haravointi (n) Ei lietettä (11) Liete (8) SEM P Ei harav. (18) Haravointi (18) SEM P Kuiva-aine, g/kg 475 448 2,8 *** 478 454 3,1 *** Tuhka 85,9 87,7 0,73 86,6 86,4 0,79 Raakavalkuainen 169 146 2,2 *** 162 160 2,4 NDF 577 588 2,7 * 578 583 2,9 ph 5,13 4,94 0,021 *** 5,12 5,01 0,023 ** Sokeri 77,4 76,1 1,28 81,4 72,5 1,39 *** Maitohappo 19,6 28,4 0,57 *** 20,0 25,0 0,62 *** Etikkahappo 7,68 9,05 0,189 *** 8,13 8,13 0,205 Propionihappo 0,13 0,11 0,032 0,08 0,16 0,35 Voihappo 0,24 0,50 0,033 *** 0,29 0,35 0,036 Isovaleriaanahappo 0,07 0,08 0,002 * 0,07 0,07 0,002 Etanoli 6,44 8,74 0,243 *** 6,94 7,48 0,263 Ammonium-N, g/kg N 29,1 37,1 0,63 *** 30,5 33,0 0,69 * Taulukko 8. Toisen sadon säilörehun kemiallinen koostumus 2003 koetekijöittäin. Yksiköt ovat g/kg ka, ellei muuta mainita. Liete Haravointi (n) Ei (12) Keväällä (12) Kesällä (14) SEM P Ei vs Keväällä 23 P Ei vs Kesällä Ei harav. (20) Haravointi (18) Kuiva-aine, g/kg 342 333 382 4,3 *** 349 355 3,4 Tuhka 109 97,6 97,2 1,39 *** *** 104 99 1,1 ** Raakavalkuainen 147 144 119 2,1 *** 140 133 1,6 ** NDF 544 549 539 2,0 * 540 547 1,5 ** ph 5,36 5,23 5,04 0,035 * *** 5,07 5,34 0,028 *** Sokeri 68,4 67,7 104 3,54 *** 77,9 81,8 2,77 Maitohappo 31,1 32,0 24,2 1,16 *** 33,0 25,1 0,90 *** Etikkahappo 10,2 9,75 9,80 0,239 10,5 9,33 0,187 *** Propionihappo 0,09 0,13 0,14 0,009 * *** 0,11 0,12 0,007 Voihappo 0,16 0,73 0,84 0,073 *** *** 0,46 0,69 0,057 ** Isovaleriaanahappo 0,08 0,09 0,15 0,007 *** 0,11 0,10 0,006 Etanoli 12,7 15,7 13,8 0,53 *** 11,2 16,8 0,42 *** Ammonium-N, g/kg N 90,6 93,7 59,4 2,51 *** 78,9 83,6 1,96 SEM P

Taulukko 9. Ensimmäisen sadon säilörehun kemiallinen koostumus 2004 koetekijöittäin. Yksiköt ovat g/kg ka, ellei muuta mainita Liete Haravointi Happo Ei Kyllä SEM P Ei Kyllä SEM P Ei Kyllä SEM P n 23 16 20 19 24 15 Kuiva-aine, g/kg 220 231 2,8 * 217 229 3,1 *** 220 227 3,1 Tuhka 97,1 95,9 1,00 96,7 95,1 1,11 99,4 92,4 1,11 *** Raakavalkuainen 1) 153 165 2,73 ** 161 156 3,05 165 152 3,05 ** NDF 561 541 4,8 ** 551 536 5,4 547 539 5,4 ph 4,96 4,45 0,028 *** 4,73 4,65 0,031 ** 4,81 4,57 0,031 *** Sokeri 43,0 37,5 2,54 41,2 55,3 2,84 18,8 77,7 2,84 *** Maitohappo 37,5 57,0 1,89 *** 51,4 45,0 2,11 *** 55,0 41,5 2,11 *** Etikkahappo 13,9 15,8 0,58 * 15,0 14,0 0,64 * 16,6 12,4 0,64 *** Propioinihappo 1) 0,94 1,25 0,19 1,03 0,35 0,21 1,17 0,21 0,21 ** Isovoihappo 0,06 0,09 0,020 0,07 0,01 0,022 0,07 0,01 0,022 Voihappo 10,2 13,8 1,82 14,2 2,33 2,03 13,3 3,2 2,03 ** Isovaleriaanahappo 0,12 0,23 0,021 ** 0,17 0,06 0,023 0,16 0,07 0,023 * Valeriaanahappo 1,67 0,10 1,69 0,01 0,06 1,63 Kapronihappo 0,37 0,64 0,11 0,49 0,05 0,12 0,45 0,09 0,12 Etanoli 23,7 18,3 0,75 *** 20,9 17,7 0,84 25,0 13,6 0,84 *** Ammonium-N, g/kg N 1) 132 95,3 3,31 *** 121 93,8 3,71 134 80,1 3,71 *** 1) Hapotettujen paalien raakavalkuais-, propionihappo- ja ammoniumtyppiarvoista on laskennallisesti vähennetty säilöntäaineessa lisätty. 24

Taulukko 10. Toisen sadon säilörehun kemiallinen koostumus 2004 koetekijöittäin. Yksiköt ovat g/kg ka, ellei muuta mainita Liete Haravointi Happo Ei Keväällä Kesällä SEM P Ei vs Kev P Ei vs Kes Ei Kyllä SEM P Ei Kyllä SEM P n 16 8 16 20 20 16 24 Kuiva-aine, g/kg 30,9 30,5 38,1 0,92 *** 30,4 37,4 0,58 *** 35,0 34,5 0,65 Tuhka 114 113 110 1,00 ** 112 114 0,63 ** 114 112 0,71 * Raakavalkuainen 1) 130 131 148 3,25 *** 135 138 2,05 136 139 2,30 NDF 540 548 524 4,51 534 546 2,85 ** 544 532 3,19 * ph 4,89 4,92 4,70 0,031 *** 4,81 4,95 0,02 *** 4,93 4,80 0,022 *** Sokeri 63,1 58,6 59,9 4,81 53,3 57,7 3,04 48,0 61,5 3,40 ** Maitohappo 30,7 32,0 28,7 1,91 35,6 31,1 1,21 * 37,7 29,7 1,35 *** Etikkahappo 11,8 11,6 10,5 0,52 12,3 11,5 0,33 12,7 11,2 0,36 ** Propioinihappo 1) 0,17 0,12 1,40 0,23 *** 0,94 1,20 0,15 1,83 0,79 0,17 *** Voihappo 0,43 1,65 4,08 0,58 *** 3,03 2,68 0,37 4,06 2,25 0,41 ** Isovaleriaanahappo 0,12 0,13 0,13 0,007 ** 0,13 0,13 0,00 0,14 0,13 0,005 Etanoli 9,73 12,69 6,50 1,01 * * 11,2 8,6 0,64 ** 10,3 8,1 0,72 * Ammonium-N, g/kg N 1) 84,3 91,2 60,8 4,87 ** 92,9 74,6 3,08 *** 91,1 72,6 3,44 *** 1) Hapotettujen paalien raakavalkuais-, propionihappo- ja ammoniumtyppiarvoista on laskennallisesti vähennetty säilöntäaineessa lisätty. 25