Tiina Kiviranta 2012

Tiina Kiviranta 2012

case Haapajärven Ammattiopisto Opinnäytetyö Ammatillinen opettajankoulutus 2012 Tiina Kiviranta

OPINNÄYTETYÖ Työn nimi Osuuskunnan perustaminen 2. asteelle case Haapajärven Ammattiopisto Tekijä Tiina Kiviranta Hyväksytty 3.9.2012 Hyväksyjä Anna Alftan

TIIVISTELMÄ Tekijä Tiina Kiviranta Vuosi 2012 Työn nimi Osuuskunnan perustaminen 2. asteelle - case Haapajärven Ammattiopisto TIIVISTELMÄ Yrittäjyyskasvatus on Kataisen hallituksen hallitusohjelman painopistealueita ja siksi monet koulutuksen järjestäjät ovat tarttuneet yrittäjyyskasvatuksen haasteeseen ja pyrkineet viemään opetusta pois luokkahuoneista lähemmäs oikeaa työelämää. Yrittäjyyskasvatus ei ole pelkästään yrittäjänä tarvittavien faktatietojen oppimista vaan sen on käytännön yrittäjämäistä toimintaan kaikkialla työelämässä. Kaikilla 2. asteen opiskelijoilla on pakollisena viisi opintoviikkoa yrittäjyyskasvatusta opinnoissaan. Jokilaaksojen Koulutuskuntayhtymässä (JEDU) on keväällä 2012 tehty päätös, että JEDU:ssa perustetaan osuuskunta tukemaan opetusta ammatillisissa oppilaitoksissa. Tämän vuoksi olen tässä opinnäytetyössä tarkastellut yrittäjyyskasvatusta ja osuustoimintaa yleensä luoden näiden taustatietoja henkilöstölle osuustoimintaa varten. Toisena tavoitteena oli tehdä Haapajärven Ammattiopistolla henkilöstölle kysely koskien osuustoimintaa, jotta saataisiin JEDU:lle pohjaa osuuskunnan perustamiseen ja nähtäisiin onko asiasta kiinnostunutta henkilökuntaa. Osuustoiminta on tarkoitus kuitenkin vahvasti liittää opetustyöhön, jolloin se vaatii opettajien innostunutta mukanaoloa osuuskunnassa. Osuuskunta ja etenkin osuuskunnassa tapahtuva työssäoppiminen yrittäjänä on käytössä 11 koulutuskuntayhtymässä, joten sen on todettu soveltuvan hyvin oppimiseen 2. asteella. Tässä mallissa 2. asteen opiskelijat suorittavat ammattiaineiden työssä oppimisen osuuskunnassa hankkien itse työpaikkansa ja huolehtien myös tarjousten teosta, laskutuksesta sekä jälkilaskelmista. Osuustoiminnan mahdollistama erilainen oppimisympäristö on ollut opiskelijoita ja opettajia motivoivaa mistä johtuen oppiminen on ollut entistä laadukkaampaa. Haapajärven Ammattiopistolla tekemääni sähköpostikyselyyn vastausprosentti oli 28. Pieneksi jäänyt vastausinnokkuus johtuu varmastikin muutosvastarinnasta ja siitä ettei asiaa koeta omaksi. Kyselyyn sain kuitenkin erittäin kehittäviä ja hyviä vastauksia liittyen osuustoimintaan ja toimeksiantaja on niihin tyytyväinen. Olen myös saanut muutaman kollegan innostumaan hankkeesta, joten pääsemme lähtemään liikkeelle jo vuoden 2013 aikana. Avainsanat osuustoiminta, yrittäjyyskasvatus, työssäoppiminen Sivut 32 s.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 YRITTÄJYYSKASVATUS 2. ASTEELLA... 2 2.1 Yleistä... 2 2.1.1 Yrittäjyyskasvatuksen arvioinnista... 6 2.2 Miksi yrittäjyyskasvatus on tärkeää?... 9 2.3 Työssäoppiminen yrittäjänä... 9 2.4 Opettaja valmentajana?... 13 3 OPISKELIJA YRITTÄJÄKSI?... 15 3.1 Yritysmuotojen vertailu... 15 3.2 Miksi osuuskunta?... 16 3.2.1 Minkälainen osuuskunta?... 17 4 OSUUSKUNNAN PERUSTAMINEN... 18 4.1 Käytännön viralliset toimet... 18 4.2 Muita toimia perustamiseen liittyen... 18 5 KYSELY OSUUSTOIMINNASTA HAAPAJÄRVEN AMMATTIOPISTON HENKILÖKUNNALLE... 20 5.1 Kyselyn sisältö... 20 5.2 Vastausten analysointia... 20 5.2.1 Miksi osuuskunta Haapajärven Ammattiopistolle?... 21 5.2.2 Miksei osuuskuntaa, mitä uhkia?... 22 5.2.3 Mitä opiskelijat voisivat tehdä osuuskunnassa?... 25 5.2.4 Lähtisitkö itse mukaan? Miksi lähtisit/et lähtisi?... 26 5.2.5 Opetus ja oppiminen osuuskunnassa. Mitä mahdollisuuksia se suo?... 27 5.2.6 Milloin opiskelijan olisi hyvä liittyä osuuskuntaan?... 28 6 TYÖN TULOKSET JA JATKOSUUNNITELMAT... 29 LÄHTEET... 31

1 JOHDANTO Suomessa on ollut osuustoimintaa ja 1800-luvun loppupuolelta asti. Silloin Hannes Gebhard ja hänen vaimonsa Hedvig Gebhard toivat osuustoiminta-aatteen Suomeen. Osuuskuntia on Suomessa enimmillään ollut 1930-luvulla kuutisen tuhatta ja vuonna 2010 niitä oli noin 4200. (Pellervo-seura ry. 2004.) YK on julistanut vuoden 2012 kansainväliseksi osuustoimintavuodeksi. Tämän vuoden on tarkoitus edistää tietämystä osuustoiminnasta, rohkaista ihmisiä toimimaan osuuskunnissa ja kannustaa eri maiden hallituksia kehittämään osuuskuntien synnylle ja kasvulle suotuisaa toimintaympäristöä. (YK 2012.) Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymässä (JEDU) on päätetty myös tarttua haasteeseen ja tarjota opiskelijoille sekä työntekijöille mahdollisuus kehittää itseään osuustoiminnan parissa. Vuoden 2012 aikana kartoitetaan osuuskunnan perustamiseen tarvittavat perustiedot, laaditaan osuuskunnan säännöt ja jäsenyyden ehdot, sovitaan yhteiset toimintatavat, kartoitetaan oppilaitoksissa oleva osaaminen sekä oppilaitosten kiinnostus lähteä mukaan osuustoimintaan. Ajatuksena on, että JEDUun perustettaisiin vuoden 2013 alussa Jedupaja OSK, johon sitten rekisteröitäisiin aputoiminimenä oppilaitoskohtaiset osuuskunnat. Tämä menettely säästää rekisteröintikustannuksia ja vähentää hallintokustannuksia merkittävästi. JEDUssa on tavoitteena, että vuoden 2014 aikana kaikissa oppilaitoksissa toimisi oma osuuskunta. Tässä opinnäytetyössä tavoitteenani on selvittää yleisiä osuuskunnan perustamiseen liittyviä käytänteitä sekä kartoittaa millaista osuustoimintaa Haapajärven ammattiopiston opiskelijat ja opettajat voisivat harjoittaa. Tarkoitus on myös analysoida yrittäjyyskasvatuksen periaatteita ja niiden hyödyntämistä osuustoiminnassa. 1

2 YRITTÄJYYSKASVATUS 2. ASTEELLA 2.1 Yleistä Jyrki Katainen sanoo hallitusohjelmassaan: Koulutuksen työelämäyhteyksiä, sekä tietoa kansalaisen työntekijän sekä yrittäjän oikeuksista ja velvollisuuksista antavaa työelämä- ja yrittäjyyskasvatusta vahvistetaan kaikilla koulutusasteilla (Valtioneuvosto 2011). Yrittäjyyskasvatus ei ole pelkästään sitä, että opetetaan opiskelijalle yritystoimintaa, yrityksen perustamista, verotusta tai kirjanpitoa. Eräs yrittäjyyskasvatuksen perusajatuksista on se, että opiskelija osaa tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Näiden pohjalta nuori osaa hakeutua oikeanlaiseen koulutukseen sekä työpaikkaan. Yrittäjyyskasvatuksessa huomioidaan myös se, että meidän kaikkien tulee osata toimia yhdessä muiden kanssa. Yrittäjyyskasvatus on opettajan apuna, kun hän haluaa rakentaa opettaviin aiheisiin uusia näkökantoja ja saada niiden avulla erilaiset oppijat innostumaan opetuksesta ja kantamaan vastuun omasta oppimisestaan. Oppijoiden tulee miettiä ja tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa kyetäkseen kehittymään. Oppijan tulee myös kyetä analysoimaan omaa oppimistaan, jotta jatkuva kehittyminen olisi mahdollista. Yrittäjyyskasvatuksen tarkoituksena on auttaa opiskelijoita tunnistamaan yrittäjämäiset mahdollisuudet ja käyttämään niitä hyväkseen. Näitä mahdollisuuksia ovat tilanteet, joissa on mahdollista myydä jotain tuotetta tai palvelua suuremmalla hinnalla kuin mitä sen tuottaminen maksaa. Tähän oppilaitoksen yhteydessä toimiva osuuskunta sopii erinomaisesti, koska opiskelijat ovat työsuhteessa osuuskuntaan ja heidän täytyy tuotteita tai palveluita myydessä itse hinnoitella ne. Keskeistä osuuskunnan toiminnassa on myös ideoida asioita yhdessä sekä tehdä niitä yhdessä. Yrittäjän taitoihin kuuluvat muun muassa epävarmuuden sietäminen, riskinottokyky, mahdollisuuksien havainnointi, innovaatiokyky, yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot sekä kyky luoda erilaisia verkostoja ja toimia niissä. Kaikkia näitä taitoja pääsevät osuuskunnan jäsenet harjoittamaan oppilaitoksessa toimivassa osuuskunnassa opettajien ja muiden jäsenten tukiessa heidän toimintaansa. 2

Pihkalan ja Ruskovaaran (2011, 53) mukaan yrittäjyyskasvatuksen tavoitteita voidaan määrittää seuraavasti: 1. Yrittäjyys on yhteiskunnalle merkittävä asia. Tämä edellyttää opiskelijoilta yrittäjyysmyönteistä asennetta. 2. Opiskelijoiden tulisi oppia yrittäjämäinen tapa toimia ja havainnoida ympäristöä. Siksi esimerkiksi vastuullisuus ja tiimityötaidot ovat tärkeitä. 3. Yrittämisen tulisi olla opiskelijoille niin tuttua, että he voisivat pitää sitä realistisena tapana työllistyä. Remeksen mukaan (2001, 370) yrittäjyyskasvatus voidaan jakaa kolmeen osaan: ulkoiseen yrittäjyyteen sisäiseen yrittäjyyteen omaehtoiseen yrittäjyyteen. Opetettaessa ulkoista yrittäjyyttä keskitytään business-ajatteluun ja siihen liittyviin käytännön asioihin. Sisäistä yrittäjyyttä kehitettäessä panostetaan yhteistoiminnalliseen pedagogiikkaan. Omaehtoinen yrittäjyys taas liittyy itsensä löytämiseen ja kehittämiseen sekä kehittämisen halun aikaansaatiin. Omaehtoiseen yrittämiseen liittyy myös oman toiminnan reflektointi ja sen avulla tehtävät johtopäätökset. Oppiminen yrittäjyyskasvatuksessa on oppijan mahdollisuuksia laajasti kehittävä tehtävä, jonka avainsanoja ovat avoimuus, vastuullisuus ja vapaus (Remes 2001, 379). Kuvio 1. Yrittäjyyden muodot. (Kyrö 2001) 3

Yrittäjyyskasvatus on käsitteenä haastava ja moninainen. Kyrö ja Ripatti (2006) ovat täydentäneet kuviossa 1 esitettyä käsitteen määrittelyä jakamalla yritäjyyden seuraavasti: 1. yksilön yrittäjämäinen toimintatapa 2. ulkoinen yrittäjyys eli pienyrityksen omistaminen ja johtaminen 3. organisaatioyrittäjyys eli organisaation kollektiivinen toimintatapa 4. sisäinen yrittäjyys, joka liittyy yksilön sekä organisaation yrittäjämäiseen toimintatavan dynamiikkaan. Yrittäjyyden eri muodot ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Yrittäjyydessä pohjalla on aina ihmisen luoma toiminta. Yksilönä yrittäjä on vapaa, kokonaisvaltainen ja uniikki toimija, joka havainnoin ympärillään olevia mahdollisuuksia eri tavoin ja soveltaa uutta tietoa ottaen samalla vastuun omasta elämästään. Tärkeää on, että yrittäjä tutkii ympäristöään ja osaa ottaa sen suomat tilaisuudet käyttöönsä epäonnistumisen uhallakin. Yrittäjän tulee on kekseliäs ja uskaltaa tehdä asioita uudella tavalla. (Kyrö ym. 2006, 6.) Yrittäjyyskasvatuksen pedagogisen toimintatehtävän mukaan oppiminen on oppijan kykyjä ja mahdollisuuksia kehittävää toimintaa. Tämän toiminnan tärkeinä lähtökohtina ovat avoimuus, vapaus ja vastuullisuus. Oppimista voidaan pitää omakohtaisena ja merkittävänä kokemuksena, joka on vuorovaikutteinen prosessi ja siihen kytkeytyy kokonaisvaltainen tuotteen/tehtävän kehittäminen (Remes 2001, 379). Pohdittaessa opettamista yrittäjyyskasvatusen näkökulmasta tulee huomioida ettei lähtökohta ole milloinkaan teoreettinen. Opettajan tulee saada aikaan oppimisympäristö, jossa opiskelija itse kehittää uusia tapoja suoriutua tehtävistä. Opiskelijan tulee myös oppia tuntemaan, näkemään ja kertomaan muille oppimastaan ja ajatuksistaan. Hänen tulee henkilökohtaisesti sisäistää tieto ja taito, jotta opettaja hänelle haluaa opettaa. Opiskelijan tulee siis olla aktiivinen toimija oppimisprosessissaan eikä passiivinen tiedon vastaanottaja. (Kyrö ym. 2006, 8.) Opettajana ei voi eikä pysty osamaan kaikkea sitä tietoa ja taitoa, joita opiskelijat opiskelevat. Tärkeänä osana nykypäivän oppimista on oppiminen autenttisesta oppimisympäristössä, kuten työpaikoilla tai vaikka koululla toimivassa osuuskunnassa. Tässä mielessä opettajan tulee ymmärtää yrittäjyyskasvatus enemmän opetuksen menetelmänä kuin ainoastaan opetuksen sisältönä. Toisella asteella tulisi opettajien hyödyntää tätä näkökulmaa kaikessa opetustyössään ja antaa nuorten itse oppia. (Lepistö 2011, 13.) Opettajan tulee uusia oppimisympäristöjä luodessaan miettiä miten opetussuunnitelmassa pysyen annetaan opiskelijoille mahdollisuus luoda uutta ja keksiä itse, saada oppijat ottamaan vastuu omasta oppimisestaan. Kun luodaan uusia ympäristöjä oppia voidaan samalla avata oppilaitosta oppijoiden arjen ja muun yhteiskunnan suuntaan. Tässä kohden yrittäjyyskasvatus on loistava vaihtoehto. Sen tulisi olla oppijoiden 4

asennetta muokkaavaa sekä yritteliäisyyttä kehittävää. Oppijoiden toimeliaisuuden kehittäminen kasvattaa heidän uskoa omaan itseensä ja omaan oppimiseensa. He sitoutuvat oppimisprosessiin ja kokevat, että ovat sen haltijoita ja uskovat voivansa aidosti vaikuttaa asioihin. Opetusministeriö on linjannut Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivoissa (2009), että yrittäjyyskasvatus on osa elinikäistä oppimista, jossa ihmisen koulutus- ja oppimispolkujn eri vaiheissa yrittäjyyteen liittyvät valmiudet kehityvät ja täydentyvät. Yrittäjyyskasvatuksessa kyse on elämänhallinnan, vuorovaikutuksen ja itsensä johtamisen taidoista, kyvystä innovaatioihin ja muutosten kohtaamiseen. Koulutuksen ja kasvatuksen tehtävä on tukea yrittäjyyden kehittymistä toimintatavaksi, jossa asenne, tahto ja halu toimia yhdistyvät tietoihin ja korkeaan osaamiseen. Opetusministeriön linjauksen mukaan toisella asteella syvennetään yrittäjyyskasvatuksen osaamista ja mukaan tulee ottaa myös yritystoimintaan liittyvät valmiudet. Tähän linjaukseen soveltuu erinomaisesti opiskelijan toiminta oikeassa yrityksessä, kuten osuuskunnassa. Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivoissa (Opetusministeriö, 2009) pidetään tärkeänä verkostoitumista. Verkostoitumalla eri yhteistyötahojen kanssa voidaan kehittää kasvatuksen ja opetuksen tavoitteita ja sisältöjä, oppimisympäristöjä sekä toimintakulttuuria, joissa oppijan yrittäjämäiset valmiudet ja elämänhallinta vahvistuvat. Näin oppijalla kehittyvät tiedolliset, taidolliset ja asenteelliset valmiudet sekä toimintatapa, jotta hän kykenee toimimaan yrittäjämäisesti omassa henkilökohtaisessa elämässään yhdssä toisten kanssa. Tämän toiminnan tavoitteena on vahvistaa sitä, että oppijan on helppo toimia tulevaisuuden työmarkkinoilla, joko yrittäjänä tai toisen palveluksessa. Yrittäjyyskasvatuksen toimenpiteiden tavoitteena on myönteisten asenteiden lisääminen, yrittäjyyteen liittyvien tietojen ja taitojen kehittäminen, uuden yrittäjyyden aikaansaaminen, yrittäjien ja yrityksissä olevan henkilöstön osaamisen kehittäminen sekä yrittäjämäinen toimintatapa työpaikoilla ja kaikessa muussakin toiminnassa. Yrittäjäjyyskasvatus perustuu elinikäiseen oppimiseen ja verkostomaiseen toimintatapaan. (Opetusministeriö 2009.) Muuttuvassa yhteiskunnassa yrittäjiltä vaadittava osaamistaso on noussut. Tämä lisää vaatimuksia myös suomalaiselle koulutusjärjestelmälle. Noin 30% yrittäjistä on ammatillinen koulutus, 3% on suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon ja akateemisia yrittäjiä on 9%. (Opetusministeriö 2009.) Opetusministeriön (2009) mukaan yrittäjämäinen ja yrittäjyyteen suuntaava toimintatapa on oppilaitosten menestystekijä. Tämä perustuu kaikkien oppijoiden aktivoimiseen ja tässä Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä on voimakkaalla tahtotilalla mukana. Oppilaitoksen tehtävänä on yrittäjämäisessä toimintakulttuurissa kasvattaa oppija vastaamaan itsestään ja tekemisistään, rohkaista ottamaan uusia askelia 5

epäonnistumisen uhallakin sekä kehittää valmiuksia ja keinoja vaikuttaa osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Oppilaitoksissa koulutukselliset haasteet liittyvät oppimisympäristöjen kehittämiseen. Yrittäjyyttä tukevassa oppimisympäristössä tärkeitä ovat seuraavat asiat: oppijan oma aktiivisuus opiskellaan reaalimaailmaa vastaavassa tilanteessa oppijoilla on mahdollisuus olla suoraan vuorovaikutuksessa yrittäjyyden kanssa opetus rakennetaan vurovaikutukselle ja ongelmanratkaisulle oppija saa tukea erilaisten asiantuntijoiden verkostosta opettaja on organisaattori, ohjaaja ja oppimisympäristön suunnittelija, ei niinkään tiedon jakaja (Opetusministeriö 2009). Tällaisessä oppimisympäristössä vastuu oppimisesta on oppijalla, häntä kannustetaan tekemään itse, ohjataan hänet huomaamaan mahdollisuuksia ja kannustetaan häntä tarttumaan niihin, vahvistetaan oivaltavaa ja keksivää oppimista, tuetaan luottamusta omiin kykyihin, annetaan mahdollisuuksia riskien ottamiseen sekä ohjataan tavoiteelliseen työskentelyyn toisten kanssa. (Opetusministeriö 2009.) Yrittäjyyskasvatusmainen opetus voi tapahtua kokonaan tai osittain avoimessa oppimisympäristössä. Tälläisessä oppimisympäristössä opettaja ei suunnittele kurssia kokonaan etukäteen vaan opiskelijalla on mahdollisuus itse luoda tavoitteensa sekä suunnitella opiskelunsa. (Ahvenharju & Tukkimäki-Hildén 2011, 152.) Nykyisellään toisella asteella opintoihin kuuluu viisi opintoviikkoa yrittäjyys- ja yritystoimintaopintoja sekä 20 opintovikkkoa työssöoppimista. Näin kaikki opiskelijat saavat perustiedot yritystoiminnasta sekä valmiudet toimia yrittäjämäisesti työntekijänä. Tätä on Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymän kaikissa oppilaitoksissa tarkoitus vahvistaa osuustoiminnan avulla vimeistään vuoteen 2014 mennessä. 2.1.1 Yrittäjyyskasvatuksen arvioinnista Yrittäjyyskasvatuksen arvioinnissa tulee keskittyä oppimisprosessiin ja sen aikana tapahtuvaan taitojen oppimiseen sekä opiskelijan omakohtaiseen arviointiin. Tavoitteena on, että opiskelija ymmärtää kaiken oppimisen olevan arvokasta tapahtuupa se harrastuksissa, kotona tai oppilaitoksessa. Tärkeää on osata siirtää opittu asia uuteen yhteyteen ja yhdistää sitä aiemmin opittuun. Arvioinnissa käyttää vaihtelevia arviointitapoja ja antaa sijaa itsearvioinnille sekä vertaisarvioinille. (Ahvenharju ym. 2011, 152.) 6

Tiikkalan ja Seikkula-Leinon (2011, 164) tutkimusten mukaan yrittäjyyskasvatuksessa tulisi arvoida ensisijaisesti prosessia, oppijan sitoutumista, tahtoa ja motivaatiota (Kuvio 2). Toiseksi arvioinnin kohteena tulisi ko. tutkimuksen mukaan olla opiskelijan aktiivisuus, innostuneisuus ja omatoimisuus. Vimeiseksi tulisi arvoida oppimistuloksia. Kyseisen tutkimuksen mukaan yrittäjyyskasvatuksen arviointia tarvitaan oppimisen motivoimiseksi. Samassa yhteydessä todettiin, että tärkein yrittäjyyskasvatuksen arviointimenetelmä on itsearviointi. Seuraavilla sijoilla olivat vertaisarviointi, portfolio, keskustelu ja lomake. Tiikkalan ja Seikkula-Leinon (2011, 165) tutkimuksen mukaan yrittäjyyskasvatuksen arviojana tärkein on opiskelija itse, sitten opettaja ja vanhemmat. Neljänneksi tärkeimpänä pidettiin yrittäjiä ja viidenneksi elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajia. Yrittäjyyskasvatusta on tärkeintä arvioida prosessin aikana. Toiseksi tärkeimmäksi ajankohdaksi nousi hetki heti prosessin jälkeen ja kolmanneksi ennen prosessia. Vähiten tärkein ajankohta oli viiveellä prosessin jälkeen. (Tiikkala & Seikkula-Leino 2011, 165.) 7

1. Järjestelmätaso Lait, jotka liittyvät opetuksen järjestämiseen Hallitusohjelmat ja OKM:n strategiat Mitä? 2. Ohjelmataso Opetussuunnitelmat Prosessia Oppijan sitoutumista, tahtoa, motivaatiota, aktiivisuutta, innostuneisuutta ja omatoimisuutta Oppimistuloksia Miksi? Miten? Kuka? Milloin? Motivaatio oppimiseen kasvaa Suuntaa eteenpäin ja rakentaa tulevaisuutta Palaute opettajalle Itseisarviointi Vertaisarviointi, portfolio, keskustelu, lomake Sanallisesti, ehkä arvosana yrittäjämäisistä valmiuksista Monipuolisesti Oppija, opettaja Vanhemmat, yrittäjät Elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajat Oppijaryhmä Prosessin aikana Prosessin jälkeen Ennen prosessia Yrittäjyyskasvatuksen arvot Vastuunotto Luovuus Yhteistyökyky Sitoutuminen Pitkäjänteisyys Ongelmanratkaisutaito Ihmisen kokonaisvaltainen ja moniuloitteinen kasvu Epävarmuuden sietokyky Itseluottamus Aloitekyky Virheistä oppiminen, virheiden kääntäminen positiiviseksi Arvioinnissa Reiluus Oikeudenmukaisuus Validius ja reliaabelius Tasa-arvo Läpinäkyvyys Motivoituvuus oppimaan Vaativuus Erinomaisuuden osoittaminen Vaikuttavuus ja tehokkuus Esteettineneheys,sopusointuisuus Yhtenäisyys ja hyväksyttävyys Kuvio 2. Arvot sekä järjestelmä- etä ohjelmatason näkökulmat yrittäjyyskasvatuksen yksilöarvioinnissa. (Tiikkala ym. 2011, 167.) 8

2.2 Miksi yrittäjyyskasvatus on tärkeää? Wagner (2011, 107) esitti tutkimuksessaan yritysjohtajille kysymyksen: Mikä on työntekijän tärkein ominaisuus? Yksiselitteinen vastaus oli, että kaikkein tärkein ominaisuus omata kyky kysyä oikeita kysymyksiä. Toinen tärkeä kyky on keskustelutaito. Nykyään kaikki työ tehdään tiimeissä, joten työntekijän täytyy osata työskennellä muiden kanssa. Työntekijän täytyy osata sitouttaa asiakkaat ja saada selville heidän tarpeensa. Ilman sitä ei ole töitäkään. Työntekijän tärkeimpinä ominaisuuksina Wagner (2011, 108 109) pitää: 1. Kriittinen ajattelu ja ongelmien ratkaisukyky. Menestyjät kyseenalaistavat sen miten asiat on tehty ennen. 2. Yhteistyö ja johtajuus. 3. Joustavuus ja mukautumiskykyisyys. 4. Aloitteellisuus ja yritteliäisyys. 5. Tehokas suullinen ja kirjallinen viestintä. 6. Kyky vastaanottaa ja analysoida tietoa. 7. Uteliaisuus ja mielikuvituksellisuus. Toisen asteen oppilaitoksissa tulee opiskelijoille luoda yrittäjämäinen asenne toimia, sillä siitä on heille itselleen merkittävää etua toimivat he sitten yrittäjinä tai toisen palveluksessa. 2.3 Työssäoppiminen yrittäjänä Yrittäjyys on monelle toisen asteen opiskelijalle varteenotettava vaihtoehto valmistumisen jälkeen. Opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus harjoitella yrittäjyyttä jo opiskeluaikanaan. TOY-malli eli Työssäoppiminen yrittäjänä -malli tarjoaa tähän hyvän mahdollisuuden. Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa työssäoppimisen voi tehdä Taidosto-osuuskunnassa, jonka jäseneksi opiskelijat liittyvät ja ovat sitten työsuhteessa osuuskuntaan työssäoppimisen ajan. Tärkeähän yrittäjyyden oppimisessa on se, että opiskelija pääsee kontaktiin oikean asiakkaan kanssa. (Leppä 2012.) Ikaalisissa Terhi Leppä on kehittänyt TOY-mallia (Kuvio 3). IKATAssa on TOY-tiimi, johon kuuluu TOY-valmentaja sekä opiskelijoita eri ammattialoilta. Valmentaja toimii yhteistyössä ammattiaineen opettajan kanssa. TOY-jaksolla suoritetaan sekä ammatillisia että yrittäjyyteen liittyviä opintoja. Koska toisen asteen koulutus sisältää pakollisia yrittäjyyskasvatusopintoja 5 ov, on tämä mahdollista. Ikaalisissa räätälöidään jokaiselle opiskelijalle sopiva kokonaisuus opinnoista. (Leppä 2012.) 9

Kuvio 3. Ikaalisten TOY-malli. (Leppä 2012) TOY:n kautta opiskelija saa palautetta sekä asiakkaalta, TOYvalmentajalta, ammattiaineen opettajalta sekä muita TOY-ryhmään kuuluvilta opiskelijoilta vertaispalautteen muodossa. TOY-mallissa olennaisena osana ovat opiskelijoiden yhteiset tapaamiset valmennuspäivillä. Opiskelijan oman yrityksen kehittämistä varten on hyvä osata verkostoitua. Yhteiset tapaamiset ja niihin liittyvä opiskelu ja keskustelut ovat oiva tie kohti tiimioppimista. (Leppä 2012.) 10

Ikaalisissa valmennuspäivien teemat ovat: Minä ja yrittäjyys toylaisten omat caset Markkinointi & luovuus ja asiakkuudet Asiakas tuote tekijä Itsensä johtaminen Asiakas ja hinnoittelu Tapahtumaan osallistuminen Yrittäjyys ja oppiminen. (Leppä 2012.) Jyväskylän Ammattiopistolla on myös käytössä TYO-malli (Kuvio 4). Heilläkin opiskelijat voivat halutessaan liittyä osuuskuntaan jäseniksi. Osuuskunnassa opiskelija on työntekijäasemassa, mutta toimii kuten yrittäjä. Varikko Lämmittelyajot Ajot Ruutulippu Yrittäjyyden muoto Sisäinen Sisäinen ja ulkoinen Siirtymävaihe Ulkoinen Kantava teema Moottorin lämmitys Mitä yrittäjyys on? Kaasujalkaa kutittaa Oma firma. Moottori käynnistyy Onko minussa yritystä? Täysi vauhti päällä Olen yrittäjä! Yritys - NY opiskelijayritys Osuuskunnassa juniorina Oma yritys Osuuskunnassa seniorina Kehityskohteet ja harjoitettavat taidot Oma-aloitteisuus Asiakkaan kohtaaminen Omien kehittymistarpeiden tiedostaminen Ammattiidentiteetin kehittäminen Liikeidean kehittäminen Liiketoiminnan turvallinen kokeileminen Ensimmäisten asiakkuuksien hankkiminen Ensimmäisten kaupallisten tuotteiden kehittäminen Yrittäjyystaitojen vahvistaminen Yrittäjäidentiteetin kehittäminen Liiketoiminnnan turvallinen harjoittaminen Liiketoimintaverkostojen rakentaminen Itsensä johtaminen Itsensä työllistäminen yrittäjänä Tuotteistaminen Verkostojen rakentaminen Yrittäjänä kasvaminen Opiskelumuoto (esimerkkejä) Kaikille pakolliset yrittäjyysopinnot 5 ov Ammattitaitoa täydentävät opinnot 4 ov Integrointi ammatillisiin opintoihin, esim. asiakaspalvelu ja TOP Yrittäjyysopinnot Yrittäjyys 10 ov Työssäoppiminen Integrointi ammatillisiin opintoihin Yrittäjyysopinnot Yritystoiminta 10 ov Työssäoppiminen yrittäjänä Integrointi ammatillisiin opintoihin Jatko-opinnot, esimerkiksi Yrittäjän ammattitutkinto Kuvio 4. Yrittäjäksi kasvamisen polku Jyväskylän Ammattiopiston malli. (Mursula 2010.) 11

Eri osapuolen roolit TOY-mallissa ovat seuraavat (Mursula 2010): 1. Opiskelija: Oppii yrittäjyystaitoja, tiimi- ja yhteisöllisyystaitoja sekä ammattitaitoja. 2. TOY-valmentaja: Valmentaa yrittäjyys- ja tiimitaitojen osalta, osittain ammattitaidon osalta sekä toimii arvioijana näyttötilanteessa. 3. TOP-opettaja: Valmentaa ammattitaidon osalta ja on mukana arvioijana näyttötilanteesa. 4. Yrittäjäkummi: Toimii opiskelijan tutorina ja/tai mentorina. Osallistuu tarvittaessa valmennustoimintaan. Toimii tarvittaessa arvioijana näyttötilanteessa. 5. Asiakas: Ostaa tuotteita ja palveluja opiskelijalta. Toimii tarvittaessa arvioijana näyttötilanteesa. 6. Osuuskunta: Juridinen yksikkö liiketoiminnan harjoittamiseen. Hallinto- ja kirjanpitopalvelut. Tarjoaa markkinointitulea ja yhteyksiä asiakkaisiin. Tarjoaa mahdollisuuksia ammattitaidon kehittämiseen. Laajempi yhteisö opiskelijalle. 7. Tiimi: Oppimisyhteisö. Tietyissä tilanteissa toiminnallinen yhteisö. Työssäoppiminen yrittäjänä eroaa normaalista työssäoppimisesta siten, että työtehtäviä ei ole etukäteen suunniteltu. Opiskelijat joutuvat itse miettimään asioita ja etsimään työnsä ja asiakkaansa. Opiskelijat saavat työstään palkkaa esimerkiksi osuuskunnan kautta, mikä edesauttaa yrittäjyyden oppimista. (Mursula 2010.) Valmennuspedagogiikassa toimivat seuraavat lähtökohdat (Mursula 2010): 1. Valmentaja suuntaa toimintaa, mutta oppija tuo itse sisällöt valmennuspäiviin sekä synnyttää niitä lisää yhdessä muiden kanssa (ohjattu sosiokonstruktivismi). 2. Valmentaja pyrkii kysymään, ei vastaamaan (reflektiopinta ja ohjaus, ei tiedon syöttäminen). 3. Kokeileminen ja kokeilujen reflektointi yhdessä muiden kanssa synnyttää oppimisen kehän (learning-by-doing & tiimioppiminen). 4. Oppija itse osallistuu aktiivisena tahona oman opinpolkunsa suunnitteluun ja tavoitteiden asettamiseen (itsejohdettu oppiminen). 5. Valmennuspäivät eivät ole täysin ennalta suunniteltuja, vaan niiden sisällöt syntyvät niihin osallistuvien oppilaiden vuorovaikutuksesta, ideoista, kokemuksista ja ajatuksista (dynaaminen näkemys). 6. Oppiminen on niin tiedollista, motorista kuin tunteellista. Tunneelämää ja sen kautta kehittyvää asenteellisuutta ei marginalisoida (holistinen oppiminen). 7. Konteksti on tiimiyrittäjyys (kontekstisidonnaisuus). 12

Valmentajalla on käytössään moni työkaluja valmennuspäivien järjestämiseen (Mursula 2010): Oppimissopimus (suunnitelma TOY-jaksolle) Ennakkotehtävät ennen kutakin valmennuspäivää Lyhyet tietoiskut valmentajan toimesta Pienryhmäharjoitteet valmennuspäivissä (esim. workshopit) Oppilaiden esitelmät Aivoriihet Itsearviointitehtävät Treenipäiväkirja (henkilökohtainen reflektointi) Yrittäjyyteen liittyvä kirjallisuus Valmennusmateriaalit Portfolio Seminaarit ja tapahtumat (esim. Tulimyrsky -tapahtuma) Vierailijoiden esitelmät. 2.4 Opettaja valmentajana? Toisen asteen koulutus on murrosvaiheessa. Opiskelijat haluavat oppilaitokseen tullessaan viihtyä, tehdä käsillään töitä. Peruskoulusta tuttu luokkahuoneoppiminen ei heitä kiinnosta. Opettajat ovat haasteen edessä ja heidän tulisi kehittää uusia oppimisympäristöjä ja oppimistapoja, jotta opiskelijoiden mielenkiinto opiskeluun säilyy ja he kokevat saavansa opiskelustaan niitä asioita, joita ovat tulleet hakemaan. Vuonna 2008 alkanut valtakunnallinen Hope-hanke on tarttunut tähän haasteeseen. Hopen tavoitteena on yrittäjyyden oppimisympäristöjen synnyttäminen oppilaitoksiin ja koulutuskuntayhtymiin. Oppilaitokset haastavat itsensä oman oppimisympäristönsä synnyttämiseen, sen toiminnan käynnistämiseen ja edelleen kehittämiseen. Kaikkien toimien päämäärä on opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksien nostaminen. Hanke on suunnattu 2.asteen ammatillisten opettajien ammattitaidon kehittämiseen. Hope sanalla on tässä yhteydessä monta merkitystä, esimerkiksi Huippu ope, Hyvä ope ja hope. (Hope-hanke 2008.) Hopen ajatuksena on kasvattaa opettajista valmentajia, jotka antavat opiskelijoille tilaa oppia ja kantaa itsenäisesti vastuuta oppimisestaan. Tätä varten opettajia on valmennettu tiimioppimisen ja yrittäjyyskasvatuksen käyttäjiksi. Hankkeessa mukana olleet opettajat ovat käyneet Jyväskylässä Tiimiakatemia tiimimestarikoulutuksen, joka valmentaa opettajat tiimioppimisen menetelmiä käyttäviksi yrittäjyyskasvattajaksi. Puolitoistavuotta kestävässä valmennuksessa opettajien kesken tapahtuu vertailuoppimista ja verkostoitumista. Tähän verkostoon opettajat voivat myöhemmin koulutuksen jälkeenkin tukeutua vaikeina hetkinä. (Tuuri 2011, 23 24.) Tutustuttuani aiheeseen pitäisin ehdottoman hyvänä, että Haapajärven ammattiopistolta lähetettäisiin syksyllä 2012 alkavaan Tiimimestarit Hope -koulutukseen työpari, joka jo koulutuksen aikana ja sen jälkeen olisi ak- 13

tiivisesti mukana perustettavan osuuskunnan toiminnassa hyödyntäen sitä omassa opetustyössään ja toimien osuuskunnan toiminnan katalysaattorina. Haapajärven ammattiopistolla on etenkin metsätalouspuolen opinnoissa onnistuneesti jo viety pakollistenkin aineiden opintoja pois luokkahuoneesta autenttiseen ympäristöön eli metsään. 14

3 OPISKELIJA YRITTÄJÄKSI? 3.1 Yritysmuotojen vertailu Nykyisessä talous- ja työllisyystilanteessa tulee opiskelijan olla itse aktiivinen ja omatoiminen työllistyäkseen valmistumisen jälkeen kilpailuilla työmarkkinoilla. Vaikka opiskelija ei perustaisi omaa yritystä, tulee hänen olla yrittäjähenkinen pärjätäkseen työmarkkinoilla. Tähän häntä valmentaa mahdollisuus kokeilla yritystoimintaa opiskeluaikana. Suomessa yrittäjä voi yritystoimintaa harjoittaa monella eri tavalla. Yritysmuotoja Suomessa ovat: 1) Yksityinen elinkeinonharjoittaja Jos haluaa yrittää yksin, niin mahdollisia yritysmuotoja ovat yksityinen toiminimi sekä yhdenmiehenyhtiö (osakeyhtiö). Toiminimi on yksinkertaisin yritysmuoto, jossa päätöksenteko kuuluu yrittäjälle itselleen ja hän henkilökohtaisesti vastaa yritystoiminnan mukanaan tuomista velvollisuuksista. Toiminimessä elinkeinonharjoittaja omistaa yritystoimintaan kuuluvan omaisuuden. Yritystoiminnan varat ja velat on kuitenkin pidettävä erillään yrittäjän yksityisistä varoista ja veloista. Pääomapanokselle toiminimessä ei ole alarajaa. Toiminimi voidaan merkitä kaupparekisteriin tietyin edellytyksin ja ainoastaan perustamisilmoitus tarvitaan, ei mitään muita asiakirjoja. Kaupparekisteriin merkitseminen maksaa 75. (Pellervo-seura ry. 2010, 7 8.) 2) Avoin yhtiö Avoimessa yhtiössä tarvitaan ainakin kaksi perustajaa. Kaikki yhtiömiehet vastaavat koko omaisuudellaan muidenkin yhtiömiesten tekemistä sopimuksista ja edustavat yhtiötä osakkuutensa perusteella kaikissa asioissa. Avoimen yhtiön perustamiseen ei tarvita rahaa riittää, että yhtiömies antaa oman työpanoksensa yhtiöön. avoin yhtiö voidaan perustaa suullisella tai kirjallisella sopimuksella ja se on ilmoitettava kaupparekisteriin. Kaupparekisteriin merkitseminen maksaa 180. (Pellervo-seura ry. 2010, 7 8.) 3) Kommandiittiyhtiö Kommandiittiyhtiön perustamiseen tarvitaan ainakin kaksi henkilöä, joista toinen on vastuunalainen yhtiömies ja toinen äänetön yhtiömies. Äänettömän yhtiömiehen on suoritettava yhtiölle omaisuuspanos, työpanos ei riitä. Äänetön yhtiömies vastaa yhtiön velvoitteista vain pääomapanoksellaan. Vastuunalainen yhtiömies edustaa yhtiötä ulospäin ja vastaa yhtiön velvoitteista koko omaisuudellaan. Kommandiittiyhtiö voidaan perustaa joko kirjallisella tai suullisella sopimuksella ja se on ilmoitettava kaupparekisteriin. Kaupparekisteriin merkitseminen maksaa 180. (Pellervo-seura ry. 2010, 7 8.) 15

4) Osakeyhtiö Osakeyhtiössä ei ole rajoituksia osakasmäärälle. Perustajia voi olla yksi tai useampia ja ne voivat olla luonnollisia henkilöitä tai yhteisöjä. Osakeyhtiön minimiosakepääoma on 2500. Osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa. Osakeyhtiön osakkaat vastaavat osakeyhtiön velvoitteista ainoastaan sillä määrällä minkä on osakkeiden kautta sijoittanut yhtiöön. Osakeyhtiön nettovarallisuus ja voitto kuuluvat osakkaille. Päätäntävalta jakautuu euro per ääni periaatteella. Osakeyhtiön osakepääoma on kiinteä. Uusia omistajia osakeyhtiöön voi tulla vain osakeannilla tai kauppojen kautta, siksi on melko monimutkaista ottaa uusia osakkaita. Osakeyhtiö tulee merkitä kaupparekisteriin ja se maksaa 350. (Pellervo-seura ry. 2010, 7 8.) 5) Osuuskunta Osuuskunnan jäsenmäärä ja pääoma ovat etukäteen määräämättömiä. Osuuskunta voi ottaa ja erottaa jäseniä ja jäsen voi erota osuuskunnasta milloin haluaa. Tämä on yritysmuotona hyvin joustava. Osuustoimintalaki ei määrää osuuskunnalle minimipääomaa. Osuuskunnan voi perustaa kolme henkilö tai yhteisöä, minkä vuoksi se on erinomainen pien- tai perheyritystoiminnan muoto. Osuuskunnan jäsenet eivät ole henkilökohtaisessa vastuussa osuuskunnan velvoitteista, ellei säännöissä niin määrätä. Osuuskunnan nettovarallisuus ja ylijäämä kuuluvat osuuskunnalle toisin kuin osakeyhtiössä. Nettovarallisuus voidaan jakaa jäsenille, mikäli osuuskunta puretaan. Osuuskunnan säännöissä voidaan määrätä mahdollisen ylijäämän jaosta jäsenille. Pääomaa tulisi kuitenkin jättää myös osuuskunnan kehittämiseen. (Pellervo-seura ry. 2010, 7 8.) Osuuskunnan päätäntävalta jakaantuu yleensä ääni per jäsen periaatteella. Tästä voidaan poiketa säännöissä olevalla määräyksellä 1. asteen henkilöosuuskunnissa, kuitenkin niin ettei yhden jäsenen äänimäärä voi olla kuin 10 kertaa suurempi kuin toisen. 2. asteen osuuskunnissa joiden sääntöjen mukaan enemmistö jäsenistä on osuuskuntia tai muita yhteisöjä, voidaan jäsen per ääni periaatteesta poiketa vapaasti. Osuuskunnan toimintaperiaate voi olla aatteellinen tai voittoa ja jäsenilleen hyötyä tavoitteleva. Osuuskunnasta eroava jäsen saa sijoittamansa osuusmaksun takaisin vuoden kuluessa meneillään olleen tilikauden päättymisestä edellyttäen, että osuuskunnalla on jakokelpoista ylijäämää. Osuuskunta tulee ilmoittaa kaupparekisteriin ja siitä tulee 350 rekisteröintimaksu. (Pellervo-seura ry. 2010, 7 8.) 3.2 Miksi osuuskunta? Osuuskuntalaki (1 luku 2 ) sanoo, että osuuskunnan tarkoituksena on jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa siten, että jäsenet käyttävät hyväkseen osuuskunnan tarjoamia palveluita taikka palveluita, jotka osuuskunta järjestää tytäryhteisönsä avulla tai muulla tavalla. 16

Osuuskunta on jäsentensä omistama demokraattinen yhteisö, jonka tarkoitus on ennen kaikkea toimia jäsentensä eduksi ja hyödyksi. Osuuskunnan perustaminen ei myöskään vaadi suurta pääomaa, joten se soveltuu hyvin opetuksen tueksi oppilaitoksiin. Osuuskunnassa opiskelijat pääsevät itse päättämään omista asioistaan ja näkevät mitä oikean yrityksen pyörittäminen oikealla rahalla vaatii ja antaa. Opiskelijat voivat työllistää itse itsensä osuuskunnan avulla. Osuuskunnassa opiskelijat oppivat yhteistyötä ja verkostoitumista. Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymässä on suunniteltu, että perustetaan Jedupaja osk, johon sitten rekisteröidään aputoiminimillä oppilaitoskohtaiset osuuskunnat. Tämä malli on hyödyllinen siinä mielessä, että voidaan vähentää osuuskunnan hallinnointiin liittyvää kokoustamista. Oppilaitosten omat osuuskunnat voivat toimia itsenäisesti ja niiden toimintaperiaatteet voidaan kirjata erikseen. Rahallisesti tulee myöskin säästöä, koska osuuskunta tulee ilmoittaa joka tapauksessa aina ilmoittaa kaupparekisteriin. Tämä ilmoitus maksaa 350, mutta aputoiminimen rekisteröinti maksaa 75 /aputoiminimi. 3.2.1 Minkälainen osuuskunta? Osuuskunnat voidaan jakaa erilaisiin ryhmiin niiden tarkoituksen ja luonteen mukaan. On olemassa muun muassa perinteisiä tuottajaosuuskuntia, kuten osuusmeijerit sekä kuluttajaosuuskuntia, kuten osuuskaupat. Osuuskuntia voidaan luokitella myös jäsenen asiakassuhteen näkökulmasta: Hankintaosuuskunta hankki jäsenilleen tuotteita, joita he tarvitsevat mm. kotonaan tai työssään, esimerkkinä vesiosuuskunta. Markkinointiosuuskunnan tehtävänä on vastata jäsentensä valmistamien tuotteiden ja palveluiden markkinoinnista, esimerkkinä osuusmeijeri. Henkilöomisteinen osuuskunta on työntekijöidensä omistama yritys, jonka jäsenet ovat työsuhteessa osuuskuntaan ja myyvät omaa työpanostaan asiakkaille. Harvainosuuskunta on pieni osuuskunta, jossa on korkeintaan kymmenen jäsentä. (Pellervo-seura ry. 2010, 9.) Haapajärven Ammattiopistolle tarkoituksen mukaisin osuuskunta lienee työosuuskunta, jossa opiskelijat myyvät omaa osaamistaan alueen yrityksille ja yksityishenkilöille oikeaan ja kilpailukykyiseen hintaan. 17

4 OSUUSKUNNAN PERUSTAMINEN 4.1 Käytännön viralliset toimet Osuuskuntaa perustettaessa tulee osuuskunnalle löytää nimi ja sille ainakin yksi varavaihtoehto. Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymässä osuuskunnalla on työnimenä Jedupaja osk. Toiminimelle voidaan rekisteröidä rinnakkaistoiminimiä, jotka tulee ottaa mukaan osuuskunnan sääntöihin. Osuustoimintaa voidaan myös harjoittaa aputoiminimillä. Ne voidaan ottaa käyttöön osuuskunnan hallituksen päätöksellä. Aputoiminimet ilmoitetaan myös kaupparekisteriin ja samalla ilmoitetaan mikä on aputoiminimen toimiala. Varsinaisen osuuskunnan rekisteröinti maksaa 350 ja aputoiminimien rekisteröinti 75 /kpl. Maksut maksetaan etukäteen ennen rekisteröintiä. (Pellervo-seura ry. 2010, 43.) Osuuskunta perustetaan kirjallisella perustamiskirjalla, jonka allekirjoittajia ovat osuuskunnan perustajat ja heitä tulee olla vähintään kolme. He tulevat osuuskunnan jäseniksi. Perustajat voivat olla luonnollisia henkilöitä (opettajat ja opiskelijat) tai oikeushenkilöitä (Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä). Perustajat täyttävät osuuskunnan perustamisilmoituslomakkeen kaupparekisteriä varten ja maksavat perusilmoituksen käsittelymaksun 350. (Pellervo-seura ry. 2010, 44.) Perustamiskirjan liitteenä tulee olla osuuskunnan säännöt, joten ne tulee myöskin laatia ennen kuin perustamisilmoituslomake toimitetaan kaupparekisteriin. Heti perustamiskokouksen jälkeen tulee pitää hallituksen järjestäytymiskokous, jossa valitaan hallituksen puheenjohtaja ja mahdollinen toimitusjohtaja. Hallituksen jäsenet valitaan perustamiskokouksessa. (Pellervo-seura ry. 2010, 44.) 4.2 Muita toimia perustamiseen liittyen Osuuskunta tarvitsee toimiakseen ahkeria, sitoutuneita ja osaavia jäseniä. Jäsenten tiedot ja taidot ovat osuuskunnan tärkein voimavara. Jotta jäsenet voivat toimia yhdessä ja uusia jäseniä on helppo perehdyttää osuuskunnan toimintaan, tulee osuuskunnalla olla kirjoitetut sisäiset pelisäännöt sekä toimintatavat. Pelisäännöt luodaan jäsenten kesken yhdessä keskustelemalla ja miettimällä ja niitä voidaan aina tarvittaessa muuttaa ja korjata. Pelisääntöihin kirjataan myös osuuskunnan arvot vaikka osuustoimintaa ohjaavatkin osuustoiminnat perusarvot (Pellervo-seura ry. 2010, 11): omatoimisuus omavastuisuus demokratia tasa-arvo 18

oikeudenmukaisuus solidaarisuus rehellisyys avoimuus yhteiskunnallinen vastuu muista ihmisistä välittäminen. Osuustoiminnan yleiset periaatteet ovat: 1. Vapaaehtoinen ja avoin jäsenyys 2. Demokraattinen jäsenhallinto 3. Jäsenten taloudellinen osallistuminen 4. Itsenäisyys ja riippumattomuus 5. Koulutus, oppiminen ja viestintä 6. Osuuskuntien keskinäinen yhteistyö 7. Vastuu toimintaympäristöstä. (Pellervo-seura ry. 2010, 41) Osuuskunnan toiminta-ajatuksen tulee olla myös selvä. Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymän tapauksessa osuuskunnan toiminnan on tarkoitus tukea opetustyötä ja kasvattaa opiskelijoita yrittäjämäiseen toimintamalliin ja mahdolliseen yrittäjyyteen valmistumisen jälkeen. 19

5 KYSELY OSUUSTOIMINNASTA HAAPAJÄRVEN AMMAT- TIOPISTON HENKILÖKUNNALLE 5.1 Kyselyn sisältö Omien pohdintojen ja Jukka Saarelan kanssa käydyn ajatusten vaihdon jälkeen laadin Haapajärven ammattiopiston henkilökunnalle sähköpostilla lähetetyn kyselyn. Kyselyssä oli seuraavat kysymykset: Osuuskunta uhka vai mahdollisuus? 1. Miksi osuuskunta Haapajärven Ammattiopistolle? 2. Miksei osuuskuntaa, mitä uhkia? 3. Mitä opiskelijat voisivat tehdä osuuskunnassa? 4. Lähtisitkö itse mukaan? Miksi lähtisit/et lähtisi? 5. Opetus ja oppiminen osuuskunnassa. Mitä mahdollisuuksia se suo? 6. Milloin opiskelijan olisi hyvä liittyä osuuskuntaa? Ikä? Opintojen vaihe? Vastaamiseen annettiin viikko aikaa ja vastaukset saattoi antaa joko sähköpostilla tai tulostamalla ne paperille ja sitten toimittamalla ne anonyymisti postilokerooni. Tiesin kyselyä laatiessani, että avoimiin kysymyksiin sisältyy omat riskinsä esimerkiksi: Ei viitsitä vastata ollenkaan, kun pitäisi itse miettiä asiaa. Kysymyksen asettelu on väärä ja en saa oikeanlaisia vastauksia. Koetaan, että vastaamiseen menee liikaa aikaa. Opetus juuri alkanut ja uusia opiskelijoita talossa ohjattavana. Opettajat eivät vastaa, koska kokevat osuustoiminnan turhana tai he eivät halua olla mukana, koska pelkäävät että joutuvat tekemään enemmän töitä osuuskunnan takia. 5.2 Vastausten analysointia Lähetin kyselyn 67 henkilökuntaan kuuluvalle. Tämä kattaa kaikki työntekijät eli mukana kyselyssä oli opettajia, siivoojia, keittiöhenkilökuntaa. Yhtä lukuun ottamatta kaikki vastaajat olivat opetustyössä mukana. Sain vastauksia 19 kpl. Eli vastausprosentti oli 28%. Opettajista vastasi vähän yli puolet. 20

5.2.1 Miksi osuuskunta Haapajärven Ammattiopistolle? Olisi hyvä vihdoin saada toimiva yritys realisoitua Haapajärven Ammattiopistolle. Liiketalous- ja maa- ja metsätalousosasto hyvä saada toiminaan yhdessä. Hyvä, että mahdollisuus saada työssäoppimisesta korvaus, etteivät opiskelijat tee ilmaiseksi töitä ja vie näin yrittäjien leipää. Yhdistäisi pienet työntarjoajat kenties yhteen osoitteeseen. Joukossa on enemmän voimaa kuin yksilössä. Lisää kilpailua ja ehkä näin laskee hintoja. Opiskelijoiden työelämään ja yrittäjyyteen valmentavien asioiden ja oman työn hinnoittelun vuoksi. Osuuskunta luo mahdollisuuksia: yrityskasvatukseen, yrittäjyyskoulutukseen, sosiaalistaa opiskelijoita yrittäjyyteen, yhdistää jo olemassa olevia hankkeita (bio/puukaasu) opetukseen. Osuuskunta voi olla yrittäjyyden opiskeluympäristö, mutta osuuskunnasta katoaa yrittäjyys, jos talossa ei ole isäntää eikä emäntää, vaan innokkaita renkejä ja piikoja. Yrittäjyyskasvatus on tärkeää. Kehityksessä pysyttävä mukana ja opiskelijoille on annettava mahdollisuuksia. Yrittäjyyden oppiminen on tärkeää. Vastuunotto. Yrittäjyyden harjoittelu. Toisi meininkiä ja opiskelijat näkisivät käytännössä mistä palkka tulee. Erilaista opiskelua. Lisää kenties opiskelun mielekkyyttä. Opiskelijat pääsisivät tekemään oikeita töitä oikeille asiakkaille, jolloin opiskelijat olisivat ehkä motivoituneempia. Opettajat saattaisivat innostua uudesta opetustavasta. Opiskelijat saisivat kokemusta oikeassa työpaikassa toimimisesta sekä rakennettua kontaktiverkostoa mahdollisesti tulevaa työpaikkaa ajatellen. Oppilaitoksen yhteistyöverkosto laajenisi ja yhteistyö tiivistyisi, kun asiakkaina olisi yrityksiä ja yksityishenkilöitä. Jos muihinkin JEDU yksiköihin tulee vastaavaa toimintaa niin silloin. Osuustoiminnalla on Suomessa pitkä historia. On paljon toimivia osuuskuntia ja miksei tämäkin voisi toimia. Lievä tienisti mahdollisuus. Yritysoppia käytännön kautta. Osuuskunnan avulla voitaisiin entistä paremmin toteuttaa JEDUn näkemystä opetuksesta eli aineiden integroimista työelämän tarpeisiin/työelämään. Toiminta opiskelijoille motivoivaa, koska kyseessä töiden myynti asiakkaille ja siitä voisi saada palkkaa. Opiskelumotivaation parantaminen ja työelämäyhteyksien tiivistäminen. Opiskelijamme opiskelevat yrittäjiksi, osuuskunta antaisi turvallisen tavan aloittaa yritystoiminta. En ryhmitellyt vastauksia mitenkään ja yllä ovat kaikki vastaukset. Suurimmaksi hyödyksi koettiin yrittäjyyskasvatus käytännön kautta sekä opiskelijoiden mahdollisuus saada palkkaa työnteostaan. Myös verkostoitumisesta tuleva hyöty tuli esiin. Koettiin myös tärkeänä saadaan uusi lähestymistapa opetukseen ja siten kenties parannettua opiskelijoiden motivaatiota oppimiseen. 21

5.2.2 Miksei osuuskuntaa, mitä uhkia? JEDU määrää liikaa miten paikallisesti toimitaan. Oppilaitoksen tilojen ja koneiden käyttö voi huonoimmassa tapauksessa vääristää kilpailua. Yksityisyrittäjät voivat närkästyä, jos tullaan kilpailemaan samalle tontille samoista asiakkaista. Oppilailla ei riitä paukkuja toimia oppilaskunnassa ja osuuskunnassa, koska ovat varmaan samoja ihmisiä. Yksilökeskeinen ajattelu, varsinkin kun on raha kyseessä. Vaatii opelta tosi paljon. Kaikki toimet ja ajatukset, jotka parantavat oppimsen laatua ovat hyväksi. Ei hyvää syytä miksei. Henkilöstön sitoutuminen ja resurssointi. Työehtosopimukset ytes/vtes. Kaikki uusi toiminta on aluksi pelottavaa ja haastavaa. Vastuuvakuutukset. Hinnoittelu, että yrittäjät eivät koe hintojen polkemiseksi. Opiskelijoiden vaihtuvuus. Koulun koneiden korvaus; tulot osuuskunnalle, mutta entä pääoma-, korjaus- ja kunnossapitokulut? Vastuun kanto ja asioiden hoito osuuskunnassa (nuoret opiskelijat). Opettajan vastuun ja työn lisääntyminen, mistä korvaukset lisätyölle? OAJ Vastuukysymykset Uutuuden pelko tietämättömyys tulevasta. Toteutuvatko opsissa vaadittavat asiat? Opiskelijat eivät innostukaan osuuskunnasta ja työt jäävät opettajien tehtäväksi. Opiskelijat tekevät työt pintapuolisesti ja hutaisemalla, jolloin työn jälki on huonoa. Koulun maine kärsii eikä kukaan tilaa koululta mitään töitä. Opettajien työmäärä lisääntyy, kun osuuskunta lätkäistään entisten päälle, eikä vähennetäkään muita tehtäviä. Saadut toimeksiannot niin laajoja/vaikeita, että niitä ei pystytä toteuttamaan tai toimeksiantoja ei tule lainkaan, jolloin ei ole riittävästi tekemistä. On jo olemassa omia toimintatapoja, esimerkiksi lomitusjärjestelmä, tuntityöntekijä. Mitä lisäarvoa osuuskunta toisi? Miten töitä/palveluita markkinoidaan? Kuka opiskelijoista sitoutuu osuuskuntaa? Miten koulu eroaa muista toimijoista? Henkilökunnan asenne ja pelko uusista töistä. Uskaltaako, osaako opiskelija lähteä mukaan? Työn laadun varmistus. Opettajien työn resurssointi. Ei voi pyörittää pelkästään oman toimen ohella. Vaati henkilöitä, jotka ovat valmiita tekemään jotain ennen tekemätöntä ja josta tuskin tulee vaivan palkkaa ainakaan aluski ja kokonaisuudessaan ellei siihen selkeästi anneta resursseja. Tämä koskee myös opiskelijoita. Osuuskunnassa toimitaan ryhmänä, yhden opiskelijan huono työpanos tai muu epäonnistunut toiminta voi pilata muidenkin maineen. 22

Uhkana vielä JEDUN osuuskunnassa, että jotkut oppilaitokset, kuten Haapajärven ammattiopisto, antavat käyttää ilmaiseksi kalliita laitteita ja toiset vain vuokraavat pienet vanhat tilat käsityötoimintaan, jolloin toiset koulut tuottavat paljon enemmän tuloja osuuskuntaan kuin toiset, mutta isot kulut lankeavat heille. Esim. ei ole ongelma, jos Haapajärven ammattiopisto vuokraa vintillä olevat hyvät tilat (opettajien huoneen yläpuolelta) kangaspuineen kuin annettaan hevoset, traktorit, koneet, metsäkoneet ym. osuuskunnan käyttöön vetoamalla siihen että se on koulutusta. Käy niin, että kohta ei koululla ole ehjiä opetusvälineitä, kun ne rikkoontuvat kolhoosissa. Naapurimaassa oli jo kolhoosi eli kolhoznaja hostjaistva eli yhteistalous ja huonosti kävi. Ei ole erillisiä resursseja. Innostutaan, kuten ennenkin, kuten perustamallaoppila itokseen Haapajärven Maaseututuote Oy, jonka toiminta hiipui, kun innostus lopahti tai toimitaan niin kauan, kun projektissa on rahaa. Koulun koneita ja laitteita käytetään ilmaiseksi tai muodollista korvausta vastaan. Hyödyn ottaa osuuskunta, mutta riskeistä ja remonteista vastaa koulu. Kuka vastaa mistä ja onko vastuu- ym. vakuutukset kunnossa? Esimerkkinä tositapaus HAI:sta kahden vuoden takaa. Metsäpuoli teki töitä kaupungille eli puiden ja pensaiden kaatamista ja maisemointitöitä. Oppilas lähti kuljettamaan kuormaa koulun traktorilla ja metsäperäkärryllä purkupaikalle ja ajoi vastoin ohjeita rautatien alitse kovalla vauhdilla ja kourakuormain oli liian ylhäällä. Kuormain osui alikulun kattoon. Kuormain ja peräkärry hajosivat ja hydrauliikkaöljyt valuivat tielle. Onneksi ei tullut henkilövahinkoja, vaikka hytissä oli kaksi opiskelijaa. Vahingot 20 000 ja vakuutukset eivät korvanneet vahinkoja. Jos olisi ollut osuuskunnan töissä, niin olisiko kyseessä ollut osuuskunnan menoja, jotka pitäisi kattaa osuuskunnan muilla tuloilla vai olisivatko vahingot jääneet koululle maksettavaksi? Nuoret opiskelijat tekevät osuuskuntayrittäjinä töitä, jolloin heiltä vaaditaan myös osaamista ja hyviä. Riittääkö opiskelijoiden taito ja onko henkilökunnalla resursseja valvoa työtä sekä tuotteiden ja palvelujen laatua? Oppilaitososuuskunnan tuotteiden ja palveluiden hinnan ero paikkakunnan normaaliin markkinahinta ei saa olla perusteettoman suuri. Alempaa hintaa voidaan selittää sillä, että oppilastyössä ei edellytetä vielä täyttä ammattitaitoa. Nurinoita muilta yrittäjiltä kuuluu jo nytkin muilta yrittäjiltä, kun tehdään ulkopuolelle töitä, vaikka työ tehdään koululle ja kerrotaan oppilastyöstä. Jos työssä oppimista siirretään esim. osuuskunnalle, niin kyllä hyvien opiskelijoiden työpanoksella on kysyntää osuuskunnassa, kun rahaa tulee, mutta kuka huolehtii opiskelijoista tai miten heille kerrotaan, joiden työpanos ei kelpaakaan osuuskunnalle. Alammeko vahvistaa jo koulussa opiskelijoiden välistä eriarvoistumista. Esimerkki nykyisestä hyvästä mallista, kun koulu tekee rahtipuintia. Puimuria pääsevät ajamaan ja taitoja kehittämään myös heikommat opiskelijat. Osuuskunnassa, jonka tehtävänä on tuloksen tekeminen, työhön kannattaa valita vain parhaat. Muut saavat seurata pellonreunalta töitä. Yrittäminen ja osuuskunnan pyörittäminen koulussa ja kouluaikana alkaa muodostua joidenkin aktiivisten opiskelijoiden päätyöksi, jolloin opiskelu ja tutkinnon suorittamien alkavat olla sivuseikka. Esimerkkinä ko. uhkasta toimikoon aikaisemmin kauppaoppilaitoksen oppilaskunnan joka toinen vuosi monitoimitalolla ja kauppaoppilaitoksen 23

tiloissa järjestämät Laaksojen messut, jotka väsyttivät opettajat ja opiskelijat. Parhaimpina vuosina oppilaskunta sai yli 100 000 mk voittoa. Liian monella järjestävällä opiskelijalla oli rahan kiilto silmissä ja merkantin, merkonomin ja yo-merkonomin tutkinnot jäivät kesken tai viivästyivät taikka leikittiin suurta johtajaa. Uhkana voi olla myös muiden esimerkit, kuten Espoon ammatillinen oppilaitos InnoOmnia, joka koulii artesaanipuusepistä yrittäjiä omissa hautomoissaan. Esimerkiksi opiskelijat ovat 27-vuotiaita, valmistuneet vuonna 2010 ja käyttävät entisen koulun tiloja ja koneita yrityksessä. Unohdetaan, että HAI:n opiskelijat ovat pääsääntöisesti 16-19 vuotiaita ja erityisesti luonnonvara-alalla koneet, laitteet ja tilat ovat kalliita, kuten metsä- ja maatalouskoneet, navetta ja sen laitteet sekä koulutilan eläimet ja riskit ovat aivan eri luokkaa kuin jossakin käsityöyrityksessä. JEDU maksaa palkat ja kustannukset, jotka selvästi liittyvät osuuskuntaan. Järjestely antaa väärän kuvan yrityksen kulurakenteesta. Jos perustetaan 550 henkilökuntaan kuuluvan ja 4000 opiskelijan osuuskunta, niin pelkkä hallinto vie energiaa ja aikaa eli tarvitaan toimitusjohtaja, tilintarkastajat, hallitus, ehkä hallintoneuvosto tai jopa edustajisto ja tietenkin niiden vaalit. Halusin kirjata tähän kaikki vastaukset, koska vastausten määrä on kuvaavaa. Kertooko se Haapajärven ammattiopistosta vai työyhteisöstä yleensä? Uhkia ja negatiivisia puolia on huomattavasti helpompi löytää kuin hyviä asioita. Osuuskunnan perustamiseksi sain vajaan kahden sivun verran kannanottoja ja sitä vastaan tai uhkakuvia melko tarkkaan kolmea sivua. Esille nousevina teemoina voi mielestäni pitää seuraavia asioita: JEDUn hallinta/määrääminen HAI:n asioista, oppilaitoksen tilojen ja koneiden käyttö osuuskunnan hyväksi, henkilöstön työn resurssointi, vastuuvakuutukset ja vastuukysymykset yleensä, laadun valvonta, tuotteiden hinnoittelu oikealla tavalla, työ osuuskunnassa haittaa mahdollisesti opiskeluja ja hidastaa valmistumista, väärä kuva yrittämisen kuluista, hallinto vie liikaa energiaa. Koen ehdottomasti hyvänä asiana, että sain ennen kyselyn lähettämistä esitellä henkilöstömme virkistyspäivänä osuuskunta-asiaa. Se oli kaikille työntekijöille uusi asia ja herätti jo siellä keskustelua. Toivon, että osa muutosvastarinnasta hälvenee tai ainakin vähenee, kun työntekijät pääsevät keskustelemaan asiasta ja saivat purkaa tuntojaan paperille vastatessaan tähän kyselyyn. Kyselyssä esille tulleet uhkakuvat ovat selvittelyä vaativia asioita ja niitä tullaan varmasti jatkossa miettimään sekä meillä Haapajärven Ammattiopistolla että Jokilaaksojen Koulutuskuntayhtymän päättävissä elimissä. Tämä kysely oli JEDUssa ensimmäinen ja tullaan varmastikin tekemään muissakin oppilaitoksissa. 24