Julkisten hankintojen uusi direktiivi hyvä vai paha? Michaela Ramm-Schmidt & Matti Mannonen
Isoimmat ongelmat julkisissa hankinnoissa Tilaajien mielestä Toimittajat yrittävät vedättää ja myyvät huonoa Ei saa keskustella yritysten kanssa, vuoropuhelu on vaikeaa Ostaminen on jäykkää, ei voi käyttää uusia ostomenetelmiä Ei voi ottaa yhtään riskiä Hankintalaki on liian vaikea Halvimmalla hinnalla on helppo valita Markkinaoikeusprosessi pelottaa, muodollisin kanta voittaa aina, jne. jne. Toimittajien mielestä Ostajat eivät osaa ostaa Liian vaikeita tarjouspyyntöjä Liian kallista tarjota, liikaa byrokratiaa Joka tilaajalla eri menettelyt Ei tarjota, koska liikaa riskiä Ei pärjää hyvällä laadulla Tilaaja kuvittelee saavansa parasta laatua halvimmalla hinnalla Ei tunneta tarjoomaa tai yrityksiä Ei voi keskustella avoimesti Ei uskalleta kokeilla, jne. jne. 2
Ratkaiseeko direktiivi nämä ongelmat? 3
Uudistuksen tavoitteet Yksinkertaistaminen ja joustavoittaminen Neuvottelujen käymisestä vaivattomampaa Ympäristö-, työllisyys- ja sosiaaliset näkökohdat Hankintoja voidaan nykyistä laajemmin varata esim. vajaatyöllisiä työllistäville toimittajille, näkökohtia voidaan huomioida kaikissa menettelyn vaiheissa, elinkaarikustannuksista oma uusi artiklansa, viittauksia ympäristövaikutuksiin, reilun kaupan tuotteisiin, työoloihin, tasa-arvoon jne., laajemmat poissulkemismahdollisuudet Pk-yritysten aseman parantaminen ja byrokratian vähentäminen Hankintojen jakamiseen vahva paine, rajat liikevaihtovaatimuksille, vain voittajalta pyydetään selvitykset soveltuvuudesta ja vaatimusten täyttymisestä Valvonta Jäsenvaltioihin luotava valvonnan järjestelmä 4
Valtiovallan tavoitteita uudistukselle Yksinkertaistetaan julkisia hankintoja Suorahankintamahdollisuuksia lisätään Työllisyyteen, terveyteen, sosiaalisiin näkökohtiin ja muihin laatutekijöihin liittyvät tekijät otetaan paremmin huomioon Innovaatio- ja ympäristöpoliittisten näkökulmien parempi huomioiminen Parannetaan pk-yritysten osallistumista tarjouskilpailuun Kynnysarvojen nostaminen lähelle EU-kynnysarvoja Valitusmenettelyn tiukentaminen Luodaan hankinnoille valvontamekanismi 5
Pääasiassa plussaa uudistuksessa? 1) Laadun korostaminen hankinnoissa. Halvin hinta ostokriteerinä menettää merkitystä. Edellyttää osto-osaamista, avointa keskustelua ja luottamusta. Toimittajan ei pidä joutua arvailemaan tilaajan tarpeita. Pisteytys ja painoarvot keskeisiä. Laatukriteerit tulee arvioida aidosti. Omat tarpeet ja tarjooma pitää tuntea. Muut politiikat ovat osa laatuarviointia, mutta niillä voi olla merkitystä vain välittömästi itse hankinnan kohteen kannalta. Vertailukelpoisuus korostuu nykyään liikaa. Voisiko esim. harkita lakiin kriteeriä olennaisilta osin vertailtava? 2) Elinkaariajattelu Elinkaariajattelu on luontainen osa laadun arviointia. Mutta miten se toteutetaan toimivasti? 6
Pääasiassa plussaa uudistuksessa? 3) Innovaatiokumppanuus Tuote, sovellus tai palvelu, jota ei vielä löydy markkinoilta Kilpailutetaan innovatiivisen tuotteen tutkimus-/kehitystyö. Lopputulos voidaan hankkia kilpailuttamatta samalta kumppanilta. Miten kannustetaan yritys kertomaan parhaat ideansa tilaajalle? Valinnassa korostuu markkinoiden tunteminen ja ihmisten osaaminen. 4) Neuvottelumenettelyjen käytön helpottaminen Joustavuuden lisääminen on aivan välttämätöntä. Neuvottelumenettelyn tulisi aina olla ensisijainen tapa hankkia. Onnistumisen mahdollisuudet kasvavat ja joustavuus on keskiössä. 7
Pääasiassa plussaa uudistuksessa? 5) Kynnysarvojen nostaminen Miten varmistetaan järkevä ostaminen kynnysarvojen alapuolella? 6) Valvonnan lisääminen Hyvin toteutettuna vähentää merkittävästi valituksia. 7) Valitusmenettelyjen tiukentamien Valituskieltoja, kynnyksiä tms.? Valitusoikeus vain, jos virhe on vaikuttanut merkittävästi lopputulokseen? 8
Tarjousperusteisen neuvottelumenettelyn käyttöä on helpotettu Uuden direktiivin mukaan tarjousperusteisen neuvottelumenettelyn käyttötilanteet ovat: kun hankintayksikön tarpeita ei voida tyydyttää olemassa olevien ratkaisujen mukauttamisella; hankinta sisältää innovatiivisia tai suunnitteluratkaisuja; hankintaa ei voida tehdä ilman neuvotteluja johtuen hankinnan luonteesta, monimutkaisuudesta tai hankinnan oikeudellisesta tai rahoituksellisesta rakenteesta tai näihin liittyvistä riskeistä; hankinnan teknisiä eritelmiä ei voida laatia riittävän tarkasti viittaamalla standardiin tai eurooppalaiseen tekniseen asiakirjaan avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä on saatu ainoastaan tarjouksia, joita ei voida hyväksyä tai jotka on antanut soveltumaton tarjoaja. 9
Mitä on innovaatiokumppanuus? T&K-palvelujen osto ei ole aiemminkaan ollut hankintalain alaista ellei hyöty kohdistu yksinomaan hankintayksikölle joka maksaa työn kokonaan. Uutta on se, että hankintayksikkö kilpailuttaa tuotekehityksen, mutta voi tehdä kehitetyn tuotteen, palvelun tai urakkatyön hankinnan suoraan ensimmäisen vaiheen voittaneelta kumppanilta tai kumppaneilta ilman uutta kilpailutusta. Menettelyä voidaan käyttää kun haluttua tuotetta, palvelua tai urakkatyötä ei ole markkinoilla. Esikarsinnassa voidaan ottaa huomioon erityisesti ehdokkaiden kokemus ja osaaminen tutkimus- ja kehittämispalveluissa. Innovaatiokumppanuus tulee rakentaa vaiheittaiseksi, tulee asettaa väliaikatavoitteita ja arvioida niiden toteutumista. Hankintayksikkö voi päättää jokaisen vaiheen jälkeen keskeyttää kumppanuuden tai vähentää mukana olevien kumppanien määrää. 10
Innovaatiokumppanuuden syntyminen Hankintailmoituksen julkaiseminen Osallistumishakemusten lähettäminen Osallistumishakemusten arvioiminen Kokouskutsun lähettäminen valikoidulle toimittajajoukolle Toimittajien mahdollinen vaiheittainen karsiminen neuvottelujen edetessä Päivitettyjen tarjousten antaminen neuvottelujen perusteella Neuvottelujen käyminen alustavien tarjousten perusteella Alustavien tarjousten lähettäminen Lopullisten tarjousten pyytäminen tutkimusja kehittämispalvelusta sekä lopputuotteiden tarjoamisesta Saapuneiden tarjousten vertailu Hankintapäätös ja yhden tai useamman tarjouksen valinta Lopullisten tulosten arviointi Kehitystyön tuloksiin perustuvien hankintojen tekeminen kumppanilta 11
Enemmän miinusta? 1) Yleisten sosiaalisten-, ympäristö-, ym. näkökohtien liiallinen korostaminen tuotteen tai palvelun laadun kustannuksella Pidettävä fokus hankinnan kohteessa, tämä on kaiken ydin Tuleeko monimutkaistamaan hankintoja liikaa? Esim. sertifikaattien käyttö? Tämä nostaa kustannuksia ja hallinnollista taakkaa. Tarjouspyynnöt jo nyt liian monimutkaisia ja monisyisiä. Ei häiritä omaehtoista kehitystä kohti vastuullisempaa toimintaa. Käytetään pehmeämpiä keinoja (esim. ohjeistus, auditoinnit). Media ohjaa myös vahvasti vastuullisuuteen. Yritysten tunteminen aina kuitenkin tärkeintä. 2) Lisääntyneet mahdollisuudet sulkea pois tarjouskilpailusta esim. ympäristö-, työ- tai sosiaalilainsäädännön rikkomuksen takia Mikä on riittävä syy poissulkemiselle ja miten se todistetaan? Miten yritys puhdistaa maineensa? 12
Enemmän miinusta? 3) Lisääntyneet vastuuvaatimukset alihankkijoiden osalta Raportoitava kattavasti alihankkijoista ja suoramaksut alihankkijoille Miten toteutetaan järkevästi vastuu ketjusta ja mikä on kohtuullista? Tulee säilyttää periaate siitä, että päätoimittajalla on kokonaisvastuu. Lisääkö riskiä siitä, että vastuullinen yritys jättäytyy ulkopuolelle? Järkevää ostamista ei edistetä sillä, että yhä useampi yritys kokee mahdottomaksi osallistua julkisiin hankintoihin. Tulee säilyttää mahdollisuus hyödyntää alihankkijoita se on tapa hakea parasta osaamista erikoistumalla. Luo myös mahdollisuuksia pienemmille yrityksille 13
Mikä on olennaista? Meidän tulee merkittävästi lisätä keskustelua osapuolten välillä Tilaajien ja toimittajien pitää puhua toisilleen ja markkinoihin pitää tutustua! Lainsäädännön tulee mahdollistaa keskustelu. Keskustelu luo kumppanuutta -> tunne kumppanisi, se rakentaa luottamusta -> kumppanuus ja luottamus edistävät vastuullisuutta ja hyvää laatua. Menettelyjen on oltava paljon yksinkertaisempia ja joustavampia Pitää luopua siitä, että ostaminen on aina ehdottoman tasapuolista ja eksaktia. Oikaisu- ja valitusmenettelyä on kevennettävä -> siirrytään ennakoivaan korjaamiseen. Meidän on siirrettävä fokus kokonaisuuteen. Osto-osaamista pitää kehittää Avoin vuoropuhelu auttaa tässäkin. Mutta sääntelyn lisääminen ei. Ei siis lakiin lisävaatimuksia sisällöstä tai laadusta se monimutkaistaa liikaa ja tekee ostamisesta entistä vaikeampaa. 14