1 Kellojärven-Korpijärven ranta-asemakaavan laajennuksen luontoselvitys Laajennus I KUHMON KAUPUNKI Ekotoni Ky KimmoKaava
2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS 3.4 MAISEMA 3.5 LINNUSTO 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO 7. SUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat Kimmo Mustonen Kansikuva: kuva Hiekkaniemestä Huuhilonvaaran harjurinteeltä Yhteystiedot: Jari Hietaranta, Ekotoni Ky Vitikkalantie 4, 21570 SAUVO 0400-479740 jari.hietaranta@pp.inet.fi Y-tunnus 1016290-0
3 1. TAUSTA Luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää rantakaava-alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, mahdollisesti suojelua tarvitsevat alueet sekä muut kaavoituksessa huomioitavat kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että ranta-asemakaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan huomionarvoisten alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaavoitettavalla alueella. Kuhmon kaupungissa sijaitseva alue on Kellojärven-Korpijärven ranta-asemakaavan laajennusalue. Vuonna 2013-2014 inventoitiin Kellojärven, Korpijärven ja Kuivajärven rannoilla sijaitsevat alueet usealla eri käynnillä. Lisäksi Tulilahden aluetta on entuudestaan inventoitu luonnon osalta vuonna 2001, jolloin suunniteltiin kaavoitusta alkuperäisen rantakaavan yhteydessä. Kaavan laajennusalueista kaksi sijaitsee Kellojärvellä (Hiekkaniemi ja Kelloperä). Kuivajärvellä kaava laajenee Tulilahden alueelle. Nämä ovat yksityisomistuksessa. Lisäksi kaavaan liittyi UPM:n alueita Kuivajärven eteläpäässä ja Korpijärven pohjoispäässä. UPM:n alueiden luontoselvitys (Laajennus II) on esitetty erikseen liitteessä 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta pääasiassa 3.7.2014 ja 14.9.2014. Alueen kasvillisuuden ja muun luonnon inventointiin käytettiin aikaa kaikkiaan 10 h. Maastoinventoinnissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen ja myös muiden, huomioarvoisten luontotyyppien ja lajiston, esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on annettu suosituksia tulevan uudisrakentamisen rakentamisen sijoitteluun. Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että 3.7.2014 Hiekkaniemen, Kelloperän ja Tulilahden - Kotaniemen alueet käveltiin rantoja mukaillen. UPM:n alueiden osalta suoritettiin erillinen maastokäynti 14.9.2014. Myös kaavoittajan käynneillä alueilla on luonto-oloihin kiinnitetty huomiota ja toimitettu kohteita kuvaavia valokuvia, karttoja, ilmakuvia jne. Inventoinnissa käytettiin apuna tavanomaista kenttävälineistöä: sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria, karttoja ja ilmakuvia. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat ja huomionarvoiset kohteet arvotettiin luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Kartoitusalueista on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen alueellisesta vaihtelusta. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioitiin metsänhoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne, kerroksellisuus ja puulajisuhteet. Erityisesti huomioitiin lehtipuuston määrää. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %)
4 Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti. 3. LUONTOINVENTOINTI 3.1 Topografia ja geomorfologia Tulilahti-Kotaniemen osa-alue (Kuivajärvi) Osa-alueen relatiiviset korkeuserot ovat vähäiset; suurimmillaankin korkeuserot alueella jäävät alle 5 m. Aluetta voidaan täten luonnehtia tasankomaaksi. Tasaisuus on aikaansaanut lievää soistumista koko suunnittelualueen osalle, erityisesti Tulilahden pohjukan ympäristöön. Varsinaisia suo-alueita ei kuitenkaan ole Tulilahden ympäristöä tai Kotaniemen etelärannan luhtaa (ks. kuva 1 alla). lukuun ottamatta, mutta eloperäinen aines (turve) peittää ohuelti pohjamoreenia, joka on vallitseva maalaji alueella. Glasifluviaalista tai fluviaalista aineista ei osa-alueella esiinny. Geomorfologisia muodostumia ei myöskään alueella esiinny. Kuva 1. Kotaniemen eteläpuolen luhtaa. Maa-alueella eloperäistä ainesta on niukalti. Hiekkaniemen osa-alue (Kellojärvi) Tällä osa-alueella esiintyy huomattavan suuria relatiivisia korkeusvaihteluita. Hiekkaniemen korkeimmat kohdat ovat yli 181 mpy ja Kellojärven pinta on noin 162 mpy, joten relatiiviset korkeuserot ovat noin 20 m. Aluetta voidaan kutsua jyrkäksi mäkimaaksi. Harjun itäpuolelle jää harjun ja Kellojärven väliin laaja rantaterassi, joka on syntynyt muinaisen jääjärven kuluttaessa harjun tyveä. Alueen pohjoisosa on otettu viljelykseen (Huuhilonkylän pellot) ja eteläosa on kapeaa vanhaa peltokaistaletta lukuun ottamatta, metsäinen. Hiekkaniemen etelärannalla on resenttisen ranta- ja aaltotoiminnan muovaavaa rantatörmää. Harjualueen maaperä on lajittunutta hiekkaa tai soraa ja mainitulle rantatasanteelle on myös kerrostunut lajittuneita aineksia, myös hienompaa ainesta (ks kuva 2 alla). Koillisrinteellä on havaittavissa joitain vanhoja rantaterasseja. Eloperäisiä aineksia esiintyy vain kahdella alueella: Hamppulammen rannan ympäristössä ja aaltotoiminnan ja
5 rantavirtausten kerrostamaan hienoa eloperäistä ainesta Hiekkaniemen kärjen ympäristössä. Eloperäinen aines on täällä sekoittunut hiekkaan. Huuhilonvaara (jonka jatke sisältyy kaavoitettavaan osa-alueeseen) on Kainuun ympäristökeskuksen mukaan (1996) geologian ja maiseman kannalta arvokas harjujakson osa (ks. kartta jäljempänä tekstissä). Kuva 2. Huuhilonvaaran harjurinnettä. Rinteessä on muinaisrantoja ja terasseja. Kuva 3. Hamppulampi on pieni soistuvarantainen lampi harjun rantaterassilla. Kelloperä (Kellojärvi) Kelloperän alueen relatiiviset korkeuserot ovat suurimmillaan noin 7 m luokkaa. Tämän perusteella aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi. Erityisiä geomorfologisia muodostumia ei ole; pohjamoreeni peittää alueetta kauttaaltaan. Erityisiä geomorfologisia muodostumia ei esiinny lukuun ottamatta Kellojoen muodostamaa muinaista deltaa; joen nykyisen uoman itäpuolella on laaja soistunut alue, joka lienee ainakin osaksi muodostunut joen kuljettamasta aineksesta. Kellojoen uoman suu on myös vaihtanut paikkaa. Kellojoen ympäristön ohella eloperäistä aineista on ainoastaan osa-alueen itäosan rannan tuntumassa. Muilta osin eloperäinen aines peittää pohjamoreenia vain ohuelti.
6 3.2 Vesistöt Kellojärvi Kellojärvi on säännöstelemätön verraten suuri järvi. Veden humuspitoisuus on ollut Kainuun järviä keskimääräistä pienempi. Veden laatu on vedenlaatuluokituksen mukaan hyvä. Nykyisellään järveen ei kohdistu merkittävää kuormitusta. Erityisesti järven rapukantaa on pidetty hyvänä. Niille hiekkaiset pohjat tarjoavat erinomaisia elinpaikkoja. Ranta-alueet ovat pääsääntöisesti karuja ja hiekkaisia. Kellojärven-Korpijärven pinta-ala on 22,315 km2 ja suurin syvyys 25,2 m. Rantaviivan pituus 90,94 km. Kalastus on lähinnä kotitarve ja virkistyskalastusta. Tärkeimmät saaliskalat ovat siika ja hauki ja ahven. Kuivajärvi Kuivajärven pinta-ala on n. 366 ha ja suurin syvyys n. 30,7 m. Rantaviivan pituus n. 26 km. Järven vedenlaatu on hyvä. 3.3 Kasvillisuus Tulilahti-Kotaniemi (Kuivajärvi) Inventointi maastossa aloitettiin Kotaniemeltä. Niemi on metsätyypiltään kuivahkoa mäntyvaltaista sekapuustoa. Lievää maaperän soistumista esiintyy paikka paikoin etenkin ranta-alueen tuntumassa. Näillä alueilla esiintyy koivua, harmaaleppää sekä kuusta paikoin runsaastikin (ks. kuva 4 alla). Myös kenttäkerroksen lajistoa eroaa kosteimmilla paikoilla tavanomaisesta mustikka-puolukkavariksenmarja tyypistä. Pohjakerroksessa on runsaammin rahkasammalta ja kenttäkerroksessa esiintyy vaivaiskoivua, suopursua, jopa juolukkaa. Puusto on tasaikäistä ja verraten nuorta iältään. Lehtipuusto on havupuustoa nuorempaa. Valtapuusto on yksilatvuksista. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Niemen rantavyöhyke etenkin etelärannaltaan on soistunutta luhtarämettä ja etenkin pohjukka on luhtarantainen (ks. kuva 1 edellä). Isokoskelo uiskenteli poikasineen lahdella. Kotaniemen pohjoispuolen kasvillisuus on samantapaista kuin edellä, mutta puusto on nuorempaa ja alueella on toteutettu harvennushakkuita. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny ja puusto on tasaikäistä. Rantavyöhyke Kotaniemestä pohjoiseen aina suunnittelualueen rajalle on myös lievästi soistunutta ja tämä ilmenee rämelajiston runsastumisena. Pohja- ja kenttäkerroksen lajistoa Kotaniemen alueella Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Vaccinum myrtillus, mustikka 2-3 Rubus saxatilis, lillukka 1 Dryopteris carthusiana, metsäalvejuuri 2 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Cornus suecica, ruohokanukka 2 Deschampsia flexuosa,metsälauha 1 Trientalis europaea,metsätähti 1 Rubus idaeus, vadelma 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Melica nutans, nuokkuhelmikkä 1 Maianthemum bifolium,oravanmarja 1 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 2 Thelypteris phegopteris, korpi-imarre 2 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Epilobium angustifolium, maitohorsma 1
7 Kuva 4. Kotaniemen pohjoispuolen nuorta metsäpuustoa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kuva 5. Kuva kohti Tulilahden pohjukkaa. Ranta-alueet ovat soistuneet Hirsilahden pohjukka on kosteaa soistuvarantaista sekapuustoa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny, mutta puusto on aivan rannan tuntumassa lievästi monikerroksellista ja nuorta lehtipuuta esiintyy kohtuullisesti. Kun kuljetaan rantaa pitkin itään, on rannan tuntumassa koivukorpialue. Puusto on pienellä alalla lähes puhdasta vaihtelevan ikäistä koivua. Kenttäkerroksessa on variksenmarjaa, lakkaa, karpaloa, ruohokanukkaa, jokapaikansaraa, tähtisaraa ja harmaasaraa. Myös vehkaa esiintyy sekä suo-orvokkia jne. Niemen pohjoispuolella (Tulilahden puolella) puusto muuntuu uudelleen edellä kuvatun kaltaiseksi nuorehkoksi sekapuustoksi. kenttäkerros on variksenmarja mustikkatyyppiä ja nuoren lehtipuuston osuus on melko vähäinen. Kenttä- ja pohjakerroksen lajistoa Tulilahden pohjukan ympäristössä: Vaccinum myrtillus mustikka 3-4 Rubus chanaemorus, lakka 1 Linnaea borealis vanamo 1 Calluna vulgaris, kanerva 3-5 Juncus filiformis jouhivihvilä 1-2 Ledum palustre, suopursu 1-2
8 Trientalis europaea metsätähti 1 Viola palustris suo-orvokki 1 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Vaccinium uliginosum, juolukka Maianthemum bifolium oravanmarja 1 Potentilla erecta rätvänä 1 Kun kuljetaan kohti Tulilahden pohjukkaa, muuntuu sekapuusto hieman kuusivaltaiseen suuntaan. lehtipuuston sekä maapuiden ja pystypökkelöiden määrä pysyy vähäisenä. Tulilahden pohjukka on soistuva ja luhtarantainen (ks. kuva 5 edellä). Pohjukkaan laskee uoma. Sen läheisyydessä on nuorta lehtipuustoa hieman muuta ympäristöä runsaammin. Pohjukan poikki kulkee sähkölinja. Soistuva rantavyöhyke reunustaa myös Tulilahden pohjoisrantaa. Hieman etäämpänä rannasta on kasvillisuus nuorehkoa mäntyvaltaista sekapuustoa. Puustoa on harvennettu. Myös pohjoisrannalla laskee Tulilahteen uoma, mutta tämäkään uoma ei ole luonnontilainen. Kun edelleen siirrytään itään kohti Kotaniemeä, muuntuu puusto uudelleen mäntyvaltaiseen suuntaan ja puusto on ollut talousmetsäkäytössä. Kuva 6. Hirsilahden pohjoisrannan muusta alueen metsäkasvillisuudesta poikkeavaa tuoretta ja osin jopa korpimaista kangasta. Kasvillisuutta Hirsilahden pohjoispuolelta Empetrum nigrum, variksenmarja 2-3 Rubus chanaemorus, lakka 1 Vaccinum myrtillus mustikka 3-4 Trientalis europaea metsätähti 1 Thelypteris connectilis korpi-imarre 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1-2 Luzula pilosa kevätpiippo 1 Juncus filiformis jouhivihvilä 1 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 1-2 Potentilla erecta rätvänä 2 Viola palustris suo-orvokki 1 Pyrola sp., talvikki 1 Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Carex echinata tähtisara 1-2
9 Hiekkaniemi (Kellojärvi) Kellojärven kaava-alueeseen sisältyy Huuhilonkylässä oleva osa-alue. Alueen pohjoisosassa on toimivia maatiloja. Peltoalueita reunustaa lähes kauttaaltaan nuorta mänty-lehtipuulajistoa. Peltoalueet ovat lähinnä laidunniittyä. Maantien 19271 ja lammen kohdalla tien reuna-alueet kasvavat koivua ja haavikkoa. Hamppulammen pohjoispuoli on soistunutta ojikkoa. Kuva 7. Umpeenkasvavaa vanhaa laidunaluetta osa-alueen pohjoisosassa Kuva 8. Pitkänomainen vanha peltoalue harjun (vasemmalla) ja Kellojärven (oikealla) välissä. Kiinteistöjen 17:46 ja 17:20 peltoalueet ovat jo vähitellen umpeen kasvamassa (ks. kuva 7 yllä). Voimakas ihmistoiminnan vaikutus ilmenee alueen kasvillisuudessa aina lähelle Hiekkaniemen kärkeä. Hamppulammen eteläpuolella kulkee pohjoisluode-etelä-kaakko suuntainen pitkittäisharju, joka levenee Hiekkaniemellä. Kasvillisuus on Hamppulammen, maantien 19271 ja Kellojärven rajaamalla alueella kuivaa mäntyvaltaista kangasta. Mänty muodostaa käytännössä yksistään puukerroksen. Vaccinum myrtillus, mustikka 2 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Ledum palustre, suopursu 1
10 Calluna vulgaris, kanerva, 2 Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 3 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Linnea borealis, vanamo 1 Agrostis capillaris, nurmirölli 1-2 Poa pratensis, niittynurmikka 1-2 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Ainoastaan rantojen läheisyydessä on hieman lehtipuuta (koivu, harmaaleppä) sekapuuna. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny ja puusto on lähes kauttaaltaan yksilatvuksista. Kenttäkerros koostuu mustikasta, kanervasta, puolukasta ja variksenmarjasta. Alaosassa harjua mustikka vallitsee. Harjun tyvellä sijaitseva pitkänomainen viljelyalue ei enää ole aktiivisessa käytössä kuin pieneltä osaltaan (ks. kuva 8). Kuvat 9ab. Vasemmalla tyypillistä nuorta tasaikäistä männikköä, paikoin puusto on hieman kookkaampaa, mutta tasaikäistä (ks esim. kuva 2). Oikealla Hiekkaniemen kärkialuetta. Kärjen molemmin puolin on hiekkarantaa. Kuva kärjen pohjoisrannalta. Niemen kärki ei kuulu kaava-alueeseen Harjun eteläosan lakialueen puusto on aika järeää. Metsäalueet eivät ole luonnontilaisia. Hiekkaniemen etelärannalla on olemassa olevaa loma-asutusta. Niemen kärjen molemmin puolin on hiekkarantaa. (ks. kuva 9b edellä). Niemen kärjen läheisyydessä se on hieman liettynyttä, mutta tonteilla 878:2, 17:45 ja 17:20 on hiekkaranta komeasti näkyvissä; se on tosin ainoastaan melko kapea reunus eroosiotörmän alapuolella. Sen leveys tuskin ylittää 5m, mutta pituus kiertämällä niemialueen kärki ylittää 100 m. Törmän yläosassa molemmin puolin niemen kärkeä on mustikkatyyppiä, paikoin kasvaa mm metsäkurjenpolvea, metsälauhaa, punanataa, käenkaalta, korpi-imarretta, talvikkia, leinikkiä (sp.) kultapiiskua jne. Hiekkaniemen etelärannan keskiosassa eroosiotörmän alapuolella kasvaa kahdella pienellä kasvupaikalla luhtakuusiota (ks. kuva 10 alla). Kun siirrytään länteen kohti maantietä 19271, on kasvillisuus tasaikäistä mäntyvaltaista kangasta. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat variksenmarja, puolukka ja mustikka ja kanervaa on runsaasti.
11 Kuva 10. Luhtakuusio kasvoi Hiekkaniemen etelärannan liettyneellä eroosiotörmällä. Kelloperä (Kellojärvi) Maastokäynti aloitettiin suunnittelualueen keskeltä rantaan johtavan tien läheisyydestä. Tien ympäristössä on kasvillisuus verraten kookasta kuusivaltaista tuoretta kangasta, jossa on nuorta lehtipuuta jonkin verran sekapuuna. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Vaccinium vitis-idaea, puolukka 1 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Calluna vulgaris, kanerva, 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 3 Dryopteris carthusiana, metsäalvejuuri 2 Cornus suecica, ruohokanukka 1 Trientalis europaea,metsätähti 1 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Maianthemum bifolium,oravanmarja 1 Melampyrum pratense kangasmaitikka 1 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Epilobium angustifolium, maitohorsma 1 Kun siirrytään länteen kohti Kellojokea, muuntuu metsäkasvillisuus nuoreksi sekapuustoksi, jossa mänty ja koivu muodostavat valtapuuston. Lisäksi on paikka paikoin harmaaleppää. Kenttäkerros on paikka paikoin lievästi soistuvaa ja maaperä on kangasturvemainen. Trientalis europpaea, metsätähti 1 Calamagrostis arundinace, metsäkastikka 1 Ledum palustre, suopursu 1 Calluna vulgaris, kanerva, 1-2 Linnea borealis, vanamo 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 4 Empetrum nigrum, variksenmarja 3 Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2 Melampyrum pratense kangasmaitikka 2 Solidago virgaurea, kultapiisku 1 Deschampsia flexuosa, metsälauha 1-2 Luzula pilosa, kevätiippo 1
12 Kellojoen läheisyydessä on myös kookasta männikköä ja kuusikkoa. Maapuita tai pystykeloja ei ole tälläkään alueella. Kuvat 11ab. Tyypillistä ihmistoiminnan muokkaamaa kasvillisuutta Kelloperän alueelta. Vasemmalla kuva suunnittelualueen keskiosista ja oikealla keskiosan niemialueelta. Kuvat 12ab. Vasemmalla harvennettua tasaikäistä mäntykangasta niemialueelta. Oikealla rantaan johtavan tien ympäristön sekakangasta. Kun siirrytään mainitun tien itäpuolelle, on puusto edellä kuvatun kaltaista kuusivaltaista sekapuustoa (ks. kuva 12 b yllä). Puusto on verraten nuorta joskin suunnittelualueen keskellä olevalla niemellä on kookasta puuta kasvava männikkö. Puusto on harvennettu. (ks. kuva 12a yllä) Niemeltä itään aina suunnittelualueen rajalle asti on puusto nuorehkoa mäntyvaltaista puustoa, jossa männyn ohella esiintyy koivua ja kuusta. Kenttäkerros on tavanomainen; mustikka muodostaa ehdottaman valtalajin ja sen ohella esiintyy puolukkaa, variksenmarjaa, kangasmaitikkaa ja mm kultapiiskua. Huomionarvoinen alue sijaitsee suunnittelualueen itärajalla, jossa sijaitsee soistunut niemialue, joka lienee ainakin osaksi useasti veden vaivaamaa aluetta. Ranta-alueet ovat soistuneet ja luhtaiset. Alue lienee vesilinnuston kannalta osa-alueen potentiaalisin alue. 3.4 Maisema Tulilahti-Kotaniemi (Kuivajärvi) Suunnittelualueen maisemakuva on verraten tavanomainen; maisemakuvassa ei erotu varsinaisia kiintopisteitä. Ranta-alueella on maisemakuva suljettu tai puoliavoin harvahkon puuston takia. Maankamara on tasainen. Hiekkaniemi (Kellojärvi) Suunnittelualueen pohjoisosa on maisemakuvaltaan kaunista aktiivikäytössä olevaa viljelymaisemaa ja maantieltä 19271 ja toisaalta Kellojärveltä avautuu kaunis viljely- ja
13 kulttuurimaisema. Ihmistoiminnan aktiivinen vaikutus ilmenee selvästi. Osa-alueen keskiosa on myös kaunista ihmistoiminnan muokkaamaa viljelymaisemaa, mutta lievä avoimen maiseman umpeenkasvu, pensoittuminen, vähentää alueen maisemakuvallista arvoa. Huuhilonharjun tyvellä oleva umpeen kasvavana kapea rannan suuntainen peltoalue on maisemakuvaltaan kaunis, koska viereinen nouseva harjurinne lännessä ja Kellojärvi idässä muodostavat kauniin kokonaisuuden ja kauniita näkymäsuuntia avautuu useaankin suuntaan. Myös tämä pelto on kasvamassa umpeen, koska se ei ole viljelykäytössä. Hiekkaniemen eteläosassa on myös kauniita näkymiä vesialueelle ja pitkin harjun kuvetta joskin olemassa oleva asutus huonontaa harjumaisemaa. Kelloperä (Kellojärvi) Maisemakuva Kellojoen itäpuolisella osa-alueella on tavanomaista peitteistä rantaa. Ranta-alue on selvää luonnonmaisemaa, jossa ihmistoiminnan vaikutus ilmenee vain metsänhoitotoimina. Rantaalueen sisällä on maisema suljettu tai paikoin puoliavoin. Maininnan ansaitsee osa-alueen keskellä sijaitseva niemi, joka erottuu kookkaan mäntypuustonsa johdosta muusta tasaikäisestä rantapuustosta. Kellojoki muodostaa erilaisen maisemakuvallisen elementin, mutta se ei erityisen hyvin erotu peitteisessä ja suljetussa maisemakuvassa. 3.5 Linnusto Tulilahti-Kotaniemi (Kellojärvi) Maastokäynnin yhteydessä tehtiin havainnot seuraavista lajeista; kuikka Kotaniemen eteläpuolella, tukkakoskelo perhe uiskenteli Hirsilahdella ja vesialueen yllä kaarteli ainakin 2 kalalokkia ja kalatiira. Hiekkaniemi (Kellojärvi) Hiekkaniemen alueen ranta-alueen linnusto vaikutti melko tavanomaiselta, tosin pohjoisosan talojen läheisyydessä ei havaintoja tehty. Muutama haarapääsky ainakin lenteli pohjoisosan laidunniittyjen yllä, samoin kalatiira. Hamppulampi vaikutti olevan kokonaan tyhjä vesilinnuista. Varpus- ja muu metsälinnusto on alueelle tyypillistä Rantahaavikoissa ja pajukoissa oli kuitenkin runsaasti räkättirastaita, laulurastaita, pajulintuja ja ainakin metsäkirvinen, harmaasieppo, hömö- ja talitiainen ja peippo. Harjualueen varpuslinnusto oli melko tavanomaista ja vaatimatonta. Hiekkaniemen eteläosan rannat ovat karuja ja vesilintuja ei tavattu lainkaan. Hiekkaniemen itäkärjessä (etelärannalla) on kuitenkin luhtaisuutta ja ruovikkoa, minkä luulisi tarjoavan vesilinnustolle soveliasta elinympäristöä. Lokkilinnuista kalalokki kierteli niemen yllä ja kahlaajista ainoa on rantasipi, jota pesinee 1-2 paria niemen molemmin puolin. Kelloperä (Kellojärvi) Kelloperän inventointiajankohta ajoittui myöhään kesään ja alueen linnustosta on varmuudella vaikea sanoa. On ilmeistä, että suunnittelualueen itäosan niemimäinen, veden vaivaama alue on vesilinnuston kannalta potentiaalinen elinympäristö. Alueen kasvillisuus on hyvin tyypillistä nuorta tai nuorehkoa mäntyvaltaista kangasta tai mänty-kuusi sekapuustoa. Erityisiä luontotyyppejä ei esiinny. Myöskään maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Kellojärvi on karu, säännöstelemätön järvi, jonka veden laatu on hyvä. Alueella on ultraemäksinen serpentiniittikallioperä, jossa paikoin tavataan kalsiumia huomattavan paljon. Nämä seikat aiheuttavat kasvillisuuteen erityisiä piirteitä. Kellojärvellä on lähinnä paikallista virkistyskäyttöä ja kotitarvekalastusta. Natura-alueen lähellä harjoitetaan myös kalankasvatusta.
14 Vuolukiven louhinta Natura-alueeseen välittömästi rajautuvilla alueilla on suunnittelussa huomioon otettava erityiskysymys, vaikka louhintaa ei nyt harjoiteta. Natura-alueella (FI 1200257) esiintyy myyränporrasta ja kiiltosirppisammalta (luontodirektiivin liite II). Kiiltosirppisammal on myös uhanalainen rehevien soiden laji. Muuta uhanalaista lajistoa on putkilokasvien ja jäkälien ryhmissä (mm. röyhysara, metsänemä ja rotkokehräjäkälä). Serpentiniittikallioiden kasvilajeja ovat mm. uhanalaiset serpentiinipikkutervakko ja tunturihärkki. Linnustoon kuuluu sekä lintudirektiivin liitteen I lajistoa että uhanalaisia lajeja. Koodi: FI 1200 257 Kunta Pinta-ala: Aluetyyppi: Kuhmo 1395 ha SCI Alueen kuvaus: Kellojärvi on vesiluonnoltaan karu, suurehko järvi, jonka alueella on ultraemäksinen serpentiniittikallioperä. Kasveille mahdollisesti haitallisten raskasmetallien suuri pitoisuus antaa kasvillisuuteen karun leiman. Paikoin serpentiniittiin liittyvissä kivissä tavataan kalsiumia huomattavan paljon. Serpentiniittijuoni kulkee järven itärantaa pohjoiseen ja on useilla paikoilla avokallioina näkyvissä. Kellojärven rannat ovat pääasiassa huuhtoutuneita kivikkorantoja ja jyrkänteisiäkin kalliorantoja. Järven poikki kulkeva harjujakso muodostaa joitakin vähäisiä hiekkarantoja. Järvimaisemaa kehystävät loivapiirteiset vaarat ja mäet. Kellojärvi on säännöstelemätön. Veden humuspitoisuus on Kainuun järviä keskimääräisesti pienempi, ja veden laatu on hyvä. Alue koostuu useista erillisistä ranta-alueista Kellojärven eteläosasta Kuivajärvelle. Yleensä rannat ja kalliot ovat kituliaita kalliomänniköitä, joissa kasvaa sekapuuna hieskoivua ja kuusta. Serpentiniittikallioiden kasvilajeja ovat mm. uhanalaiset/silmälläpidettävät viherraunioinen, pikkutervakko ja tunturihärkki. Kasvillisuudessa on erikoista esimerkiksi siniheinän ja mähkän kasvaminen kallioilla. Rantakivikoissakin kasvaa suokasveja, mm. keltasaraa ja siniyökönlehteä. Rantakasvisto poikkeaa lajistoltaan tyypillisestä korte-ruokojärven lajistosta. Joukossa on eteläisiä lajeja, mm. ratamosarpio, piukkasara, hernesara ja rantakukka. Pohjoista lajistoa edustavat mm. nuijasara, vilukko, kaarlenvaltikka ja pohjanpaju. Lähde- ja suopaikoilla tavataan hyvinkin vaateliasta kasvilajistoa, joukossa Kainuussa uhanalaisia lajeja. Sammal- ja jäkälälajistoon kuuluu myös harvinaisia ja uhanalaisia lajeja. Eläimistöltään Kellojärvi on tyypillinen Kainuun suuri ja karu järvi. Natura-alue rajautuu kaivospiiriin. Kaivospiirin alueelle on tieyhteys Natura-alueen poikki. Alueella olevat kaivoslain mukaiset valtausoikeudet jäävät voimaan. Kellojärven tekee luonnonsuojelullisesti erityisen arvokkaaksi ultraemäksinen serpentiniittikallioperä sekä siihen liittyvä erikoinen kasvillisuus ja kasvilajisto. Vastaavia näin laajoja ultraemäksisestä kallioperästä muodostuneita ranta-alueita on hyvin vähän Suomessa. Pyyliönniemen tyvellä rantojensuojeluohjelmaa on täydennetty ultraemäksisiä kallioita sisältävällä alueella, jolla kasvavat mm. serpentiinipikkutervakko ja viherraunioinen. Rantojensuojeluohjelman luontotyyppejä on täydennetty kohteeseen liitettävillä rehevillä, rannanläheisillä soilla, joita ovat Matonevansuo (kaksiosainen rajaus, eteläisempi osa soidensuojeluohjelmassa; suotyypit rimpilettoja ja lettorämeitä; uhanalaista lajistoa puna- ja verikämmekkä, velttosara, lettopaju) ja Konnunsuo (lettorämettä, verikämmekän kasvupaikka).
15 Suojelutilanne: Ei suojeltu 98 % Yksityinen luonnonsuojelualue 2 % Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot: Suurin osa Natura-alueesta alueesta kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Soidensuojelun perusohjelmaan kuuluu Matonevansuon eteläisempi osa. Vahvistettujen suojeluohjelmien ulkopuolisia alueita ovat Pyyliönniemen tyven kalliot, Matonevansuon pohjoinen osa-alue sekä Konnunsuo. Alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain nojalla. Yksityisiä luonnonsuojelualueita on perustettu yht. 24,2 ha (Hukanlampi, Niittylahden eteläranta, Niittylahden pohjoisranta; 3 päätöstä rantojensuojeluohjelman alueella). Osa rantojensuojeluohjelman alueesta on hankittu valtiolle. Luontodirektiivin luontotyypit: Vaihettumissuot ja rantasuot 0% Fennoskandian lähteet ja lähdesuot 0% Letot 2% Kasvipeitteiset silikaattikalliot 5% Kallioiden pioneerikasvillisuus (Sedo-Scleranthion tai Sedo albi-veronicion dillenii) 0% * Puustoiset suot 1% * priorisoitu luontotyyppi Luontodirektiivin liitteen II lajit: Drepanocladus vernicosus Diplazium sibiricum Dichelyma capillaceum Lintudirektiivin liitteen I linnut: Sterna hirundo Gavia arctica Sterna paradisaea Muuta lajistoa: Larus fuscus Rosa acicularis Salix myrsinites Ramalina thrausta Epipogium aphyllum Thelypteris palustris Lychnis alpina Dactylorhiza incarnata incarnata Lecanora epanora Carex appropinquata Heterodermia speciosa Cerastium alpinum Carex laxa Dactylorhiza incarnata cruenta Asplenium viride kiiltosirppisammal myyränporras hiuskoukkusammal kalatiira kuikka lapintiira selkälokki karjalanruusu lettopaju lupporustojäkälä metsänemä nevaimarre pikkutervakko punakämmekkä rotkokehräjäkälä röyhysara siimesjäkälä tunturihärkki velttosara verikämmekkä viherraunioinen
16 Kuva 12. FI200257 (Kellojärvi-Kuivajärvi) Natura-alueen sijoittuminen suhteessa nyt kaavoittaviin alueisiin (punainen väri). Kainuun ympäristökeskuksen (1996) mukaan Huuhilonvaara ja Aaposärkkä ovat maisemallisesti arvokas harjujakson osa, joka liittyy olennaisesti maa- ja vesimaisemaan. Nyt suunnittelun kohteena oleva osa on kuitenkin rajattu em. harjujensuojelunohjelman alueen ulkopuolelle. Rajana kulkee maantie 19271. (ks kuva 13). Alue muodostaa kauniin maisemakuvan ja on arvokas niin maisemallisesti kuin geologisesti. Kotitarveotto ja rakentaminen tulee toteuttaa maisemaan sopeutuen. Metsänkäsittelytoimet tulee toteuttaa harvennushakkuin ja luonnonhoitometsänä.
17 Kuva 13. Huuhilonvaaran ja Aaposärkän harjualuerajaus. Lähde: Kainuun Ympäristökeskus (1996). Violetilla värillä suunnittelun kohteena oleva rantaalue. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueen hiekkarantaa voidaan pitää LSL tarkoittamana elinympäristönä, mikäli kriteerinä pidetään 50 m x 5 m kokoa. Hiekkaniemen pohjoisranta, kärkialue ja eteläranta on
18 laajasti hiekkainen (ks. kuva 14 alla). Suurelta osaltaan hiekkaranta on pysynyt paljaana mökkiläisten raivauksen ansiosta. Kuva 14. Hiekkaniemen etelärantaa Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: lähteet ja niiden lähiympäristöt, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norot pienten lampien välittömät lähiympäristöt rehevät ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet metsäkortekorvet ja metsäkortekorvet letot rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla jyrkänteet, rotkot ja kurut hietikot kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot rantaluhdat Suunnittelualueella ei ole ML tarkoittamia elinympäristöjä. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella ei ole VL tarkoittamia elinympäristöjä. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueelta ei löydetty edellä esitettyjä arvokkaita elinympäristöjä tai luontotyyppejä.
19 Uhanalaiset kasvillisuustyyppit Raunion et.all (2008) mukaan Suunnittelualueelta ei löydetty uhanalaisuusarvioinnissa (Raunio ja muut 2008) mainittuja luontotyyppejä. 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään myös huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella sekä luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V mahdollisen esiintymiseen alueella Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat (LSL 49 ) Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Suunnittelualueelta ei löydetty direktiivi- tai uhanalaislajistoa. 7. SUOSITUKSET Luontoselvityksen perusteella on annettu joitain suosituksia alueella havaituista kohteista. Kohde 1.Huuhilonvaara ja Hiekkaniemen hiekkaranta alue Maankäyttösuositus luonnontilainen ja hyvin säilynyt jääkauden loppuvaiheen muodostuma ; MY ja luo 2-rajaus 2. Hirsilahden korpi kosteahko kuusi-valtainen painanne; MY-rajaus 3. Kotaniemen luhta laaja luhtainen ranta-alue; luo2-rajaus Huuhilonvaaran laajasta harjukompleksista osa sijaitsee suunnittelualueella. Hiekkaniemen alueella on nähtävissä geomorfologista muodostumista jääjärvisyntyisiä muinaisterasseja, pitkittäisharju sekä rantatasanne. Paikallistien 19271 länsipuoleinen osa on määritelty arvoluokkaan III (alueellisesti arvokas). Suunnittelualueella, aluerajauksen ulkopuolella, on olemassa olevaa lomaasutusta. Alueen maisema-geomorfologinen merkitys on hieman heikentynyt. Lisärakentamista ei tulisi osoittaa niemen kärkialueelle ja sen välittömään läheisyyteen (ks. rajaus). Lisärakentamista tulisi myös pyrkiä välttämään topografian ylemmille tasoille. Kelloperän osa-alueen osalta luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja, jotka edellyttäisivät erityisiä rajoituksia alueen rakentamiseen. Rakentamista tulisi ehkä välttää Kellojoen suuosan deltamuodostumalle (ks. teksti edellä). Pääosa osa-alueesta voidaan luonnehtia kasvillisuudeltaan ja luonnonympäristöltään tavanomaiseksi tai melko tavanomaiseksi ja ihmistoiminnan vaikutus ilmenee lähes kauttaaltaan voimakkaana.
20 Kotaniemen osa-alueelle ei rakentamisen rajoittamiseen ole tarvetta Hirsilahden pohjoisrannan pientä korpinaista painannetta lukuun ottamatta. Samoin Kotaniemen etelärannan luhta-alue on säilyttämisen arvoinen (ks kartta). Muut alueet ovat tavanomaista talousmetsää, jossa maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Tulilahden pohjukka on melko soistunutta aluetta ja täten ei ole rakentamiseen erityisen soveltuva. 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kotaniemen alue sijaitsee lähellä Kellojärven Kuivajärven Natura-aluetta. Lyhimmillään etäisyys Natura-alueseen (Tulisaari) on noin 50 m ja alueen keskiosassa se on noin 140-150 m. Lisääntyvä rantarakentaminen tulee jossain määrin lisäämään vesialueen kuormitusta, mutta mikäli kiinteistökohtainen jäteveden käsittely toteutetaan, ei lisärakentamisen aiheuttamaa haittaa Naturaalueen ympäristöarvoihin voida pitää merkittävänä. Erillistä Natura arviointia ei ole tarpeen tehdä. Luontodirektiivin liitteen I linnuista kalatiira ja lapintiira ovat kuitenkin suhteellisen yleisiä ja kolmantena lajina mainittu kuikka ei Kotaniemen osa-alueella pesi. Tiirat eivät ole erityisen häiriöherkkiä ihmistoiminnasta. Lisääntyvä vesiliikenne voi jossain määrin kuikkaa häiritä. Naturaalueen luontotyyppeihin, mm silikaattikalliot, ei osa-alueelle rakentaminen vaikuta. Mikäli direktiivin II liitteen lajistoa esiintyy mm Tulisaaresssa, voidaan sille maihinnousu estää. Hiekkaniemen osa-alue on osa maisemallisesti kaunista Huuhilonvaaran pitkittäisharjun loppupäätä, jossa rakentamien ei vaikuta Kellojärven - Kuivajärven Natura-alueen luontoarvoihin. Naturaalueen raja kulkee vesialueella Hiekkaniemestä itään. Hiekkaniemen alueella on entuudestaan olemassa olevaa pysyvää ja loma-asutusta. Huuhilonvaaran alueellisesti merkittävien geomorfologisten maisemallisten arvojen takia mahdollinen lisärakentaminen tulisi osoittaa topografian alemmille tasoille kuten olemassa oleva rakentamien on sijoitettu. Ainoastaan Hiekkaniemen kärkialueelle ja sen välittämään lähiympäristöön ei tulisi lisärakentamista sijoittaa. Kelloperän osa-alue sijoittuu lähimmästä Natura-alueesta länteen. Mahdollinen lisärakentaminen alueelle ei aiheuta haittaa Natura-alueelle. Ranta-alueen luonnonympäristö on verraten tavanomaista ja ainoastaan Kellojoen ympäristöön ei tulisi lisärakentamista sijoittaa. Sauvossa 14. helmikuuta 2015 EKOTONI KY
Hiekkaniemen alue Kellojärvellä 21
22 Kelloperän alue Kellojärvellä Tulilahden alue Kuivajärvellä