SÄRKIVAARAN RANTAKAAVAN MUUTOS KOVALAMPI PUDASJÄRVEN KAUPUNKI LUONTOSELVITYS KIMMOKAAVA EKOTONI KY
3 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS KALLIO- JA MAAPERÄ VESISTÖT KASVILLISUUS MAISEMA 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA SUOSITUKSET
4 1 TAUSTA Suunnittelualue on Pudasjärven kaupungin itäosassa Pikku-Syötteeltä koilliseen sijaitsevan Kovalammen eteläpuolella. Alueelle oltiin laatimassa yleiskaavaa keväällä 2009. Yleiskaavaehdotuksessa tarkasteltava alue on osoitettu kokonaisuudessaan RA-2 alueeksi. Ranta-asemakaavan muutosalueen kasvillisuusinventointi toteutettiin kesäkuun lopussa vuonna 2009. Maastoinventointi käsitti Kovalammen eteläpuolisen alueen. Luontoinventointi ulotettiin myös varsinaisen kaavamuutosalueen itäpuolelle Nurmilampien alueelle. Luonto- ja kasvillisuusinventoinnin tavoitteena oli kartoittaa kaavamuutoksen kannalta merkittävien luontokohteiden ja alueiden esiintyminen alueella. Tavoitteena oli myös tarkentaa yleiskaavan selvitystä. Luonnonsuojelulainsäädännön mukaiset kohteiden ohella huomiota kiinnitettiin myös luonnon monimuotoisuuteen yleisemmin sekä maisemallisiin ja ekologisiin kysymyksiin. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvityksen maastotyöskentelyssä kiinnitettiin huomiota erityisesti kasvillisuustyyppeihin, kasvilajistoon sekä geomorfologiaan ja maisemaan. Apuna maastossa käytettiin tavanomaisia kasvitunnistuskirjoja, sanelukonetta ja karttaa. Aikaa käytettiin maastossa alkutietojen keräyksen kanssa yhteensä 7 h. Tavoitteena oli ensisijaisesti kartoittaa mahdollisten LSL, ML ja VL mukaisten ns. lakikohteiden esiintyminen suunnittelualueella ja lisäksi pyrittiin kartoittamaan ja rajaamaan kartalle sellaiset muut luontotyypit, jotka inventoijan käsityksen mukaan tulisi pyrkiä huomioimaan kaavoituksessa ja rakentamisen sijoittelussa. Tällöin huomiota kiinnitettiin esim. Meriluoto & Soinisen (1998) mainitsemiin metsäluonnon luontotyyppeihin, joihin tulisi maankäytön suunnittelun yhteydessä kiinnittää huomiota. Selvitystyötä varten käytiin lävitse alueen ympäristöä ja lajistoa käsittelevä aineisto. Koko suunnittelualue kierrettiin kävellen lännestä itään rannan suuntaisesti ja sen jälkeen palattiin takaisin Kehäkuru nimisen tien eteläpuolelta. Inventoinnin perusteella laadittiin kasvillisuuskartta, joka perustuu pääosin maastossa havaittuihin metsätyyppeihin ja kasvilajistoon. Metsätyyppiluokitusta tarkennettiin yksityiskohtaisimmilla kasvilajitiedoilla, mikäli oli tarpeen esim. tarkemman rajauksen ja esimerkiksi alueen tai rakentamisen ulkopuolelle jättämisen perustelemiseksi. On kuitenkin huomattava, että tekstissä esitetyt lajistotiedot kattavat usein melko suuren alueen ja lajien runsaussuhteiden vaihtelu pienelläkin alueella voi olla suurta. Lajistotiedot tukevat kuitenkin metsätyyppiluokitusta antamalla yksityiskohtaisempaa tietoa alueen kasvillisuudesta ja ekologista. Runsaussuhdetiedot ovat luonnollisesti tekijän arvioita ja ne vaihtelevat, kuten todettua, mm. topografian ja maalajinkin mukaan voimakkaasti pienellä alueella. Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni- tai jäkälälajistoa. Elolliseen luontoon liittyvää tietoa on täydennetty mm. maankamaraa ja maisemaa liittyvillä inventointitiedoilla. Myös näiden elementtien mahdolliseen arvoon on otettu kantaa. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Luontoselvityksen on laatinut FL Jari Hietaranta.
5 Luontoselvitys toteutettiin kesäkuun lopussa 2009. Maastotyöhön suunnittelualueella käytettiin 7h, jona aikana koko suunnittelualue kartoitettiin. Muusta luonnonympäristöstä erottuvat alueet esim. rehevyytensä johdosta, inventoitiin muuta aluetta tarkemmin. Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaistarkastelun mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät Kuva 1. Suunnittelualueen topografia on paikoin jyrkkäpiirteinen. Valokuva Vasikkalammen länsipuolen glasifluviaalimuodostuman jyrkästä proximaalirinteestä. Alueella on toteutettu hakkuita. 3. LUONTOSELVITYS 3.1 KALLIO- JA MAAPERÄ Selvitysalueen maaperä muodostuu pääosin glasifluviaaliperäisestä sorasta ja hiekasta. Kalliopaljastumia ei esiinny suunnittelualueella. Suunnittelualueen geomorfologinen rakenne on melko kompleksinen. Vasikkalampi ja Iso Nurmilampi ovat syntyneet laajan deltamuodostuman proximaalireunaan. Deltan ylätaso on noin tasolla +262 mpy ja se indikoi muinaisen jääjärven ylintä tasoa. Deltan (proximaali-)reuna viettää jyrkästi kohti Kovalampea. (ks kuva 1). Etupuolelle ovat syntyneet mainitut lammet, jotka ovat synnyltään suppalampia. Lammet ovat tasolla +234-235 mpy. Kovalampi sijaitsee tasolla +240 mpy. Vasikkalammen länsipuolella mainittu delta-harju kompleksi jatkuu aina suunnittelualueen länsirajalle asti. Muodostuma on Vasikkalammen länsipuolella pitkänomaisempi, mutta ei selväpiirteinen pitkittäis- tai poikittaisharju. Muodostuman korkeimmat kohdat ovat hieman korkeammalla tasolla kuin edellä: + 267 mpy. On todennäköistä, että kysymyksessä on jääjärven ja jäätikön kontaktiin syntynyt reunamuodostuma. Soistuminen on vähäistä; jossain määrin ohuita turvekerrostumia esiintyy mainittujen suppalampien rannoilla.
6 Relatiiviset korkeuserot ovat ylimmillään noin 20 m. Relatiivisilta korkeuseroiltaan aluetta voidaan luonnehtia loivaksi mäkimaaksi. Topografia on kuitenkin paikka paikoin melko jyrkästi viettävää mainittujen reunamuodostuminen proximaalireunalla. Sen sijaan relatiiviset korkeuserot ovat melko vähäiset ranta-alueiden läheisyydessä (kuva 2). Kuva 2. Valokuva on otettu harjurinteen pohjoispuolelta Kehäkurulta. Äärimmäisenä vasemmalla vilahtaa Kovalampi. Jo olemassa oleva rakentaminen on muuntanut alueen kasvillisuutta voimakkaasti Suunnittelualueen harju-deltakompleksilla on huomattava maisemakuvaan ja kasvillisuuteen vaikuttava merkitys: Jyrkkä topografia suppalampineen ovat luoneet melko kaunista ja vaihtelevaa maisemakuvaa. 3.2 VESISTÖT Kovalampi on melko karu järvi. Se lienee jäätikkösyntyinen suppajärvi. Kirkkaassa vedessä menestyvät erityisen hyvin pohjaruusukelajit, kuten tyypin nimilaji nuottaruoho, lahnanruohot ja äimäruoho. Rannoilla kasvaa vähäisessä usein järviruokoa tai kortetta yhtenäisenä, mutta melko harvana kasvustona. Vasikkalampi ja Iso Nurmilampi, joka ainakin tarkasteluajankohtana kesällä 2009 oli jakaantunut kahdeksi erilliseksi lammeksi, ovat synnyltään karuja suppalampia. Korttelin 2 eteläpuolella on lievää rinnesoistumista (ks. kuva 3). Muita vesiuomia ei suunnittelualueella esiinny. Maaperä on erittäin hyvin vettä läpäisevää. 3.3 KASVILLISUUS Alueen metsäkasvillisuutta voidaan pitää tavanomaisena Pohjois-Pohjanmaan kuiville harjualueille. Mäntyvaltaiset kuivahkot metsät ovat vallitsevia myös tarkasteltavalla kaavamuutosalueella. Lehtipuuston määrä on hyvin vähäinen: niitä esiintyy lähinnä yksittäisinä puina Kovalammen ja lampien rantaviivan tuntumassa. Suunnittelualueen puusto on pääosin nuorta mäntyvaltaista kangasmetsää (ks. esim. kuva 4). Kuusta on jonkin verran sekapuuna. Puusto on talousmetsäkäytössä ja iältään nuorta jopa taimivaiheen puustoa tai enintään noin 30-40 -vuotiasta. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny lainkaan. Kenttäkerroksen valtalajisto on tavanomainen; puolukka, mustikka, variksenmarja, kanerva ja pohjakerroksen jäkäliä on etenkin glasifluviaalimuodostumien yläosissa. Suppalampien rantaviivan tuntumassa esiintyy edellä mainittujen ohella mm. suopursua, juolukkaa, lakkaa ja eri saralajeja.
7 Kuva 3. Soistuvaa maaperää korttelin 2 eteläpuolella harjurinteen alaosassa. Kuva 4. Tyypillistä harjurinteen kasvillisuutta suunnittelualueella. Puusto on tasaikäistä. Mänty on valtapuu. Kuusta esiintyy sekapuuna. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Maastoinventointi aloitettiin suunnittelualueen länsiosasta Länsiväylän ja Kehäkurun risteyksestä, jonka itäpuolella on laaja avohakkuualue Repoharjuntien ympäristössä. Kun siirrytään kulkemaan kohti itää glasfluviaalimuodostuman reunaa, on metsäkasvillisuus tasaikäistä mäntyvaltaista kuivahkoa kangasmetsää (ks. kuva 4). Kuusta ja harmaaleppää on vähäisessä määri sekapuuna. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny lainkaan. Kenttäkerroksen lajisto on tavanomainen; mustikka, kevätpiippo, hietakastikka, mustikka, puolukka, kanerva jne. Korttelien 1 ja 2 alueilla on puusto hieman selvemmin mänty-kuusivaltaista sekapuustoa. Mänty kuitenkin muodostaa ehdottoman sekapuuston. Puuston ikä vaihtelee: vanhimmat puuyksilöt lienevät noin 60 70 -vuoden ikäisiä. Kenttäkerros on tyypillinen mustikka-variksenmarja - valtainen. Jonkin verran esiintyy kenttäkerroksessa myös puolukkaa ja mm metsäkastikkaa sekä metsäimarretta.
8 Selänteiden lajistosta voidaan mainita mm: Pohja- ja kenttäkerros Equisetum sylvaticum, metsäkorte 1 (alaosassa) Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-3 Solidago virgaurea, kultapiisku 1-2 Deschampsia flexuosa, metsälauha 3 Linnea borealis, vanamo 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 4-5 Empetrum nigrum, variksenmarja 4-5 Calamagrostis arundinace. metsäkastikka 1 Calluna vulgaris, kanerva, 3-4 Melampyrum pratense, kangasmaitikka 2 Vaccinium uliginosum, juolukka 1 (alaosassa) Pensas- ja latvuskerros: Pinus sylvestris, mänty 3 Betula pendua, rauduskoivu 1-2 Juniperus communis, kataja 1 Picea abies, kuusi 1-2 Populus tremula, haapa 1 Kun kuljetaan pitkin Kovalammen rantaa kohti itää ja mainittuja lampia, säilyy kasvillisuus edellä kuvatun kaltaisena. Topografia jyrkkenee ja maaperä muuntuu entistä hiekkavaltaisemmaksi (ks. kuva 5). Kuva 5. Suppalampien länsipuolella topografia on loivasti kumpuilevaa. On mahdollista, että glasifluviaaliaineksen pinnalla ja morfologiassa ilmenee myös eolisen (tuuli-) toiminnan vaikutusta. Rakentaminen muuttaa ja vaikuttaa topografiaan voimakkaasti, koska kenttäkerroksen pinta vaurioituu helposti. Kun tullaan suppalampien ympäristöön, muuntuu kasvillisuus hieman rehevämpään suuntaan: Hiekkaselänteiden välissä on suppalampi (itse asiassa niitä oli kaksi vedenpinnan ollessa ilmeisen alhaalla). Rinnealueet ovat tasaikäistä männikköä. Suppien rantoja kiertää paikoin ohut turvekerrostuma. Kenttäkerroksessa on variksenmarjan ja mustikan ohella mm juolukkaa, suopursua, lakkaa, variksenmarjaa, harmaasaraa, jokapaikansaraa, kurjenjalkaa, tupasvilla jne. Lampien ympäristössä ja niiden tuntumassa esiintyy mm seuraavaa lajistoa: Kenttäkerros: Equisetum sylvaticum metsäkorte 1 Pyrola rotundifolia isotalvikki 1 (rannassa)
9 Vaccinium vitis-idaea, puolukka 2-3 Thelypteris connectilis korpi-imarre 2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Viola palustris suo-orvokki 1 Equisetum palustre suokorte 1 Fragaria vesca ahomansikka 1 Empetrum nigrum, variksenmarja 4-5 Linnaea borealis, vanamo 1 Vaccinum myrtillus, mustikka 4-5 Pensas- ja latvuskerros: Pinus sylvestris mänty 4-5 Sorbus aucuparia kotipihlaja 1 Betula pubescens, hieskoivu 1 Picea abies kuusi 1 Alnus indica, harmaaleppä 1 Kuva 6. Iso Nurmilampea. Ranta-alueet ovat ohuen turvekerroksen reunustamia. Ympäröivä puusto koostuu lähes yksinomaan tasaikäisestä männystä Kuva 7. Kuva Ison Nurmilammen pohjoisosasta. Maisemakuva on erittäin kaunis. Kun siirrytään etelään kohti Vasikkalampea (ks kuva 8), on kasvillisuus edellä kuvatun kaltainen mäntyvaltaista kangasta. Lehtipuuta on sekapuuna hyvin niukasti. Muutamia pystykeloja on siellä täällä. Puuston ikä lienee pääosin noin 30 45 vuotta. Kenttäkerros on edellä kuvatun kaltainen
10 mustikka-variksenmarjatyyppiä ja säilyy samantyyppisenä. Glasifluviaalinen deltaharjanne nousee Vasikkalammen länsipuolella. Kuva 7. Näkymä Vasikkalammen pohjoispäästä kohti etelää. Kuva 8. Vasikkalammen länsipuolen muodostuman lakialuetta. Kenttäkerroksen lajisto on niukkaa; kanerva muodostaa valtalajin. Puusto on nuorta männikköä. Kun siirrytään edelleen länteen mainitulta selänteeltä, saavutaan jo alussa mainitulle hakkuuaukolle. Hakkuuaukon eteläreuna on myös hyvin jyrkästi viettävä. Tämä ilmenee hyvin kuvasta 8. Korkeuseroa kertyy yli 10 m. Kenttäkerroksen lajisto on alueella tavanomaista ja jonkin verran esiintyy heinittymistä. 3.4 MAISEMA Suunnittelualue on pääosin glasfluviaalisen aineksen peittämää ja maisemakuva on kumpuileva, paikoin rinteiltään jyrkähkösti viettävä ja sitä voidaan luonnehtia maisemakuvaltaan puoliavoimeksi. Ainakin suunnittelualueen itäosassa glasfluviaalisen aineksen päällä on lisäksi eolista ainesta so. hienoa hiekkaa.
11 Laajoja kaukonäkymiä ei suunnittelualueen sisällä ole lukuun ottamatta hakkuuaukkoa (ks. kuva 9). Maisemakuva on nykyisin huomattavasti muuntunut rakentamisen ja metsähoitotoimenpiteiden seurauksena. Kuva 9. Hakkuiden myötä, glasifluviaalikompleksin tasainen lakipinta avautuu hienosti. Kuvassa taso on muinaisen jääjärven ylin taso Kuva 10. Deltatason länsireunaa. 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole perustettuja luonnonsuojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai Natura 2000 verkostoon sisältyviä alueita. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat:
12 Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei esiinny luonnonsuojelulain mukaisia kohteita. Metsälain 10 nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Suunnittelualueella esiintyy yksi metsälain mukainen kohde. Suunnittelualueen länsiosassa sijaitsevaa, korttelin 2 eteläpuolen lähdettä voidaan pitää metsälain mukaisena kohteena. Vesilain 15a ja 17a nimeämät erityisen tärkeät elinympäristöt Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat kluuvijärvet ja lähteet taikka muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Suunnittelualueella esiintyy kaksi vesilain mukaista kohdetta: Vasikkalampi ja Iso Nurmilampi. Molemmat lammet ovat alle 1 ha kokoisia ja niitä on pidettävä nykyisin luonnontilaisina. Muita huomionarvoisia metsäluonnon luontotyyppejä, lajistoa tai geomorfologisia kohteita alueella Suunnittelualueen inventoinnissa on pyritty huomioimaan myös em. laeissa mainitsemattomia muita metsäluonnon arvokkaita elinympäristöjä, joita esimerkiksi Meriluoto ja Soininen (1998) ovat kuvanneet. Huomiota kiinnitettiin seuraaviin tyyppeihin:
13 vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueella on Meriluoto & Soinisen mainitsemista kohteista suppa, joka jo sisältyy myös vesilain mainitsemaan tyyppiin alle 1 ha suuruinen lampi. 6. UHANALAISLAJISTO Lisäksi maastotyöskentelyssä kiinnitettiin huomiota mm seuraaviin elinympäristöihin: 1. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät 2. Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät 3. Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaistarkastelun mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävä Maastoinventoinnissa ei löydetty edellä mainittuja uhanalaislajiston elinympäristöjä. 7. LUOKITUS JA SUOSITUKSET Alueen arvoluokitus Suunnittelualue on luokiteltu viiteen luokkaan luontoarvojensa puolesta ja jokaiselle luokalle on annettu suosituksia maankäytön suunnittelua varten. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajiston ja puuston iän mukaan sekä huomioida myös geomorfologisia ja maisemallisia arvoja. Inventoinnissa käytetyt luokat ovat: luokka 0: maisema- ja luontovaurioalueet, ei luonnonarvoja luokka 1: alueet, joilla ei ole todettu olevan erityisiä luonto- eikä maisema-arvoja, luonto alueelle tavanomaista. luokka 2: alueet, joilla on vähäisiä tai kohtalaisia, lähinnä paikallisia luonto- ja maisema-arvoja. luokka 3: alueet, joilla on melko merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja luokka 4: alueet, joilla on merkittäviä tai hyvin merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja Lähes koko suunnittelualuetta voidaan pitää arvoluokitukseltaan luokkaan 1 kuuluvana (ei erityisiä luonnonarvoja). Inventoinnin perusteella voidaan kuitenkin nostaa esiin kolme aluetta, jotka voitaneen sijoittaa suosituksen pohjaksi luokkaan 2 (vähäiset luontoarvot). Nämä kohteet ovat kokonaisuudessaan (3). lähteikkö (1), suppalammet (2) ja glasifluviaalinen muodostuma
14 Suositukset Suunnittelualue on luontoarvoiltaan melko tavanomaista aluetta. Alueen maankäytön suunnittelussa tulisi rakentaminen pyrkiä sijoittamaan siten, että lähde ja lammet jäisivät rakentamisen ulkopuolelle tulevaisuudessa. Varsinaista suojelumerkintää (SL) edellyttäviä alueita ei ole tarpeen kaavassa osoittaa. Suunnittelualueen geomorfologisesti paikallisesti merkittävä glasfluviaalimuodostuma ja muut kohteet tulisi kaavallisessa suunnittelussa merkitä MY -aluemerkinnällä ja luo tai geo rajauksella. EKOTONI KY Jari Hietaranta.