Gaussin lause eli divergenssilause 1

Samankaltaiset tiedostot
Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Mallit laskuharjoitusviikkoon 5 /

F dr = F NdS. VEKTORIANALYYSI Luento Stokesin lause

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 8: Divergenssi ja roottori. Gaussin divergenssilause.

Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Laskuharjoitus 7 /

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 9: Greenin lause

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 10: Stokesin lause

Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Laskuharjoitusviikko 5 /

f x da, kun A on tason origokeskinen yksikköympyrä, jonka kehällä funktion f arvot saadaan lausekkeesta f (x, y) = 2x 3y 2.

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 7: Pintaintegraali ja vuointegraali

(ks. kuva) ja sen jälkeen x:n ja y:n suhteen yli xy-tasossa olevan alueen projektion G:

MS-A0204 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (ELEC2) Luento 9: Muuttujanvaihto taso- ja avaruusintegraaleissa

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 1: Moniulotteiset integraalit

r > y x z x = z y + y x z y + y x = r y x + y x = r

Fr ( ) Fxyz (,, ), täytyy integroida:

Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Mallit 2 (alkuviikko) / Syksy 2016

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 3: Vektorikentät

= ( F dx F dy F dz).

MS-A0202 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 10: Moninkertaisten integraalien sovelluksia

Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Harjoitus 4/ Syksy 2017

MS-A0202 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 10: Moninkertaisten integraalien sovelluksia

F x y z. F voidaan ymmärtää kahden vektorin. Divergenssi. Vektorikentän F( x, y, z ) divergenssi määritellään

Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Mallit laskuharjoitukseen 3 /

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 1: Moniulotteiset integraalit

MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 11: Taso- ja tilavuusintegraalien sovellutuksia

MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 10: Napa-, sylinteri- ja pallokoordinaatistot. Pintaintegraali.

ELEC C4140 Kenttäteoria (syksy 2015)

ELEC C4140 Kenttäteoria (syksy 2015)

Tällaisessa tapauksessa on usein luontevaa samaistaa (u,v)-taso (x,y)-tason kanssa, jolloin tason parametriesitys on *** VEKTORIANALYYSI.

ELEC C4140 Kenttäteoria (syksy 2016)

ELEC C4140 Kenttäteoria (syksy 2016)

Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Ratkaisut viikko 3

f(tx + (1 t)y) tf(x) + (1 t)f(y) jokaisella x, y A ja t [0, 1].

Mat Matematiikan peruskurssi K2

= + + = 4. Derivointi useammassa ulottuvuudessa

12. Derivointioperaattoreista geometrisissa avaruuksissa

Luento 10: Työ, energia ja teho. Johdanto Työ ja kineettinen energia Teho

MS-A0202 Di erentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 8: Taso- ja avaruusintegraalit

MATEMATIIKAN PERUSKURSSI II

kaikki ( r, θ )-avaruuden pisteet (0, θ ) - oli θ

SMG-5250 Sähkömagneettinen yhteensopivuus (EMC) Jari Kangas Tampereen teknillinen yliopisto Elektroniikan laitos

4. Derivointi useammassa ulottuvuudessa

Matematiikan tukikurssi

4.3.7 Epäoleellinen integraali

y x1 σ t 1 = c y x 1 σ t 1 = y x 2 σ t 2 y x 2 x 1 y = σ(t 2 t 1 ) x 2 x 1 y t 2 t 1

MATEMATIIKAN PERUSKURSSI II

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO. Integraalilaskenta 2 Harjoitus Olkoon A := {(x, y) R 2 0 x π, sin x y 2 sin x}. Laske käyräintegraali

a) Lasketaan sähkökenttä pallon ulkopuolella

MS-A0205/MS-A0206 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 8: Newtonin iteraatio. Taso- ja avaruusintegraalit

Vektorilaskenta, tentti

Oletetaan ensin, että tangenttitaso on olemassa. Nyt pinnalla S on koordinaattiesitys ψ, jolle pätee että kaikilla x V U

Johdantoa INTEGRAALILASKENTA, MAA9

Polkuintegraali yleistyy helposti paloitain C 1 -poluille. Määritelmä Olkoot γ : [a, b] R m paloittain C 1 -polku välin [a, b] jaon

DYNAMIIKKA II, LUENTO 6 (SYKSY 2015) Arttu Polojärvi

MS-A0207 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 Luento 5: Gradientti ja suunnattu derivaatta. Vektoriarvoiset funktiot. Taylor-approksimaatio.

Antti Rasila. Kevät Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto. Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0204 Kevät / 16

KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY exp z., k = 1, 2,... Eksponenttifunktion z exp(z) Laurent-sarjan avulla

KJR-C1001 Statiikka ja dynamiikka. Luento Susanna Hurme

Tehtävänanto oli ratkaista seuraavat määrätyt integraalit: b) 0 e x + 1

edition). Luennot seuraavat tätä kirjaa, mutta eivät orjallisesti.

LUKU 3. Ulkoinen derivaatta. dx i 1. dx i 2. ω i1,i 2,...,i k

MS-A0207 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (Chem) Tentti ja välikokeiden uusinta

MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Laskuharjoitus 2 / vko 45

766320A SOVELTAVA SÄHKÖMAGNETIIKKA, ohjeita tenttiin ja muutamia teoriavinkkejä sekä pari esimerkkilaskua

4. Käyrän lokaaleja ominaisuuksia

BM20A5800 Funktiot, lineaarialgebra ja vektorit Harjoitus 4, Syksy 2016

w + x + y + z =4, wx + wy + wz + xy + xz + yz =2, wxy + wxz + wyz + xyz = 4, wxyz = 1.

LUKU 10. Yhdensuuntaissiirto

Luennoitsija: Jukka Maalampi Luennot: , ma 9-10 ja ke Luentoja ei ole viikoilla 15 (pääsiäisviikko).

x n e x dx = n( e x ) nx n 1 ( e x ) = x n e x + ni n 1 x 4 e x dx = x 4 e x +4( x 3 e x +3( x 2 e x +2( xe x e x ))) = e x

(a) Potentiaali ja virtafunktiot saadaan suoraan summaamalla lähteen ja pyörteen funktiot. Potentiaalifunktioksi

Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (CHEM) MS-A0207 Hakula/Vuojamo Kurssitentti, 12.2, 2018, arvosteluperusteet

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 5. viikolle /

Konvergenssilauseita

Luvun 12 laskuesimerkit

peitteestä voidaan valita äärellinen osapeite). Äärellisen monen nollajoukon yhdiste on nollajoukko.

MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Malliratkaisut 4 / vko 47

Pintaintegraali. i j k cos(θ) sin(θ) 1. = r cos(θ)i r sin(θ)j + rk, r sin(θ) r cos(θ) 0 joten

4.3 Moniulotteinen Riemannin integraali

Oletetaan sitten, että γ(i) = η(j). Koska γ ja η ovat Jordan-polku, ne ovat jatkuvia injektiivisiä kuvauksia kompaktilta joukolta, ja määrittävät

dx = L2 (x + 1) 2 dx x ln x + 1 = L 2 1 L + 1 L ( = 1 ((L + 1)ln(L + 1) L) L k + 1 xk+1 = 1 k + 2 xk+2 = 1 10k+1 k + 2 = 7.

Derivaatat lasketaan komponenteittain, esimerkiksi E 1 E 2

ELEC C4140 Kenttäteoria (syksy 2016)

Analyysi III. Jari Taskinen. 28. syyskuuta Luku 1

Tilavuusintegroin. f(x,y,z)dxdydz. = f(x,y,z)dx dy

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 6: Vektorikentän viivaintegraali

Potentiaali ja potentiaalienergia

KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012

LUKU 4. Pinnat. (u 1, u 2 ) ja E ϕ 2 (u 1, u 2 ) := ϕ u 2

DYNAMIIKKA II, LUENTO 5 (SYKSY 2015) Arttu Polojärvi

Differentiaalimuodot

Täydennetään ja kerrataan Fitzpatrickin lukujen 18 ja 19 esitystä.

7. Tasaisen rajoituksen periaate

MS-A0202 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 2: Usean muuttujan funktiot

Selvästi. F (a) F (y) < r x d aina, kun a y < δ. Kolmioepäyhtälön nojalla x F (y) x F (a) + F (a) F (y) < d + r x d = r x

1.7 Gradientti ja suunnatut derivaatat

Matematiikan tukikurssi, kurssikerta 3

ELEC-A4130 Sähkö ja magnetismi (5 op)

Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Matematiikan ja systeemianalyysin laitos

Johdatus todennäköisyyslaskentaan Satunnaismuuttujien muunnokset ja niiden jakaumat. TKK (c) Ilkka Mellin (2004) 1

Kompleksianalyysi, viikko 6

Transkriptio:

80 VEKTOIANALYYI Luento 1 8. Gaussin lause eli divergenssilause 1 A 16.4 Kurssin jäljellä olevassa osassa käymme läpi joukon fysiikan kannalta tärkeitä vektorikenttien integrointia koskevia tuloksia, nimittäin Gaussin, tokesin ja Greenin lauseita ja niiden sovelluksia. Lauseissa tai kaavoissa on kyse jonkin alueen yli otetun integraalin ja tämän alueen reunan yli otetun integraalin välisestä yhteydestä. Vuointegraaleja käsitellessämme totesimme, että vektorikentän vuo yli suljetun pinnan kertoo jotain vektorikentästä pinnan rajoittaman alueen sisällä, nimittäin onko kentällä siellä nieluja tai lähteitä. Gaussin lause ilmaisee asian tarkemmin: vektorikentän vuo yli suljetun pinnan on sama kuin vektorikentän divergenssin tilavuusintegraali pinnan rajoittaman alueen yli eli F N d = F dv. Tässä N on pinnasta ulospäin osoittava yksikkönormaali. Matemaattisina oletuksina vaaditaan, että pinta on sileä tai koostuu sileistä osapinnoista, kenttä F on jatkuva suljetussa alueessa eli siis myös rajoitettu ja kentän derivaatat ovat jatkuvia alueen sisällä. Todistus: Oletetaan, että alue on koordinaattiakseleiden suunnassa säännöllinen eli akseleiden suuntaiset suorat 1 Venäläisissä oppikirjoissa tätä kutsutaan Ostrogradskyn lauseeksi.

81 leikkaavat alueen reunan korkeintaan kahdesti. (Jos näin ei ole, pilkotaan alue säännöllisiin osiin.) ivergenssi on F= i + j + k Fi+ F j + Fk x y z F F x y Fz = + +. x y z ( x y z ) Tarkastellaan aluksi viimeisen termin tilavuusintegraalia φ ( xy, ) Fz Fz dv = dxdy dz z z φ ( xy, ) 1 ( φ φ ) = F( xy,, ( xy, ) F( xy,, ( xy, ) dxdy, z z 1 jossa on alueen projektio xytasossa ja z= φ ( xy, ) ja z= φ ( xy, ) 1 ovat z:n ylä- ja alarajat. Ensimmäinen termi voidaan tulkita pintaintegraaliksi pinnan z= φ ( xy, ) yläpuolen yli (normaalivektori osoittaa ylös eli kasvavan z:n suuntaan) (*) Fz( x, y, φ ( x, y)) dxdy = Fzk Nd, yläpinta missä pinta-alkio d on projisioitu xy-tasoon, dxdy = k Nd = cos( k, N) d. Jälkimmäinen termi puolestaan on

8 pintaintegraali yli pinnan z = φ ( xy, ) 1 alapuolen yli (normaalivektori osoittaa alas eli pienenevän z:n suuntaan): F ( x, y, ( x, y)) dxdy = F k Nd, z φ1 alapinta koska nyt dxdy = k Nd = cos( k, N) d, sillä cos( kn, ) 0. z Olemme siis osoittaneet, että Fz dv = F z k Nd. z (1) Vastaavalla tavalla voimme käsitellä F :n kahdesta muusta komponenteista Fx ja F y riippuvia termejä. Esimerkiksi tilavuusintegraalin Fx -osa ψ ( yz, ) Fx Fx dv = dydz dx x x ψ ( yz, ) 1 ( ψ ψ ) = F( ( yz, ), yz, ) F( ( yz, ), yz, ) dydz, x x 1 jossa on nyt alueen yz-tasossa oleva projektio. Kun pintaintegraali F i Nd x esitetään pintojen x= ψ1( yz, ) ja x= ψ( yz, ) yli otettujen pintaintegraalien summana, saadaan sama tulos eli Vastaavasti Fx dv = F x i Nd. x ()

83 Fy dv = F y j Nd. y (3) Yhdistämällä tulokset (1)-(3) saamme F N d = F dv eli Gaussin lause on tullut todistetuksi. Todistuksemme ei ole yleispätevä, koska se perustui oletukseen alueen säännöllisestä muodosta. Tulos pätee kuitenkin kaikille suljetuille pinnoille. Tätä voi vakuutella itselleen fysikaalisen esimerkin avulla: ähkökentän E divergenssi E on varaustiheys ja sen tilavuusintegraali on alueessa oleva kokonaisvaraus. Pintaintegraali on sähkökentän vuo alueen pinnan läpi, ja on helppo uskoa, ettei vuo riipu pinnan muodosta: kenttäviivat tulevat pinnan läpi oli se minkä muotoinen tahansa. Huom. Gaussin lause on yhden muuttujan funktiota koskevan b tuloksen f '( x ) dx = f ( b ) f ( a ) yleistys kolmeen a ulottuvuuteen. Esimerkki: Lasketaan kentän F = bxy i + bx yj + ( x + y ) z k pintaintegraali sylinterin x + y a, 0 z b pinnan yli.

84 Gaussin lain mukaan pintaintegraali voidaan esittää tilavuusintegraalina, ja sen voimme laskea helposti sylinterikoordinaatteja käyttäen: F d = FdV = + + ( + ) by bx z x y dv = ( x + y )( b + z) dv = ρ b π a ( ) ( ) 0 0 0 4 a b π ρ = bz + z [ φ] = 0 0 4 0 = ρd ρdφdz = b + z dz dφ ρ ρdρ Esimerkki: Määritetään integraalin I = (3xi+ yj ) d πab 4. arvo, kun on pallon x + y + z = 9 pinta. Pintaintegrointi ei näytä suoraviivaiselta, joten kannattaa yrittää hyödyntää Gaussin teoreemaa. Integroitavan vektorin F = 3xi+ yj divergenssi on F = (3 x) + ( y) + (0) = 5, x y z joten I = ( F) dv = 5dV = 5 dv 4 = π = 3 π 3 5 ( 9) 180. = pallon tilavuus

85 Esimerkki: Tarkastellaan vektorikenttää r r F = m = m 3. r r e on määritelty kaikkialla muualla paitsi origossa. Lasketaan tämän kentän vuo yli mielivaltaisen säännöllisen pinnan, joka ympäröi origoa. Koska pinnasta ei tiedetä juuri mitään, pitää ottaa Gaussin kaava käyttöön. iihen tarvitaan divergenssi F. Koska ( r 0) on divergenssi F( x, y, z) = m ( xi+ yj + zk ), 3 r x y z F = m + + x r y r z r Lasketaan ensimmäinen derivaatta: 3 3 3. x x 3 = 3/ x r x ( x + y + z ) 3 ( x + y + z ) x x( x + y + z ) = 3 ( x + y + z ) 3 r 3xr =. 6 r 3/ 1/ Muut termit voi päätellä symmetrian avulla. ivergenssi on

86 3 r r F = m 3 3( x + y + z ) 6 6 r r r = 0. = euraavaksi meidän on hoidettava origo, joka on pinnan rajoittaman alueen sisällä, mutta jossa divergenssi ei ole määritelty. Asiaa hoituu seuraavalla tempulla: Piirretään origon ympärille pallopinta *, joka jää kokonaan alueen sisälle. Kentän F ulospäin suuntautuva vuo tämän pinnan läpi on mr F d r d d r = r * * π π = m dφ sinθdθ = 4 πm. 0 0 ( sinθ θ φ ) Tarkastellaan nyt pintojen ja * väliin jäävää aluetta * ja sovelletaan Gaussin kaavaa siihen. Vuo ulos alueesta * koostuu kahdesta osasta: vuo pinnan läpi ulospäin ja vuo pallon * pinnan läpi sisäänpäin. Jälkimmäinen on yllä olevan kaavan perusteella 4π m (eri merkki johtuu siitä, että pinta-alavektori osoittaa nyt pallon sisälle, ei ulos siitä). Gaussin kaavan mukaan saamme siis 0= FdV = F d 4π m eli * F d = 4 π m. Tämä on se pintaintegraali, jota alun perin kysyttiin.

87 Esimerkki: Origoon asetetun pistevarauksen q aiheuttama sähkökenttä on E = q r. 4πε r 0 Mikä on sähkökentän vuo minkä tahansa origoa ympäröivän pinnan läpi? Edellisen esimerkin tuloksen mukaan se on q q E d = 4 π =. 4πε 0 ε 0 Tätä kutsutaan sähköopissa Gaussin laiksi. Esimerkki: Jatkuvuusyhtälö. Tarkastellaan jossakin juoksevassa aineessa olevaa kuvitteelista pintaa ja sen rajoittamaa aluetta. Oletetaan, että ainetta ei synny eikä häviä tässä alueessa, aineen häviämättömyyden lain mukaan alueessa olevan aineen massan muutos voi johtua vain siitä, että ainetta virtaa sama määrä pinnan läpi. Pisteessä ( xyz,, ) olevassa tilavuusalkiossa dv hetkellä t olevan aineen massa on dm(, x y, z,) t = ρ(, x y, z,) t dv, jossa ρ (, xyzt,,) on aineen tiheys. Koko alueessa oleva massa on silloin M () t = ρdv. Massan määrä muuttuu nopeudella dm ρ = ρdv = dv. dt t t

88 Olkoon v(, xyzt,,) aineen nopeuskenttä. Aikaisemmin totesimme (vrt. s. 69), että pisteessä ( xyz,, ) olevan pinta-alkion läpi aikavälillä ( t, t + dt) virtaavan aineen massa on dm' = ρv Nddt eli koko pinnan läpi ulospäin virtaavan aineen massa aikayksikössä on dm ' = ρv Nd. dt Gaussin kaavan mukaan tämä voidaan esittää tilavuusintegraalina dm ' = ( ρv) dv. dt Koska ulosvirtaava aine pienentää massan määrää alueen sisällä, on eli dm dm ' = dt dt ρ + ( ρv) dv = 0. t Tämä pätee kaikille aineessa oleville alueille epsilonin kokoisillekin. e tarkoittaa, että integrandin pitää hävitä kaikkialla aineessa (kun oletamme, että fysikaaliset suureet ρ ja v ovat jatkuvia) eli voimassa on jatkuvuusyhtälö ρ + ( ρv) = 0. t Jos aine on kokoonpuristumatonta, silloin ρ ( xyzt,,, ) = vakio ja jatkuvuusyhtälöllä on yksinkertainen muoto:

89 v = 0. Gaussin teoreemasta voidaan johtaa seuraavat kaksi muuta teoreemaa: FdV = F Nd, φdv = φnd, jossa F on vektorikenttä ja φ skalaarikenttä, molemmat tietenkin hyvätapaisia. Nämä voidaan johtaa soveltamalla Gaussin teoreemaa vektoreihin F c ja φc, joissa c on mikä tahansa vakiovektori. Esimerkiksi ensimmäisen kaava voidaan todistaa käyttämällä identiteettejä (ks. s. 37) ( F c) = ( F) c F ( c) = ( F) c, = 0 ( F c) N = ( N F) c = ( F N ) c. Todistus: Olkoon c mikä tahansa vektori. Yllä annettuja identitteettejä käyttäen saamme

90 FdV + F Nd c = ( F) cdv ( F c) Nd = ( F c) dv ( F c) Nd = 0 Gaussin lain perusteella. Koska c on mielivaltainen vektori, yhtälö pitää paikkansa vain, jos ensimmäisen rivin sulkulauseke on nolla. Jälkimmäisen kaavan johto jätetään harjoitustehtäväksi.