Mat Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros 8

Samankaltaiset tiedostot
Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 (CHEM) Laskuharjoitus 4 / vko 47, mallivastaukset

Syksyn 2015 Pitkän matematiikan YO-kokeen TI-Nspire CAS -ratkaisut

II.1. Suppeneminen., kun x > 0. Tavallinen lasku

2.4 Pienimmän neliösumman menetelmä

S Fysiikka III (EST), Tentti

Mat Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros Johdetaan ensiksi välttämättömät ehdot diskreettiaikaiselle optimisäätötehtävälle.

6 Integraalilaskentaa

VEKTOREILLA LASKEMINEN

sin θ θ θ r 2 sin 2 θ φ 2 = 0.

[xk r k ] T Q[x k r k ] + u T k Ru k. }.

VEKTOREILLA LASKEMINEN

Mat Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros 3

Mat Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros 5

7 Funktiosarjoista. 7.1 Funktiosarjojen suppeneminen

OSA 1: POLYNOMILASKENNAN KERTAUSTA, BINOMIN LASKUSÄÄNTÖJÄ JA YHTÄLÖNRATKAISUA

Preliminäärikoe Pitkä Matematiikka

Mikrotalousteoria 2, 2008, osa III

MATEMATIIKAN KOE, PITKÄ OPPIMÄÄRÄ PISTEYTYSKOKOUS

Matematiikan tukikurssi

x k 1 Riemannin summien käyttö integraalin approksimointiin ei ole erityisen tehokasta; jatkuvasti derivoituvalle funktiolle f virhe b

Mat Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros Johdetaan välttämättömät ehdot funktionaalin. g(y(t), ẏ(t),...

Y56 Mikron jatkokurssi kl 2008: HARJOITUSTEHTÄVÄT 2 Mallivastaukset

Ristitulo ja skalaarikolmitulo

TEHTÄVÄ 1. Olkoon (f n ) jono jatkuvia funktioita f n : [a, b] R, joka suppenee välillä [a, b] tasaisesti kohti funktiota f : [a, b] R.

SATE2140 Dynaaminen kenttäteoria syksy / 6 Laskuharjoitus 0: Siirrosvirta ja indusoitunut sähkömotorinen voima

5 Epäoleellinen integraali

1. Derivaatan Testi. Jos funktio f on jatkuva avoimella välillä ]a, b[ ja x 0 ]a, b[ on kriit. tai singul. piste niin. { f (x) > 0, x ]a, x 0 [

Numeerinen integrointi.

.) (b) Vertaa p :tä vastaavaa kineettistä energiaa perustilan kokonaisenergiaan. ( ) ( ) = = Ek

4 DETERMINANTTI JA KÄÄNTEISMATRIISI

Paraabelikin on sellainen pistejoukko, joka määritellään urakäsitteen avulla. Paraabelin jokainen piste toteuttaa erään etäisyysehdon.

k = 1,...,r. L(x 1 (t), x

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 8: Integraalifunktio ja epäoleellinen integraali

4 Pinta-alasovelluksia

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 9. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 9 () Numeeriset menetelmät / 29

MS-A010{2,3,4,5} (SCI, ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 8: Integraalifunktio ja epäoleellinen integraali

Tee B-osion konseptiin etusivulle pisteytysruudukko! Muista kirjata nimesi ja ryhmäsi. Välivaiheet perustelevat vastauksesi!

SARJAT JA DIFFERENTIAALIYHTÄLÖT Funktiojonot 1

Matematiikan tukikurssi

L 0 L. (a) Entropian ääriarvo löydetään derivaatan nollakohdasta, dl = al 0 L )

SATE.10xx Staattisen kenttäteorian laajentaminen Sähkömagneettiseksi kenttäteoriaksi

766328A Termofysiikka Harjoitus no. 12, ratkaisut (syyslukukausi 2014)

funktion voi tarkistaa derivoimalla. Sijoitusmenettely perustuu ketjusääntöön.

lim + 3 = lim = lim (1p.) (3p.) b) Lausekkeen täytyy supistua (x-2):lla, joten osoittajan nollakohta on 2.

( ) Pyramidi 4 Analyyttinen geometria tehtävien ratkaisut sivu 321 Päivitetty Saadaan yhtälö. 801 Paraabeli on niiden pisteiden ( x,

Esimerkki 8.1 Määritellään operaattori A = x + d/dx. Laske Af, kun f = asin(bx). Tässä a ja b ovat vakioita.

VALTIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA TILASTOTIETEEN VALINTAKOE Ratkaisut ja arvostelu

Integraalilaskentaa. 1. Mihin integraalilaskentaa tarvitaan? MÄNTÄN LUKIO

Analyysin perusteet kauppatieteilijöille P

Riemannin integraalista

Käydään läpi: ääriarvo tarkastelua, L Hospital, integraalia ja sarjoja.

Mat Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros 11

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 7: Integraali ja analyysin peruslause

Aalto-yliopisto, Teknillisen fysiikan laitos PHYS-E0460 Reaktorifysiikan perusteet Harjoitus 5, mallivastaukset Syksy 2016

Ei-inertiaaliset koordinaatistot

MITEN MÄÄRITÄN ASYMPTOOTIT?

HY, MTO / Matemaattisten tieteiden kandiohjelma Todennäköisyyslaskenta IIa, syksy 2018 Harjoitus 3 Ratkaisuehdotuksia.

Johdatus reaalifunktioihin P, 5op

Finanssimaailman ongelmien ratkaiseminen epäsileän optimoinnin keinoin. Markus Harteela Turun yliopisto

MATEMATIIKAN KOE, PITKÄ OPPIMÄÄRÄ HYVÄN VASTAUKSEN PIIRTEITÄ

min x x2 2 x 1 + x 2 1 = 0 (1) 2x1 1, h = f = 4x 2 2x1 + v = 0 4x 2 + v = 0 min x x3 2 x1 = ± v/3 = ±a x 2 = ± v/3 = ±a, a > 0 0 6x 2

Sinilause ja kosinilause

Riemannin integraali

Kuvausta f sanotaan tällöin isomorfismiksi.

Mat Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros Vaimennetun heilurin tilanyhtälöt on esitetty luennolla: θ = g sin θ r θ

Määritelmä Olkoon C R m yksinkertainen kaari ja γ : [a, b] R m sen yksinkertainen parametriesitys, joka on paloittain C 1 -polku.

4. Reaalifunktioiden määrätty integraali

Neliömatriisin A determinantti on luku, jota merkitään det(a) tai A. Se lasketaan seuraavasti: determinantti on

Mat Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros 1

LINSSI- JA PEILITYÖ TEORIAA. I Geometrisen optiikan perusaksioomat

Laskennan mallit (syksy 2010) 1. kurssikoe, ratkaisuja

ICS-C2000 Tietojenkäsittelyteoria Kevät 2016

v AB q(t) = q(t) v AB p(t) v B V B ṗ(t) = q(t) v AB Φ(t, τ) = e A(t τ). e A = I + A + A2 2! + A3 = exp(a D (t τ)) (I + A N (t τ)), A N = =

Tampereen teknillinen yliopisto hum Konstruktiotekniikan laitos. MEC-2430 Elementtimenetelmän perusteet. Luento vk 1 Syksy 2012.

MS-A010{2,3,4,5} (SCI,ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 7: Integraali ja analyysin peruslause

MS-A0207 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (Chem) Yhteenveto, osa II

0 kun x < 0, 1/3 kun 0 x < 1/4, 7/11 kun 1/4 x < 6/7, 1 kun x 1, 1 kun x 6/7,

A-Osio. Valitse seuraavista kolmesta tehtävästä kaksi, joihin vastaat. A-osiossa ei saa käyttää laskinta.

Sähkömagneettinen induktio

1.3 Toispuoleiset ja epäoleelliset raja-arvot

763333A KIINTEÄN AINEEN FYSIIKKA Ratkaisut 1 Kevät 2014

Kuva 1. n i n v. (2 p.) b) Laske avaimiesi etäisyys x altaan seinämästä. (4 p.) c) Kuinka paljon lunta voi sulaa enintään Lassen suksien alla?

Sisältö. Integraali 10. syyskuuta 2005 sivu 1 / 20

Analyyttiset funktiot ja integrointiteorian alkeita

Jos siis ohjausrajoitusta ei olisi, olisi ratkaisu triviaalisti x(s) = y(s). Hamiltonin funktio on. p(0) = p(s) = 0.

Matematiikan tukikurssi. Hannu Kivimäki

3.5 Kosinilause. h a c. D m C b A

TAMPEREEN YLIOPISTO Pro gradu -tutkielma. Harri Lehtinen. Kongruenssista

Laskennan mallit (syksy 2007) Harjoitus 5, ratkaisuja

Reaalinen lukualue. Millainen on luku, jossa on päättymätön ja jaksoton desimaalikehitelmä?

θ 1 θ 2 γ γ = β ( n 2 α + n 2 β = l R α l s γ l s 22 LINSSIT JA LINSSIJÄRJESTELMÄT 22.1 Linssien kuvausyhtälö

2. kl:n DY:t. Lause. Yleisesti yhtälöllä ẍ = f(ẋ, x, t) on (sopivin oletuksin) aina olemassa 1-käs. ratkaisu. (ẋ dx/dt, ẍ d 2 x/dt 2.

Numeerinen integrointi

Painopiste. josta edelleen. x i m i. (1) m L A TEX 1 ( ) x 1... x k µ x k+1... x n. m 1 g... m n g. Kuva 1. i=1. i=k+1. i=1

y (0) = 0 y h (x) = C 1 e 2x +C 2 e x e10x e 3 e8x dx + e x 1 3 e9x dx = e 2x 1 3 e8x 1 8 = 1 24 e10x 1 27 e10x = e 10x e10x

a = x 0 < x 1 < x 2 < < x n = b f(x) dx = I. lim f(x k ) x k=1

i 2 n 3 ( (n 1)a (i + 1) 3 = 1 +

l 1 2l + 1, c) 100 l=0

766319A Sähkömagnetismi, 7 op Kertaustehtäviä, 1. välikokeen alue Vastaukset tehtävien jälkeen

Transkriptio:

Mt-.148 Dynminen optimointi, mllivstukset, kierros 8 1. Idelisess tsvirtmoottoriss vääntömomentti on suorn verrnnollinen virtn. Moottori pyörittää ikiliikkuj (ei kitk- ti sähkömgneettisi vstusvoimi). Moottorin tilnyhtälöt ovt d i(t) = Ri(t) + 1 v dt L L in(t) d dt ω(t) = k ti I i(t), missä R on piirin resistnssi, L on piirin induktnssi, k t on vkio, i on mgnetointikäämien käämivirt (vkio) j I on nkkurin hitusmomentti. Ohjusmuuttuj on syöttöjännite v in. Tehtävä on nnetust lkutilst pysäyttää moottori optimlisesti: min J = [ i (t) + ω (t) + v in(t) ] dt. Kyseessä on iemmin käsitelty linerinen regulttoritehtävä. Jos () Systeemi on täysin ohjttv; (b) H = eli ei ole lopputilkustnnust; (c) A, B, R j Q ovt vkiomtriisej, niin rtkisu on tkisin kytketyssä muodoss u (t) = R 1 B T K(t)x(t). (1) Lisäksi vhvistus vimenee jn mukn nopesti vkiovhvistukseksi lim t K(t) = K (vkiomtriisi), j mtriisi K sdn lgebrllisest Ricctin yhtälöstä: KBR 1 B T K KA A T K Q =. Vrsinisen vhvistuksen K(t) sijn voidnkin käyttää vkiovhvistust K. Olkoon nyt R = L = k t i = I = 1. Silloin tilvektori j systeemimtriisit ovt: [ ] [ ] [ ] i(t) 1 1 x(t) =, A =, B =, ω(t) 1 Q = I, R = 1. Onko systeemi täysin ohjttv? Ohjttvuusmtriisiksi sdn [ ] [ ] 1 1 E = B AB =, 1 1

jonk srkkeet ovt linerisesti riippumttomt, joten systeemi on täysin ohjttv. Näin ollen tehtävän rtkisu sdn rtkisemll lgebrllinen Ricctin yhtälö. Mtriisin K tulee oll symmetrinen j positiivideniitti. Merkitään [ ] k1 k K = k k 3 j kirjoitetn uki Ricctin yhtälö, jolloin sdn seurv: [ ] [ ] [ ] [ k1 + k = k1 + k k + k 3 1 k + 1 k 1 k k + k 3 1 k 1 k k ] eli k1 + k 1 k 1 = k 1 k + k k 3 = k 1 = On siis oltv k = ±1. Jos olisi k = 1, niin silloin: { k 1 + k 1 + 1 = k 1 1 k 3 =, jolloin k 1 = 1 j k 3 =. Mutt silloin K ei ole positiivisesti deniitti (ot v = [ 1 ] T j tote, että v T Kv = 1). Täytyy siis oll k = 1. Tällöin: k 1 + k 1 3 = k 1 = 3 k 1 = 1. Jos olisi k 1 = 3 niin silloin k 3 =, mutt hvitn jälleen ettei K ole positiivisesti deniitti. Jäljelle jää vihtoehto k 1 = 1, jost sdn [ ] 1 1 K = 1 jok on positiivisesti deniitti. Sijoittmll yhtälöön (1) sdn u (t) = i(t) ω(t)..

. Vpn loppujn optimisäätötehtävä tf mx g[x(t), u(t)] dt t tilyhtälörjoitteill ẋ(t) = f[x(t), u(t)] j reunehdoill x(t ) = x, x(t f ) vp. Systeemi on utonominen, eli tilyhtälöt eivät riipu eksplisiittisesti jst, j myöskään kustnnustekijä g(.) ei riipu eksplisiittisesti jst. Hmiltonin funktio on H (x, u, p) g(x, u) + p T f(x, u). Kosk tehtävällä ei ole til- ti ohjusrjoitteit, tulee optimitrjektorill päteä H u (x, u, p ) =. Lisäksi liittotilyhtälön j tilyhtälön H x (x, u, p ) = ṗ H p (x, u, p ) = ẋ = f tulee oll voimss optimitrjektorill. Nyt voidn lske: dh dt = Hx T ẋ + Hu T = H T x f + f T ṗ = H x f f T H x =, u + Hp T ṗ eli H on vkio optimitrjektorill. Vert tilnteeseen fysiikss j Hmiltonin mekniikss, missä Hmiltonin funktio kuv systeemin kokonisenergi = jos Hmiltonin funktio on vkio, niin systeemin kokonisenergi säilyy. 3

3. Khden tuotnnontekijän tuotntomlli (Cobb-Dougls): Tilnyhtälö: R rk-ineen käyttö K pääom Q tuotnto C tuotteen kulutus. Q(t) = AK 1 (t)r (t), < < 1, A vkio. Kulutuksest stu hyöty: U(C) = ln C. Kuluttmtt jätetty tuotnto investoidn tkisin pääomn. Olkoon Silloin x jäljellä olev rk-ine. ẋ(t) = R(t) () reunehdoill x() = x j x(t ) =. Pääomlle sdn yhtälö K(t) = Q(t) C(t) = AK 1 (t)r (t) C(t), (3) missä K() = K j K(T ) =. Lisäksi tulee toteutu epäyhtälörjoitteet C(t), R(t), t [, T ]. (4) Kun tvoitteen on mksimoid kokonishyötyä T mx ln C(t) dt, niin yhtälöistä ()-(4) sdn optimisäätötehtävä, joss tilmuuttuji ovt x(t) j K(t) j ohjusmuuttuji C(t) j R(t). Määritellään uusi ohjusmuuttuj y(t) R(t)/K(t). 4

Jos K(t) > kikill t [, T ) niin näin voidn tehdä. Myöhemmin käy ilmi, että tämä ehto toteutuu optimitrjektorill. Oletetn toistiseksi, että se toteutuu, j lisäksi y(t) olkoon jtkuvsti derivoituv. Tällöin optimisäätötehtävä on rjoitteill mx T ln C(t) dt ẋ(t) = K(t)y(t) K(t) = AK(t)y (t) C(t) C(t) y(t). Osoitetn, että pääomn suhde tuotntoon K/Q ksv linerisesti jn mukn. Hmiltonin funktio j sen osittisderivtt: H = ln C p 1 Ky + p (AKy C) (5) H C = 1 C p = C = 1/p (6) H y = p 1 K + p AKy 1 = p 1 = p Ay 1. (7) Liittotilyhtälöt: joist yhdistämällä sdn ṗ 1 = H x = (8) ṗ = H K = p 1 y p Ay, (9) ṗ 1 = ṗ Ay 1 + p A( 1)y ẏ = (1) ṗ y +1 + p ( 1)y ẏ = (11) Toislt yhtälö (7) yhtälöön (9) sijoittmll sdn jost seur ṗ p = (1 )ẏ y. (1) ṗ = p Ay p Ay ṗ p = (1 )Ay, (1 )ẏ y = (1 )Ay 5 ẏ = A. (13) y+1

Dierentiliyhtälön rtkisu sdn integroimll 1 y = At + k 1 eli jolloin 1 = Ay (t k 1/A }{{} =k 1 ), (14) K/Q = eli suorn yhtälö, kuten piti osoitt. K AKy = t + k 1 Rtkistn optimlinen kulutuspolitiikk. Sijoitetn (14) yhtälöön (1): ṗ (1 ) = p t + k 1 eli jolloin ln p = 1 = 1 ln t + k 1 / 1 ln k (t + k 1 /), p (t) = { k (t + k 1 /) } 1. ln k Sijoittmll yhtälöön (6) sdn optimlinen kulutuspolitiikk C(t) = k (t + k 1 ) 1, missä k ( k ) 1. 6

4. Ohjtn linerinen systeemi ẋ(t) = x(t) + u origoon lkupisteestä x() = x jss T (kiinteä) minimoiden smll kustnnust min J(u) = T u (t) dt. Kyseessä on jälleen linerinen regulttoritehtävä. Hmiltonin funktio on H (x, u, p) = u + p(x + u). Optimitrjektorill tulee oll Liittotilyhtälöistä sdn H u = u + p = u = 1 p. H x = ṗ = p p (t) = k 1 e t. Sijoittmll systeemin tilyhtälöön sdn ẋ (t) = x (t) 1 k 1e t. (15) () Homogeenisen yhtälön ẋ (t) = x (t) rtkisu on x (t) = k e t. Tehdään täydelliseen yhtälöön (15) yrite x(t) = k 3 e t. ẋ(t) = k 3 e t = k 3 e t 1 k 1e t eli j täydellinen rtkisu on k 3 = k 1 4, x(t) = k e t + k 1 4 e t. Vkiot määrätään reunehdoist: x() = k + k 1 4 = x k = x k 1 4 x(t ) = ( x k 1 ) e T + k 1 4 4 e T = k 1 4 = x e T e T e. T Optimitrjektorin yhtälöksi sdn sijoittmll j sieventämällä x (t) = x e (T t) e (t T ) e T e T. 7

(b) Optimiohjus u (t) = 1 p (t) = 1 k 1e t = x (T t) e e T e. T (c) Etsittävä optimiohjukselle tkisinkytketty muoto Siis F (t, T, ) = u (t) x (t) u (t) = F (t, T, )x (t). (16) = x (T t) e e T e T = e T e T x e (T t) e (t T ) (T t) e e (T t) e. (t T ) Nyt kävi hyvin j lkutil x supistui pois, jolloin löydettiin tkisinkytketty suljetun silmukn ohjus. Tämä siksi, että kyseessä oli linerinen regulttoritehtävä. Yleisessä tpuksess näin ei tietenkään käy. (d) Oletetn, että > j systeemi on epästbiili (nollkoht imginäärikselin oikell puolell): lim F (t, T, ) = lim =, t T t T 1 e(t T ) x lim t T u (t) = <. e T et Vhvistustekijä F ksv siis rjtt kun lähestytään loppuhetkeä T, vikk ohjus u pysyy koko jn rjoitettun. Käytännön tkisinkytketyssä ohjuksess voi rjoittmton vhvistus iheutt ongelmi. Olkoon nyt t prmetri j nnetn T : lim F (t, T, ) = lim T T e T e t 1 = x e t lim T u (t) = lim T e T 1 = x e t. Nyt myös vhvistus pysyi rjoitettun. Jos siis T on kohtlisen suuri, voidn käyttää vkiovhvistust u(t) = x(t) j sdn todennäköisesti premmin käyttäytyvä säädin. 8

5. Etsitään optimlinen opiskelustrtegi w (t) s.e. min J = T w(t) dt kun tiedon tso kuvtn dierentiliyhtälöllä k(t) = b w(t) ck(t), missä b j c ovt positiivisi vkioit, tiedon tso luss k() = k, tvoitetso lopuss k(t ) = k T > k j rjoituksen on w(t). Hmiltonin funktio: Liittotilyhtälöistä sdn: H w(t) + p(t)b w(t) p(t)ck(t). H k = cp (t) = ṗ (t) p (t) = αe ct. Kosk ohjukset ovt rjoitettuj, käytetään Pontryginin minimiperitett. Hmiltonin funktion tulee minimoitu optimiohjuksell: H (x, u, p, t) H (x, u, p, t), Tässä tehtävässä ehto on: u käypä ohjus. w (t) + p (t)b w (t) p (t)ck (t) w(t) + p (t)b w(t) }{{} p (t)ck (t). =f(w(t)) Jos olisi α >, niin silloin f(w(t)) minimoituu, kun w(t) =. Opiskelemtt ei kuitenkn tentistä pääse läpi, joten tämä ei toteut reunehtoj. On siis oltv α. Minimoidn f(w): j kyseessä on minimi, sillä df(w) dw = w (t) = 1 αbect d f(w) dw = αe ct b[w(t)] 3/. Sijoittmll tilnyhtälöön sdn: k(t) = ck(t) 1 αb e ct. 9

Homogeenisen yhtälön rtkisu on k(t) = βe ct. Etsitään erikoisrtkisu yritteellä k(t) = γe ct : γce ct = cγe ct 1 αb e ct eli yleisen yhtälön rtkisu on γ = αb 4c, k (t) = βe ct αb 4c ect. Vkiot α j β sdn reunehdoist: eli rtkisu on k () = β αb 4c = k Optimlinen opiskelustrtegi on b w = k + ck k (T ) = βe ct αb 4c ect = k T α = 4c b kt k e ct < } e ct {{ e ct } =K β = k + K, k (t) = (k + K)e ct Ke ct. = c(k + K)e ct cke ct + c(k + K)e ct cke ct = cke ct eli w (t) = 4c b K e ct. 1