Vastaanottaja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Asiakirjatyyppi Alustava selvitys Päivämäärä 19.9.2014 Viite 1510007427 TULVARISKIT SIIKAJOEN VESISTÖALUEELLA EHDOTUKSET KAAVOITUKSEEN JA MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUUN
1 Tarkastus 17.9.2014 Päivämäärä 13.6.2014 Laatija Merja Isteri, Piia Sassi-Päkkilä Tarkastaja Jaana Hakola Hyväksyjä Veli-Pekka Latvala, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Kuvaus Viite 1510007427
2 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 3 2. KAAVOITUKSESSA HUOMIOITAVAA... 3 2.1 YLEISTÄ... 3 2.2 EI UUTTA RAKENTAMISTA TULVA- TAI TULVARISKIALUEILLE... 3 2.3 EI MUUTAKAAN TULVALLE HERKKÄÄ TOIMINTAA TULVA- TAI TULVARISKIALUEILLE... 4 2.4 RAKENTAMISEN MINIMIKORKEUSTASOT... 4 2.5 KESTÄVÄN MAANKÄYTÖN JA KAAVOITUKSEN TAUSTALLA ON RIITTÄVÄ TIETO TULVARISKEISTÄ... 4 2.6 ÄÄRIMMÄISET TULVASUOJELUTOIMENPITEET, KUTEN RAKENNUSOIKEUDEN POISTO... 4 2.7 ERI KAAVATASOJEN MUISTILISTA... 5 3. RAKENNUSSUUNNITELMISSA JA LUPAHARKINNASSA HUOMIOITAVAA... 5 4. KUNNALLISTEKNIIKAN SUUNNITTELUSSA HUOMIOITAVAA... 6 5. MAA- JA METSÄTALOUS... 6 6. MUUTA HUOMIOITAVAA... 6 6.1 KULTTUURIPERINTÖKOHTEET... 6 6.2 LUONNONSUOJELUALUEET... 7 6.3 TULVATIETOISUUDEN LISÄÄMINEN... 7
3 1. JOHDANTO Tämä tarkastelu on osa laajempaa kokonaisuutta, Siikajoen tulvariskien hallinnan ja säännöstelykäytäntöjen kehittäminen -työtä. Tarkastelu on kooste suosituksia kohdealueen kaavoituksen ja maankäytön suunnittelun avuksi. Alueen laajuuden ja työhön varattujen resurssien vuoksi tarkastelu on yleispiirteinen, eikä jokivartta käsitellä yksityiskohtaisesti. Annetut yleispiirteiset suositukset koskevat tulvariskialueiden ohella niiden laajempaa lähi- ja vaikutusaluetta, sillä tulvariskin muodostuminen koskee vesistön koko valuma-aluetta. Tarkastelun kohteena ovat mm. kaikki rakentamista edellyttävä toiminta sekä maankäyttömuodot, jotka vaikuttavat esim. mahdollisten virtaamamuutosten myötä tulvariskiin. Yleispätevät ohjeet ja suositukset tulee sovittaa aina tapauskohtaisesti käsillä olevaan tilanteeseen ja yksityiskohtaisesti ympäristön reunaehtoihin. Kaiken kaikkiaan on erittäin oleellista muistaa, että maankäytön suunnittelulla ja rakentamisen ohjauksella on keskeinen rooli tulvavahinkojen ennaltaehkäisyssä ja vähentämisessä. 2. KAAVOITUKSESSA HUOMIOITAVAA 2.1 Yleistä Tulvariskeihin voidaan vaikuttaa tehokkaimmin uusilla alueilla, jotka eivät ole olleet aiemmin rakentamisen kohteena, jolloin kokonaisvaltaiselle maankäytön suunnittelulle ja ekologiset arvot huomioivalle kaavoitukselle on hyvät lähtökohdat. Uusien alueiden osalta on rakentamisen vaikutukset laajemmin alueen vesitasapainoon syytä tutkia /pohtia yksittäistä aluetta laajemmin, ennen kaikkea kokonaisuuden kannalta. Pienten "postimerkkikaavojen" vaikutukset voivat olla lähialueiden vesitasapainon kannalta hyvin merkittävät. Kaavasuunnittelussa tulee ylipäätänsä harkita, onko alueen rakentamiselle riittävästi perusteita. Näin on etenkin jokirantaan mahdollisesti toivottujen rakennuspaikkojen suhteen. Toisaalta uusilla alueilla on järjestettävissä tilaa tulvasuojeluun ja rakentamiselle voidaan kaavaa laadittaessa antaa tulvasuojelun kannalta riittävät reunaehdot. Vanhojen tai osittain toteutuneiden ja rakennettujen alueiden osalta tulvasuojelun käytännön toteuttaminen on yleensä erittäin haasteellista. Esimerkiksi kaavamuutoksia on vaikea viedä läpi koko rakennettua aluetta koskien, jolloin kaavamuutosten hyödyt jäävät todennäköisesti vähäisiksi. Kaavamuutokset eivät myöskään velvoita tekemään muutoksia jo olemassa olevissa rakennuksissa, ohjausvaikutus koskee vain uutta ja selkeässä muutospaineessa olevaa korjattavaa tai laajennettavaa rakennusta. 2.2 Ei uutta rakentamista tulva- tai tulvariskialueille Uudisrakentamista ei tule osoittaa tulva-alueille tai tulvariskialueille (MRL 5, 116, VAT 2008). Tästä voidaan poiketa vain, jos yksityiskohtaisin tarve- ja vaikutusselvityksiin perustuen voidaan osoittaa, että tulvariskit pystytään hallitsemaan ilman vahinko-oletuksia ja rakentaminen on kestävän kehityksen mukaista. Tässä uudisrakentamisella tarkoitetaan kaikkea asumiseen, teollisuuteen, palveluihin ja työpaikka-alueisiin liittyvää rakentamista. Kaavoituksessa tulee kiinnittää riittävästi huomiota myös tieyhteyksien järjestämiseen, niin ettei uutta rakentamista osoiteta alueille, jotka sinänsä eivät joudu tulvan alle, mutta voivat joutua tulvan saartamiksi. Tulvan takia poikkimenevät tiet heikentävät saarrettujen alueiden pelastusturvallisuutta.
4 2.3 Ei muutakaan tulvalle herkkää toimintaa tulva- tai tulvariskialueille Muutakaan tulvalle herkkää toimintaa ei tule osoittaa tulva- tai tulvavaara-alueille. Esimerkiksi energiahuoltoon liittyvät tärkeät rakennukset ja rakenteet, kaatopaikat, kompostikentät, maatalouden eläinsuojat ja lietesäiliöt yms. tulee sijoittaa tulvaherkkien alueiden ulkopuolelle. Maatalouden osalta tulee harkita myös peltoalueiden osoittamista tulvaherkille alueille; viekö tulvien aiheuttamien satovahinkojen suuruus kokonaistaloudellisen hyödyn pitemmällä tarkasteluvälillä? Toisaalta tulvapellot puolustavat usein paikkaansa maisemallisista ja kulttuurihistoriallisista syistä. Niiden osalta onkin kaavoituksessa syytä käyttää laajempaa harkintaa. Taulukko 1. Tulvien toistuvuuden raja-arvot suhteessa asutukseen, teollisuuteen ja peltoalaan. Maankäyttö tulvan toistuvuuden raja-arvo tulvan todennäköisyys mahdolliset vahingot Asutus kerran 100-200 v. 1-0,5 % vahingot ihmisille ja rakennuksille Teollisuus kerran 10 000 v. 0,01 % laajat ympäristöriskit, ihmisvahingot, (vaaralliset aineet) vahingot rakennuksille Maatalous; pellot kerran 20 v. 5 % satovahingot 2.4 Rakentamisen minimikorkeustasot Asemakaavoissa ja suoraan rakentamista ohjaavissa yleiskaavoissa tulee vesistöjen ja tulvavaaraalueiden lähistöllä määritellä riittävät minimikorkeustasot rakentamiselle. Myös kellarin rakentamiskielto voi olla aiheellinen varotoimenpide. Rakentamiskorkeustasot tulisi määritellä yksityiskohtaisessa suunnittelussa riskittömiksi kaiken sellaisen rakentamisen suhteen (myös ympäristörakenteet esim. viheralueilla), mikä voi aiheuttaa oleellisia tulvimisesta johtuvia taloudellisia vahinkoja. Vaikka vastuu tulvavahingoista on siirtynyt enemmän yksityishenkilöille (vakuutusyhtiön kautta saatava tulvavakuutus), lienee kunnilla /kaupungeilla sekä alueellisilla ELY-keskuksilla edelleen periaatteellinen vastuu esim. alimpien rakennuskorkeuksien määräämisessä. 2.5 Kestävän maankäytön ja kaavoituksen taustalla on riittävä tieto tulvariskeistä Kaavoituksessa tulee ennen kaikkea edistää kestäviä maankäyttöratkaisuja tulvavahinkojen vähentämiseksi. Sekä yleis- että asemakaavoituksessa tulisi olla käytössä riittävän kattava tieto valumaalueen vesitasapainosta, jota vasten suunnitteluratkaisut peilataan ja arvioidaan. Kaavoituksessa tulee kaavatasoon nähden huomioida tarpeellinen tulvasuojelu ja antaa riittävät määräykset tulvariskien hallinnasta. Esimerkiksi veden pidättämistä valuma-alueilla voidaan ohjata yksityiskohtaisin kaavamääräyksin (läpäisevät pinnoitteet, hulevesien viivyttäminen yms.) ja kaavaratkaisu voidaan suunnitella niin, että tulvavedet voidaan ohjata alueille, joilla vedestä aiheutuvat haitat jäävät vähäisiksi. Mikäli riittävää tulvasuojelua ei voida hoitaa alueiden käytön järjestämisellä, on kaavoituksessa varattava pysyville tulvasuojeluratkaisuille (esim. tulvapenkereet, tulvauomien rakentaminen) riittävästi tilaa. 2.6 Äärimmäiset tulvasuojelutoimenpiteet, kuten rakennusoikeuden poisto Mikäli tulvariski on suuri, eikä sitä voida hallita muilla toimenpiteillä, on jatkossa harkittava kaavamuutostarpeita ja muita äärimmäisiä toimenpiteitä. Jos erityisiä riskikohteita (sairaalat, päiväkodit, vanhainkodit, muut vaikeasti evakuoitavat kohteet) on rakennettu tulvariskialueille, tulee pohtia, onko kaavapäivitysten myötä tulevaisuudessa varauduttava poistamaan riskikohteiden rakennusoikeus kaavoista tulvariski- ja tulvavaara-alueilta sekä siirtämään ne riskittömille ja vaarattomille alueille. Samoin myös tavanomaisemman, tulvanvahingoille alttiin, jo olemassa olevan rakennuskannan osalta tulee pohtia, ovatko tulvasuojelutoimenpiteet teknisesti mahdollisia ja taloudellisesti järkeviä suhteessa rakennuksen elinkaareen ja haavoittuvuuteen.
5 2.7 Eri kaavatasojen muistilista Maakuntakaava Tulvakartoitukset ja tulvavaara-alueiden alueidenkäytön ohjaus Veden virtausten tarkastelu valuma-alueittain ja niiden hallintaan liittyvät alueidenkäyttöratkaisut Tulvien takia kasvavan ravinnekuormituksen hallinta alueidenkäyttö ratkaisuilla Pitkän aikavälin muutoksien ennakoiminen ja varautuminen esimerkiksi infrastruktuurissa Yleiskaavat Tulva- ja tulvavaara-alueiden alueidenkäytön ohjaus Maankäyttömuutosten vaikutusten arviointi myös tulvariskin ja hulevesien kannalta Tulvakartat; ei uutta rakentamista tulva- ja tulvavaara-alueille Tarpeelliset tulvareittien ja viivytyksen aluevaraukset Rakentamista suoraan ohjaavat osayleiskaavat: rakennusten korkeusasemat, suojavyöhykkeet Asemakaavoitus Tulvariskien analysointi osana kaavan vaikutusarviota Tulvakartat; ei uutta rakentamista tulva- ja tulvavaara-alueille Alimman rakentamiskorkeustason määrittäminen Katurakentamisen korkeusaseman määritys Tulvia kestävät rakenneratkaisut Tilapäiset ja pysyvät tulvasuojelurakenteet Kaavamääräykset: hulevesien imeytys, varastointi- ja erityiskäsittelyt Kaavamääräykset: imevät pinnat ja esim. viherkattorakenteet Kaavamääräykset: istutukset ja muu vihersuojaus Kaavamuutokset tulvariskin tai rakennusoikeuden poistamiseksi tulva-alueella 3. RAKENNUSSUUNNITELMISSA JA LUPAHARKINNASSA HUOMIOITAVAA Haja-asutusalueiden lupaharkinnassa tulee rakentamisen edellytyksiä pohtia myös aluehydrologian osalta kohteena olevaa rakennuspaikkaa laajemmin, kohdan 2 mukaisesti. Annettuja alimpia rakennuskorkeuksia tulee noudattaa niin rakennusten kuin teidenkin osalta. Mahdollisesti liian alhaalle rakennettujen rakennusten korottamismahdollisuuksia tulee pohtia. Maatalouden lietesäiliöille ja muille maatalousrakenteille myönnetään usein määräaikaisia lupia. Kun uusia lupia myönnetään tai määräaikaisia jatketaan, tulisi tarkastella rakenteiden tulva-alttius. Tulvariskialueella olemassa olevan rakennuksen peruskorjaus on harkittava suhteessa riskeihin, taloudellisuuteen ja kokonaisjärkevyyteen. Mikäli rakennusta korjataan, tulvariskiä alentavia rakenteellisia toimenpiteitä ovat mm. viemäreiden takaiskuventtiilit, tulvaovet ja ikkunat, rakennuksen korottaminen tulvankestävin ratkaisuin ympäröivää maanpintaa korkeammalle, kastumista kestävien materiaalien käyttö, haavoittuvan talotekniikan tai irtaimiston siirto ylempiin kerroksiin. Rankkasateesta aiheutuvien tulvien haittoja voidaan vähentää laajoja kovia pintoja minimoimalla, ja korvaamalla esim. asfaltti vettä suodattavilla pinnoilla. Yhtenäisiä, laajoja vettä läpäisemättömiä pintoja, tulisi välttää etenkin tiivisti rakennetuissa tai rakennettavilla alueilla, kuten taajamissa ja kaupungeissa. Asiasta voidaan antaa määräyksiä myös kaavoissa. Pintavesien imeyttäminen, käsittely tai varastointi tulee harkita sekä aluetasolla kuin myös rakennuspaikkakohtaisesti. Asiasta voidaan antaa määräyksiä myös kaavoituksessa. Syväjuurisen kasvillisuuden käyttö tulvariskialueilla ja eroosioherkillä alueilla on suositeltavaa. Asiasta voidaan antaa määräyksiä myös kaavoituksessa.
6 4. KUNNALLISTEKNIIKAN SUUNNITTELUSSA HUOMIOI- TAVAA Kunnallistekniikan ja teiden rakennussuunnittelussa on kiinnitettävä riittävästi huomiota infran rakentamisen laajempiin vaikutuksiin alueen vesitasapainossa: uudet tiet tai muutokset olemassa olevien teiden tasauksiin voivat padottaa vettä toisille alueelle. Silta- ja rumpuaukkojen koot vaikuttavat hule- ja tulvavesien hallintaan oleellisesti riskialueiden läheisyydessä (silta- ja rumpulausunnot ELY -keskukselta). Sähkökaapit ja muuntajat tulee sijoittaa tulvan ulottumattomiin. Puhdasvesi- ja jätevesipumppaamojen ja putkistojen osalta tulvavesien pääsy järjestelmiin on estettävä. Vesijohtoveden on pysyttävä juomakelpoisena. 5. MAA- JA METSÄTALOUS Kaikki maankäytön muutokset sekä ympäristöä muokkaavat toimet, kuten laajat avohakkuut, metsäojitus ja uusien peltojen raivaus, voivat vaikuttaa tulvariskien hallintaan. Tällä hetkellä Siikajoen vesi nousee ojia pitkin pelloille. Joen reunapenkereen yli vesi ei siis pääsääntöisesti tulvi. Olevien kosteikkojen säilyttäminen sekä veden pidätyskyvyn parantaminen metsäalueilla viivyttää veden kiertokulkua, ja vähentää sitä kautta tulvariskiä. Soiden kuivatuksiin ja ojituksiin valuma-alueiden yläjuoksulla tulee suhtautua kriittisesti tai ainakin ojitusten riskit tulvaherkkyyden lisääntymiseen alajuoksun rakennetuilla alueilla tulee tiedostaa, jotta muihin varotoimenpiteisiin voidaan ryhtyä. Viljely tulva-alueilla edellyttänee lisäharkintaa mm. syyskyntöjen ja keväisen kalkinlevityksen osalta: Ovatko suojaetäisyydet peltoalueiden ja vesistöjen välillä riittävät? Turvetuotantoalueilla ja niiden vesienkäsittelyratkaisuissa tulisi ottaa huomioon, ettei tulvavesi huuhtele laskeutusaltaisiin tai pintavalutuskentille pidättyneitä ravinteita ja kiintoainetta tai itse tuotantokenttiä. Lisäksi uusien tuotantoalueiden vaikutus valumiin tulisi tarkastella, jotta tulvavirtaamia ei lisätä merkittävästi. Käytöstä poistuvien turvetuotantoalueiden mahdollista käyttöä tulvavettä pidättävinä kuiva-altaina tulisi myös tarkastella. Navetat, muut eläinsuojat ja niiden lietesäiliöt tms. ympäristöä mahdollisesti pilaavat kohteet tulva-alueilla voivat aiheuttaa ympäristö- ja eläinvahinkoja. Lietesäiliöt tulisi muuttaa riittävän korkealaitaisiksi. Jatkossa on ehkä tulossa ohjeistus, ettei niitä sallittaisi sijoitettavan ollenkaan tulva-alueille ja siihen tulisi pyrkiä jo nyt. 6. MUUTA HUOMIOITAVAA 6.1 Kulttuuriperintökohteet Kulttuuriperinnön suojaamisessa tulee tarkastella laajempaa kontekstia; maankäyttömuutokset lähialueella ja kulttuuriperintökohteiden vaikutuspiirissä eivät saa lisätä tulvariskiä kulttuuriperintökohteissa. Kulttuuriperintökohteiden suojaaminen maisemaa voimakkaasti muokkaavilla toimenpiteillä (esim. tulvavalli tai tulvaseinä) ei tue kohteen kulttuuriarvojen säilymistä. Mikäli kiinteitä tulvasuojelurakenteita ei katsota kohteen kulttuuriarvojen säilymisen vuoksi mahdolliseksi tehdä, tulisi arvokohteiden osalta laatia etukäteen tilapäisten tulvasuojaustoimien suunnitelma, jota noudatetaan tulvan yllättäessä. Esimerkiksi tilapäinen tulvasuojaussuunnitelma voi pitää sisällään infoa, mistä löytyy materiaali (muovin varastointi, moreenin ottopaikka jne.) muovitiivisteisen maavallin rakentamiseen tulvan uhatessa, kuka suojauksen rakentaa ja paljonko se maksaa.
7 Kulttuuriperintökohteita on tulvariskikohteina tarkastelualueella seuraavasti: Sahanseudun Katinhännän asuinalue 1900-luvun työväen asuinalue 1/1000 tulvalla vesi nousee asuinalueen reunoille ja osa rakennuksista on vaarassa kastua. Ruukin maatalousoppilaitos 1900-luvulla perustettu oppilaitos, hyvin säilynyt kokonaisuus 1/20 tulvalla vesi nousee RKY-alueelle ja 1/100 tulvalla rakennuksia voi kastua. 6.2 Luonnonsuojelualueet Luonnonsuojelualueiden suhde tulvaan voitaneen nähdä osana luonnon kiertokulkua, eivätkä luonnonsuojelualueet edellytä erityisiä tulvansuojelutoimenpiteitä. Luonnonsuojelualueiden osalta on tosin huomioitava, ettei läheinen maankäyttö muuta alueen olosuhteita ja vesitasapainoa. 6.3 Tulvatietoisuuden lisääminen Kaikkien osapuolten (viranomaiset, päättäjät, asukkaat ja suunnittelijat) tulvatietoisuuden lisääminen on tärkeää tulviin sopeutumis- ja varautumistoimien toteutumisen kannalta. Tieto auttaa myös tulvahallintamyönteisen asenneilmapiirin kehittymiseen. Lähteet: Ympäristöopas /2014. Tulviin varautuminen rakentamisessa. Opas alimpien rakennuskorkeuksien määrittämiseksi ranta-alueilla. Suomen ympäristö 22 /2006. EXTREFLOOD Tulvariskien hallinta yhdyskuntasuunnittelussa. Ympäristöopas 128/ 2006. Vesihuollon erityistilanteet ja niihin varautuminen.