SULKAVA Kyrsyänjärven suunnittelualueen ympäristöarviointi
2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 3 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 3 3. YLEISKUVAUS 4 4. SUUNNITTELUALUEEN VEDET 5 1. Palapanniemi 5 2. Hangatlampi 6 3. Saarilampi 7 4. Iso Soikko, Pitkä Soikko ja Pieni Soikko 8 5. Kinkolampi 9 6. Aluslammit 11 7. Valkealampi 12 8. Niljakanlahti 12 9. Hyypiönlahden eteläranta (Siltasenlahti-Niljakanlahti) 13 10. Siltasenlahti 14 11. Kangassaari 15 12. Koskutjärvi 16 13. Kaartolampi 16 SUUNNITTELUALUEEN METSÄMAAT 17 Kansikuvassa kartta Kyrsyänjärven suunnittelualueesta.
3 1. JOHDANTO Sulkavan Iijärven suunnittelualueella tehtiin rakennus- ja maankäyttölain mukainen ympäristöarviointi touko-heinäkuussa 2011. Työssä inventoitiin suunnitelualueen luonnonsuojelulain 29 mukaiset suojellut luontotyypit, metsälain 10 mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, vesilain 15a ja 17a tarkoittamat pienvedet sekä muut arvokkaat kohteet. Suunnnittelualueen eläin- ja kasvilajiston inventoinnissa arvioitiin uhanalaisten lajien (Luonnonsuojelulaki 46 ) ja erityistä suojelua tarvitsevien lajien (LSL 47 ) sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajien esiintymisalueiksi sopivia kohteita. Lajistoa koskeva selvitystyö keskittyi kasvistoon ja linnustoon. Linnusto- ja kasvistoselvitysten yhteydessä selvitettiin myös mahdollista liito-oravan (Pteromys volans) esiintymistä suunnittelualueella. Erillistä nisäkäskartoitusta alueella ei kuitenkaan tehty. Muut mahdolliset luontoarvot, joilla voisi olla merkitystä alueen maankäyttöä suunniteltaessa, käytiin läpi kasvistoselvityksen yhteydessä. Suunnittelualueen maaperä- ja vesiolosuhteita arvioitiin kunkin alueen ekologiaa ja käytettävyyttä silmällä pitäen. Inventoinnissa suunnittelualue jaettiin vallitsevan maankäytön ja ekologisten erityispiirteiden kannalta osa-alueisiin alueen maankäytön suunnittelun helpottamiseksi (osa-alue numerointi sisällysluettelon numeroinnin mukainen, osa-aluejako näkyy liitteen kartoissa). Osa-alueiden inventointitulosten perusteella esitetään raportissa osa-alueittain suosituksia huomioonotettavista seikoista. 2. TUTKIMUSMENETELMÄT Inventointi keskittyi kasveihin ja lintuihin, muuta lajistoa (lähinnä nisäkkäät ja nisäkkäistä erityisesti liito-orava) seurattiin kasvillisuuskartoituksen yhteydessä. Kasvilajisto tutkittiin kartoittamalla alue systemaattisesti osa-alueittain kesä-heinäkuun aikana rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien toteamiseksi. Varsinainen inventoikausi oli heinäkuu. Kartoituksen yhteydessä tutkittiin alueelta myös mahdolliset rauhoitettavat tai suojelua vaativat biotoopit (mm. pienvedet) sekä mahdolliset uhanalaisille lajeille soveltuvat elinympäristöt, merkittävät maisemakokonaisuudet sekä mahdolliset muut arvokkaat luontotekijät sekä arvioitiin alueen maaperä- ja vesiolosuhteita ekologiselta kannalta. Lintukartoitus suoritettiin neljänä eri kertana touko-kesäkuun aikana siten, että kaksi kartoituskertaa oli touko-kesäkuun vaihteessa (toukokuun neljäs viikko ja kesäkuun toinen viikko) ja kaksi kesäheinäkuun vaihteessa (kesäkuun kolmas ja heinäkuun ensimmäinen viikko). Kartoitus suoritettiin käymällä suunnittelualue systemaattisesti läpi siten, että osa-alueet käytiin läpi eri vuorokauden aikoina lajien erilaiset vuorokausiaktiivisuudet huomioiden. Lintukartoituksen tuloksia täydennettiin kasvikartoituksen yhteydessä, jolloin oli mahdollista seurata mm. lajien pesimistä suunnittelualueella. Inventoinnissa on hyödynnetty myös aiempien inventointien yhteydessä tehtyjä havaintoja suunnittelualueelta, suunnittelualueesta tehtyjä muita selvityksiä (UHEKS, Kettunen 2009) sekä harrastajien tekemiä havaintoja suunnittelualueella (Tiira, Hatikka). Liito-oravan mahdollista esiintymistä suunnittelualueella seurattiin aktiivisesti tarkastamalla kaikki kolopuut, kaikki halkaisijaltaan yli 30-senttiset lehtipuut, erityisesti kookkaat haavat, koivut ja
4 tervalepät sekä jos havaitiin lajille sopiva elinympäristö, jolloin alue käytiin systemaattisesti läpi mahdollisten jälkien ja jätösten löytämiseksi. Luonnonoloista johtuen kasveista erityisesti seurattiin mahdollista kangasvuokon (Pulsatilla vernalis) esiintymistä alueella. Lukuisilta lammilta seurattiin erityisesti mahdollista kaakkurin (Gavia stellata) esiintymistä alueella ja kuivilla ja karuilla kankailla kehrääjän (Caprimulgus europaeus) esiintymistä alueella. Maastohavaintojen yhteydessä kiinnitettiin huomio myös paitsi aiemman maankäytön vaikutuksiin myös mahdollisiin maankäytön riskitekijöihin luontoon nähden sekä niiden ehkäisyyn. Inventoinnin tulokset ja niiden perusteella tehdyt suositukset on esitetty raportissa osa-alueittain. Osa-alueet on rajattu ekologisin ja maankäytön perusteeella ja osa-alueet on merkitty kartoille (LIITTEET). Kartalle rajattujen osa-alueiden numerointi vastaa raportin otsikoiden numerointia. Osa-alueiden kuvauksien yhteydessä on myös annettu osa-aluekohtaiset suositukset alueen maankäyttöä ajatellen. Maastotöiden yhteydessä on kerätty suunnittelualueesta myös laaja kuva-aineisto, jota on käytetty hyväksi mm. raportin laadinnassa. 3. YLEISKUVAUS Suunnittelualue on hietapitoisen moreenin peittämää graniittilaakioaluetta, jossa korkeuserot ovat varsin suuret. Suunnittelualueen itäosaa halkoo luoteis-kaakkos suunnassa matala harjujakso (Kirkkolampi-Saarilampi-Soikot alue). Alavilla alueilla on todettavissa glasifuviaalisia, hietapitoisia sedimenttejä. Graniitiinen, hietapitoinen moreeeni on niukkaravinteinen kasvualusta. Tästä johtuen kasvilajimäärät eivät suunnittelualueen metsissä kohoneet erityisen korkeiksi ja mm. vaativammat lehtolajit puuttuivat alueelta. Alavilla paikoilla kasvilajisto viittasi niukkaravinteisiin korpiin, joissa valtapuuna oli yleensä kuusi, rinne- ja lakialueilla metsät todettiin pääosin tuoreiksi tai kuiviksi kankaiksi (MT,VT), pääpuulajina mänty. Kallioalueilla todettiin lajistoltaan tavanomaisia ClTmänniköitä. Suunnittelualue on intensiivisen metsätalouden aluetta ja alueella on laajoja aukkohakkuita myrskytuhojen vuoksi. Myrskytuhot koskettavat suurimmaksi osaksi lounais- ja etelärinteitä. Pienet vedet todettiin pääosin dystrofisiksi, suorantaisiksi lammiksi. Jos suoalue lammen tai järven ympärillä oli laaja, kyseessä oli yleensä varpuräme. Pienialaiset suot ja metsien painannesuot olivat useinmiten korpia. Kaikki alueen suot todettiin ojitetuiksi. Alueen suuremmat järvet ovat dysoligotrofisia, paikoin vesikasvillisuus indikoi lievää rehevöitymistä. Vesistöjen tila suunnittelualueella on heikentynyt jossain määrin soidenojitusten vuoksi, joka näyttää lisänneen ruskeavetisyyttä ja liettymistä. Suunnittelualueen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien ja itäsuomalaisten dys- ja dys-oligotrofisten vesien lajistoksi. Rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja ei todettu. Lintulajisto suunnittelualuealueella todettiin tavanomaiseksi boreaalisen havumetsävyöhykkeen lajistoksi eikä uhanalaisia lajeja todettu. Liito-oravaa tai merkkejä liito-oravan oleskelusta suunnittelualueella ei todettu. Uhanalaisille lajeille soveltuvia elinympäristöjä ei myöskään todettu suunnittelualueella.
5 4. SUUNNITTELUALUEEN VEDET 1. Palapanniemi Kyrsyänäjärven eteläpäässä oleva Palapanniemi on kallioniemi, jota peittää ohuehko, hietapitoinen ja kivinen moreenipatja (Kartta2.). Niemen itä- ja länsisivun rannat ovat hietapohjaisia, osin mutaisia ja laskevat 5-10m metrin levyisen rantaterassin jälkeen melko jyrkästi (Kuva 1.). Niemen puusto on keski-ikäistä mäntykangasta (MT) (Kuva 2.), niemen keskioisen kallioalueet karua kangasta (ClT) ja rannoilla todettiin merkkejä soisuudesta (mm. myrtti, suopursu ja juolukka tyyppilajeina). Niemeä ympäröivät vedet ovat dystrofisia. Lahdelmien perukoissa oli todettavissa mm. ulpukkaa (Nuphar lutea) ja järvikortetta (Equisetum fluviatile). Lintulajisto alueella todettiin tavanomaiseksi boreaalisten havumetsien lajeiksi (mm. peippo, punarinta ja närhi), rantalajistossa todettiin kalalokki ja rantasipi.palapanniemen länsipuolella olevan lahdelman perukassa on pienialainen rantakaistale, joka kuuluu suunnittelualueeseen. Tämän osa-alueen maaperä todettiin hietapitoiseksi, kiviseksi moreeniksi, paikoin hietamaaksi. Ranta todettiin hietapohjaiseksi. Osa-alueen ylärinne todettiin keski-ikäistä mäntya kasvavaksi tuoreeksi kankaaksi (MT) ja alarinne rantaan asti n. 80-vuotiasta kuusta kasvavaksi lehtomaiseksi kankaaksi (MaT). Rantametsässä oli todettavissa korpimaisia piirteitä. Osa-alueen linnusto todettiin tavanomaiseksi. Alueella ei todettu uhanlaaisia tai rauhoitettuja lajeja tai muita merkittäviä luontoarvoja. Suositus. Palapanniemen alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, sellaisia biotooppeja, elinympäristöjä tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa.
6 Kuva 1. Palapanniemen itärantaa. Kuva 2. Palapanniemen MT-kangasta. 2. Hangatlampi Pitkä ja kapea Hangatlampi on muodostunut kallioperän repeämään (Kartta 2.). Sen itäranta on jyrkkärinteinen ja siinä on korkeahko kalliojyrkänne. Itärantaa pitkin kulkee metsäautotie. Länsiranta on loivasti kumpuileva ja hietapitoisen harjuaineksen peittämä. Lammen pohjois- ja eteläpäät ovat alavia rämesoita, jotka on ojitettu. Hangatlampi on mutapohjainen, ja erittäin ruskeavetinen ympäröivien soiden ojitusten vuoksi. Veden vaihtuvuus lammessa on hidasta ja laskuojassa vesi seisoi. Sekä lammen etelä- että pohjoisrannoilla oli todettavissa pienialaiset nevareunukset. Lammen molemmin puolin metsät todettiin korkeintaan keski-ikäisiksi MT-männiköiksi, joiden takana, 50-100m rantaviivasta, todettiin laajat hakkuaukeat. Rantaviivan läheisyydessä oli todettavissa sekapuuna koivua (Betula pubescens) ja leppää (Alnus glutinosa, A. incana). Rantavyöhykkeessä oli todettavissa soisuutta tavanomaisen lajeineen. Myös etelä- ja pohjoisrantojen nevareunusten lajisto todettiin tavanomaiseksi rantasoiden lajistoksi. Hangatlammen pohjoispäässä todettiin pienialainen maariankämmekkäkasvusto (Dactylorhiza maculata). Lammen kaakkoisrannalla on hietapitoinen, matala harju. Harjulla, paikallistien varrella todettiin teeren rypykuoppia sekä ruokaileva mehiläishaukka (Pernis apivorus). Harjulta ei todettu kangasvuokkoa (Pulsatilla vernalis). Hangatlammen alueen linnusto todettiin tavanomaiseksi. Lammen pohjoispäässä todettiin pähkinähakkipoikue (Nucifraga caryocatactes). Suositus. Hangatlammen alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, sellaisia biotooppeja, elinympäristöjä tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Hangatlampi ei soisuuden, mutaisuuden ja ruskeavetisyyden vuoksi sovellu erityisen hyvin rantarakentamiseen.
7 Kuva 3. Hangatlampi pohjoispäästä kuvattuna. 3. Saarilampi Dystrofisen Saarilammen itä- ja länsirannat ovat kallioisia ja jyrkkiä (Kartta 2.). Kalliomäkiä peittää ohuehko, hiteapitoinen ja kivinen harjuaines. Saarilammen etelä- ja pohjoispää rajautuvat harjuihin, joiden aines on kivistä hietaa ja hiekkaa. Rannat ovat hieta- ja hiekkarantoja ja laskevat melko jyrkästi lyhyen rantaterassin jälkeen. Pohjoisrannalla on laaja soranottoalue. Lammen pohjoispäässä on saari, jossa on kesämökki. Kasvilajisto Saarilammella ja lammen ympäristössä todettiin pääsoin tavanomaiseksi MTkankaiden lajistoksi. Rantavyöhykkeen lajisto indikoi soisuutta. Kalliomäkien lakialueilla oli todettavissa paikoin kuivaa tai karua kangasta (VT, CT, ClT), joiden puusto todettiin korkeintaan keski-ikäiseksi, valtapuuna mänty. Lammen eteläpään harjualue todettiin lähinnä kuivaksi kankaaksi (VT, CT), joka oli pääosin hakattu siemenpuuasentoon. Saarilammen eteläpäässä on Vihreän kullan retkeilyreitin leiripaikka opasteineen. Alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Vaikka biotooppi voisi sopia kehrääjälle (Caprimulgus europeus), lajia ei todettu alueella. Saarilammen ja Kinkolammen välinen soranotto- ja kallionlouhinta-alue (Kuva 6.) ulottuu miltei molempien vesien rantaviivaan. Soranoton jatkaminen tulee vaikuttamaan molempien vesien tilaan.
8 Kuva 4. Saarilammen eteläpään harjua. Kuva 5. Vihreän kullan retkeilyreitin leiripaikka Saarilammen eteläpäässä. Kuva 6. Saarilammen ja Kinkolammen välillä on soranotto- ja kallionlouhinta-alue Kuva 7. Iso-Soikon (vasemmalla) ja Pitkä- Soikon välinen kannas on harjuainesta. Suositus. Saarilammen alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja eikä uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueen eteläpään harjualue on maisemallisesti merkittävä ja on osa harjujaksoa, joka jatkuu etelään Iso Soikon länsipuolelta. Harjujakso on maisemallisesti merkittävä ja se tulisi jättää nykytilaansa, jonka vuoksi myös Saarijärven eteläranta tulisi jättää nykytilaansa. Soranottoa ja kallionlouhintaa Saarilammen ja Kinkolammen välissä ei tulisi jatkaa lampien vedenlaadun turvaamiseksi ja rantamaiseman säilyttämiseksi. 4. Iso Soikko, Pieni Soikko ja Pitkä Soikko Soikot (Kartta 2.) ovat matalien harjujen väliin muodostuneita, pitkiänomaisia ja hyvin ruskeavetisiä lampia, joita paikoin erottaa vain alavat soistumat. Iso Soikon pohjoispäähän on nevaa, muutoin Soikot ovat rämerantaisia. Kaikki alueen suot on ojitettu ja Soikot on yhdistetty ojilla alavimmilta kohdiltaan. Sekä soikkojen länsi- että kaakkoispuolella on suoritettu laajoja avohakkuita. Rantametsät todettiin korkeintaan keski-ikäisiksi MT-kankaiksi. Soikkojen välisellä kannaksella mäntymetsä todettiin n. 60-70-vuotiaaksi VT- CT-kankaaksi (Kuva 7.). Pitkä Soikon
9 itärannalla on Vihreän kullan retkeilyreitin leiripaikka, jonka lähistöllä todettiin kasa erilaista hylättyä rojua. Alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Vaikka biotooppi voisi sopia kehrääjälle (Caprimulgus europeus), lajia ei takseerauksissa todettu alueella. Suositus. Soikkojen alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja eikä uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alueen harjualue on maisemallisesti merkittävä ja on osa harjujaksoa, joka jatkuu pohjoiseen Saarilammelle sekä etelään. Harjujakso lampineen on maisemallisesti merkittävä ja se tulisi jättää nykytilaansa (Kartta 2.). 5. Kinkolampi Kinkolampi on samassa harjumuodostumassa kuin Saarilampi ja Soikot (Kartta 3.). Kinkolammen itä- ja eteläranta rajautuvat pohjois-eteläsuuntaiseen harjuun, jonka vuoksi nämä rannat ovat hiekkaja hietapohjaisia. Aivan rantavyöhykkeessä on todettavissa lievää soisuutta. Etelä- ja itärannoilla kummallakin on pitkä ja kapea hiekkainen niemi, jotka ovat maisemallisesti merkittäviä (Kuva 8.). Etelärannan niemen tyveen laskee oja Saarilammesta lampien välisen soranottoalueen länsireunaa pitkin. Lähellä lammen itärantaa kiertää metsäautotie. Länsiranta on loivemmin nouseva, kivisempi ja moreenipeitteinen. Lisäksi länsirantaa kiertää 20-40m leveä vesijättöalue, joka on lähinnä mäntyä kasvavaa, kivikkoista varpurämettä. Rannnan läheisyydessä puusto on lehtipuuvaltaisempaa. Länsirannan vesijättö rajautuu n.1.5m korkeaan kiviseen rantavalliin. Rantaviiva on soistunut ja siinä on todettavissa rehevöitymistä (rahkamatolla todettiin maelko runsaasti järviruokoa). Rämeisen vesijätön ja soiden ojituksen vuoksi Kinkolampi on varsin ruskeavetinen. Pohjoisrannan alavimmasta kohdasta alkaa laskuoja Kyrsyänjärveen. Laskuojan varret paikoin tulvakorpea, jossa todettiin mm. hentosara (Carex disperma). Vesiuomassa todettiin mm. purovitaa (Potamogeton alpinus), pikkulummetta (Nymphea teragona) ja ulpukkaa (Nuphar lutea). Laskuoja on aikanaan Kuva 8. Kinkolammen itärannan kapea niemi. Kuva 9. Kinkolammen lounaisrantaa etelästä.
10 ruopattu Kinkolammen pinnan laskemiseksi, jonka vuoksi lammen alavaa länsirantaa reunustaa laajahko vesijättö. Ojan uoma on kuitenkin aikojen kuluessa alkanut palautua luonnontilaansa, vaikka ruoppauksen jäljet ovat yhä näkyvissä kivisessä maaperässä. Laskuoja tulvakorpineen käynee Metsälain määrittelemästä pienvedestä (Kuva 10.). Itärannan harjualue on laajalti hakattu kasvaen nuorehkoa männikköä (MT, VT). Paikoin metsä oli siemenpuuasennossa. itärantaan laskeva rinnealue on nuorta taimikkoa, joka on kuivaa, paikoin karua kangasta (VT, CT, ClT). Länsirannan metsät todettiin keski-ikäiseksi mäntymetsäksi ja kenttäkerroksen lajistoltaan tavanomaiseksi tuoreeksi kankaaksi (MT), jossa kallioiset kumparealueet ovat kuivaa (VT,CT) paikoin karua kangasta (ClT). Kinkolampi ympäristöineen todettin lajistoltaan tavanomaiseksi kangasmetsien ja dysoligotrofisten vesien lajistoksi. Alueen linnusto todettiin tavanomaiseksi boreaalisten havumetsien lajistoksi. Suositus. Kinkolammen alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja eikä uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Kinkolammen itäranta on jyrkkää harjurantaa, jossa on kapea niemi. Alue tulisi jättää nykytilaansa maisemallisesti merkittävänä. Kinkolammen etelärannalla on maisemallisesti merkittävä niemi ja välittömästi sen länsipuolelle laskee oja Saarilammesta. Alue tulisi jättää nykytilaansa maisemallisesti merkittävänä. Soranottoa ei tule ulottaa rantavyöhykkeeseen asti. Kuva 10. Kinkolammen pohjoispään laskuoja kulkee tulvakorvessa. Kinkolammen pohjoisrannalta alkava, lähes luonnontilainen laskuoja täyttänee Metsälain tarkoittaman pienveden tuntomerkit, jonka vuoksi ojan varret 10m leveydeltä ja ojaan liittyvät tulvakorvet tulisi jättää nykytilaansa. Kinkolammen länsirannalta ei todettu sellaisia luontoon liittyviä tekijöitä, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa (Kartta 3.).
11 6. Aluslammit Alusalammit muodostuvat kolmen dystrofisen lammen ketjun kallioperän murroslinjassa (Kartta 4.). Läntisin lammista on suurin ja sen länsisivulla on rinnepeltoja. Keskimmäinen lammista on rannoiltaan pääosin luonnontilainen, länsipää on hieman rehevöitynyt (järvikaislakasvustoa) länsipuolen lammesta tulevan ojan suulta. Lampi on mutapohjainen ja matala. Lampien välille on kaivettu yhdysojat ja itäisestä lammesta lähtevä laskuoja on myös aikanaan ruopattu, mutta palautunut osittain luonnontilaiseksi. Lampia ympäröi lajistoltaan tavanomaiset korpi- ja rämevyöhykkeet, jotka on ojitettu ja harvennushakattu. Korpea todettiin lähinnä yhdysojien varsilla ja itäisimmän lammen itäpuolella. Läntisimmän Aluslammin länsisivun rinnepellot ovat rehevöittäneet lampia. Vesi lammissa on tummanruskeaa, näkösyvyys jäi metriin. Itäisin lammista sijaitsee Mustikkamäen pohjoisreunalla olevan kalliojyrkänteen alla ja on lähes umpeen soistunut. Avovettä siinä on enää puolen aarin verran. Aluslampien veden vaihtuvuus on hidasta. Suurin osa itäisimmästä lammesta on soistunut umpeen. Tilalle on muodostunut pienialainen, kauniisti muodostunut rinnesuo (aapasuo) jänteineen ja rimpineen. Suon lajistossa todettiin mm. leväkkö (Scheuzeria palustris), pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia), pitkälehtikihokki (Drosera longifolia), mutasara (Carex limosa), riippasara (Carex magellanica), rahkasara (Carex pauciflora) ja maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata). Avovedessä todettiin runsaasti lummetta (Nymphea alba). Linnusto alueella todettiin tavanomaiseksi. Pienimmällä, miltei umpeensoistuneella lammella todettiin metsäviklopoikue (Tringa ochropus). Suositus. Aluslampien alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja eikä uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. itäisain, lähes umpeenkasvanut Aluslampi kauniine rinnesoineen korkean kalliojyrkänteen alla muodostaa maisemallisesti merkittävän kokonaisuuden, joka tulisi jättää nykytilaansa. Keskimmäinen Aluslammista on pienialainen ja rannoiltaan pitkälle luonnontilainen, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa (Kartta 4.).
12 Kuva 11. Itäisin Aluslammista on umpeensoistuva, maisemallisesti merkittävä Kuva 12. Keskimmäinen Aluslammista on lähes luonnontilainen. 7. Valkealampi Valkealampi on kahden kalliomäen välissä sijaitseva erittäin ruskeavetinen lampi (Kartta4.). Ympäröivät metsät ovat keski-ikäistä mäntymetsää (MT), joka alarinteessä muuttu kuusivaltaiseksi. Rantavyöhykkeessä ilmenee soisuutta. Valkealammen länsipäässsä on yhtenäinen räme, joka on osittain ojitettu. Valkealmmen ja sen ympäristön lajistot odettiin tafanomaiseksi. Suositus. Valkealmmen alueella ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, sellaisia biotooppeja, elinympäristöjä tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Lammen länsipää ei sovellu erityisen hyvin rantarakentamiseen sen soisuuden vuoksi. 8. Niljakanlahti Niljakanlahti (Kartta 5.) on hiekkapohjainen poukama, joka itäpuolella rajautuu laakeaan silokallioniemeen. Kallioniemi ja hiekkapohjainen pukama ovat maisemallisesti merkittävä kokonaisuus muutoin varsin suoralla ja yksitoikkoisella Hyypiönlahden etelärannalla. Niljakanlahti on toiminut venerantana ja rannassa on pieni kalustovaja. Kalustovajan takana on pienialainen tervaleppäkorpi, jossa todettiin mm. kurjenmiekkaa (Iris pseudacorus). Tervaleppäkorpi on muodostunut matalaan rantavyöhykkeeseen, johon laskee yläpuolisesta rinteestä tulvimisherkkä puro. Rehevä kasvusto jatkuu tervaleppäkorvesta n. 50m ylärinteen puolella puronvarren molemmin puolin. Pienialaisuudestaan huolimatta kyseessä on Metsälain tarkoittama tervaleppäkorpi. Ylempänä rinteessä puro kulkee muutamien maastopainaumien läpi. Näissä painaumissa todettiin runsaasti hiirenporrasta (Athyrium filix-femina) ja kasvilllisuus oli varsin rehevää. Lajisto kuitenkin todettiin tavanomaiseksi lehtomaisten kankaiden lajistoksi (OMaT, AthT). Toinen pieni puro Niljakanlahteen virtaa Kalliomäeltä purkaen vedet aivan silokallioniemen vierestä. Tämä puro on perattu aivan rantavyöhykettä lukuunottamatta. Puro saa alkunsa Kalliomäen märästä pohjoisrinteestä. Rinnealue on ojitettu ja sen lajisto todettiin melko vaativaksi, mutta tavanomaiseksi korpimaisten metsien lajistoksi.
13 Suositus. Niljakanlahdessa ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Niljakanlahti on maisemallisesti merkittävä hiekkapohajisen pukaman ja silokallioniemen muodostama kokonaisuus (Kuvat 13. ja 14.). Poukama rajautuu länsiosastaa pienialaiseen tervaleppäkorpeen (tulvakorpi), jossa on monipuolinen kasvilajisto. Alue tulisi jättää nykytilaansa ja sen voi pitää nykykäytössä venerantana edellyttäen, että alueen luontoa ei muuteta esim. rakentamalla tai laajentamalla nykyistä toimintaa (Kartta 4.). Kuva 13. Niljakanlahden rantakallioita hiekkarannalta itään kuvattuna. Kuva 14. Niljakanlahden hiekkaista rantaa länteen rannan tervaleppäkorven edustalta. 9. Hyypiönlahden eteläranta (Siltasenlahti-Niljakanlahti) Hyypiönlahden eteläranta Niljakanlahdelta aina Siltasenlahden itäosaan rajautuu Kärkiharjunmäkeen, joka on jyrkkärinteistä, kivistä moreenia (Kartta 5.). Itse ranta on kapeaterassinen, hietapitoisesta sorasta muodostunut ja niukkakasvinen ranta, johon jää ja aallokko ovat muodostaneet metrin korkuisen kivisen rantatöyrään (Kuva 15.). Hyypiönlahden tämä osa on hyvin niukkakkasvista dys-oligotrofista vettä. Kärkiharjunmäen rinteessä on kolme kalliojyrkännettä kallionaluslouhikkoineen. Kalliot ovat maisemallisesti merkittäviä ja kallioiden kohdalla mäenrinne on erittäin jyrkkä. Rinnemetsät todettiin tavanomaisiksi MT-kankaiksi, ylärinteessä vallitsevana puulajina mänty ja alarinteessä kuusi. Kuusimetsä todettiin selvästi järeämmäksi ja vanhemmaksi (n. 60-80 v.) kuin mäntymetsät (n. 40-50 v.). Alueen kenttäkerroksen kasvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Yhdeltä kohtaa rinnettä todettiin hieman rehevämpi lehtomaisuuteen viittava laikku (OMaT), jolla todettiin lehdokkia (Platanthera bifolia). Tällä kohtaa myös heinäkasveja todettiin rinteen muita osia runsaammin. Alueen linnusto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Alueella todettiin korppipoikue (Corvus corax).
14 Suositus. Hyypiönlahden etelärannalla tai Kärkiharjunmäen rinteessä ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja eikä uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Kärkiharjunmäen rinteessä todettiin kolme maisemallisesti merkittävää kalliojyrkännettä kallionaluskivikkoineen, jotka tulisi jättää nykytilaansa (Kartta 5.). Kalliojyrkänteiden kohdalla mäki on niin jyrkkärinteinen, etteivät ne sovellu erityisen hyvin rakentamiseen (Kuva 16.). 10. Siltasenlahti Siltasenlahti (Kartta 5.) on loivarantaista Hyypiönlahden perukkaa. suunnittelualue ulottuu Siltasenlahden perukan etelärannalle Siltasenahoon asti. Lahden alue on hietapitoista soraa ja kasvillisuudeltaan hieman rehevämpää kuin rannat Kärkiharjunmäen edustalla. Siltasensuolta tulee oja, joka on paikallistien rannan puolella luonnontilainen. Ojan purkupaikalla todettiin veneranta ja pieni tervaleppää kasvava, lajistoltaan monipuolinen delta. Muutoin ranta- ja vesikasvilajisto todettiin tavanomaiseksi oligotrofisten vesien lajistoksi. Rantaveden mataluuden vuoksi niukahko vesikasvillisuus oli levinneenä kymmeniä metrejä rantaviivasta järvelle päin. Rantavyöhykkeesä oli todettavissa n. 10m leveä vesijättö. Alueen metsät todettiin lajistoltaan tavanomaisiksi kangasmetsiksi (MT, MaT), Lähellä rantaa kasvillisuus monipuolistui ja lehtipuiden osuus puustossa kasvoi. Kaikki alueen metsät todettiin joko hakatuiksi tai voimakkaasti harvennetuiksi.
15 Alueen linnusto todettiin tavanomaiseksi kangasmetsien lajistoksi. Jokisuulla todettiin poikasiaan varoitteleva rantasipi (Actitis hypoleucos) sekä lehtokurppa (Scolopax rusticola) pesimäbiotoopillaan. Siltasenahon hakkuuaukean harvassa puustossa todettiin käen (Cuculus canorus) laulureviiri. Suositus. Siltasenlahden etelärannalla ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja eikä uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Sillanmäensuolta tulevan ojan delta ja sen vieressä oleva hiekkapohjainen veneranta tulisi jättää nykytilaansa monimuotoisen lajistonsa vuoksi (Kartta 5.). Kuva 15. Kärkiharjunmäen rantaviivaa itään päin kuvattuna. Kuva 16. Kkärkiharjunmäellä kallioiden alapuoliset rinteet todettiin varsin jyrkiksi. 11. Kangassaari Kangassaari on kivisen moreenin peittämä kalliosaari. Saaren kaakkoispuoli (Kartta 5.), joka kuuluu suunnittelualueeseen, laskee loivasti kohti Kyrsyänjärveä. Ranta on hietapitoista kivistä soraa. Saaren kaakoiskärki on melko matala ja hietapohjainen, muutoin rantaterassi todettiin melko kapeaksi (n. 2m) ennenkuin se alkoi syvetä. Vesikasvillisuus saaren rannoilla indikoi dys-oligotrofista vettä. Saaren matalarantaisessa kaakkoispäässä oli todettavissa Kyrsyänjärvelle epätyypillinen, laajahko järviruokokasvusto. Vesija rantaksvilajisto todettiin tavanomaiseksi. Saaren metsät todettiin lajistoltaan tavanomaisiksi kangasmetsiksi (MT). Merkittävä osa saaren metsistä on hakattu. Alueen lintulajisto todettiin tavanomaiseksi. Järvilajistosta tavanomaisten rantasipin ja kalalokin lisäksi todettakoon 15 yksilön pesimättömien kuikkien (Gavia arctica) parvi, joka kalasteli saaren edustalla. Suositus. Kangassaaren kaakkoisosassa ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja, uhanalaisia lintulajeja, sellaisia biotooppeja tai muita luonnonarvoja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa.
16 12. Koskutjärvi Koskutjärvi sijaitsee laajojen, moreenipeitteisten kalliomäkien välissä (Kartta 6.). Suunnittelualue ulottuu Koskutjärven kaakkoisrantaan, joka on rannan vesijättöalueella kivistä hietaa ja rantaviivasta laken hietapitoista soraa. Koskutjärvi on dysoligotrofinen vesi, jonka vesikasvilajisto todettiin varsin niukaksi ja tyypilliseksi oligotrofisten järvien lajistoksi (mm. nuottaruoho, järvikorte ja ärviä). Rantametsä suunnittelualueella todettiin reheväksi, keskiikäiseksi kuusikoksi (OMaT, MaT), ylärinteet on hakattu aukoksi 5-10 v. sitten. Kaakkoisrannan keskikohdalla on kallioniemi, jonka ympäristö on niukkalajista korpea, joka rantavyöhykkeessä vaihtuu korpirämeeksi. Kalliniemi on muutoin suoran rantaviivan maisemallinen kiintopiste. Suositus. Koskutjärven kaakkoisrannalla ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja eikä uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Rantaviivasta esiinpistävä kallioniemi on maisemallisesti merkittävä, jonka vuoksi se tulisi jättää nykytilaansa (Kartta 6.). 13. Kaartolampi Kaartolampi (Kartta 6.) on kallioperän murroslinjaan muodostunut, jyrkkärinteinen ja melko jyrkkärantainen dystrofinen lampi. Sen itäosan molemmilla rannoilla on kalliojyrkänteet, jotka antavat lammelle jylhän yleisilmeen. Rannat ovat saraturvetta ja pohja mutainen. Suunnittelualueen puolella (pohjoisrannalla) kalliojyrkänteen laki on hioutunut sileäksi kasvaen harvassa kitukasvuista mäntyä (ClT). Kalliorinteen alla oli todettavissa lehtomaisia piirteitä, mutta rinteen alta oli metsät hakattu pois tai ne olivat nuorta taimikkoa. Rinteen alla kasvoi mm. muutamia yksilöitä näsiää (Daphne mezzereum), koiranheisi (Viburnum opulus) ja lehdokkia (Platanthera bifolia). Vastarannan korkeat kallio (ClT) eivät kuuluneet suunnittelualueeseen. Molempien rantojen kalliot lähellä kapeaa vettä muodostavat maisemallisesti merkittävän kokonaisuuden. Alueen linnusto todettiin ljistoltaan tavanomaiseksi (mm. peippo, metsäkirvinen, mustarastas, punakylkirastas, pajulintu, Suositus. Kaartolammen pohjoisrannalla ei todettu rauhoitettuja tai uhanalaisia kasvilajeja eikä uhanalaisia lintulajeja, jotka olisi erityisesti otettava huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Pohjoisrannan itäpäässä on korkea kalliojyrkänne aivan lammen rannassa. Kallioalueen ranta tulisi
17 jättää nykytilaansa maisemallisesti merkittävänä (Kartta 6.). Rannan jyrkkyyden vuoksi ranta ei sovellu erityisen hyvin rakentamiseen. SUUNNITTELUALUEEN METSÄMAAT Suunnittelualueen metsät todettiin järjestään olevan intensiivisen metsätalouden piirissä. Alueella todettiin pääasiassa nuoria taimikoita, keski-ikäistä ensiharvennettua metsää sekä avohakkuita. Lajistoltaan nämä alueet todettiin tavanomaisiksi. Mäkien väliset notkelmat todettiin lajistoltaan tavanomaisksi kuusivaltaisiksi kangasmetsiksi (MaT), jotka kosteimmilla paikoilla muuttuivat vähitelleen niukkalajisiksi korviksi. Kaikki notkelmat todettiin ojitetuiksi, joka on lisännyt alueen järvien ruskeavetisyyttä. korkeimmat kallilaueet todettiin lajistoltaan tavanomaisksi karuiksi kankaiksi (ClT), pääpuulajina mänty. Myös nämä kalliomäkien lakialueet ovat intensiivisen metsätalouden piirissä. Suunnittelualueen linnusto inventoitiin toukokuun lopulla, kesäkuun puolivälissä sekä heinäkuun alussa. Sekä järvien että metsämaiden linnusto todettiin tavanomaiseksi. Uhanalaisia lajeja ei todettu. Erityisesti karuimilta alueilta pyrittiin etsimään kehrääjää (Caprimulgus europaeus), mutta lajia ei todettu suunnittelualueella. Tampereella 23.08.2011 Jouko Sipari Jouko Sipari tmi Katajikonkatru 1 F 19 33820 Tampere p. 040-7044750 jouko.sipari@saunalahti.fi