S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A MIEHIKKÄLÄN KUNTA MUURIKKALAN OSAYLEISKAAVAN LUONTOSELVITYS Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P21395
Raportti 1 (26) Mäkelä Tiina Sisällysluettelo 1 Johdanto... 3 2 Alueen kuvaus... 3 3 Tutkimusmenetelmät... 4 3.1 Lähtötiedot... 4 3.2 Maastotyöt... 4 3.3 Epävarmuudet... 5 3.4 Luontokohteiden arvottaminen ja arvottamiskriteerit... 5 3.5 Uhanalaisuusluokitus... 5 3.6 Luontotyyppien uhanalaisuus... 6 3.7 Maankäyttösuositukset... 6 4 Luonnonympäristö... 6 4.1 Maa- ja kallioperä... 6 4.2 Maisema... 8 4.3 Vesiolot... 10 4.3.1 Pintavedet... 10 4.3.2 Pohjavedet... 12 4.4 Kasvillisuus... 12 4.4.1 Yleistä... 12 4.4.2 Metsät... 13 4.4.3 Suot... 14 4.4.4 Vesi- ja rantakasvillisuus... 15 4.4.5 Kulttuurikasvillisuus... 15 4.5 Eläimistö... 16 4.6 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit... 17 4.7 Huomionarvoiset eläin- ja kasvilajit... 17 4.7.1 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit... 17 4.7.2 Luontodirektiivin liitteiden II ja IV(a) lajit... 18 4.7.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit... 18 4.8 Arvokkaat luontokohteet... 19 4.8.1 Natura 2000-alueet ja luonnonsuojelualueet... 19 4.8.2 Suojeluohjelmien kohteet... 20 4.8.3 Muut arvokkaat kohteet... 20 5 Johtopäätökset ja suositukset... 24 Lähteet... 26
Raportti 2 (26) Mäkelä Tiina Liitteet Liite 1. Kasvillisuustyypit Liite 2. Arvokkaat luontokohteet ja lajit Pohjakartat Maanmittauslaitos 12/2013 Kuvat, Tiina Mäkelä
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 (26) Muurikkalan osayleiskaavan luontoselvitys 1 Johdanto Miehikkälän kunta on käynnistänyt yleiskaavan laatimisen Muurikkalan alueelle. alueelle. Kaavoituksen tueksi Muurikkalan alueelta on laadittu luontoselvitys aiempien selvitysten puuttuessa tai ollessa yli 5 vuotta vanhoja. Luontoselvitys on selvitys suunnittelualueen luonnon nykytilasta. Siinä selvitetään suunnittelualueen olennaiset luonnonpiirteet, jotta maankäyttösuunnittelussa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden luontotyyppien, eläimistöltään ja kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden ominaispiirteiden säilyminen. Selvitys tehdään maankäyttösuunnitelman luontovaikutusten arvioimisen pohjaksi ja suunnittelun tueksi. Tässä luontoselvityksessä osoitetaan Miehikkälän kunnan Muurikkalan yleiskaavaalueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellään luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmat kohteet ja alueet sekä esitetään suositukset maankäytöstä. Selvityksen on laatinut FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n Helsingin toimistosta biologi, FM Tiina Mäkelä. 2 Alueen kuvaus Muurikkalan osayleiskaava-alue sijaitsee Muurikkalan kunnassa, noin kymmenen kilometriä Miehikkälän keskustasta itään. Valtaosa alueesta on metsämetsämaata ja viljelykäytössä olevaa peltoa. Osa alueesta on kulttuuriympäristöä ja osittain alueelle sijoittuu myös tiiviimpää asutusta. Alueella on vähän pintavesistöjä, mutta suunnittelualueen halki virtaa Urpalanjoki ja alueen pohjoisosissa pienempi Ravinsaaranjoki. Muurikkalan osayleiskaava-alueella ei ole Natura 2000-alueita tai luonnonsuojelualueita. Selvitysalueen sijainti on esitetty kuvassa 1.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 (26) Kuva 1. Selvitysalueen sijaitsee Kaakkois-Suomessa, noin kymmenen kilometriä Miehikkälän keskustasta itään. 3 Tutkimusmenetelmät 3.1 Lähtötiedot 3.2 Maastotyöt Tärkeimpiä selvityksessä käytettyjä lähteitä ovat: - Ympäristöhallinnon OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelu (www.ymparisto.fi/oiva) - Liito-oravaselvitys Muurikkalan osayleiskaava-alueella (Tapio Muurinen 2013) - Hertta -eliölajit (aineistopyyntö SYKE 21.8.2013) Luontoselvityksen maastotyöt tehtiin 13. 14.7.2013. Selvitys perustuu arvokkaiden luontokohteiden inventointiin. Liito-oravaselvityksen maastotyöt on tehty 22.4. ja 29.4.2013 (Muurinen 2013). Maastossa kiinnitettiin huomiota alueen kasvillisuuteen, liito-oravien elinympäristöihin, vesistöjen laatuun, maisemarakenteeseen sekä maaperän ja kallioperän ominaisuuksiin. Inventoitavien kohteiden kasvillisuus luokitettiin Toivosen & Leivon (2001) mukaan. Tiedot muusta lajistosta perustuvat olemassa olevaan aineistoon sekä maastossa tehtyihin havaintoihin.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 (26) 3.3 Epävarmuudet Selvitystyön epävarmuustekijät liittyvät luonnon vuotuiseen vaihteluun sekä maastoinventointien rajalliseen kestoon. Inventointitulokset ilmentävät aina hetkellistä luonnon tilaa, joka voi jossain määrin vaihdella vuosittain. Luontotyyppikartoitukseen ei kuitenkaan katsota liittyvän erityisiä epävarmuustekijöitä, koska alueen luontotyypeistä ja kasvillisuudesta saatiin maastoinventoinneissa kattava käsitys. Alueella on tehty huhtikuussa 2013 erillinen liito-oravakartoitus, jonka tuloksiin ei sisälly merkittäviä epävarmuuksia. 3.4 Luontokohteiden arvottaminen ja arvottamiskriteerit Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen (Söderman 2003): a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsähoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA -alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LSL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Paikallisesti arvokkaat kohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. 3.5 Uhanalaisuusluokitus Tiedot alueen uhanalaisista eliölajeista on saatu Suomen ympäristökeskuksen uhanalaisrekisteristä. Lisäksi tietoja on saatu Natura -alueiden tietokantalomakkeista ja
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 (26) kirjallisuudesta. Maastoinventoinnin yhteydessä tehtiin myös havaintoja uhanalaisista lajeista. Uhanalaisuusluokitus pohjautuu Punaisen kirjan 2010 esitykseen (Rassi, ym. 2010). Uhanalaisia lajeja ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. 3.6 Luontotyyppien uhanalaisuus Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin (Raunio ym. 2008a ja 2008b). Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois-Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Kohdekuvauksissa esitetty uhanalaisuusluokka on koko maan osalta esitetty arvio luontotyypin uhanalaisuudesta. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisen luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. 3.7 Maankäyttösuositukset Kullekin luontokohteelle on esitetty maankäyttösuositus. Tässä työssä on käytetty seuraavia maankäyttösuositusmerkintöjä: s-1 Alueen osa, jolla sijaitsee luonnonsuojelulain 49 :n perusteella suojeltuja liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Puustoa tulee säilyttää tai hoitaa sitä niin, että liito-oravien pesäpuut ja liikkumisen kannalta riittävä puusto säilytetään. Merkinnällä esitetään osa-alueet, joilla on luontoselvityksissä havaittuja liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. luo = Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Näiden kohteiden hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä siten, että elinympäristöjen ominaispiirteet säilyvät. 4 Luonnonympäristö 4.1 Maa- ja kallioperä Muurikkalan selvitysalue sijoittuu Kymen rapakivialueelle. Kallioperä alueella on viborgiittia, joka on graniitteihin kuuluvaa ns. hyvin kehittynyttä rapakiveä (GTK 2013).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 (26) Selvitysalueen maaperä on varsin vaihtelevaa. Alueen läntisimmät osat Saaranvuoren Lavosenpään alueella ovat laajalti kalliota (Ka). Kalliomaata esiintyy myös Tohmonmäen ja Lötsänmäen alueilla ja pienempiä kalliopaljastumia on nähtävissä eri puolilla selvitysaluetta. Kallioiden välisiin painaumiin on soistumisen seurauksena kehittynyt paikoin saraturvetta (Ct). Laajimmat turvealueet sijoittuvat Lavosenpään kallioalueen koillispuolelle sekä Kangastoinmäen luoteispuolelle. Turvealueet ovat osittain viljelykäytössä ja osittain ojitettua metsätalousmaata. Urpalanjokilaakson alueella levittäytyvät laajat savimaat (Sa). Alueella esiintyy paikoin myös hiesua (Hs) sekä hienoa hietaa (HHt). Alue on laajalti viljelykäytössä. Selvitysalueen itäreunalle sijoittuvan Tohmonmäen alue eroaa maaperältään muusta selvitysalueesta. Maaperä on kalliomaan ohella etenkin mäen itäosissa laajalti hiekkamoreenia (Kuva 2).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 8 (26) 4.2 Maisema Kuva 2. Selvitysalueen maaperä (GTK 2013). Muurikkalan selvitysalue sijoittuu valtakunnallisessa maisemamaakuntajaossa eteläiselle rantamaalle ja siinä tarkemmin kaakkoiselle viljelyseudulle (OIVA 2013). Alueen maisemalle ovat ominaisia pinnanmuotojen vaihtelevuus ja maiseman pienipiirteisyys. Selvitysalueen keskiosissa avautuu Muurikkalan keskustan kulttuurimaisema, johon kuuluvat taajaman asutusalueiden ohella läheiset maatilat ja niiden yhteyteen sijoittuvat viljelykäytössä olevat peltoalueet. Pellot reunustavat myös alueen halki virtaavaa Urpalanjokea. Muurikkalan keskusta-alueen ulkopuolella maisema muuttuu metsätalousvaltaiseksi ja melko sulkeutuneeksi luonnonmaisemaksi.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 (26) Selvitysalueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei sijoitu valtakunnallisesti arvokkaiksi arvioituja maisema-alueita. Lähin arvokas maisema-alue, Vaalimaanjokilaakso sijoittuu noin kuusi kilometriä Muurikkalan lounaispuolelle. Vaalimaanjokilaakso edustaa Kaakkoiselle viljelyseudulle tyypillistä jokilaakson pienipiirteistä kulttuurimaisemaa. Alueella vuorottelevat viljelysten luonnehtimat laakson rinteet ja karujen rapakivikallioiden muodostamat vedenjakaja-alueet (Ympäristöministeriö 2011). Kuva 3. Selvitysalueen maisemaa. Kuva 4. Selvitysalueen maisemaa.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 10 (26) 4.3 Vesiolot 4.3.1 Pintavedet Muurikkalan selvitysalue sijoittuu Urpalanjoen päävesistöalueelle (09) ja siinä tarkemmin pääosin Urpalanjoen alaosan alueelle (09.001). Pohjoisimmat osat selvitysalueesta sijoittuvat Ravinsaaran valuma-alueelle (09.004)(OIVA 2013). Ainoat suuremmat pintavesimuodostumat ovat selvitysalueen halki pohjois-etelä - suunnassa virtaava Urpalanjoki, joka saa alkunsa Luumäeltä ja virtaa lopulta Venäjän puolelle yhtyen Viipurinlahteen ja Itäiseen Suomenlahteen sekä selvitysalueen pohjoisreunaa sivuava Ravinsaaranjoki, joka on pienehkö ja osittain ruopattu ja rehevöitynyt vesistö. Urpalanjokialue sijaitsee pääosin harvaan asutulla maaseudulla, jossa on lukuisia pieniä vesialueita. Järviä jokialueella noin 30 ja pieniä lampia reilut 50 kappaletta. Urpalanjokeen yhtyy myös lukuisia pieniä puroja ja ojia. Joen valuma-alueesta on metsää noin 72 %, peltoa 12 % ja suota 10,5 %. Joessa esiintyy vaeltava, uhanalainen meritaimenkanta ja joki on aikoinaan ollut meritaimenen lisääntymisaluetta. Nykyään laji lisääntyy joessa vain Venäjän puolella. Suomen puoleisella jokialueella lisääntymisen estää ilmeisesti kalojen kutualueiden puuttuminen ja huono vedenlaatu (Etelä-Karjalan kalatalouskeskus 2013, Koivurinta ym. 2001). Urpalanjoen alueella on toteutettu Eteläkarjalan Kalatalouskeskus ry:n toimesta kehittämishanke, jonka tavoitteena oli edistää alueen maisemanhoitoa, suojelua, kasvattaa vesistöjen virkistyskäyttöä ja vedenlaatua. Hanke on päättynyt 21.8.2013 (Etelä-Karjalan kalatalouskeskus 2013). Selvitysalue rajoittuu koillisosastaan Kavalanjärveen, joka on pienehkö, noin 50 hehtaarin suuruinen järvi Urpalanjoen varrella. Vesistöön on istutettu kuhaa ja järvisiikaa.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 11 (26) Kuva 5. Urpalanjoki Kuva 6. Selvitysalueen sijoittuminen eri valuma-alueille (OIVA 2013).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 12 (26) 4.3.2 Pohjavedet Selvitysalue sijoittuu pohjoisosaltaan pieneltä osin Muurikkalan (0548902 A) I-luokan, vedenhankintaa varten tärkeälle pohjavesialueelle. Pohjavesialueen pinta-ala on 1,01 km 2 ja pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala 0,51 km 2. Pohjavettä muodostuu alueella arviolta noin 330 kuutiometriä vuorokaudessa. Muurikkalan alueelle on kerrostunut vaihtelevan paksuiset kerrokset hiekkaa ja soraa kallioalueen reunalle. Kerrospaksuudet vaihtelevat. Pääasiallinen pohjaveden virtaussuunta on etelään. Alueelta purkautuu pohjavettä ympäröiville suoalueille ja vesistöön (OIVA 2013). Selvitysalueen lounaisimmat osat sijoittuvat Merikankaan I-luokan (0548903) vedenhankintaa varten tärkeälle pohjavesialueelle, jonka pinta-ala on 0,88 km 2. Pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala on 0,48 km 2 ja arvio muodostuvan pohjaveden määrästä noin 230 kuutiota vuorokaudessa. Pohjavesialueiden sijainti on esitetty kuvassa 7. 4.4 Kasvillisuus 4.4.1 Yleistä Kuva 7. Selvitysalueen läheisyyteen sijoittuvat luokitetut pohjavesialueet (OIVA 2013). Selvitysalueella esiintyy pääasiassa metsä- kulttuuriympäristöjen luontotyyppejä sekä vähäisessä määrin myös suo- ja vesistöluontotyyppejä. Luontotyypeille ominaista on ihmistoiminnan näkyvä vaikutus, eikä alueella esiinny merkittäviä luonnontilaisia alueita. Selvitysalueella esiintyy vähäisessä määrin silmälläpidettäväksi luokiteltuja
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 13 (26) 4.4.2 Metsät metsäluontotyyppejä sekä todennäköisiä Metsälain 10 :n erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Alueella ei havaittu uhanalaiseksi luokiteltuja tai luonnonsuojelulain luontotyyppejä eikä uhanalaisia kasvilajeja. Urpalanjokeen rajautuvalla Tohmonmäen niemekkeen länsilaidalla esiintyy alueellisesti harvinaista kangaskortetta (Muurinen 2013). Selvitysalueen metsät ovat pääosin tehokkaassa talouskäytössä. Alueelle tyypillisiä ovat nuoret ja keski-ikäiset, harvennetut ja valoisat mäntykangasmetsät. Yleisin kasvupaikkatyyppi on tuore, mustikkatyypin mäntykangas. Laajimmat yhtenäiset männiköt sijoittuvat moreeni- ja kalliomaille Tohmonmäen Rivinkankaan alueelle. Männiköitä esiintyy myös Lötsänmäen ja Aittakallionmäen alueilla sekä Muurikkalan keskustan pohjois- ja luoteispuolen virkistysalueella, jossa risteilee kuntoilureitistö. Mäntykankaita on viime vuosina päätehakattu mm. Tohmonkankaan alueella sekä Aittakallionmäen pohjoispuolisilla alueilla. Kuivahkot kankaat ovat selvitysalueella melko harvinaisia ja karummat metsätyypit sijaitseva lähinnä mäkien lakiosilla kallioisilla alueilla. Saaranvuoren alueella esiintyy myös hyvin karua jäkäläkalliota, jonka luonnontilaisuus on kuitenkin muuttunut metsänhakkuiden johdosta. Tuoreita kuusi- ja sekapuukankaita esiintyy pääosin savikko- ja hiesualueilla mm. selvitysalueen itäosissa Mikonsillan alueella, Aittakallion pohjoisosassa sekä selvitysalueen eteläosissa. Kuusikangasmetsät ovat paikoin iältään varttuvia, mutta ikärakenteeltaan ja puulajisuhteiltaan hyvin tavanomaisia talousmetsiä, joilla ei esiinny erityisiä luontoarvoja. Lahopuuta esiintyy hyvin vähän. Sekapuustoisia nuoria kankaita esiintyy Lavosenperän alueella, jossa maaperä on hieman soistunutta. Lehtoa ja lehtomaisia kankaita Muurikkalan selvitysalueella on hyvin vähän. Lehtomaiset kankaat keskittyvät alueen itä- ja luoteisosiin. Niitä esiintyy Mommosinmäen ja Saaranvuoren välisellä alueella sekä Lavosenpään eteläosissa. Eri puolille selvitysaluetta sijoittuu myös pienehköjä, istutettuja ja iältään nuoria koivikoita. Kuva 8. Nuorta tuoreen kangasmetsän koivikkoa ja männikköä Tohmonmäen alueella.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 14 (26) Kuva 9. Lehtomaisen kankaan kuusimetsää Saaranvuoren lounaispuolella (vas.) ja Mommosinmäen alueella (oik.). Kuva 10. Päätehakattua mäntykangasmetsää ja Saaranvuoren kallioaluetta selvitysalueen pohjoisosissa. 4.4.3 Suot Selvitysalueella on vain vähän soita. Metsäiset suotyypit, etupäässä korvet on ojitettu ja otettu metsätalouskäyttöön. Ainoa ojittamaton, vähäpuustoinen suoalue, Patalahdensuo sijoittuu selvitysalueen itäosiin. Patalahdensuo on muodostunut kallio- ja moreenimaiden väliseen notkelmaan ja osittain kuivunut ympäröivien metsätalousalueiden ojituksista. Suon pohjoisosat ovat kitukasvuista rahkarämettä. Eteläosa on lähes puutonta. Suolla esiintyy myös jonkin verran ruoppapintaa, joskin maastokäynnin aikana alue oli hyvin kuivunut. Patalahdensuon kasvillisuutta edustavat ovat ruskorahkasammal, rämerahkasammal, variksenmarja, vaivero, vaivaiskoivu, kanerva, tupasvilla, suokukka, pyöreälehtinen kihokki, tupasluikka ja suomuurain. Suon laiteilla esiintyy silmälläpidettäväksi luontotyypiksi luokiteltavaa isovarpurämettä, jonka kasvillisuutta ilmentävät mm. suopursu, vaivero, vaivaiskoivu ja juolukka.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 15 (26) Kuva 11. Patalahdensuota selvitysalueen itäosissa. 4.4.4 Vesi- ja rantakasvillisuus Pintavesien vähyydestä johtuen selvitysalueella esiintyvä vesikasvillisuus on melko vaatimatonta. Alueen pohjoisosissa virtaavan Ravinsaaranjoen vesialueella ja rannoilla esiintyy mm. ulpukkaa, kurjenmiekkaa, järvikortetta sekä ranta-alpia. Kavalanjärven ranta-alueet ovat hyvin jyrkät ja karut. Urpalanjoen rannat ovat paikoin heinäiset ja hyvin pensoittuneet. Rannoilla kasvavat mm. kiiltolehtipaju, raita ja tuomi. 4.4.5 Kulttuurikasvillisuus Tavanomaista kulttuurikasvillisuutta edustavat mm. pihat, laidunnurmet, vanhat metsälaitumet, entiset pellot ja niityt sekä tienvarsikasvillisuus. Selvitysalueella on jonkin verran käytöstä poistunutta, metsitettyä tai umpeen kasvavaa peltoa ja laidunta. Paikoin kylä- ja peltoteiden pientareiden niittykasvillisuus on hyvin monilajista. Lötsänmäen länsi- ja pohjoispuolisilla peltoalueilla kulkevien teiden pientareilla esiintyy silmälläpidettävää (NT) ketoneilikkaa sekä mm. peurankelloa, kultapiiskua, ojakärsämöä, siankärsämöä, särmäkuismaa, rätvänää, kissankelloa, ahomansikkaa, poimulehtiä ja niittytähtimöä. Ketoneilikkaa ja huopakeltanoa kasvavia matalakasvuisia niitty- ja ketoalueita esiintyy myös Tohmonmäentien ympäristössä. Kuva 12. Selvitysalueen kulttuuriympäristöjä ja niillä esiintyvää kasvillisuutta.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 16 (26) 4.5 Eläimistö Alueella esiintyvää nisäkäs- tai hyönteislajistoa ei ole tarkemmin selvitetty, vaan tiedot alueen eläimistöstä perustuvat luontotyyppi-inventoinnin yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Muurikkalan selvitysalueella esiintyvä eläimistö on Kaakkois-Suomen maa- ja metsätalousvaltaisille alueille hyvin tavanomaista. Lähtötietojen ja maastoinventointien perusteella selvitysalueelta ei ole tiedossa uhanalaisten eläinlajien esiintymiä lukuun ottamatta alueen pohjoisosiin sijoittuvaa liito-oravaesiintymää (VU, vaarantunut)(muurinen 2013)(liite 2). Muissa osissa selvitysaluetta esiintyy hyvin vähän liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä. Maastokäynnillä tehtiin havaintoja havumetsien muista tyyppilajeista kuten oravasta, valkohäntäpeurasta ja hirvestä. Kuva 13. Orava kuuluu selvitysalueen peruslajistoon. Muurikkalan alueelle ei ole tehty erillistä linnustoselvitystä. Heinäkuun puolivälin luontotyyppi-inventointien yhteydessä tehtiin yleisiä havaintoja, jonka perusteella alueen linnusto on melko tavanomaista. Alueella esiintyvät mm. talousmetsäalueilla yleisinä ja runsaina esiintyvät lintulajit kuten punakylki-, laulu- ja räkättirastas, metsäkirvinen, vihervarpunen, peippo, harmaasieppo, talitiainen ja tiltaltti. Kulttuuriympäristössä asutuksen liepeillä esiintyvät mm. västäräkki, haara- ja räystäspääsky, pikkuvarpunen, tikli, varis, harakka sekä hemppo.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 17 (26) Varttuneemmilla kuusivaltaisilla alueilla selvitysalueen länsiosissa esiintyvät hippiäinen, puukiipijä, hömö- ja töyhtötiainen. Aittakallionmäen korpinotkelmassa havaittiin myös peukaloinen. Selvitysalueen lajistoon kuuluu myös havumetsäalueilla tyypillinen palokärki (lintudirektiivi liite I), joka kelpuuttaa elinympäristökseen monenlaiset metsät. Urpalanjoen lehtipuuvaltaisissa joenvarsimetsissä havaittiin mm. silmälläpidettävä punavarpunen (NT) sekä viitasirkkalintu. Jokialueella pesivät myös rantasipi (NT) sekä sinisorsa. Lehtipuuvaltaisilla alueilla sekä metsien ja peltojen pensaikkoisilla reunavyöhykkeillä viihtyvät myös sepelkyyhky, pajulintu, lehto- ja pensaskerttu sekä punarinta. Viljelykäytössä olevien peltoalueiden lajistoa edustavat puolestaan keltasirkku, kiuru sekä pensastasku. Maastokäynnillä tehtiin myös muutamia havaintoja petolinnuista. Selvitysalueen eteläosissa pesii tuulihaukka ja Lavosenpään alueella havaittiin varoitteleva varpushaukka. Varpushaukan pesäpaikka saattaa sijoittua selvitysalueelle, mutta sitä ei havaittu maastokartoituksissa. Selvitysalueella ei esiinny linnustollisesti erityisen arvokkaita elinympäristöjä kuten kosteikkoja, vanhoja, runsaslahopuustoisia metsiä tai luonnontilaisia ja laajoja avosoita. 4.6 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit Kosteat keskiravinteiset lehdot (NT) Selvitysalueen kosteat keskiravinteiset lehdot ovat saniaisten vallitsemia, hiirenporraskäenkaali-tyypin saniaislehtoja (AthOT), jotka sijoittuvat Ravinsaaranjoen ja Urpalanjoen rannoille. Ravinsaaranjoen rannoilla esiintyy myös mesiangervovaltaisia suurruoholehtoja (OFiT). 4.7 Huomionarvoiset eläin- ja kasvilajit 4.7.1 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Liito-orava (Pteromys volans) Vaarantunut uhanalainen laji (Rassi ym. 2010) sekä EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LsL 49 ). Liito-oravan luontaisia elinympäristöjä ovat vanhat kuusivaltaiset sekametsät, joissa kasvaa järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Liito-oravametsissä puusto on tyypillisesti eri-ikäistä ja latvuskerroksia on useita. Elinalueet ovat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Liito-oravan on todettu elävän myös tasaikäisissä varttuneissa kuusikoissa, mikäli lehtipuuvaltaista ruokailumetsää on vieressä. Liito-oravat pystyvät käyttämään ruokailuun ja liikkumiseen nuoria metsiä sekä siemenpuuasentoon hakattuja ja varttuneita taimikoita. Aikuiset liito-oravat elävät samassa metsässä vuosia. Naarailla elinympäristön suuruus on 1-3 ha, koirailla suurempi. Saaranvuoren lounaispuolelle sijoittuu liito-oravan elinalue, jolta löydettiin lajin papanoita kahden puun alta keväällä 2013 (kts. kappale 4.8 arvokkaat luontokohteet ). Korpihohtosammal (Herzogiella turfacea) Vaarantunut (VU). Uhanalainen korpihohtosammal on luontodirektiivin liitteen II laji ja rauhoitettu sammal. Korpihohtosammal on kiiltävä, pienehkö, ja epäsäännöllisesti
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 18 (26) haarautunut lehtisammal, joka muodostaa ohuita kasvustolaikkuja turpeisella maalla tai lahopuulla. Lajia on esiintynyt 70-luvulla Saaranvuoren pohjoisrinteellä, Ravinsaaranjoen etelärannalla. 2000 -luvulla tehdyissä kartoituksissa lajia ei kuitenkaan havaittu alueella. Lajia ei havaittu myöskään luontoselvityksen maastokartoituksissa. Ketoneilikka (Dianthus deltoides) Silmälläpidettävä (NT). Kasvupaikkoja ovat kuivat, niukkatyppiset ja matalaruohoiset kedot. Ketoneilikkaa esiintyy selvitysalueella pelto- ja kyläteiden pientareilla mm. Tohmonmäen alueella. Rantasipi (Actitis hypoleucos) Silmälläpidettävä (NT). Suomessa rantasipiä tavataan vesien äärellä lähes koko maassa ja pesimäkanta on noin 150 000 paria (Valkama ym. 2011). Laji pesii selvitysalueella Urpalanjoen ja Kavalanjärven ranta-alueilla ainakin kahden parin voimin. Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) Silmälläpidettävä (NT). Punavarpusen elinympäristöihin kuuluvat pensaikkoa kasvavat kosteikot ja maatalousalueet. Suomen pesimäkanta käsittää nykyään 100 000-150 000 paria (Valkama ym. 2011). Selvitysalueella pesii todennäköisesti ainakin yksi pari Urpalanjoen ranta-alueilla. 4.7.2 Luontodirektiivin liitteiden II ja IV(a) lajit Alueelta on tiedossa luontodirektiivin liitteen IV(a) lajin, liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalue sekä liitteen II lajin korpihohtosammaleen kasvupaikka (katso kappale 4.7.1). Urpalanjoessa saattaa esiintyä luontodirektiivin liitteiden II ja VI(a) saukkoa. Levinneisyytensä perusteella selvitysalueella voi esiintyä myös luontodirektiiviin kuuluvia, Suomessa yleisesti tavattavia lepakkolajeja kuten pohjanlepakkoa, joita ei tämän selvityksen yhteydessä kartoitettu. 4.7.3 Lintudirektiivin liitteen I lajit Palokärki (Dryocopus martius) Palokärki viihtyy järeäpuisissa männiköissä, sekametsissä ja jopa lehdoissa. Pitkällä aikavälillä laji on taantunut metsätalouden aiheuttamien elinympäristömuutosten vuoksi. Pesimäkannaksi arvioidaan nykyään noin 30 000 50 000 pesivää paria (Valkama ym. 2011). Laji kuuluu selvitysalueen linnustoon. Selvitysalueella ei ole tehty erillistä linnustoselvitystä, joten alueella saattaa esiintyä myös muita lintudirektiivin liitteen I lajeja, joita ei luontokartoituksen yhteydessä havaittu.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 19 (26) 4.8 Arvokkaat luontokohteet 4.8.1 Natura 2000-alueet ja luonnonsuojelualueet Selvitysalueelle ei sijoitu Natura 2000 -verkostoon kuuluvia kohteita eikä luonnonsuojelualueita. Lähin Natura-alue on noin 150 metriä selvitysalueen länsipuolella oleva Tuorusjärven Natura-alue (FI0414004), joka on valuma-alueeltaan pieni, peltojen ympäröimä järvi Urpalanjoen sivuhaaran latvoilla. Tuorusjärven pesimälinnusto on monipuolista, jonka lisäksi alueella levähtää runsaasti muuttavia vesilintuja. Alue kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan (Ympäristöhallinto 2013). Noin 2,5 kilometriä selvitysalueen koillispuolella sijaitsee Natura-alue Salajärvi- Ryönänlahti (FI0427004), joka on merkittävä muutonaikainen levähdysalue linnustolle. Tyllinjärven Natura-alue (FI0414002) sijoittuu yli kolme kilometriä selvitysalueen länsipuolelle. Tyllinjärvi kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan (Ympäristöhallinto 2013). Selvitysalueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei sijoitu luonnonsuojelualueita. Lähimmät suojelualueet ovat Laukaniemen lehto (YSA052350), Niuhan lehmusalue (YSA051228) sekä Vinnin lähdelehto (YSA053598) joiden etäisyys selvitysalueeseen on vähintään noin kolmen kilometriä (Ympäristöhallinto 2013). Kuva 14. Selvitysalueen läheisyyteen sijoittuvat Natura 2000 alueet sekä luonnonsuojelualueet (OIVA 2013).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 20 (26) 4.8.2 Suojeluohjelmien kohteet Selvitysalueelle ei sijoitu suojeluohjelmien kohteita. Noin 150 metriä alueen länsipuolella oleva Tuorusjärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Muiden suojeluohjelmakohteiden sekä kansallisesti arvokkaiden lintualueiden (FINIBAalueet) sijainti on esitetty kuvassa 14. Kuva 15. Selvitysalueen läheisyyteen sijoittuvat valtakunnallisesti arvokkaat maisemakohteet, suojeluohjelmien kohteet sekä kansallisesti tärkeät lintualueet (FINIBA)(OIVA 2013, Leivo ym. 2001). 4.8.3 Muut arvokkaat kohteet 1. Liito-oravan elinalue Pinta-ala: 1,7 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: - Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: liito-orava (VU) Arvoluokka: Kansallisesti arvokas Maankäyttösuositus: s-1 Saaranvuoren lounaispuolelle sijoittuu liito-oravan elinalue. Liito-oravan papanoita löydettiin liito-oravakartoituksen yhteydessä alueelle sijoittuvan vajarakennuksen pohjoispuolelle sijoittuvien haapojen tyviltä. Lähistöllä kuusessa sijaitsee oravan
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 21 (26) risupesä, joka saattaa olla liito-oravan käytössä. Papanoita löydettiin alueelta myös yhden kookkaan kuusen tyveltä (Muurinen 2013). Alue voidaan tulkita luonnonsuojelulain 49 :n mukaiseksi liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueeksi. 2. Urpalanjoki Pinta-ala: 11 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: - Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: taimen (CR), mahd. saukko (luontodirektiivin liitteet II, IV(a)) Arvoluokka: Maakunnallisesti arvokas Maankäyttösuositus: luo Urpalanjoki virtaa selvitysalueen länsiosan halki pohjois-etelä -suunnassa. Joki saa alkunsa Luumäeltä ja virtaa lopulta Venäjän puolelle yhtyen Viipurinlahteen ja Itäiseen Suomenlahteen. Joessa elää uhanalainen, vaeltava taimenkanta (CR), joka ei kuitenkaan tiettävästi lisäänny joessa Suomen puolella. Koskialueiden kalalajeista runsaimpina esiintyvät mm. särki, salakka, ahven ja kivisimppu sekä petokaloista made ja hauki (Etelä-Karjalan kalatalouskeskus 2013, Koivurinta ym. 2001). Selvitysalueella Urpalanjoen rantoja reunustaa lähes koko matkalla tiheä rantapensaikko. Pohjoisosiltaan joki sivuaa Tohmonmäen laajaa metsäaluetta. Jokialue toimii todennäköisesti tärkeänä pohjois-etelä -suuntaisena ekologisena viheryhteytenä eri eläinlajeille. Tohmonmäen alueella rannoilla havaittiin myös runsaasti tyhjiä simpukankuoria, mikä saattaa viitata niitä ravinnokseen käyttävän saukon (VU, luontodirektiivin liitteet II, IV(a)) esiintymiseen jokialueella.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 22 (26) Kuva 16. Urpalanjoen rantaa Tohmonmäen alueella. 3. Patalahdensuo Pinta-ala: 8,4 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: isovarpurämeet (NT) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: - Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Maankäyttösuositus: luo
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 23 (26) Patalahden suo on pieni ojittamaton suoalue selvitysalueen itäosissa. Rahkarämettä olevan suon reunamilla esiintyy isovarpurämettä (NT). Alue on mahdollinen Metsälain 10 :n mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (kohta 7: karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat ). Alueen luonnontilaisuus on heikentynyt kuivumisen seurauksena. Kuva 17. Patalahdensuo 4. Ravinsaaran jokivarsi Pinta-ala: 0,8 ha Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit: kosteat keskiravinteiset lehdot (NT) Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: - Arvoluokka: Paikallisesti arvokas Maankäyttösuositus: luo Ravinsaaranjoen rannoilla esiintyy kosteaa lehtokasvillisuutta, jota ilmentävät mm. mesiangervo ja hiirenporras. Muuta kasvillisuutta edustavat mm. rentukka, järvikorte, rantakukka, keltakurjenmiekka ja jouhi- sekä pullosara. Jokivarsi toimii todennäköisesti myös monille eläinlajeille ekologisena viheryhteytenä selvitysalueen pohjoisosassa. Alue on mahdollinen Metsälain 10 mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (kohta 1: lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt ).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 24 (26) Kuva 18. Ravinsaaran jokivartta 5 Johtopäätökset ja suositukset Alueen kasvillisuustyypit on esitetty liitekartassa 1. Arvokkaat luontokohteet ja suojelullisesti arvokkaiden eliölajien tiedossa olevat havaintopaikat on esitetty liitekartassa 2. Muurikkalan alue soveltuu pääosin hyvin tai kohtalaisesti rakentamiseen. Selvitysalueella vaihtelevat harjuympäristöt, kuivahkot, tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät, pienialaiset suot, peltomaat sekä taajama- ja haja-asutusalueet. Maankäytön suunnittelussa keskeisiä huomioitavia alueita ovat pienialaiset, luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet, joilla esiintyy uhanalaisia luontotyyppejä tai jotka ovat lajistollisesti merkittäviä. Myös maisemallisiin tekijöihin tulee kiinnittää erityishuomiota. Rakentamispaikat on sovitettava viljely- ja kylämaisemaan.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 25 (26) FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy Tarkistanut: FM Jari Kärkkäinen, biologi Laatinut: FM Tiina Mäkelä, biologi
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 26 (26) Lähteet Geologinen tutkimuskeskus (2013): Maaperä- ja kallioperätiedot. WFSrajapintapalvelut. <http://geodata.gtk.fi/arcgis/services/gtkwms/mapserver/wmsserver> (viitattu 10.10.2013) Etelä-Karjalan kalatalouskeskus ry. 2013: Urpalanjoen kehittämishanke [wwwdokumentti]. <http://www.urpalanjoki.fi/> (viitattu 7.9.2013) Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Lehtiniemi, T., Mikkola- Roos, M. & Virolainen, E. 17.8.2001. Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. [wwwdokumentti]. < http://www.birdlife.fi/suojelu/paikat/finiba/finiba-johdanto.shtml >. (viitattu 15.10.2013) OIVA 2013: Ympäristö- ja paikkatietopalvelut.< http://www.ymparisto.fi/oiva> (viitattu 10.10.2013) Rassi, P., Hyvärinen E., Juslén A. ja Mannerkoski I. (toim.) (2010): Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki, 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) (2008a): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) (2008b): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Rintanen, T. (2013): Muurikkalan pohjoisosien liito-oravaselvitys. Sipari, J. (2008): Luontoselvitys Muurikkalan osayleiskaavaa varten. Raportti. 26 s. Söderman, T. (2003): Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Toivonen, H. & Leivo, A. (1997): Kasvillisuuskartoituksessa käytettävä kasvillisuus- ja kasvupaikkaluokitus. Kokeiluversio. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A; 14. Ympäristöministeriö 2011: Vaalimaanjokilaakso [www-dokumentti]. <http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=110913&lan=fi> (viitattu 15.10.2013) Ympäristöhallinto 2013: Natura-alueet. [www-dokumentti]. <http://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/suojelualueet/natura_2000_alueet> (viitattu 15.10.2013)