KAUNISSAAREN RANTA-ASEMAKAAVATYÖ

KAUNISSAAREN RANTA-ASEMAKAAVATYÖ LUONTOINVENTOINNIN TÄYDENNYS PERHOSET Helsingin kaupungin liikuntavirasto 2016

SISÄLLYS 1 Johdanto... 3 2 Menetelmä... 3 3 Tulokset... 4 3.1 Keltamaitteeseen (Lotus corniculatus) sidonnaiset lajit... 4 3.2 Kenttäorakkoon (Ononis spinosa ssp. arvensis) sidonnaiset lajit... 6 3.3 Rantahirvenjuureen (Inula salicina) sidonnaiset lajit... 8 3.4 Mali eli koiruoho (Artemisia absinthium) ja siihen sidonnaiset perhoslajit:... 9 3.5 EU:n luontodirektiivin liitteiden arvioitu perhoslajisto... 10 4 Johtopäätökset ja suositukset suunnittelulle... 11 5 Lähteet... 14 Jari Kaitila, jari@perhostutkijainseura.fi Ympäristötutkimus Yrjölä Oy PL 62 01800 Klaukkala 2

1 JOHDANTO Helsingin Liikuntavirasto tilasi keväällä 2016 perhosselvityksen Sipoon Kaunissaaren kaavoituksen tausta-aineistoksi. Työn tavoitteena oli selvittää alueelta vuonna 2014 havaitun maitekiiltokääriäisen (Cydia succedana) esiintyminen. Lisäksi työssä arvioidaan elinympäristöihin perustuen esiintyykö alueella muita kaavoituksessa huomioonotettavia perhoslajeja ja jos esiintyy, laatia esitys jatkoselvitystarpeesta tai muusta huomioimisesta kaavahankkeessa. Alueelle on vanhaan luonnonsuojeluasetukseen (160/1997) perustuva Uudenmaan Ely-keskuksen tekemä rajaus erityisesti suojeltavan lajin, malikaapuyökkösen (Cucullia absinthii) esiintymästä. Nykyisin voimassa olevassa luonnonsuojeluasetuksessa (1.7.2013) malikaapuyökkönen ei kuitenkaan enää kuulu erityisesti suojaltaviin lajeihin, sillä laji on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä ja on nykyisin elinvoimainen (LC) esiintyen laajalti eteläisessä Suomessa aina Pori-Imatra-linjalle asti. Muuttuneen tilanteen vuoksi malikaapuyökkösen esiintymistä ei selvitetä, mutta rajattuun alueeseen kiinnitetään muutoin erityistä huomiota. Alueelle suunnitellaan lisää mökkejä ja mökkialueet saattavat vaikuttaa uhanalaisten perhoslajien esiintymiseen. Selvityksen kohdelaji, maitekiiltokääriäinen, on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) ja se on myös erityisesti suojeltava laji. Lajien elinympäristöihin perustuvassa arviossa, ns. esiselvityksessä, etsitään erityisesti EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV a lajien sekä erityisesti suojeltujen ja muiden uhanalaisiksi arvioitujen lajien potentiaalisten elinympäristöjen etsintään. Voimassa olevan luonnonsuojelulain mukaan EU:n luontodirektiivin liitteisiin kuuluvien perhoslajien selvästi havaittavia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää tai heikentää. Luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltujen lajien rajattujen esiintyminen esiintymisalueiden hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty ja niiden esiintyminen on kaavahankkeissa selvitettävä sekä huomioitava. Myös muiden uhanalaisten lajien esiintyminen tulee kaavahankkeissa selvittää ja niiden elinympäristöt tulee pyrkiä säilyttämään. Tässä työssä esitetään perhosselvityksen keskeiset tulokset sekä annetaan suositus säästettäväksi alueeksi tai niiden ennallistamistarpeesta sekä mahdollisia jatkotutkimustarpeista. Selvitystyötä on Liikuntaviraston puolelta ohjannut hankesuunnittelija Hanna Lehtiniemi, selvitystyön on tehnyt Jari Kaitila. 2 MENETELMÄ Erityisesti suojeltavan maitekiiltokääriäisen esiintyminen selvitettiin yhden maastokäynnin aikana ns. aktiivihavainnoinnilla, jossa lajin aikuisia havainnoidaan auringonpaisteisena iltana lajin toukan ravintokasvia, keltamaitetta (Lotus corniculatus) kasvavista maastonkohdista. Ns. esiselvityksessä etsittiin uhanalaisten tai muutoin huomionarvoisten perhoslajien potentiaalisia elinympäristöjä. Elinympäristöjen tunnistaminen perustuu lajien elintapojen ja elinvaatimusten tuntemiseen, jossa keskeisiä tekijöitä ovat lajien ravintokasvien esiintyminen, sen määrä sekä ns. pienilmastolliset tekijät (esim. sopiva paahteisuus tai varjostuneisuus). Siltä osin kuin vuodenaika oli lajien havainnoimiselle soveltuva, lajien esiintyminen potentiaalisessa elinympäristössä myös tarkistettiin esiselvityksen yhteydessä. Työhön kuulunut maastokäynti tehtiin 15.6.2016 klo 12.00-16.6.2016. klo 15.00 välisenä aikana. 15.6. säätila oli varsin suotuisa perhosten havainnointiin päivän ja alkuillan ollessa aurinkoinen ja suhteellisen lämmin (20-23 astetta) ja tuulen varsinkin aluksi hyvin heikkoa. Iltaa kohti luoteisen puoleinen tuuli voimistui ja loppuillasta pilvisyys alkoi lisääntyä. Klo. 23.30 alkoi sade, joka jatkui seuraavaan puoleen päivään asti. 3

Sateen alkamisen jälkeen perhosten havainnointiolosuhteet muuttuivat heikoiksi ja perhosinventointi jatkui pelkkänä esiselvityksenä, jota voitiin tehdä yöaikaa lukuun ottamatta myös sateisessa säässä. 3 TULOKSET Inventoinnin tulokset esitetään alempana perustuen lajien toukkien ravintokasveihin perustuvaan jaotteluun. Lisäksi kahden EU:n luontodirektiivin liitteisiin kuuluvan perhoslajin mahdollista esiintymistä on tarkasteltu omassa kokonaisuudessaan. Lajien esiintymiskuvan kuvaukset perustuvat Hyönteistietokantaan ilmoitettuihin havaintoihin. Kartalle tehdyt rajaukset esitetään kappaleessa 4. 3.1 KELTAMAITTEESEEN (LOTUS CORNICULATUS) SIDONNAISET LAJIT Maitekiiltokääriäinen (Cydia succedana) (EN), erityisesti suojeltava laji Maitekiiltokääriäisen toukan ravintokasvi on keltamaite ja se esiintyy Suomessa kahtena sukupolvena, joista ensimmäinen lentää touko-kesäkuun vaihteen tienoilla ja toinen heinäkuun loppupuolella. Lajin esiintyminen Suomessa painottuu kahdelle erilliselle alueelle, joista toinen on eteläisen Suomen harjualueilla "kolmiossa" Lohja-Tampere-Lahti ja toinen Kemiönsaaren ja Porvoon välisellä saaristoalueella. Sipoossa lajia on tavattu Kaunissaaren lisäksi myös Pirttisaaresta vuonna 1985, jolloin alueella oli selkeä esiintymä, jonka nykytila ei ole tiedossa. Laji on varsinkin sisämaassa taantunut elinympäristöjen umpeenkasvun seurauksena. Kuva 3-1. Keltamaite. Kuva 3-2. Maitekiiltokääriäisnaaras munii keltamaitteen kukintoon. Kaunissaaren etelärannan rantaniityillä maitekiiltokääriäistä havaittiin kaikista keltamaitekasvustoista. Havaitut 8 esiintymäkohtaa rajattiin ravintokasvin ja perhosen esiintymisen perusteella (kartta 1, kappale 4). Maitekiiltokääriäinen oli esiintymäkohdissa varsin runsas ja sitä havaittiin yhteensä n. 200 yksilöä. Uutta rakentamista ei suunnitella näille esiintymäalueille. Esiintymien "keskipisteet" (KKJ-koordinaatteina) N:Sipoo, Kaunissaari 667411:340802 Rajaus 5 N:Sipoo, Kaunissaari 667418:340775 Rajaus 3 N:Sipoo, Kaunissaari 667409:340829 Rajaus 6 N:Sipoo, Kaunissaari 667409:340883 Rajaus 8 (kenttäorakon rajauksen sisällä) N:Sipoo, Kaunissaari 667441:340717 Rajaus 1 4

N:Sipoo, Kaunissaari 667419:340784 Rajaus 4 N:Sipoo, Kaunissaari 667406:340842 Rajaus 7 N:Sipoo, Kaunissaari 667439:340728 Rajaus 2 Kuva 3-3. Keltamaitekääriäisen elinympäristöä Kaunissaaressa. Kuva rajauksesta 5. Maitekääpiökoi (Trifurcula subnitidella) (EN), erityisesti suojeltava laji Maitekääpiökoin toukan ravintokasvi on keltamaite ja se esiintyy Suomessa yhtenä sukupolvena, joka lentää kesäkuun loppupuolella. Lajin esiintyminen Suomessä painottuu itäisen Suomenlahden rannikolle ja saaristoon Virolahden ja Helsingin väliselle alueelle. Sipoossa lajia ei ole koskaan tavattu, mutta lajin läntisin esiintymä on Helsingissä Kallvikin niemellä, joten sen löytyminen Sipoosta ei olisi suuri yllätys. Lajin inventoinnin kannalta maastokäynti tehtiin liian aikaisin, mutta rajatut maitekiiltokääriäisen esiintymät ovat kaikki lajin potentiaalisia esiintymäkohtia. Koska lajin elinvaatimukset tulevat joka tapauksessa huomioiduksi samalla, kun maitekiiltokääriäisen elinvaatimukset huomioidaan, lajin esiintymisen selvittämistä ei tämän kaavahankkeen yhteydessä arvioitu välttämättömäksi. Harjupussikoi (Coleophora colutella) VU Keltamaitteen lisäksi harjupussikoin ravintokasveja Suomessa ovat myös masmalo (Anthyllis vulneraria) ja keulankärki (Oxytropis campestris). Laji on yksipolvinen ja sen aikuiset lentävät kesä-heinäkuussa. Lajin toukka taas on helposti havainnoitavissa toukokuussa. Harjupussikoita tavattiin Kaunissaaresta yksi vastakuoriutunut aikuinen Kaunissaaren etelärannan niityltä kohdasta 667411:340802 (KKJ-koordinaatteina). Esiintymäkohta ja sen rajaus on sama kuin yksi maitekiiltokääriäisen esiintymärajauksista. Myös muut maitekiiltokääriäisen rajatut elinkohdat ovat hyvin todennäköisiä lajin elinalueita, sillä inventointihetkellä vasta aivan ensimmäiset aikuiset olivat ehtineet kuoriutua eikä tehty laji-inventointi anna siksi oikeaa kuvaa lajin esiintymisestä. Maitekiiltokääriäisen rajattujen esiintymien ulkopuolella harjupussikoilla ei kuitenkaan esiintymiä Kaunissaaressa voi olla, joten harjupussikoin elinvaatimukset tulevat joka tapauksessa huomioiduksi samalla, kun maitekiiltokääriäisen elinvaatimukset huomioidaan. 5

Kuva 3-4. Harjupussikoi 3.2 KENTTÄORAKKOON (ONONIS SPINOSA SSP. ARVENSIS) SIDONNAISET LAJIT Orakkosulkanen (Marasmarcha lunaedactyla), uhanalaisuutta ei vielä arvioitu Orakkosulkasen toukan ravintokasveja ovat orakot (Ononis), jonka lehtiä ja kukintoja lajin toukka syö. Lajin aikuisia tavataan kesäkuun puolivälistä pitkälle heinäkuulle. Suomessa lajin ravintokasveista esiintyy vain kenttäorakko ja sekin erittäin harvinaisena. Kenttäorakolle tunnetaan Suomesta vain 10 luontaista esiintymää Haminan ja Kirkkonummen välisestä saaristosta (Luontoportti 2016). Kuva 3-5. Myös orakkosulkasen toukan ravintokasvi, kenttäorakko, on Suomessa uhanalainen (VU) ja erityisesti suojeltava. Se on suhteellisen suurikokoinen, monivuotinen ruoho. Inventointihetkellä vasta yhdestä kasviyksilöstä oli ensimmäinen kukinto avautunut. Kuva 3-6. Kenttäorakon kukinto on erittäin näyttävä ja kukkiessaan laji on erittäin helppo tunnistaa. Ennen tätä inventointia orakkosulkaselle ei ollut tiedossa yhtään esiintymää. Kaikki aiemmin lajista tehnyt n. 50 havaintoa perustuvat elinympäristön ulkopuolelle harhautuneisiin yksilöihin ja ovat pääosin vuodelta 2003 yhdestä ja samasta vaelluksesta. 6

Kuva 3-7. Orakkosulkasen loisittu toukka. Kuva 3-8. Lajimäärityksen varmentamiseksi muutamia toukkia otettiin kasvatukseen, jotka kasvatettiin aikuisiksi. Kaunissaaren itäkärjestä inventoinnissa löytyi orakkosulkasen runsas esiintymä. Yhteensä lajin toukkia havaittiin n. 50 yksilöä, vaikkei läheskään kaikkia kasviyksilöitä ei tarkistettu. Esiintymiskohta (kartta 2, kappale 4) ja sen rajaus on täsmälleen sama kuin sen erityisesti suojeltavan ravintokasvin, kenttäorakon, jonka esiintymän Uudenmaan Ely-keskus on jo rajannut. Vaikka orakkosulkasella ei (vielä) ole suojeltavan lajin statusta, on se oletettavasti vielä ravintokasviaankin uhanalaisempi. Esiintymiskohta on rajattu kenttäorakon esiintymänä. Esiintymän "keskipiste" (KKJ-koordinaatteina) N:Sipoo, Kaunissaari 667406:340842 Kuva 3-9. Kenttäorakkokasvustoa Kaunissaaren itäkärjessä. 7

3.3 RANTAHIRVENJUUREEN (INULA SALICINA) SIDONNAISET LAJIT Hirvenjuurilaikkukääriäinen (Epiblema inulivorum) EN Hirvenjuurilaikkukääriäisen toukka elää hirvenjuurien varressa tai juuressa. Lajilla on yksi sukupolvi ja sen aikuisia tavataan kesä-heinäkuussa. Kuva 3-10. Hirvenjuurilaikkukääriäinen. Laji tavattiin Suomesta ensi kerran 1974 Lemlandista. Pitkään lajille tunnettiin esiintymiä Suomessa vain Ahvenanmaalla, kunnes 2004 lajin esiintymä löytyi myös itäisen Suomenlahden saaristosta Pitkäviiristä. Vielä 2010 tiedossa oli vain joitakin esiintymiä ja siksi se arvioitiin erittäin uhanalaiseksi (EN). Tuon jälkeen laji näyttää yleistyneen ja viime vuosina sille on löytynyt useita uusia esiintymiä Virolahden ja Porvoon väliseltä rannikko- ja saaristoalueelta. Tässä inventoinnissa hirvenjuurilaikkukääriäinen tavattiin ensi kertaa Sipoosta, kun sitä löytyi yksi vastakuoriutunut yksilö Kaunissaaren kaakkoisosan rajatulta rantaniityltä (kartta 3, kappale 4). Esiintymän "keskipiste" (KKJ-koordinaatteina) N:Sipoo, Kaunissaari 667399:340859 Hirvenjuurikoisa (Ebulea crocealis) NT Hirvenjuurikoisan toukka elää rantahirvenjuuren kehittyvässä kärkiversossa tehden lajille luonteenomaisen "nupsun". Lajin aikuiset lentävät heinäkuussa. Lajin esiintyminen Suomessa painottuu Ahvenanmaalle ja itäiselle Suomenlahdelle. Joitakin hirvenjuurilaikkukoisan toukkien syömäjälkiä havaittiin Kaunissaaren kaakkoisosan rajatulla rantaniityllä lajin ravinkasvin, rantahirvenjuuren, kärkiversoissa. Esiintymän "keskipiste" (KKJ-koordinaatteina) N:Sipoo, Kaunissaari 667399:340859 Rantahirvenjuurella elää useita uhanalaisia perhoslajeja, joista yksi, punalatvapussikoi (Coleophora follicularis), on kriittisesti uhanalainen (CR) ja erityisesti suojeltava. Tämä hirvenjuuren lisäksi punalatvalla (Eupatorium cannabinum) toukkana elävä laji ei Kaunissaaressa esiinny, sillä lajin toukkia tai sen syömäjälkiä ei alueen hirvenjuurissa ollut. Sama tilanne oli toisella kriittisesti uhanalaisella (CR), mutta vain Ahvenanmaalla esiintyvällä hirvenjuuripussikoilla (Coleophora inulae). Sen sijaan vaarantunut (VU) hirvenjuurimykerökoi (Apodia bifractella) ja silmälläpidettävä (NT) hirvenjuurisulkanen (Oidaematophorus lithodactylus) saattavat saaressa esiintyä, mutta niiden esiintymäkohdat tulevat jo muiden rantahirvellä elävin lajien huomioimisen kautta huomioonotetuksi, joten tässä yhteydessä niiden selvittäminen ei ole välttämätöntä. 8

Kuva 3-11. Ennen kukintaa rantahirvenjuurikasvusto saattaa helposti jäädä huomaamatta, vaikka se muodostaakin tyypillisesti melko laajoja, yhtenäisiä kasvustoja, joiden seassa muuta kasvillisuutta on hyvin niukalti. 3.4 MALI ELI KOIRUOHO (ARTEMISIA ABSINTHIUM) JA SIIHEN SIDONNAISET PERHOSLAJIT: Kaunissaaren päärakennuksen ympäristöön on aikanaan rajattu erityisesti suojellun malikaapuyökkösen (Cucullia absinthium) esiintymä. Tuon jälkeen malikaapuyökkönen on kuitenkin voimakkaasti yleistynyt Suomessa (laji elää malin lisäksi myös pujolla (Artemisia vulgaris)) eikä sitä enää luokitella uhanalaiseksi. Se ei myöskään kuulu enää erityisesti suojeltavien lajien joukkoon, joten aikanaan tehty rajauspäätös on rauennut. Mali on kuitenkin myös 3:n muun uhanalaisen perhoslajin ravintokasvi. Näistä 2 on erittäin uhanalasia (EN) ja erityisesti suojeltavia: koiruohopussikoi (Coleophora absinthii) sekä koiruohokoisa (Euzophera cinerosella), ja yksi vaarantuneeksi arvioitu: malipeilikääriäinen (Eucosma pupillana). Kuva 3-12. Malikasvustoa päärakennuksen seinustalla. Kuva 3-13. Hopeanvihreät lehdet auttavat erottamaan malin nuorenakin lähisukulaisestaan, pujosta (Artemisia vulgaris). 9

Inventointihetkellä malia oli Kaunissaaressa vain niukasti päärakennuksen pihapiirissä lähinnä rakennusten seinustoilla (kartta 4, kappale 4), mutta Gustav Nordenswanilta syyskuussa saamani tiedon perusteella sitä on ollut saaressa merkittävästi enemmän: "Vuosi pari sitten sitä oli paljon baarin kohdalla hiekkarannalla, joka puhdistettiin kasvittomaksi". Ennen tuota tietoa arvioin, että malilla eläviä uhanalaisista perhosia ei alueella enää esiintyisi, koska malia on "liian vähän" ja ne kasvavat pääosin kohdissa, jossa ne tulevat loppukesällä niitetyksi. Mutta uuden Gustav Nordenswanilta saamani tiedon perusteella muutan käsitystäni ja pidän mahdollisena, että ainakin joku kasviin sidonnaisista uhanalaisista lajeista on aikanaan esiintynyt kohdealueella ja jopa voisi edelleen sinnitellä jäljellä olevissa kasvustoissa merkittävästi heikentyneistä elinoloista huolimatta. Kovin elinvoimaisia lajien kannat eivät voi pitkässä juoksussa olla näin pienissä malikasvustoissa, mutta joitakin vuosia (joskus jopa kauemmin) lajit pystyvät sinnittelemään huonommissakin oloissa. Suunniteltu uusi rakentaminen ei kohdistu malin nykyisiin kasvupaikkoihin. Malin nykyiset kasvukohdat on merkitty karttaan 2. Muutoin päärakennuksen ympärillä olevalla alueella ei ole potentiaalia uhanalaiselle perhoslajistolle. Kuva 3-14. Pääosin päärakennuksen pihapiiri on pahoin rehevöitynyttä, korkeakasvuista koiranputkikasvustoa. Kuva 3-15. Läheinen malia kasvanut hiekkaranta on raivauksen myötä hyvin niukkakasvuinen ja täysin ilman malia. 3.5 EU:N LUONTODIREKTIIVIN LIITTEIDEN ARVIOITU PERHOSLAJISTO Kirjoverkkoperhonen (Euphydryas maturna) Kaunissaaressa on periaatteellisesti melko paljon soveltuvaa elinympäristöä, jossa kasvaa sekä metsämaitikkaa että kangasmaitikkaa, mutta sen laatu on varsin heikko liiallisesta varjostuneisuudesta johtuen. Tietojeni mukaan lajia ei ole koskaan havaittu saaresta (mm. Gustav Nordenswan suullinen tieto ja Hyönteistietokanta). Myös oma maastokäyntini osui kirjoverkkoperhosen lentoaikaan enkä sitä havainnut. Merkittävä esiintymättömyyttä puoltava taustatieto on myös, että kirjoverkkoperhoselle ei Uudenmaan kaakkoisimpia osia lukuun ottamatta ole tiedossa lainkaan saaristoesiintymiä (lähinnä Pyhtään Kaunissaaressa), vaikka sitä mm. Sipoon mantereella esiintyykin. Näkemykseni mukaan kirjoverkkoperhonen ei esiinny vakiintuneesti Kaunissaaressa. 10

Kuva 3-16. Parhaimmillaankin Kaunissaaren maitikkakasvustot ovat varsin varjostuneita ja siksi epäsopivia kirjoverkkoperhosen elinympäristöksi. Isokultasiipi (Lycaena dispar) Kaunissaaressa on lajille periaatteellisesti soveltuvaa elinympäristöä, jossa kasvaa isoja hierakkalajeja (niittysuolaheinä, hevonhierakka, poimuhierakka) päärakennuksen ympäristössä, mutta vain yksittäisinä kasviyksilöinä ja hyvin pienialaisesti. Isokultasiiven kaikkein eniten suosimaa vesihierakkaa Kaunissaaressa ei esiinny. Lajin esiintymättömyyttä puoltaa myös se, että lajista ei ole tiedossa havaintoja Kaunissaaresta. Ylläesitetyn pohjalta arvioni on, että isokultasinisiipi ei esiinny vakiintuneesti Kaunissaaressa. 4 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET SUUNNITTELULLE Kaunissaaressa on hyvin monenlaisia elinympäristöjä ja kokonaisuutena saaren perhoslajisto on todennäköisesti huomattavan rikas saaristofaunaksi. Uhanalaisen perhoslajiston kannalta tärkeimmät elinympäristöt ovat saaren etelä- ja itäosien rantaniityillä sekä mahdollisesti päärakennuksen pihapiirissä. Merkittäviltä osin niitä on myös suojeltu Uudenmaan Ely-keskuksen tekemin rajauspäätöksin. Erityisesti suojeltavan maitekiiltokääriäisen elinalueista 7 on kuitenkin rajausten ulkopuolella (ja 1 jo rajatulla kenttäorakon esiintymisalueella) ja niiden rajaaminen erityisesti suojeltavan lajin elinympäristönä olisi suositeltavaa siitäkin huolimatta, että niihin ei kohdistu rakentamissuunnitelmia. Hoitotarpeita näillä alueilla ei tällä hetkellä ole. 11

Kartta 4-1. Maitekiiltokääriäisen esiintymät Kaunissaaressa. Saaren itäpäässä kenttäorakon rajatulla esiintymällä olevan orakkosulkaspopulaation löytyminen on lajisuojelullisesti selvityksen merkittävin havainto ja populaation elinvoimaisena säilymiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Erittäin tärkeää on hahmottaa, että se, mikä riittää kenttäorakon säilymiseen alueella ei läheskään välttämättä riitä orakkosulkaselle. Vaikka tällä hetkellä sekä kasvin että perhosen tilanne vaikuttaa suhteellisen hyvälle, niin orastaa metsittymisen (tervaleppä) aiheuttamaa umpeenkasvua on paikoin havaittavissa. Siksi kohteelle olisi suositeltavaa laatia hoitosuunnitelma, jossa myös orakkosulkasen elinvaatimukset huomioidaan. Kartta 4-2. Orakkosulkasen ja kenttäorakon rajattu esiintymä. 12

Myös rantahirvenjuureen sidonnaisten uhanalaisten perhoslajien esiintymät ovat rajatulla rantaniityllä. Nykytilanteessa kasvin ja siihen sidonnaisen perhoslajiston tilanne näyttää vakaalle. Siksi näiden kohdalla ei ole tarvetta erityisiin suosituksiin. Kartta 4-3. Rantahirvenjuuren kasvuston rajatulla rantaniityllä. Päärakennuksen pihapiirissä ja ympäristössä on aikanaan saattanut olla merkittävä uhanalaisten lajien esiintymäkeskus, sillä yksitellen pihapiirissä esiintyy edustavaa kulttuuri-, niitty- ja ketokasvillisuutta (mm. keltamataraa tai sen risteymää, ketoneilikkaa, pukinjuurta, niittysuolaheinää ja malia). Nykyisellään alue on kuitenkin erittäin pahoin rehevöitynyt ja pusikoitunut. Ainoastaan maliin sidonnaisen uhanalaislajiston esiintyminen on siellä edes jossain määrin realistista ja senkin tilanne on huonontunut voimakkaasti muutama vuosi sitten tehdyn rannan "perkaamisen" takia. Alue on kuitenkin edelleen ennallistamiskelpoinen ja rakentamisen yhteydessä alueelle kannattaisi laatia ja toteuttaa kunnostussuunnitelma, jossa alueen luontoarvoja palautettaisiin ja yleistä viihtyisyyttä parannettaisiin. Kunnostamisen erityisenä tavoitteena tulisi olla malin määrän lisääminen ja hoidon suunnitteleminen niin, etteivät tehtävät hoitotoimet vaaranna yhdenkään siihen sidonnaisen perhoslajin esiintymistä (koko kasvustoa ei saa niittää saman vuoden aikana, koska koiruohopussikoin toukka syö pelkästään ravintokasvinsa siemeniä). 13

Kartta 4-4. Malin nykyiset kasvupaikat päärakennuksen pihapiirissä. Kokonaisarviona voin esittää, että suunniteltu rakentaminen ei kohdistu kohtiin, joissa esiintyy uhanalaista perhoslajistoa eikä muutoinkaan vaaranna niiden olemassaoloa. Toteuttamalla yllä esitetyt 3 suositusta, saaren uhanalaisen perhoslajiston tilannetta voitaisiin parantaa. 5 LÄHTEET Emmet, A. M. (ed.) 1989: A Field Guide to the Smaller British Lepidoptera. The British Entomological & Natural History Society, London. 271 s. Hyönteistietokanta 2016: Internet-sivut, http://insects.fi/database/database.html, viitattu 30.10.2016. Kaitila, J.-P., Nupponen, K., Kullberg, J. & Laasonen, E. M. 2010: Perhoset. Julkaisussa: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 430-470. Luonnonsuojeluasetus 2013: [Luonnonsuojeluasetuksen muutos 471/2013, voimassa 1.7.2013 alkaen]: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130471. Käytetty 30.10.2016. Luontoportti 2016: - Internet-sivut, http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/kenttaorakko, viitattu 30.10.2016. Razowski, J. 2003: Tortricidae (Lepidoptera) of Europe, volume 2 Olethreutinae.Frantisek Slamka, Bratislava. 301 s. 14