No Market for Young Men. Menetetyt markkinat ikä ja haitallinen valikoituminen luottomarkkinoilla

No Market for Young Men Menetetyt markkinat ikä ja haitallinen valikoituminen luottomarkkinoilla Joonas Vilhelm Tuhkuri Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Taloustiede Kandidaatintutkielma Toukokuu 2013

ii Sisältö 1 Johdanto 1 2 Symmetrinen informaatio 4 3 Epäsymmetrinen informaatio 9 4 Pohdinta 20 5 Yhteenveto 27 6 Lähteet 29

1Johdanto 1 1 Johdanto Nuoret aikuiset velkaantuvat voimakkaammin kuin muu väestö [Autio & Paju 2005; Autio & Eresmaa et al. 2002]. Maaliskuussa 2013 20 29-vuotiaista suomalaisista 11,4 prosentilla oli vähintään yksi maksuhäiriömerkintä ja samassa ikäryhmässä miehillä oli enemmän maksuhäiriöitä kuin naisilla [Suomen Asiakastieto 2013]. Lisääntyvä velkaantuminen on todellinen ongelma, sillä erityisesti nuorilla lainanottajilla velkaantuminen johtaa maksuhäiriöihin, ulosottoihin, velkakierteeseen sekä syrjäytymiseen [Kaartinen &Lähteenmaa2006]aiheuttaenmittavatnegatiivisetulkoisvaikutuksetkokoyhteiskuntaan [Autio & Eresmaa et al. 2002]. Nuorten aikuisten velkaantumisen välineitä ovat pääasiassa osamaksujärjestelyt, teleoperaattorilainat, kulutusluotot sekä korkeakorkoiset pienlainat, mutta eivät perinteisen pankkisektorin myöntämät lainat [Valkama & Muttilainen 2008]. On tunnettua, että nuori aikuinen kohtaa suuria vaikeuksia hakiessaan lainaa pankista. Tästä havainnosta kumpuaa kysymys: miksi lainan hinta ei nouse kohtaamaan lainan sisältämää riskiä? Toisin sanoen, miten luottomarkkinat eroavat toisistaan eri ikäisillä asiakkailla? Tutkielman hypoteesi on, että nuorten aikuisten joukossa luotonantajat eivät pysty identifioimaan eri luottoriskin asiakkaita riittävästi, sillä näillä ei ole aikaisempaa luottohistoriaa. Tästä johtuva informaation epäsymmetria saa aikaan prosessin, jossa pienimmän luottoriskin lainanottajat jäävät pois markkinoilta lainan hinnan eli koron ollessa liian korkea. Lopulta jäljellä ovat vain suurimman riskin asiakkaat, jotka eivät joko saa lainaa lainkaan tai saavat lainaa, mutta korkealla korolla. Prosessista käytetään nimitystä haitallinen valikoituminen [Arrow 1963, Akerlof 1970]. Monet tutkimukset, kuten esimerkiksi Akerlof [1970], Jaffee ja Russel [1976], Stiglitz ja Weiss [1981], Ordover ja Weiss [1981], Blinder ja Stiglitz [1983] sekä de Meza ja Webb [1987] painottavat epäsymmetrisen informaation roolia luottomarkkinoilla. Myös uudemmat luottomarkkinoita käsittelevät empiiriset tutkimukset muun muassa Ausubel [1999] sekä Karlan ja Zinman [2009] korostavat informaation merkitystä. Kuitenkin haitallisen valikoitumisen merkitys luottomarkkinoilla joissa asiakkaat ovat nuoria on jää-

1Johdanto 2 nyt taloustieteellisessä kirjallisuudessa vähälle huomiolle. Tästä huolimatta luottomarkkinoiden toiminnan ymmärtäminen nuorten aikuisten kohdalla on ratkaisevan tärkeää käsiteltäessä nuorten velkaantumista. Tämä tutkielma käsittelee luoton allokaatiota markkinoilla, joissa luotonsaajilla on enemmän informaatiota omasta maksuhäiriön todennäköisyydestään kuin luotonantajilla. Osoitan kaksi väitettä. Ensimmäiseksi (1), tällaisessa tilanteessa markkinoiden tuottama ratkaisu on tehoton ja informaation epäsymmetria voi johtaa siihen, että markkinoita luotolle ei ole. Toiseksi (2) päättelen, että luottomarkkinat riippuvat informaation symmetrian osalta ainakin osittain lainanottajan iästä ja että tästä seuraa luottomarkkinoiden häiriö. Häiriön seurauksena on äärimmillään markkinoiden katoaminen erityisesti nuorilla lainanottajilla. Aihe on taloustieteellisestä näkökulmasta tärkeä ainakin kolmesta syystä: Ensimmäiseksi luottomarkkinoiden häiriö johtaa tehokkuustappioihin koko yhteiskunnassa. Toiseksi näyttää siltä, että perinteisen pankkisektorin luotonannon tyrehtyminen on antanut tilaa eräänlaiselle varjopankkijärjestelmälle pikaluottojen sekä osamaksujärjestelyjen muodossa. Empiirinen tutkimus [Autio & Eresmaa et al. 2002] osoittaa, että näihin rahoituksen muotoihin liittyy lainanottajan maksuvaikeuksia useammin kuin perinteisiin pankkilainoihin. Kolmanneksi tämän tutkielman tulokset antavat viitteitä, että luottoriskiä koskevan informaation puutteellisuus kannustaa pankkeja ikädiskriminaatioon luotonannossa. Näistä syistä on tärkeää tarkastella prosessia, joka on johtanut luottomarkkinoiden häiriöön nuorilla lainanottajilla. Tässä tutkielmassa asiakkaat jakautuvat pankin näkökulmasta informaation symmetrian perusteella osituksena kahteen erilliseen ryhmään: nuoriin ja vanhoihin. Jakoei viittaa suoraviivaisesti iältään nuoriin ja vanhoihin, vaan liittyy luottoriskin identifikaatiota koskevaan eroon. Vanhojen asiakkaiden joukossa pankki pystyy identifioimaan eri asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyyden, kun taas nuorten asiakkaiden kohdalla identifikaatio ei kohtuullisin kustannuksin ole mahdollista. Pankki tuntee kuitenkin maksuhäiriön todennäköisyyksien jakauman nuorten asiakkaiden keskuudessa ja kaikki asiakkaat osaavat arvioida oman todennäköisyytensä joutua maksuhäiriöön. Asiakkai-

1Johdanto 3 den identifikaatiota koskevan eron vuoksi sanotaan [Akerlof 1970], että vanhojen asiakkaiden luottomarkkinoilla vallitsee symmetrinen informaatio, kun taas nuorten asiakkaiden luottomarkkinoilla vallitsee epäsymmetrinen informaatio. Tässä tutkielmassa esittelen molempia ääripäitä koskevat mallit. Tutkielmassa kehitettävä symmetrisen informaation malli kuvaa luottomarkkinoita, jossa pankit pystyvät identifioimaan asiakkaansa luottoriskin perusteella. Käytännössä tällaisia asiakkaita ovat vanhat luotonottajat, joilla on luottohistoria jonka perusteella pankit voivat identifioida heidät. Tämän jälkeen muutetaan mallia siten, että pankit eivät enää pysty erottamaan asiakkaita riskin perusteella toisistaan. Uusi, epäsymmetrisen informaation malli on luonteeltaan hyvin samankaltainen kuin Akerlof [1970], Stiglitz ja Weiss [1981] sekä Rothschild ja Stiglitz [1976] esittävät koskemaan vakuutusja luottomarkkinoita. Se perustuu vanhaan hevosmiesten esittämään kysymykseen: Jos hän haluaa myydä tämän hevosen, haluanko todella ostaa sen? [Akerlof 2001]. Tämä kysymys on olennainen osa kaikkien markkinoiden toimintaa. Edellä mainittujen [Akerlof 1970, Stiglitz & Weiss 1981, Rothschild & Stiglitz 1976] mallien yhteinen teema on epäsymmetrisen informaation seuraukset luoton allokaatiolle. Esittämäni muotoilu on uusi kuvatessaan juuri lainanottajan ikää tekijänä luottomarkkinoilla, joihin vaikuttaa epäsymmetrinen informaatio. Toisin kuin muissa tunnetuissa luottomarkkinoiden epäsymmetristä informaatiota kuvaavissa malleissa, tässä mallissa ei tarvitse ottaa kantaa siihen, mitä luotonsaajat luotollaan tekevät. Erityisesti lainalla tehtävän investoinnin tuottoon ei kohdistu erityisvaatimuksia. Tämä parantaa tulosten yleispätevyyttä esimerkiksi verrattuna Mankiwin [1986] luottomarkkinoita kuvaavaan malliin. Nuorten velkaantumista käsiteltäessä tämä on myös järkevää, sillä nuorten lainat palvelevat juuri likviditeetin tarvetta [Kaartinen & Lähteenmaa 2006]. Selkeyden vuoksi käsittelen luvuissa 2 ja 3 kahta informaation jakauman ääripäätä, täysin symmetristä ja täysin epäsymmetristä informaatiota. Luvussa 2 kehitän yksinkertaisen luottomarkkinoiden toimintaa kuvaavan kilpailullisen tasapainon mallin, jossa vallitsee symmetrinen informaatio. Symmetrinen malli asettaa kiintopisteen tutkielman luottomarkkinoiden käsittelylle ja toimii pohjana luvun 3 epäsymmetrisen informaation

2 Symmetrinen informaatio 4 mallille. Luvussa 3 esittelen epäsymmetrisen informaation mallin, joka kuvaa nuorten lainanottajien luottomarkkinoita. Mallin tarkoituksena on osoittaa, (väite 2) kuinka luottomarkkinat riippuvat informaation symmetrian osalta lainanottajan iästä ja kuinka tästä seuraa luottomarkkinoiden häiriö erityisesti nuorilla lainanottajilla. Samalla osoitan myös väitteen (1), joka sanoo että tällaisessa tilanteessa markkinoiden tuottama ratkaisu on tehoton ja informaation epäsymmetria voi johtaa siihen, että markkinoita luotolle ei ole. Luvussa 4 käydään keskustelua johtopäätöksistä sekä arvioidaan tulevia tutkimuskysymyksiä. Luvussa 5 kokoan tutkielman päätelmät yhteenvedoksi, tarkastelen tuloksia kriittisesti sekä esitän rajoituksia päätelmien yleistettävyydelle. 2 Symmetrinen informaatio Tässä luvussa esittelen yksinkertaisen ja tunnetun 1 luottomarkkinoita kuvaavan kilpailullisen tasapainon [Walras 1874] mallin, jossa informaatio osapuolten välillä on julkista. Osoitan, että symmetrisen informaation vallitessa jokainen asiakas saa lainaa oman takaisinmaksuun liittyvän todennäköisyytensä määräämällä korolla ja että näin syntyvä kilpailullinen tasapaino on Pareto-tehokas. Malli kuvaa luottomarkkinoita, joilla luotonsaajat ovat vanhoja asiakkaita ja luotonantajia ovat pankit. Symmetrisen informaation mallissa asiakkaita kutsutaan vanhoiksi yksinkertaisesti erotuksena nuorista asiakkaista. Tämä ei tarkoita että asiakkaat olisivat vanhoja sanan arkikielisessä merkityksessä vaan sitä, että he ovat luottoriskin perusteella pankin identifioitavissa toisin kuin nuoret asiakkaat. Informaation kannalta vanha voi olla siten esimerkiksi nuori lääketieteen opiskelija, jonka tulevaisuuden lainan takaisinmaksukyky on kohtuullisesti pankin identifioitavissa [Jolly 2005]. On luontevaa ajatella, että sellaiset asiakkaat, joiden takaisinmaksukyky on pankin identifioitavissa, osaavat myös itse arvioida oman takaisinmaksuun liittyvän riskinsä keskimäärin harhattomasti. 1 Kilpailullisen tasapainon mallin pääajatus esitetään keskeisissä mikrotaloustieteen oppikirjoissa kuten esimerkiksi Varian [2006] sekä Jehle ja Reny [2001].

2 Symmetrinen informaatio 5 Pankit arvioivat henkilöasiakkaiden luottokelpoisuutta pisteytysjärjestelmillä, joilla arvioidaan sekä asiakkaan tulevaa taloudellista käyttäytymistä että lainahakemusta. Luottomarkkinoilla pankit tunnistavat asiakkaisiin liittyvät riskit muun muassa aikaisemman luottohistorian, perheellisyyden, avioliiton, palkan, koulutuksen, omaisuuden sekä jopa pankkikonttorin sijainnin perusteella. Esimerkiksi suomalaisista pankeista vuonna 2010 Sampo Pankissa asiakkaiden ominaisuuksien perusteella muodostettavia luottoluokkia oli 26 ja OP-Pohjola ryhmässä 16. 2 Näiden lisäksi pankkien lainapäätöksissä käytetään harkinnanvaraisia korkomarginaaleja. Asiakkaat eivät enää ole nuoria, joten he ovat ehtineet kartuttaa mainetta näiden indikaattorien valossa [Diamond 1989]. Tästä syystä pankit osaavat identifioida eri vanhojen asiakkaiden takaisinmaksuun liittyvän riskin. Käsitellään seuraavaksi luottomarkkinoita, joissa useat pankit myyvät lainoja useille asiakkaille. Asiakkaat ovat identtisiä lukuun ottamatta eksogeenistä maksuhäiriön todennäköisyyttä. Oletetaan, että kullekin i =1,...,m, jossa m on luonnollinen luku m 2 N,asiakkaani maksuhäiriön todennäköisyys on p i 2 [0, 1],maksuhäiriötapahtumat ovat satunnaismuuttujina riippumattomia 3 ja että maksuhäiriön sattuessa asiakas laiminlyö lainanmaksun koko sen suuruudelta L. Kukin asiakas kysyy korkeintaan yhden lainan. Jokaisella asiakkaalla on aidosti kasvava ja konkaavi von Neumann Morgenstern utiliteettipistein varustettu hyötyfunktio u ( ). Asiakkaat maksimoivat hyötyfunktion odotusarvoa E [u ( )]. Asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyyttä voitaisiin hyvin mallintaa laajemmassa mallissa myös endogeenisenä muuttujana. Esimerkiksi kunkin asiakkaan maksuhäiriön todennäköisyys saattaa riippua luottomarkkinoiden korkotasosta, kuten Stiglitz & Weiss [1981] artikkelissaan olettavat eri asiakasryhmien preferensseistä. Pysyn kuitenkin mallin selkeyden vuoksi Mankiwin [1986] artikkelin mukaisessa oletuksessa maksuhäiriön todennäköisyyksien eksogeenisyydestä. Pankit ovat keskenään identtisiä. Kukin pankki tarjoaa kullekin asiakkaalle lainaa enin- 2 Taloussanomat 2.9.2010 3 Oletus poistaa tarkastelusta muun muassa suhdannevaihteluiden sekä lainojen jälkimarkkinoiden mahdollisuuden.

2 Symmetrinen informaatio 6 tään määrän L. Tätä analyysiä varten oletetaan, että laina on kiinteä hyödyke. Osia siitä ei voi ostaa eikä myydä. Eksaktisti se on diskreetti {0, 1}-metriikassa. Kaikki lainat ovat tällöin myös samankokoisia. Yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan myös, että lainan myöntämisestä ei aiheudu kustannuksia, siis C =0. Täten, jos lainan hinta eli korko on r ja asiakas i ostaa sen, pankin voitto on = r p i L.Voitonodotusarvoontällöin E[r p i L]. Oletetaan, että pankit maksimoivat voiton odotusarvoaan E [ ]. Voittoyhtälöonasetelman yksinkertaisuuden vuoksi lineaarinen. Korko r on summa, joka maksetaan lainanoton yhteydessä vain kerran. Takaisinmaksun laiminlyövä asiakas maksaa siten kuitenkin koron. Yksinkertaisuuden vuoksi puhumme vain korosta r, muttalukijavoiajatellasenrealistisemminmerkitsevänlainanl kokoisen riskittömän sijoituksen tuoton ja lainan L tuoton erotusta eli riskipreemiota. Oletetaan tällöin, että pankeilla on vapaa pääsy riskittömän lainan markkinoille, joiden likviditeetti on hyvä. Perinteisesti tällaisia ovat olleet valtion obligaatioiden markkinat. Lyhyt tarkastelu osoittaa, että tämä korkokäsitteen muutos ei vaikuta malliin. Luottoriski määritellään tässä tutkielmassa maksuhäiriön todennäköisyyden ja lainan määrän tulona p i L.Riskieisiiskäsitteenäyksinriipumaksuhäiriötapahtumantodennäköisyydestä, vaan myös tapahtuman seurauksista. Kuitenkin lainojen identtisyyden vuoksi asiakkaan maksuhäiriön todennäköisyydellä ja luottoriskillä on mallissa sama merkitys. Tutkielmassa käytetään molempia käsitteitä käytännöllisesti katsoen samassa merkityksessä. Tarkastellaan seuraavaksi tilannetta, jossa jokaisen asiakkaan maksuhäiriön todennäköisyys on pankin tiedossa. Tällöin mallin informaatio on symmetrisesti jakautunut. Mikä on kilpailullinen tasapaino [Walras 1874] tässä mallissa, jossa kaikki informaatio on julkista? Huomioidaan, että laina L asiakkaalle i on periaatteellisesti eri hyödyke kuin laina L asiakkaalle j, silläasiakkaaseenliittyvämaksuhäiriöntodennäköisyysp i on potentiaali-

2 Symmetrinen informaatio 7 sesti kullekin asiakkaalle eri. Tällöin myös lainan korkojen r i on oltava eri luottoriskin asiakkaille erisuuruiset. Tämä voi kuulostaa erikoiselta, sillä onhan kyse samansuuruista lainoista. Ne ovat kuitenkin eri asia samalla tavalla kuin kaksi saman mallista käytettyä autoa, joista toisella on ajettu enemmän. Enemmän ajetun todennäköisyys p rikkoutua on suurempi kuin vähemmän ajetun, jolloin hinnankin on oltava eri. [Akerlof 1970]. Voi kuitenkin olla, että joillekin luonnollisille luvuille i ja j on olemassa p i = p j,elijoidenkin asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyydet ovat keskenään samat. Kun asiakkaita on paljon eli m on suuri, tämä on peräti väistämätöntä. Luontevasti näiden asiakkaiden lainojen korot ovat samansuuruiset, sillä tässä mallissa korkoon ja siten luotonantopäätökseen ei vaikuta muita tekijöitä kuin asiakkaan maksuhäiriön todennäköisyys. Asiakkaat ja heidän maksuhäiriön todennäköisyytensä p i voidaan yhtäsuurien maksuhäiriön todennäköisyyden perusteella järjestää myös asiakasryhmiksi, ja asiakasryhmien maksuhäiriön todennäköisyyksiksi p k,jossakukinasiakasvoikuuluavainyhteenryhmään jolloin k apple i, k 2 N. Merkitään asiakkaan i lainan L korkoa r i.selkeydenvuoksiviitataantähäni:ntenä lainana. Haluamme selvittää kullekin i =1,...,mkilpailullisen tasapainon määräämän koron r i:nelle lainalle. Käsitellään seuraavaksi lainan i tarjontaa. Jos korko olisi pienempi kuin luottoriski r i <p i L, lainan myynti tuottaisi pankille tappiota. Tässä tapauksessa lainan i tarjonta olisi nolla. Jos r i >p i L,markkinoillaolisipositiivisiaodotettujavoittojasaatavilla, jolloin lainan i tarjonta olisi rajaton. Lopulta jos r i = p i L,pankiteivättuotavoittoa eivätkä tappiota yhdelläkään lainalla i. Tällä korolla pankit ovat valmiita tarjoamaan minkä tahansa määrän m lainoja. Kysyntäpuolella kukin asiakas kohtaa luottoriskiään p i L vastaavan koron r = p i L,joka on pienin korko, jolla pankki voi ilman tappiota lainata asiakkaalle lainaa. Tällä korolla markkinoille hakeutunut asiakas ottaa lainaa, sillä tämä on pienin korko, jolla lainaa voi saada. Pienemmällä korolla lainanantaja tekisi tappiota, mikä ei tasapainossa ole mahdollista.

2 Symmetrinen informaatio 8 Yhdistämällä kysyntä ja tarjonta saadaan, että mallin ainoa mahdollinen tasapaino vallitsee kun r i = p i L. Tässä tilanteessa kukin asiakas i kysyy tasan yhden lainan ja mielivaltainen pankki on valmis myymään sen. Muut pankit ovat tyytyväisiä tasapainoon, jossa ne eivät tarjoa lainaa asiakkaalle i lainkaan, sillä koron olleessa r i = p i L, niiden voiton odotusarvo E [r p i L]=0. Johtopäätöksenä todetaan, että kun informaatio on kaikkien saatavilla, on olemassa yksikäsitteinen kilpailullinen tasapaino siten että kaikilla i =1,...,m r i = p i L (1) Siis kullekin todennäköisyydelle p i on olemassa tasapainokorko r i.havainnollistetaan yhtälön (1) tulosta kuviossa (1). Kuvio 1. Kilpailullinen tasapaino Huomioidaan, että kilpailullisen tasapainon määritelmän mukaisesti kaikkien pankkien voitot ovat nolla, ja kaikki asiakkaat saavat lainaa oman takaisinmaksuun liittyvän riskinsä mukaisesti. Siten myös sellaisetkin asiakkaat i, joidenmaksuhäiriöntodennäköi- syys p i on suuri saavat lainaa, mutta vain korkeammalla korolla ri. Ensimmäisen hyvinvointiteoreeman [Arrow & Debreu 1954], sekä oletusten nojalla mallin kilpailullinen tasapaino on Pareto-tehokas. Tämä tarkoittaa, että yhdenkään asiak-

3Epäsymmetrineninformaatio 9 kaan tai pankin asemaa ei voida parantaa heikentämättä toisen asemaa. Pareto-tehokkuus on vain välttämätön tehokkuuden ehto eikä siis tarkoita, että se olisi riittävä ehto sille, että tasapaino olisi laajemmin yhteiskunnallisesti optimaalinen [Sen 1993]. Siten Pareto-optimaalisuuden toteutumisesta johdettava päätelmä on se, että symmetrisen mallin kilpailullinen tasapaino saattaa olla laajemmin yhteiskunnallisesti tehokas. Tämä on kuitenkin kiinnostavaa. Samalla ehto kertoo, että mikäli tasapaino ei ole Paretotehokas, se ei myöskään voi olla yhteiskunnallisesti tehokas. Havainnollistetaan symmetrisen informaation mallin tulosta vielä esimerkillä. Asiakkaita on kahdenlaisia: luotettavia ja epäluotettavia. Luotettavien asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyys p 1 on pieni kun taas epäluotettavien asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyys p 2 on suuri. Informaatio on kuitenkin julkista, joten sekä luotettavat että epäluotettavat asiakkaat saavat lainaa maksuhäiriön todennäköisyyttään vastaavilla koroilla r1 ja r2. 3 Epäsymmetrinen informaatio Tässä luvussa käsitellään luottomarkkinoita, joissa luotonsaajilla on enemmän informaatiota omasta maksuhäiriön todennäköisyydestään kuin luotonantajilla. Luvun tarkoituksena on osoittaa kaksi johdannossa esitettyä väitettä: 1. Epäsymmetrisen informaation vallitessa luottomarkkinoiden tuottama ratkaisu on tehoton ja informaation epäsymmetria voi johtaa siihen, että markkinoita luotolle ei ole. 2. Luottomarkkinat riippuvat informaation symmetrian osalta lainanottajan iästä ja tästä seuraa luottomarkkinoiden häiriö erityisesti nuorilla lainanottajilla. Väite 2 tarkoittaa sitä, että lainanottajan ikä on yksi luottomarkkinoiden informaation symmetriaan vaikuttavista tekijöistä. Informaation symmetria riippuu siten väitteen

3Epäsymmetrineninformaatio 10 mukaan lainanottajan iästä, mutta ei ainoastaan iästä. Empiirinen tutkimus iän ja informaation symmetrian yhteydestä luottomarkkinoilla puuttuu taloustieteellisestä kirjallisuudesta. Tästä syystä tutkielmassa voidaan vain perustella iän ja epäsymmetrian yhteyden olemassaolo. Yhteyden voimakkuus on empiirinen kysymys. Luvun malli kuvaa erityisesti heterogeenistä nuorten aikuisten asiakkaiden ryhmää, jossa maksuhäiriön todennäköisyys p i kullekin asiakkaalle i vaihtelee suuresti ja jossa nuorten asiakkaiden identifioiminen luottoriskin perusteella on vaikeaa. Pankit eivät pysty identifioimaan suurinta osaa eri luottoriskin nuorista sen takia että he ovat juuri tulleet luottomarkkinoille, eivätkä ole siten voineet kerryttää mainetta, jollavoisivatsignaloida [Spence 1973] oman luottoriskinsä pankeille [Diamond 1989]. Luotonantajien käytössä on siten nuorten kohdalla vähemmän informaatiota kuin sellaisilla luottomarkkinoilla, joissa asiakkaat ovat ehtineet iän myötä kartuttaa mainetta. Siten voidaan perustellusti esittää, että luottomarkkinat riippuvat informaation symmetrian osalta lainanottajan iästä. Todellisuudessa pankit käyttävät huomattavia määriä historiallista aineistoa asiakkaiden takaisinmaksukyvystä seuloakseen [Stiglitz 1975] esiin eri asiakassegmenttejä, mutta tässä mallissa haluamme nähdä mitä tapahtuu äärimmäisessä tilanteessa, jossa pankit eivät pysty erottamaan lainkaan asiakkaita toisistaan takaisinmaksukyvyn perusteella. Malli ei siten kuvaa välttämättä koko nuorten aikuisten luottomarkkinoita, vaan sitä osaa niistä, jossa identifikaatio ei onnistu. On perusteltua kritisoida, että myöskään nuoret itse eivät pysty tunnistamaan omaa maksuhäiriön todennäköisyyttään. 4 Helsingin Sanomien taloustoimittaja Anni Lassila on tiivistänyt kritiikin nuorten aikuisten harkintakyvyn puutteesta osuvasti: Velkaa saa viinaa ei. 5 Mallin tulos ei kuitenkaan itse asiassa riipu harkintakyvyn täydel- 4 Tähän viitataan käyttäytymistaloustieteessä rajoitettuna rationaalisuutena, jollatarkoitetaantoimijan kognitiivisen prosessoinnin rajoittuneisuutta. Rajoitettu rationaalisuus näkyy muun muassa epäoptimaalisina valintoina, ylioptimismina, käyttäytymisharhoina sekä kriisien todennäköisyyksien aliarviointina. Alan kehittäjiä ovat muun muassa Daniel Kahneman, Vernon I. Smith, George Akerlof ja Robert Shiller. Nuorten aikuisten kognitiivinen rajoittuneisuus on monissa empiirisissä tutkimuksissa [mm. Lea, Webley, & Levine 1993; Livingstone & Lunt 1992; Autio& Paju 2005; Autio& Eresmaa et al. 2002] todettu tärkeäksi velkaantumiseen vaikuttavaksi tekijäksi. 5 Helsingin Sanomat 23.1.2013

3Epäsymmetrineninformaatio 11 lisyydestä, vaan vain siitä, että asiakkaat tuntevat itse paremmin oman riskinsä kuin pankit. Selkeyden ja mallin ymmärrettävyyden vuoksi oletetaan kuitenkin, että nuoret tuntevat oman riskinsä. Akerlof [1970] esittää, että epäsymmetrisen informaation vaikutus on keskeistä markkinoilla, jotka toteuttavat seuraavat ehdot: 1. Informaation epäsymmetria: toisella osapuolella on käytössään enemmän informaatiota vaihdannan kohteesta ennen vaihdantaa. 2. On olemassa kannustin, joka tekee samalla hinnalla käydystä vaihdannasta alemman laadun toimijalle kannattavampaa. 3. Signaloinnin ja seulonnan mahdollisuudet ovat heikot. 4. Hyödykkeiden laadussa on vaihtelua. 5. Julkisen vallan tuottama laadunvarmistus puuttuu. Tässä luvussa käsitellään sellaisia luottomarkkinoita, jotka toteuttavat Akerlofin [1970] ehdot. 6 Luvun epäsymmetrisen informaation malli pohjautuu pitkälti Akerlofin [1970], Stiglitz ja Weissin [1981] sekä Rothschildin ja Stiglitzin [1976] vakuutus- ja luottomarkkinoiden toimintaa kuvaaviin epäsymmetrisen informaation malleihin sekä näitä malleja esitteleviin oppikirjoihin [erit. Jehle & Reny 2001]. Keskeistä uutta teoreettista tutkimusta ei ole ilmestynyt aiheesta näiden tutkimusten jälkeen, joten edellä mainitut toimivat hyvin pohjana tutkielmalle. Tämän tutkielman malli on suoraviivaisempi ja yksinkertaisempi kuin edellä mainitut, sillä sen tavoitteena on osoittaa haitallisen valikoitumisen olemassaolo luottomarkkinoilla, joissa asiakkaat ovat nuoria. Siirrytään symmetrisen informaation mallista asetelmaan, jossa pankit eivät pysty identifioimaan eri asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyyttä, mutta tuntevat kuitenkin maksuhäiriön todennäköisyyksien jakauman. Aloitetaan intuitiivisella esimerkillä, joka 6 Vastaavasti symmetrisen informaation malli kuvaa luottomarkkinoita, jotka eivät toteuta Akerlofin [1970] ehtoja.

3Epäsymmetrineninformaatio 12 havainnollistaa epäsymmetrisen informaation mallin pääajatusta. Asiakkaita on luvun 2 esimerkin tavoin kahdenlaisia: luotettavia ja epäluotettavia. Tällä kertaa informaatio ei olekaan julkista. Asiakkaat tuntevat oman maksuhäiriön todennäköisyytensä, mutta pankit tietävät vain että puolet asiakkaista on luotettavia ja puolet epäluotettavia. Jos pankit tarjoavat lainaa kappaleessa 2 määritellyllä luotettavien asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyyttä vastaavalla pienellä korolla r1,sekäluotettavatettäepäluo- tettavat asiakkaat ottavat lainaa. Korko ei kuitenkaan riitä kattamaan epäluotettavien asiakkaiden takaisinmaksun laiminlyönnistä aiheutuvia tappiota, joten pankkien täytyy nostaa korkoa kunnes se on suuren ja pienen koron välissä 1 2 (r 1 + r2). Joskaikki asiakkaat ottaisivat lainaa tällä korolla, pankkien voitot olisivat nolla ja kyseessä voisi olla tasapaino. Osa asiakkaista jättäisi maksamatta, mutta korko riittäisi kattamaan syntyneet tappiot. Oletetaan kuitenkin, että tämä korko on luotettaville asiakkaille liian korkea. He jäävät pois markkinoilta. Jäljellä on enää epäluotettavia asiakkaita ja pankkien on taas tappioita välttääkseen nostettava korko jäljellä olevien asiakkaiden luottoriskiä vastaavalle tasolle r2. Epäsymmetrisen informaation seuraukset ovat siten varsin dramaattiset. Se, että pankit eivät pystyneet identifioimaan asiakkaita toisistaan johti siihen, että vain epäluotettavat asiakkaat saivat lainaa. Kehitetään seuraavaksi formaalisti epäsymmetrisen informaation malli. Oletetaan että maksuhäiriön todennäköisyys on jakautunut asiakkaiden kesken tiheysfunktiolla f. Pankit tietävät asiakkaistaan vain ja ainoastaan tämän jakauman, joka julkista tietoa. Merkitään p, p aitoa väliä, jossa p = min (p i,...,p m ) ja p = max (p i,...,p m ),jajoka sisältää kaikki maksuhäiriön todennäköisyydet p i.suljettuväli p, p on tiheysfunktion f lähtöjoukko toisin sanoen f on kuvaus f : p, p! R +. Tämä spesifikaatio sallii asiakkaiden määrän m olevan äärellinen ja saavan mielivaltaisia arvoja puoliavoimelta jatkuvalta väliltä [x, 1[, jossax on suuri. Oletus jatkuvuudesta on mielekäs erityisesti kun asiakkaiden määrä on suuri. Jatkuvuuden salliminen parantaa tulosten yleistettävyyttä sekä helpottaa myöhemmin käytännön esimerkkien laskemista. Oletetaan myös, että kertymäfunktioille F p > 0 ja F (p) > 0. Tällöin kullekin maksuhäiriön toden-

3Epäsymmetrineninformaatio 13 näköisyydelle p 2 p, p,kertymäfunktiof (p) merkitsee niiden asiakkaiden osuutta, joiden maksuhäiriön todennäköisyys on pienempi tai yhtä suuri kuin p. Yhtäpitävästi F (p) merkitsee todennäköisyyttä, että yksittäisen asiakkaan maksuhäiriön todennäköisyys on pienempi tai yhtä suuri kuin p. Kertymäfunktion määritelmän perusteella F (p) =1.Asiakkaatjapankitovatsamanlaisiakuinaikaisemmin,eliinformaation epäsymmetristä jakaumaa lukuun ottamatta malli on samanlainen kuin luvun 2 symmetrisen informaation malli. Vaikka malli yhä sallii mahdollisuuden, että pankit myyvät lainoja eri korolla eri asiakkaille ne eivät tee näin. Tämä johtuu suoraan oletuksesta, että pankit eivät pysty identifioimaan asiakkaitaan. Näin ollen pankeilla ei ole kannustinta myydä lainoja eri korolla eri asiakkaille, sillä jokaisen asiakkaan i maksuhäiriön todennäköisyyden odotusarvo 8 mp >< E (p) = 1 m >: E (p) = p i i=1 ṕ p pdf (p) dp kun asiakkaiden määrä on diskreetti kun asiakkaiden määrä on jatkuva on pankin näkökulmasta yhtä suuri. Eksaktisti yksikäsitteisen koron voi perustella epäsuoran todistuksen eli vastaoletuksen ja tästä syntyvän ristiriidan avulla. Tehdään vastaoletus, eli oletetaan että korkoja on useampi kuin yksi eli, että jokin tasapainokorko asiakkaalle i ylittää asiakkaan j maksaman koron tasapainossa. Oletuksen perusteella asiakkaat todella saavat lainaa molemmilla koroilla, joten pankin voiton odotusarvon on oltava ei-negatiivinen. Pankin toiminta olisi muutoin tappiollista, mikä taas ei ole mahdollista tasapainossa. Jos tasapainokorko asiakkaalle i ylittää asiakkaan j maksaman koron tasapainossa, jokaisen pankin tarjonta asiakkaalle i on rajaton, mikä ei myöskään ole mahdollista tasapainossa. Syntynyt ristiriita tuottaa tuloksen: On olemassa yksi tasapainokorko kaikille asiakkaille. Mikä tämä korko r silloin on? Tarkastellaan lainan tarjontaa. Jos olisi r<e(p)l, lainojenmyyntituottaisipankille odotusarvoisesti tappiota. Tämä on vastoin oletusta voiton maksimoinnista sekä vastoin arkijärkeä: jatkuvasti tappiollinen pankkitoiminta loppuisi lyhyeen. Tässä tapauksessa

3Epäsymmetrineninformaatio 14 täytyy lainojen tarjonnan olla nolla. Jos olisi r>e(p)l, edellisenluvunperusteella lainojen tarjonta olisi rajaton, mikä ei myöskään voi olla tasapaino. Pankit asettavat siten koroksi r = E(p)L, jolloinniidenvoittojenodotusarvoonnolla.onkolöydetty korko kuitenkaan tasapainokorko r? Tarkastellaan tätä tarkoitusta varten lainan kysyntää. Asiakkaat tietävät yhä oman maksuhäiriön todennäköisyytensä. Jokaiselle maksuhäiriön todennäköisyydelle p pätee, että asiakas ottaa lainaa korolla r jos ja vain jos lainan ottamisen hyödyn odotusarvo E [u ( )] ylittää hyödyn odotusarvon ostamatta jättämisestä. Yksinkertaisuuden vuoksi oletetaan, että asiakas, joka on indifferentti lainan ottamisen ja ottamatta jättämisen välillä, ottaa lainaa. Esitellään tilannetta intuitiivisesti. Niille asiakkaille, joiden maksuhäiriön todennäköisyys on suuri, yhden koron tilanne on erinomainen. He saavat halvempaa lainaa kuin silloin jos pankki tietäisi heidän todellisen maksuhäiriön todennäköisyytensä. Nämä asiakkaat kysyvät siten varmasti lainaa. Vastaavasti tarkastellaan asiakasta, jonka maksuhäiriön todennäköisyys on pieni, erityisesti pienin kaikista asiakkaista siis p. Onmahdollista, että tälle asiakkaalle keskimääräisen maksuhäiriön todennäköisyyden määräämä korko on liian korkea, jolloin tämä ei kysy yhtään lainaa. Esimerkiksi tapauksessa, jossa p =0mutta keskimääräinen p i on korkea, on luontevaa ajatella, että vähintään pienimmän maksuhäiriön todennäköisyyden asiakas ei halua osallistua luottomarkkinoille. Jäljellä olisi tällöin enintään m 1 ei-satunnaisesti valittua asiakasta, ja pankit tietävät tämän. Pankit aliarvioisivat takaisinmaksuun liittyvän riskin käyttämällä lainan hinnoitteluun kaikkien asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyyden odotusarvoa. Aliarviointi johtaisi keskimäärin tappioihin. Tästä syystä pankit käyttävät maksuhäiriön todennäköisyyden ehdollista odotusarvoa ehtona (a) ne asiakkaat, jotka todella ottavat lainaa. Pankit asettavat koroksi ehdollisen odotusarvon mukaan lasketun koron r = E(p a)l, jokaonkorkeampikuine(p)l. Löytääksemmetasapainokoronr tämä tulee ottaa huomioon. Mikä ehto (a) on?

3Epäsymmetrineninformaatio 15 Palataan lainan kysyntään. Jokainen asiakas valitsee lainan ottamisen ja ottamatta jättämisen välillä vallitsevalla korolla r. Jokaisellatodennäköisyydelläp i,asiakasottaa lainaa korolla r jos ja vain jos ottamisen hyödyn u odotusarvo on suurempi kuin ottamatta jättämisen. Tässä mallissa oletetaan, että asiakkaan maksuhäiriön todennäköisyyden sekä maksuhalukkuuden välillä on yhteys. Merkitään yhteyttä siten, että asiakas, jonka maksuhäiriön todennäköisyys on p i ottaa lainaa korolla r kun p i h (r), (2) missä h on jokin koron r jatkuva ja aidosti kasvava ja konkaavi funktio. Käytännössä yhtälö (2) tarkoittaa sitä, että mitä pienempi asiakkaan i maksuhäiriön todennäköisyys on, sitä vähemmän keskimäärin tämä on lainasta valmis maksamaan. Oletus asiakkaiden preferensseistä on juuri tässä kontekstissa järkevä, sillä malli käsittelee nuorten velkaantumista ja nuorten aikuisten pienikokoisia lainoja. Nuorten aikuisten lainat palvelevat pääasiassa likviditeetin tarvetta [Kaartinen & Lähteenmaa 2006], joten ei olisi järkevää liittää lainaan esimerkiksi tuottovaatimusta [Mankiw 1986], jonka perusteella asiakas tekisi päätöksen. 7 Enemmänkin on kyse siitä, että nuoret lainanottajat hahmottavat tässä mallissa lainanottopäätöksen sisäisen säännön avulla: lainaa tulee saada tietyllä hinnalla, joka vastaa omaa luotettavuutta. Tämä hinta on keskimäärin sitä alhaisempi, mitä luotettavampi nuori on kyseessä. Nuoret tekevät lainapäätöksen usein impulsiivisesti [Kaartinen & Lähteenmaa 2006]. Tämä puoltaa mallin oletusta yhtälön (2) kuvaamasta yksinkertaisesta sisäisestä säännöstä. Mallia voidaan laajentaa myös siten, että muitakin rahoituksen muotoja on saatavilla. Nuorella asiakkaalla voi olla mahdollisuus lainata rahaa esimerkiksi lähipiiristään. Lähipiiristä lainatessa korko voi riippua lainaajan luotettavuudesta, siten että luotettavalle nuorelle korko on alhaisempi kuin epäluotettavalle. Näille markkinoille siirtymiseen liit- 7 Investointien, esimerkiksi opintolainan, kohdalla mallin tulisi olla toisenlainen. Investointipäätökseen vaikuttaa ensisijaisesti lainalla tehtävän investoinnin tuoton suhde lainasta maksettavaan korkoon.

3Epäsymmetrineninformaatio 16 tyy kuitenkin sosiaalisia kustannuksia, minkä takia on järkevää ajatella, että nuoret hyväksyvät korkeamman koron pankilta kuin lähipiiriltään. Kuitenkin koron noustessa riittävästi, luotettavan nuoren on kannattavaa olla ottamatta lainaa pankista ja lainata lähipiiriltään, joka tuntee tämän luottoriskin. Samalla markkinakorolla korkean luottoriskin ei kannata siirtyä lainaamaan lähipiiriltään, sillä tälle lähipiirin laina on kalliimpaa. Oletetaan vielä funktiolle h raja, siten että h(l) =1,elikoronollessakokolainan suuruinen vain ne, jotka eivät aio maksaa lainaa takaisin ottavat lainaa. Matemaattisesti ehdollisen odotusarvon mukaan laskettu korko saa muodon r = E[p p h (r)]l. (3) Tämä ehto takaa edellisen luvun perusteella, että pankkien voitot ovat nolla kullekin myydylle lainalle. Siten lainojen tarjonta voidaan merkitä yhtä suureksi kuin kysyntä, joten yllä oleva yhtälö kuvaa todella kilpailullista tasapainoa. On vielä tarkistettava onko tämä yksikäsitteinen tasapaino olemassa. Onko siis olemassa sellainen tasapainokorko r,jollepäteeylläolevayhtälö? Määritellään olemassaolon tarkastelua varten jatkuva identtinen kuvaus g (r) =r siten että g(r) =E[p p h (r)]l (4) kaikilla r 2 [0, pl],jossap on suurin maksuhäiriön todennäköisyys asiakkaiden joukossa. Ehdollinen odotusarvo on hyvin määritelty, sillä h (r) apple p kaikilla r 2 [0, pl]. Lisäksi, koska odotusarvo E[p p h (r)] 2 [0, p], funktiog kuvautuu suljetulle välille [0, pl]. Lopulta, koska funktio h on koron r suhteen aidosti kasvava, tiedämme että g on kasvava koron r suhteen. Siis g on monotoninen kuvaus suljetulta väliltä suljetulle välille eli g : [0, pl]! [0, pl]. Koskagonjatkuva,ääriarvolauseen[Bolzano&Weierstrass] nojalla jatkuva reaaliarvoinen funktio saa suljetulla ja rajoitetulla välillä suurimman ja pienimmän arvonsa [Väisälä 2011]. Tasapainon yksikäsitteisyyden nojalla on siis olemassa r,jollepäteetasapainoyhtälö(3).

3Epäsymmetrineninformaatio 17 Kuvio 2. On olemassa korko r joka maksimoi pankin voiton odotusarvon [Stiglitz & Weiss 1981] Tarkastellaan vielä tasapainon tehokkuutta. Selkeyden vuoksi tarkastellaan esimerkkinä tilannetta, jossa maksuhäiriön todennäköisyydet ovat asiakkaiden keskuudessa tasaisesti ja jatkuvasti jakautuneet suljetulla välillä p, p = [0, 1] eli p U (0, 1) [Kuvio 3]. Kuvio 3. Tasainen jakauma Tasaisen jakauman ominaisuuksien perusteella 8 funktio g (4) saa muodon g (r) = (1 + h(r)) L. 2 8 Ehdollisen odotusarvon laskemiseksi käytetään ehdollista jakaumaa. Kyseessä on siis tasaisen jakauman odotusarvo välillä [h (r), 1], jolloinsaadaanodotusarvoksi 1+h(r) 2.

3Epäsymmetrineninformaatio 18 Funktio g on aidosti kasvava ja konkaavi, sillä funktio h on aidosti kasvava ja konkaavi. Tästä syystä on olemassa yksikäsitteinen tasapainokorko r,jokatoteutuukun r = (1 + h(r )) L. (5) 2 Huomataan 9 että sijoitus r = L toteuttaa yhtälön, koska oletuksen perusteella h(l) =1.Tasapainonyksikäsitteisyydennojallatäytyysitenollaettär = L. Tämä tasapaino on kuitenkin käytännöllisessä mielessä erikoinen. Kun r = L, yhtälön (3) maksuhäiriön todennäköisyyden ehdollisen odotusarvon niille, jotka todella ottavat lainaa on oltava E[p p h (r )] = E [p p 1] = 1. Tällöin siis epäsymmetrisen informaation ja tasaisen jakauman tapauksessa lainaa ottavat vain ne, joiden maksuhäiriön todennäköisyys on 1. Tämä tarkoittaa, että lainaa ottavat vain ne, jotka eivät aio maksaa sitä takaisin. Tämä on siten lainaa vain teoreettisessa mielessä, sillä nämä asiakkaat joutuvat luonnollisesti maksamaan tästä lainasta täyden hinnan L. Käytännöllisesti katsoen yksikään asiakas ei saanut lainaa. Havainnollistetaan syntynyttä tasapainoa kuviossa (4). Tehokkuuden kannalta tasapaino on äärimmäisen tehoton, sillä vaihdantaa ei tapahdu lainkaan. Tämä on vastaus luvun alussa esitettyyn väitteeseen (1) eli, että epäsymmetrisen informaation vallitessa luottomarkkinoiden tuottama ratkaisu on tehoton ja informaation epäsymmetria voi johtaa siihen, että markkinoita luotolle ei ole. Selvästi tasapaino ei myöskään ole Pareto-tehokas, sillä kilpailullinen tasapaino symmetrisen informaation vallitessa antaa jokaiselle asiakkaalle korkeamman hyödyn samalla kun pankkien voitot ovat yhä nolla. Epäsymmetrisen informaation mallin tulos riippuu siitä, miten asiakkaiden maksuhäiriön todennäköisyydet ovat jakautuneet. Kahden asiakasryhmän esimerkissä vain epäluotettavat asiakkaat saivat lainaa. Vaihdantaa siten tapahtui, eivätkä markkinat "ro- 9 Ratkaisu voidaan löytää myös Brouwerin kiintopistelauseen [Väisälä 2011] avulla.