HUUMEET JA ÄITI-LAPSI -SUHDE Äidin huumeiden käytön ja vauvan temperamentin yhteys varhaisen vuorovaikutussuhteen laatuun

HUUMEET JA ÄITI-LAPSI -SUHDE Äidin huumeiden käytön ja vauvan temperamentin yhteys varhaisen vuorovaikutussuhteen laatuun Tampereen yliopisto Psykologian laitos Pro gradu -tutkielma Minna Oksanen Tammikuu 2007

TIIVISTELMÄ TAMPEREEN YLIOPISTO Psykologian laitos OKSANEN, MINNA Pro gradu -tutkielma, 41s., 3 liites. Ohjaaja: Raija-Leena Punamäki Psykologia Tammikuu 2007 Tutkimuksessa tarkasteltiin äidin huumeiden käytön ja vauvan temperamentin (positiivinen ja negatiivinen reaktiivisuus) yhteyttä äidin ja vauvan vuorovaikutustyyleihin (äidin sensitiivisyys, kontrolloivuus ja reagoimattomuus; vauvan yhteistyökykyisyys, pakonomaisuus, vaikeus ja passiivisuus) ja sitä, muokkaako vauvan temperamentti äidin huumeiden käytön ja vuorovaikutustyylien välisiä yhteyksiä. Tutkimukseen osallistui 61 äiti-lapsi -paria, joista 22 kuuluvat huumeille altistuneiden ryhmään (ovat käyttäneet huumeita) ja 39 verrokkiryhmään. Tutkimus eteni kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen toteutettiin äitien ollessa viimeisellä kolmanneksella raskaana ja toinen vauvojen ollessa 4-5 kuukauden ikäisiä. Äidin huumeiden käyttöä ja vauvan temperamenttia arvioitiin kyselylomakkeilla, jonka äidit täyttivät raskaudenaikana ja vauvan syntymän jälkeen. Äidin ja vauvan vuorovaikutustyylejä mitattiin Care Index -menetelmällä, joka perustuu vuorovaikutusvideoiden analysointiin. Tässä tutkimuksessa todettiin oletuksen vastaisesti, että huumeita käyttävät äidit eivät olleet vuorovaikutustyyliltään vähemmän sensitiivisiä, enemmän kontrolloivia tai reagoimattomia, eivätkä heidän vauvansa vähemmän yhteistyökykyisiä, enemmän pakonomaisia, vaikeita tai passiivisia verrattuna verrokkiryhmän äiteihin ja vauvoihin. Äidin sensitiivisyys jäi keskimäärin heikoksi molemmissa ryhmissä. Myöskään vauvan korkea positiivinen tai matala negatiivinen reaktiivisuus ei ollut yhteydessä vuorovaikutustyyleihin, eivätkä kyseiset temperamenttiulottuvuudet muokanneet huumeiden käytön ja vuorovaikutustyylien välisiä yhteyksiä. Alkuperäisistä temperamenttidimensioista, joiden pohjalta temperamenttiulottuvuudet (positiivinen ja negatiivinen reaktiivisuus) muodostettiin, vauvan nopea rauhoittuvuus oli yhteydessä vauvan matalaan vaikeuteen. Temperamentin muokkausvaikutus huumeiden käytön ja vuorovaikutustyylien väliseen yhteyteen näkyi siten, että vauvan korkea aktiivisuustaso lisäsi äidin kontrolloivuutta ja vauvan korkea turhautumisalttius vähensi vauvan passiivisuutta huumeille altistuneiden ryhmässä. Tämä tutkimus vahvistaa aikaisempaa kirjallisuutta riskitekijöiden kielteisistä vaikutuksista vuorovaikutuksen laatuun. Ryhmät osoittautuivat keskenään yllättävän samanlaisiksi. Lähes kaikki huumeille altistuneet äidit olivat lopettaneet huumeiden käytön raskausaikana. Myöskään huumeille altistuneet vauvat eivät olleet ominaisuuksiltaan erilaisia verrokkiryhmän vauvoihin nähden lukuun ottamatta sitä, että ennenaikaisesti syntyneitä vauvoja oli enemmän verrokkiryhmässä. Nämä tekijät saattavat osaltaan selittää ryhmien välisten erojen vähäisyyttä. Tutkimukseen osallistuneilla äideillä havaittiin muita riskitekijöitä, kuten alkoholin käyttöä ja psykososiaalisia ongelmia, jotka saattavat selittää vuorovaikutuksen ongelmia. Temperamentin muokkausvaikutus vuorovaikutustyyleihin vahvistaa temperamentin merkitystä päihdeäidin ja vauvan vuorovaikutuksessa. Avainsanat: huumeet, temperamentti, äiti-lapsi -suhde, riskivuorovaikutus

SISÄLLYSLUETTELO: 1. JOHDANTO... 1 1.1 ÄIDIN JA VAUVAN VARHAINEN VUOROVAIKUTUSSUHDE... 2 1.1.1 Äidin sensitiivisyyden merkitys... 2 1.1.2 Äidin päihderiippuvuus vuorovaikutuksen riskitekijänä... 3 1.2 ÄIDIN PÄIHTEIDEN KÄYTTÖ JA PSYYKKINEN KAPASITEETTI... 4 1.2.1 Päihteiden käytön, mielenterveyden ja vuorovaikutuksen yhteydet... 4 1.2.3 Äidin oma kiintymyssuhdekokemus ja mielikuvien aktivoituminen... 4 1.3 PÄIHDEALTISTUS JA LAPSEN VARHAINEN KEHITYS... 5 1.3.1 Sikiöaikana päihteille altistuneen vauvan somaattinen kehitys... 5 1.3.2 Temperamenttierojen merkitys vuorovaikutussuhteessa... 6 1.4 PERHEEN JA YMPÄRISTÖN RISKITEKIJÄT... 7 1.5 VUOROVAIKUTUKSEN NEGATIIVINEN KEHÄ... 8 1.5.1 Äidin ja vauvan vuorovaikutustavat...10 1.5.2 Vuorovaikutustyylit (Crittendenin mukaan)...11 2. TUTKIMUSONGELMAT JA HYPOTEESIT...13 3. MENETELMÄT...15 3.1 Tutkimusjoukko ja aineistonkeruu...15 3.2 Mittarit...16 3.3 Tilastolliset analyysit...18 4. TULOKSET...18 4.1 Aineiston kuvaus...18 4.2 Huumeiden käytön yhteys äidin ja vauvan vuorovaikutustyyleihin...21 4.3 Vauvan temperamentin yhteys äidin ja vauvan vuorovaikutustyyleihin...24 4.4 Temperamentin ja huumeiden käytön yhteisvaikutus äidin ja vauvan vuorovaikutustyyleihin..25 6. POHDINTA...29 6.1 Huumeiden käyttö ja äidin ja vauvan vuorovaikutustyylit...29 6.2 Vauvan temperamentin merkitys vuorovaikutuksessa...31 6.3 Tutkimuksen rajoitukset...32 6.4 Lopuksi...33 7. LÄHTEET:...35 LIITTEET

1. JOHDANTO Päihteiden käytön lisääntyminen viimeisten vuosikymmenien aikana on nostanut esille huolen päihteiden käytön vaikutuksista odottavien äitien ja pienten lasten äitien tilanteessa. Huoleen perusteena on erityisesti se, että päihteiden käyttö on naisilla yleisintä fertiili-iässä, jolloin siitä aiheutuvat seuraukset ulottuvat laajimmin myös lapsen kehitykseen (Savonlahti, Pajulo, & Piha, 2003). Vuonna 2004 päihteiden käytön vuoksi hoitoon hakeutuneista huumeasiakkaista 28 % (n = 1613) oli naisia ja heistä 72 % (n = 1161) iältään 20-39 -vuotiaita (Partanen, Uutela, & Virtanen, 2005). Päihdeongelmien lisääntymisen myötä tutkimuksia sen vaikutuksista lapsen kehitykseen on tehty yhä enenevässä määrin. Tähän mennessä tehtyjen tutkimusten perusteella tiedetään, että äidin päihteiden käyttö altistaa lapsen kehityksen ongelmille sikiöaikaisen päihdealtistuksen aiheuttamien seurausten (Lester & Tronick, 1994; Zuckerman & Bresnahan, 1991) sekä äidin ja vauvan vuorovaikutustaitojen puutteiden (Burns, Chethik, Burns, & Clark, 1997) kautta. Lisäksi on havaittu, että päihteitä käyttävän äidin ja vauvan vuorovaikutuksessa on usein läsnä runsaasti muita riskitekijöitä, kuten äidin mielenterveysongelmia (Espinosa, Beckwith, Howard, Tyler, & Swanson, 2001), vauvan terveydentilaan liittyviä ongelmia (Lewis, Misra, Johnson, & Rosen, 2004; Shankaran ym., 2004) sekä kasvuympäristöön liittyviä puutteita (Savonlahti ym., 2005; Lewis ym., 2004). Erityisesti riskitekijöiden kumuloituminen vuorovaikutuksessa asettaa lapsen kehityksen ja äiti-lapsi -suhteen alttiiksi häiriintymiselle (Pajulo, 2001; Savonlahti ym., 2003). Päihdeäidin ja vauvan varhaisen suhteen alkua saattaa heikentää myös suojaavien tekijöiden puuttuminen tai niiden vähäisyys (Savonlahti ym., 2003). Myös vauvan temperamentilla on vuorovaikutuksen laadun kannalta keskeinen merkitys. Vauva, joka ilmaisee runsaasti negatiivisia emootioita ja reagoi asioihin hyvin voimakkaasti ja nopeasti, luo aivan erilaiset haasteet vuorovaikutukselle verrattuna hitaammin ja positiivisemmin asioihin suhtautuvaan vauvaan (Stern, 1985; Keltikangas-Järvinen, 2004). Päihteitä käyttävän äidin ja vauvan vuorovaikutuksessa vauvan temperamenttipiirteillä saattaa olla keskeinen merkitys päihteiden vaikutusten heijastumisessa äiti-lapsi -suhteen laatuun. Esimerkiksi Eidenin (2001) tutkimuksessa äidin päihteiden käytön kielteisten vaikutusten havaittiin heijastuvan vuorovaikutukseen osittain vauvan negatiivisten temperamenttipiirteiden, kuten itkuisuuden ja reaktioherkkyyden kautta. 1

Tutkimuksia äidin päihteiden käytön vaikutuksista äiti-lapsi -suhteen laatuun sekä vauvan temperamentin merkityksestä päihdeäidin ja vauvan vuorovaikutuksessa on olemassa toistaiseksi vähän. Tässä tutkimuksessa pyrin analysoimaan, miten äidin huumeiden käyttö ja vauvan temperamentti ovat yhteydessä äidin ja vauvan vuorovaikutustyyleihin, ja sitä, muokkaako vauvan temperamentti huumeiden käytön ja vuorovaikutustyylien välisiä yhteyksiä. 1.1 ÄIDIN JA VAUVAN VARHAINEN VUOROVAIKUTUSSUHDE Varhainen vuorovaikutus ensisijaisen hoitajan, useimmiten äidin ja vauvan välillä nähdään muodostavan perustan lapsen psyykkiselle kehitykselle (Ainsworth, Blehar, Waters, & Wall, 1978; Stern, 1985). Vuorovaikutuksessa on kysymys vastavuoroisuudesta, äidin psyykkiset ominaisuudet heijastuvat vauvaan ja päinvastoin. Lapsella on syntymästään asti kyky toimia älyllisellä ja tunnetasolla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa (Stern, 1985). Varhaisten toistuvien hoivakokemusten pohjalta lapselle muodostuu käsitys itsestä ja muista; nämä sisäiset mallit ohjaavat lapsen myöhempää kehitystä (Bowlby, 1969). Äidin ja vauvan vuorovaikutuksen laadulla on kiintymyssuhteen kehittymisen kannalta erityisen suuri merkitys. Myönteiset varhaiset hoivakokemukset mahdollistavat turvallisen kiintymystyylin kehittymisen (Ainsworth ym., 1978; Isabella, Belsky, & von Eye, 1989). 1.1.1 Äidin sensitiivisyyden merkitys Äidin sensitiivisyydellä on erityinen merkitys, kun lapsi ilmaisee tarpeitaan ja kommunikoi äidin kanssa vuorovaikutustilanteessa. Sensitiivisyys määritellään äidin kyvyksi vastata vauvan tarpeisiin ja tulkita vauvan käyttäytymistä tarkoituksenmukaisesti. (Ainsworth ym., 1978). Crittendenin (2004) mukaan sensitiivisyys on äidin käyttäytymistä, joka lisää vauvan hyvän olon tunnetta tai vähentää vauvan pahaa oloa. Vauva pystyy ylläpitämään ja kehittämään psyykkistä kapasiteettiaan ainoastaan silloin, kun äiti on riittävän sensitiivinen ja vastaa vauvan tarpeisiin adaptiivisella ja stimuloivalla tavalla. Vauvan kehityksen kannalta on tärkeää, että äiti on emotionaalisesti läsnä vuorovaikutustilanteissa ja ajoittaa reaktionsa vauvan tarpeisiin nähden oikein (Stern, 1985; Lier, Gammeltoft, & Knudsen, 1995). Äidin sensitiivisyyden on todettu olevan yhteydessä vauvan myönteiseen emotionaalisuuteen, sosiaalisuuteen ja leikkikäyttäytymiseen sekä katsekontaktiin äidin ja vauvan välillä (Kivijärvi ym., 2001). 2

Pahoinpideltyjä ja laiminlyötyjä lapsia ja heidän äitejä koskevissa tutkimuksissa negatiivinen vaikutus lapsen kehitykselle on havaittu heijastuvan erityisesti äidin puutteellisen sensitiivisyyden kautta (Crittenden, 1981; 1988a; 1988b; Crittenden & DiLalla, 1988). Äidin puutteelliseen sensitiivisyyteen yhteydessä olevia tekijöitä ovat äidillä esiintyvät mielenterveysongelmat, kuten masentuneisuus (Espinosa, ym., 2001: Zuckerman & Brown, 1993), äidin vaikeat elämänkokemukset ja stressaavien ympäristötekijöiden läsnäolo, mm. heikko sosiaalinen tukiverkosto (Savonlahti ym., 2005), ja vauvan vaikeat temperamenttipiirteet (Kivijärvi, Räihä, Kaljonen, Tamminen, & Piha, 2005; van den Boom & Hoeksma, 1994). Myös äidin päihderiippuvuutta pidetään riskitekijänä varhaiselle vuorovaikutukselle siten, että päihteiden käytön vaikutusten seurauksena äidin kyky antaa sensitiivistä huolenpitoa ja vastata vauvan tarpeisiin adekvaatilla tavalla on vaarassa heikentyä (Eiden, Stevens, Schuetze, & Dombkowski, 2006; Brooks, Zuckerman, Bamforth, Cole, & Kaplan-Sanoff, 1994). 1.1.2 Äidin päihderiippuvuus vuorovaikutuksen riskitekijänä Alkoholi- ja huumeriippuvuus nähdään kroonisena sairautena, joka vaikuttaa naisen kykyyn huolehtia itsestään ja vauvan hyvinvoinnista. Päihderiippuvuuden määrittelyssä korostuu yksilön kykenemättömyys kontrolloida omaa päihteiden käyttöään. Tällöin sen seuraukset johtavat usein vakaviin terveydellisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. (Zuckerman & Bresnahan, 1991). Päihderiippuvuuden negatiivisten vaikutusten heijastuminen vuorovaikutukseen nähdään riippuvan monesta eri tekijästä. Päihdevaikutusten nähdään riippuvan ensinnäkin siitä, kuinka voimakkaasti päihteiden käyttö vaikuttaa äidin psyykkisiin ominaisuuksiin, kuten mielenterveyteen (Eiden ym., 2006; Pajulo, 2001; Espinosa ym., 2001) ja kuinka paljon päihderiippuvuus ohjaa äidin käyttäytymistä vuorovaikutuksessa (Brooks ym., 1994; Zuckerman & Brown, 1993). Toiseksi, äidin päihteiden käytön vaikutukset vuorovaikutukseen saattavat heijastua sikiöaikaisen päihdealtistuksen aiheuttamien seurausten kautta lisäämällä vauvan terveydellisten ongelmien riskiä (Zuckerman & Bresnahan, 1991; Savonlahti ym., 2003). Perheen ja ympäristön tarjoamat kasvuolosuhteet, kuten sosiaalisen tuen saatavuus, vaikuttavat myös päihteiden käytön negatiivisiin vaikutuksiin äiti-lapsi - suhteessa (Savonlahti ym., 2005; Lewis ym., 2004; Espinosa ym., 2001; Pajulo, 2001). Seuraavaksi kuvaan päihdeäitien ja vauvojen tilannetta näiden tekijöiden kautta. 3

1.2 ÄIDIN PÄIHTEIDEN KÄYTTÖ JA PSYYKKINEN KAPASITEETTI 1.2.1 Päihteiden käytön, mielenterveyden ja vuorovaikutuksen yhteydet Huumeiden ja alkoholin käytön vaikutus äiti-lapsi -suhteeseen nähdään välittyvän erityisesti äidin psyykkisen oireilun kautta (Espinosa ym., 2001). Äidin päihderiippuvuuden on havaittu olevan yhteydessä mielenterveysongelmien, yleisimmin masentuneisuuden (Eiden ym., 2006; Pajulo, 2001), mutta myös vainoharhaisuuden (Espinosa ym., 2001) ja ahdistuneisuuden (Eiden ym., 2006; Espinosa ym., 2001) esiintyvyyteen. Päihteitä käyttävillä äideillä on havaittu esiintyvän myös syyllisyyden ja häpeän tunteita oman päihteiden käyttönsä vuoksi, jotka saattavat heijastua kielteisesti vuorovaikutuksen laatuun (Pajulo, 2001). Mielenterveysongelmien tiedetään itsessään olevan erityinen riskitekijä lapsen kehitykselle ja varhaiselle vuorovaikutussuhteelle (Tamminen, 1990; Field, 2002). Masentuneisuuden ja ahdistuneisuuden on todettu heikentävän äidin sensitiivisyyttä vuorovaikutuksessa (Eiden ym., 2006) ja lisäksi masentuneilla äideillä on ilmennyt enemmän vaikeutta vauvan tarpeisiin reagoimisessa ja vauvan viestien ymmärtämisessä (Tamminen, 1990). Äidin päihteiden käytön ja mielenterveysongelmien yhteisvaikutuksesta äidin ja vauvan vuorovaikutussuhde on erityisesti alttiina häiriintymiselle. 1.2.3 Äidin oma kiintymyssuhdekokemus ja mielikuvien aktivoituminen Äidin oman kiintymyskokemuksen pohjalta muodostuneet sisäiset mallit aktivoituvat raskauden aikana ja varhaisessa vuorovaikutussuhteessa vauvan kanssa (Stern, 1991). Mielikuva omasta äidistä äitinä on erityisen merkityksellinen päihteitä käyttävän äidin tavassa toimia vuorovaikutussuhteessa. Erityiseksi riskiryhmäksi ovat osoittautuneet ne äidit, joiden mielikuva omasta äidistä on hyvin kielteinen tai puuttuu kokonaan (Savonlahti ym., 2003). Päihteitä käyttävät äidit ovat kokeneet usein vaikeita kokemuksia oman lapsuutensa ja nuoruutensa aikana (Savonlahti ym., 2005) ja heidän omat vanhempansa ovat myös usein käyttäneet päihteitä (Brooks ym., 1994). Äitien, joilla on ollut vaikeita kokemuksia erityisesti suhteessa omaan äitiinsä, on havaittu heijastavan emotionaalisia ristiriitoja vuorovaikutuksessa omaan lapseen (Lier ym., 1995). Päihdeäideillä on todettu esiintyvän myös enemmän lapseen, itseensä ja kumppaniinsa liittyviä negatiivisia mielikuvia (Pajulo, Savonlahti, Sourander, Piha, & Helenius, 2004; Pajulo, 2001). Kielteisten ja vääristyneiden mielikuvien on havaittu heikentävän vanhemman ja lapsen välisen 4

vuorovaikutuksen synkronisuutta erityisesti siten, että sopeutuminen vanhemmuuteen on vaikeampaa (Fava Vizziello, Ferrero, & Musicco, 2000). 1.3 PÄIHDEALTISTUS JA LAPSEN VARHAINEN KEHITYS Myös vauvan ominaisuuksilla, kuten psyykkisillä ja fysiologisilla piirteillä on erittäin suuri merkitys vuorovaikutuksen laadun kannalta (Kivijärvi ym., 2005). Riskitekijänä päihdeäitien ja vauvojen tilanteessa pidetään sitä, että vauvat ovat usein joutuneet alttiiksi päihteille raskauden aikana, mikä on saattanut heijastua sikiön fysiologiseen kehitykseen ja sitä kautta myös pienen vauvan vuorovaikutuksellisiin kykyihin (Zuckerman & Bresnahan, 1991; Savonlahti ym., 2003). Päihteille raskaudenaikana altistuneilla vauvoilla on kaksinkertainen riski varhaisen kehityksen ja vuorovaikutuksen ongelmille; sekä sikiöaikainen päihdealtistus, että varhaisen kasvuympäristö puutteet saattavat vaikuttaa kielteisesti lapsen kehitykseen ja äiti-lapsi -suhteen laatuun (Zuckerman & Brown, 1993; Lester, Boykydis & Twomey, 2000). 1.3.1 Sikiöaikana päihteille altistuneen vauvan somaattinen kehitys Tutkimuksia sikiöaikaisen päihteiden käytön vaikutuksista lapsen kehitykseen on tehty runsaasti. Äidin raskaudenaikaisen huumeiden käytön on todettu aiheuttavan sikiön kehityksessä erilaisia somaattisen terveydentilan ongelmia, kuten sikiön kasvun hidastumista (Shankaran ym., 2004; Beeghly, Frank, Rose-Jacobs, Cabral, & Tronick, 2003) ja lisäävän myös neurologispohjaisia käyttäytymistason ongelmien riskiä (Lester & Tronick, 1994). Huumealtistuksen on havaittu olevan yhteydessä sikiön pienempään pään ympärykseen (Lewis ym., 2004; Shankaran ym., 2004), mikä viittaa siihen, että päihteiden käytöllä olisi yhteyttä myös aivojen rakenteelliseen kehitykseen. Joissakin tutkimuksissa päihteille, erityisesti kokaiinille altistuneiden vauvojen syntymäpainon on havaittu olevan verrokkivauvojen painoa alhaisempi (Shankaran ym., 2004; Beeghly ym., 2003). Pituuden suhteen on tehty vastaavanlaisia havaintoja (Shankaran ym., 2004). Myös keskenmenon ja keskosena syntymisen riskin on todettu lisääntyvän äidin raskaudenaikaisen päihteiden käytön seurauksena (Lester & Tronick, 1994). 5

Altistumisella huumeille sikiöaikana on havaittu olevan vaikutusta keskushermoston kehitykseen, mitä pidetään keskeisenä riskitekijänä lapsen varhaiselle psykososiaaliselle kehitykselle (Zuckerman & Bresnahan, 1991). Tutkimuksissa on tarkasteltu erityisesti sikiöaikaisen päihdealtistuksen vaikutuksia vauvan tarkkaavaisuuteen, vireystilan säätelyyn, tunteiden kokemiseen (Lester & Tronick, 1994) sekä motorisiin kykyihin (Miller-Loncar ym., 2004; Lester & Tronick, 1994), jotka kaikki ovat keskeisiä edellytyksiä vuorovaikutuksen onnistumisen kannalta. Lester & Tronick (1994) ovat kuvanneet teoreettisen mallin, joka perustuu oletukseen kokaiinin vaikutuksista aivojen neurologisiin säätelymekanismeihin. Kyseisessä mallissa kokaiinille altistuneilla vauvoilla on havaittavissa varhaisen kehityksen aikana neljänlaisia edellä kuvattuja puutteita, minkä seurauksena vuorovaikutus asettuu alttiiksi häiriintymiselle myös vauvan ominaisuuksien ja vuorovaikutuksellisten kykyjen kautta. Tutkimustulokset viittaavat vahvasti siihen, että raskaudenaikainen päihdealtistus lisää vauvalla ilmenevien edellä kuvattujen käyttäytymistasoisten ongelmien riskiä. Vauva ei kuitenkaan välttämättä käyttäydy jatkuvasti niin, ja lisäksi käyttäytyminen voi muuttua vauvan kehityksen myötä ja myös ympäristön olosuhteista riippuen (Freier, 1994). Päihdealtistusta ei siis tule nähdä itsestään selvästi vauvan käyttäytymisen perustana, sillä kaikki epävakaa käyttäytyminen ei aina johdu päihteistä. Kyse voi olla myös jostakin muusta, esimerkiksi lapsen vaikeista temperamenttipiirteistä (Keltikangas-Järvinen, 2004). Sikiöaikaisen päihdealtistuksen vaikutukset vauvan kehitykseen riippuvat monista tekijöistä, kuten siitä, mitä päihdettä äiti käyttää, kuinka suuria määriä ja kuinka usein (Zuckerman & Bresnahan, 1991). Tutkimuksissa on esimerkiksi todettu, että alkoholialtistuksella olisi vakavampilaatuisia vaikutuksia lapsen kehitykseen kuin huumeilla (Koponen, 2006). Lisäksi äidin runsaampi päihteiden käyttö lisää vauvalla esiintyvien oireiden määrää ja voimakkuutta (Lester ym., 2002; Tronick ym., 2005). Raskaudenaikaisen päihteidenkäytön yhteydessä on usein läsnä myös muita sikiöön vaikuttavia riskitekijöitä, kuten äidin ravinnon puutteellisuus tai äidin sairaus, jotka osaltaan vaikuttavat vauvalla ilmenevän oirekuvan ja vuorovaikutuskäyttäytymisen laatuun (Zuckerman & Bresnahan, 1991). 1.3.2 Temperamenttierojen merkitys vuorovaikutussuhteessa Myös vauvan temperamentilla on keskeinen merkitys vuorovaikutuksen laadun kannalta. Temperamentista on olemassa erilaisia määritelmiä, jotka vaihtelevat eri tutkijoista riippuen. Temperamentti on yleisimmin määritelty suhteellisen pysyväksi biologiseksi ominaisuudeksi, joka 6

vaikuttaa lapsella havaittavan käyttäytymisen laatuun ja muovaa yksilön persoonallisuuden kehitystä. Emootioiden nähdään olevan keskeinen osa yksilön temperamenttipiirteitä. (Goldsmith ym., 1987; Keltikangas-Järvinen, 2004). Hyväntuuliset vauvat sopeutuvat helposti muutoksiin ja heidän nukkumis- ja syömisrytminsä ovat häiriöttömiä ja melko säännöllisiä (McDonnell & Beck, 1986, Keltikangas-Järvinen, 2004). Temperamentiltaan vaikeat vauvat ovat puolestaan ärtyisiä, itkuisia ja reaktioherkkiä (Crockenberg, 1981; Keltikangas-Järvinen, 2004). Vaikeaa temperamenttia kuvaavia piirteitä ovat myös lapsen vetäytyvyys vuorovaikutuksessa, heikko sopeutuvuus uusiin tilanteisiin, korkea vireystila ja biologisten rytmien alhainen säännönmukaisuus (McDonnell & Beck, 1986; Keltikangas-Järvinen, 2004). Toisen määritelmän mukaan temperamentti nähdään yksilöllisinä eroina reaktiivisuudessa ja itsesäätelyssä (Rohtbart, 1981). Vauvoilla on syntymästä lähtien sisäisiä eroja siinä, kuinka herkästi ja millä intensiteetillä he reagoivat uusiin ärsykkeisiin ja ovatko reaktiot sävyltään yleensä positiivisia vai negatiivisia (Rohtbart 1981; 1986). Useissa tutkimuksissa vauvan negatiivisen reaktiivisuuden on havaittu olevan yhteydessä äidin heikompaan sensitiivisyyteen vuorovaikutuksessa (Kivijärvi ym., 2005; van den Boom & Hoeksma, 1994; Crockenberg & McCluskey, 1986; Owens, Shaw, & Vondra, 1998). Negatiivisesti reaktiivisten vauvojen ja heidän äitien vuorovaikutuksessa on havaittu ilmenevän enemmän kielteisiä emootioita, vähemmän katsekontaktia ja fyysistä kontaktia, ja myös vuorovaikutuksen virikkeellisyys on ollut heillä vähäisempää verrattuna myönteisemmin reaktiivisten vauvojen ja heidän äitien vuorovaikutukseen (van den Boom & Hoeksma, 1994). Vastaavasti on havaittu myös viitteitä siitä, että vauvan myönteinen reaktiivisuus lisäisi vauvan sopeutuvuutta vuorovaikutuksessa ja vähentäisi sitä kautta vuorovaikutuksessa ilmenevien riskitekijöiden kielteisiä vaikutuksia (Lengua, 2002). Vauvan myönteisellä reaktiivisuudella saattaa olla vuorovaikutusta suojaava funktio, jonka merkitys korostuu erityisesti silloin, kun vuorovaikutuksessa on läsnä runsaasti riskitekijöitä. 1.4 PERHEEN JA YMPÄRISTÖN RISKITEKIJÄT Varhaisen vuorovaikutussuhteen laatuun vaikuttaa vauvaan ja äitiin liittyvien ominaisuuksien lisäksi myös perheen ja ympäristön olosuhteet. Äideillä, joiden elinympäristössä on läsnä runsaasti psykososiaalisia ongelmia, on usein enemmän vaikeuksia ymmärtää lapsensa viestejä ja reagoida 7

niihin adekvaatilla tavalla (Lier ym., 1995). Varhaisen kasvuympäristön tarjoamilla virikkeillä on suuri merkitys myös vauvan varhaisen kehityksen ja vuorovaikutuksellisten kykyjen kannalta. Pienen vauvan aivot ovat hyvin muovautuvat ja ympäristön olosuhteisiin sopeutuvat (Zuckerman & Bresnahan, 1991), minkä vuoksi päihteille altistuneen lapsen tilanteessa kasvuympäristön tarjoamat mahdollisuudet voivat tukea lapsen myönteistä kehitystä ja pienentää kehitysvaurioiden riskiä. Vastaavasti varhaisen kehitysympäristön puutteet saattavat vahvistaa sikiöaikaisen päihdealtistuksen aiheuttamien kehitysvaikeuksien sekä neurologisten ongelmien esiintyvyyttä (Lester & Tronick, 1994). Päihteitä käyttävien äitien on havaittu elävän verrokkiäitejä useammin stressaavassa elinympäristössä, jossa on läsnä sosioekonomiseen asemaan liittyviä puutteita, kuten köyhyyttä, työttömyyttä ja heikkoa kouluttautuneisuutta (Pajulo, 2001; Blackwell, Lockman, & Kaiser, 1999). Psykososiaalisten ongelmien vuoksi päihdeäidit käyttävät myös enemmän yhteiskunnan tarjoamia sosiaalipalveluja (Lewis ym., 2004). Erityisenä huolenaiheena päihdeäitien tilanteessa pidetään sosiaalisen tukiverkoston heikkoutta, joka esiintyy tyypillisesti päihdeongelmien yhteydessä (Savonlahti ym., 2005; Lewis ym., 2004; Espinosa ym., 2001; Pajulo, 2001; Freier, 1994). Sosiaalisella tuella on merkitystä äidin vuorovaikutuskäyttäytymisen kannalta; vahvan sosiaalisen tukiverkoston on havaittu vähentävän psykososiaalisen stressin kielteisiä vaikutuksia äiti-lapsi - suhteessa (Belsky, 1984). Päihderiippuvaisten äitien on havaittu olevan usein yksinhuoltajia, eronneita tai naimattomia (mm. Tronick ym., 2005; Lester ym., 2002; Pajulo, 2001; Blackwell ym., 1999), minkä vuoksi isä ei ole perheessä läsnä. Perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat läsnä, perheen sisäiset konfliktit ovat yleisiä (Freier, 1994). Lisäksi päihderiippuvaisten naisten on todettu joutuvan usein kumppaniensa väkivallan kohteeksi. (Pajulo, 2001; Freier, 1991; Brooks ym., 1994; Lier ym., 1995, Zuckerman & Bresnahan, 1991; Blackwell ym., 1999). Psykososiaaliseen ympäristöön liittyvät riskitekijät asettavat myös vauvan alttiiksi laiminlyönnille hoivasuhteessa (Brooks ym, 1994). 1.5 VUOROVAIKUTUKSEN NEGATIIVINEN KEHÄ Tutkimuksissa päihteille altistuneilla äideillä ja vauvoilla on havaittu ilmenevän verrokkiryhmään nähden enemmän vuorovaikutusongelmia. Joissakin tutkimuksissa päihdeäitien ja vauvojen vuorovaikutus on ollut vähemmän vastavuoroista (Savonlahti ym., 2005), kommunikatiivista ja 8

nautinnollista (Blackwell ym., 1999; Pajulo, 2001). Myös tunteiden ilmaisemisen on ollut heillä vähäisempää (Blackwell ym., 1999; Savonlahti ym., 2005). Päihteitä käyttävien äitien ja vauvojen vuorovaikutuksen tutkimus on kuitenkin vielä suhteellisen uusi tutkimuskohde. Tutkimuksia tarvitaan lisää ymmärtääksemme paremmin päihdevaikutusten seurauksia äiti-lapsi -suhteen laadun kannalta. Lisäksi aikaisemmissa tutkimuksissa on ollut vaikeaa erotella eri päihteiden vaikutuksia toisistaan, sillä äidit ovat tyypillisesti käyttäneet useampaa kuin yhtä päihdettä samanaikaisesti (Burns ym., 1997). Pajulo ym. (1999) ovat tiivistäneet olemassa olevan tiedon varhaiseen vuorovaikutukseen vaikuttavista tekijöistä päihdeäitien ja vastasyntyneiden vauvojen tilanteessa (Kuva 1.). Vuorovaikutus voidaan nähdä syklisenä kehänä äidin ja vauvan välillä, jossa äidin ja vauvan emotionaalisuus ja vastavuoroisuus ovat keskeisessä asemassa. Positiivisten vuorovaikutuskokemusten nähdään vähentävän riskitekijöitä, kun taas negatiivisten kokemusten voimistavan niitä. Vuorovaikutuksen negatiivinen kehä voidaan murtaa sellaisten interventioiden avulla, joissa keskitytään vuorovaikutuksessa esiintyvien myönteisten resurssien vahvistamiseen. (Pajulo, Savonlahti, & Piha, 1999). Äidin puolelta tulevat riskitekijät Päihtymystilan vaikutus kontaktiin Syyllisyys Mielikuvien heikkous Ylikorkeat odotukset Alhainen itsetunto ÄITI DYADI Vauvan puolelta tulevat riskitekijät Yliärtyvyys Vähäinen aloitteellisuus Viestien epäselvyys Kontaktien välttely Päihtymystila Vieroitusoireet Muut somaattiset ongelmat Omat lapsuuden hoivakokemukset Nykyperheen tilanne Tukiverkoston heikkous Psyykkiset ongelmat VAUVA Päihdealtistus Ennenaikaisuus Vieroitusoireet Muut somaattiset ongelmat Tehohoito-olosuhteet Kuva 1. Pajulon, Savonlahden, & Pihan (1999) hypoteettinen malli äidin päihdeongelman ja siihen mahdollisesti kytkeytyvien riskitekijöiden vaikutuksista äiti-lapsi -suhteen laatuun. 9

1.5.1 Äidin ja vauvan vuorovaikutustavat Sekä äidin, että vauvan puolelta tulevat riskitekijät saattavat aiheuttaa kielteisen kehän äidin ja vauvan välille (Savonlahti ym., 2003). Huumeiden ja alkoholin käyttö varhaisen hoivasuhteen aikana heikentää äidin kykyä vastata pienen vauvan tarpeisiin ja vaatimuksiin sekä tukea vauvan kehitystä riittävästi (Freier, 1994; Pajulo 2001). Vaikeuksien on havaittu heijastuvan äiti-lapsi - suhteeseen erityisesti äidin puutteellisten vuorovaikutustaitojen kautta (Burns ym., 1997). Vuorovaikutuksessa päihderiippuvaisella äidillä on havaittu olevan vaikeutta kontrolloida omaa käyttäytymistään ja impulssejaan, mikä näkyy mm. äidin vaikeutena säädellä äänenvoimakkuutta ja liikkeitä. Tämän seurauksena äidin käyttäytymistä on usein vaikeaa ennakoida (Brooks ym., 1994). Tutkimuksissa on havaittu viitteitä siitä, että päihteille altistuneet äidit ovat vuorovaikutustavoiltaan vähemmän aloitteellisia ja responsiivisia ja ilmaisevat vähemmän iloa ja nautintoa lapsen kanssa olosta (Gottwald & Thurman, 1994). Heilahtelu tiukkuudesta välinpitämättömyyteen on myös tyypillistä (Burns, Chethik, Burns, & Clark, 1991; 1997; Pajulo 2001). Burns ym. (1991) luonnehtivat päihteitä käyttäviä äitejä egosentrisesti orientoituneiksi vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Riippuvuus estää äitiä keskittymästä täysin lapsen tarpeisiin vastaamiseen, sillä äidin elämä on organisoitunut päihdehakuisuuden ympärille (Brooks ym., 1994; Zuckerman & Brown, 1993). Lisäksi äiti-lapsi -suhdetta saattaa heikentää se, että lapsen kehitykseen ja huolenpitoon liittyvän tiedon puutteen vuoksi äidillä voi olla myös virheellisiä käsityksiä vauvan kompetenssista (Freier, 1994). Mahdollisten somaattisten vaikeuksien takia vauvan voi olla erityisen vaikeaa olla omalta puoleltaan aktiivinen ja ymmärrettävä suhteessa äitiin (Savonlahti ym., 2003). Päihteille altistuneen vauvan vaikeus säädellä tarkkaavaisuutta ja vireystilaa (Lester & Tronick 1994; Lester ym, 2002), heikentää äidin kykyä tulkita viestejä ja tarpeita vauvan kannalta oikein. Vauva saattaa reagoida tähän kielteisesti, minkä seurauksena äidin ahdistuneisuus ja pettymys omaan kykyyn olla äiti lisääntyy (Savonlahti ym., 2003). Jos tämän lisäksi äidillä on päihteiden käytöstä johtuvien syiden vuoksi vaikeaa tarjoa riittävän sensitiivistä hoivaa, vuorovaikutus ja lapsen varhainen kehitys ovat erityisesti alttiina häiriintymiselle. (Zuckerman & Bresnahan, 1991). Somaattisista ongelmista kärsivät vauvat voivat myös tarvita syntymän jälkeen tehohoitoa ja joutua aluksi erilleen äidistä. Tämä ero saattaa vaikeuttaa kiintymyssuhteen alkua (Savonlahti ym., 2003). 10

Savonlahden ym. (2005) tutkimuksessa päihdealtistuksen vaikutukset lapsen vuorovaikutuksellisiin kykyihin havaittiin näkyvän vauvan reagoimattomuutena ja heikompana orientoituneisuutena vuorovaikutuksessa. Joissakin tutkimuksissa päihteille altistuneita vauvoja on puolestaan kuvattu stressaantuneemmiksi ja jännittyneemmiksi verrokkiäitien vauvoihin nähden (Tronick ym., 2005; Freier, 1994). Myös myönteisten emootioiden ilmaiseminen on ollut vähäisempää (Burns ym., 1991;1997) ja kontaktin välttely äitiin tyypillisempää (Savonlahti ym., 2005; Beeghly ym., 2003; Burns ym., 1997). Eroja on havaittu myös huumeille altistuneiden lasten leikkistrategioissa. Beckwith ym. (1994) havaitsivat tutkimuksessaan, että huumeille altistuneiden lasten leikki oli vähemmän tarkoituksenmukaista (lapsi ei esimerkiksi tavoitellut leluja aktiivisesti) sekä katkonaisempaa. Erityinen vuorovaikutuksellinen riski huumeille altistuneille vauvoille on myös vieroitusoireyhtymä NAS (neonatal abstinence syndrome), jolloin vauvat saattavat olla täriseviä, itkuisia, ylijänteviä tai velttoja käsitellä. Vieroitusoireiset vauvat ovat usein erittäin vaikeahoitoisia, sillä he ovat yliherkkiä ympäristön ärsykkeille ja hylkivät saamaansa hoivaa. Heillä esiintyy runsaasti myös syömis- ja nukkumisvaikeuksia. Vieroitusoireet ilmaantuvat ensimmäisten elinpäivien aikana ja kestävät päihteestä riippuen muutamasta vuorokaudesta muutamaan kuukauteen. Vaikka vieroitusoireet ovat usein hoidettavissa lääkkeillä, vauvojen subjektiivinen kokemus heti syntymän jälkeen on kova kipu ja kärsimys. Tämänkaltaiset kokemukset voivat vahingoittaa perusluottamuksen rakentumista ja varhaisen hoivasuhteen laatua. (Zuckerman & Brown, 1993). 1.5.2 Vuorovaikutustyylit (Crittendenin mukaan) Tässä tutkimuksessa äitien ja vauvojen vuorovaikutusta on tutkittu Crittendenin (1981) vuorovaikutusstrategioiden tarkastelun kautta. Aikuisilla nähdään olevan kolme erilaista vuorovaikutusstrategiaa, jotka ovat sensitiivinen, kontrolloiva ja reagoimaton vuorovaikutustyyli. Nämä strategiat muodostuvat sisällöllisesti vuorovaikutuksen affektiivisista ja toiminnallisista elementeistä (Crittenden 2004). Sensitiivinen vuorovaikutustyyli näkyy aikuisen kykynä mukautua lapsen käyttäytymiseen ja reagoida lapsen viesteihin ja aloitteisiin tilanteeseen sopivalla tavalla. Kontrolloivuus on äidin käyttäytymistä, joka on joko avoimesti ulospäin näkyvää vihamielisyyttä tai tunkeilevuutta (esimerkiksi lapsen tökkimistä tai kovakouraista käsittelyä), tai piilotettua vihamielisyyttä, jolloin se näkyy ulospäin näennäisesti sensitiivisenä käyttäytymisenä (esimerkiksi äidin epäsopiva nauru, lapsen kutittelu tai aktiviteetin vaihtaminen, vaikka lapsi olisi vielä 11

kiinnostunut aktiviteetista). Reagoimattomille aikuisille tyypillistä on vuorovaikutuksesta vetäytyminen (esimerkiksi aikuisen huomio kohdistunut vuorovaikutuksen ulkopuolelle, aikuisen puhumattomuus tai istuminen kaukana lapsesta) sekä reagoimattomuus lapsen viesteihin ja tarpeisiin (Crittenden, 2004). Lisäksi puhutaan puutteellisesta (inept) vuorovaikutustyylistä, jolloin aikuinen on vuorovaikutuksessa jonkin verran sensitiivinen, mutta omaa myös johonkin muuhun edellä kuvattuun vuorovaikutustyyliin yhdistettäviä käyttäytymispiirteitä. (Cittenden, 1988a). Lapsen vuorovaikutuskäyttäytymisestä on eroteltu neljä erilaista strategiaa, jotka ovat yhteistyökykyinen, vaikea, passiivinen (Crittenden, 1988a) ja pakonomainen (Crittenden & DiLalla, 1988) vuorovaikutustyyli. Yhteistyökykyinen vuorovaikutustyyli näkyy vuorovaikutuksessa vauvan mielihyväsävytteisyytenä, aloitteellisuutena ja vastavuoroisena käyttäytymisenä. Vaikeaa vuorovaikutustyyliä kuvaa avoin aikuisen vuorovaikutuskäyttäytymisen vastustaminen (esimerkiksi pään kääntäminen poispäin äidistä, itkeminen ja kieltäytyminen äidin tarjoamasta aktiviteetista). Passiivinen vauva puolestaan on hyvin heikosti kontaktissa aikuiseen; esimerkiksi muuttumattomat kasvonilmeet, reagoimattomuus äidin aloitteellisuuteen ja leikin puuttuminen kuvastavat vauvan passiivista vuorovaikutustyyliä. (Crittenden, 1988a). Vauvan pakonomaisuus vuorovaikutuksessa näkyy vauvan jatkuvana valppautena ja pelokkuutena, jolloin vauva ei kykene spontaaniin ja nautinnolliseen leikkiin. Pakonomaisesti käyttäytyvälle vauvalle on tyypillistä, että hän on vuorovaikutuksessa jähmettyneen oloinen ja hänen reaktionsa ovat epätavallisen nopeita. (Crittenden & Dilalla, 1988; Crittenden, 2004). Vauva pyrkii käyttäytymisellään ehkäisemään aikuisen vihamielisyyttä tai tunkeilevuutta (pakonomaisesti totteleva vauva), kiinnittämään psyykkisesti reagoimattoman aikuisen huomio itseen (pakonomaisesti hoivaava vauva) tai miellyttämään epävarmaa/ stressaantunutta vanhempaa (pakonomaisesti huomioiva vauva). Kaiken tyylinen vauvan pakonomaisuus muistuttaa vauvan yhteistyökykyisyyttä, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että vauva toimii täysin aikuisen toivomalla tavalla tukahduttaen omat toiveensa ja tunteensa. Pakonomaisen tottelevuuden on todettu olevan tyypillistä pahoinpidellyille lapsille (Crittenden & Dilalla, 1988) ja pakonomaisen hoivaamisen puolestaan laiminlyödyille sekä masentuneiden vanhempien lapsille (Crittenden, 2004). Laiminlyötyjä ja pahoinpideltyjä lapsia ja heidän äitejään koskevissa tutkimuksissa laiminlyöville äideille on ollut tyypillistä reagoimattomuus vuorovaikutuksessa, kun taas pahoinpitelevien äitien puolestaan on havaittu olevan vuorovaikutustyyliltään useammin kontrolloivia (Crittenden, 1981;1988a). Äidin ja vauvan vuorovaikutustyylit ovat yhteydessä toisiinsa siten, että 12

vuorovaikutustyyliltään sensitiivisellä äidillä on usein yhteistyökykyinen lapsi, kontrolloivalla äidillä pakonomaisesti käyttäytyvä tai vaikea lapsi ja reagoimattomalla äidillä passiivinen lapsi (Crittenden, 1988a). Äidin vuorovaikutustyylillä on vaikutusta lapselle kehittyvän vuorovaikutuskäyttäytymisen laatuun (Kivijärvi ym., 2005). Vauvan tapaa toimia vuorovaikutussuhteessa äidin kanssa muovaavat kuitenkin osaltaan myös vauvan synnynnäiset temperamenttipiirteet (Rohtbart, 1981). Vauvan temperamentilla on vaikutusta myös äidin kykyyn tarjota sensitiivistä huolenpitoa vauvalle. Koska vauva ei voi (eikä hänen tarvitse) muuttaa synnynnäisiä käyttäytymisvalmiuksiaan, äidin sensitiivisyys vuorovaikutuksessa tulee määritellyksi sen kautta, miten hyvin äiti pystyy vastaamaan vauvan tarpeisiin temperamentin helppoudesta tai vaikeudesta riippumatta (Crittenden, 2004). Huumeita käyttävien äitien ja vauvojen tilanteessa vauvan temperamenttipiirteet saattavat asettua erityisen merkityksellisiksi vuorovaikutuksen laadun kannalta. Tutkimuksissa on tullut esille viitteitä siitä, että äidin huumeiden käyttö lisäisi vauvan kielteisten temperamenttipiirteiden ja myös sitä kautta vuorovaikutuksessa ilmenevien ongelmien esiintyvyyttä (Eiden, 2001). Negatiiviseen reaktiivisuuteen liitettävien piirteiden, kuten negatiivisten emootioiden ja tunteiden säätelyn vaikeuksien, on havaittu joissakin tutkimuksissa ilmenevän äidin huumeiden käytön seurauksena (Lester, LaGasse, & Brunner, 1997; Alessandri & Sullivan, 1993). Tutkimuksia vauvan temperamenttipiirteiden, äidin huumeiden käytön ja äiti-lapsi -suhteen laadun välisistä yhteyksistä on olemassa kuitenkin vielä vähän, minkä vuoksi tietämystä tulisi laajentaa. 2. TUTKIMUSONGELMAT JA HYPOTEESIT Tämän tutkimuksen tavoitteena on analysoida, miten huumeiden käyttö on yhteydessä äidin ja vauvan vuorovaikutussuhteen laatuun. Lisäksi tarkastellaan vauvan temperamentin yhteyttä vuorovaikutuskäyttäytymisessä ilmeneviin eroihin sekä temperamentin muokkausvaikutusta huumeiden käytön ja vuorovaikutussuhteen laadun väliseen yhteyteen. 13

Tutkimuskysymykset ovat: 1. Onko äidin huumeiden käyttö yhteydessä äidin ja vauvan vuorovaikutustyyleihin? 2. Ovatko vauvan temperamenttiulottuvuudet yhteydessä äidin ja vauvan vuorovaikutustyyleihin? 3. Muokkaako vauvan temperamentti huumeiden käytön ja vuorovaikutustyylien välistä yhteyttä? Hypoteesit: Hypoteesi 1: Huumeita käyttävät äidit ovat vuorovaikutustyyliltään verrokkiryhmän äiteihin nähden vähemmän sensitiivisiä sekä enemmän kontrolloivia ja reagoimattomia, ja heidän vauvansa verrokkiryhmän vauvoihin nähden vuorovaikutustyyliltään vähemmän yhteistyökykyisiä ja enemmän pakonomaisesti käyttäytyviä, vaikeita ja passiivisia. Hypoteesi 2: Vauvat, joilla on korkea positiivinen reaktiivisuus (aktiivisuustaso, hymyilevyys, orientaation kesto, rauhoittuvuus) tai matala negatiivinen reaktiivisuus (turhautumisalttius, pelko) ovat vuorovaikutustyyliltään yhteistyökykyisempiä ja vähemmän pakonomaisesti käyttäytyviä, vaikeita tai passiivisia ja heidän äitinsä sensitiivisempiä, ja vähemmän kontrolloivia tai reagoimattomia kuin vauvat (ja heidän äitinsä), joilla on matala positiivinen reaktiivisuus tai korkea negatiivinen reaktiivisuus. Hypoteesi 3: Vauvan temperamentti muokkaa huumeiden käytön yhteyttä vuorovaikutukseen siten, että huumeiden käyttö ei ole yhteydessä vuorovaikutukseen niissä äiti-vauva -dyadeissa, joissa vauvoilla on korkea positiivinen reaktiivisuus (aktiivisuustaso, hymyilevyys, orientaation kesto, rauhoittuvuus) tai matala negatiivinen reaktiivisuus (turhautumisalttius, pelko), ja huumeiden käyttö puolestaan on yhteydessä vuorovaikutukseen niissä äiti-vauva -dyadeissa, joissa vauvoilla on matala positiivinen tai korkea negatiivinen reaktiivisuus. 14

3. MENETELMÄT 3.1 Tutkimusjoukko ja aineistonkeruu Tutkimukseen osallistui 61 äiti-lapsi -paria, joista 22 kuuluvat huumeille altistuneiden ryhmään (on käyttänyt huumeita) ja 39 verrokkiryhmään. Neljälle äidille syntyi kaksoset, minkä vuoksi äitejä oli tutkimuksessa 57 ja vauvoja 61. Huumeille altistuneiden ryhmän äidit olivat kliininen ryhmä naisia, jotka tulivat tutkimukseen Tampereen kaupungin avohoidon kautta. Äidit olivat hoidon piirissä raskausajasta lähtien. Verrokkiryhmän äidit puolestaan olivat normaalin neuvolajärjestelmän kautta tulleita tavallisia neuvola-asiakkaita. Tutkimus eteni kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen toteutettiin äitien ollessa viimeisellä kolmanneksella raskaana. Raskausaikana äitejä pyydettiin täyttämään kyselylomake, jonka avulla kartoitettiin heidän elämäntilannettaan, raskauden sujumista ja sosiaalisia suhteita sekä arvioitiin äitien päihteiden käyttöä ennen raskautta ja raskaudenaikana, mielialaa ja mielikuvia tulevasta lapsesta. Tutkimuksen ensimmäiseen vaiheeseen osallistui 70 raskaana olevaa naista, joista viisi jäi pois tutkimuksesta lapsen syntymän jälkeen. Tämä tutkimus kohdistuu seurannan toiseen vaiheeseen, joka toteutettiin lapsen syntymän jälkeen vauvojen ollessa 4-5 kuukauden ikäisiä. Tällöin äidit saivat täytettäväksi uuden kyselylomakkeen, jonka avulla kartoitettiin vauvan ominaisuuksia ja synnytykseen liittyviä asioita sekä arvioitiin äidin mielialaa, päihteiden käyttöä vauvan syntymän jälkeen ja äidin mielikuvia itsestä äitinä. Tutkimuksen toisessa vaiheessa videoitiin myös äidin ja vauvan vuorovaikutusta. Videoinnin suorittivat psykologian opiskelijat, jotka olivat saaneet tarkan ohjeistuksen videoinnin toteuttamiseen. Aineiston keruu suoritettiin huumeryhmän kohdalla pääosin avokuntoutuksen tiloissa Tampereella ja verrokkiryhmän kohdalla tutkittavien kotona. Tutkimuksen toiseen vaiheeseen osallistuneista 65:sta äidistä kahdeksan jätettiin tutkimusteknisistä syistä tästä tutkimuksesta pois. Kato ensimmäisen ja toisen mittauksen välillä oli kokonaisuudessaan 18,57 %. 15

3.2 Mittarit Vuorovaikutussuhteen laatu Vuorovaikutussuhteen laatua arvioitiin Crittendenin (1981) tutkimuskäyttöön kehittämällä Care Index (Child-Adult Relationship Assessment Index) -menetelmällä. Menetelmä on tarkoitettu vanhemman ja pienen vauvan (0-15 kk) vapaan leikkitilanteen arviointia varten. Menetelmässä vanhemman ja vauvan välistä vuorovaikutusta kuvataan 3-5 minuutin ajan. Vanhempia ohjeistetaan leikkimään lapsen kanssa lattialla, kuten he yleensä leikkivät. Ohjeen mukaan lapselle ja vanhemmalle tulee olla tarjolla myös leluja, joita he voivat halutessaan käyttää. Videointi voidaan tehdä joko tutkittavien kotona tai laboratoriossa. Videot pisteytettiin Crittendenin (2004) käsikirjan mukaan. Pisteytyksessä arvioidaan äidin sensitiivisyyttä ja vauvan yhteistyökykyä seitsemän eri osa-alueen kautta. Seitsemän vuorovaikutuksessa arvioitavaa osa-aluetta ovat äidin ja vauvan 1) kasvojen ilmeet, 2) ääni, 3) asento ja kehonkieli, 4) tunneilmaisu, 5) vuorottelu leikin sisällä, 6) kontrolli leikkitoimintojen välillä sekä 7) aktiviteetin valinta. Ensimmäiset neljä osa-aluetta arvioivat vuorovaikutuksen emotionaalisuutta, viimeiset kolme puolestaan sitä, kuinka adekvaatisti äiti tulkitsee vauvan viestejä ja reagoi niin ja kuinka ikätasoon nähden sopivaa äidin tarjoama aktiviteetti on. Äidin käyttäytyminen jaotellaan seitsemän edellä kuvatun osa-alueen pisteytyksen pohjalta kolmeen asteikkoon; sensitiiviseen, kontrolloivaan ja reagoimattomaan vuorovaikutustyyliin. Kontrolloiva ja reagoimaton vuorovaikutustyyli jakautuvat vielä piilotettuun ja avoimeen luokkaan. Vauvan vuorovaikutuskäyttäytyminen puolestaan jakautuu neljään asteikkoon, jotka ovat yhteistyökykyinen, pakonomaisesti käyttäytyvä, vaikea ja passiivinen. Pisteytyksessä annettiin yhteensä 14 pistettä sekä äidille että vauvalle erikseen. Jokaisen seitsemän osa-alueen kohdalla joko äidille ja vauvalle annettiin jakamattomat 2 pistettä yhteen luokkaan (esim. sensitiivisyyteen tai yhteistyökykyyn) tai jaettiin ne kahden luokan kesken. Tulosten analysoimisessa käytettiin kunkin asteikon pohjalta muodostettuja summamuuttujia. Tässä tutkimuksessa summamuuttujiksi ei eroteltu erikseen piilotettua ja avointa kontrollia/ reagoimattomuutta, sillä niiden luokittelu oli analyysissä hyvin vaikeaa ja ajoittain epäselvää. Videoiden analysoinnin ja koodaamisen suorittivat kaksi henkilöä, joista toinen oli saanut menetelmän käyttöön koulutuksen (toinen koodaaja oli tämän tutkielman kirjoittaja). Suurin osa 16

videoista analysointiin niin, että ne katsottiin ensin erikseen ja molemmat arvioitsijat tekivät yksin alustavat pisteytykset. Lopullinen pisteytys tehtiin yhdessä vertailemalla alustavia pisteitä ja katsomalla videoita vielä uudestaan läpi. Menetelmäkoulutuksen saanut henkilö ei videoiden analysointivaiheessa tiennyt koehenkilöiden taustatietoja. Vauvan temperamentti Temperamenttia mitattiin Rothbartin (1981) kehittämällä vauvan käyttäytymisen arviointiin tarkoitetulla kyselylomakkeella (Infant Behavior Questionnaire; IBQ), jonka äidit täyttivät tutkimuksen toisessa vaiheessa vauvan ollessa 4-5 kuukauden ikäinen. Kyselylomakkeessa on yhteensä 94 vauvan käyttäytymistä kuvaavaa osiota (esim. ei välittänyt vaikka joutui odottamaan ruokaa ), joihin äidit vastasivat 7-portaisella asteikolla (1= ei koskaan, 7= koko ajan). Äitejä pyydettiin arvioimaan vauvan käyttäytymistä kuluneen viimeisen viikon aikana. Kuvaukseen oli mahdollista vastata myös ei sovi, jos äiti ei ollut ollut lapsen kanssa kyseisessä tilanteessa viimeisen viikon aikana. Mittarin osioiden pohjalta muodostettiin summamuuttujat, jotka kuvaavat vauvan temperamentin eri osa-alueita (dimensiot). Temperamenttidimensioita ovat vauvan 1) aktiivisuustaso (14 osiota, esim. syönnin aikana heilutteli käsiään ), 2) hymyilevyys (14 osiota, esim. kun kylvetit vauvaa, kuinka usein hän hymyili ), 3) pelko (12 osiota, esim. säikähti ja hätääntyi kuullessaan voimakkaita tai äkillisiä ääniä ), 4) turhautumisalttius (22 osiota, esim. hermostui, kun ei saanut haluamaansa ), 5) orientaation kesto (11 osiota, esim. leikki yhden esineen tai leikkikalun kanssa vähintään viiden minuutin ajan ) ja 6) rauhoittuvuus (10 osiota, esim. vauva rauhoittui, kun keinuttelin häntä ). Vauvan temperamentti jaoteltiin kuuden edellä kuvatun dimension pohjalta kahteen ulottuvuuteen; positiiviseen ja negatiiviseen reaktiivisuuteen. Positiivinen reaktiivisuus muodostettiin yhdistämällä summamuuttujiksi vauvan aktiivisuustasoa, hymyilevyyttä, orientaation kestoa ja rauhoittuvuutta kuvaavat temperamenttidimensiot. Negatiivinen reaktiivisuus puolestaan muodostettiin yhdistämällä summamuuttujiksi dimensiot, jotka kuvaavat vauvan pelkoa sekä turhautumisalttiutta. Analyyseissä käytettiin alkuperäisiä temperamenttidimensioita ja niiden pohjalta muodostettuja reaktiivisuuden ulottuvuuksia. Temperamenttidimensioiden ja -ulottuvuuksien reliabiliteetit vaihtelivat 0.72:n ja 0.83:n välillä. 17

3.3 Tilastolliset analyysit Äidin huumeiden käytön yhteyttä äidin ja vauvan vuorovaikutustyyleihin (äidin sensitiivisyys, kontrolloivuus ja reagoimattomuus sekä vauvan yhteistyökykyisyys, pakonomaisuus, vaikeus ja passiivisuus) analysoitiin ristiintaulukoinnin sekä kahden riippumattoman otoksen t-testin avulla. Koska osa vuorovaikutustyyleistä (äidin kontrolloivuus ja reagoimattomuus sekä vauvan pakonomaisuus ja vaikeus) eivät olleet normaalisti jakautuneita, päihteiden käytön yhteyttä vuorovaikutustyyleihin tarkasteltiin näiden vuorovaikutustyylien osalta myös parametrittoman Mann-Whitneyn U-testin avulla. Temperamenttiulottuvuuksien (vauvan positiivinen ja negatiivinen reaktiivisuus) sekä alkuperäisten temperamenttidimensioiden (vauvan aktiivisuustaso, hymyilevyys, rauhoittuvuus, orientaation kesto, pelko ja turhautumisalttius) yhteyksiä äidin ja vauvan vuorovaikutustyyleihin analysoitiin Pearsonin korrelaatiokertoimen avulla. Tarkasteltaessa sitä, muokkaako vauvan temperamentti huumeiden käytön ja vuorovaikutustyylien välistä yhteyttä, suoritettiin kaksisuuntaisen varianssianalyysi, jonka avulla tutkittiin äidin huumeiden käytön ja vauvan temperamentin yhdysvaikutusta. 4. TULOKSET 4.1 Aineiston kuvaus Tutkimukseen osallistuneet äidit olivat lapsen syntyessä iältään 18-41 -vuotiaita (iän keskiarvo 30.37, keskihajonta 4.93). Heistä ensisynnyttäjiä oli 46,3 %, 33,3 %:lla oli ennestään yksi lapsi ja 20,4 %.lla 2-4 lasta. Äideistä 44,4 % raportoi olevansa avioliitossa, 38,9 % avoliitossa ja 13 % elävänsä yksin tai eronneena yksinhuoltajana. Koulutukseltaan korkeakoulututkinnon suorittaneita oli 24,1 %, opistotasoinen koulutus oli 22,2 %:lla ja jokin alemman tason koulutus (peruskoulu, ylioppilastutkinto tai ammatillinen tutkinto) 50 %:lla äideistä. Raskausaikana lähes puolella (43,4 %) oli pysyvä työpaikka. Lisäksi jollakin tavalla työelämässä mukana (tilapäisessä työsuhteessa, osa-aikatyössä tai työllistettyinä) oli 15,1 % äideistä. Kotiäitejä oli 22,6 %, opiskelijoita 7,5 %, eläkkeellä olevia 1,9 % ja työttömiä 9,4 %. Taulukossa 1 on esitetty ne äidin elämäntilannetta kuvaavat muuttujat, joiden suhteen huumeille altistuneiden ryhmä ja verrokkiryhmä erosivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Tulokset osoittivat, että huumeille altistuneet äidit olivat verrokkiryhmän äitejä useammin eronneita tai 18

yksinhuoltajia. Parisuhteessa huumeille altistuneista äideistä oli 61,9 % ja verrokkiryhmän äideistä 97 %. Ryhmien välillä oli eroja myös kouluttautuneisuudessa; huumeille altistuneista äideistä suurimmalla osalla oli jokin alemman tason koulutus (peruskoulu, ylioppilastutkinto tai ammatillinen koulutus) ja ainoastaan kolme heistä oli suorittanut opistotason tai korkeakoulutason tutkinnon. Verrokkiryhmän äidit puolestaan jakautuivat melko tasaisesti eri koulutusryhmiin. Työtilanteen suhteen ryhmät erosivat siten, että verrokkiryhmän äidit olivat huumeille altistuneita äitejä useammin vakituisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa. Merkitseviä eroja ei ollut havaittavissa siinä, oliko äideillä ennestään lapsia. Ensisynnyttäjiä oli huumeille altistuneiden ryhmässä 52,4 % ja verrokkiryhmässä 42,4 % (x^2(2)=1.41, p= ns.). Taulukko 1. Äidin elämäntilannetta kuvaavat muuttujat, joiden suhteen huumeille altistuneiden ryhmä ja verrokkiryhmä erosivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan (frekvenssit, prosentit ja tilastollisen analyysin tunnusluvut). Huumeille altistuneiden ryhmä Verrokkiryhmä n % n % x^2 p Eronnut tai yksinhuoltaja 8 38,1 1 3,0 11.36 (1).001 Koulutus 14.37 (2).001 korkeakoulu 1 4,8 12 36,4 opistotaso 2 9,5 10 30,3 alempi taso 18 85,7 11 33,3 Työtilanne 13.27 (3).004 Työssä 6 28,6 25 78,1 Työtön 4 19,0 1 3,1 Kotiäiti 8 38,1 4 12,5 Muu(opiskelu, eläkkeellä) 3 14,3 2 6,3 Raskaudenaikaisten riskitekijöiden tarkastelu osoitti, että raskauden aikana kaikista tutkimusjoukon äideistä 29,8 %:lla oli korkeaa verenpainetta, 22,8 %:lla korkeat sokeriarvot, 28,1 %:lla supistuksia, 5,3 %:lla epänormaalit maksa-arvot, 8,8 %:lla veristä vuotoa, 1,8 %:lla keskenmenon vaara, 8,8 %:lla poikkeamia ultraäänitutkimuksissa ja 35,1 %:lla äideistä muita riskitekijöitä (mm. anemia, kaksosraskaus, jokin perussairaus). Verrokkiryhmän äideillä todettiin olevan huumeille altistuneiden ryhmän äitejä tilastollisesti merkitsevästi useammin kohonneet sokeriarvot raskauden aikana (x^2(1)=9.10, p=.003) ja heillä ilmeni myös (marginaalisesti) merkitsevästi useammin korkeaa verenpainetta (x^2(1)=3.24, p=.07) ja muita riskitekijöitä (x^2(1)=3.08, p=.079), kuten kohdunsuun avautumisen, anemian, jonkin perussairauden, kaksosraskauden tai sikiön kasvun hidastumisen aiheuttanut riski. 19