Meditaatio- ja hengitystekniikat parantamisen ja itsetutkiskelun metodeina

Valde Orrenmaa 79302 Asklepios-opintokokonaisuus Lopputyö Kevät 2014 Meditaatio- ja hengitystekniikat parantamisen ja itsetutkiskelun metodeina Johdanto Erilaiset meditaatio- ja hengitystekniikat ovat asklepios-kokonaisuuden kannalta mielenkiintoisia, sillä ne avaavat ovia ihmismieleen ja terveyteen. Tekniikoiden käyttö on yleistynyt ja levinnyt paljon viime vuosikymmenenä niin kansan kuin tieteen parissa, ja uusia tutkimustuloksia tulee kasvavalla tahdilla. Erityisesti mindfulness (tietoisuustaito/ tietoinen läsnäolo) on kasvattanut suosiotaan, ja se kuuluu nykyään myös kognitiivisten psykoterapioiden menetelmiin. Vaikka tutkimustuloksia meditaation vaikutuksista alkaa olla jo melkoisesti, on syytä pitää mielessä se, että syvällisiä ja täysin yleistettäviä johtopäätöksiä ei voida vielä vetää, vaan tutkimusta tarvitaan vielä lisää. Lisäksi erilaisia meditaatiotekniikoita on huomattavan paljon, jolloin niiden vaikutuksetkin ovat todennäköisesti erilaisia. Joka tapauksessa toistaiseksi tehdyt tutkimukset ovat nostaneet esille hyvin mielenkiintoisia mahdollisuuksia, ja ne kannustavat vahvasti jatkotutkimusten tekemiseen (ja meditaation harjoittamiseen!). Esittelen tässä esseessä lyhyesti joitain tieteellisiä tutkimuksia meditaatiosta, jonka jälkeen suhteutan lääketieteellisesti painottunutta länsimaista suhtautumista meditaation alkuperäiseen kontekstiin. Lopuksi esittelen länsimaissa kehitettyä ja jokseenkin erikoista holotrooppista hengitystekniikkaa, sillä se on tekniikka johon saatetaan suhtautua ristiriitaisesti, mutta jolla on 1

mahdollisesti suuri potentiaali mielen ja ruumiin parantamisessa ja tutkiskelussa, ja joka olisi mielestäni hyvä tuoda akateemisen keskustelun ja tutkimuksen pariin. Pitkäaikais-meditoijat Pitkäaikais-meditoijien tutkiminen voi olla lupaava keino saada tietoa korkeatasoisista kognitiivisista ja affektiivisista prosesseista (Lutz & al. 2004), mielen vaikutuksesta kehoon, sekä ylipäätään mielen potentiaalista. Yhdessä tutkimuksessa pitkäaikais-meditoijilla huomattiin meditaation aikana selkeää säätelyä histoni-geeni-muutoksissa ja inflammatoristen geenien ilmaantumisessa, hyvään suuntaan. Tutkimus kannustaa jatkotutkimuksiin siitä, miten meditaatio voi auttaa kroonisten tulehdustilojen hoidossa. Tulokset voivat selittää osin mindfulnesiin perustuvien hoitokeinojen terapeuttista mekanismia. (Kaliman & al. 2014.) Tutkimuksessa, jossa Tiibetin buddhalaisia meditoijia pyydettiin luomaan mieleen pyyteetön rakkauden ja myötätunnon mielentila jolla ei ole erityistä kohdetta, huomattiin voimakasta gamma-taajuuden värähtelyä ja laaja-alaista synkronisaatiota. Ylipäätään meditoijien aivojen normaali aktiivisuus verrattuna kontrolliryhmään osoittaa siihen suuntaan, että aivojen tavalliseen lepotilaan voidaan vaikuttaa pitkäaikaisella meditaatiolla. Tutkimus puoltaa näkemystä, että tarkkaavaisuutta ja affektiivisia prosesseja, joihin gamma-taajuuksien synkronisaatio saattaa viitata, voidaan harjoitella ja opetella. (Lutz & al. 2004.) Yhdessä tutkimuksessa tutkittiin, onko kokeneilla buddhalaisilla meditoijilla parempi kyky hallita tunteellisia prosesseja liittyen rationaaliseen taloudelliseen päätöksentekoon tutkijoiden käyttämässä ultimatum-pelissä 1. Buddhalaiset meditoijat hyväksyivät epäreilun jaon yli puolissa tapauksista, kun taas kontrolliryhmässä hyväksyttiin vain neljäsosa tapauksista. Tulokset viittaavat siihen, että meditaatiolla voidaan mahdollisesti vaikuttaa päätöksenteon rationaalisuuteen. (Kirk & al. 2011.) Zen-meditaation on spekuloitu tuovan hyödyllisiä ja pitkäaikaisia vaikutuksia stressin vähennyksestä kognitiivisten toimintojen kehittymiseen. Yhdessä tutkimuksessa tutkittiin ikääntymiseen liittyvää harmaan aineen määrän vähentymistä aivoissa ja keskittymiskyvyn huonontumista. Zen-meditoijilla ikääntyminen ei tuonut selkeästi mukanaan oletettuja muutoksia. Tutkimus viittaa siis siihen suuntaan, että säännöllisellä meditaatiolla voi olla aivoja suojelevia 1 kaksi osanottajaa, jotka saavat jakaa tietyn summan rahaa (esim 20e) ensimmäisen osanottajan määräämällä tavalla. Kun hän on määrännyt määrät (esim minä saan 19e, sinä 1e), saavat molemmat osanottajat kyseisen summan, jos molemmat hyväksyvät jaon. Jos jompikumpi ei hyväksy jakoa sopivaksi, ei kumpikaan saa mitään. Tutkimuksen lähtökohta on se, että epähyväksyntä ei ole rationaalista, vaikka se onkin yllättävän yleistä. 2

vaikutuksia ja että se voi estää ikääntymiseen liitettyä kognitiivista rappeutumista. (Pagnoni & Cekic 2007.) Tiibetiläinen t-gummo-meditaatio on liitetty hämmästyttäviin kykyihin lämmittää kehoa hyvin kylmissäkin olosuhteissa, ja tätä on myös tutkittu. Tutkimuksissa selvisi, että meditaation lämmitysvaikutuksessa on kaksi komponenttia: somaattinen (tietynlainen hengitys) ja neurokognitiivinen (visualisaatio), jotka yhdessä muodostavat pysyvän lämmöntuoton. Tutkimus todensi siis sen, että g-tummo meditaatio todella lämmittää huomattavasti kehon lämpötilaa. Kontrolliryhmän (ei-meditoijia) osallistuminen pelkästään hengitysharjoitukseen viittaa siihen suuntaan, että ei-meditoijat voisivat käyttää g-tummo meditaation tiettyjä osia säätelemään ruumiin lämpötilaa, jolla voi olla vaikutuksia terveyden parantamiseen ja kognitiivisen suorituksen säätelyyn. (Kozhevnikov & al. 2013.) Meditaatio ja kokemattomat meditoijat Useita tutkimuksia on tehty mindfulnesiin perustuvan kahdeksan viikkoa kestävän meditaatioharjoitusohjelman vaikutuksista ihmisille, jotka eivät ole ennen meditoineet. Koko aivon anatomisessa analyysissa havaittiin kasvua useilla alueilla (posterior cingulate cortex, temporoparietal junction ja pikkuaivot) verrattuna kontrolliryhmään. Nämä viittaavat harmaan aineen kasvuun aivojen alueilla, jotka liittyvät oppimis- ja muistiprosesseihin, tunnesäätelyyn, itseviittaavaan prosessointiin (self-referential processing) ja muiden mielen ymmärtämiseen (perspective taking). (Hölzel & al. 2011.) Toisessa tutkimuksessa huomattiin kahdeksan viikon jakson jälkeen selkeitä vaikutuksia aivo- ja immuunitoimintaan. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että meditaatio voi muuttaa aivo- ja immuunitoimintaa myönteisillä tavoilla, ja siksi peräänkuuluttaa tarvetta lisätutkimuksille. (Davidson & al. 2003.) Tutkimuksissa on huomattu, että sekä kokeneilla meditoijilla sekä ensimmäistä kertaa kahdeksan viikon jaksoon osallistuneilla on meditaation aikana matalampi amygdala-reaktio tunnepitoiseen ärsykkeeseen. Yhdessä tutkimuksessa selvitettiin, miten kahdeksan viikon meditaatio-jakso vaikuttaa amygdala-reaktioon silloin, kun tutkittava ei ole meditatiivisessa tilassa (eli normaalissa mielentilassa): tulokset viittaavat siihen, että meditaation aikana tapahtuvat muutokset tunteiden prosessoinnissa siirtyisivät myös ei-meditatiivisiin tiloihin. Tulokset ovat yhteneväisiä sellaisen hypoteesin kanssa, että meditaatio voi tuottaa oppimista joka ei ole ärsyke- tai tehtäväkohtaista vaan prosessikohtaista, ja voi siksi johtaa pysyviin muutoksiin mentaalisissa toiminnoissa. (Desbordes & al. 2012.) 3

Mindfulnesiin perustuvalla kognitiivisella terapialla on tutkittu olevan lisäarvoa tavanomaisten hoitokeinojen ohella ihmisille, joilla on riskinä masentua uudestaan masennuksen jälkeen. Sen on huomattu olevan masennuslääkkeitä tehokkaampi keino jäljelle jäävien masennusoireiden ja psykiatrisen komordibiteetin 2 vähentämisessä sekä fyysisen ja psykologisen elämänlaadun parantamisessa. Tutkimuksessa mindfulness-pohjainen terapia vähensi huomattavasti myös masennuslääkkeiden käyttöä. Mindfulnes-terapiasta voi tulla vaihtoehtoinen hoitomuoto uudelleenmasennuksen ennaltaehkäisemiseksi masennuslääkkeitä käyttäville potilaille. (Kuyken & al. 2008.) Laajassa meta-analyysissä mindfulness-ohjelmille todettiin, että niillä on mm. kohtalaista näyttöä ahdistuksen, masennuksen ja kivun parantamiseen sekä vähäistä näyttöä stressin ja elämän laatuun liittyvän mielenterveyden parantamiseen. Tutkimus totesi, että lääkäreiden tulisi olla tietoisia siitä, että meditaatio-ohjelmat voivat tuottaa vähäisiä tai kohtalaisia tuloksia useiden negatiivisten osa-alueiden vähennyksessä liittyen psykologiseen stressiin. (Goyal & al. 2014.) Yhdessä tutkimuksessa tulokset viittasivat siihen, että meditaatio auttaa oppilaita palauttamaan mieleen paremmin aikaisemmin luennolla saatuja tietoja (Ramsburg & Youmans 2013), joten ehkäpä tämäkin essee jää paremmin mieleesi jos harjoitat meditaatiota. Buddhalaisesta kontekstista Edellä esitetyt tulokset ovat monella tapaa kiinnostavia, mutta on syytä pitää mielessä, että niissä meditaatio on irti alkuperäisestä kontekstistaan. Meditaatio ei ole esimerkiksi buddhalaisuudessa ensisijaisesti lääketieteellinen väline, vaan se on systemaattinen keino tarkastella mielen todellista olemusta ja siten päästä irti kärsimyksestä ja maailmaan takertumisesta. Meditaation kautta saavutetut terveydelliset edut, kuten myös erilaiset yliluonnolliset voimat tai taidot ovat siinä suhteessa meditaation sivutuotteita, eikä perinteisesti meditaatiota tule harjoittaa itsessään näiden vuoksi. Buddhalaisesta näkökulmasta meditaation hedelmiin takertuminen lisää yhtälailla kärsimystä. Tajunta/mieli on tieteelle hyvin hankala ilmiö monessakin suhteessa, vaikka kummallista kyllä se on oleellisesti osa meitä, emmekä me myöskään voisi olla tieteilijöitä ilman subjektiivista tajuntaamme. Ongelma tieteen näkökulmasta onkin se, että tajunta on lähtökohtaisesti subjektiivista, eikä tieteellisen materialismin mukaan kukaan voi päästä suoraan käsiksi toisen 2 kahden tai useamman sairauden yhtäaikainen esiintyminen, joilla mahdollisesti yhteinen taustatekijä 4

tajuntaan. Siksi nykyinen tiede, pyrkiessään niin sanottuun objektiivisuuteen, pyrkii eliminoimaan kaiken subjektiivisen tarkastelun, eikä tieto tajunnasta siksi voi perustua ihmisten omakohtaisille kokemuksilleen omasta tajunnasta. Siksi tiede käyttää meille kaikille tuttua kolmannen persoonan lähestymistapaa hankkiessaan tietoa tajunnasta, kuten esimerkiksi neurotiedettä. Silloin tietynlaiseksi ongelmaksi tulee se, että tiede kykenee tarkastelemaan tajuntaa vain välikäsien kautta, kuten esimerkiksi neurotiede aivojen, tai psykologia kyselyiden ja käytöksen kautta, eivätkä ne pääse tajuntaan suoraan käsiksi. Toki jotkut rinnastavat esimerkiksi aivot ja tajunnan toisiinsa, mutta ihmisen kokemuksesta käsin jotain tuntuisi jäävän tämän tarkastelun ulkopuolelle: mieli voi olla toki oleellisesti yhteydessä aivoihin, mutta se ei käy järkeen, että ajatukseni on sama asia, kuin tietty sähkökemiallinen muutos aivoissani. Ajatus on ajatus, ja sähkökemia on kemiaa ja fysiikkaa. Länsimaiselle tajunnantutkimukselle meditaatio ja seuraavassa kappaleessa esiteltävä holotrooppinen hengitystekniikka näyttäisivät tuovan mielenkiintoisen täydennyksen ensimmäisen persoonan tarkastelutavallaan. Psykologia hylkäsi aikoinaan introspektion validina tajunnan tarkastelutapana, sillä eri koulukuntien tulokset poikkesivat liikaa toisistaan. Huomattiin, että eri koulukuntien käyttämät teoriat ikään kuin toteuttivat itsensä, jolloin tajunnasta löydettiin se, mitä sieltä lähdettiin etsimään. Subjektiivisuudesta ei päästy millään eroon, jolloin pääteltiin, että tajunnan tieteellisessä tarkastelussa oman tajunnan tarkastelu ei voi olla pätevää. Mutta esimerkiksi Dalai Lama ja jotkut länsimaiset tutkijat näkevät aikaisessa introspektiossa ongelmana sen, ettei heillä ollut käytössä buddhalaisen meditaation 3 kaltaista systemaattista metodia. (Hayward & Varela 1992, 85-86.) Ajatuksena on, että opastetun meditaation avulla tajunnasta ja sen tarkastelusta opitaan poistamaan ajan kanssa omia käsitteellisiä ennakko-oletuksia, ja ylipäätään se opitaan hiljentämään siten, etteivät ajatukset laukkaa satunnaisesti ja jatkuvasti toisesta toiseen. Vasta kun oman mielen on oppinut hiljentämään, on sitä mahdollista alkaa tarkastelemaan luotettavasti. Buddhalaisuuden mukaan tällä tavalla voi päästä käsiksi mielen ja todellisuuden erilaisiin osatekijöihin, kuten esimerkiksi alitajuisiin vaikuttimiin, ja parhaimmillaan mielen olemukseen, jota buddhalaisuuden parissa kuvataan kirkkaana valona tai tyhjyytenä.(hayward & Varela 1992, 107-108, 115-117; Dalai Lama 2006, 165, 169.) Tämä asenne ei luonnollisesti vakuuta kaikkia, ja joku voisi esittää, että buddhalaiset projisoivat oman (uskonnollisen) näkemyksensä tajunnan tarkasteluun, ja löytävät sieltä asiat, mitä olettavat sieltä löytyvän. Joka tapauksessa buddhalainen meditaatio ja filosofia, sekä länsimainen tiede ja mielentutkimus ovat kohteensa kanssa hyvin limittäisiä ja voivat parhaimmassa tapauksessa täydentää jollain tavalla toisiaan. 3 buddhalaista meditaatiota on useanlaista, mutta sen useita traditioita yhdistää shamatan ( mindfulness ) ja vipashyanan ( awareness practice ) käyttö (Hayward & Varela 1992, 87-88). 5

Holotrooppinen hengitystekniikka Holotrooppinen hengitystekniikka on kokeellinen itsetutkiskelun ja psykoterapian metodi. Sen on kehittänyt Stanislav Grof, psykiatri, tieteellisen psykedeelitutkimuksen uranuurtaja ja transpersoonallisen psykologian keulahahmo 1970-luvulla Esalen instituutissa Kaliforniassa. Tekniikka on kokonaisvaltaisuudessaan Asklepios-opintojakson kannalta mielenkiintoinen, sillä siinä käytetään meditatiivista hengitystekniikkaa ja holotrooppisia tietoisuudentiloja, musiikkia, kehotyöskentelyä, kosketusta, ryhmäkeskustelua, taidetta ja itseilmaisua kehon ja mielen parantamiseen. Se yhdistelee käytäntöä ja teoriaa modernista tietoisuustutkimuksesta, syvyyspsykologiasta, transpersoonallisesta psykologiasta, idän henkisistä filosofioista sekä samanistisesta parantamisesta, joten se eroaa huomattavasti tavanomaisesta psykoterapiasta. (Grof 2012, 81-82.) Uniikkia muihin syvyyspsykologian ja humanistisen psykologian kokeellisiin metodeihin siinä on se, että siinä käytetään hyödyksi holotrooppisten tietoisuudentilojen terapeuttista potentiaalia. Tällaiset tietoisuudentilat ovat tavanomaiselle psykologialle ja psykiatrialle tuntemattomia ja ne haastavat nykyistä tiedettä sisällyttämään oletuksiin ja teorioihin ihmismielen syvimpiä puolia. Holotrooppiset tietoisuudentilat ovat muuntuneiden tietoisuudentilojen alakategoria, joissa tapahtuu parantumisprosessia. Grofin mukaan tällaisia tietoisuudentiloja käytetään hyväksi ympäri maailmaa esimerkiksi samanistisissa kulttuureissa. Niissä tietoisuus muuttuu syvällisellä tavalla, mutta ei menetä toimintakykyään kuten esimerkiksi delirium-tiloissa. Kokemuksia voi olla vaikea kuvailla ja kuvitella, sillä niissä esimerkiksi tunneskaala voi olla hyvin kaukana ns. tavallisista kokemuksista (esim. ekstaattisesta onnesta ja ennen kokemattomasta täydellisestä rauhasta äärimmäisiin kauhun tunteisiin), ja niissä melko tavanomaista ovat ns. transpersoonalliset kokemukset 4, jotka tulkitaan usein mystisiksi/henkisiksi/yliluonnollisiksi. Yksi transpersoonallisen psykologian väittämä on, että nykyinen vahvasti materialismiin perustuva tieteellinen paradigma on osittain vanhentunut ja kaipaa päivitystä. Holotrooppinen hengitystekniikka tarjoaakin uusia ja syviä näkökulmia tietoisuuteen ja psyykeeseen, terveyteen ja sairauteen. (Grof 2012, 29-31, 81-82.) Istunnot tapahtuvat usein ryhmässä (n.10-25 hlöä) yhden tai useamman koulutetun ohjaajan valvonnassa, joissa osanottajat toimivat pareittain toisen ollessa omalla vuorollaan hengittäjän vahti 4 Transpersoonalliset kokemukset voidaan määritellä kokemuksiksi, joihin kuuluu tietoisuuden laajeneminen tavallisten egon rajojen, ja normaalien ajan ja paikan rajoitusten ulkopuolelle (Grof 2009, 158). 6

ja turva. Muutaman tunnin mittaisessa istunnossa intensiivisten holotrooppisten tietoisuudentilojen aikaansaamiseksi käytetään erityistä hengitystekniikkaa, sopivaa musiikkia ja kehotyöskentelyä. Istunnot ovat hyvin erilaisia kestoltaan ja sisällöltään eri ihmisten kesken kuin myös saman ihmisen eri istunnoissa. Hengitys tehdään ainakin aluksi hyvin syvästi ja tavallista nopeammin 5, kunnes hengittäjä löytää oman rytminsä. Tarkasti valikoitu musiikki on apuna muistojen mieleen palauttamisessa ja kokemusten integroinnissa: se auttaa usein avaamaan alitajunnan ovia samalla toimien erikoisten ja mahdollisesti pelottavienkin kokemusten kiintopisteenä. Musiikille ja hengitykselle on tärkeä antautua ja antaa niiden viedä mukanaan, ja istunnon aikana tulisi välttää liiallista intellektuellista analysointia. Tarvittaessa hengittäjän vahti voi antaa sanallista tai fyysistä tukea, sillä esimerkiksi regressoituessaan lapsuuden tai syntymän traumoihin voi hengittäjä olla todella avuton ja tarvita tukea ja turvallisuuden tunnetta. Lisäksi tarvittaessa ohjaajat voivat auttaa prosessien etenemisessä erityisellä kehotyöskentelyllä. (Grof 2012, 83-100.) Istunnon aikana on tärkeä antaa spontaanien tapahtumien, kuten kaikenlaisten kokemusten, äänien, asentojen ja liikkeiden tulla ja tapahtua itsestään. Istunnot voivatkin näyttää ja kuulostaa ulkopuolisen silmissä toisinaan melko hurjilta 6. Tavallisesti istuntojen aikana tietoisuuteen nousseet alitajuiset materiaalit ja ongelmat ratkeavat spontaanisti, ja istunnon lopussa hengittäjät ovat tunteellisesti vapautuneessa ja syvästi rentoutuneessa meditatiivisessa tilassa. Monet ovat sanoneet olevansa enemmän rentoutuneita, kuin ikinä ennen elämässään. Istunnon jälkeen kokemusta puretaan kehollisesti piirtäen tai tekemällä savesta hahmoja ja kuvioita, ja sanallisesti ryhmäkeskusteluin. Kokemusten jakamisessa pyritään luomaan mahdollisimman avoin ja turvallinen tunnelma, joka on omiaan syventämään terapeuttista prosessia. Tarvittaessa käytetään myös seurantakyselyitä ja muita täydentäviä metodeja. (Grof 2012, 82-83, 108.) 5 Nykyisessä lääketieteessä nopean hengityksen katsotaan johtavan ns. hyperventilaatio syndroomaan, jonka fysiologiset reaktiot ovat erityisesti jännitykset käsissä ja jaloissa, ja joka pyritään estämään vahingollisena prosessina. Yli 35 000 holotrooppista istuntoa on Grofin mukaan osoittanut tämän vääräksi. Useilla, muttei kaikilla, se aiheuttaa hyvin monenlaisia ja erilaisia fyysisiä ja mielellisiä reaktioita, mutta esimerkiksi fyysiset reaktiot etenevät usein orgasmin kaltaisesti päättyen syvään rentoutumiseen ja holotrooppisiin tiloihin, eivätkä ne ole vaarallisia. Lisäksi istuntojen määrän kasvaessa hengittäjän fyysiset reaktiot usein vähenevät huomattavasti. Grofin mukaan tällainen on ihmisen sisäänrakennettu parantamisvoima, jota tulisi tukea ja kannustaa ennemmin kuin estää. (Grof 2012, 95.) 6 Olen itse ollut kerran mukana vastaavanlaisessa istunnossa, jossa käytettiin samaa hengitystekniikkaa kuin holotrooppisessa hengitystekniikassa, mutta ilman musiikkia ja systemaattista loppukäsittelyä. Ryhmän koko oli n. 30 henkilöä ja sen aikana eri ihmisillä tapahtui ainakin seuraavia asioita: tärinää, huutoa, oudoilla kielillä puhumista, outoja eläimellisiä asentoja, sikiöasentoja yms, toki useimmilla ei ollut näin selkeitä ilmaisuja. Myös henkilökohtaiset kokemukset olivat erikoisia, kuten kokemus valosta tunnelin päässä, kokemus avaruusmatkustamisesta, kokemuksia syvästä rauhallisuudesta, traumaattisia muistoja omasta elämästä, pistelyä sormissa tai muualla ruumiissa jne. Kun istunto oli loppunut, kukaan osanottaja ei sanonut kokemuksen olleen kielteinen, vaikkakin saattoi joutua kokemaan outoja tai käymään läpi vaikeita asioita. 7

Holotrooppisen hengitystekniikan teoriaa Istunnossa tuetaan mahdollisimman pitkälle spontaanisuutta ja prosessien ja paranemisen itsenäistä etenemistä, eikä siinä pyritä tulkitsemaan ja selittämään kokemuksia tavanomaisen psykoterapian mallin mukaisesti. Grofin mukaan holotrooppisissa tiloissa päästään käsiksi tavanomaisen psykoterapian kohteena olevan alitajunnan biograafiseen ainekseen, mutta myös perinataalisiin (synnytystä edeltäviin) ja transpersoonallisiin kokemuksiin, joihin verbaaliset metodit eivät pääse käsiksi. Myös erityisen traumaattiset tapahtumat ovat vaikeita käsitellä ja integroida sanallisissa terapioissa, mutta holotrooppisen hengitystekniikan avulla niiden mieleen palautumien ja turvallinen uudelleenkokeminen on helpompaa. Melko yleistä on oman syntymätrauman uudelleenkokeminen ja sen mukana tuoma valtava psykologinen helpotus. Grofin mukaan holotrooppiset tietoisuudentilat toimivat ikään kuin sisäisenä skannerina tuoden itsestään tietoiseen käsittelyyn alitajunnan tunnepitoisimpia ja traumaattisimpia aineksia. Täten se vertautuu esimerkiksi LSD-psykoterapiaan, jonka toimintamallit ovatkin toimineet holotrooppisen hengitystekniikan kehittämisen innoittajina. (Grof 2012,, 111-112.) Grof haluaisi lisätä mahdollisimman paljon akateemista keskustelua Holotrooppisesta hengitystekniikasta, sillä sitä ei ole testattu tieteellisesti riittävän systemaattisesti. Menetelmänä se on erikoinen ja mielenkiintoinen, halpa ja mahdollisesti hyvin tehokas, vaikkakaan sen toimivuudesta (erityisesti kaikille ihmisille) ei ole takuuta. Lisätutkimukset olisivat siis tarpeen 7. Toki sen tehosta on jonkin verran näyttöä, sillä useat ihmiset ovat päässeet yli vuosia kestäneestä masennuksista ja fobioista, ja useiden itsetunto ja luottamus on parantunut radikaalisti. Useat osanottajat ovat verranneet muutaman holotrooppisen istunnon tehoa vuosia kestäneeseen sanalliseen terapiaan. Myös monet psykosomaattiset vaivat kuten migreenit tai astmat ovat parantuneet sen avulla kokonaan tai osittain. Parantuminen ei ole rajoittunut emotionaaliseen ja psykosomaattisiin ongelmiin, vaan myös jotkut fyysisenä pidetyt taudit kuten krooniset infektiot ovat parantuneet. Grof painottaa että on luonnollista että edellä esitetyt teoriat ja tulokset voivat olla vaikeita hyväksyä ja ymmärtää, jos ei ole itse kokenut vastaavanlaista kokemusta. (Grof 2012, 87, 112-113.) Loppupäätelmät 7 Venäläisiä tutkimuksia on tehty ilmeisesti jonkin verran, mutta en ehtinyt saada niitä käsiini 8

Erilaiset meditaatio- ja hengitystekniikat ovat selkeästi vallanneet alaa länsimaisesta kulttuurista, eikä ilman syytä. Tästä kertovat esimerkiksi jatkuvasti kasvavat tutkimukset ja tutkimustulokset. On mielenkiintoista pohtia, minkä vuoksi tietyt tekniikat kasvattavat suosiotaan ja tulevat fokusoituneemman tutkimuksen pariin kuin toiset, kuten esimerkiksi mindfulnesin kohdalla on käynyt. Ehkäpä tieteellisesti on helpointa valita yksi toimiva ja yksinkertainen tekniikka ja kehittää ja tutkia sitä. Meditaatiotekniikoita ja kaikenlaisia muita nykyajan itseparannustekniikoita (regressioterapiat, hypnoosit, joogan monet muodot, NLP, holotrooppinen hengitystekniikka jne.) on vaikea erottaa toisistaan, eikä mielestäni tarkkaa jaottelua tarvitse tehdäkään. Itse näkisin, että monia asioita yhdistää pyrkimys holistisempaan ajatteluun ja terveyskäsitykseen, joka vetoaa ja toimii nykyajan eriytyneessä kulttuurissa kasvaneisiin ihmisiin. Toki niin kuin mindfulnesin kohdalla on osittain tapahtunut, pyritään asioista toisinaan eristämään vain niiden hyödyllisimmät ja tehokkaimmat puolet kapitalistisen ajattelutavan mukaisesti. Tämä ei välttämättä miellytä esimerkiksi buddhalaisia meditoijia. Tekniikat tuovat mielen ymmärtämiseen uudenlaisia näkökulmia, yhdistäen aiheeseen monesti ihmisen ruumiillisuuden ja asioiden sanattoman käsittelyn. Ihmisillä näyttäisi olevan monenlaisia mahdollisuuksia itsensä tutkimiseen, parantamiseen ja kehittämiseen erilaisten ja kasvavalla tahdilla lisääntyvien tekniikoiden avulla. Emme ole luultavasti löytäneet siltikään mitään ihmelääkettä, vaan uudenlaisia työkaluja ja ajattelumalleja, ja tieteellisessä mielessä tutkimus näyttäisi olevan vielä lähtökuopissaan. Aihe on otettava kyllä vakavasti, ja onkin mielenkiintoista seurata erilaisten tekniikoiden leviämistä ja yleistymistä kulttuurissamme. 9

Lähteet Dalai Lama (2006) Maailmankaikkeus atomissa. Tieteen ja hengen läheneminen. Tammi, Juva. Davidson, Kabat-Zinn, Schumacher, Rosenkranz, Muller, Santorelli, Urbanowski, Harrington, Bonus & Sheridan (2003) Alterations in brain and immune function produced by mindfulness meditation. Psychosomatic Medicine. 2003 Jul-Aug;65(4):564-70. Desbordes, Negi, Pace, Wallace, Raison and Schwartz (2012) Effects of mindful-attention and compassion meditation training on amygdala response to emotional stimuli in an ordinary, non-meditative state. Frontiers in Human Neuroscience, 01 November 2012 Goyal, Singh, Sibinga, Gould, Rowland-Seymour, Sharma, Berger, Sleicher, Maron, Shihab, Ranasinghe, Linn, Saha, Bass & Haythornthwaite (2014) Meditation Programs for Psychological Stress and Well-being: A Systematic Review and Metaanalysis. JAMA International Medicine. Published online January 06, 2014 Grof, Stanislav (2012) Healing our deepest wounds: the holotropic paradigm shift. Stream of experience productions, Washington (2009) LSD Doorway to the Numinous the Groundbreaking Psychedelic Research Into Realms of the Human Unconscious. Park street press, Rochester Ramsburg & Youmans (2013) Meditation in the Higher-Education Classroom: Meditation Training Improves Student Knowledge Retention during Lectures. Mindfulness, March 2013 Hayward & Varela (ed.) (1992) Gentle Bridges. Conversations with the Dalai Lama on the Sciences of Mind. Shambala publications, Boston. 10

Hölzel, Carmody, Vangel, Congleton, Yerramsetti, Gard & Lazar (2011) Mindfulness practice leads to increases in regional brain gray matter density. Psychiatry Research: Neuroimaging. Volume 191, Issue 1, Pages 36-43, 30 January 2011 Kaliman, Álvarez-López, Cosín-Tomás, Rosenkranzc, Lutzc & Davidsonc (2014) Rapid changes in histone deacetylases and inflammatory gene expression in expert meditators. Psychoneuroendocrinology. Volume 40, February 2014, Pages 96 107 Kirk, Downar & Montague (2011) Interoception drives increased rational decision-making in meditators playing the ultimatum game. Frontiers in Neuroscience. 2011 Apr 18 Kozhevnikov, Elliott, Shephard & Gramann (2013) Neurocognitive and Somatic Components of Temperature Increases during g-tummo Meditation: Legend and Reality. Kozhevnikov et al. March 29, 2013 Kuyken, Byford, Taylor, Watkins, Holden, White, Barrett, Byng, Evans, Mullan & Teasdale (2008) Mindfulness-based cognitive therapy to prevent relapse in recurrent depression. Journal of consulting and clinical psychology. 2008 Dec; 76(6): 966-78. Lutz, Greischar, Rawlings, Ricard & Davidson (2004) Long-term meditators self-induce high-amplitude gamma synchrony during mental practice. PNAS. November 16, 2004 vol. 101 no. 46 Pagnoni & Cekic (2007) Age effects on gray matter volume and attentional performance in Zen meditation. Neurobiology of Aging. Volume 28, Issue 10, Pages 1623-1627, October 2007 11