Yhä useammin kysytään, onko työn ilo loppumassa, kun ihmiset



Samankaltaiset tiedostot
Artikkeleita työolotutkimuksesta Tilastokeskus

Työolotutkimus Tiedotustilaisuus

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusselvitys

Kaikilla mausteilla. Artikkeleita työolotutkimuksesta. Julkistamisseminaari

Miten jaksamme työelämässä?

Ikääntyvät työntekijät organisaatiomuutoksessa - ELDERS -projektin tuloksia

Otanko riskin vai vältänkö vaaran? - tutkimustietoa ja selviytymiskeinoja

Psykososiaalinen kuormitus työpaikoilla Liisa Salonen

Esimiehestä kaikki irti?

Kuntatyönantaja ja potilassiirtoergonomian haasteet. M j R Merja Rusanen Työelämän kehittämisen asiantuntija Kunnallinen työmarkkinalaitos

Henkinen kuormitus työssä lisääntyy vai vähenee?

Julkisen alan työhyvinvointi vuonna 2018

Järjestökentän työelämä tutkimuksen valossa

University of Tampere University of Jyväskylä

Työpaikkojen työhyvinvointiverkosto

Kun työpaikalla kiusataan ja vainotaan

Eini Hyttinen, ylitarkastaja Itä-Suomen aluehallintovirasto, työsuojelun vastuualue

OAJ:n Työolobarometrin tuloksia

HENKISEN KUORMITTUMISEN HALLINTAMALLI RAISION KAUPUNGISSA. Kaupunginhallituksen hyväksymä

YRITTÄJÄ HYVÄ TYÖNANTAJA

Ensihoitajien psyykkinen ja fyysinen kuormittuminen sekä työssäjaksaminen. Anssi Aunola Lääkintämestari Keski-Uudenmaan pelastuslaitos

Hyvän mielen viikko voi hyvin työssä Päivi Maisonlahti, Lahden kaupunki, työhyvinvointipäällikkö

Työkyvyn edellytyksistä huolehtiminen on osa hyvää johtamista

Palkkatyössä kolmannella sektorilla

Työympäristön ja työhyvinvoinnin linjaukset vuoteen 2020

Osaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä

Kaupan alan esimiesten jaksamisbarometri. Kaupan alan esimiesten neuvottelujärjestö

Psykososiaalinen työkuormitus ja riskit opettajan työssä

Henkinen työsuojelu Pelastuslaitoksissa

Hyvinvointia työstä. Työhyvinvointikymppi työhyvinvointia rakentamassa Eija Lehto erityisasiantuntija Työhyvinvointipalvelut

50+ TYÖELÄMÄSSÄ Kokemus Esiin 50+ -Seminaari

Visio: Suomessa Euroopan paras työelämä vuonna 2020

PETRI VIRTANEN MARJO SINOKKI HYVINVOINTIA TYÖSTÄ

yhteiskuntana Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto

TYÖSUOJELUN JA TYÖHYVINVOINNIN TILANNE JA TARPEET TYÖPAIKOILLA

Työkuormituksesta palautuminen

Työn imun yhteys sykemuuttujiin. Heikki Ruskon juhlaseminaari Piia Akkanen

Kirkon työolobarometri 2011

Naisten syrjintä miesenemmistöisissä työyhteisöissä

Työhyvinvoin) ja kuntoutus

Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kohtalonyhteys

Työhyvinvointi vahvistuu ASLAK-kuntoutuksessa. Maija Tirkkonen ja Ulla Kinnunen Tampereen yliopiston psykologian laitos

Työkaarikeskustelu työhyvinvoinnin tukena

Keski-iän työuran ja työkyvyn vaikutukset vanhuuteen

Kemiönsaaren henkilöstöstrategia. Hyväksytty valtuustossa xx.xx.xxxx

Johdatko työhyvinvointia vai jahtaatko tulosta?

TYÖLLÄ EUROOPAN MESTARIKSI KUINKA HYVÄÄ SUOMALAINEN TYÖELÄMÄ ON VERRATTUNA MUIHIN? Mikkelin kesäyliopisto Jaakko Kiander

Työelämä Toimintaympäristön seuranta. Maija Lyly-Yrjänäinen, Päivi Järviniemi

Työhyvinvointi ja työturvallisuus tulevaisuuden työelämässä

Työtapaturmien ja ammattitautien vähentäminen Eurosafety-messut

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos

Nuorten tutkijoiden/jatko-opiskelijoiden. opiskelijoiden työhyvinvointi. Suomen psykologisen seuran nuortenn tutkijoiden jaos 24.3.

Tutkimustietoa: Työpaikkaväkivalta terveydenhuoltoalalla. Jari Auronen, KTM

TK II arviointi/ kuntoutujanäkökulma

Työpaikkojen työhyvinvointiverkosto, Tyhy-verkosto

Työni tuottavuuden mittarit ovat oikeita

Alle kouluikäisten lasten ja heidän vanhempiensa hyvinvointi

Aikuiskoulutustutkimus2006

Työhyvinvointia yhdessä Pori

Mitä tiedetään yrittäjien työhyvinvoinnista?

Organisaation tuottavuus on ihmisten hyvinvointia

Osuva-kysely Timo Sinervo

HELSINGIN YLIOPISTON TYÖHYVINVOINTIPALVELUT

Parempaan ja tuottavampaan työelämään Satakunnassa

Helsingin hengessä - sopua ja sovittelua työyhteisön arkeen

Henkinen työsuojelu hyvinvointia rakennetaan yhdessä

JAKSAMISEN EVÄÄT. Pekka Pulkkinen, Vierumäen Liikunta- ja Terveysklinikan testauspäällikkö

Työolojen kehityslinjoja

Kuntien tuloksellisuusseminaari Titta Jääskeläinen YTM, tutkija Kuopion yliopisto

Työhyvinvointi ja johtaminen

Työkyky, terveys ja hyvinvointi

Kaikenikäisten työkykyyn kierroksia työkaarityökalulla tuloksia. Aina löytyy työkykyä. Miten työtä muokataan?

Lähijohtajuus ja työntekijän työuupumusja depressio-oireet selittävätkö johtajuuden piirteet myöhempää oireilua?

Hyvinvointia työstä Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut. Työterveyslaitos

Työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologikoulutus

Osuva-loppuseminaari

Työhyvinvointi. Janita Koivuranta

Työhyvinvointi ja johtaminen

Vanhustyön vastuunkantajat kongressi Finlandia-talo

Kokonaisvaltainen turvallisuuden hallinta työpaikoilla

TTK kouluttaa. / Koulutuskalenteri Koulutus- ja kehittämispalvelut

Työpaikan henkilöstöä koskevat suunnitelmat

Osatyökykyisille tie työelämään

Terveyden edistäminen yhteisöllisestä näkökulmasta

Työpaikan keinot työkyvyn tukemisessa maatilalla

Hyvinvointia työstä. KP Martimo: Työhyvinvoinnista.

Johtamisen kehittämisverkosto Pauli Juuti. Ikäjohtaminen nyt

Julkisen alan työhyvinvointi Toni Pekka Riku Perhoniemi

Työolobarometri 2017: Miltä työelämä näyttää palkansaajien silmin?

Ikäjohtaminen Fujitsu-konsernissa. Tuula Selonen

#tulevaisuudenpeloton. Opiskelijakyselyn tulokset Huhtikuu 2018

Varhaisen tuen toimintamalli. Hyväksytty

Miten tukea työurien jatkamista työpaikoilla?

Osaamisen kehittäminen edistää työssä jatkamista. Tietoisku

Työhyvinvointi yrityksesi elinvoima

TK2-kuntoutuksen arviointitutkimus. TK2-tutkijaryhmä Tutkimuksen koordinaattori: johtava tutkija Riitta Seppänen-Järvelä, Kela

Milloin matkoja on liikaa?

Kouluterveyskysely 2013 Helsingin tuloksia

Fysioterapia työterveyshuollossa

Lataa Hoitotyön vuosikirja Lataa

Transkriptio:

Ulla Kinnunen, Taru Feldt ja Saija Mauno 1. ALKUSANAT Yhä useammin kysytään, onko työn ilo loppumassa, kun ihmiset kaikkoavat eläkkeelle ja epäilevät, etteivät jaksa nykyisessä työssään eläkeikään asti. Mistä on kyse, kun nuoretkin uskovat työelämän vaativan nykyisin työntekijöiltä niin paljon, että monet ihmiset uupuvat ennenaikaisesti? Kuinka käy puolestaan niiden, jotka ovat joutuneet pätkätöiden loukkuun ja elämään epävarmuudessa? Entä mikä niitä riivaa, joille työ on suorastaan leipälaji, innostumisen ja energian lähde? Nämä kysymykset ovat esimerkkejä siitä, miten henkinen hyvinvointi työelämässä puhututtaa. Aihe on mietityttänyt myös meitä tutkijoita, ja siksi sitä kirjassamme käsittelemmekin. Tässä luvussa puolestaan tarkoituksemme on valaista lyhyesti kirjamme syntyhistoriaa ja esitellä kirjamme tavoitteet ja sisällöt. Aivan aluksi luomme kuitenkin lyhyen katsauksen työelämän muutossuuntiin, jotka osoittavat monella tapaa, että henkinen hyvinvointi työssä on mitä ajankohtaisin ja tärkein aihe. 1.1. Työelämän muutossuunnat Suomalaisesta työelämän laadusta ja työntekijöiden hyvinvoinnista on oltu viime aikoina huolestuneita monella taholla. Tilastokeskuksen laajat työolotutkimukset ovat osoittaneet monia kielteisiä työelämän pitkän aikavälin kehityskulkuja. Esimerkiksi työelämän kiire on lisääntynyt jatkuvasti vuoden 1977 jälkeen ja vain aivan viimeisin tutkimus vuodelta 2003 osoittaa pientä lievenemistä kiireen haittaavuuden kokemisessa (Lehto & Sutela, 2004). Silti 30 % palkansaajista piti Ulla Kinnunen, Taru Feldt ja Saija Mauno 7

kiirettä melko tai erittäin haittaavana työssään ja jopa 42 % kunnissa työskentelevistä naisista piti kiirettä haittaavan rasittavana. Myös työn henkinen rasittavuus on lisääntynyt kaikkein voimakkaimmin kuntien töissä. Erityisesti naiset näillä aloilla valittivat työn henkistä raskautta: kunta-alalla 66 % naisista piti työtään erittäin tai melko raskaana, kun kaikkien palkansaajien keskuudessa osuus oli 51 %. Samanaikaisesti sellaiset oireet kuin univaikeudet, väsymys ja tarmottomuus sekä jännittyneisyys ovat lisääntyneet erityisesti jälleen naisten keskuudessa. Esimerkiksi vuonna 2003 viikoittaista väsymystä ja tarmottomuutta, jotka olivat kysytyistä oireista yleisimmät, kertoi kokevansa 41 % naisista ja 27 % miehistä. Myös työhön liittyvien ennakoimattomien muutosten uhka on ollut lisääntymään päin etenkin yksityissektorilla, jolla 41 % palkansaajista pelkäsi ennakoimattomia muutoksia työssään. Myös Työterveyslaitoksen laaja Työ ja terveys Suomessa -tutkimus (Kauppinen ym., 2004) osoittaa samantapaisia työelämän laadun kehityskulkuja vuosien 1997 ja 2003 välillä. Sen mukaan kiirehtimisen tarve vähentyi vuosiin 1977 ja 2000 verrattuna, mutta silti edelleen lähes puolet työssä käyvistä palkansaajista ja yrittäjistä joutui kiirehtimään usein selvitäkseen työstään. Myös työn henkisessä rasittavuudessa on havaittavissa vähenevä suuntaus useimmilla toimialoilla. Kuitenkin rasittavuutta tunsi edelleen reilu kolmannes työssä käyvistä ja selvästi useampi yli puolet koulutuksen alalla sekä terveys- ja sosiaalipalveluissa. Ylipäätään ylemmät toimihenkilöt kokivat työssään paljon kiirettä, henkistä rasittavuutta sekä stressiä, ja he joutuivat myös usein kohtaamaan kielteisiä tunteita työssä. Näiden kielteisten kehityskulkujen ohella työelämässä on tapahtunut myös myönteistä kehitystä. Työolotutkimusten mukaan (Lehto & Sutela, 2004) palkansaajat ovat paljon paremmin koulutettuja kuin 25 vuotta sitten etenkin naisten koulutustaso on erittäin korkea. Myös palkansaajien kokemat kouluttautumis- ja kehittymismahdollisuudet ovat koko ajan lisääntyneet. Myönteistä kehitystä on myös nähtävissä työn tarjoamien vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisessä. Työ ja terveys Suomessa -tutkimuksen mukaan (Kauppinen ym., 2004) esimerkiksi työyhteisön vuorovaikutuksen laatu on kehittynyt sekä esimies-alaissuhteiden että työtoverisuhteiden osalta vuosina 1997 2003 8 Ulla Kinnunen, Taru Feldt ja Saija Mauno

lievästi myönteiseen suuntaan ja henkinen väkivalta on vähentynyt. Myös työtyytyväisyys on pysynyt hyvänä koko tarkastelujakson. Kaikkiaan nämä työelämän pitkän aikavälin muutossuunnat merkitsevät sitä, että työ paremman työelämän ja hyvinvoinnin lisäämiseksi on käynyt yhä haastavammaksi. Keskiöön ovat nousseet psykososiaaliseen työympäristöön liittyvät ongelmat, sillä keskimäärin työympäristön terveellisyys ja turvallisuus ovat kolmen viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana kiistatta parantuneet. Lehdon ja Sutelan (2004) mukaan monien nykyajan työelämän uhkien ja lisääntyneiden vaatimusten takana on oletettavasti yhä koveneva kilpailu yksityisellä sektorilla ja henkilöstön riittämättömyys julkisella puolella. Rantanen (2004) puolestaan toteaa, että useat ns. uuden talouden työelämän piirteet esimerkiksi henkilöstön, palkan, työajan, työsuhteen ja työn intensiteetin joustavuus ovat luonteeltaan sopeutumisongelmia: pitkän teollisen yhteiskunnan perinteen jälkeen sopeutumisprosessi vaatii aikaa yhteiskunnallisella, sosiaalisella sekä yritys- ja yksityistasolla. Euroopan tasolla tehty selvitys osoittaa, että työolojen ja työelämän myönteiset piirteet keskittyvät suuriin yrityksiin ja pysyvien työsuhteiden haltijoihin, kun taas epäedulliset piirteet liittyvät pienyrityksiin sekä epätyypillisiin työsuhteisiin (Paoli & Merilie, 2001). Tällainen työn ja työolojen kahtiajakautuminen näkyy myös monin tavoin Suomessa. Sitä esiintyy mm. suhteessa ammattiin, koulutustasoon ja osaamiseen, työsuhteen ehtoihin ja myös ikään (Rantanen, 2004). Työolojen kahtiajakautuminen näkyy myös terveysriskien epätasaisena jakautumisena. Se ulottaa vaikutuksensa jopa ammattien kuolleisuuseroihin, jotka ovat kasvaneet 1990-luvun loppupuolella (Valkonen ym., 2003). Työ siis kehittää parhaimmillaan ihmisen voimavaroja, mutta pahimmillaan työ voi olla myös terveysriski. Työhyvinvointiin liittyvien kysymysten ajankohtaisuutta Suomessa korostavat myös lainsäädännössä tapahtuneet viimeaikaiset muutokset. Niin nykyinen työturvallisuuslaki (vuodelta 2002) kuin työterveyshuoltolakikin (vuodelta 2001) kiinnittävät aiempaa enemmän huomiota työn henkisiin kuormitustekijöihin. Esimerkiksi työterveyshuoltolain mukaan työntekijällä on subjektiivinen oikeus pyytää tarvittaessa arviointia omasta työkuormituksestaan. Työturvallisuuslaissa puolestaan mainitaan selvemmin psyykkiseen terveyteen vaikuttavat tekijät Ulla Kinnunen, Taru Feldt ja Saija Mauno 9

työssä, ja se sisältää mm. väkivaltatilanteiden, epäasiallisen kohtelun ja häirinnän kieltävät säädökset. Näin myös lainsäädäntö luo lisätarvetta tiedolle työhyvinvoinnin psykologisista perusteista. 1.2. Kirjan tavoitteet ja sisältö Tämä kirja on syntynyt työelämän hyvinvointikysymyksiin suuntautuneen pitkäjänteisen tutkimustyön tuloksena. Työelämän hyvinvointikysymykset ovat olleet tutkimustemme kestoaiheena tavalla tai toisella aina 1980-luvulta lähtien ja aiempaa enemmän 1990-luvun puolivälistä alkaen. Tätä tutkimustyötä olemme tehneet Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella ja perhetutkimuskeskuksessa. Kirjan tavoitteena on koota vuosien varrella eri tutkimusprojekteissa saatuja tutkimustuloksia yhteen. Punaisena lankana kaikissa kirjan luvuissa on työelämän hyvinvointi. Tavoitteenamme on lisätä ymmärrystä työhyvinvoinnista ilmiönä. Tätä käsittelemme kirjan luvussa 2, jossa pohdimme niitä käsitteistöjä ja malleja, joilla työhyvinvointia tai -pahoinvointia on lähestytty ja kuvattu. Rajaudumme tarkastelussa lähinnä perinteisiin työstressin ja työuupumuksen käsitteistöihin ja uudemmista käsitteistä tarkastelemme työn imua. Luvussa 3 näkökulma laajenee yksilöllisiin eroihin työhyvinvoinnin kokemisessa, jolloin erot yksilöiden persoonallisuudessa nousevat keskiöön. Tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen kuva niistä mekanismeista, joilla eri tasoiset persoonallisuuteen liittyvät tekijät voivat vaikuttaa työolojen ja työhyvinvoinnin kokemiseen. Luku 4 on omistettu hyvin toimivalle, terveelle organisaatiolle, sillä yksilöt toimivat aina suhteessa johonkin työyhteisöön, organisaatioon. Luvussa tarkastellaan organisaation toiminnan eri osa-alueita ja niiden yhteyksiä henkilöstön hyvinvointiin sekä organisaation tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Lisäksi paneudutaan organisaatiokulttuurin käsitteeseen ja siihen, minkälaista on henkilöstön hyvinvointia edistävä organisaatiokulttuuri. Tämän jälkeen, kun kokonaiskuva työhyvinvoinnista yksilö- ja organisaatiotasoisena ilmiönä on rakennettu, tarkastelemme muutamaa ajankohtaista työelämän hyvinvointikysymystä. Näistä ensimmäinen kytkeytyy työttömyyteen ja sen uhkaan, joita käsittelemme luvussa 5. 10 Ulla Kinnunen, Taru Feldt ja Saija Mauno

Työntekijöiden epävarmuus työsuhteen jatkumisesta ja epätyypilliset työsuhteet ovat huomattavasti lisääntyneet 1980-lukuun verrattuna. Vaikka edelleen työttömyyden vaara on suurin matalan koulutustason ryhmillä, myös korkeammin koulutetuilla on alkanut esiintyä työllistymisongelmia. Luvussa 5 tarkastellaan sekä työn epävarmuutta että työttömyyttä koetun hyvinvoinnin näkökulmasta. Luvussa 6 laajennamme hyvinvointinäkökulmaa ja paneudumme työn ja muun elämän yhteensovittamisen kysymyksiin. Muulla elämällä tarkoitamme pääasiassa perhe-elämää. Tässä luvussa esittelemme aluksi niitä teoreettisia lähtökohtia, joihin työn ja perheen yhteensovittamisen tutkimus kytkeytyy: alueen tutkimusta on usein syytetty teorian puutteesta. Tämän jälkeen kysymme, miten perheystävällinen työpaikka voisi edistää työntekijöiden hyvinvointia. Lopuksi käsittelemme työelämää lasten hyvinvoinnin näkökulmasta. Tämä erityiskysymys on noussut viime aikoina ajankohtaiseksi koventuneen työelämän vuoksi. Viimeinen luku 7 tarjoaa joitakin lähtökohtia työelämän hyvinvoinnin edistämiseen ja kehittämiseen ja on siksi muita lukuja käytännönläheisempi. Ensinnäkin luvussa tarkastellaan, kuinka työntekijöiden hyvinvointia voidaan tukea taitavan johtamisen ja työyhteisön kehittämisen keinoin. Tässä yhteydessä esitellään mm. kehittämistyön perusperiaatteita ja -menetelmiä. Lisäksi luvussa esitellään työterveyshuollon ja kuntoutuksen tarjoamia mahdollisuuksia työntekijöiden jaksamisen ja työkyvyn ylläpitämisen tukemisessa. Aivan viimeiseksi pohditaan niitä ongelmia, jotka liittyvät yrityksiin saada tutkimusnäyttöä erilaisten kehittämistoimien interventioiden vaikutuksista. Tarkastelun kohteena ovat kokeelliset tutkimusasetelmat ja niiden soveltaminen työelämään. Kaikkiaan kirjan sisältö kattaa melko laajasti sekä työpsykologian että organisaatiopsykologian sisältöjä. Työpsykologialla tarkoitetaan yleensä sellaista tutkimustietoa ja sen sovellusta, joka tarkastelee yksilöä ja hänen suhdettaan työhön (esim. työstressi), kun taas organisaatiopsykologiassa näkökulma on laajempi ja tarkastelun kohteena on yksilön suhde työyhteisöön ja työorganisaatioon (esim. johtaminen ja organisaation toimivuus). Sen sijaan kolmas alue, jossa henkilöstökysymykset (esim. rekrytointi, henkilöstön osaamisen ja pätevyyden kehittäminen) ovat keskeisessä asemassa, jää kirjan sisältöjen ulkopuolelle. Ulla Kinnunen, Taru Feldt ja Saija Mauno 11

Kirjassa esittelemämme tutkimustulokset perustuvat useaan tutkimusprojektiin, joiden päärahoittajina ovat olleet Työsuojelurahasto, Suomen Akatemia ja Emil Aaltosen Säätiö. Organisaatiokulttuuria ja hyvinvointia käsittelevän hankkeen päärahoittajana on ollut Aaltosen Säätiö. Työsuojelurahasto on puolestaan rahoittanut mm. opetusalan työstressiä ja työuupumusta, teknisten suunnittelijoiden ja esimiesten hyvinvointia, kuntoutuksen vaikuttavuutta sekä organisaatioiden perhemyönteisyyttä käsitteleviä hankkeitamme. Suomen Akatemia on tukenut Kotitalous, työ ja hyvinvointi -projektia, joka kuului Suomen talouskriisi -tutkimusohjelman rahoittamiin hankkeisiin. Lisäksi työn ja perhe-elämän vaatimusten yhteensovittamista yksilöiden ja avioparien näkökulmasta tarkasteleva hanke on saanut Suomen Akatemian rahoitusta. Lapsesta aikuiseksi -tutkimus on osa Ihmisen kehitys ja sen riskitekijät -huippuyksikön toimintaa, jota Suomen Akatemia on rahoittanut vuosina 1997 2005 (hankenro 44858). Lämmin kiitos kaikille rahoittajille, samoin kuin kaikille niille henkilöille ja organisaatioille, jotka ovat osallistuneet tutkimuksiimme. Kiitos kuuluu myös Jyväskylän yliopistolle. Ilman kaikkea tätä tukea emme olisi pystyneet toteuttamaan kirjahankettamme. Lähteet Kauppinen, T. ym. (toim.) (2004). Työ ja terveys Suomessa 2003. Helsinki: Työterveyslaitos. Lehto, A.-M., & Sutela, H. (2004). Uhkia ja mahdollisuuksia. Työolotutkimuksen tuloksia 1977 2003. Helsinki: Tilastokeskus. Paoli, P., & Merilie, D. (2001). Third European survey on working conditions 2000. Dublin, Ireland: European Foundation for Improvement of Living and Working Conditions. Rantanen, J. (2004). Työelämän kehityssuunnat 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Teoksessa T. Kauppinen ym. (toim.), Työ ja terveys Suomessa 2003 (s. 5 27). Helsinki: Työterveyslaitos. Valkonen, T., Ahonen, H., & Martikainen, P. (2003). Sosiaaliryhmien väliset erot elinajanodotteessa kasvoivat 1990-luvun loppuvuosina. Hyvinvointikatsaus 2. Helsinki: Tilastokeskus. 12 Ulla Kinnunen, Taru Feldt ja Saija Mauno