KODIN JA KOULUN VÄLINEN YHTEISTYÖ / KYSELYN TULOKSET 2016 / PERUSOPETUS Perusopetuslain 21 :n mukaan opetuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Sivistyslautakunnan hyväksymän Inarin kunnan koulujen arviointisuunnitelman mukaan vuoden 2016 arviointikohde oli sama kuin vuoden 2015 arviointikohde eli kodin ja koulun välinen yhteistyö. Kodin ja koulun välistä yhteistyötä selvitettiin kyselyjen avulla. Perusopetuksen kysely lähetettiin 6. ja 9. luokan oppilaiden huoltajille toukokuussa 2016. Kysely tehtiin Google Drive-kyselytoiminnon avulla ja vastauslinkki lähetettiin huoltajille Wilman kautta. Kyselyyn vastattiin nimettömänä. Taustatiedot Perusopetuksen kysely lähetettiin 128 huoltajalle. Kyselyyn vastasi 61 huoltajaa eli vastausprosentti oli 48 (vuonna 2015 vastausprosentti oli 27). Vastausprosentti oli kohtalainen/hyvä verrattuna aikaisempiin vuosiin tai Ivalon lukion huoltajien vastausprosenttiin, joka oli 25 %. Kuitenkin tuloksia voidaan pitää vieläkin vain suuntaa-antavina. Huoltajista 51 %:lla (31 vastaajaa) lapsi opiskeli 6. vuosiluokalla ja 49 %:lla (30 vastaajaa) 9. vuosiluokalla. Kyselyyn vastanneiden huoltajien lapsista 79 %:lla (48 vastaajaa) koulu sijaitsi Ivalon alueella (Ivalon ala-asteen koulu ja Ivalon yläasteen koulu) ja 21 %:lla eli kolmellatoista vastaajalla Inarin alueella (Inarin koulu ja Sevettijärven koulu). Huoltajien vastauksissa painottuu siis Ivalon alueen koulut. Vastausten tarkastelua Ensimmäisessä varsinaisessa kysymyksessä esitettiin joitakin väittämiä kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Huoltajien tuli valita väittämään mielestään sopivin vastausvaihtoehto. Vaihtoehdot olivat: kyllä, ei ja en osaa sanoa. Ensimmäinen väittämä oli: Lapseni luokanopettaja/luokanvalvoja on kutsunut minut yhteiseen kahdenkeskiseen tapaamiseen lukuvuoden 2015 2016 aikana keskustelemaan lapseni koulunkäynnistä ja opiskelusta. Huoltajista 56 eli 92 % vastasi väittämään kyllä eli heidät oli kutsuttu tapaamiseen ja neljä eli 7 % vastasi väittämään ei. Yksi huoltaja valitsi vastaukseksi en osaa sanoa. Vuonna 2015 vastaavat luvut olivat 57 % (kyllä) ja 43 % (ei). Muutosta parempaan on siis tapahtunut huomattavasti. Väittämistä saatujen vastausten perusteella odotetusti tuli esille se, että luokanopettajat/luokanvalvojat ovat niitä opettajia, jotka ilmoittavat huoltajille sekä lapsen koulunkäyntiin liittyvistä onnistumista että myös pulmista. Muut opettajat ovat huoltajiin luokanopettajia/luokanvalvojia vähemmän yhteydessä. Erityisen hienoa oli se, että luokanopettajat/luokanvalvojat olivat olleet koteihin yhteydessä ja kertoneet oppilaan onnistumisista ja menestymisestä myös muuten kuin Wilman kautta. Myös muut opettajat olivat olleet koteihin yhteydessä enemmän myönteisissä kuin kielteisissä asioissa ja kertoneet oppilaan onnistumisista ja menestymisestä. Positiivista muutosta verrattuna vuoteen 2015 oli selvästi tapahtunut. Huoltajien palautteen perusteella luokanopettajan/luokanvalvojan ja huoltajan välisiä kahdenkeskisiä tapaamisia oli riittävästi lukuvuoden 2015 2016 aikana. Huoltajista 48 eli 79 % oli tätä mieltä. Huoltajista suurin osa eli yli 40 huoltajaa oli myös sitä mieltä, että he olivat saaneet tukea ja ohjausta lapsensa koulunkäyntiin liittyen luokanopettajalta/luokanvalvojalta silloin, kun olivat sitä tarvinneet. Kyseisen väittämän kohdalla 12 huoltajaa valitsi vaihtoehdon en osaa sanoa, joka jää vähän mietityttämään.
Olisivatko nämä huoltajat halunneet enemmän tukea ja ohjausta lapsensa koulunkäyntiin, mutta eivät osanneet sanoa saivatko he sitä vai eivätkö? Vai eivätkö he tarvinneet tukea ja ohjausta ja siksi vastasivat kysymykseen en osaa sanoa? Myös väittämään olen saanut ohjausta ja tukea lapseni koulunkäyntiin koulun muilta opettajilta silloin, kun olen sitä tarvinnut, huoltajista 20 eli 33 % vastaa en osaa sanoa ja 31 huoltajaa eli 51 % vastaa kyllä. Myös tämän väittämän kohdalla en osaa sanoa vastausvaihtoehdon valinneiden huoltajien joukko oli melko suuri. Huoltajien mielestä he saivat yhteyden lapsen luokanopettajaan/luokanvalvojaan hyvin. Huoltajista 59 eli 97 % ilmoitti, että he olivat saaneet aina tarvittaessa yhteyden lapsensa luokanopettajaan/luokanvalvojaan. Vuoden 2015 kyselyssä vastaava luku oli 91 %. Väittämiin vastanneista 61 huoltajista 50 eli 82 % ilmoitti, että opettajille lähetettyihin viesteihin vastattiin samana tai seuraavana päivänä. Vuoden 2015 kyselyssä vastaava luku oli 71 %. Vastanneista huoltajista yhdeksän eli 15 % ilmoitti, että näin ei ole. Huoltajista 57 eli 93 % koki, että heidän oli helppo lähestyä ja olla yhteydessä lapsensa luokanopettajaan/luokanvalvojaan. Vastaava luku vuoden 2015 kyselyssä oli 80 %. Muihin opettajiin yhteydenotto ei ollut ihan niin selvää ja helppoa, sillä 42 huoltajaa eli 69 % ilmoitti väittämään kyllä, mutta 18 huoltajaa eli 30 % vastasi, että en osaa sanoa. Koulun rehtoria huoltajien mielestä oli myös helppo lähestyä, sillä 48 huoltajaa eli 79 % oli tätä mieltä. Kyselyyn osallistuneista huoltajista 51 eli 84 % oli tyytyväisiä koulun tiedottamiseen. Vastaava luku vuoden 2015 kyselyssä oli 69 %. Myös tiedottamiseen, joka liittyi koulun juhlatilaisuuksiin, retkiin ja muihin tapahtumiin, oltiin tyytyväisiä (54 huoltajaa eli 89 %, vastaava luvu vuonna 2015 oli 86 %). Huoltajista 53 eli 87 % ilmoitti, että heidän lapsensa on saanut opettajilta positiivisia tuntimerkintöjä Wilmaan. Kyselyn viides kysymys oli avoin kysymys eli huoltajat saivat sanoa omin sanoin ajatuksiaan kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Palaute oli pääosin positiivista. Huoltajat antoivat positiivista palautetta henkilökohtaisista tapaamisista, opettajien aktiivisista yhteydenotoista huoltajiin muutenkin kuin Wilman kautta ja ajantasaisesta tiedottamisesta. Olen tyytyväinen, Wilma toimii hyvin ja myös muunlainen kontaktinotto (puh.soitto, tapaaminen) tuntuvat vaivattomalta. Säännöllinen kommunikaatio on tärkeää ja sitä edesauttaa henkilökohtaiset tapaamiset. Yläasteella on ollut hyvä yhteistyö kodin ja koulun välillä. Apua/keskusteluhetkiä olemme saaneet, jos olemme tarvinneet. Wilma on hyvä yhteydenpitoväline, ilolla olemme huomanneet, että myös positiivista palautetta laitetaan melko aktiivisesti. Yhteistyö on sujunut hyvin. Ajantasaista tietoa on saanut helposti tavoitettavassa muodossa. Ilmapiiri on kaiken kaikkiaan avoin ja salliva. Myös kehitettävää ja pohdittavaa palautetta tuli liittyen kohtaamisiin sekä kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Huoltajat toivat esille esimerkiksi seuraavia ajatuksia: Lapseni luokanvalvojaan on miltei mahdoton saada yhteyttä.
Rehtorin ja opon kanssa asioiminen sujuu aina hyvin ja he hoitavat työnsä ammattimaisesti. Luokanvalvojalla on hieman ikävä ja syyllistävä tyyli toimia. Lisäksi hän odottaa ja edellyttää vanhempien tekevän lapsen opetukseen liittyviä asioita enemmän kuin vanhemmille kuuluisi. Negatiivinen palaute on tullut AINA, mutta positiivinen vain kahdelta opettajalta. Jos oppilaalla ja opettajalla on keskenään sukset ristissä, kenen kanssa voisi vanhempi jutella. Oma lapsi on joutunut opettajan silmätikuksi, ja siitäkin syystä on aineen numero laskenut, vaikka oppilas on yrittänyt parhaansa. Olisi ollut aiheellista selvittää opettajan ja oppilaan välillä ennen 9. luokan loppua ja vanhemmatkin olisivat halunneet tietää, mikä on tilanne oikeasti. On loppujen lopuksi paljon asioita, joista haluaisi/voisi keskustella opettajan/opettajien kanssa. Lapseni puhuu ja kertoo onneksi paljon kotona, myös vaikeita asioita. Kiusaamisesta hän on sanonut, että koulu ei pysty sitä lopettamaan, eikä edes halua! Kiusaamisessa kodin ja koulun välinen yhteistyö on erittäin tärkeää. Yhteinen asia, ei koulun tarvitse sitä yksin yrittää kitkeä. Seuraavassa avoimessa kysymyksessä eli kysymyksessä viisi huoltajilta kysyttiin, miten he kehittäisivät kodin ja koulun välistä yhteistyötä. Huoltajilta tuli hyviä ajatuksia ja ideoita. Viestit, läksyt ja kokeet yhteen paikkaan, eikä 2 järjestelmän käyttöä. Mielestäni olisi hyvä merkitä läksyt aina Wilmaan, jotta vanhemmat voivat halutessaan seurata lapsen läksyjä. Tietoa siitä, missä ryhmässä lapsi missäkin aineessa opiskelee (pienryhmä/ iso ryhmä). Luokanvalvoja tai muu opettaja puuttuisi tarpeeksi ajoissa koulunkäynnin edistämiseen; esim. ilmoittaisi vanhemmille tukiopetuksen tarpeesta. Vanhemmille voisi ilmoittaa Wilma-viestillä mikäli on erimielisyyksiä oppilaan kanssa, että vanhemmatkin tietäisivät missä mennään. Kaikki tämä tieto on tullut oppilaan suusta kotona. Parempaa yhteydenpitoa. Opettajan on opittava vastaanottamaan ja käsittelemään kritiikkiä. Sellaisilla ulkotempauksilla kuin joulun alla 2015 järjestettiin. Keväällä voisi olla jotain vastaavaa. Koulun pitäisi ottaa vanhemmat selkeästi kasvatuskumppaneiksi, vaihtamaan kuulumisia lasten ja vanhempien kanssa. Kouluikäisten lasten maailma on erotettu kodin maailmasta hyvin pitkälle. Yhteistyö on opettajakohtainen asia, kuinka yksittäiset opettajat näkevät yhteistyön merkityksen. Olisi kiva myös hyvin menevän lapsen edistymistä ja edistämistä pohtia yhdessä, missä mennään ja miten voisimme yhdessä tukea lasta saavuttamaan yhdessä asetetut tavoitteet. Lisää koulun ja perheiden välisiä tapaamisia. Enemmän yhdessä järjestämistä, ettei kaikki olisi opettajan vastuulla. Huoltajien vastauksista tuli esille, että huolitilanteissa lapsensa koulunkäyntiin liittyen, he olisivat ottaneet ensisijassa yhteyttä luokanopettajaan/luokanvalvojaan ja tämän jälkeen rehtoriin ja sitten oppilaanohjaajaan. Muutamat huoltajat olisivat ottaneet yhteyttä erityisopettajaan, terveydenhoitajaan tai koulukuraattoriin. Huoltajien vastauksissa mainittiin myös muutamia opettajia nimeltä, joihin he ottaisivat huolitilanteissa yhteyttä. Seitsemäs kysymys oli myös avoin kysymys ja siinä kysyttiin mistä kouluun ja opiskeluun liittyvistä asioista huoltajat haluaisivat vielä lisää tietoa. Vastausten perusteella lisää tietoa
kaivattiin uudesta opetussuunnitelmasta, koulumenestykseen puuttumisen tavoista, arvioinnista, oman lapsen luokan tilanteesta ja vuorovaikutuksesta sekä käyttäytymisen arvioinnista. Opetussuunnitelman muutos ei ole vielä täysin auennut minulle. Koulumenestykseen puuttuminen ensimmäisellä puoliskolla, jotta on aikaa korjata tilannetta. Luokan ihmissuhteista, jos ongelmia tai haasteita. Käytöksen arviointi ja kriteerit ovat mielestäni vähän hämäriä. Minulle ei ole selvinnyt, millä perusteilla esim. jotkut saavat 10 ja jotkut 9. Mieleen ei tule muuta kuin että mitä asioita painotetaan eri aineiden arvioinnissa. Wilma oli huoltajien mielestä ehdottomasti paras tapa tiedottaa koteja koulun asioista. Jos asia koski yksittäistä oppilasta, toivottiin kotiin puhelinsoittoa tai tapaamista. Vanhempien mielestä myös muut opettajat kuin luokanopettaja/luokanvalvoja saisivat ottaa useammin yhteyttä koteihin. Kysymyksessä yhdeksän huoltajia pyydettiin antamaan arvosana koululle väliltä 4-10 kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Huoltajat antoivat yhteensä 53 arvosanaa ja arvosanoja annettiin kuuden ja kymmenen väliltä. Huoltajista 18 eli 30 % antoi arvosanan yhdeksän. Arvosana yhdeksän oli frekvenssiltään suurin luokka (moodi) eli useimmin esiintyvä arvo. Toiseksi eniten annettu arvosana oli kahdeksan (15 huoltajaa eli 25 %) ja kolmanneksi eniten oli arvosana kymmenen (10 huoltajaa eli 16 %). Kaksi huoltajaa antoi arvosanan kuusi eli 3 %. Kyselyyn osallistuneet huoltajat antoivat kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä kouluille arvosanaksi 8,5 (keskiarvo). Vuoden 2015 kyselyssä vastaava luku oli 7,9. Muutosta parempaan on siis tapahtunut merkittävästi. Viimeiseen kysymykseen eli kysymykseen kymmenen haluan vielä lopuksi sanoa tuli huoltajilta esimerkiksi seuraavanlaisia vastauksia: Tiedotus ja yhteistyö on parantunut. Uudet opettajat ovat esittäytyneet vanhemmille tosi huonosti. En tunne opettavia opettajia, vaikka olen ollut kaikissa tapaamisissa ja vanhempainilloissa yhdeksän vuoden ajan. Wilma on erinomainen työkalu oikein käytettynä, mutta valitettavasti se ei aina anna ihan kokonaista kuvaa lapsen koulupäivästä. Usein, ehkä liiankin helposti, opettajat laittavat negatiivisia huomautuksia ja palautetta asioista, joihin on osallistunut useampi oppilas tai sellaisesta asiasta, mikä on hyvin tavallista ja tyypillistä oppitunneilla. Opettaja näkee kokonaisuuden, mutta vanhempi ei. Silloin monesti jää sellainen käsitys, että juuri hänen lapsensa on se ainoa häiritsijä ja huonon palautteen ansainnut. Reagoikaa nopeammin oppilaiden tilanteisiin esim. koulumenestyksen alenemiseen ja käyttäytymiseen. Paitsi opettaa kouluaineita, opettajien ammattitaitoon pitäisi kuulua myös ryhmäyttämistaito. Kiitos hyvästä yhteistyöstä koko koulun väelle ja luokanvalvoja-opettajan tärkeästä huomioivasta roolista kuudesluokkalaisen murrosikäisen nuoren kouluarjessa. Arvaan, että opettajilla, kuten kaikilla aloilla, on nykyään aivan liikaa kaikenlaista byrokratian vaatimaa paperityötä. On kuitenkin hienoa, että ainakin oman lapsen kohdalla opettajat ovat jaksaneet laittaa
Wilman tuntimerkintöjen kautta lapsen toiminnasta myös positiivista palautetta eikä ainoastaan moitteita unohduksista tai muusta vastaavasta. Kiitos kuluneesta lukuvuodesta ja hyvää kesää! Yhteenvetoa Huoltajien antama palaute kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä oli vuonna 2016 selvästi parempaa kuin vuonna 2015. Huoltajat olivat tyytyväisiä koulun tiedottamiseen, he saivat luokanopettajiin/luokanvalvojiin hyvin yhteyden ja heitä oli helppo lähestyä. Luokanopettajat/luokanvalvojat olivat kutsuneet huoltajia myös yhteiseen kahdenkeskiseen tapaamiseen lukuvuoden 2015 2016 aikana huomattavasti paremmin kuin lukuvuonna 2014 2015. Vain neljä huoltajaa ilmoitti, että heitä ei ollut kutsuttu. Nämä muutokset parempaan kodin ja koulun välisessä yhteistyössä otetaan ilolla vastaan. Onko siis niin, että kodin ja koulun välisen yhteistyön nostaminen voimakkaammin esille, on tuottanut toivottua muutosta siten, että opettajat ovat tavanneet huoltajia enemmän, tiedottaneet koteja aktiivisemmin ja ottaneet yhteyttä koteihin useammin niin huolissa kuin onnistumisissakin? Selvästi opettajat ovat ainakin antaneet ansaittua positiivista palautetta oppilaiden työskentelystä sekä osaamisesta ja tästä suuri kiitos opettajille. Tämä näkyy huoltajien antamissa vastauksissa myönteisenä asiana ja sen toivotaan jatkuvan. Toisaalta voidaan kysyä myös kuinka paljon huoltajien vastauksiin vaikutti se, kuka opettaja oli lapsen luokanopettajana/luokanvalvojana 6. ja 9. luokalla? Kuvasivatko huoltajien antamat vastaukset enemmän huoltajien ja luokanopettajien/luokanvalvojien välistä yhteistyötä kuin kodin ja koko koulun välistä yhteistyötä? Kuten eräs huoltaja toi vastauksessaan esille: Yhteistyö on opettajakohtainen asia, kuinka yksittäiset opettajat näkevät yhteistyön merkityksen. Huoltajien avoimissa vastauksissa nousi esille kaksi asiaa, joihin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota. Ensimmäinen asia on se, että kun oppilaan osaamisessa, koulutyöskentelyssä tai käyttäytymisessä tapahtuu muutosta huonompaan suuntaan, tulisi tilanteeseen puuttua nopeasti ja ottaa heti yhteys huoltajiin. Tämä toive näkyi useissa vanhempien vastauksissa ( Koulumenestykseen puuttuminen ensimmäisellä puoliskolla, jotta on aikaa korjata tilannetta. ). Toinen asia on oppilaan ja opettajan väliset ristiriidat. Nämä ristiriidat vaikuttavat voimakkaasti kyseisen oppilaan ja opettajan, mutta myös koko luokan toimintaan ja energiaa menee muuhun kuin uuden oppimiseen. Ristiriidat näkyvät myös oppiaineen arvioinnissa, jolloin oppilaan saama arvosana ei enää kuvaa oppilaan osaamista (oppitunnilla työskentely ei innosta, kotitehtävät jäävät tekemättä, kokeissa ei tehdä parasta ). sukset ristissä olisi ollut aiheellista selvittää opettajan ja oppilaan välillä ennen 9. luokan loppua ja vanhemmatkin olisivat halunneet tietää, mikä on tilanne oikeasti. vanhemmille voisi ilmoittaa Wilma-viestillä mikäli on erimielisyyksiä oppilaan kanssa, että vanhemmatkin tietäisivät missä mennään. Kaikki tämä tieto on tullut oppilaan suusta kotona. Huoltajien vastaukset antavat meille hyviä vihjeitä ja ideoita siitä, kuinka voimme kehittää kodin ja koulun välistä yhteistyötä vielä toiminnallisemmaksi ( lisää koulun ja perheiden välisiä tapaamisia, enemmän yhdessä järjestämistä, ulkotempauksilla kuin joulun alla 2015 järjestettiin, keväällä voisi olla jotain vastaavaa ) ja mitä asioita meidän kannattaa ottaa esille vanhempainilloissa: uusien opettajien esittäytyminen, ops sekä eri oppiaineiden ja käyttäytymisen arviointi. Esitän lopuksi lämpimät kiitokset kaikille kyselyyn vastanneille huoltajille. Saimme käyttöömme arvokasta tietoa sekä kehittämissuuntia.
Ivalossa 8.1.2017 Irja Seppänen sivistysjohtaja