1 (9) Siirin II:n asemakaavoitettavan alueen luontovaikutusarviointi Johdanto Siiri II on yksi kuudesta alueesta, joille Hämeenlinnan kaupunki on laatimassa asemakaavaa ja joilla Faunatica Oy toteutti kaupungin toimeksiannosta luontoselvityksiä vuonna 2013. Kaavoitettavilla alueilla on potentiaalisia elinympäristöjä useille eläinlajeille, joiden esiintymillä on vaikutusta kaavoitukseen. Liito-orava, lepakot ja viitasammakko ovat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeja (Ympäristöministeriö 2007), joten niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä luonnonsuojelulain 49 :n perusteella (Luonnonsuojelulaki 1996). Edellä mainittujen lajien lisäksi oli tarpeen selvittää uhanalaisten, silmälläpidettävien, Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteen 1 erityistä suojelua vaativien, Suomen kansainvälisten vastuulajien sekä muiden harvalukuisten ja elinympäristövalinnassaan vaateliaiden lintulajien esiintyminen ja rajata selvityksen perusteella linnustollisesti arvokkaat alueet kaava-alueilla. Asemakaavaa laadittaessa on tärkeää tietää lajien esiintymät ja tärkeät elinympäristöt, jotta ne voidaan huomioida ja siten välttää lisääntymis- ja levähdyspaikkojen laadun heikentäminen kaavan toteutusvaiheessa. Selvitysten tulosten ja kaavaluonnoksen (kuva 1) perusteella arvioitiin rakentamisen mahdollisia luontovaikutuksia Siiri II:n asemakaavoitettavalla alueella. Työn tilasi Hämeenlinnan kaupunki ja toteutti Faunatica Oy. Luontovaikutusten arviointi on osa kaavoitusprosessia. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset, joita ovat muun muassa vaikutukset kasvi- ja eläinlajeihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Asemakaavaa laadittaessa luonnonympäristöä tulee vaalia eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Luontovaikutusten arvioinnin kannalta kaavoitusprosessissa voidaan nähdä osatehtävinä mm. kaavan vaihtoehtojen, kaavaluonnoksen ja ehdotuksen laatimiseen liittyvä luontoselvitys ja arviointi luonnon monimuotoisuuden kannalta (Maankäyttö- ja rakennuslaki, Söderman 2003). Rakentamisen aiheuttamat luontoarvoihin kohdistuvat haitat ovat joko lyhytaikaisia (rakennusaikainen haitta) tai pitkäaikaisia. Pitkäaikaiset haitat jakautuvat edelleen jatkuviin haittoihin (rakentamisen pysyvä vaikutus ympäristöön) ja ei-jatkuviin haittoihin (mm. liikenne ja liikkuminen). Rakentamisesta voi kohdistua luontoarvoihin välittömiä vaikutuksia esimerkiksi silloin, kun rakennetaan suoraan lajin esiintymän päälle. Välilliset vaikutukset voivat olla rakentamisen seurauksena esimerkiksi lajin elinympäristön vesitalouden muutoksia kaukanakin rakennuspaikalta. Siiri II:n asemakaava-alueen luontoarvoihin voi kohdistua seuraavia erityisiä haittoja: ihmisten liikkumisesta johtuva eläinten häirintä, koirista ja muista lemmikeistä johtuva haitta, kasvillisuuden tallautuminen ja maaperän eroosio, jätevesistä johtuva rehevöityminen, puutarhojen ja istutusten kautta kulkeutuvat vieraslajit, puunpoltosta syntyvä savu, roskaantuminen ja melu. Erilaisten elinympäristöjen kirjo voi vähentyä tai elinympäristöt voivat pirstoitua ja eristyä, jolloin alueen luonnon monimuotoisuus pienenee. Rakentamisaikana kuluttava tai ympäristömuutoksesta johtuva
2 (9) vaikutus voi johtaa siihen, että jotkin lajit eivät myöhemminkään palaa alueelle tai selviydy siellä elinvoimaisina, vaikka häiriö vähenisi. Siirin alueelle kaavoitetaan pientaloalue rakenteilla olevan Siiri I:n jatkoksi. Korttelialueiden väliin jätetään ympäröiviin alueisiin liittyvät viheralueet. Siirinkatua jatketaan itään päin. Samalla kaavoitetaan myös suunnittelualueen reunaan sijoittuva ja etelään vievä kokoojakadun alkuosa. (Suutari, M. kirjallinen tiedonanto) Suunnittelualueelta on laadittu vuonna 2008 luontoselvitys (Honkala ja Kyheröinen 2008), jonka yhteydessä alueen pohjoisosasta inventoitiin luontoarvoiltaan huomionarvoinen lehto ja lehtomainen kangas. Suurelta osin lehto on arvioitu olevan Suomessa erittäin uhanalaista lehtokorpea (Jutila 2012). Asemakaavaluonnoksessa on suunniteltu asuintaloja katuverkostoineen alueen itäosaan siten, että rakennettavan alueen alle jäisivät kaakkoisosan kuusivaltainen, nuorehko metsäalue sekä keskiosan niittyalue. Sen sijaan alueen lounaisosan laajahko kuusimetsäalue, koillisosan vanha kuusimetsikkö sekä länsiosan kuusivaltainen metsä ja jokivarren lehto- ja pensaikkoalue jäisivät nykyiselleen. Kuva 1. Siiri II:n kaava-alueen pohjoisosan luonnostelu.
3 (9) Linnusto Rakentamisen mahdolliset vaikutukset linnustolle voidaan jakaa kahteen pääryhmään: (1) elinympäristöjen tuhoutumisesta, pirstoutumisesta ja muuttumisesta johtuvat vaikutukset ja (2) ihmisen häirinnästä johtuvat vaikutukset. Nämä vaikutukset ovat erilaisia eri lajeilla riippuen mm. kunkin lajin elinympäristövalinnasta, elinpiirin koosta, pesäpaikasta, ruokailutavasta ja ravinnosta sekä häiriöherkkyydestä joko ihmisen, autojen tai muun toiminnan suhteen. Rakentaminen vaikuttaa olennaisesti lintujen elinympäristöön. Rakentaminen muuttaisi olennaisimmin niittyaluetta sekä sen kaakkois- ja itäpuolta, tien rakentaminen kapealta alueelta myös pohjoispuolta joen molemmin puolin. Nykyisin niityllä elävät lajit, kuten pensastasku ja pensaskerttu, todennäköisesti katoaisivat rakentamisen tieltä. Niittyalue soveltuisi myös muille lajeille, joita ei siellä vuonna 2013 havaittu, kuten EU:n direktiivilajeista pikkulepinkäiselle ja Suomen silmälläpidettävistä lajeista punavarpuselle. Niitty ojanvarsipensaikkoineen olisi sopivaa pesimäympäristöä myös esimerkiksi pensas- ja viitasirkkalinnulle sekä viita- ja luhtakerttuselle. Saalistus- ja ruokailualueena niittyaukea reunamineen soveltuu esimerkiksi peto- ja varislinnuille sekä pääskyille. Rakennetulle alueelle voi toisaalta asettua joitakin pihapiireissä toimeen tulevia lintulajeja, kuten tali- ja sinitiaisia, kirjosieppoja ja pikkuvarpusia, varsinkin jos talojen asukkaat ripustaisivat pihoilleen pönttöjä ja ruokkisivat lintuja talvisin. Sekä rakentamisesta että alueella asumisesta ja liikkumisesta koituu häiriötä lintujen pesinnälle, ruokailulle, lepäilylle ja muulle elämälle, sitä enemmän mitä ihmisaremmista lajeista on kyse. Ihmisistä, autoista, kotieläimistä ja muusta ihmistoiminnasta johtuva häiriö ei rajoitu pelkästään pihapiireihin ja katuverkostoon, koska uusien asukkaiden myötä ihmisten liikkuminen vilkastuu myös lähialueilla esimerkiksi koirien ulkoiluttamisen ja muiden kävelyretkien myötä. On luultavaa, että asukkaat liikkuvat päivittäin myös selvitysalueen muissa osissa, mukaan lukien etelä- ja länsiosaan jäävät kuusimetsäalueet, joilla on nykyisinkin joitakin hyväkuntoisia polkuja. Tässä metsässä liikkui myös keväällä ja kesällä 2013 koiranulkoiluttajia ja muita kävelijöitä länsipuolisilta, jo rakennetulta asuinalueelta. Siirin asemakaavan mukainen rakentaminen todennäköisesti heikentää monien alueella nykyisin pesivien lintulajien elinoloja sekä elinympäristön muuttumisen että ihmistoiminnasta johtuvan häiriön yleistymisen myötä. Niityn muuttuminen asuinalueeksi vaikuttaa haitallisimmin pensastaskun, pensaskertun ja punavarpusen elinoloihin. Metsäalueen pirstoutuminen ja pieneneminen sekä häirinnän yleistyminen vaikuttanevat haitallisesti ainakin hippiäisen, palokärjen, puukiipijän, pyyn, tiltaltin ja laulurastaan elinympäristöihin, sillä nämä lajit suosivat yhtenäisiä ja mahdollisimman häiriöttömiä metsäalueita ja sekä pesivät että hakevat ruokansa kuusi- tai havupuumetsistä. Siirin asemakaava-alueen sekä lähiympäristön lisärakentaminen myös pirstoo seudun metsäalueita, mikä voi johtaa joidenkin selvitysalueella nyt pesivien lajien reviirien autioitumiseen niiden jäädessä irralleen ympäristön muista elinkelpoisista paikoista. Nykyisestä lintulajistosta alueen suojeluarvoa nostavat merkittävimmin direktiivilajeista pyy ja palokärki sekä Suomen silmälläpidettävistä lajeista punavarpunen ja rantasipi. Alueen pirstoutuessa ja häirinnän yleistyessä on todennäköistä, että pyy tulee lähitulevaisuudessa katoamaan selvitysalueen metsästä. Pyy ei ylitä laajoja hakkuuaukeita, asutusalueita tai vilkasliikenteisiä teitä, ja metsäyhteyksien vähetessä ja metsäkäytävien kaventuessa rakentamisen ja teiden vuoksi uusia
4 (9) yksilöitä ei enää siirtyne alueelle vanhojen kuoltua. Palokärjenkin ruokailumahdollisuudet heikkenevät, vaikka laji pystyy pesimään asutusalueen laitamilla (kuten 2013). Metsien ja niityn (jolla laji myös etsii muurahaisia) pirstoutuessa ja asutuksen laajetessa sekä ruokailuun sopiva pinta-ala että sen laatu (häiriön yleistyessä) heikkenevät. Harvalukuisista ja iäkkäitä kuusivaltaisia metsiä tarvitsevista lajeista myös puukiipijä ja tiltaltti voivat hävitä rakentamisen seurauksena. Punavarpuselle sopivan elinympäristön ala pienenee niityn rakentamisen vuoksi, joskin sopivaa ympäristöä säilyy selvitysalueen pohjoisosassa. Rantasipille rakentamisesta tuskin on haittaa. Rakentamisesta hyötyvät uusien pesäpaikkojen ja avointen ruokailualueiden yleistymisen myötä todennäköisesti haarapääsky, harakka, keltasirkku, mustarastas, pikkuvarpunen, tali- ja sinitiainen, varis ja västäräkki. Jos alueella ruokittaisiin talvilintuja, se voisi parantaa varpushaukan talvista ravintotilannetta. Varpushaukka nähtiin alueella pesimäaikaan 2013, mutta kyse saattoi olla kauempaa tulleesta yksilöstä. Nämä kaikki ovat koko Etelä-Suomessa yleisiä ja runsaita lajeja, joiden parimäärien kasvu ei olennaisesti nosta alueen linnuston suojeluarvoa. Kokonaisuutena Siirin asemakaavan mukaisen rakentamisen voidaan arvioida heikentävän linnuston suojeluarvoa kohtalaisesti paikallisessa mittakaavassa, koska lähes kaikkien arvokkaimpien lajien (palokärki, pyy, punavarpunen, puukiipijä, tiltaltti) elinolojen ennakoidaan heikentyvän. Toisaalta näiden lajien kanta on kohtalaisen suuri ja elinvoimainen niin alueellisesti Hämeenlinnan seudulla kuin Etelä-Suomessa yleisestikin. Vuoden 2013 linnustoselvityksessä (Faunatica 2013a) arvokkaiksi todetut alueet on esitetty kuvassa 2.
5 (9) Kuva 2. Linnustollisesti arvokas alue Siirin selvitysalueella (Faunatica 2013a). Liito-orava Uhanalainen (VU) liito-orava on EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä Suomen luonnonsuojelulain 49 :n perusteella. Kuvassa 3 esitetään vuonna 2013 selvitetetyt liito-oravalle arvokkaat alueet Siirissä (Faunatica 2013b). Kuvan arvioiduilla elinpiireillä sijaitsee näkemyksemme mukaan todennäköisesti liito-oravan lisääntymis- ja/tai levähdyspaikka, jonka alue jatkuu kaava-alueen ulkopuolella ja jota ei tämän selvityksen puitteissa voitu kokonaisuudessaan rajata. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty automaattisesti, ilman erillistä suojelupäätöstäkin. Siirinkadun aluetta rakennettaessa metsäalue tulee pirstoutumaan. Liito-oravaesiintymän elinvoimaisuuden kannalta on oleellisen tärkeää, että nykyiset kulkuyhteydet säilyvät sekä liitooravalle soveltuvien metsäkuvioiden välillä että selvitysalueen ulkopuolisille metsäalueille itään ja etelään. Kulkuyhteyksien tulisi olla mieluiten kuusivaltaisia ja puuston pääasiassa yli 10 m korkeaa. Liito-oravat kykenevät siirtymään sopivien elinympäristöjen välillä myös nuoria metsiä ja taimikoita pitkin, jos niissä kasvaa yksittäisiä korkeampia puita riittävän lähellä toisiaan (etäisyys mielellään korkeintaan 30 m).
6 (9) Alueen kaavoituksessa liito-oravan kulkuyhteydet selvitysalueen sisällä kuvioiden A ja H välillä tulee säilyttää sekä pohjoisessa jokivarressa (kuvio I) että niityn eteläpuolella (kuviot E & G) (kuva 3). Eteläinen yhteys olisi luontevinta sijoittaa niityn eteläreunan tuntumaan, jossa puusto on riittävän korkeaa ja tiheää, ja sekä kuusta että haapaa on riittävästi. Puustoisen alueen tulisi olla riittävän leveä (vähintään 20 m) kulkuyhteyden suojaisuuden säilyttämiseksi. Jos niittyalueen kaakkoisreunalle rakennetaan pientaloja asemakaavaluonnoksen mukaisesti, on kulkuyhteyden säilyminen varmistettava säästämällä varttunutta puustoa rakennettavalle alueelle riittävän tiheälti (< 20 m välein). Asemakaavassa suunniteltu tielinjaus niittyalueelle lähelle metsänreunaa ei katko kulkuyhteyksiä, mikäli itä- ja länsipäässä jätetään korkeita (> 10 m) puita tien viereen. Liitooravalle soveltuvien metsien pinta-ala Siirin lehdon alueella tulisi säilyttää nykyisen kokoisena, jotta suotuisa suojelutaso pystytään ylläpitämään. Kuva 3. Liito-oravan arvioidut elinpiirit, kulkuyhteydet ja liito-oravalle soveltuvat metsäkuviot Siirin selvitysalueella (Faunatica 2013b).
7 (9) Lepakot Vuoden 2013 lepakkoselvityksessä (Faunatica 2013c) Siirissä havaittiin vain vähän lepakoita. Alueella ei havaittu emojen perässä lentäviä poikasia, tai rakennuksista tai puiden koloista lentoon lähteviä lepakoita. Alueella todennäköisesti levähtää yksittäisiä lepakoita, mutta yhdyskunnasta tai lisääntymisyhdyskunnasta ei ollut viitteitä. Siirissä ei myöskään havaittu tärkeitä ruokailualueita, joissa useita lepakoita ruokailisi samanaikaisesti. Koska lepakoille hyvin sopivia elinympäristöjä ei ole suunniteltujen rakennuspaikkojen läheisyydessä, lepakoille ei näin ollen arvioida aiheutuvan hankkeesta haittaa. Viitasammakko Siirissä ei havaittu viitasammakoita vuoden 2013 selvityksessä (Faunatica 2013d). Siirin jokivarressa on potentiaalisia lajin kutupaikkoja suunniteltujen rakennuskohteiden vieressä alle 1 km suojaetäisyydellä (kuva 4). Siirin merkitystä kaava-alueen tuntumassa todetuille tai mahdollisesti eläville viitasammakkopopulaatioille kulkureitteinä tai ruokailualueina ei voi luotettavasti arvioida selvityksen tietojen perusteella, koska ympäröiviä alueita ei kartoitettu maastossa. Siirissä ainakin joen virtaama tulisi säilyttää nykyisellään, koska viitasammakolle todennäköisesti soveltuvaa elinympäristöä on alajuoksulla Tuuloksentien pohjoispuolella Matkolammen eteläosan luhtarannoilla. Matkolammen rantoja ei inventoitu tämän selvityksen yhteydessä. Siirin asemakaavassa suunniteltujen rakennushankkeiden toteuttaminen ei vaikuta viitasammakkoon Siirissä, koska laji ei ainakaan tällä hetkellä esiinny alueella. Asemakaava-alueen koillisosassa kaavaan merkitty uusi tielinja ylittää Myllyjoen. Tienrakennuksessa on huolehdittava siitä, että joen virtaama säilyy eikä veden laatu alajuoksulla heikkene, koska vesitalouden muutoksilla olisi vaikutusta mahdollisiin Matkolammen viitasammakkoesiintymiin.
8 (9) Kuva 4. Viitasammakolle sopiva alue Siirin selvitysalueella (Faunatica 2013d). Kirjallisuus Faunatica Oy 2013a: Hämeenlinnan asemakaava-alueiden linnustoselvitys vuonna 2013 raportti. Faunatica Oy 2013b: Hämeenlinnan Aulangon ja Siirin liito-oravaselvitys vuonna 2013 raportti. Faunatica Oy 2013c: Hämeenlinnan asemakaava-alueiden lepakkoselvitys vuonna 2013 raportti. Faunatica Oy 2013d: Hämeenlinnan kuuden asemakaava-alueen viitasammakkoselvitys vuonna 2013 raportti. Honkala, J. ja Kyheröinen E.-M. 2008: Siiri II luontoselvitys Hämeenlinnan kaupungin kaavoitustoimisto, käsikirjoitus. Jutila, H. 2012: Siirin ja Velssin alueen kasvillisuuskartoitus Hämeenlinnan ympäristöjulkaisuja 22. Luonnonsuojelulaki 1996: 20.12.2006 annettu luonnonsuojelulaki (1096/1996) [http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1996/19961096] ja luonnonsuojelulain perustelut (HE 79/1996) [http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1996/19960079].
9 (9) Maankäyttö- ja rakennusasetus 1999/895: 10.9.1999 annettu maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990895] Maankäyttö- ja rakennuslaki 1999/132: 5.2.1999 annettu maankäyttö- ja rakennuslaki [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132]. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Ympäristöministeriö 2007: Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V -liitteen lajit. Internet-sivut, [http://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/lajit/luonto_ja_lintudirektiivien_lajit/lajien_esittelyt] viitattu 14.11.2013. Espoo, 18.11.2013 Pertti Koskimies (linnusto) Thomas Lilley (lepakot) Kari Nupponen (viitasammakko) Marko Schrader (liito-orava) Aapo Ahola (rakentamisen yleiset luontovaikutukset) Elina Manninen (muistion toimittaminen)