1 Teoksessa Välittääkö kukaan (painossa) Gaudeamus Koulu-uupumuksesta innostukseen? Katariina Salmela-Aro ja Heta Tuominen-Soini Vaikka suomalaiset nuoret pärjäävät kansainvälisten vertailujen mukaan koulussa hyvin, on myös esitetty, että he eivät viihdy koulussa ja että he kokevat koulunkäynnin kuormittavana. Onko niin, että suomalaisilla nuorilla on ongelmia koulussa viihtymisessä ja jaksamisessa sekä koulutyöhön motivoitumisessa? Onko Suomen PISA-menestyksellä myös kääntöpuolensa? Miten sytyttää nuoriin oppimisen ilo ja innostuksen kipinä? Esittelemme tässä luvussa FinEdu-pitkittäistutkimuksen tuloksia nuorten kouluun liittyvästä uupumuksesta, innostuksesta ja motivaatiosta. FinEdu-tutkimuksessa on nyt seurattu yhden suomalaisen kaupungin nuoria kymmenen vuoden ajan peruskoulusta toisen asteen opintoihin ja edelleen jatko-opintoihin ja työelämään. Nuorten motivaatio on keskeinen koulumenestystä ja hyvinvointia selittävä tekijä. Koulu on tärkeä kehitysympäristö nuorelle. Koulu, opiskelu ja koulumenestys ovat asioita, jotka vaikuttavat nuoren käsityksiin itsestä ja laajemminkin nuorten hyvinvointiin. Nuoria tutkittaessa on tärkeää yhdistää motivaation, koulusuoriutumisen ja hyvinvoinnin näkökulmat. Pelkästään koulumenestyksen ja suoriutumisen tarkastelu ei kerro koko kuvaa nuorista ja heidän pärjäämisestään. Tässä luvussa pohdimme erityisesti nuorten kouluinnostusta ja - uupumusta. Tärkeää on myös keskittyä kriittisiin kehityksellisiin vaiheisiin, kuten koulutuksen nivelvaiheisiin, jolloin tapahtuu samanaikaisesti paljon muutoksia niin nuoressa itsessään kuin kouluympäristössäkin. Koulu-uupumus ja kouluinnostus Koulu-uupumus on kouluun liittyvä stressioireyhtymä, joka koostuu kolmesta tekijästä: uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynisestä suhtautumisesta koulunkäyntiin sekä riittämättömyyden tunteesta opiskelijana. Koulu-uupumuksen arvioimiseksi on kehitetty SBI- 10 eli School Burnout Inventory -menetelmä sekä peruskouluun, lukioon ja ammattikouluun että yliopistoon ja ammattikorkeakouluun. FinEdu-pitkittäistutkimuksemme osoitti, että kaikki kolme koulu-uupumuksen tekijää ovat jossain määrin pysyviä, mutta sekä uupumusasteinen väsymys että kyyninen suhtautuminen koulunkäyntiin ennustivat myöhempää riittämättömyyden kokemusta opiskelijana.
2 Kouluinnostus viittaa puolestaan positiiviseen suhtautumiseen koulunkäyntiin ja sitä kuvastaa energisyys, päättäväisyys ja uppoutuminen opiskeluun liittyen. Kouluinnostus ja - uupumus sisältävät emotionaalisen, kognitiivisen ja toiminnallisen osatekijän, mutta molempia voidaan tarkastella myös yksiulotteisena. Vaatimukset ja voimavarat -malli koulukontekstissa Koulu-uupumusta ja -innostusta voi tarkastella koulukontekstissa Vaatimukset ja voimavarat -mallin avulla. Malli sisältää kaksi polkua (ks. kuvio 1). Motivaatiopolun mukaisesti sekä kouluun liittyvät että nuoren henkilökohtaiset voimavarat ja resurssit johtavat nuorten innostukseen koulua ja opiskelua kohtaan. Kouluinnostus edelleen lisää nuorten tyytyväisyyttä ja innostusta laajemminkin elämään. Vaatimuspolun mukaisesti liialliset opiskeluun liittyvät vaatimukset johtavat koulu-uupumukseen. Koulu-uupumus osaltaan lisää myöhemmin nuorten psyykkistä pahoinvointia. Kuvio 1 suunnilleen tähän. Vaatimukset voimavarat-mallin mukaisesti tulokset osoittivat edelleen, että mitä enemmän kouluun liittyviä resursseja ja voimavaroja nuoret kokivat heillä olevan, sitä enemmän kouluinnostusta ja sitä vähemmän koulu-uupumusta nuoret myöhemmin kokivat. Lisäksi henkilökohtaiset voimavarat, kuten hyvä itsearvostus ja pystyvyys koulutehtävien saavuttamisessa, näyttivät olevan keskeinen tekijä, joka sekä lisäsi myöhempää kouluinnostusta että vähensi myöhempää koulu-uupumusta. Voimavarat tyydyttävät keskeisiä psykologisia perustarpeita itsenäisyydestä, yhteenkuuluvaisuudesta ja pärjäämisestä. Tulokset osoittivat edelleen, että erityisesti koulu-uupumus vähensi myöhempää kouluinnostusta eikä toisinpäin. Tämä on tärkeä tulos, sillä aiemmin ei ole tutkittu kouluuupumuksen ja kouluinnostuksen vaikutuksia toisiinsa pitkittäistutkimuksen avulla. Lopuksi tulokset osoittivat, että jatkuessaan koulu-uupumus ennusti myöhempää masentuneisuutta. Koulu-uupumus voi siten olla riski myöhemmälle masennukselle ja se on siksi otettava vakavasti. Sitä vastoin kouluinnostus ennusti myöhempää elämäntyytyväisyyttä. Kouluuupumus puolestaan laski myöhempää elämäntyytyväisyyttä. On olennaista huomata, että hyvin- ja pahoinvointi koulussa voi siten läikkyä tyytyväisyydeksi ja tyytymättömyydeksi myös muille elämänalueille. Koulu-uupumus välitti kouluvaatimusten ja psyykkisen pahoinvoinnin välistä yhteyttä. On tärkeää huomata, että motivaatio- ja vaatimuspolut eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan ne valottavat samanaikaisesti eri näkökulmasta opiskelijan kokemaa hyvin- ja pahoinvointia. Ihanteellisessa tilanteessa opiskelun vaatimukset ovat kohtuulliset ja voimavaroja on niin runsaasti, että opiskelija selviää opiskelun haasteista ja vaatimuksista. Resurssit samalla energisoivat ja innostuttavat nuorta. Huolestuttavin tilanne on silloin, kun koulussa asetetaan jatkuvasti liian korkeita vaatimuksia ja samalla nuoren voimavaroissa on puutteita. Seurauksena voi olla nuoren hyvinvoinnin romahdus. Toisaalta opiskeluinnostus ja onnistumisen kokemukset voivat kasautua ja johtaa edelleen hyvinvoinnin lisääntymiseen ja kasvumahdollisuuksiin. Tällöin voi muodostua innostuksen kierre, joka edelleen synnyttää nuorille myönteisiä oppimisen ilon kokemuksia ja uusia mahdollisuuksia.
3 Erilaisia uupumus- ja innostusryhmiä Nuoret eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä. Henkilösuuntautuneen lähestymistavan avulla tutkimme, millaisia ryhmiä nuoret muodostavat. FinEdu-tutkimuksemme tulokset osoittivat, että lukiolaiset voidaan jakaa neljään ryhmään heidän kouluinnostuksensa ja kouluuupumuksensa (emotionaalinen väsymys, kyynistyneisyys, riittämättömyys) perusteella ja että nämä ryhmät eroavat toisistaan merkityksellisellä tavalla koulumenestyksen, motivaation ja hyvinvoinnin suhteen Suurin ryhmä (44 prosenttia) oli kouluinnostuneiden ryhmä. Ryhmään kuuluvat nuoret olivat innostuneita opiskelusta eivätkä he kärsineet koulu-uupumuksesta. Innostuneet opiskelijat pitivät koulunkäyntiä mielekkäänä, menestyivät koulussa hyvin ja heidän hyvinvointinsa oli muutenkin korkea. Lisäksi he eivät luovuttaneet haastavienkaan koulutehtävien edessä eivätkä pyrkineet pääsemään koulutyöstä mahdollisimman vähällä vaivalla. Myös toinen lukiolaisryhmä (28 prosenttia) oli innostunut, mutta tähän ryhmään kuuluvat nuoret kokivat samanaikaisesti uupumusasteista väsymystä ja riittämättömyyden tunteita opiskelijana. Tämä osoittaa, että lukiolaiset voivat samanaikaisesti kokea sekä uupumusta että innostusta lukiossa. Ensimmäiseen ryhmään verrattuna innostuneet mutta väsyneet opiskelijat olivat alttiimpia kouluun liittyvälle kuormittumiselle ja stressille sekä taipuvaisempia pelkäämään epäonnistumisia siitäkin huolimatta, että he olivat sitoutuneita opiskeluun, kokivat koulunkäynnin mielekkäänä ja myös pärjäsivät koulussa hyvin. Lisäksi innostuneiden mutta väsyneiden itsetunto oli alhaisempi ja he kokivat enemmän masentuneisuuden oireita kuin innostuneet opiskelijat. Nämä tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa, joiden mukaan vahvasti suoritus- ja menestyshakuiset opiskelijat ovat alttiita emotionaaliselle väsymykselle huolimatta koulunkäynnin mielekkyydestä ja hyvästä koulumenestyksestä. Vahvalla sitoutumisella ja jatkuvalla menestyksen tavoittelulla saattaa siis olla hintansa. Koulu sekä innostaa että kuormittaa tätä ryhmää. Tämä voi olla pitkällä aikavälillä haastava yhdistelmä ja voi johtaa uupumukseen myöhemmin esimerkiksi siirryttäessä työelämään. Näiden kahden innostuneen ryhmän lisäksi löysimme kaksi opiskelijaryhmää, jotka eivät olleet innostuneita opiskelusta, kokivat koulunkäynnin vähemmän mielekkäänä, pyrkivät selviytymään koulutyöstä mahdollisimman vähällä vaivalla ja myös pärjäsivät koulussa heikommin. Kyynisten ryhmälle (14 prosenttia) oli tyypillistä kielteinen suhtautuminen koulunkäyntiin ja koulun merkityksen kyseenalaistaminen. Koulu-uupuneiden ryhmä (14 prosenttia) sen sijaan koki kaikkia uupumuksen osatekijöitä, erityisesti kyynisyyttä ja riittämättömyyttä opiskelijana. Kyyniset opiskelijat kuitenkin erosivat koulu-uupuneista siinä, että he eivät olleet yhtä stressaantuneita ja väsyneitä opiskelusta, eivätkä he olleet yhtä huolissaan mahdollisista epäonnistumisista koulussa. Myös heidän yleinen hyvinvointinsa oli korkeampi kuin koulu-uupuneiden. Huolimatta vähäisestä innostuksesta ja melko kielteisestä asenteesta koulua kohtaan, näillä nuorilla ei näyttänyt olevan erityisen vakavia ongelmia. Koulu-uupuneiden ryhmä oli näin ollen kielteisin ryhmä niin motivaation, hyvinvoinnin kuin koulusuoriutumisenkin suhteen. Pojille oli tyypillistä kuulua kyynisten ryhmään, kun taas tytöille tyypillistä oli kuulua innostuneiden mutta väsyneiden ryhmään.
4 Ryhmittelyyn perustuvat tuloksemme osoittavat, että valtaosa nuorista on innostuneita lukiossa. Hälyttävää kuitenkin on, että kolmasosa lukiolaisista kokee koulupahoinvointia; joko pääasiassa kyynisyyttä tai samanaikaisesti voimakasta väsymystä, kyynisyyttä ja riittämättömyyttä. Innostuksella ja uupumuksella lukioaikana voi olla myös pitkäaikaisempia seurauksia. Innostuneilla nuorilla oli lukiossa korkeimmat koulutukseen liittyvät tavoitteet. Kuuden vuoden päästä aikuisuudessa (kun nämä samat osallistujat olivat 23 25-vuotiaita) heille olikin tyypillistä, että he joko opiskelivat yliopistossa tai olivat jo suorittaneet yliopistotutkinnon. Innostuneille mutta väsyneille sen sijaan tyypillistä näytti olevan valita ammattikorkeakouluopinnot. Tällä hetkellä tutkimme näiden nuorten elämää yhä eteenpäin ja seuraamme, miten ryhmät ennustavat myöhempää nuorten elämää heidän siirtyessä aikuisuuteen ja työelämään. Siirtymävaiheet: mahdollisuus vai uhka? Koulutukselliset siirtymävaiheet ovat nuorille kriittisiä vaiheita, jotka ohjaavat nuoren elämää uusille poluille ja saattavat vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiin. Näissä siirtymävaiheissa tärkeä tekijä koulu-uupumuksen ja innostuksen kannalta on nuoren muuttuvien tarpeiden ja muuttuvan koulukontekstin yhteensopivuus (stage-environment fit, Eccles & Roeser 2009). Nuoret kokevat tärkeäksi, että voivat kokea yhteisöllisyyttä, mahdollisuutta tehdä omia valintojaan ja edetä tavoitteidensa saavuttamisessa. FinEdu-pitkittäistutkimuksen tuoreet tutkimuksemme viittaavat siihen, että lukiossa nuorten muuttuvat tarpeet ja koulukonteksti eivät kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla ja tämä heijastuu nuorten motivaatioon ja hyvinvointiin. Lukiossa akateemiset vaatimukset kasvavat, kilpailu lisääntyy, arvosanojen merkitys lisääntyy, yhteisöllisyys vähenee ja emotionaalisen tuen määrä opettajilta laskee. Jos koulut eivät tavoita nuorten muuttuvia kehityksellisiä tavoitteita, koulut eivät luo sosiaalista ympäristöä, joka motivoisi ja innostaisi nuorta, jolloin nuorten koulu-uupumus lisääntyy ja innostus laskee. Yhteensopimattomuus johtaa kyynisyyteen, kun taas yhteensopivuus nuorten tarpeiden ja koulukontekstin välillä johtaa innokkuuden lisääntymiseen. Tuloksemme osoittavat, että tytöt kokevat lisääntyvässä määrin lukiossa riittämättömyyttä, vaikka menestyvätkin hyvin. Lukion lopussa yli 20 prosenttia tytöistä on uupuneita. Yli puolet lukiolaistytöistä pitää koulutyön määrää liian suurena ja menestyksen tavoittelu uuvuttaa erityisesti tyttöjä. Lukiossa paineet lisääntyvät ylioppilaskirjoitusten lähestyessä. Jos oppilas stressaantuu yläasteella, stressi lisääntyy entisestään lukiossa. Sukupuolittuneet polut osoittavat, että uupumus ja erityisesti riittämättömyyden kokemukset ovat edelleen riski tyttöjen masennukselle. Pojat sen sijaan helposti kyynistyvät kohdatessaan opiskelupaineita lukion kuluessa. Kyynisyys voi johtaa edelleen kielteiseen asenteeseen yhteiskuntaa kohtaan ja syrjäytymiskehitykseen. Uudet FinEdu-tulokset osoittavat, että koulu-uupumus on myös vakava riski syrjäytymiskehitykselle. Erityisesti kyynisyys ennustaa syrjäytymisriskiä ja vaaraa pudota koulutusjärjestelmästä. Kyynisillä nuorilla oli lähes nelinkertainen riski pudota opinnoista. Syrjäytymiskehitys voi siten alkaa koulukontekstista ja laajentua negatiivisesta suhtautumisesta koulua kohtaan negatiiviseksi suhtautumiseksi koko yhteiskuntaa kohtaan.
5 Tuloksemme osoittivat edelleen, että lukiolaisten uupumus viivästyttää jatkoopintoihin siirtymistä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen pitäisi pyrkiä jatko-opintoihin, esimerkiksi yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Joka vuosi yli puolet uusista ylioppilaista jää ilman opiskelupaikkaa. Pääsykokeissa epäonnistuneiden nuorten elämäntyytyväisyyttä näyttää pitkittäistutkimustemme mukaan auttavan korvaavat toimintatavat. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ei pane kaikkea yhden kortin varaan vaan voi kokea onnistumisen kokemuksia muilla elämänalueilla. Vaihtoehdoksi jää pitää välivuosi. Tällöin nuori voi kuitenkin pudota systeemin ulkopuolelle ja elämä voi lähteä raiteiltaan. Toisaalta hengähdystauko voi myös olla tarpeen. FinEdu-pitkittäistutkimuksen tulokset osoittavat, että yksi välivuosi vähentää nuoren uupumusta, erityisesti uupumusasteisen väsymyksen kokemuksia. Kääntöpuolena on kuitenkin se, että välivuosi laskee nuoren koulutuksellisia tavoitteita ja pyrkimyksiä. Erityisen hankalaa on, jos nuori ei seuraavanakaan vuonna pääse koulutukseen. Vaarana on, että nuoret putoavat kokonaan jatkokoulutuksen ulkopuolelle ja että syrjäytymisriski kasvaa. Haasteenamme on myös se, että yliopistotutkinnon suorittaminen vie Suomessa OECD-maista pisimpään ja opinnot myös aloitetaan myöhään. Jopa puolet uusista korkeakouluopiskelijoista on yli 23-vuotiaita. Tutkimuksemme osoittavat lisäksi, että korkeakouluopiskelijoiden uupumus lisääntyy opintojen kuluessa. Innostus opintoihin sitä vastoin laskee opintojen kuluessa. Mitä innokkaille opiskelijoille tapahtuu korkeakoulussa? Koulu-uupumus ja -innostus sosiaalisessa ympäristössä: koulu, koti ja kaverit Uudessa katsausartikkelissa (Upadyaya & Salmela-Aro 2013) tarkastelimme kouluinnostusta erityisesti sosiaalisessa ympäristössä. Nuoret säätelevät kehitystään sosiaalisessa vastavuoroisessa ympäristössä: Keskeisiä innostusta lisääviä sosiaalisia tekijöitä ovat vanhemmat, kaverit, opettajat ja kouluilmapiiri. Nuorelle innostava ja tukeva sosiaalinen ympäristö on keskeinen kouluhyvinvointia lisäävä tekijä. Vanhempien kiinnostus nuoren koulunkäyntiin kantaa nuorta eteenpäin. Sen sijaan uupuneet vanhemmat ovat nuorelle riski. Kaveripiirin innostus tarttuu nuoriin ja nuori hakeutuu innostavien kavereiden pariin. Voimaannuttavat ja kannustavat opettajat puolestaan suojaavat nuoria uupumuskehitykseltä. Sen sijaan kiire, aikapaineet ja rauhattomuus luokassa ovat riskitekijä uupumukselle. Tulokset viittaavat siihen, että nuorten sosiaalisella kontekstilla on tärkeä rooli koulu-uupumuksen ja -innostuksen kehityksessä. Erilaisten nuorten tunnistaminen ja huomioiminen koulussa Uupumus ei uhkaa kaikkia koululaisia ja opiskelijoita, vaan nuorten keskuudesta voidaan tunnistaa erilaisia uupumus- ja innostusryhmiä. Käytännön koulutyötä ajatellen olisi tärkeää, että koulussa tunnistettaisiin ja huomioitaisiin eri tavalla opiskeluun suhtautuvat ja motivoituneet nuoret. Nuoret saattavat tarvita hyvinkin erilaista tukea, jotta he pystyisivät parhaalla mahdollisella tavalla kohtaamaan koulunkäynnin ja opiskelun haasteet. Erityishuomio tulisi kiinnittää siihen, miksi osalla nuorista on vaikeuksia opiskelussa ja siihen motivoitumisessa. Nuoret, joilla on riski keskeyttää opinnot ja päätyä koulupudokkaiksi, pitäisi pystyä tunnistamaan. Erityisesti näiden nuorten koulunkäynnin
mielekkyyttä ja opiskeluun sitoutumista tulisi tukea, jotta he eivät vieraantuisi koulusta. Koulun tulisi pyrkiä tuottamaan onnistumisen ja pystyvyyden kokemuksia näille ja kaikille muillekin oppilaille; on tärkeää löytää jokaisen omat vahvuudet. Osalle nuorista näyttää kasautuvan monenlaisia ongelmia. He saattavat tarvita motivaation tukemisen lisäksi myös hyvinvointia tukevia palveluita ja interventioita. Toisaalta pitäisi pyrkiä huomaamaan myös hyvin menestyvien opiskelijoiden mahdolliset ongelmat. Vahva sitoutuminen ja hyvä koulumenestys vaikeuttavat todennäköisesti näiden opiskelijoiden mahdollisen väsymyksen ja ahdistuksen huomaamista koulussa. Innostuneet mutta väsyneet opiskelijat ovat taipuvaisia pelkäämään epäonnistumisia. Heitä voisi auttaa, jos he oppisivat ymmärtämään, että virheiden tekeminen kuuluu elämään ja oppimisprosessiin. Näiden nuorten koulumenestys ei saa peittää alleen heidän alttiuttaan uupumukselle ja stressille. Kehittämämme Kohti työelämää -interventio, jossa korostetaan vastoinkäymisiin varautumista, voisi toimia näille opiskelijoille uupumusta ehkäisevänä. Yleisesti voimme tutkimustemme perusteella todeta, että toiminta koulussa ei saisi olla liian suorituskeskeistä ja opiskelijoiden keskinäistä vertailua korostavaa. Kilpailua ja suorituksia korostavassa ilmapiirissä saattavat väsyä ja ahdistua nekin opiskelijat, joille koulunkäynti on ollut mielekästä. Kiireen ja suorittamisen ilmapiiri koulussa altistaa uupumukselle nuorten lisäksi opettajatkin. Oppimista, asioiden ymmärtämistä ja jokaisen yksilöllistä kehitystä korostava luokkaympäristö sen sijaan on hyödyllinen kaikille opiskelijoille. Koulutuksen siirtymävaiheet voivat olla nuorelle toisaalta mahdollisuuksia, toisaalta uhkia. Koulutuksen nivelvaiheisiin tulee panostaa. Selvää on, että nuoret tarvitsevat tukea näissä haasteellisissa muutosvaiheissa. Tällöin ensiarvoisen tärkeässä asemassa ovat yksilöllinen oppilaan- ja opinto-ohjaus sekä riittävät oppilas- ja opiskelijahuollon palvelut. Opinto-ohjauksen tulisi ohjata nuoria luomaan uraan liittyviä saavutettavissa olevia tavoitteita ja opettaa varautumaan myös mahdollisiin vastoinkäymisiin. Koulutuksellisista siirtymävaiheista pitäisi tehdä nuorille mahdollisimman sujuvia ja kitkattomia, jotta opintojen väliin ei jäisi turhia ja tahattomia viiveitä. Toisaalta FinEdu-tutkimuksessa on todettu, että vanhemmat ovat erittäin merkittävässä asemassa nuorten opinto- ja työtavoitteiden asettamisessa. Valtaosa nuorista nimittäin nimesi vanhemmat uratavoitteensa tukijaksi sekä peruskoulun lopussa että vielä varhaisaikuisuudessakin, kun taas pienempi osa nimesi opinto-ohjaajan uratavoitteensa tukijaksi. Vanhemmat tulisikin ottaa paremmin mukaan urasuunnitteluun. Oppilas- ja opiskelijahuollon haasteena on, että koulussa tulisi olla saatavilla aikuisten tukea kuten koulupsykologin ja kouluterveydenhoitajan palveluita silloin kun nuoret niitä tarvitsevat. Riittämättömät resurssit oppilas- ja opiskelijahuollossa on tulostemme näkökulmasta hälyttävä asia; toimivan kouluterveydenhuollon avulla olisi mahdollista ennalta ehkäistä voimakas koulu-uupumus. Nuorten yksilöllisten kehityspolkujen tarkastelu on tärkeää, sillä tuloksemme kertovat polkujen moninaisuudesta. Tulostemme mukaan nuoruudessa koulutussiirtymien aikaan osalla nuorista motivaatio laskee ja heillä on erilaisia hyvinvoinnin ongelmia. Toisilla taas ei ole suurempia ongelmia. Jotkut nuorista jopa innostuvat ja sitoutuvat koulutyöhön entistä enemmän. 6
7 Tulevaisuuden haasteita Tässä luvussa esiteltiin uusia ajankohtaisia tuloksia nuorten motivaatiosta, kouluuupumuksesta ja kouluinnostuksesta. Koulu-uupumus voidaan muuttaa innoksi tukemalla nuoren mahdollisuuksia tuntea, että hän saa aikaan tärkeitä asioita, pystyy vaikuttamaan asioihin eikä jää yksin. On tärkeää vahvistaa nuoren itsetuntoa ja tarjota oppimisen kipinä. Uupumus ei kuitenkaan uhkaa kaikkia koululaisia ja opiskelijoita; suuri osa nuorista on innostuneita koulusta ja opiskelusta. Ongelmat näyttävät kasautuvan pienelle ryhmälle nuoria. Polarisaatiokehitys on vakava uhka yhteiskunnassamme. Kun ongelmat niin motivaatiossa, koulussa pärjäämisessä kuin hyvinvoinnissakin kasautuvat, syntyy kielteinen kierre, jota on vaikea keskeyttää. Syrjäytymisriski kasvaa. Nuorten syrjäytymisen hinta yhteiskunnallemme on liian korkea. Toisaalta kunnianhimoinen nuorten sukupolvi asettaa itselleen korkeita koulutuksellisia tavoitteita. Uhkana on kuitenkin, että osa heistä uupuu. Uupumus hidastaa opintoja etenkin opintojen nivelvaiheissa. Tällöin voi olla seurauksena useita välivuosia. Ongelma on, että useat välivuodet lisäävät riskiä pudota kokonaan jatkokoulutuksen ulkopuolelle. Suomella ei ole varaa tähän. Tällä hetkellä Suomessa on tekeillä lukiouudistus. Lukiouudistuksen tavoitteena on kehittää lukiokoulutukseen yhteisöllisempi ja osallistavampi toimintakulttuuri. Lukiokoulutuksen on tietojen ja taitojen lisäksi kehitettävä tulevaisuuden oppimistaitoja ja sytytettävä opiskelijoissa oppimisen ilo. Lukiopetuksen tulee lisätä integroivaa ja kokonaisuuksien hallintaan vahvistavaa opetusta. FinEdu-tuloksemme osoittavat että uudistus tulee tärkeään ajankohtaan.
8 Kirjallisuus Bask, Miia & Katariina Salmela-Aro (2012). Burned out to drop out: Exploring the relationship between school burnout and school dropout. European Journal of Psychology of Education. Eccles, Jacquelynne S. & Robert W. Roeser (2009). Schools, academic motivation, and stageenvironment fit. Teoksessa Richard M. Lerner & Laurence Steinberg (toim.): Handbook of adolescent psychology: Individual bases of adolescent development. Hoboken, NJ: John Wiley & Sons, Vol. 1, 404 434. Kiuru, Noona & Kaisa Aunola & Jari-Erik Nurmi & Esko Leskinen & Katariina Salmela-Aro (2008). Peer group influence and selection in adolescents school burnout: A longitudinal study. Merrill-Palmer Quarterly 54:1, 23 55. Parker, Philip. D. & Katariina Salmela-Aro (2011). Developmental processes in school burnout: A comparison of major developmental models. Learning and Individual Differences 21:2, 244 248. Parker, Philip D. & Katariina Salmela-Aro (arvioitavana). Burnout, engagement and motivation during the gap year. Salmela-Aro, Katariina (2009). BBI-9 Korkeakoulu-opiskelijoiden uupumusmittari ja OpIntomittari. YTHS. Salmela-Aro, Katariina (2010, toim.). Nuorten hyvin- vai pahoinvointia? Teemanumero. Psykologia. Salmela-Aro, Katariina (2012). Engagement and disengagement during critical transitions from school to work. Teoksessa Stuart A. Karabenick & Timothy C. Urdan (toim.): Advances in Motivation and Achievement. Emerald, Vol. 17, 79 108. Salmela-Aro, Katariina & Noona Kiuru & Esko Leskinen & Jari-Erik Nurmi (2009). School burnout inventory (SBI): Reliability and validity. European Journal of Psychological Assessment 25:1, 48 57. Salmela-Aro, Katariina & Noona Kiuru & Minna Pietikäinen & Jukka Jokela (2008). Does school matter? The role of school context in adolescents school-related burnout. European Psychologist 13:1, 12 23. Salmela-Aro, Katariina & Petri Näätänen (2005). BBI-10. Nuorten koulu-uupumusmenetelmä. Edita. Salmela-Aro, Katariina & Ulrich Trautwein (2013). School success in Europe. Erikoisnumeron toimittajat. European Psychologist. Salmela-Aro, Katariina & Lotta Tynkkynen (2012). Gendered pathways in school burnout among adolescents. Journal of Adolescence 35:4, 929 939. Salmela-Aro, Katariina & Lotta Tynkkynen & Jukka Vuori (2011). Parents work burnout and adolescents school burnout: Are they shared? European Journal of Developmental Psychology 8:2, 215 227. Salmela-Aro, Katariina & Katja Upadyaya (2012). The schoolwork engagement inventory: Energy, dedication and absorption (EDA). European Journal of Psychological Assessment 28:1, 60 67. Salmela-Aro, Katariina & Katja Upadyaya (2013). School burnout and engagement in the context of demands-resources model. British Journal of Educational Psychology.
Tuominen-Soini, Heta & Katariina Salmela-Aro (Painossa). Schoolwork engagement and burnout among Finnish high school students and young adults: Profiles, progressions, and educational outcomes. Developmental Psychology. Tuominen-Soini, Heta & Katariina Salmela-Aro & Markku Niemivirta (2008). Achievement goal orientations and subjective well-being: A person-centred analysis. Learning and Instruction 18:3, 251 266. Tuominen-Soini, Heta & Katariina Salmela-Aro & Markku Niemivirta (2012). Achievement goal orientations and academic well-being across the transition to upper secondary education. Learning and Individual Differences 22:3, 290 305. Tynkkynen, Lotta & Jari-Erik Nurmi & Katariina Salmela-Aro (2010). Career goal-related social ties during two educational transitions: Antecedents and consequences. Journal of Vocational Behavior 76:3, 448 457. Tynkkynen, Lotta & Asko Tolvanen & Katariina Salmela-Aro (2012). Trajectories of educational expectations from adolescence to young adulthood in Finland. Developmental Psychology, 48: 6, 1674 1685. Upadyaya, Katja & Katariina Salmela-Aro (2013). Development of school engagement in association with academic success and well-being in varying social contexts: A review of empirical research. European Psychologist. Vasalampi, Kati & Katariina Salmela-Aro & Jari-Erik Nurmi (2009). Adolescents selfconcordance, school engagement, and burnout predict their educational trajectories. European Psychologist 14:4, 332 341. 9