27.12.2012 KASVATUSKOE BIOKAASULAITOKSEN KALKITULLA JA KALKITSEMATTOMALLA MÄDÄTYSJÄÄNNÖKSELLÄ Petri Kapuinen, MTT Johdanto Kasvatuskoe on osa Satafood Kehittämisyhdistys ry:n Ruokaketjun sivutuotteiden hyödyntäminen hanketta. Kokeen ensisijaisena tavoitteena oli selvittää, onko biokaasulaitoksen mädätysjäännöksen kalkkikäsittelystä hyötyä sen käytössä ohran kasviravitsemuksessa. Hyötyä tarkasteltiin sadon määränä ja sen laatuna suhteessa annettuun liukoisen typen määrään määritettynä eri analyysimenetelmillä. Sadon laatua arvioitiin mallasohrana. Kokeessa käytetty mädätysjäännös oli VamBio Oy:n biokaasulaitokselta. Kokeeseen kalkin määrä oli 8 % mädätysjäännöksen massasta. Toisena tavoitteena oli selvittää mädätysjäännöksen käytön vaikutus yleisellä tasolla ohran sadonmuodostuksessa suhteessa mineraalilannoitteen typen tuotantovaikutukseen. Lisäksi tavoitteena oli antaa käytännöllisiä ohjeita näiden mädätysjäännösten käytöstä ohran viljelyssä. Nämä ohjeet ovat pääsääntöisesti laajennettavissa myös muihin kevätviljoihin. Kasvatuskoe toteutettiin samassa kenttäkokeessa muiden lietetuotteiden kanssa, koska tällöin lietetuotteita pystytään vertailemaan myös keskenään ja tuotteista saadaan tarkempi kuva. Samassa kenttäkokeessa oli mukana minkinlanta- ja siitä johdettuja komponentteja ja lannoitevalmisteita. Lisäksi kokeessa oli mukana erilaisia lietetuotteita LeviLogi-hankkeesta. Tässä raportissa koejäseniä verrataan vain mineraalilannoitekäsittelyihin. Aineisto ja menetelmät Biokaasulaitoksen lietetuotteita tutkittiin kasvukaudella 2012 Annabel-ohralla Jokioisissa isommassa kenttäkokeessa muiden lietetuotteiden kanssa aitosavella (Kuva 1). Maan ph oli 6,1. Siinä oli orgaanista hiiltä 3,7 % ja humusta 6,4 %. P-luku oli 3,54 mg/l, K-luku 305,5 mg/l, Mg-luku 762,7 mg/l (HAAc; hapan ammoniumasetaattiuutto). Savespitoisuus oli 69,9 %. Koealue tasausäestettiin 21.5. Koealue oli jonkin verran optimaalista kosteampi perustamistoimenpiteitä aloitettaessa. Koealue muokattiin kylvökuntoon vaakatasojyrsimellä. Koealueelta otettiin maanäytteet kerranteittain muokkauskerroksesta 0-20 cm syvyydeltä ennen perustamista liukoisen typen ja sen komponenttien pitoisuuden määrittämiseksi. Koe perustettiin 24.-25.5. Annabel-ohraa kylvettiin 192 kg/ha. Kokeessa oli yhteensä 30 koejäsentä sisältäen typpitasot 0, 30, 60, 90, 120 ja 150 kg N/ha mineraalilannoitteella (Yara Pellon Y6; 15 % N 7 % P 13 % K) annettuna. Perustasolla 90 kg N/ha fosforia tuli 42 kg/ha ja kaliumia 78 kg/ha. Koemuotona on satunnaistettujen lohkojen koe neljällä kerranteella. Koeruutujen nimelliskoko oli 2,5 m x 10 m. Tilastollinen analysointi ja sen mukainen raportointi toteutetaan vasta koko kenttäkokeen aineiston analysoinnin yhteydessä. Tässä raportoinnissa tyydytään keskiarvojen vertailuun. 1
Kuva 1. Jokioisten koealue ennen kokeen perustamista keväällä 2012 Biokaasulaitoksen lietetuotteita kalkittuna levitettiin 18,0 t/ha ja kalkitsemattomana 18,3 t/ha. Liete levitettiin käsin saaveista, joihin koeruudun annos oli punnittu valmiiksi (Kuva 2). Lopuksi levitettiin ruutuihin haravilla ja mullattiin joustopiikkiäkeellä tunnin kuluttua levityksestä. Levitysmäärä määritettiin siten, että ennakkonäytteestä tehdyn analyysin perusteella kokonaistypen annokseksi tuli 170 kg/ha. Tämä määrä perustuu siihen, että MAVI tulkitsee ns. nitraattiasetusta niin, että kyseinen kokonaistyppiraja koskee myös orgaanisia lannoitevalmisteita. Toinen peruste tälle on se, että määrä on myös viljelijän etujen mukainen, koska lietetuotteen liukoisen typen osuus liukoisen typen kokonaismäärästä jää pieneksi, mikä vähentää lietetuotteiden suhteessa mineraalilannoitteen typen levitystasaisuuteen nähden epätasaisen levitystasaisuuden ja ravinnepitoisuuksien tasaisuuden epätasaisuuden vaikutusta sadon määrään ja laatuun. Lopullinen toteutunut kokonaistypen määrä oli levityksen yhteydessä otetuissa näytteissä kalkitulla lietteellä 162 kg/ha ja kalkitsemattomalla lietteellä 178 kg/ha määritettynä Viljavuuspalvelu Oy:ssä kyseisen laboratorion analytiikalla. Ensin mainitulla lietteellä määrä jäi siis hieman alle tavoitteen ja jälkimmäisellä se hieman ylittyi. Koeruudut kylvettiin kylvölannoittimella (Tume 2500 nostolaitekone) niin, että mineraalilannoite sijoitettiin lannoitevantailla silloin, kun sen käyttö oli koesuunnitelman mukaista, kuten typpitasokäsittelyissä. Maanäytteitä otettiin muokkauskerroksesta kasvukaudella kolme kertaa ja lopuksi sadonkorjuun jälkeen. Sadonkorjuun jälkeen otettiin lisäksi maanäytteet 10 cm:n kerroksissa 60 cm:iin saakka. Sadonkorjuun jälkeen otetut maanäytteet ovat edelleen analysoitavana. Ennen perustamista ja kolmen perustamisen jälkeisen näytteenottokerran näytteet on analysoitu ja raportoitu tässä raportissa. Sadon korjuun jälkeen otetut näytteet analysoidaan ja raportoidaan tulosten valmistuttua. 2
Ympäristötukijärjestelmässä tällaisen lannoitevalmisteen liukoinen typpi otetaan huomioon typpi lannoitevalmistelainsäädännön mukaisen liukoisen typen analyysin mukaisesti (EN 13652). Nämä tuotteet on tässä yhteydessä tulkittu olevan sellaisenaan maanparannusaineena käytettäviä sivutuotteita ja tyyppinimeltään mädätysjäännöksiä. Tällä analyysimenetelmällä analysoituna tuotteiden mukana tulevan liukoisen typen annos oli kalkitulla 25,5 kg/ha ja kalkitsemattomalla 28,4 kg/ha. Aikaisemmissa hankkeissa lietetuotteiden typpilannoitusvaikutusta ohran kasvinravitsemuksessa on kuvannut paremmin lannoitevalmistelainsäädännön mukaisesta muunnetulla analyysimenetelmällä analysoitu liukoinen typpi. Tässä muunnoksessa uuttosuhde on 1:5 sijasta 1:60. Näin määritettynä liukoisen typen annokset olivat kalkitulla 42,1 kg/ha ja kalkitsemattomalla 48,7 kg/ha. Näiden lisäksi lietetuotteiden liukoinen typpi analysoitiin Viljavuuspalvelun käyttämällä lanta-analyysimenetelmällä. Tällä menetelmällä liukoisen typen annokseksi tuli kalkitulla 51,3 kg/ha ja kalkitsemattomalla 56,7 kg/ha eli vielä enemmän. Tuotteiden liukoisen typen koostumus on painottunut ammoniumtyppeen. Nitraattia ei käytännössä ole, ja orgaanisen liukoisen typen määrä on pieni. 1:60 vesiuuton mukaisesta liukoisesta typestä ammoniumtyppeä oli kummassakin lietteessä 86,3 % ja liukoisten orgaanisten typpiyhdisteiden typpeä liukoisesta kokonaistypestä 13,6 %. Analyysituloksista voi päätellä, että tuotteiden ammoniumtyppi on tavanomaista huonommin uuttuvaa, mikä potentiaalisesti hidastaa tuotteen typen saatavuutta kasveille. Tämä puolestaan puoltaa sellaista käyttöstrategiaa, jossa suurin osa liukoisesta typestä tulee täydennyslannoituksena annettavasta mineraalilannoitteen typestä kylvölannoituksen yhteydessä annettuna. Käytetyn lieteannoksen mukana tuli kokonaisfosforia kalkitulla lietteellä 155 kg/ha ja kalkitsemattomalla 162 kg/ha. Näistä määristä katsotaan voimassa olevassa ympäristötukijärjestelmässä kasveille käyttökelpoiseksi 40 %, jolloin määrät ovat 62,0 kg/ha ja 64,8 kg/ha. Määrät ovat varsin sopivat nykyiseen ympäristötukijärjestelmään, kun tuotteita käytetään näin kerran viidessä vuodessa. Fosforia voidaan antaa kerralla viiden vuoden annos, ja sallittu määrä on perussatotasolla fosforiluokaltaan tyydyttävällä maalla noin 15 kg/ha vuodessa. Kaliumin määrä annoksessa on vain noin 20 kg/ha, jolloin täydennyslannoituksen tarve on ilmeinen, jos kaliumlannoituksen tarvetta on. Täydennyslannoitukseen pitäisi tällöin käyttää NKlannoitteita. 3
Kuva 2. Kiinteiden tuotteiden kuten mädätysjäännösten levitystekniikka. Tässä kokeessa lietetuotteiden lisäksi käytettiin 15 kg N/ha vastaava määrä mineraalilannoitetta kylvölannoituksen yhteydessä, koska liukoisen typen määrä uhkasi ennakkoanalyysitietojen perusteella jäädä hyvin pieneksi, jolloin ohran kasvu olisi jäänyt epänormaaliksi. Koeruudut puitiin 20.9. 1,5 metriä leveällä koeruutupuimurilla (MF 8). Sadon määrä, puintikosteus, hehtolitrapaino ja lajitteluasete määritettiin. Satopussien sisältö jaettiin jakolaitteella kunnes saatiin kaksi noin 2 kg:n näytettä jatkoanalyyseja varten. Samassa yhteydessä otettiin näytteet puintikosteuden määrittämiseksi. Puinnin jälkeen otettiin maanäytteet muokkauskerroksesta 25.9. Maanäytteet kerroksittain otettiin 1.-2.11. Tulokset ja tulosten tarkastelu Kuvissa 3-5 on esitettynä biokaasulaitoksen kalkittua ja kalkitsematonta mädätysjäännöstä saaneet kasvustot 16.7. Kameran valkotasapaino on asetettu samaksi kohdistamalla se kuvissa näkyvään polystyreenilevyyn. Kuvien vihreyden pitäisi näin ollen olla verrattavissa. Kuvissa koeruutujen tunnistetiedot ovat sen ja kuvan vasemmassa reunassa olevassa valkopohjaisessa taulussa. Vastaava koeruutu on taulun vasemmasta reunasta oikealle kuvan oikeaan reunaan. Koeruudun raja on pääsääntöisesti selvästi tunnistettavissa kasvuston korkeus- ja värieroista. Mineraalilannoitetta saanut 4
käsittely on käsittelyistä selvästi vihrein, mutta sen typpitaso onkin selvästi suurempi kuin mädätysjäännöskoejäsenten. Kuva 3. Kalkittua puhdistamolietettä saanut kasvusto 16.7. Kuva 4. Kalkitsematonta puhdistamolietettä saanut kasvusto 16.7. 5
Kuva 5. Mineraalilannoitteella lannoitettu 90 kg N/ha kasvusto 16.7. Kasvustoissa ei juuri ollut lakoa, kun koeruudut korjattiin 20.9., kuten voidaan todeta kuvista 6 8. Koejäsenkoodaus on kuvissa koeruudun vasemassa reunassa olevassa taulussa. Koeruutujen välinen raja ei erotu yhtä selvästi kuin edellisissä kuvissa heinäkuulta. Koeruutujen leveys on kuitenkin 2,5 metriä. Kuvissa on selvästi nähtävissä, että 90 kg N/ha saanut mineraalilannoitekäsittelyn kasvusto on korkein ja paras. Sen typpitaso on kuitenkin selvästi suurempi kuin mädätysjäännöskäsittelyn. 6
Kuva 6. Kalkittua puhdistamolietettä saanut kasvusto 20.9. ennen puintia. Kuva 7. Kalkitsematonta puhdistamolietettä saanut kasvusto 20.9. ennen puintia. 7
Kuva 8. Mineraalilannoitteella lannoitettu 90 kg N/ha kasvusto ennen puintia kg/ha 6000 5000 4000 3000 2000 y = -0,1738x 2 + 51,814x + 1300,8 R² = 0,9989 1000 0 0 30 60 90 120 150 kg N/ha Kuvio 1. Sadon typpivaste mineraalilannoitteella. 8
Koealueen typpivaste oli mädätysjäännösten satovaikutusten tulkinnan kannalta erinomainen (Kuvio 1). Nollaruudun sato oli melko pieni, ja suurimmilla typpitasoilla saavutettiin suuri sato. Mädätysjäännösten mukana tulleen liukoisen typen määrä osui sopivasti tuotantofunktion lineaariselle osalle. Saatu sato, 2847 kg/ha, kalkitulla lietteellä vastasi satoa, joka saatiin käyttäen 33,5 kg/ha mineraalilannoitteen typpeä kylvölannoituksen yhteydessä ja vastaavasti kalkitsemattomalla lietteellä saatu sato, 3081 kg/ha vastasi 40 kg/ha mineraalilannoitteen typpeä. Kumpikin luku sisältää 15 kg/ha kylvölannoituksen yhteydessä annettua mineraalilannoitteen typpeä. Kalkitun lietteen satovaikutuksen osuudeksi jää 18,5 kg/ha ja kalkitsemattoman 25,0 kg/ha typpeä vastaava määrä. Tuotteen liukoisen typen satovaikutus jäi siten alle lannoitevalmistelainsäädännön mukaisen pitoisuuden perusteella odotettavissa olevan. Kalkitun lietteen typen typpilannoitusvaikutus oli 72,5 % ja kalkitsemattoman 88,0 % lannoitevalmistelainsäädännön mukaisen pitoisuuden mukaisesta pitoisuudesta. Näin suuri osuus lannoitevalmistelainsäädännön mukaisesta pitoisuudesta siis vastasi mineraalilannoitteen typen typpilannoitusvaikutusta. Tämän kokeen ja tämän kriteerin perusteella näistä vaihtoehdoista kalkitsematon vaihtoehto on parempi, jolloin kalkituksesta ei ole ainakaan tässä mielessä hyötyä. Tuloksen perusteella tuotteiden käyttö syö ympäristötuen mukaista typen käyttöoikeutta enemmän kuin se tuottaa satoa. Tulos voisi olla parempi myös lietteiden sisältämän liukoisen typen osalta, jos täydennyslannoituksena annettavan typen annos olisi kokeessa ollutta suurempi. Ohra lähtisi kasvuun mineraalilannoitteen typellä ja lietteen typpi hyödynnettäisiin viimeksi. Tämän kokeen tilanteessa kasvusto kärsi kasvukauden alussa typen puutetta ja satopotentiaali menetettiin pysyvästi. Täydennyslannoituksen typpi annos olisi voinut olla noin 75 kg/ha. Kenttäkoe pitäisi tehdä myös tällä käyttöstrategialla. Koekasvina voisi olla vehnä, jolloin mahdollinen hitaan typpivaikutuksen mukana potentiaalisesti tuleva valkuaispitoisuuden nousu parantaisi sen leivontaominaisuuksia ja tuotteesta saatavaa hintaa. Mallasohrassa vastaavasta typpipitoisuuden noususta on vain haittaa. Ennen levitystä kerranteittain otetuista näytteistä ammonium- ja nitraattitypen pitoisuudet olivat keskimäärin 0,8 ja 5,3 mg/l, vastaavassa järjestyksessä. Nämä vastaavat määrää 1,6 kg/ha ja 10,6 kg/ha. Ammonium- ja nitraattitypen pitoisuus maassa kaksi viikkoa levityksen jälkeen (7.-8.6.) oli käsittelyssä, jossa oli käytetty kalkittua lietettä 16,8 mg/l (5,0 mg/l ja 11,8 mg/l) ja käsittelyssä, jossa oli käytetty kalkitsematonta lietettä 15,3 mg/l (3,9 mg/l ja 11,4 mg/l). Nitraattimuodossa oleva liukoinen typpi oli hallitseva. Ammonium- ja nitraattitypen määrä maassa oli 33,6 kg/ha ja 30,6 kg/l vastaavassa järjestyksessä. Kun näistä vähennetään mineraalilannoitteena annettu typpi 15 kg/ha, jää jäljelle 18,6 kg/ha ja 15,6 kg/ha. Lannoittamattomien koeruutujen ammonium- ja nitraattitypen pitoisuus oli 7,4 mg/l, josta nitraattityppeä 5,9 mg/l. Käsittelyssä, joka sai 90 kg/ha mineraalilannoitteen typpeä ammonium- ja nitraattitypen pitoisuus oli 34,1 mg/l, josta nitraattitypen osuus oli 21,2 mg/l. Toisella mittauskerralla (20.-21.6.) ammonium- ja nitraattitypen pitoisuus kalkittua mädätysjäännöstä saaneessa käsittelyssä oli 11,5 mg/l, josta 9,8 mg/l nitraattina. Kalkitsemattomassa käsittelyssä ammoniumja nitraattitypen pitoisuus oli lähes sama 11,8 mg/l, josta nitraattityppeä 9,4 mg/l. Lannoittamattoman käsittelyn ammonium- ja nitraattityppipitoisuus oli lähes sama kuin ensimmäisellä kerralla 6,4 mg/l, josta nitraattityppeä 5,0 mg/l. 90 kg N/ha mineraalilannoitteen typpeä saanen käsittelyn ammonium- ja nitraattitypen pitoisuus oli 25,8 mg/l. Kolmannella näytteenottokerralla (10.-11.7.) maan ammonium- ja nitraattipitoisuus oli laskenut lähes samoille tasoille, 5,2 8,4 mg/l, kaikissa käsittelyissä, josta nitraattitypen osuus oli 4,7 5,9 mg/l. Maan ammonium- ja nitraattitypen pitoisuudet olivat laskeneet 9
lähes samalle tasolle kuin ennen perustamista. Sadonkorjuun jälkeen otetuissa näytteissä ei oletettavasti ole jäljellä merkittäviä määriä liukoista typpeä. Lietetuotteita saaneiden käsittelyiden hehtolitrapaino vastasi lähinnä typpitasoa 60 kg/ha mineraalityppeä saaneita käsittelyjä (Taulukko 1). IV-jakeen osuus oli kuitenkin suurempi, eikä lietetuotteita saaneet käsittelyt tuottaneet tässä mielessä mallasohran laatuvaatimuksia täyttävää satoa. Mallasohraa saatiin typpitasoilla 90 ja 120 kg/ha. Sadon lajitekoostumus vastasi lähinnä lanta-analyysimenetelmällä määritetyn typpipitoisuuden laatua eli laatu oli tässä mielessä parempi suhteessa sadon määrään. Mädätysjäännöksillä tuotettujen satojen hehtolitrapainot vastasivat alle 30 kg/ha typpitasoa. Mädätysjäännöksellä tuotetut jyvät olivat suuria mutta kevyitä. Puintikosteus oli kuten vähän typpeä saaneiden käsittelyiden. Lajitteluaste kg N/ha I II III IV hlp Puintikosteus, % 0 29.7 44.3 17.4 8.6 58.0 28.7 30 44.8 41.3 9.7 4.3 60.5 27.7 60 56.4 33.0 7.1 3.6 61.3 26.9 90 60.7 28.2 7.3 3.9 61.6 26.1 120 64.4 25.0 8.7 4.0 62.7 26.9 150 58.9 26.6 8.6 5.9 62.4 27.7 Kalkittu 52.9 31.0 9.8 6.3 59.9 28.7 Kalkitsematon 54.3 30.6 8.8 6.3 59.0 28.9 Taulukko 1. Lajitteluasteet, hehtolitrapainot ja puintikosteus. Taloudellinen tarkastelu Peltoon levitetyn mädätysjäännöksen arvo viljelijälle perustuu ensisijaisesti sen ravinnesisällön arvoon. Käytetyillä levitysmäärillä maanparannusvaikutuksen arvo jää pieneksi, eikä sitä ole voitu tässä tutkimuksessa selvittää. Kuusi kuukautta varastoidussa mädätysjäännöksessä, jota oli kalkittu 8 %, oli 8,5 kg/t kokonaistyppeä, 1,74 kg/t liukoista typpeä (1:5 vesiuutto), 6,5 kg/t kokonaisfosforia, josta 2,6 kg/t katsotaan kasveille käyttökelpoiseksi sekä 0,9 kg/t kaliumia. Arvioitaessa mädätysjäännöksen ravinteiden arvoa otetaan huomioon liukoinen typpi kokonaan, fosforista kasveille käyttökelpoiseksi laskettava osa ja kalium kokonaan. Typen, fosforin ja kaliumin hinta on seuraavassa arvioitu Yaran peltolannoitteiden tehdashintojen (7.12.2012, alv 0 %) mukaan painottamatta niitä myyntimäärien osuuksilla. Ravinteiden arvoksi saatiin 8 % kalkitulle mädätysjäännökselle: typpi 1,1 /kg, fosfori 1,8 /kg, kalium 1,8 /kg ja rikki 0,7 /kg. Tällöin typen arvo on 1,91 /t, fosforin 4,68 /t ja kaliumin 1,62 /t, yhteensä 8,21 /t. Mädätysjäännöksen rikkipitoisuus ei ollut käytettävissä, joten sen arvoa ei ole laskettu mukaan, mutta se on joka tapauksessa pieni. Vastaavasti kuusi kuukautta varastoidun kalkitsemattoman mädätysjäännöksen ravinnepitoisuudet olivat seuraavat: kokonaistyppi 8,8 kg/t, liukoinen typpi 1,85 kg/t, kokonaisfosfori 7,6 kg/t, josta kasveille käyttökelpoista 3,0 kg/t sekä kaliumia 1,0 kg/t. Vastaavalla tavalla laskettuna kalkitsemattoman mädätysjäännöksen ravinteiden arvo on seuraava: typpi 2,00 /t, fosfori 5,40 /t ja kalium 1,80 /t, yhteensä 9,20 /t. Periaatteessa kalkitus alensi lietteen ravinnearvoa 0,99 /t eli 10,8 %. Se kuitenkin lisää sen arvo sisältämänsä kalkin arvon verran. Pelkän kalsiitin hinta Vampulassa on 29,44 (alv 0 %). Sen arvo mädätysjäännöksessä, jossa on 8 % kalkkia, on noin 2,40 /t, jolloin kalkitun 10
mädätysjäännöksen arvo viljelijälle on 1,41 /t enemmän kuin kalkitsemattoman olettaen, että sadon määrä ja laatu ovat yhtä suuret riippumatta siitä, kumpaa mädätysjäännöstä käytetään. Kalkitulla mädätysjäännöksellä saatu mitattu sato oli 7,6 % pienempi kuin kalkitsemattomalla. Tämä selittyy suurelta osin sillä, että kalkitun mädätysjäännöksen mukana tullut liukoisen typen annos oli muutaman kilon hehtaaria kohti pienempi kuin kalkitsemattoman mukana tullut. Kun tämä otetaan huomioon, jäljelle jäävä ero satotasoissa peittyy satunnaishajontaan. Esimerkkitapauksen mädätysjäännöstä tuottava biolaitos osallistuu mädätysjäännöksen kuljetuskustannuksiin 4 /t (alv 0 %) saakka. Kuormien koko on 38 tonnia, joten tuki kuormaa kohti on 152. Kuljetusyritys veloittaa 1,70 /km (alv 0 %). Näin ollen tuki riittää 89,4 km:n kuljetukseen, jolloin kuljetus on viljelijälle maksuton 45 km:n etäisyydelle saakka. Kuljetusyritys, käytännössä kuljetuskaluston kuljettaja, kuormaa mädätysjäännöksen biolaitoksella omalla kalustollaan. Kuljetusyritys veloittaa siitä biolaitosta. Kuormauskustannus on lisätuki viljelijälle, mutta sen merkitys on pienehkö, arvioilta 0,20 /t. Levitysurakoitsija veloittaa kiinteän osan levityksestä 2,50 /t ja lisäksi kuormauksesta 0,50 /t eli yhteensä 3,00 /t. Levitys ja kuormaus jää viljelijän maksettavaksi. Liukoisen typen ja kalin arvo esimerkiksi riittävät levityskustannuskustannuksen kattamiseen, jolloin viljelijän kannattaa ottaa mädätysjäännöstä vastaan, jos oletetaan, että mädätysjäännöksen ravinteiden tuotantovaikutus vastaa mineraalilannoitteen typen ja kaliumin vastaavaa. Oleellista vastaan oton mielekkyydessä on se, että kuinka paljon pelto kaipaa fosforilannoitusta. Jos fosforintarve on todellinen, viljelijän kannattaa maksaa jopa osa kuljetuksesta. Koska kalkkilisä lisää suoraan kuljetettavan mädätysjäännöksen massaa, se lisää myös lisäyksen suhteessa kuljetus ja levityskustannusta. Tällöin kuljetus- ja levityskustannus kasvavat noin 8 %. Oleellisin hyöty sekoittamisesta tulee siitä, että levitettäessä peltoon sekä mädätysjäännöstä ja kalkkia, kutakin ajouraa pitkin tarvitsee ajaa vain kerran, jolloin kaluston taaramassa tiivistää maata vain kerran kahden sijasta. Johtopäätökset Kokeessa käytetty lietemäärä oli tarkoituksen mukainen, mutta käytännön viljelyssä on tarkoituksenmukaista käyttää selvästi enemmän lisätyppeä vastaavalla maalajilla. Mädätysjäännöksen kalkituksesta ei ollut hyötyä sadonmuodostuksen kannalta, ei määrän eikä laadun suhteen. Mädätysjäännösten sallittu käyttömäärä on noin 20 t/ha kerran viidessä vuodessa. Ja se on tarkoituksenmukainen myös viljelijän kannalta, koska tällöin lietteen mukana tulee nykyisen ympäristötukijärjestelmän sallima kasveille käyttökelpoisen fosforin määrä noin viideksi vuodeksi tyydyttävän fosforiluvun omaavilla mailla ja mädätysjäännöksen mukana tulevan liukoisen typen osuus sen koko annoksesta on niin pieni, että se ei aiheuta merkittävää alueellista vaihtelua liukoisen typen annoksessa. Tällöin sen mukana tulee oletettavasti viiden vuoden aikana sallittu määrä haitallisia metalleja. Viljelijän saama taloudellinen hyöty ravinteista ja kalkista kattaa levityskustannukset, vaikka fosforilannoitukseen ei olisikaan varsinaista tarvetta. 11