Projektipäällikkö Simo Lehto, Helsingin ammattikorkeakoulu, tekniikka, Simo.Lehto@stadia.fi KOKEMUKSIA PROJEKTIOPPIMISESTA TUPA-TYÖTÄ VARTEN STADIAN TEKNIIKASSA VUODESTA 2001 SAAKKA TEHTY RAKENNEMUUTOSTYÖ Helsingin ammattikorkeakoulun tekniikassa on vuodesta 2001 saakka tehty insinöörikoulutuksen uudistamistyötä. Stadian työ perustuu Oulun yliopistossa 1970-luvulla aloitettuun ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa 1990-luvulla tehtyyn T&K-työhön. Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö on vuoden 2005 keväällä myöntänyt 400 000 rahoituksen projektia Insinöörikoulutuksen rakennemuutos - insinöörikoulutuksen muuttaminen kansainvälisen teollisuuden kehittämistoimintatapaa vastaavaksi varten työn viemiseen loppuun vuosina 2005-07. Työn tuloksena Stadian tekniikassa on kehitetty ja otettu käyttöön vuoden 2001 syksyllä aloitettu uudella toteutustavalla toimiva tuotantotalouden koulutusohjelma. Työhön on osallistunut 25-30 opettajaa ja asiantuntijaa Stadiasta. Työtä on tehty rinnakkain teoreettisena työnä ja kokeellisena työnä niin, että molemmat työt ovat tukeneet toisiaan. KORKEAKOULUJEN VASTUU SUOMEN TULEVAISUUDESTA Nopeassa maailman muutoksessa Suomen yhteiskunta asettaa suuria vaatimuksia korkeakouluille. Julkisessa keskustelussa korkeakouluilta odotetaan johtavaa asemaa, kun kansakunta siirtyy postindustrialistisesta taloudesta ja yhteiskunnasta uuteen epävarmaan globalisaation aikaan. Korkeakoulujen on vastattava omistajien ja asiakkaiden vaatimuksiin: niiden on oltava edelläkävijöitä muutoksessa ja koulutettava yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tulevaisuuden maailmassa tarvitsemia ihmisiä. Korkeakoulutus ja sen uudistaminen on pitkäjänteistä työtä. Tänä syksynä aloittaneet opiskelijat siirtyvät työelämään vuosikymmenen vaihteessa ja ovat työelämässä vielä 2050-luvulla. Stadian uudistamistyön tavoitteena on 2010-luku, joka on runsaan neljän vuoden päässä. JULKINEN KESKUSTELU SUOMEN INSINÖÖRIKOULUTUKSESTA Suomessa on viime vuosina keskusteltu paljon insinöörikoulutuksesta. Tällä hetkellä on käynnissä laaja julkinen keskustelu, johon osallistuvat mm. yritysjohtajat, teollisuuden yhdistykset (esim. Teknologiateollisuus ry ja EK), etujärjestöt, valtio (valtiovarainministeriö, opetusministeriö, kauppaja teollisuusministeriö) ja Sitra. Keskustelu on hyvin ajankohtaista ja tärkeää. Insinöörikoulutuksen asiantuntijat ovat odottaneet sitä jo 1990-luvulta saakka. Korkeakoulutuksen edelläkävijät ovat nähneet tilanteen ja aloittaneet ensimmäiset muutokset jo 1970-luvulla. MISTÄ KESKUSTELUSSA ON POHJIMMILTAAN KYSYMYS? Keskustelussa esiintyviä sanoja ovat huippuosaaminen, keskinkertaisuus, näpertely, kansainväliset verkostot, innovaatiot, tärkeä kyky tuotteistaa innovaatioita globaaleilla markkinoilla, yrittäjähenki, proaktiivisuus, reipas uudelleensuuntautuminen, konkreettiset päätökset jne. Mistä syystä teollisuuden edustajat käyttävät tällaisia sanoja? Syynä on se, että elinkeinoelämässä jaetaan vain kultamitaleita: kilpailutilanteessa kaupan saa vain yksi kilpailijoista. Muille tarjoajille tilanteesta aiheutuu vain kustannuksia. Tämän mekanismin takia yrityksen on kaupan saamiseksi (voittamiseksi) oltava kilpailijoita parempi (erilainen!). Sen on oltava parempi osaamisessa: paremmuus saavutetaan käytännössä yleensä olemalla muita edellä eli olemalla nopeampi muutoksessa.
2 Aikaisempaa toistava rutiinityö on hyvin tehokasta (esim. elektroniikkatuotteiden massatuotanto). Sitä voidaan tehostaa, minimoida ja automatisoida (esim. siirtää nykyaikaisen ICT:n tehtäväksi). Rutiinityö ei kuitenkaan riitä nopeassa maailman muutoksessa. Kilpailussa ei voi menestyä toistamalla sitä, mitä aikaisemmin on tehty tai mitä muualla tehdään: tarvitaan systemaattista kehittämistyötä. NYKYISEN INSINÖÖRIKOULUTUKSEN ONGELMAT Nykyisen insinöörikoulutuksen pääongelmat ovat: 1. Opiskelun pitkittyminen ja keskeyttäminen ( insinöörikoulutusputki vuotaa ) 2. Opiskelijoiden heterogeenisuus (suuret erot peruskoulutuksessa ja lahjakkuuksissa) 3. Matala lähtötaso osalla opiskelijoista (käsitteellisen ajattelun ja systemaattisen/loogisen toiminnan alalla) 4. Motivaation puute insinöörikoulutukseen osalla opiskelijoista (toinen tai kolmas vaihtoehto) Osalla opiskelijoista ei ole enää samoja korkeakoulutuksen edellyttämiä valmiuksia kuin esim. vielä 1980-luvulla. Nämä ongelmat ovat kansainvälisiä ja ne esiintyvät kaikissa länsimaissa. Niiden syynä ovat suuret muutokset ja rakenteelliset syyt useilla yhteiskunnan hierarkiatasoilla. Insinöörikouluttajien ja organisaatioiden on tiedettävä ratkaisut näihin ongelmiin. Ne saadaan teollisuudelta käyttämällä omaa koulutusosaamista ja muualta maailmasta erityisesti seuraamalla muutoksia kaikilla tarvittavilla hierarkiatasoilla. Tämä työ vaatii paljon työtä ja teoreettista osaamista eli oikeiden ajattelutapojen (mallien) käyttämistä. KEHITTÄMISTYÖN TEORIA Systeemi- ja malliajattelun avulla voidaan tehokkaasti analysoida ihmisten toimintaa ja ihmisten tekemää työtä maailmassa. Perustana on, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Heillä on absoluuttinen ihmisarvo, mikä merkitsee huolenpitoa kaikista ihmisistä. Yhteiskunnan tasoa voidaan mitata sillä, kuinka hyvin se pitää huolta heikossa asemassa olevista ihmisistä. Yhteiskunnan ihmiset jakautuvat toimintatapojen ja asenteiden perusteella kolmeen osaan: 1. Kehittäjäihmiset = sisältäpäin positiivisesti ohjatut ihmiset, jotka vievät yhteiskuntaa eteenpäin 2. Säilyttävät ihmiset = ulkopuolelta ohjatut ihmiset, jotka pitävät yhteiskuntaa yllä 3. Tuhoavat ihmiset = sisältäpäin negatiivisesti ohjatut ihmiset, jotka vaikeuttavat, estävät ja tuhoavat muiden ihmisten elämää Jakoa voidaan havainnollistaa yksinkertaisella mielikuvamallilla, jossa esim. Suomen ihmiset ovat bussin kyydissä: em. ryhmät muodostavat bussin kaasun, moottorin ja jarrun. Tämä perusjako esiintyy kaikissa ihmisryhmissä ja organisaatioissa. Se on yksi tärkeä ihmisten heterogeenisuuden ilmenemismuoto. Jaon syy on evoluutiopsykologiaan perustuvan systeemiajattelun mukaisesti yksinkertainen: nämä kolme elämäntapaa vastaavat ihmisen elossasäilymismekanismeja. Jaon syntymekanismi on myös yksinkertainen: perinnöllisyyden ja ympäristön yhteisvaikutus. Maailma aiheuttaa voimakkaita henkisiä kipuja ihmisille, jotka pyrkivät luomaan uutta ja kehittämään uusia asioita. Tästä syystä suuri osa ihmisistä luopuu siitä tiedostamattomasti tai tietoisesti. Kehittäjäihmisten merkitys on ratkaisevan tärkeää yhteiskunnalle: esim. kaikkien Suomen teollisuuden ja yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan kehittäjäihmisiä.
Kehittämistyön lähtökohtana on, että kehittämistyötä tekevät ihmiset, eivät organisaatiot. Organisaatioilla on tästä huolimatta ratkaiseva vaikutus ihmisten toimintaan. Organisaatioiden johtajat voivat helpottaa tai vaikeuttaa kehittäjäihmisten työtä. Tärkeintä on antaa heille vapaus ja mahdollisuus toimia ja tukea heitä konkreettisesti erityisesti hetkellisissä epäonnistumistilanteissa ja 3-luokan ihmisiä vastaan. Tapa, jolla yhteiskunnat ja organisaatiot kehittävät toimintaansa, on yksinkertainen. Aluksi kehittäjä näkee kehittämistarpeen tai ongelman ja lähtee aktiivisesti ratkaisemaan tilannetta (tekemään työtä). Sen jälkeen mukaan tukee uusia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita uudesta ratkaisusta. Tällä tavalla syntyy laajeneva ryhmä. Lopuksi mukaan tulevat vastustajat, kun heillä ei enää ole muita mahdollisuuksia. TÖIDEN LAADULLISET EROT Rutiinityötä voidaan osittaa ja pirstoa ja ihmiset voivat tehdä sitä yksin. Kehittämistyössä tarvitaan kokonaisuuksia, siinä tarvitaan ihmisten pitkäjänteistä systemaattista ja luovaa myönteistä yhteistyötä. Rutiinityö on yleensä ihmisen ulkopuolelta ohjattua ja kehittämistyö ihmisen sisäpuolelta ohjattua. Ulkopuolelta valmiina ottaminen (esim. viihde) on helppoa (easy fun) ja itse tekeminen (esim. kehittämistyö) on vaikeaa (hard fun and extremely hard fun). Tätä eroa kuvaa NASA:n johtajan Michael D. Griffinin toteamus: My life is spent doing stuff, not watching other people do stuff. KEHITTÄMISTYÖN OMINAISUUDET Hetkelliset onnistumiset Syynä kehittämistyön tekemiselle ovat hetkellisten onnistumistilanteiden aiheuttamat voimakkaat positiiviset tunteet: tyytyväisyys, ylpeys, voiman tunne, keveyden tunne, lämmön tunne, läheisyyden tunne. Luopuminen entisestä Uuden ideoiminen ja kokeileminen on ihmisille suhteellisen helppoa. Luopuminen entisestä on vaikeaa: se aiheuttaa ihmisissä voimakkaita negatiivisia tunteita, esim. pelkoa ja syyllisyyttä. Epävarmuus Kehittämistyön ratkaiseva ominaisuus on epävarmuus (riski) tavoitteeseen pääsemisestä. Se aiheutuu esteiden aiheuttamista hetkellisistä epäonnistumisista. Esteet voivat olla muiden aiheuttamia (esim. 3-ihmiset) tai itse aiheutettuja (esim. osaamattomuus). Hetkelliset epäonnistumiset Kehittämistyön ratkaiseva vaikeus on esteen aiheuttama hetkellinen epäonnistumistilanne. Tämä tilanne aiheuttaa kaikissa ihmisissä voimakkaita negatiivisia tunteita (henkinen kipu), esim. pettymys, uupumus, väsymys, masennus, suru, inho, pelko, häpeä, syyllisyys, ahneus, kateus, viha, katkeruus. TÖIDEN PERUSVAATIMUKSET Rutiinityön vaatimus on ulkopuolelta ohjattu, kerran opittujen tietojen ja taitojen toistamiseen perustuva jaettu työ. Tuhoava työ vaati ainoastaan antamista periksi aggressiivisille reaktioille ( luonnonmenetelmälle ). Sen toteuttamistapoja ovat sotkeminen, hankaloittaminen, estäminen, vahingoittaminen ja tuhoaminen. Tuhoaminen on helppoa: tuhoamistapoja on hyvin suuri määrä kehittämistapoihin verrattuna. Kehittämistyön vaatimus on ihmisten pitkäjänteinen, systemaattinen ja luova, myönteisiin tunteisiin perustuva, tasa-arvoinen yhteistyö. 3
4 KEHITTÄMISTYÖN ONNISTUMISKEINO ( RESEPTI ) Kehittämistyön onnistumisessa tarvittavia asioita voidaan kuvata seuraavalla tarkistuslistalla : -valittujen (ei kaikkien) -sisäisesti ohjattujen (sitoutuneiden) -ihmisten (ei organisaatioiden) -vastuullinen (vastuu omasta tehtävästä, vastuu muista ihmisistä) -tavoitteellinen (päämäärä, unelmat, tavoitteet, välitavoitteet) ja -suunnitelmallinen (lyhytaikaiset ja pitkäaikaiset suunnitelmat) -pitkäjänteinen (peräkkäisiin osiin jaettu, pitkäaikainen, sitkeä) -systemaattinen (käsitteet, loogiset askeleet) ja -luova (uudet ideat, uudet ratkaisut, rajojen ylittäminen) -kokonaisuuksien hallitsemiseen (operatiivinen, taktinen ja strateginen taso) -jatkuvasti uudistuviin tietoihin ja taitoihin (mielimallit) -riittävään informaatioon (erimuotoiset ulkoiset mallit) -riittäviin resursseihin (raha) -riittävään aikaan (ihmiset) ja -oikeisiin työvälineisiin (teknologiaan) ja -entisestä luopumiseen perustuva -fysikaalisten rajoitusten -ympäristön asettamien rajoitusten ja -eettisten rajoitusten puitteissa tehtävä -myönteisiin tunteisiin (usko, toivo, innostus, rakkaus, myötätunto, kunnioitus, huumori) perustuva -tasa-arvoinen (inhimillinen) -todellisessa maailmassa tapahtuva (ei mallimaailmassa) -yhteis- (henkilökohtainen tukiryhmä, erikokoiset ryhmät, erikokoiset tiimit, esimiehet, alaiset, tukijat, projektit, verkostot) -työ (tekeminen = aktiivinen toiminta) Kehittämistyön onnistumisen muistilistassa on 24 kohtaa. Sen lisäksi onnistumiskeino on kertolaskutyyppinen: jos yksi osa puuttuu, kokonaisuus ei toimi. Kehittämistyö on vaikeaa ja vaativaa rutiinityöhön ja tuhoavaan työhön verrattuna. SYSTEEMI- JA MALLIAJATTELUUN PERUSTUVA ANALYYSI SUOMEN NYKYISESTÄ INSINÖÖRIKOULUTUKSESTA 2010-LUKUA VARTEN Insinöörikoulutuksen ongelmiin ei ole olemassa helppoja ratkaisuja. Tämän takia tarvitaan nykyisen koulutuksen ongelmien yksityiskohtaista analyysia. Analyysin lähtökohtana on, että todellinen oppiminen ja opettaminen ovat kehittämistyötä, ei rutiinityötä. Valmistellun esityksen esittäminen opiskelijaryhmälle (kalvot) ja opettajan esittämän tai kirjasta luetun aineiston toistaminen tentissä opettajalle (purkaminen paperille) ovat rutiinityötä. Insinöörikoulutuksen maantieteellinen hajaantuminen: Suomessa on liian monta järjestäjää ja koulutusohjelmaa. Toisaalta laaja ilmainen insinöörikoulutus on Suomen etu. Se luo tasa-arvoa ja sen avulla saadaan käyttöön Suomen kaikki lahjakkuudet (esim. Pohjois-Suomi). Ensi vuosikymmenen vaatimusten valossa nykyiseen insinöörikoulutukseen sisältyy useita rakenteellisia ongelmia: -opetuksen sisällön, rakenteen ja toteutustavan pirstoutuminen -koulutusorganisaatioiden toimintatavan pirstoutuminen -koulutuksen perustana olevan ihmisen mallin virheellisyys -todellisen maailman ja sen mallien sekoittuminen -tieteen, tekniikan ja teknologian sekoittaminen -koulutusorganisaatioiden ja yritysten välinen raja
Selitys näille ongelmille on nykyisen järjestelmän sisäisissä rakenteissa ja sen ulkopuolella useilla hierarkiatasoilla koko maailman tasolta opiskelijaihmisten tasolle saakka. INSINÖÖRIKOULUTUKSEN SISÄLLÖN, RAKENTEEN JA TOTEUTUSTAVAN PIRSTOUTUMINEN Tyypillistä nykyiselle insinöörikoulutukselle on sen pilkkoontuminen tieteenaloihin (erilaiset käsitteet ja termit), oppiaineisiin, kursseihin, henkilökohtaisiin tentteihin, aikaisemmin opitun ja esitetyn toistaminen ja opiskelijoiden ja opettajien toimiminen yksin. Nykyistä insinöörikoulutusta voidaan kuvata ulkopuolelta ohjattuna pirstottuna massaopetuksena. Käytännön esimerkki on, että kun maailman muuttuminen ja monimutkaistuminen vaatii uusien asioiden osaamista, opetusohjelmaan lisätään kurssi. Esim. jos todetaan, että tarvitaan etiikkaa, lisätään etiikan kurssi. Perussyy on se, että insinööriyden saavuttamiseen tarvittava opetus (ja oppiminen) ensin differentioidaan ja sitten yritetään integroida. Etiikkaa ei rakenneta kokonaisuuden sisään. INSINÖÖRIKOULUTUSORGANISAATIOIDEN PERUSTOIMINTOJEN PIRSTOUTUMINEN Ammattikorkeakoulujen toiminta on tällä hetkellä jaettu osatehtäviin: esim. perusopetus, T&Ktoiminta, työelämäyhteistyö, elinikäinen koulutus ja aluevaikutus. Kaikki tehtävät ovat tärkeitä ja pääosa niistä sisältyy 1.9.2003 voimaan tulleeseen ammattikorkeakoululakiin. Nykyisessä tilanteessa insinöörikoulutusorganisaatiossa toimitaan vanhalla rutiinitoimintatavalla ja otetaan samanaikaisesti käyttöön uuteen kehittämistoimintatapaan kuuluvia erillisiä osia. Tämä tilanne, jossa organisaatioon on tullut uusia tehtäviä ja entisistä ei ole luovuttu, on johtanut organisaation ihmisten ylikuormittumiseen ja motivaation heikkenemiseen. Esimerkkinä tilanteesta on se, että ammattikorkeakoulujen opettajilla on tällä hetkellä yli 20 erilaista tehtävää esim. seuraavasti: perusopetus, opetuksen kehittäminen, koulutusohjelmien kehittäminen, T&K-toiminta, yritysyhteistyö, aluevaikutus, kansainvälisyys, ylemmät tutkinnot, elinikäinen koulutus, oman alan osaamisen kehittäminen, uuden teknologian käyttöönotto, opintojen ohjaus, opettajien perehdyttäminen, opettajien täydennyskoulutus, opettajien jatkokoulutus, opettajien työelämävaihto, ura- ja rekrytointipalvelu, innovaatiotoiminta, yrittäjyyden tukeminen, alumnitoiminta, strategiatyö, laatutyö, arvioinnit ja ympäristöjärjestelmät. Tilanne asettaa suuria vaatimuksia opettajien jaksamiselle ja korostuu kehittämistyöhön osallistuvien opettajien kohdalla. ANALYYSIN TULOS: RAKENTEELLINEN RISTIRIITA Tämän hetken insinöörikoulutuksen toimintatapa, sisältö, rakenne ja organisaatio perustuvat edelleen teollisuuden aikaisempaan liukuhihnatoimintatapaan (taylorismi). Tässä rutiinielämäntavassa toistetaan sitä, mitä itse on aikaisemmin tehty ja mitä muut tekevät. Tämä tilanne on aiheuttanut insinöörikoulutusorganisaatioiden ja yritysten välille rakenteellisen ristiriidan: koulutusorganisaatiot toimivat edelleen rutiinitoimintatavalla, kun teollisuus toimii jo kehittämistoimintatavalla. Nämä tavat ovat laadullisesti erilaisia. Tästä syystä teollisuuden vaatimia kehittämistoimintatavalla eläviä insinöörejä ei voida kouluttaa rutiinitoimintatavalla toimivassa organisaatiossa. Ongelmat voidaan ratkaista ainoastaan tekemällä rakenteellinen muutos: tarvitaan nopeaa ja tehokasta insinöörikoulutuksen siirtämistä rutiinitoimintatavasta kehittämistoimintatapaan. Muutoksen monimutkaisuuden takia se voidaan tehdä ainoastaan systeemiajattelua ja laatuajattelua käyttämällä. Tähän muutostyöhön tarvitaan lisäresursseja. Osa niistä voidaan siirtää niistä resursseista, jotka tällä hetkellä menevät haaskuuseen. 5
MISTÄ STADIAN TEKNIIKAN RAKENNEMUUTOSTYÖSSÄ ON POHJIMMILTAAN KYSYMYS? Julkisessa keskustelussa voimakkaasti esiin tulleet teollisuuden vaatimukset tarkoittavat pohjimmiltaan sitä, että teollisuus tarvitsee kehittämistoimintatavalla toimivia insinöörejä (kehittämistavalla eläviä ihmisiä). Stadian työn lähtökohtana on, että Suomen korkeakoulutuksen tulee olla yhteiskunnan muutoksen edelläkävijä. Tässä tilanteessa Suomen nuorisolla ei ole enää aikaisempaa taloudellista tai sosiaalista motivaatiota. Sen takia tarvitaan ihmisten korkeimpien henkisten tasojen motivaation käyttöön ottamista. Jokaisella ihmisellä on tarve luoda jotakin uutta itselleen (toteuttaa omia suunnitelmia ja unelmia) ja olla hyödyllinen muille ihmisille (luoda ja antaa/jättää jotakin muille ihmisille). Suomen tulevaisuudelle nämä ihmisen luovuuteen eli ihmisen korkeimpaan tasoon liittyvät tunteet ovat ratkaisevan tärkeitä. TEKNIIKAN OPETUKSEN VAATIMUKSET: PAINOPISTE TEKEMISESSÄ JA AIKAANSAAMISESSA Tekniikan tavoitteena on tehdä maailma paremmaksi ihmisten elämää varten. Insinööri on tekijä: parhaimmillaan luonnon työn jatkaja (yksi insinööri tietysti vain omalta pienenpieneltä osaltaan). Insinöörin ammatin luonteen takia se opitaan parhaiten "tekemällä, aikaansaamalla ja kokemalla" (positiiviset ja negatiiviset tunteet). Ratkaisevan tärkeää on, että tekeminen ja aikaansaaminen todellisessa maailmassa antavat nuorille ja opettajille sisäistä motivaatiota = voimakkaita myönteisiä tunteita (tyytyväisyys, keveys, lämpö, ylpeys). Se tuo opettajat, opiskelijat ja asiantuntijat samalle puolelle (koulu on opettanut opiskelijoita pitämään opettajia vain opettajina). Perusratkaisuna oppimisprojektien käyttäminen Uuden toteutustavan perustana ovat todelliseen maailmaan liittyvät oppimisprojektit. Ne ovat valittuja ja muotoiltuja tehtäviä, jotka tekemällä opiskelijat oppivat ja saavuttavat insinööriyden. Oppimisprojektit ovat välineitä, joilla luodaan tehokas oppimisympäristö ja oppimisprosessi koko opiskelun ajaksi. Opettajien ja asiantuntijoiden tehtävä on auttaa ja tukea jokaisen opiskelijan henkilökohtaista oppimista ja kehittymistä insinööriksi. Tämä tapahtuu tasa-arvoisena (inhimillisenä) yhteistyönä, jossa käytetään kehittämistyön onnistumiskeinoon kuuluvia työtapoja. Kurssien ja oppimisprojektien ero Kurssien tavoitteena on henkilökohtainen oppiminen. Kurssin tenttimisen jälkeen siitä on jäänyt aivoihin tietoa. Oppimisprojektien tavoitteena on saada aikaan jotakin todellisessa maailmassa tai todellista maailmaa varten. Tulokset voivat esim. opiskelun alkuvaiheessa olla hyvinkin pieniä. Ratkaisevaa on toimintatapa ja asenne. Tärkeää on myös, että oppimisprojektien avulla opiskelijat oppivat tekemään työtä. Oppimisprojektien muodostama optimoitu kokonaisuus Oppimisprojektit muodostavat kokonaisuuden, joka johtaa kansainvälisen teollisuuden vaatimukset täyttävään insinööriyteen opiskeluajan kuluessa. Tarvittava oppiminen on rakennettu oppimisprojektien sisään. Esim. tuotantotalouden koulutusohjelmassa kansainvälisyys on luonnollinen osa: 3. vuosi on kansainvälinen ja osa oppimisprojekteista on kansainvälisiä. Oppimisprojektit ovat erilaisia ja erimuotoisia: ne kasvavat ja kehittyvät koko opiskelun ajan. Esim. opiskelun alussa ne voivat olla pieniä luonnontieteellisesti painottuneita opettajien yhteisiä projekteja, sen jälkeen esim. oman organisaation sisäisiä kehittämisprojekteja ja erimuotoisia projekteja teollisuusyrityksistä. Myös teollisuuden projektit ovat oppimisprojekteja: niiden aiheet ja sisällöt valitaan siten, että niiden avulla päästään asetettuihin oppimistavoitteisiin. 6
7 UUSI INSINÖÖRIKOULUTUSRATKAISU Jatkuva oppiminen ja ammatillinen kehittyminen Insinööritaso Todelliset projektit (teollisuus, yhteiskunta) T&K-projektit (kansainväliset pienet, keskisuuret ja suuret yritykset) Neljäs vuosi Kolmas vuosi Optimoitu oppimisprojektikokonaisuus (oppimisympäristö) Henkilökohtaiset oppimisprojektit (esim. erikoistuminen, yrittäjyys) Toinen vuosi Henkilökohtainen ohjaus (mentorointi) Ensimmäinen vuosi Pienet oppimisprojektit (esim. opiskelijan oma elämä, teknilliset tuotteet, teollisuus) Aloitustaso Aikaisempi koulutus
8 UUDEN TEKNOLOGIAN KÄYTTÄMINEN RATKAISEVANA VÄLINEENÄ Uudessa toimintatavassa nykyaikaista ICT:tä käytetään sen oikeassa roolissa: se muodostaa ratkaisevan tärkeän työvälineen. Uutta tapaa ei ole mahdollista toteuttaa ilman uusimman ICT:n käyttämistä. Syynä on se, että se perustuu ihmisten laajaan, monimuotoiseen ja monimutkaiseen yhteistyöhön. Käytännössä toiminta perustuu langallisia ja langattomia tietoverkkoja käyttävään helppokäyttöiseen tietojärjestelmään. Sen keskuksena on koulutusohjelman yhteinen www-sivusto ( yhteinen koti ), johon kaikki yhteistyöhön osallistuvat ihmiset pääsevät kaikkialta maailmasta ja johon kaikki tiedot viedään vain yhden kerran. Järjestelmää käytetään työasemilla ja kannettavilla tietokoneilla ja päätteillä. Strategisella tasolla järjestelmää käytetään ihmisten yhteisten tavoitteiden luomiseen ja toiminnan ohjaamiseen niitä kohti. Taktisella tasolla sitä käytetään ihmisen yhteistyön koordinoimiseen. Operatiivisella tasolla järjestelmää käytetään rutiinityön automatisoimiseen (siirtämiseen koneiden tehtäväksi) ja mukana olevien ihmisten käytännön toiminnan ohjaamiseen (esim. oppimisprojektien ajoittaminen ja tekeminen). Tietojärjestelmä vapauttaa kallisarvoisinta resurssia: kokeneiden kehittäjäihmisten aikaa ja henkistä energiaa tärkeimpään asiaan eli syvällisiä oppimistuloksia tuottavaan opiskelijoiden, opettajien ja asiantuntijoiden henkilökohtaiseen yhteistyöhön. TYÖN TULOKSENA OLEVA UUSI KOKONAISUUS Ratkaisevan tärkeää on, että uuden kehittämistoimintatavan mukainen toimintatapa johtaa yhteen tehokkaaseen kokonaisuuteen. Tämä toteutustapa on lähes samanlainen kuin moderneissa kansainvälisissä yrityksissä. Yksinkertaisena selitys on, että koulutusorganisaation uusi toimintatapa vastaa yritysten kehittämistoimintatapaa. Uusi kokonaisuus perustuu siihen, että sopivalla tavalla valittujen ja muotoiltujen oppimisprojektien avulla organisaation toiminnot voidaan yhdistää luonnollisella tavalla. Kaikki toiminnot voidaan rakentaa uuden kokonaisuuden sisään.. 1. Perusopetus, T&K-työ ja opiskelijoiden työelämäyhteistyö käyttämällä projektisekvenssin osana opettajilta, omasta organisaatiosta ja yhteistyöyrityksistä sopivasti valittuja oppimisprojekteja. 2. Ylemmät tutkinnot ja elinikäinen koulutus/aikuiskoulutus esim. käyttämällä teollisuudesta valittuja oppimisprojekteja. Kokeneet aikuisopiskelijat voivat toimia esim. projektipäälliköinä ja käyttää työvälineinä teoreettisia malleja. 3. Yrittäjyyden tukeminen valitsemalla esim. opiskelijoiden yritysten tai muiden alkavien yritysten oppimisprojekteja. 4. Kansainvälisyys käyttämällä kansainvälisten yhteistyökumppaneiden (verkoston) ja suuryritysten tai PK-yritysten kansainvälisiä projekteja. 5. Opettajien jatkuva täydennys- ja jatkokoulutus projektien suunnitteluun ja tekemiseen liittyvänä imuohjattuna koulutuksena. 6. Opettajien työelämäyhteistyö ja työelämävaihto (esim. sapattivuosi ). Opettajia voidaan esim. ulkopuolisen rahoituksen avulla vapauttaa sopivissa tilanteissa tärkeisiin T&K-projekteihin partneriyrityksissä. Tämän lisäksi teollisuuden kanssa tehtävään kiinteään yhteistyöhön perustuva toimintatapa helpottaa uusien aktiivisten opettajien rekrytointia. Toiminta perustuu kansainväliseen verkostoon, johon kuuluvat esim. valitut yliopistot ja pitkäaikaiset yhteistyökumppanit (esim. PK-yritykset ja suuyritykset).
Tällainen uusi tehokas kokonaisuus johtaa automaattisesti tehokkaaseen aluevaikutukseen. Sen toteuttaminen vaatii enemmän resursseja kuin nykyinen perusopetuksen toteuttamistapa. Vastaavasti nykyisin hajallaan käytettäviä resursseja voidaan yhdistää, resurssien käyttöä voidaan tehostaa ja toimintaan voidaan hankkia lisäresursseja. TYÖN PAINOPISTEET VUOSINA 2005-07 Työ Stadiassa Teknologiateollisuuden 100-vuotisäätiön rahoittaman rakenneuudistustyön painopisteet vuosina 2005-07 ovat uuden toimintatavan mukaisen toiminnan ja resurssien käytön tehostaminen, lisäresurssien liittäminen uuden kokonaisuuden osaksi sekä systemaattisen yhteistyöjärjestelmän luominen teollisuuden kanssa. Siihen kuuluu myös projekteihin perustuvan opetuksen laajentaminen Stadian tekniikassa. Käyttöönotto Valtion kehittämisrahoitusta voidaan käyttää uuden toimintatavan kehittämiseen ja käyttöönottoon ja valtion rahoitusosuutta voidaan nostaa uuteen toimintatapaan siirtyville koulutusohjelmille ja organisaatiolle. Tämän lisäksi tarvitaan valtion rahoitusosuuden korottamista koko insinöörikoulutukselle. Työn tulosten perusteella on esim. mahdollista luoda OPM:n rahoittama kehittämisverkosto vuosina 2007-09. Tämän verkoston yhteistyöhön osallistuisi insinöörikoulutuksen rakenteen uudistamisesta kiinnostuneita koulutusorganisaatioita Suomesta. Huippukoulutus Luonnollisin tapa olisi ottaa uusi ratkaisu käyttöön ensimmäiseksi esim. kansainvälisenä huippukoulutuksena valituissa korkeakouluissa ja laajentaa sitä sen jälkeen muihin insinöörikoulutusorganisaatioihin. TÄRKEIMMÄT KOKEMUKSET TEKNOLOGIATEOLLISUUDEN RAHOITTAMASTA STADIAN TYÖSTÄ Muutoksen vaativuus ja vaikeus Stadian tekniikan kokemuksen mukaan siirtyminen uuteen koulutusmalliin on erittäin vaativa ja vaikea laadullinen muutos. Mallin perustana olevaa teoriaa tarvitaan pääosin vain uuden toimintatavan kehittämisvaiheessa. Toteutusvaiheessa kokonaisuus tiivistyy oppimisprojekteihin, niiden muodostamaan kokonaisuuteen ja osallistuvien ihmisten yhteistyön organisoimiseen. Muutos on mahdollista toteuttaa ainoastaan systemaattisella yhteistyöllä ja johdon tuella. Laadullinen muutos voidaan toteuttaa ainoastaan luopumalla täydellisesti entisestä toimintatavasta. Stadian työssä on tästä syystä luovuttu entisen tavan rakkaimmista asioista : tieteenalajaosta, oppiaineista, perus- ja ammattiaineista ja tavanomaisista luennoista sekä henkilökohtaisiin tentteihin perustuvasta arvioinnista. Tämä on ainoa tapa varmistaa laadullisen muutoksen syntyminen. Systemaattinen yhteistyö teollisuuden kanssa on ainoa mahdollisuus Kokemukset Stadian työstä ovat selkeästi osoittaneet, että ainoa mahdollisuus saavuttaa oppimistavoitteet on teollisuuden aktiivinen osallistuminen ja systemaattinen pitkäjänteinen yhteistyö. Teollisuus on insinöörikoulutusorganisaatioiden pääasiakas. Tähän tarvitaan molempia osapuolia hyödyttävä systemaattinen yhteistyöjärjestelmä. 9
10 TEOLLISUUDEN JA INSINÖÖRIKOULUTUSORGANISAATIOIDEN SYSTEMAATTINEN YHTEISTYÖJÄRJESTELMÄ - MOLEMMINPUOLINEN HYÖTY Yhteistyöjärjestelmän kautta insinöörikoulutusorganisaatiot saavat jatkuvasti yrityksiltä valittuja oppimisprojekteja eli erimuotoisia tehtäviä, jotka soveltuvat insinöörioppimisen välineiksi ja koko opiskeluajan kestävän kokonaisuuden osaksi. Näihin projekteihin sisältyvät riskit voidaan pitää riittävän pieninä. Tämä järjestelmä on myös luonnollisella tavalla kansainvälinen. Pitkäaikaiset yrityspartnerit Pitkäaikaisia partnereita voivat olla suuret yritykset, PK-yritykset ja aloittavat yritykset (pienet resurssit). Nämä yritykset hakevat toiminnastaan oppimisprojekteiksi sopivia erilaisia tehtäviä ja tarjoavat niin koulutusprosessin osaksi. Yritysten edustajat osallistuvat myös koulutukseen esim. oppimisprojektien, harjoitteluprojektien ja henkilökohtaisten oppimisprojektien ohjaajina, asiantuntijoina, tietoiskujen antajina ja mentoreina. Erityisen tärkeitä ovat koulutusohjelman omat alumnit, jotka tuntevat molemmat puolet yhteistyöstä. Suora hyöty yrityksille Yrityksille hyödyllisten projektien (esim. luovat projektit) avulla ne saavat käyttöönsä opiskelijoiden työpanoksen ja luovuuden ja opettajien työpanoksen ja asiantuntemuksen. Tähän kuuluu mahdollisuus valita nuori insinööri yrityksen palvelukseen jo oppimisprojektien aikana. Tämä tapa antaa mahdollisuuden arvioida uuden insinöörin soveltuvuutta suhteellisen pitkäaikaisen yhteistyön aikana todellisissa työolosuhteissa (ei vain lyhyen rekrytointimenettelyn avulla). Sen avulla voidaan minimoida valintavirheet ja palkata uudet insinöörit tehokkaalla ja luonnollisella tavalla. Näin rekrytoidut uudet insinöörit ovat myös välittömästi tuottavia yritykselle. Ulkopuoliset rahoitusmahdollisuudet Uutta yhteistyötapaa voidaan rahoittaa esim. seuraavilla tavoilla: -yhteistyöyritykset (pitkäaikaiset yrityspartnerit ja alumnien yritykset) -innovaatiorahoittajat (esim. Tekes) -yrittäjyyden tukiorganisaatiot (esim. paikalliset organisaatiot) Tällainen järjestelmä voidaan ottaa käyttöön aluksi Stadiassa pilottikokeiluna ja sen jälkeen muissa Suomen insinöörikoulutusorganisaatioissa. INSINÖÖRIKOULUTUKSEN UUDISTAMISEN MERKITYS SUOMEN TEOLLISUUDELLE 2010- LUVULLA Kiinan ja Intian nuorisolla on tällä hetkellä sama voimakas korkeakoulutuksen luoma motivaatio sosiaaliseen ja taloudelliseen nousuun kuin Suomessa vielä 1980-luvulla. Suomen nuorisolla ei enää ole tätä motivaatiota. Suomi on jo saavuttanut tavoitteensa: nuorten ruumiilliset ja henkiset perustarpeet on tyydytetty. Tästä huolimatta Suomen nuorilla on valtavasti henkistä energiaa (vrt. opettajan kokemus olemisesta innostuneen nuorten ryhmän edessä). Ratkaisu on nuorten korkeimpien henkisten tarpeiden ja Suomen teollisuuden tarpeiden yhdistäminen luovalla tavalla. Tässä Suomen koulutusjärjestelmän ja korkeakoulujen merkitys on ratkaiseva. Uuden koulutustavan tavoitteena on parantaa ongelmanratkaisukykyä, luovuutta ja yrittäjyyttä. Nuorilla insinööreillä olisi nykyistä parempi kyky luoda ympärilleen uutta toimintaa: uusia ratkaisuja ja parannuksia, tuotteita, palveluja ja yritystoimintaa. Uudella tavan välitön etu teollisuudelle on siten, että sen avulla saadaan 2010-luvulla yritysten käyttöön uudet vaatimukset täyttäviä (esim. yhteistyötaidot ja kansainvälisyys) ja nopeasti tuottavia nuoria insinöörejä. Ratkaiseva etu teollisuudelle aiheutuu kuitenkin siitä, että uudella tavalla saadaan insinöörikoulutukseen enemmän ikäluokan lahjakkaimpia ja aktiivisimpia opiskelijoita ja heille voidaan rekrytoida parhaita opettajia (kehittäjäihmisiä).