Teksti ja kuvat: Antti Vauhkonen, Elisa Uusi-Heikkilä ja Päivi Rönni Tankit täyteen ja Nupit Kaakkoon hankkeiden Keski-Euroopan opintomatkan 8.3-12.3.2010 matkaraportti Matkan tarkoitus, kohteet ja osallistujat Matkan tarkoituksena oli tutustua muiden EU:n jäsenmaiden maidontuotannon nykytilanteeseen ja haasteisiin Tsekissä, Slovakiassa, Unkarissa ja Itävallassa. Lisäksi matkalta haettiin uusia ideoita ja käytännön ratkaisuja, joilla oman tilan tuotantoa voisi kehittää. Matkalla oli mukana 46 maidontuottajaa Kaakkois-Suomesta ja Hämeestä sekä 4 Tankit täyteen- ja Nupit Kaakkoon -hankkeiden työntekijää Osuuskunta Tuottajain Maidosta, ProAgria Hämeestä sekä MTK Hämeestä. Matkan parasta antia oli tutustumiskohteiden lisäksi vilkkaat kehityskeskustelut toisten maidontuottajien kanssa sekä toisaalta oppaana ja tulkkina toimineen Jussi Ala-Marttusen katsaukset maiden monivaiheiseen yhteiseen historiaan. Tsekin tasavalta (8.-9.3) Opintomatkamme alkoi maanantaina 8.3.2010 Tsekin tasavallasta. Tutustuimme paikalliseen maitotalouteen Zaluzanyn maatalousosuuskunnan johtajan, insinööri Karel Babickan ja Tsekin maatalousjärjestön pääsihteerin, insinöörin Martin Pychan avulla. Tsekin asukasluku on 10,3 miljoonaa, pinta-alan ollessa 78 864 neliökilometriä. Peltoa on 3,5 miljoonaa hehtaaria, joista 2,5 miljoonaa on viljelykelpoista ja loput nummia. Viljelykelpoisesta pinta-alasta puolet on erityistukien piirissä. Esimerkiksi tila, jonka pellot ovat 900 metrin korkeudessa merenpinnasta kasvattaa monesti lihakarjaa. Tukikelpoiseksi tilaksi lasketaan hehtaarin kokoinen maatila, jossa on viisi täysikasvuista eläintä. Noin puolet EU:n tuista kuluu ympäristötukiin ja loppu puolikas investointitukiin ja muuhun maaseudun kehittämiseen. Tällä hetkellä 70 % Tsekin viljelyalasta ja yli 80 % kotieläintuotannosta on osuuskunta- tai yhtiömuotoisten tilojen omistuksessa. Peltoa osuuskuntatiloilla on keskimäärin 800 hehtaaria, kun vastaavasti yksityisomistuksessa olevilla tiloilla keskimääräinen peltoala on 30 hehtaaria. Maitotilojen keskikoko on 300-400 lehmää ja keskituotos noin 5500 kiloa. Maidon tuottajahinta määräytyy markkinoilla. Hintataso tällä hetkellä on keskimäärin noin 25 senttiä litralta. Suurin osa Tsekin meijereistä on ulkomaalaisessa omistuksessa. Maan oman meijeriteollisuuden kilpailukyky on heikko ja erityisesti hintakilpailussa tsekkiläinen meijeriteollisuus ei pärjää. Ongelmana on, että raakamaito matkaa Saksaan jalostettavaksi ja tuodaan sieltä korkean jalostusasteen tuotteina takaisin, jolloin arvonlisäys jää ulkomaille. Noin 40 % Tsekissä kulutetuista elintarvikkeista tuodaan ulkomailta. Maidon kuluttajahinta on tällä hetkellä noin 60 senttiä. Tsekkiläiset tilat ovat viime vuosina investoineet paljon. Kotieläintiloilla etenkin eläinten hyvinvointiin on panostettu. Korkea velkaisuusaste ja alhainen tuottajahinta ovat johtaneet monet tilat kannattavuuskriisiin. Maidontuotanto on vähentynyt 3,2 % vuodesta 2008 vuoteen 2009.
Zaluzanyn maatalousosuuskunta Zaluzanyn maatalousosuuskunnan vierailukohteessa oli 1700 hehtaaria peltoa, joista 1400 ha oli viljelykelpoista. Työntekijöitä tilalla oli 60. Vierailukohde kuului osuuskuntaan, jossa oli 68 osakasta. Osakkaista seitsemän oli samankokoisia kuin vierailutila ja muut olivat pienempiä. Osuuskunta tuotti maitoa 240 000 litraa päivässä ja se neuvotteli hinnasta seitsemän eri meijerin kanssa. Viimeiset viisi vuotta maito oli mennyt samalle tsekkiläiselle meijerille. Vasemmalla kuvassa Zaluzanyn osuuskunnan navetta. Alakuvassa vasemmalla tilanhoitaja ins. Neuzil, keskellä ins. Karel Babicka, takana Martin Pycha, oikealla Päivi Rönni ja opas Jussi Ala-Marttunen. Tilalla oli lähes puhdas Holstein karja. Muutama prosentti karjasta oli paikallista punaista rotua, joka oli kuullun perusteella lypsyominaisuuksiltaan huomattavasti heikompi kuin Holstein. Lehmiä oli 360, joiden keskituotos oli 9200 kiloa. Keskipoikimakerta oli 3,5. Navetta oli kevytrakenteinen pihatto, jossa käytettiin paljon kuivikkeita. Lehmät olivat kiiltäviä, puhtaita ja erinomaisessa kuntoluokassa. Runsaan kuivituksen vuoksi lehmissä ei ollut patteja tai haavoja. Tsekissä on panostettu lehmien hyvinvointia parantaviin investointeihin viime vuosien aikana ja se näkyi. Lehmät oli sijoitettu kolmeen osastoon, parhaassa maidossa oleviin, keski- ja loppulypsykauden lehmiin sekä umpilehmiin. Lehmät söivät apetta, josta ¾ oli maissia, loppuosa niittyheinää, rapsin varsia ja soijaa. Soija tuotiin etupäässä Ranskasta. Lypsy tapahtui kaksi kertaa päivässä. Kerrallaan lypsyyn osallistui aina kaksi lypsäjää.
Kuva: Näkymä ruokintapöydältä. Kuva: Kuivikkeiden käyttö oli runsasta.
Kuvassa työntekijä valmistelee lypsyasemaa. Lypsy oli juuri alkamassa, kun vierailimme tilalla. Lypsykone oli melko alkeellinen, vailla uudempaa tekniikkaa.
Vasikat olivat ulkokarsinoissa syntymäpäivästä lähtien. Vasikkakuolleisuus tilalla oli pieni, keskimäärin noin 0,8 prosenttia. Yksi syy vähäiseen kuolleisuuteen saattaa olla se, että ensimmäisenä elinpäivänään vasikkaa juotetaan kahdeksan kertaa päivässä, jotta varmistetaan riittävä ternimaidon saanti. Toisesta päivästä alkaen vasikat juotettiin kolmesti päivässä. Myöhemmin ruokinnassa siirryttiin maissivaltaiseen väkirehuun. Vasikat olivat pärjänneet ulkona hyvin myös tänä talvena, vaikka myös Tsekissä talvi on ollut normaalia kylmempi. Vierailupäivänäkin satoi hieman lunta ja pakkasta oli 5 astetta. Kevät oli kolme viikkoa myöhässä. Yläkuvassa yksittäis-karsinoita, alakuvassa muutaman kuukauden ikäisiä vasikoita ryhmäkarsinassa. Vasikat olivat todella hyvänvoivan oloisia ja vahvoja.
Moravia Lakto -meijeri Tiistaina 9.3. jatkoimme opintomatkaa Tsekin Määrissä, Jihlavassa. Moravia Lakto -nimiseen meijeriin. Meijerillä oli 80 tuottajaa, joilta ostettiin päivittäin 250 000 litraa maitoa. Meijeri kuului viiden suurimman meijerin joukkoon Tsekin tasavallassa. Jokaiselta tilalta maito kerätään päivittäin. Maitoautoreittejä oli kaksi. Lisäksi meijeri osti päivittäin heraa 250 000 litraa muilta meijereiltä. Työntekijöitä meijerillä oli 200, jotka tekivät töitä kolmessa vuorossa. Meijerin työntekijöiden palkka oli keskimäärin noin 400 euroa kuukaudessa. Sopimukset tuottajien kanssa olivat voimassa kolme kuukautta. Laatuvaatimukset solujen ja bakteerien suhteen olivat samat kuin Suomessa eli parhaassa luokassa solut saavat olla korkeintaan 250 000 kpl/ml ja bakteerit 50 000 kpl/ml. Lisäksi hinnoitteluun vaikuttivat rasva ja valkuainen samalla tavalla kuin Suomessa. Meijerillä ei ollut käytössä kausihinnoittelua kuten suomalaisilla meijereillä. Vierailuhetkellä maidon hinta oli 25 s/litra. Vuonna 2007 maidon hinta oli ollut jopa 35 s/litra. Viime vuonna hinta oli alhaisimmillaan 23 s/litra. Alhaisen hinnan aikana tuottajat olivat järjestäneet mielenosoituksia ja laskeneet maitoa viemäriin, mikä vaikeutti meijerin maidon saantia ja kilpailutilanne isompia meijereitä kohtaan vaikeutui entisestään. Meijerissä tuotettiin pakatun maidon lisäksi voita, kermaa, jogurtteja, juustoja sekä maitojauhetta. Puolet tuotteista meni kotimaan kuluttajille ja puolet ulkomaille. Tuotekehityksessä meijeri oli aktiivinen ja palkittu usein mm. erilaisissa juustokilpailuissa. Valikoimaa päästiin maistamaan myös vierailun aikana. Kuvassa vasemmalla meijerin tuotantopäällikkö, keskellä meijerin johtaja ja oikealla oppaan takana maatalousosuuskunnan johtaja. Taustalla näkyy osa meijerirakennuksesta.
Yläkuvassa tuotemaistiaisia, alakuvassa kravattiherra on maatalousosuuskunnan johtaja insinööri Koska.
Puklicen maatalousosuuskunta Puklicen maatalousosuuskunta oli tiistain toinen vierailukohde, jolla oli hallinnassaan maatalousmaata 1900 ha, josta viljelyksessä oli 1500 ha. Osuuskunnan jäsenet, kaikkiaan 59 osakasta olivat myyneet peltonsa osuuskunnalle. Jäsenyyden hinta oli 2000. Osuuskunnan hallinnassa oli myös vuokrapeltoa, jonka omistivat alueella ennen sosialismin aikaa asuneiden viljelijöiden jälkeläiset. Omistus- ja vuokrapellon suhde oli 70/30. Pellon vuokrahinta oli 40 /ha. Osuuskunnan johtaja, Karoul Vasourek, vastasi tilasta johtoryhmän kanssa. Johtoryhmään kuului johtajan lisäksi viisi henkilöä. Osuuskuntakokous pidetään kerran vuodessa, jolloin jäsenet voivat osallistua päätöksentekoon. Osuuskunnan liikevaihto oli 3,6 miljoonaa euroa. Osuuskunnan lypsylehmät olivat Prisecen kylän tilalla, johon oli rakennettu navetta 90 lehmälle jo vuonna 1961. Tuolloin navetta oli kuulunut kymmenen vuotta aikaisemmin perustetulle kolhoosille. Lihakarja, hiehot ja siat kasvatettiin osuuskunnan toisessa tilakokonaisuudessa. Lypsylehmätilalla oli nykyisellään 500 lehmää ja vasikat, jotka pidettiin tällä tilalla puolivuotiaiksi saakka. 500 lehmää pidettiin kannattavuuden rajana. Tilaa oli kehitetty hyvin johdonmukaisesti. Vuonna 1961 rakennettu navetta oli muutettu kokonaan poikimaosastoksi vuonna 2004, jolloin tilalle oli valmistunut 254-paikkainen makuuhalli lehmille ja vuonna 2006 360-paikkainen makuuhalli. Navetoiden kuivitus hoidettiin oljilla, jota oli käytettävissä ilahduttavan runsaasti. Ruokintavastaavat olivat erikseen. Vasikoista huolehti kaksi henkilöä. Lisäksi yövartija valvoi tilan tapahtumia ja hoiti hälytysluonteiset asiat. Erillinen vasikkala oli rakennettu vuonna 2007, johon mahtui 132 vasikkaa. Tilan lypsyasema oli vajaa 10 vuotta vanha, Fullwood 2 x 8 paikkainen, kalaruotoasema, joka oli alun perin mitoitettu paljon pienemmälle eläinmäärälle. Nykyisellä eläinmäärällä asema oli amerikkalaisittain tehokäytössä, lypsy tapahtui kaksi kertaa päivässä, 8 tuntia kerrallaan. Lypsytyö oli jaettu kolmeen vuoroon, jolloin kaksi henkilöä hoiti lypsyä ja kolmas toimi ajolaitteena. Aseman hankintakulut oli varmasti jo kuoletettu ja rahaa oli käytetty rakennuksiin. Vasikkakuolleisuus oli viisi vuotta aikaisemmin ollut n. 40 % ja nyt oli päästy viiteen prosenttiin. Vasikkakuolleisuuden laskuun oli vaikuttanut mm. se, että ternimaitojuottoa parannettiin, (käytännössä juotto tapahtui kolme kertaa vuorokaudessa), vasikkatilat olivat parantuneet ja poikimiset valvottiin myös öisin (yövartija). Maitojuotossa käytettiin meijeriin kelpaamatonta maitoa n. 200 l/päivä, antibioottimaitoa annettiin vain sonnivasikoille. Tilalta lähti meijeriin maitoa n. 11 000 l joka päivä. Keskituotos oli 8200 kg/lehmä. Maidosta sai 7 korunaa, 28 snt/l, pikkutiloilla maidon hinta oli kuulemma 10-15 % alhaisempi. Tilalla oli seosrehuruokinta ja seokseen käytettiin pääasiassa tilan omia rehukomponentteja. Rehustuksen suunnittelu, kivennäiset ja vitamiinit tulivat tsekkiläiseltä rehufirmalta Miktop Cebin a.s. www.mikrop.cz. Tilan lypsylehmistä 10% oli rodultaan Tsekin punaista, ja loput holstainfriisiläistä. Tsekin punainen rotu oli holstainia lihaisempi ja rasvaisempi. Tila aikoo tulevaisuudessa siirtyä kokonaan holstainfriisiläiseen. Suurin terveydellinen ongelma tilalla olivat sorkkasairaudet. Sorkkakylpyjä varten ulos oli rakennettu allasosasto, jossa lehmät kävivät kerran kuukaudessa. Altaassa oli formaldehydiliuos, jossa lehmät seisoivat noin 20 min ajan kerrallaan. Osuuskunnan maataloustöistä kaikki, leikkuupuintia lukuun ottamatta tehtiin tilan omilla koneilla ja työntekijöillä. Henkilöstön määrä koko osuuskunnassa oli n. 110, joista 29 oli kokoaikaisia. Peltopuolen työväki oli 4 kk omissa töissään tai työttöminä ja 8 kk osuuskunnan palkkalistoilla. Lypsäjän palkka oli n. 17-18 000 korunaa ( 700 ) kuukaudessa + 35 % työantajakulut päälle. Osuuskunta aikoi jatkaa maitobisneksessä myös tulevaisuudessa, mm. viime vuosien investoinnit olivat tilalle olleet 4,5 milj..
Valkoinen armeija marssii navettavalloitukseen. Tilan sijainti on 550 m merenpinnasta.. Tällä kalustolla jaetaan mulleille sapuskat. Tanskalaismallinen makuuhalli oli tilan omaa suunnittelua. Lypsyasema oli tehokäytössä.
Vasikkalassa oli reilusti ilmatilaa. Olkipohjaiset yksilökarsinat auttavat hyvään kasvustarttiin. Allasosasto talviasennossa, tässä tilassa annetaan sorkkakylpyjä. Itävalta (10.3.) Angela ja Manfred Mittmasser Keskiviikkopäivänä jatkoimme matkaa Itävallan puolelle, Wachaun viinilaaksoa pitkin länteen, jossa tutustumiskohteena oli Angela ja Manfred Mitmasserin maitotila. Parsinavetassa oli 25 lehmää, joiden keskituotos oli 7500 kiloa. Peltoa oli 35 hehtaaria, jota viljeltiin 70:ssä eri lohkossa. Metsää tilalla oli 9 hehtaaria. Samassa kylässä oli kahdeksan muuta maitotilaa, joista Mitmasserin tila oli suurin ja tällä hetkellä ainoa päätoiminen maatila. Tila edusti hyvin tyypillistä itävaltalaista maitotilaa, sillä noin 70 % Itävallan maidontuotannosta tulee vuoristoalueilta ja pieniltä perheviljelmätiloilta. EU-jäsenyyden aikana maatalouden rakennekehitys on ollut suhteellisen nopeaa. Vuodesta 1995 tilojen määrä on vähentynyt 22 % ja keskikoko kasvanut 32 hehtaarista 40.5 hehtaariin.
Tuotanto myös Mittamasserin tilalla oli 20 vuodessa nelinkertaistunut. Maitoauto kävi tilalla joka toinen päivä. Rotu oli itävaltalaista kirjavaa karjaa, joka on ominaisuuksiltaan hyvin kestävää. Keskipoikimatavoite tilalla oli 7-8, kun se tällä hetkellä oli noin 6. Sonnivasikat myytiin 6-7 viikon ikäisinä välitykseen. Lehmävasikat pyrittiin kasvattamaan omalla tilalla. Muutama vuosi sitten hiehojen myynti oli kannattavaa, hinta oli noin 1800-1900 euroa, tällä hetkellä hiehosta maksettiin noin 1200-1300 euroa. Maidontuotannon tulevaisuuden haasteita pidettiin suurina. Vuonna 2013 Itävallassa astuu voimaan uusi laki, joka käytännössä kieltää kokonaan eläinten pidon kytkettyinä. Suurin osa (70 %) itävaltalaistilojen maidosta tuotetaan vielä parsinavetoissa, mikä tietää mittavia investointeja monilla tiloilla. Vuonna 2015 käytöstä poistuva EU:n kiintiöjärjestelmä pelottaa suuresti myös itävaltalaistiloja. Kiristyvässä kilpailutilanteessa Itävallassa on päätetty satsata laatuun. Esimerkiksi GMO:n suhteen Itävallan kanta on ehdottoman kielteinen. Heikko kannattavuus ja alhainen tuottajahinta olivat huolenaiheista suurimpia myös Itävallassa. Viime vuoden maitokriisi oli pakottanut Mitmasserin isännänkin Wieniin muutamaksi päiväksi osoittamaan mieltä paremman tuottajahinnan puolesta. Tila oli mukana 400 muun itävaltalaistilan kanssa yhteiseurooppalaisessa reilu maito kampanjassa. Sillä halutaan kiinnittää kuluttajien huomio siihen, että laatu ja vastuullisuus kulkevat käsi kädessä. Jos tuottaja saisi tuotteestaan 10 senttiä enemmän litralta, se takaisi tuotannon jatkuvuuden ja varmistaisi, että kuluttaja voisi nauttia hyvästä laadusta ja hoidetusta maalaismaisemasta myös tulevaisuudessa. Reilu maito kampanjasta löytyy lisätietoja osoitteesta www.afairemilch.at Slovakia (11.3.) Dan Slovakia Agrar a.s. Torstaipäivän ensimmäinen kohde oli tanskalaisomisteinen Dan Slovakia Agrar a.s.:n tila Velky Mederissä lähellä Unkarin rajaa, noin 60 km Bratislavasta, Slovakian pääkaupungista, kaakkoon. Tila perustettiin jo vuonna 1949 ja se oli tsekkoslovakian ykkösfarmi sosialismin aikaisessa valtiossa. Pinta-ala oli tuolloin 7450 hehtaaria, lehmiä oli 2350 ja emakoita 3100. Vuonna 1996 tila yksityistettiin WM Agromed ksi. Vuonna 2001 parhaat osat myytiin rahoitusyhtiölle ja nimi muuttui Dan Slovakia Agrar ksi, tuolloin peltoa oli 2500 hehtaaria ja emakoita 1000. Seuraavana vuonna sikapuolen tuotantotilat uudistettiin ja emakoiden määrä nostettiin 3000:aan. Samalla rakennettiin toimistorakennus ja kahden seuraavan vuoden aikana rakennettiin maidontuotantotilat 1200 lehmälle. Omistus on nykyisin täysin tanskalaisten käsissä, ja viimeisimmäksi on rakennettu rehukeskus myllyineen ja rehusiiloineen. Tilan tavoite on tuottaa Euroopan markkinoille taloudellisesti ja tehokkaasti huippulaatuisia elintarvikkeita. Nykyaikaisen tekniikan avulla tila aikoo huolehtia ympäristöasioista, eläinten hyvinvoinnista ja myös henkilöstöstä kouluttamalla heitä jatkuvasti ja säännöllisesti sekä tietotaidon että työmoraalin osalta. Tilalla on edelleen 3000 emakkoa, joilta syntyvät porsaat (72 000 kpl/v), myydään Slovakiaan tai ympäröiviin maihin. Työ tehdään 30 työntekijän voimin. Tilan ylin johto on tanskalaista, samoin neuvonta. Työväki on paikallista. Tällä hetkellä tuottajahintataso sikapuolella on alhaisempi kuin parina aikaisempana vuonna. Vuonna 2010 viljelyksessä tulee olemaan 4200 hehtaaria peltoa, josta 2100 hehtaaria on omaa ja loput vuokramaata. Vuokramaan hinta on 180 /ha ja ostohinta pienillä alle 2 hehtaarin peltoaloilla noin 2000 /ha. Tilan pelloilla kasvatetaan maissia 8000 kg/ha, maissisäilörehua n. 45 50 000 tn/ha, vehnää 6000-7000 kg ha, lisäksi ohraa, rapsia ja sinimailasta. Viljelyn minimitekijä on sademäärä, joka on vain 530 mm/vuosi ja kuivina kesinä heinäkuun alussa sato voi olla menetetty lähes kokonaan. Peltoviljelypuolella on 40 työntekijää, joiden viikkotyöaika on 35 tuntia. Keskipalkka on 1000 /kk, joka sisältää kaikki työvoimakustannukset. Maidontuotannossa on 1300 holstain-friisiläislehmää, tilan maitokiintiö on 16 miljoonaa kiloa, mutta viime vuoden tuotanto oli vain noin 12 miljoonaa kiloa. Keskituotos on 9000 kg ja 305 päivän tuotoksena 11 000 kg. Työntekijöitä on maidontuotannossa 30 henkilöä, toiminnan johto on tanskalaista ja samoin neuvontapalvelut ovat tanskalaista. Paikallista neuvontaa ei käytetä, koska Slovakiassa neuvonta on aina kytketty johonkin kaupalliseen toimijaan, joten neuvot eivät ole välttämättä kovin puolueettomia. Maito toimitetaan Rajo-nimiseen meijeriin, joka on noin 35 kilometrin päässä navetalta. Lähin meijeri hallitsee tilaa ympäröiviä maita, joten suhteet eivät ole parhaat mahdolliset ja siksi maito toimitetaan hieman kauemmaksi. Tämä ja kolme muuta tilaa tuottavat Rajo-meijerin maidosta n. 40 %, ja heillä on hyvä neuvotteluasema maidon hinnan suhteen. Toki tilan maidon hinta määräytyy pääasiassa Euroopan maitomarkkinoiden mukaan. Maaliskuun maidon hinnasta tilan johto oli menossa keskustelemaan seuraavalla viikolla meijerille. Helmikuun maidon hinta oli 25,5 snt/l, kun kannattavuusraja olisi 32 snt/l.
Tuotantokustannukset ovat samaa luokkaa kuin Tanskassa. Työvoimakustannukset ovat periaatteessa alemmat, mutta luontainen slovakialainen työtapa, jossa hoidetaan mieluiten vain oma työsarka parityöskentelynä, kohottaa kuluja, joten työkustannuskin liikkuu tanskalaiselle tasolla. Kuva: Lantakäytävät puhdistetaan kolme kertaa päivässä lypsyjen välillä. Sorkkasairaudet viihtyvät noissa oloissa. Tilalla esiintyvistä karjan sairauksista pahin on sorkka-alueen ihotulehdus (digitalis dermatitis), joka aiheuttaa erittäin kivuliaan ihotulehduksen sorkan yläpuolelle, etu- tai takapuolelle sorkkaa, tai lähelle sorkkaväliä. Utareterveys romahti viime vuonna, kun paikallinen rehuasiantuntija oli sitä mieltä, että kasvatetaan väkirehun määrää appeessa, jolloin saadaan lisää maitoa. Liian väkevät annokset aloittivat kierteen, johon liittyivät jalkasairaudet ja utaretulehdukset. Viime vuonna tila käytti antibiootteja yhteensä 600 litraa yrittäessään saada karjan terveyttä paremmaksi. Nykyinen karjan vastuuhenkilö, joka on työskennellyt tilalla tämän vuoden alusta, on tanskalainen, joka yrittää saada karjan terveyden kuntoon. Myös salmonellaa esiintyy tilalla, mutta vain epävirallisesti. Pulukanta olikin tilalla huomattava. Poikimakerrat ovat pudonneet tilalla alle kahden. Tilalla on yksi kokoaikainen ja kaksi osa-aikaista eläinlääkäriä. Tilaa hoidetaan tanskalaisella johdolla amerikkalaisin opein. Kiimat synkronoidaan ja kaikki saavat ennen poikimista antibioottia utaretulehdusta vastaan. Alkionsiirtoa ei harjoiteta. Tämän hetken keskeisin ongelma on saada poikineet hiehot pysymään terveinä, koska yli puolet lehmistä saa utaretulehduksen ensimmäisellä tuotoskaudella. Aikaisemmin vasikkakuolleisuus oli ongelma, mutta valvonnalla ja hapanjuoton aloittamisella vasikkakuolleisuus on saatu kuriin. Sonnivasikat myydään kaksiviikkoisina Italiaan, hinta on nyt 120 /kpl. Kuva: Vasikkaiglut ovat kova sana, taustalla tyhjennetään lieteallasta.
Tilanjohtaja Morgen Hansen totesi, että tällä hetkellä ei kannata tavoitella 11 000 kg:n tuotoksia vaan 9000 kg voisi olla taloudellisesti kannattavampaa. Tila suunnittelee uutta 3500 lehmän tuotantoyksikön rakentamista, mutta sitä ennen tuotanto täytyy saada kannattavaksi. Tilan tavoite on olla markkinajohtaja laadussa, tehokkuudessa ja kannattavuudessa. Visiona on, että Dan Slovakia Agrar on Slovakian vahvin alkutuotantobrändi tulevaisuudessa. Kuva: Tanskalainen karjanmestari opastaa slovakialaista ruokkijaa appeen reseptistä, energiaa rehuannos saa mm palmuöljystä. Kuva: 2*24 paikkainen seitsemän vuotta vanha, BouMatic Expressway, lypsyasema, käytössä lähes ympäri vuorokauden. Tällä hetkellä asemalla lypsetään 1300 lehmää, mutta kapasiteettia voisi kasvattaa 200 lehmällä, jos työmentaliteetti olisi samaan luokkaa kuin Tanskassa.
Unkari (11.-12.3.) Unkarin luomutila ja ekokylä Torstaipäivän päätteeksi tutustuimme Unkarin ensimmäiseen luomutilaan Galga Heviziin, jossa Miklos Vidak, Galgafarmin toimitusjohtaja esitteli osuuskunnan maatilaa ja rakenteilla olevan ekokylän toimintaa. Kylän kehittäminen on yksi Unkarin mielenkiintoisimmista projekteista tällä hetkellä ja pienen sekä uutteran toimijajoukon pitkän, noin 16 vuoden suunnitteluprosessin tulos. Tavoitteena on, että kylässä voisi tulevaisuudessa asua jopa 50 perhettä. Tällä hetkellä kylässä asuu 15 perhettä, joille osuuskunta tuottaa elintarvikkeita. Osuuskunnan tilalla on 300 hehtaaria peltoa, yli 100 lehmää, sikoja ja hevosia sekä vuohia ja lampaita. Tuotanto jalostetaan pääosin itse. Alueella toimii mm. kauppa, ravintola, meijeri, juustola, teurastamo, mylly sekä vihanneksien käsittely- ja jatkojalostuslaitos. Tuotannossa ja jalostuksessa noudatetaan luomusääntöjä, joita myös valvotaan. Ekokylä sijaitsee 20 hehtaarin suuruisen järven (lammen) rannalla. Kylästä myydään tontteja, jolle ostaja sitoutuu rakentamaan talon omalla kustannuksellaan ekologisin periaattein tavoitteena mahdollisimman suuri energiatehokkuus. Talon rakenteissa suositaan ympäristöystävällisyyttä, mm. 70 cm:n paksuiset ulkoseinät rakennetaan savi-olkiseoksesta. Alueelle on rakenteilla oma lämpökeskus, jossa energiaa tuotetaan aurinkopaneeleilla ja tuulimyllyillä. Talot liitetään järjestelmään kaukolämmöllä. Tonteista 75 % on tällä hetkellä myyty, asukkaiden keski-ikä on 35 vuotta. Puolet nykyisistä asukkaista myös työskentelee ekokylässä, puolet sen ulkopuolella. Etenkin nuoret ovat halukkaita vaihtamaan alaa ja kouluttautumaan uudelleen kylään muuttaessaan. Ekokylän asukkaat muodostavat yhteisön, jossa sekä tuotteiden että palveluiden tuotanto ja kulutus pyritään toteuttamaan mahdollisimman tarkkaan suljetun ekosysteemin periaatteiden mukaisesti. Jätteet kompostoidaan ja käytetään pellolla lannoitteena. Jätevedet puhdistetaan ja johdetaan alueella sijaitsevaan noin 4000 neliön pikkulammikkoon, jossa veden laatu on niin hyvää, että siellä voi elää kalojakin. Jokaisella tontilla on pieni puutarha, jossa tuotetaan omiin tarpeisiin vihanneksia ja marjoja. Mikäli asukkaalla on tätä suurempi tarve omaan viljelyyn, voi ekokylän säätiöltä pyytää lisää peltoa yhdestä kolmeen hehtaariin. Se osa tuotannosta, jota ei kuluteta ekokylässä, myydään ulos luomutuotteina. Unkarissa luomutuotteiden markkinat ovat tosin vielä varsin pienet. Kauppiaat laittavat hintoihin rutkasti luomulisää, jolloin kuluttajat kokevat tuotteet liian kalliiksi ja vain harvat ovat valmiita maksamaan niistä. Luomumaidosta maksetaan tällä hetkellä tuottajalle 35 senttiä litralta. Tilalla on 50 lypsylehmää, joiden päivätuotos on noin 17-20 litraa/lehmä. Ruokinta tapahtuu tilan omilla luomurehuilla, joissa maissin osuus on suuri. Ideaalinen ekokylä rakentuu hitaasti, mutta varmasti. Ennakkoasenteet ekokylää ja siellä asuvia ihmisiä kohtaan ovat olleet suuret. Yleensä asukkaat on mielletty eräänlaiseksi ääriryhmäksi, joka yrittää toteuttaa hulluja ajatuksiaan enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Vaikeinta on ollut toimivan vuorovaikutuksen ja sosiaalinen yhteisön rakentaminen ihmisten välille. Tulevaisuudessa kylän rakentamistyöhön käytetään mahdollisesti myös EU-varoja, toistaiseksi rahoitus on ollut pitkälti markkinaehtoista. Tälläkin hetkellä tuotantotilat vaatisivat kipeästi investointeja, mutta osuuskunnalla ei ole ollut niihin varaa, vaikka EU on luvannutkin hunajaa ja kaikkea muuta. Luomutiloja Unkarissa on 60 ja tällainen kokonaisuus on vielä harvinaisuus. Osuuskunta Kocherin kylässä pustan laidalla Budapestistä etelään Perjantaina vierailimme tilakokonaisuudella, jonka kokonaispinta-ala oli 3500 ha. Tilan tuotanto oli kolmessa eri paikassa. Ensimmäisellä tilalla oli lihanautoja, toisella sekä lihanautoja että lypsylehmiä ja kolmannella tilalla vain lypsylehmiä. Tilan omistaja oli hankkinut vasta puoli vuotta sitten omistukseensa 1300 hehtaarin alan, jolla kasvatettiin lihanautoja. Ostohinta oli ollut 2 miljoonaa euroa eläimineen. Tämän tilan pinta-alasta 1000 ha oli pustaa, jolla laidunnettiin nk. Unkarin täplikästä rotua, joka näytti pitkälti herefordilta sekä unkarilaista alkuperäisrotua, nk. Unkarin harmaata pitkäsarvista. Tämä rotu on peräisin 900-luvulta. Toukokuun puolivälissä 300 keinosiemennettyä nautaa viedään laitumelle, jossa kaksi henkilöä paimentaa niitä syksyyn saakka. Kerralla laidunnetaan aina 4-5 hehtaarin aluetta. Poikimiset tapahtuvat pustalla ja syksyllä laitumelta tulee emojen lisäksi takaisin 250 vasikkaa. Naudat ovat ulkona ympäri vuoden. Talvikautena eläimet saavat lisäravintona maissisäilörehua n. 12 kg/eläin. Vasikat pidetään talvella katoksessa. Normaalisti tällä seudulla voi olla talvisin pakkasta 5-10 astetta, mutta tänä talvena pakkasta on ollut jopa 15 astetta ja lunta harvinaisen runsaasti.
Kuva: Maissisäilörehu maistuu lihanaudoille. Kuva: Onnellinen tilanomistaja pustan reunalla Lypsykarjatilalla oli 840 lehmää, mutta peltoa vain 60 ha. Työntekijöitä tilalla oli 30. Kokonaisuudessaan yritys työllisti 70 henkilöä ollen alueen suurin työnantaja. Keskipoikimakerraksi isäntä kertoi 4-5 kertaa, keskituotos 8600 kg/v. Lypsy tapahtui kaksi kertaa päivässä ja päivätuotos oli noin 20 000 kg. Holstainfriisiläinen, sukupuolilajiteltu sperma tuotiin Kanadasta ja USA:sta. Tilalla oli oma seminologi, joka hoiti kiimantarkkailut ja siemennykset. Ummessaoloaika oli keskimäärin 60 päivää. Isännän tytär oli eläinlääkäri ja huolehti karjan terveydestä. Vasikkakuolleisuus oli 3 %. Noin kolmannes lypsylehmistä poistettiin vuosittain. Isännän mukaan tila on onnellisessa asemassa, sillä raitis ilma pitää eläimet terveinä ja mitään sairauksia eläimillä ei ole. Kesän kuivuutta vastaan auttaa Tiza-joesta johdettu kasteluvesi. Maidon hinta oli viime kesänä alhaisimmillaan 18 snt/litra, tällä hetkellä noin 22-25 snt/litra, joka kattaa tuotantokustannukset. Tuotantotuki maidolle on 3 snt/l. Pelloille saadaan tukea 300 /ha. Lihaeläimet myydään Kreikan ja Italian markkinoille, tukea saadaan 500 550 /eläin. Tila aikoo ryhtyä rakentamaan kahden viikon kuluttua uutta navettaa, jonka rakentamiseen EU:n tuki on 75 %. Vaikka tuotantorakennuksia uusitaan, maidon tuotanto- ja eläinmäärää ei ole tarkoitus kasvattaa. Myöhemmin on tarkoitus rakentaa oma maidonpakkaamo ja siten saada tuotteelle parempi kate.
Unkarissa on paljon pieniä yksityistiloja, jotka painiskelevat talousvaikeuksien kanssa. Heillä ei ole rahaa, ei eläimiä, eikä viljeltävää. Tuoreen, korkealaatuisen maidon arvostus ei ole Unkarissa kovin korkealla, sillä kuluttajat ovat tottuneet juomaan UHT-maitoa, eivätkä tiedä paremmasta. Unkarissa on jonkin verran omaa meijeriteollisuutta ja maitobrändeja, mutta niitä myydään alhaiseen hintaan. Kuva: Lypsykapasiteettia löytyy, sillä rinnatusten on kaksi DeLaval lypsyasemaa, 2*12 kalaruotoja. Kuva: Tilasäilöihin mahtuu päivän n. tuotos 20 000 litraa. Kuva: Unkarilainen yksilökarsina.
Tanyacsardan hevostila Perjantain viimeinen kohde oli Unkarin pustalla, Lajosmizsessä oleva Tanyacsardan hevostila. Tila on perustettu 35 vuotta sitten ja on kooltaan 50 hehtaaria. Tilalla järjestetään erilaisia tapahtumia, hevosnäytöksiä ryhmille, juhlia, kuten häitä ja pikkujouluja. Lisäksi tilalla on kaksi ravintolaa. Tilalla kasvatetaan Lipitsan hevosia ja puoliverihevosia. Varsoja syntyy vuosittain 25 kappaletta. Tämän kevään ensimmäiset varsat olivat syntyneet vierailumme aikaan. Kaikkiaan hevosia on tilalla noin 120 kappaletta. Vuosittain tilalta myydään 25-30 hevosta. Vasemmassa kuvassa on yksi tämän kevään varsoista. Keskimmäisessä kuvassa on tarhassa viime kevään hyvinkehittyneitä varsoja. Vierailumme aluksi meille oli järjestetty kärryajelu katsomoon, jossa oli hevosnäytös.
Kuvia hevosnäytöksestä. Sama aaseilla mikä hevosilla
Hevostilalla on myös vanhoja paikallisrotuja, kuten lampaita, lihakarjaa ja erilaisia aaseja.
Johtopäätökset Eurooppalaisen maidontuottajan arkeen iloineen ja murheineen on suomalaisen kollegan helppo samaistua. Mittakaava ja näkökulma vain vaihtelevat. Huolenaiheista suurin on alhainen tuottajahinta, joka ei kata missään maassa kunnolla tuotantokustannuksia. Kannattavuus on heikko ja velkaisuusaste korkealla etenkin entisissä sosialistimaissa kuten Tsekissä, Slovakiassa ja Unkarissa. Suora siirtyminen vapaaseen markkinatalouteen oli 90-luvun alussa raju ja nopea. Tilat siirtyivät takaisin aikaisemmille omistajille yleensä alkuperäisessä koossa. Seurauksena oli, että maissa oli paljon pieniä, huonokuntoisia ja elinkelvottomia maatiloja, joissa peltoa oli noin viisi hehtaaria, koneita ei nimeksikään ja omistajat asuivat kaupungeissa. Yhteys maatalouteen oli vuosikymmenten aikana katkennut. Moni kolhoosi siirtyikin kokonaisuutena perustettavien osuuskuntien haltuun. Nykyisin esimerkiksi 70 % Tsekin viljelyalasta ja yli 80 % kotieläintuotannosta on osuuskunta- tai yhtiömuotoisten tilojen omistuksessa. Peltoa osuuskuntatiloilla on keskimäärin 800 hehtaaria. Rakenteen kehittämiseen panostetaan voimakkailla investoinneilla. Maidon tuottajahinta määräytyy markkinoilla. Hintataso on nyt keskimäärin noin 25 senttiä litralta. Suurin osa Tsekin meijereistä on ulkomaalaisessa omistuksessa. Maan oman meijeriteollisuuden kilpailukyky on heikko. Ongelmana on, että maito matkaa Saksaan jalostettavaksi ja tuodaan juustoina ja jogurtteina takaisin, jolloin arvonlisä jää ulkomaille. 40 % Tsekissä kulutetuista elintarvikkeista tuodaan ulkomailta. Unkarissa ongelmat ovat hyvin samankaltaisia. Kuluttajat ostavat hinnan perusteella ja tuotteen laadulla ei ole juurikaan merkitystä. Slovakiassa tuottajien neuvotteluvoimaa parantaa vähän se, että meijerit ovat usein pieniä ja ostavat maidon vain muutamilta, isokokoisilta tiloilta. Maatalousmaa siirtyy kovaa vauhtia ulkomaalaisomistukseen, mitä ei aina katsota hyvällä. Pellon osto- ja vuokrahinnat ovat nousussa. Slovakiassa opintomatkalaiset tutustuivat tanskalaisomistuksessa olevaan Dan Slovakia -tilaan, jota johdetaan tanskalaisin voimin ja amerikkalaisin opein hyvin yritysmäisesti ja tuloshakuisesti. Johdon mukaan toiminnan tehokkuudessa on paljon parantamisen varaa. Etenkin työn tuottavuutta pitäisi saada ylöspäin ja eläinten terveyteen panostaa. Suurinta yhteenkuuluvuuden tunnetta suomalaisisännät ja -emännät kokivat kuitenkin itävaltalaisen vuoristotilan isäntäparin kanssa. Tilan koko vastasi suomalaisen mittapuun mukaan keskikokoista suomalaista maitotila, viljelyolosuhteet olivat karut ja pellot pieninä tilkkuina vuorilla. Maidontuotantoon kuitenkin uskotaan ja siihen satsataan.