POHJOIS-POHJANMAAN ELINVOIMA ALUEIDEN VÄLISESSÄ KILPAILUSSA Valtiotieteen tohtori Timo Aro Kuntien elinvoimaisuus ja kasvu -asiantuntijafoorumi 12.5.2015, Liminganlahden luontokeskus
Valitaan porukalla tapetteja eteiseen, vaikka muu talo on jo tulessa - Erään taloustutkijan lakoninen kommentti eurokriisin aikoihin -
SISÄLTÖ 1.Aluerakenteen tilannekuva keväällä 2015 2.Pohjois-Pohjanmaan elinvoima ja positio suhteessa muihin alueisiin 2000-luvun aikana 3.Yhteenveto
I ALUERAKENTEEN TILANNEKUVA KEVÄÄLLÄ 2015
Virallinen aluehierarkia Läänit 5 lääniä Maakunnat ja ELY-keskusalueet 19 maakuntaa 15 ELY-keskusaluetta (+ 6 AVI:a, 20 sairaanhoitopiiriä) Seutukunnat 70 seutukuntaa Kunnat 317 kuntaa
Aluehierarkia de facto keväällä 2015 Metropolialue Metropolialue Helsingin vaikutusalue (noin 100 km kehä) Etelä-ja Lounais-Suomen yhtenäinen suuralue/ työssäkäyntialue Suuret ja keskisuuret kaupunkiseudut 13 kaupunkiseutua (Tampereen, Turun, Oulun, Lahden, Jyväskylän, Porin, Kuopion, Lappeenrannan, Joensuun, Seinäjoen, Vaasan, Kouvolan ja Hämeenlinnan) Noin 100 000 asukkaan toiminnalliset alueet, jotka ovat sopimuksellisten järjestelyiden piirissä Seutukaupungit, seutukeskukset Noin 40-50 maakuntakeskusta tai seutukaupunkia Maakuntien 2- tai 3 keskukset Suurten kaupunkien kehyskunnat Tampereen, Oulun, Turun, Jyväskylän, Lahden ja Kuopion kehyskuntia Muut kunnat Pienet kunnat Ei yhteistä nimittäjää (kasvavia, paikallaan pysyviä ja supistuvia)
5 aluerakenteeseen vaikuttavaa toisiinsa kietoutuvaa muutosvoimaa 2. 1. Piikikkyys MUUTOS- VOIMAT 3. 5. Polarisaatio Vyöhykkeisyys Monikulttuurisuus 4. Liikkuvuus
MUUTOSTRENDI 1 Kaupungistuminen ja keskittyminen Globaali trendi Kaupunkien ja kaupunkiseutujen kasvua vahdittavat: tuottavuuskehitys korkeampi arvonlisäys, asiantuntijatyön keskittyminen keskittyminen, solmupisteiden syntyminen kilpailu ja luova tuho väestönlisäys ja muuttoliike luovat kasvavaa palvelukysyntää Suomen eräänlainen myöhäiskaupungistuminen : kaupungistumisaste tällä hetkellä noin 70 %:in luokkaa
MUUTOSTRENDI 2: Liikkuminen ja vyöhykkeisyys Kaupungit muodostavat nauhoja ja vyöhykkeitä. Saavutettavuus nousee alueiden menestymisen tai menestymättömyyden kynnyskysymykseksi. Kaupunkiseutujen sisällä korostuu sujuva ja toimiva sisäinen liikenne, asemanseutujen infrastruktuurin kehittäminen sekä liikkuvuuden edistäminen kaikessa ja kaikkialla Kaupunkiseutujen välillä korostuu liikkumisen edistäminen ja erityisesti nopeat liikenneyhteydet: avainroolissa tunnin juna keskeisiin asutus- ja työpaikkakeskittymiin avainroolissa Jalankulku- ja joukkoliikenevyöhykkeen kehittäminen keskiössä suurissa kaupungeissa, henkilöauto säilyttää asemansa pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla
Muutamia esimerkkejä muutostrendeistä käytännössä
20 SUURIMMAN KAUPUNGIN OSUUS % 10 SUURIMMAN KAUPUNGIN OSUUS % Vieraskielisistä (2014) Tutkimus- ja tuotekehitysmenoista (2013) 76,2 66,6 81 93,2 Yrityksistä (2013) 50 39,6 Työpaikkalisäyksestä (2000-2012) 89,3 108,5 Työpaikoista (2012) Bruttokansantuotteesta (2012) Väestönlisäyksestä (2000-2013) Väkiluvusta (2013) 59,7 47,3 62,7 50,6 38,7 78,3 96,3 84,7 Osuus koko maasta % 0 20 40 60 80 100 120
Väestönlisäys suurilla kaupunkiseuduilla (noin 100 000 asukasta) ja koko maassa vuosina 2000-2014 Helsingin seutukunta (1) + 203 869 Tampereen, Turun ja Oulun seudut (3) +134 224 Muut Manner- Suomen seudut (54) - 111 753 Keskisuuret seudut* (9) +61 882 * Jyväskylän, Lahden, Kuopion, Porin, Joensuun, Seinäjoen, Vaasan, Hämeenlinnan ja Lappeenrannan
KAUPUNKI- JA MAASEUTUALUEIDEN VÄESTÖMUUTOS ILMAN KUNTARAJOJA VUOSINA 1990-2013 KAUPUNKIALUEET + 645 000 HENKILÖÄ: Sisempi kaupunkialue + 267 304 Ulompi kaupunkialue + 257 368 Kaupungin kehysalue + 120 517 250 km MAASEUTUALUEET 190 000 HENKILÖÄ: Maaseudun paikalliskeskukset -11 331 Kaupungin läheinen maaseutu +27 385 Ydinmaaseutu -92 724 Harvaan asuttu maaseutu -113 705 Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne kaupunki- ja maaseutuluokituksen mukaan
Maaseudun tyhjeneminen on jatkunut pitkään riippumatta hallituspohjasta riippumatta (1991-2014 ) -19 388 Kataisen-Stubbin hallitus* -24 719 Vanhasen-Kiviniemen hallitus -27 650 Jäätteenmäen-Vanhasen hallitus -32 941 Lipposen II-hallitus -43 379 Lipposen I-hallitus -14159 Ahon hallitus -50000-45000 -40000-35000 -30000-25000 -20000-15000 -10000-5000 0 Lähde: Tilastokeskus, väestötiedot kaupunki-maaseutuluokitus *tilastotiedot vuosilta 2011-2012 ja arvioitu kehityksen jatkuneen samanlaisena vuosina 2013-2014
Pohjois-Pohjanmaan kaupunki- ja maaseutualueiden väestökehitys (%) ilman kuntarajoja vuosina 1990-2013 60 59 58 57 56 55 54 53 52 51 50 49 48 47 46 45 44 43 42 41 40..Kaupunkialueella asuvien osuus, %..Maaseutualueella asuvien osuus, % 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 Pohjois-Pohjanmaan kaupunkialueilla asuvien osuus ylitti vuonna 1999 ensimmäisen kerran maaseutualueilla asuvien osuuden Vuoden 2013 lopussa kaupunkialueilla asuvien osuus oli 55,8 % ja maaseutualueilla 43,7 % Kaupunkialueilla asuvien määrä nousi +65 000 henkilöllä ja maaseutualueilla asuvien väheni 6 000 henkilöllä vuosina 1990-2013 Lähde: Tilastokeskus, kaupunki- ja maaseutuluokitus ilman kuntarajoja
Pohjois-Pohjanmaan kaupunki- ja maaseutualueiden väestökehitys (%) ilman kuntarajoja vuosina 1990-2013 Kaupunki- ja maaseutu - luokitus Sisempi kaupunkialue 1990 (%) 2000 (%) 2013 (%) Muutos abs. 1990-2013 (hlöä) 16,1 17,8 17,9 + 16 508 Ulompi kaupunkialue 18,3 19,7 22 + 25 494 Kaupungin kehysalue 11,7 13,1 15,9 + 23 443 Maaseudun paikalliskeskus 7,1 6,9 6,5 + 1 552 Kaupungin läheinen maaseutu 7,6 7,9 9 + 9 748 Ydinmaaseutu 24,3 22,4 19,5-5 712 Harvaan asuttu maaseutu 13,7 11,6 8,8-11 840 Lähde: Tilastokeskus, kaupunki- ja maaseutuluokitus ilman kuntarajoja
Toiminnalliset alueet laajenevat edelleen pendelöinnin ja muuttoliikkeen seurauksena Lähde: Suomen ympäristökeskus Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot ja Timo Aro 2014 Kartta: Timo Widbom 2014
TYÖLLISTEN MUUTTOVIRROIL- LA ON YHÄ KESKEISEMPI MERKITYS Vain 15 seutukuntaa 70:stä sai muuttovoittoa työllisistä muuttajista vuosina 2010-2012 Helsingin seudun työllisten muuttovoitto oli täysin omaa luokkaansa muihin seutuihin verrattuna: Helsingin seutu sai työllisistä 10 300 henkilöä muuttovoittoa vuosina 2010-2013 Tunturi- Lapin Pohjois- Lapin Tampereen seutu sai työllisistä muuttovoittoa noin tuhat henkilöä vuosina 2010-2012. Muiden muuttovoittoisten seutujen muuttovoitot vaihtelivat 9-370 henkilön välillä Työllisistä kärsi muuttotappiota 53 seutua: eniten työllisistä saivat määrällistä muuttotappiota Joensuun, Kemi-Tornion, Oulun, Lappeenrannan ja Jyväskylän seudut, joiden työllisten muuttotappio nousi yli 500 henkilön vuosina 2010-2012 Vaasan Vaasan Seinäjoen Tampereen Lahden Hämeenlinnan Helsingin Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito Kartta: Timo Widbom 2015 Analyysi: Timo Aro 2015
PAINOPISTE SIIRTYY KAUPUNKISEUDUILTA KAUPUNKIVYÖHYKKEISIIN! Tulevat vyöhykkeiset suuralueet työssäkäynnin, asutus- ja työ-paikkakeskittymien ja liikkuvuuden näkökulmasta: 1 Etelä- ja Lounais-Suomen vyöhyke (Helsinki-Turku-Tampere) 2 Pohjanmaiden vyöhyke (Vaasa-Seinäjoki-Kokkola) 3 Itäisen ja keskisen Suomen vyöhyke (Kuopio-Jyväskylä-Joensuu) 4 Pohjoisen vyöhyke (Oulu) Kartta ja kartan data: Oulun yliopiston maantieteen laitos Analyysi alueluokittelu: Timo Aro 2014
II POHJOIS-POHJANMAAN ELINVOIMA JA POSITIO ALUEIDEN VÄLISESSÄ KILPAILUSSA
MITÄ ALUEEN ELINVOIMA ON? Hyvinvointia Kasvua Kilpailukykyä Kannattavuutta Tuloksellisuutta Dynaamisuutta Energisyyttä Ketteryyttä Notkeutta Jne.
Alueen elinvoima muodostuu kolmesta toisiaan täydentävästä näkökulmasta Alueen sisäinen elinvoima Alueen mainekuva ja mentaalinen etu Alueen ulkoinen elinvoima Tämän analyysin näkökulmana
ULKOINEN ELINVOIMA Toimintaympäristön muutokseen liittyvät kovat ulkoiset tekijät: Isot ulkoiset toimintaympäristöön vaikuttavat makrotekijät, jotka liittyvät mm. elinkeino- ja toimialarakenne-, väestö-, työllisyys-, yritys- ja osaamiskehitykseen tai saavutettavuuteen, etäisyyksiin ja liikenneinfrastruktuuriin liittyviin tekijöihin. Muutokset tapahtuvat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä: muutosten alku- tai päätepistettä vaikea todentaa Riippuvuus on suuri alueen ulkopuolisista päätöksistä ja resursseista
SISÄINEN ELINVOIMA Toimintaympäristön muutokseen liittyvät kovat ja pehmeät sisäiset tekijät: Alueen sisäiseen toimintaympäristöön vaikuttavat mikrotekijät, jotka liittyvät rakennettuun eli strategiseen etuun: seudun tekemät strategiset painopisteet ja valinnat, kyky tehdä päätöksiä, muutosherkkyys, kuntien sisäinen yhteistyö- ja luottamuskulttuuri, kuntien yhteistyörakenne ja sopimusjärjestelyt jne. Muutoksia tapahtuu kaikilla aikaväleillä ja niitä on mahdollista ennakoida ja vaikuttaa omin toimenpitein: muutoksen hallinta omissa käsissä
ALUEEN MAINEKUVA JA MENTAALINEN ETU Toimintaympäristöön muutokseen liittyvät pehmeät tekijät: Alueen sisäinen ja ulkoinen mainekuva: asukkaiden, yritysten ja investoijien näkökulmasta Alueen mentaalinen etu avainroolissa: alueen asukkaiden ja keskeisten toimijoiden tulevaisuususko, julkinen puhe alueen vahvuuksista ja heikkouksista, myönteinen kasvuretoriikka, identiteetti, ilmapiiri, fiilistekijät ja alueen kehitystä vahvistavat yhdistävät tekijät
ALUEIDEN KEHITYKSEN JA MUUTOKSEN MITTAAMI-SEN VAIKEUDESTA 1.Absoluuttinen muutos 2.Suhteellinen muutos 3.Mentaalinen muutos 4.Suhteessa mihin?
2. Työllisyysdynamiikka 1. Aluetalousdynamiikka 3. Yritysdynamiikka 4. Väestödynamiikka ALUEEN ELINVOIMAA PITÄÄ ANALYSOIDA USEASTA NÄKÖKULMASTA 5. Osaamis- ja TKI-dynamiikka 7. Muu dynamiikka 6. Kuntatalous-dy namiikka
vuotta optimaalinen aikaväli ennakoida alueen muutos- ja kehitysdynamiikkaa 31
3. Yritysdynamiikka 2. Työllisyys-dyn amiikka 4. Väestö-dynami ikka 1. Aluetalousdynamiikka ALUEEN ELINVOIMAA VOIDAAN ANALYSOIDA USEASTA NÄKÖKULMASTA 5. Osaamis- ja TKI-dynamiikka 7. Muu dynamiikka 6. Kuntatalousdynamiikka
Vienti Aluetalouteen liittyviä muuttujia eri aluetasoilla BTV-indeksi BKT Käytettävissä olevat nettotulot Kuntatalouteen liittyvät muuttujat
Viennin arvo euroa asukasta kohden maakunnittain vuonna 2012 Kainuu Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Kanta-Häme Päijät-Häme 1817 3714 4151 6243 6602 7186 7233 Viennin alueelliset erot suuret: esimerkiksi Kainuun ja Pohjanmaan ero yli 20 kertainen Keski-Suomi 7871 Pirkanmaa 9499 Kymenlaakso 10709 Pohjois-Pohjanmaa Varsinais-Suomi Keski-Pohjanmaa Uusimaa Etelä-Karjala Satakunta Lappi Pohjanmaa 11045 11989 12809 13205 14659 16874 18547 25402 Pohjois- Pohjanmaan viennin arvo keskitason yläpuolella kaikkien maakuntien joukossa 2012 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito
BTV-indeksi* maakunnittain vuosina 2000-2012 0,6 0,51 0,4 0,2 0-0,11-0,09-0,03 0 0,43 0,34 0,36 0,29 0,15 0,18 BTV-indeksi oli positiivinen 7 maakunnassa ja negatiivinen 11 maakunnassa 2000-2012 -0,2-0,4-0,6-0,8-1 -1,2-1,05-0,75-0,64-0,55-0,54-0,35-0,4-0,25 * BTV-indeksi on laskennallinen tilastoluku, joka soveltuu alueiden muutoksen ja alueiden välisten erojen tarkasteluun. Indikaattori muodostuu kolmesta perusmuuttujasta, jotka liittyvät tuotannon (BKT), työllisyyden ja väestön vuosimuutokseen suhteessa koko maan muutokseen. Pohjois- Pohjanmaan BTV-indeksi oli positiivinen vuosina 2000-2012 Lähde: Kuntaliitto, kuntakuvaajat
BTV-indeksi* suurilla ja keskisuurilla kaupunkiseuduilla vuosina 2000-2012 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,32 0,49 0,51 0,69 0,7 0,84 0,9 0,99 1,08 BTV-indeksi oli KORKEIN Vaasan, Jyväskylän ja Tampereen seuduilla vuosina 2000-2012 0,2 0-0,35-0,13-0,03-0,03-0,2-0,4-0,6 * BTV-indeksi on laskennallinen tilastoluku, joka soveltuu alueiden muutoksen ja alueiden välisten erojen tarkasteluun. Indikaattori muodostuu kolmesta perusmuuttujasta, jotka liittyvät tuotannon (BKT), työllisyyden ja väestön vuosimuutokseen suhteessa koko maan muutokseen. Oulun BTV-indeksi oli 5:nneksi korkein suurten ja keskisuurten seutujen joukossa 2000-2012 Lähde: Kuntaliitto, kuntakuvaajat
BTV-indeksi* Pohjois-Pohjanmaan seuduilla vuosina 2000-2012 Oulun 0,7 Ylivieskan 0,17 * BTV-indeksi on laskennallinen tilastoluku, joka soveltuu alueiden muutoksen ja alueiden välisten erojen tarkasteluun. Indikaattori muodostuu kolmesta perusmuuttujasta, jotka liittyvät tuotannon (BKT), työllisyyden ja väestön vuosimuutokseen suhteessa koko maan muutokseen. Nivala-Haapajärven KOKO MAA -0,45 Oulunkaaren 0 0,05-0,6 Koillismaan -0,76 Raahen -1,13 Haapavesi-Siikalatvan Haapavesi-Siikalatvan Raahen Koillismaan Oulunkaaren KOKO MAA Nivala-Haapajärven Ylivieskan Oulun -1,5-1 -0,5 0 0,5 1 Lähde: Kuntaliitto, kuntakuvaajat
BKT euroa asukasta kohden vuosina 2000-2012 2000 2012 49000 46000 43000 40000 37000 Uusimaa erottuu muista alueista. Pohjanmaan nopea nousu. 34000 31000 28000 25000 22000 19000 16000 13000 10000 Pohjois-Pohjanmaan BKT oli asukasta kohden 10:nneksi korkein vuonna 2012 Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito
BKT:n muutos % maakunnittain vuosina 2000-2012 Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo Pohjanmaa Kainuu Kanta-Häme Pohjois-Savo Satakunta Päijät-Häme Pohjois-Karjala Lappi Pirkanmaa Etelä-Karjala Keski-Suomi Pohjois-Pohjanmaa Uusimaa Varsinais-Suomi Kymenlaakso 18,6 68,7 64,5 57,6 56,1 55,6 54,8 53,6 48,3 46,5 46,1 42,3 40,7 34,9 34,4 33,1 32,4 29,3 Keski- ja Etelä- Pohjanmaan BKT:n muutos positiivisin vuosina 2000-2012 Pohjois- Pohjanmaan BKT:n muutos 4:nneksi alhaisin vuosina 2000-2012 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito
Maakunnat (18) Pohjois-Pohjanmaan BKT euroa asukasta kohden suhteessa muihin maakuntiin vuosina 2000-2012 18 17 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 10 7 7 5 Vuosiluku
Suurten ja keskisuurten kaupunkiseutujen BKT euroa asukasta kohden vuonna 2012 Helsingin Vaasan Tampereen Turun Lappeenrannan Oulun Kokkolan Kuopion Hämeenlinnan Seinäjoen Jyväskylän Porin Lahden Joensuun 49450 43409 38049 37520 36432 36203 35804 34930 33464 32443 31521 31468 30604 29588 0 10000 20000 30000 40000 50000 60000 Vain Helsingin ja Vaasan seutujen BKT ylitti 40 000 euroa asukasta kohden vuonna 2012 Oulun seudun BKT ( /as.) 6:nneksi korkein suurilla seuduilla vuonna 2012 Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito
Suurten ja keskisuurten kaupunkiseutujen BKT:n muutos % vuosina 2000-2012 Vaasan Kokkolan Seinäjoen Kuopion Turun 58,4 54,3 65,1 70,0 69,6 Kolmen pohjalaisseudun ja Kuopion seudun muutos ripeintä 2000-luvun aikana Hämeenlinn 51,4 Jyväskylän 47,7 Lahden 46,5 Porin Joensuun Tampereen Lappeenran Helsingin Oulun 18,7 43,9 42,6 39,4 37,1 32,1 Oulun seudun BKT:n muutos oli hitainta vuosina 2000-2012 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito
Pohjois-Pohjanmaan seutujen BKT euroa asukasta kohden vuonna 2012 KOKO MAA 36770 Oulun 36203 Raahen 27430 Nivala-Haapajärven 26912 Ylivieskan 26334 Koillismaan 25850 Haapavesi-Siikalatvan 21521 Oulunkaaren 20582 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 40000 Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito
Pohjois-Pohjanmaan seutujen BKT:n muutos % vuosina 2000-2012 Nivala-Haapajärven 90,6 Koillismaan 65,8 Ylivieskan 58,9 Oulunkaaren 55,7 Haapavesi-Siikalatvan 47,1 KOKO MAA 39,7 Raahen 21,5 Oulun 18,7 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 90,0 100,0 Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito
Käytettävissä olevat nettotulot asukasta kohden vuosina 2000-2012 24000 22000 20000 18000 16000 14000 12000 10000 8000 Käytettävissä olevat nettotulot per asukas 2000 Käytettävissä olevat nettotulot per asukas 2012 Uudellamaalla käytettävissä olevat tulot olivat ylivoimaisesti korkeimmat vuonna 2012 Pohjois-Pohjanmaalla käytettävissä olevat nettotulot 3:nneksi alhaisimmat vuonna 2012 Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito
Käytettävissä olevien nettotulojen muutos asukasta kohden maakunnittain vuosina 2000-2012 Lappi Kainuu Etelä-Savo Satakunta Pohjois-Savo Keski-Pohjanmaa Kanta-Häme 66,6 63,8 62,4 61,6 60,7 60,1 60,0 Käytettävissä olevat nettotulot nousivat suhteellisesti eniten Lapissa ja Kainuussa Etelä-Pohjanmaa 59,0 Pohjois-Karjala 58,7 Pohjanmaa Keski-Suomi Etelä-Karjala Päijät-Häme Kymenlaakso Pirkanmaa Pohjois-Pohjanmaa Varsinais-Suomi Uusimaa 45,1 57,4 56,8 56,3 56,2 55,2 53,8 52,9 52,1 Pohjois- Pohjanmaalla käytettävissä olevat tulot nousivat 3:nneksi vähiten 2000-2012 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 90,0 100,0 Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito
Pohjois-Pohjanmaan käytettävissä olevat nettotulot asukasta kohden suhteessa muihin maakuntiin vuosina 2000-2012 18 17 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 15 16 13 10 2000 2005 2010 2012
Käytettävissä olevat nettotulot asukasta kohden suurilla kaupunkiseuduilla vuonna 2012 Helsingin Turun Hämeenlinnan Vaasan Tampereen 19994 19846 19808 19592 22680 Käytettävissä olevat nettotulot korkeimmat Helsingin ja Turun seuduilla vuonna 2012 Kuopion 19146 Porin 18876 Lappeenrannan Lahden Oulun Jyväskylän Seinäjoen Joensuun 18825 18764 18499 18336 18316 17762 15000 16000 17000 18000 19000 20000 21000 22000 23000 24000 Oulun seudun käytettävissä olevat nettotulot 4:nneksi alhaisimmat suurista seuduista Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito
Käytettävissä olevien nettotulojen muutos % asukasta kohden vuosina 2000-2012 Kuopion Hämeenlinnan Seinäjoen Joensuun Porin Vaasan Lappeenranna n Jyväskylän Lahden Turun Tampereen Oulun Helsingin 63,4 62,6 60,2 59,9 59,5 59,1 58,0 57,7 56,2 55,1 53,3 47,0 43,9 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 90,0 100,0 Käytettävissä olevat tulot nousivat eniten Kuopion, Hämeenlinnan ja Seinäjoen seuduilla 2000-2012 Oulun seudun käytettävissä olevien nettotulojen muutos % toiseksi alhaisin suurista seuduista Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito
Käytettävissä olevat nettotulot asukasta kohden Pohjois-Pohjanmaan seuduilla vuonna 2012 KOKO MAA 19771 Oulun 18498 Raahen 17293 Koillismaan 16880 Ylivieskan 16807 Oulunkaaren 15997 Nivala-Haapajärven 15833 Haapavesi-Siikalatvan 15637 0 5000 10000 15000 20000 25000 Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito
Käytettävissä olevien nettotulojen muutos % asukasta kohden Pohjois-Pohjanmaan seuduilla vuosina 2000-2012 Koillismaan 66,4 Oulunkaaren 65,7 KOKO MAA 61 Haapavesi-Siikalatvav 58,7 Nivala-Haapajärven 58,7 Ylivieskan 53,4 Raahen 53,4 Oulun 47,0 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito
2. Työllisyysdynamiikka 1. Aluetalousdynamiikka 3. Yritysdynamiikka 4. Väestödynamiikka ALUEEN ELINVOIMAA VOIDAAN ANALYSOIDA USEASTA NÄKÖKULMASTA 5. Osaamis- ja TKI-dynamiikka 7. Muu dynamiikka 6. Kuntatalousdynamiikka
Työpaikka- ja työllisyyskehitykseen liittyviä muuttujia eri aluetasoilla Työpaikkojen määrä Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä Yksityisen sektorin osuus kaikista työpaikoista Työllisyysaste Työttömyysaste
Työpaikkojen määrän MUUTOS maakunnittain vuosina 2000-2012 70000 60000 50000 64083 Koko maahan 111 000 uutta työpaikkaa, joista 74 % Uudellemaalle ja Pirkanmaalle 40000 30000 20000 10000 0 17765 2342 11759 5304 3758 4529 4450 2947 1831 1019 2000 155-727 -1344-2079 -1975 Pohjois- Pohjanmaan työpaikkalisäys määrällisesti 3:nneksi suurin vuosina 2000-2012 -10000-4818 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Työpaikkojen suhteellinen muutos % maakunnittain vuosina 2000-2012 -6,6 Kymenlaakso -3,3 Etelä-Savo -2,6 Päijät-Häme -2,5 Etelä-Karjala -2,4 Kainuu Satakunta Varsinais-Suomi 0,2 1 Työpaikkojen määrä kasvoi 13 maakunnan alueella vuosien 2000-2012 välisenä aikana Pohjois-Karjala 1,7 Lappi 2,7 Etelä-Pohjanmaa 3,9 Keski-Suomi Pohjois-Savo Kanta-Häme Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Uusimaa Keski-Pohjanmaa Pirkanmaa 4,3 4,8 5,8 7 8,1 8,8 8,9 9,3 Pohjois- Pohjanmaan työpaikkojen muutos % 4:nneksi korkein 2000-2012 -8-6 -4-2 0 2 4 6 8 10 12 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Työpaikkojen määrän suhteellinen muutos suurilla kaupunkiseuduilla vuosina 2005-2011 Kokkolan 12,6 Hämeenlinnan 12,6 Kuopion 11,2 Vaasan 9,8 Jyväskylän 8,2 Oulun 8 Tampereen 7,4 Helsingin 6,9 Seinäjoen 5,3 Turun 4 Lappeenrannan 3,2 Joensuun 2,8 Porin 1,8-0,7 Lahden -2 0 2 4 6 8 10 12 14 Työpaikkojen määrä kasvoi kaikilla seuduilla pl. Lahden seutu vuosina 2000-2012 Oulun seudulla työpaikkojen muutos 6:nneksi korkein vuosina 2005-2011 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Työpaikkojen määrällinen ja suhteellinen muutos Pohjois-Pohjanmaan seuduilla vuosina 2000-2012 Oulun 12933 Ylivieskan Koillismaan Oulunkaaren Haapaveden-Siikalatvan Nivala-Haapajärven Raahen 617-29 -285-363 -546-568 SEUTUKUNTA TYÖPAIKKOJEN SUHTEEL- LINEN MUUTOS % 2000-2012 Haapaveden- Siikalatvan -6 Nivala-Haapajärven -4,9 Oulunkaaren -4,6 Raahen -3,9 Koillismaan -0,4 Ylivieskan 3,7 Oulun 15,4-2000 0 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Pohjois-Pohjanmaan kaupunki- ja maaseutualueiden työpaikkakehitys (%) ilman kuntarajoja vuosina 1990-2010 Kaupunki ja maaseutu - luokitus Työpaikkojen muutos abs. 1990-2010 Sisempi kaupunkialue 5 552 12,7 Työpaikkojen muutos % 1990-2010 Ulompi kaupunkialue 12 114 75,4 Kaupungin kehysalue -97-0,8 Maaseudun paikalliskeskukset Kaupungin läheinen maaseutu 938 8,5 1 663 27,6 Ydinmaaseutu 457 1,9 Harvaan asuttu maaseutu -2 952-26,2 Yhteensä 17 675 14,2 Lähde: Tilastokeskus, kaupunki- ja maaseutuluokitus ilman kuntarajoja
Yksityisen sektorin työpaikkojen muutos maakunnittain vuosina 2000-2012 50000 40000 30000 46261 Yksityisen sektorin työpaikkalisäys yhteensä 98 656 työpaikkaa vuosina 2000-2012 20000 10000 0-3517 -2852-1538 -849 571 1380 2358 2518 3281 3653 3706 4416 5355 5990 6784 9152 11987 Pohjois-Pohjanmaan yksityisen sektorin työpaikkalisäys 3:nneksi korkein -10000 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Yksityisen sektorin työpaikkojen muutos % maakunnittain vuosina 2000-2012 Keski-Pohjanmaan Lapin Pohjois-Savon Pohjanmaan Pohjois-Karjalan Pohjois-Pohjanmaan Pirkanmaan 15,1 14,8 12,9 11,7 10,6 18,4 28,2 Yksityisen sektorin työpaikkalisäys suurin Keski-Pohjanmaan ja Lapin maakunnissa vuosina 2000-2012 Uudenmaan 10,3 Etelä-Pohjanmaan 9,8 Keski-Suomen 8,2 Kanta-Hämeen Etelä-Savon Satakunnan Kainuun Varsinais-Suomen Etelä-Karjalan Päijät-Hämeen Kymenlaakson -1,3-2,8-5,7-8,5 6,8 5,0 5,0 3,9 Pohjois-Pohjanmaan yksityisen sektorin lisäys suhteellisesti 6:nneksi korkein -15,0-10,0-5,0 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Yksityisen sektorin työpaikkojen määrällinen muutos suurilla kaupunkiseuduilla vuosina 2005-2012 Helsingin Tampereen Kuopion Vaasan Jyväskylän 3036 2946 4350 6432 31473 Yksityisen sektorin työpaikat lisääntyivät eniten Helsingin, Tampereen ja Kuopion seuduilla. Oulun Seinäjoen Turun L-rannan Joensuun Porin Lahden 2612 1724 1653 395 288-128 -2130 Oulun seudulla yksityisen sektorin työpaikat lisääntyivät 6:nneksi eniten vuosina 2000-2012 -5000 0 5000 10000 15000 20000 25000 30000 35000 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Yksityisen sektorin työpaikkojen suhteellinen muutos % suurilla kaupunkiseuduilla vuosina 2005-2012 Kuopion Vaasan Jyväskylän Helsingin Tampereen 7,8 7,1 6,6 12,2 17,1 Yksityisen sektorin työpaikat kasvoivat suhteellisesti eniten Kuopion (alhainen lähtötaso) ja vähiten Lahden seudulla vuosina 2005-2012 Seinäjoen 6,4 Oulun 5 Turun Lappeenrannan Joensuun Porin Lahden 2,1 1,9 1,2-0,4-4,3 Oulun seudulla yksityisen sektorin työpaikkojen muutos % 7:nneksi korkein vuosina 2005-2012 -6-4 -2 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Yksityisen sektorin työpaikkojen määrällinen ja suhteellinen muutos Pohjois-Pohjanmaan seuduilla vuosina 2005-2012 Oulun 7336 Ylivieskan Koillismaan 735 695 SEUTUKUNTA YKSITYISEN SEKTORIN TYÖPAIKKOJEN SUHTEEL- LINEN MUUTOS % 2000-2012 Nivala-Haapajärven Oulunkaaren Haapaveden-Siikalatvan Raahen 430 235 1-280 Raahen -3,1 Haapaveden- Siikalatvan 0,0 Ylivieskan 8,6 Oulunkaaren 9,4 Nivala-Haapajärven 9,6 Oulun 15,6 Koillismaan 19,7-1000 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Yksityisen sektorin työpaikkaosuuden kehitys vuosina 2000 ja 2012 66 64 62 60 58 56 54 52 50 48 46 44 42 40 Yksityisen sektorin osuus 2000 Yksityisen sektorin osuus 2012 Yksityisen sektorin osuus työpaikoista korkein Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Päijät-Hämeessä Yksityisen sektorin osuus kaikista työpaikoista 55,1 % Pohjois- Pohjanmaalla Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Yksityisen sektorin työpaikkaosuuden muutos (%- yksikköä) vuosina 2000-2012 Keski-Pohjanmaa Lappi Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Etelä-Savo Pohjanmaa Kainuu Etelä-Pohjanmaa Satakunta Keski-Suomi Pohjois-Pohjanmaa Uusimaa Pirkanmaa Kanta-Häme -0,2 Etelä-Karjala -1,2 Kymenlaakso -1,4 Varsinais-Suomi -2 Päijät-Häme 0,7 0,5 0,8 2 1,8 2,6 3,1 2,9 4 3,9 4,6 5,2 6,5 7,8 Yksityisen sektorin työpaikkojen osuus kasvoi 14 maakunnassa vuosina 2000-2012 Yksityisen sektorin työpaikkojen osuus nousi 1,8 %-yksikköä vuosina 2000-2012 -4-2 0 2 4 6 8 10 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Työllisyysaste maakunnittain vuosina 2000-2011 78 76 74 72 70 68 66 70,5 65,9 65,7 68,8 75,1 70,4 71,6 66 66,1 66,9 69,3 67,4 65,3 70,4 74,4 Työllisyysaste oli korkein Pohjanmaalla vuonna 2011 ja Uudella-maalla vuonna 2000 64 62 63,1 63,3 62,2 60 58 56 54 52 50 Pohjois- Pohjanmaan työllisyysaste 66,9 % vuonna 2011 2000 2011 Lähde: Kuntaliitto, kuntakuvaajat
Työllisyysasteen muutos (%-yksikköä) maakunnittain vuosina 2000-2011 Kainuu Keski-Pohjanmaa Lappi Pohjois-Savo Etelä-Savo Satakunta Pohjanmaa 4,5 5,2 5,1 5,6 5,9 5,9 6,3 Työllisyysaste kohentui eniten Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla, vähiten Uudellamaalla Etelä-Pohjanmaa 4,1 Pohjois-Karjala 4 Kanta-Häme Keski-Suomi Etelä-Karjala Pohjois-Pohjanmaa Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Varsinais-Suomi Uusimaa 0,3 1,2 1,4 2,1 2,4 2,6 3,2 3,1 3,6 Pohjois- Pohjanmaan työllisyysasteen muutos oli 6:nneksi alhaisin 2000-2011 0 1 2 3 4 5 6 7 Lähde: Kuntaliitto, kuntakuvaajat
Pohjois-Pohjanmaan työllisyysaste suhteessa muihin maakuntiin vuosina 2000-2012 18 17 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 11 10 9 9 2000 2005 2010 2012
Työllisyysaste (%) suurilla kaupunkiseuduilla vuosina 2005 ja 2012 Seinäjoen Vaasan Helsingin Turun Tampereen Kuopion 69,5 69,2 68,4 71,6 74,6 74,1 Työllisyysaste ylitti 70 %:in rajan vain kolmella seudulla vuonna 2012 Porin 67,9 Lappeenrannan 67,5 Lahden 67,2 Oulun 66,5 Jyväskylän 66,1 Joensuun 63 50 52 54 56 58 60 62 64 66 68 70 72 74 76 Työllisyysaste 2012 Työllisyysaste 2005 Oulun seudun työllisyysaste 3:nneksi alhaisin suurten seutujen joukossa vuonna 2012 Lähde: Kuntaliitto, kuntien kuvaajat
Työllisyysasteen muutos (%-yksikköä) suurilla kaupunkiseuduilla vuosina 2005-2012 Kuopion Porin Vaasan Lappeenrannan Seinäjoen 2,1 2,7 3 3,1 3,8 Työllisyysaste kohentui eniten Kuopion, Porin ja Vaasan seuduilla vuosina 2005-2012 Jyväskylän 1,8 Joensuun 1,5 Lahden Helsingin Oulun Tampereen Turun 0,1 0,5 0,6 0,6 1,3 Oulun seudulla työllisyysaste nousi 0,6 % -yksikköä vuosina 2005-2012 eli 3:nneksi vähiten 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 Lähde: Kuntaliitto, kuntien kuvaajat
Työllisyysaste Pohjois-Pohjanmaan seuduilla vuonna 2005 ja 2012 Työllisyysaste 2012 Työllisyysaste 2005 Ylivieskan Oulun Nivala-Haapajärven 63,6 68,6 67,1 66,5 65,9 66,1 Työllisyysaste kohentui kaikilla Pohjois-Pohjanmaan seuduilla vuosina 2005-2012 Haapaveden-Siikalatvan 64,1 65,6 Raahen Koillismaan Oulunkaaren 65 61,7 62,7 59,3 60,8 57,9 52 54 56 58 60 62 64 66 68 70 Työllisyysaste korkein Ylivieskan ja Oulun seudulla: kohentui eniten Koillismaan ja Raahan seuduilla Lähde: Kuntaliitto, kuntakuvaajat
Työttömyysaste Pohjois-Pohjanmaan seuduilla vuonna 2005 ja 2012 Oulunkaaren Koillismaan Oulun Haapaveden-Siikalatvan 13,6 13,4 12,6 12,8 11,9 16 17,2 18,7 Työttömyysaste aleni viidellä Pohjois-Pohjanmaan seudulla ja nousi kahdella seudulla 2005-2012 Raahen Ylivieskan Nivalan-Haapäjärven 11,5 16,1 11,1 11,4 10,9 12 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 Työttömyysaste 2012 Työttömyysaste 2005 Työttömyysaste alhaisin Nivala- Haapajärven ja korkein Oulunkaaren seudulla: alenema suurin Raahen seudulla Lähde: Kuntaliitto, kuntakuvaajat
Työttömyysasteen muutos (%-yksikköä) vuosina 2000-2012 -7,4-6,9-5,3-5 -4,9-4,3-3,6 Kainuu Lappi Keski-Pohjanmaa Etelä-Savo Pohjois-Savo Satakunta Pohjois-Karjala Työttömyysaste aleni eniten Kainuussa ja Lapissa, kasvoi Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa -3 Pohjanmaa -2,5 Kanta-Häme -2,3 Etelä-Karjala -2,3 Etelä-Pohjanmaa -1,2-1,7-1,6-1,5-1,3 Päijät-Häme Kymenlaakso Keski-Suomi Pirkanmaa Pohjois-Pohjanmaa Uusimaa 0,2 Pohjois-Pohjanma an työttömyysaste aleni 3:nneksi vähiten vuosina 2000-2012 Varsinais-Suomi 0,4-8 -7-6 -5-4 -3-2 -1 0 1 Lähde: Kuntaliitto, kuntakuvaajat
Työttömyysaste maakunnittain vuosina 2000-2012 25 20 15 10 5 0 6,6 7,8 9 9,7 10,1 11,2 11,9 12,1 12,2 12,8 12,9 13,4 13,5 14,4 14,4 14,6 14,9 15,8 Työttömyysaste oli alhaisin Pohjanmaalla ja Uudellamaalla vuonna 2012, korkein Pohjois- Karjalassa Pohjois- Pohjanmaan työttömyysaste oli 8:nneksi alhaisin vuonna 2012 Työttömyysaste vuonna 2000 Työttömyysaste vuonna 2012 Lähde: Kuntaliitto, kuntakuvaajat
Pohjois-Pohjanmaan työttömyysaste suhteessa muihin maakuntiin vuosina 2000-2012 18 17 16 15 14 13 12 11 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 11 8 8 7 2000 2005 2010 2012
III YHTEENVETO
Neljä isoa kysymystä 1) Miten alue reagoi, kun tarpeeksi iso moukari heilahtaa niskaan? Millainen on alueen reagointi- ja muutosherkkyys rakennemuutostilanteissa tai talouden häiriötilanteissa? Miten alueen elinkeinorakenne kykenee säilyttämään kilpailukykynsä häiriöstä huolimatta? 2) Kuinka suuri ulkoinen tai sisäinen shokki tarvitaan muutoksen/uusiutumisen käynnistämiseksi? Mikä toimii laukaisevana tekijänä? Kuinka nopeasti alue kykenee korjaamaan häiriötilanteen ja palautumaan normaaliuralle? 3) Missä vaiheessa rakennemuutos ja luova tuho nähdään alueen kannalta enemmän mahdollisuutena kuin uhkana? Lamautuuko alue kriisitilanteessa vai pystyykö mukauttamaan toimintaansa? 4) Miksi jotkut alueet ovat vakavissa muutostilanteissa ketterämpiä kuin toiset? Panostetaanko alueen elinkeino- ja toimialarakenteen keskittyneisyyteen vai monipuolisuuteen?
TOIMIALARAKENTEEN MONIPUOLISUUS SEUDUITTAIN VUONNA 2012 HHI-indeksi (Herfindahl Hirschman-indeksi ) analysoidaan toimialarakenteen keskittyneisyyttä tai monipuolisuutta. Kartassa on kuvattu Suomen kaikkien seutukuntien (70) teollisuuden toimialan työllisten sijoittumista teollisuuden toimialan 24 alaluokkaan. Seudut on jaettu kuuteen luokkaan arvojen perusteella. Sininen väri kartassa kuvaa niitä seutuja, joissa työlliset ovat monipuolisimmin sijoittuneet teollisuuden eri toimialoille monipuolisuus antaa vahvan suojakilven äkillisille muutoksille tai suhdannevaihteluille, jolloin muutokset ylös- tai alaspäin ovat tasaisempia. Pietarsaaren Punainen väri kartassa kuvaa niitä seutuja, joissa työlliset ovat yksipuolisimmin keskittyneet harvoihin teollisuuden toimialan alaluokkiin yksipuolisuus tai keskittyneisyys altistaa herkemmin äkillisille muutoksille ja rakennemuutoksille, jolloin nousut tai laskut voivat olla nopeita. Monipuolisuusindeksi on alhaisin tai toiseksi alhaisin kaikilla Pohjois- Pohjanmaan seuduilla pl. Ylivieskan seutu (24.). Raahen seutu 69., Oulunkaaren 68., Koillismaan 64., Nivala-Haapajärven 52, Oulun 50 Turun Porin Salon Tampereen Hämeenlinnan Helsingin Lahden Kuopion Joensuun Imatran Kotka-Haminan Lähde: Vähäsantanen & Karppinen 2014, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö
1. Työikäisten määrä kasvaa vain joka neljännessä kunnassa vuoteen 2023 mennessä 2. Työikäisten määrä vähenee noin 57500 hlöllä (2013-2023), kun koko maan väestö kasvaa 250000 hlöllä 3. Työikäisten määrä kasvaa ensisijaisesti vain pääväylien vaikutusalueella Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste Kartta: Timo Widbom Analyysi: Timo Aro
Ei riitä, että osaa nousta hevosen selkään, on osattava myös pudota ja noustava sen jälkeen uudelleen - Argentiinalainen sananlasku -
Lisätietoja: Valtiotieteen tohtori Timo Aro timokaro@gmail.com www.timoaro.fi @timoaro 045 6577890