PORIN METSÄN LUONTOSELVITYS 2005 Mika Mäntysaari & Heli Nukki (toim.) Porin kaupunginkanslian kaavoitusosasto 31.10.2006 Porin kaupunkisuunnittelusarja C58/2006
PORIN METSÄN LUONTOSELVITYS 2005 Mika Mäntysaari & Heli Nukki (toim.) Ympäristöministeriö on hankerahoituksella tukenut tämän julkaisun tuottamiseksi tehtyä tutkimusta ja julkaisun painatusta. Porin kaupunginkanslian kaavoitusosasto 31.10.2006 Porin kaupunkisuunnittelusarja C58/2006
Painos 500 kpl Julkaisija Porin kaupunginkanslian kaavoitusosasto Valtakatu 4, 28100 Pori Puh. (02) 621 1600, fax (02) 621 1607 sähköposti: kaavoitus@pori.fi http://www.pori.fi/kaavoitus ISBN 952-5414-46-9 ISSN 0358-576X Porin kaupunginkanslian painatuskeskus, 2006
Saatteeksi Keväällä 2002 perustettu Porin kansallinen kaupunkipuisto käsittää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luonnonalueita, arvokasta rakennusperintöä ja puistoarkkitehtonisesti ja esteettisesti merkittäviä puistoja. Ne muodostavat yhtenäisen viherkäytävän kaupunkirakenteen sisällä. Kaupunkipuiston luonnetta korostaen ydinkeskustan puistot ja arvokkaat rakennetut alueet yhdistävät Kokemäenjoen suiston ja Porin metsän. Porin metsä on luonnollinen osa Porin kansallista kaupunkipuistoa. Vuosien mittaan Porin metsä on erilaisissa valintatilanteissa pyhittynyt arvostetuksi virkistäytymispaikaksi. Siellä tehdyt toimenpiteet ovat nostaneet voimakkaita tunteita ja reaktioita. Porin kansallisen kaupunkipuiston kehittämistoimenpiteitä varten laaditaan hoito- ja käyttösuunnitelma. Osana valmistelutyötä käynnistettiin vuonna 2005 kaksivuotinen Porin metsän tutkimus- ja kehittämishanke, joka tähtää metsäluonnon monimuotoisuuden, maisemanhoidon ja virkistyskäytön yhteen sovittamiseen. Työn ovat rahoittaneet ympäristöministeriö ja Porin kaupunki. Tehtävä on täsmentynyt Porin metsän hoidon, intensiivisen virkistyskäytön, alueen maisema-arvojen, kulttuuriperinnön ja luonnon monimuotoisuuden yhteensovittamiseen. Tutkimus- ja kehittämistyö jaettiin kolmeen eri teemaan ja ensimmäisenä laadittiin Porin metsän luontoselvitys vuonna 2005. Linnustoa ja kasvillisuutta koskeva luontoselvitys on toiminut pohja-aineistona Porin metsän monitavoitteista hoito- ja käyttösuunnitelmaa laadittaessa. Luontoselvityksen teki Porin metsäopistosta Mika Mäntysaari luontokartoittajan erikoisammattitutkinnon opinnäytetyönä. Selvityksen tekoa ohjasi Porin metsäopiston puolesta FK Janne Lampolahti, joka auttoi myös vaikeimpien ympäristötyyppien määrityksessä. Julkaisun on toimittanut raportiksi FM Heli Nukki Porin kaupungin kaavoitusosastolta. Porin kansallinen kaupunkipuisto turvaa asukkaille ja Porissa vieraileville monimuotoisen ja monipuolisen ympäristön. Porin kansallisen kaupunkipuiston kehittämiseen liittyvänä tavoitteena on koettu tärkeäksi kasvattaa asukkaiden tietoisuutta omasta ympäristöstään ja nostaa samalla ympäristön arvostamista ja lisätä myönteisiä luontokokemuksia. Mika Mäntysaaren luontoselvitys antaa pohjaa Porin metsän luonnon monimuotoisuuden kokemiseen. Porissa lokakuussa 2006 Kaupunkisuunnittelujohtaja Olavi Mäkelä
Sisältö Saatteeksi... 5 1. Johdanto... 8 2. Kasvillisuusselvitys... 8 2.1. Menetelmät... 8 2.2. Kasvillisuuden yleispiirteet... 8 2.3. Kuviokartta ja kuvioselosteet... 9 3. Linnustoselvitys... 25 3.1. Menetelmät... 25 3.2. Tulokset... 26 3.2.1. Linnuston yleispiirteet... 26 3.2.2. Linjalaskennan tulokset... 26 3.2.3. Lajikohtainen tarkastelu ja mitä linnusto kertoo alueen luontoarvoista...27 4. Tiivistelmä kasvillisuus- ja linnustoselvityksen tuloksista... 30
PORIN KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO Kuva 1. Porin metsä kuuluu lähes kokonaisuudessaan Porin kansalliseen kaupunkipuistoon. Porin kaupunki, mittaustoimi 2006.
1. Johdanto Porin metsä sijaitsee Porin kaupungin keskustan tuntumassa lentokentän länsipuolella. Pinta-alaltaan noin 300ha alue oli porilaisten yhteislaidunta 1930-luvun alkuun asti. Sodan jälkeen aluetta alettiin kehittää urheilukeskukseksi ja kansanpuistoksi. Alueella laidunkäytön seurauksena ollutta polkujärjestelmää täydennettiin vastaamaan ulkoilijoiden tarpeita. Nykyään Porin metsä on kaupunkilaisten tärkeimpiä ulkoilu- ja virkistysalueita. Reittiverkosto on tiheä ja osittain valaistu. Reittejä on lenkkeilijöille, hevosurheilun harrastajille ja talvella hiihtäjille. Pohjoisosaan on rakennettu monipuolinen urheilukeskus, johon kuuluu mm. maauimala, jäähalli, stadion ja urheilukenttiä. Alue on osa ympäristöministeriön päätöksellä vuonna 2002 perustettua Porin kansallista kaupunkipuistoa. Kaupunkipuistoon kuuluvan alueen rajaus näkyvät kuvissa 1 ja 2, sivuilla 7 ja 10. Selvitysalueeseen kuului lisäksi pieni metsäkaistale kaupunkipuistoon kuuluvan metsäalueen länsipuolelta. Luontoselvitys tehtiin Porin kaupungin toimesta osana kaupunkipuiston hoito- ja käyttösuunnitelmaa varten käynnistettyä Porin metsän tutkimus- ja kehittämishanketta. Hankkeen tavoitteena on sovittaa yhteen Porin metsän hoito, intensiivinen virkistyskäyttö, alueen maisema-arvot, kulttuuriperintö ja luonnon monimuotoisuus. Ympäristöministeriön rahoittama luontoselvitys käsittää linnustoselvityksen ja kasvillisuusselvityksen. Lisäksi maastotöiden aikana etsittiin merkkejä liito-oravan oleskelusta alueella. Niitä ei kuitenkaan löytynyt. Keskeisenä tavoitteena oli kartoittaa Porin metsän luontoarvot alueelle laadittavaa käyttösuunnitelmaa ja perustettavaa suojelualuetta varten. Luontoselvitys oli myös luontokartoittajan erikoisammattitutkinnon opinnäytetyö. Selvityksen tekoa ohjasi Porin metsäopiston puolesta Janne Lampolahti, joka auttoi joidenkin vaikeimpien ympäristötyyppien määrityksessä. Porin kaupunki antoi käyttöön kaikki tarvittavat kartat ja ilmakuvat. Myös raportin teemakartat tehtiin Porin kaupungin kaavoitusosastolla. 2. Kasvillisuusselvitys 2.1. Menetelmät Kasvillisuusselvityksen maastotyöt tehtiin heinä- ja syyskuun välisenä aikana 2005. Maastossa piirrettiin kartalle pohjakasvillisuudeltaan ja puustoltaan samankaltaiset kuviot. Samalla niistä tehtiin muistiinpanot. Muistiin kirjoitettiin jokaiselta kuviolta mm. puuston laji- ja ikärakenne, arvio lahopuun määrästä, pohjakasvillisuuden tärkeimmät putkilokasvilajit sekä mahdollisesti löytyneet harvinaisemmat lajit ja kuvion metsä- tai suotyyppi. Mikäli tyypin määrittäminen ihmistoiminnan vuoksi oli mahdotonta, kuviosta tehtiin vain sanallinen kuvaus. Voimakkaasti ihmisen muovaamista paikoista, kuten urheilupuiston alueesta, tekomäistä ja ampumaradan alueesta kasvillisuutta ei selvitetty tarkemmin. Maastomuistiinpanojen pohjalta kirjoitettiin kuvioselosteet. 2.2. Kasvillisuuden yleispiirteet Koko alueelle on luonteenomaista voimakas ihmistoiminnan vaikutus. Täysin luonnontilaisena säilyneitä paikkoja alueella ei ole. Metsää alueesta on noin 240 hehtaaria. Siitä suurin osa on hoidettua talousmetsää. Esimerkiksi hoidettua noin 60-80 vuoden ikäistä mäntymetsää on alueella noin 90 hehtaaria. Hakkuuaukeita alueella ei kuitenkaan ole paria pientä poikkeusta lukuun ottamatta. Metsittyviä hakkuuaukeita (puuston hakkaamisesta on aikaa alle 30 vuotta) on vain muutama. Lähes kaikki alueen korvet ovat ojitettuja. Tämä näkyy turvekankaiden melko suurena pinta-alana. Erityisesti ruohoturvekankaiden pinta-ala on melko suuri. Alueelta löytyy kuitenkin myös säilyneitä korpia, ja puustoltaan lähes luonnontilaisia alueita. 8
2.3. Kuviokartta ja kuvioselosteet Kuvioselosteet sisältävät yleiskuvauksen kuvion kasvillisuudesta, metsä- tai suotyypin määrityksen, arvion lahopuun määrästä sekä puuston iästä ja luonnontilaisuudesta. Puuston ikä on arvioitu ylispuuston perusteella. Arviot ovat vain suuntaa antavia, eivätkä välttämättä ole tarkkoja. Maininta lahopuun määrästä on vain sellaisten kuvioiden selosteissa, joilta sitä on löytynyt merkittävästi. Mikäli selosteessa ei ole mainintaa puuston luonnontilaisuudesta, merkitsee se sitä, että kuvion puustoa on käsitelty metsänhoidollisesti tai ihmistoiminta on muuten vaikuttanut huomattavasti puuston kehittymiseen. Termi luonnontilaisen kaltainen tarkoittaa, että alueella ei ole pitkään aikaan tehty huomattavia metsänhoidollisia toimenpiteitä, puusto on melko iäkästä ja rakenteeltaan moni-ikäistä ja lahopuuta on alkanut muodostua. Mikäli kuviolla on luontoarvoja, joiden perusteella alue sopisi osaksi Porin metsään perustettavaa luonnonsuojelualuetta tai olisi muuten perusteltua säilyttää luonnontilaisena, löytyy kuvioselosteen alapuolelta asiaa käsittelevä lyhyt suositus. Siinä kerrotaan kuuluuko alue metsä- tai luonnonsuojelulain tarkoittamiin erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin. Tärkeiden suojelukohteiden ympäriltä olisi suositeltavaa säästää riittävästi metsää suojavyöhykkeeksi. Alueen kaikki korvet (kangaskorvet, joita ovat kuviot 56, 70, 72, 74, 92 ja metsälain tarkoittamat korvet kuviot 8 ja 87) lukuun ottamatta kuviota 92 ovat ojien sivuamia tai halkomia. Ojien tukkiminen saattaisi edistää korpien vesitalouden säilymistä luonnontilaisena. Lisäksi alkuperäinen suotyyppi saattaisi olla palautettavissa ennallistamisella alueen korpimuuttumissa. Alapuolella olevissa kuvioselosteissa on käytetty seuraavia lyhenteitä: MT-kangas (mustikkatyyppi), OMT-kangas (käenkaali-mustikkatyyppi), OMaT-lehto (käenkaali-oravanmarjatyyppi), AthOT-lehto (hiirenporras-käenkaalityyppi) ja OFiT-lehto (käenkaali-mesiangervotyyppi). Hies- ja rauduskoivua ei ole kuvioselosteissa käsitelty erikseen, vaan yhteisesti koivuna. Numerointi viittaa sivulla 10 olevaan kuviokarttaan (kuva 2). Kartalle on korostettu alueen merkittävimpiä luontokohteita. Kuvio 0. Hoidettua ja rakennettua urheilukenttäaluetta. Kuvio 1: MT-kangas. Ylispuuna kasvaa pääasiassa yli 100-vuotias mänty. Välipuuna ja alikasvoksena kasvaa koivua, kuusta ja pihlajaa. Kuvion eteläpään puusto on nuorempaa. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Muita yleisiä lajeja ovat mm metsätähti, oravanmarja ja kevätpiippo. Kuvio 2: MT kangas. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka, jonka seassa kasvaa runsaasti muun muassa oravanmarjaa, metsätähteä ja kevätpiippoa. Ylispuusto muodostuu pääasiassa iäkkäistä (yli satavuotiaista) kilpikaarnaisista männyistä. Välipuuston muodostavat runsaana esiintyvät kuusi ja pihlaja. Kuvio 3: Ruohoturvekangas. Puusto on luonnontilaisen kaltainen. Vanhimmat kuuset ovat yli satavuotiaita. Puuston valtalaji on kuusi, mutta myös tervaleppä on ylispuuna hyvin yleinen. Välipuuna kuusen ohella kasvaa runsaasti pihlajaa. Pohjakasvillisuuden valtalaji on käenkaali. Muita runsaita lajeja ovat suo-orvokki, ojakellukka, korpi-imarre, vadelma ja hiirenporras. Lahopuuta kuviolla ei juuri ole. Kuvion keskivaiheilla on pienialainen kulttuurivaikutteinen tervaleppämetsikkö, jonka pohjakasvillisuus muodostuu lähes yksinomaan terttualpista. Metsikön kosteus johtuu yläpuolelta ojaa pitkin valuvasta vedestä, joka jää seisomaan paikalle. Suositus: Luonnontilaisen kaltaisen iäkkään puustonsa takia kuvio olisi suositeltavaa säästää luonnontilaisena. Kuvio 4: Ruohoturvekangas. Puusto on iäkästä. Vanhimmat kuuset ja männyt ovat yli 100-vuotiaita. Ylispuuna on kuusta, mäntyä sekä muutama tervaleppä. Välipuuna kasvaa pihlajaa, kuusta ja koivua. Pohjakasvillisuuden valtalajeja ovat metsäimarre, käenkaali ja oravanmarja. Muita yleisiä lajeja ovat korpi-imarre, isoalvejuuri, vadelma, metsäalvejuuri, suo-orvokki ja hiirenporras. 9
Kuva 2. Porin metsän luontoselvityksen kuviokartta. Maanmittauslaitos, lupa nro PISA/124/2006 10
Kuvio 5: Ruohoturvekangas. Puustoltaan pääasiassa nuorta ryteikköistä metsää, jonka valtalajeja ovat kuusi, pihlaja, tervaleppä, tuomi ja koivu. Kuviolta löytyy myös muutamin paikoin yli 100-vuotiasta puustoa (kuusia ja mäntyjä) sekä iäkkäitä tervaleppiä. Pohjakasvillisuuden valtalajeja ovat käenkaali, hiirenporras, korpi-imarre ja ojakellukka. Yleisiä ovat myös suo-orvokki, mesiangervo, nokkonen, viitaja korpikastikka. Paikoitellen kasvaa vadelmaa ja punaherukkaa. Kuvio 6: AthOT-lehto. Puusto on luonnontilaisen kaltainen ja moni-ikäinen. Vanhimmat kuuset ovat yli satavuotiaita. Pääpuulajit ovat kuusi ja tervaleppä. Välipuuna kasvaa lisäksi tuomea ja pihlajaa. Lahopuun määrä rajoittuu yhteen tuulen kaatamaan kuuseen (tosin kuvion pinta-alaan nähden sekin on aika paljon). Pohjakasvillisuuden valtalajit ovat hiirenporras ja käenkaali. Näiden lisäksi runsaita ovat mm. vadelma, punaherukka, lehtovirmajuuri, mesiangervo, metsäimarre, korpi-imarre ja ojakellukka. (Kuva 3, s. 11) Suositus: Metsälain 10 tarkoittama kohde, joka tulisi säilyttää luonnontilaisena. Kuva 3. AthOT-lehto (kuvio 6). Kuva: Heli Nukki 2006. Kuvio 7: Lievästi muuttunut ruohokorpi. Puusto on noin 40-vuotiasta koivu- ja kuusivaltaista. Kuvion lentokentän suoja-alueen ulottuvan kärjen alueella kasvaa melko iäkästä tervaleppää. Nuorta pihlajaa ja tervaleppää kasvaa koko kuviolla. Mätäs- ja välipintojen vaihtelu on selvää. Välipinnoilla kasvaa runsaana suo-orvokkia, mesimarjaa, nurmilauhaa ja mesiangervoa. Kosteimmissa painanteissa kasvaa kurjenjalkaa ja terttualpia. Mätäspintojen tavallisimpia lajeja ovat korpi-imarre, metsätähti, metsäalvejuuri, metsäkorte, oravanmarja ja mustikka. Kuvio 8: Ruohokorpi. Mättäiden ja painanteiden vuorottelu on selvää. Mätäspintojen yleisimmät putkilokasvilajit ovat vehka, terttualpi ja järvikorte. Muita yleisiä lajeja ovat suo-orvokki, korpikastikka ja ojakellukka. Mätäspintojen valtalajeja ovat käenkaali, hiirenporras, korpi-imarre ja isoalvejuuri. Ylispuuna kasvaa iäkästä tervaleppää ja kuusta. Välipuusto muodostuu pääasiassa kuusesta, koivusta ja 11
pihlajasta. Myös paatsamaa ja punaherukkaa kasvaa harvakseltaan. Puusto on luonnontilaisen kaltainen. (Kuva 4, s. 12). Suositus: Kuvio on metsälain 10 tarkoittama kohde, joka tulisi säästää luonnontilaisena. Kuva 4. Ruohokorpi (kuvio 8). Kuva: Mika Mäntysaari 2005. Kuvio 9: Ruohoturvekangas. Puuston valtalaji on noin 50-vuotias kuusi. Kuviolta löytyy myös yli 100-vuotiaita mäntyjä ja kuusia. Välipuuna kasvaa runsaasti koivua ja pihlajaa. Pohjakasvillisuudessa runsaita lajeja ovat käenkaali, metsäimarre, korpi-imarre, hiirenporras, isoalvejuuri ja mustikka. Kuvio 10: AthOT-lehto. Puusto on melko nuorta (alle 50-vuotiasta). Yleisimmät puulajit ovat kuusi, tuomi ja pihlaja. Myös koivua ja tervaleppää esiintyy kuviolla. Pohjakasvillisuuden valtalajit ovat hiirenporras, käenkaali ja metsäimarre. Muita runsaslukuisia lajeja ovat ojakellukka, korpi-imarre ja nokkonen. Suositus: Kuvio on metsälain 10 tarkoittama kohde, joka tulisi säilyttää luonnontilaisena. Kuvio 11: Jäähalli ja parkkipaikka-alue. Kuvio 12: Teltta-alue. Kangasmetsän pohjakasvillisuus on hävitetty ja tilalle istutettu nurmikkokasvillisuutta (esimerkiksi kylänurmikkaa ja valkoapilaa). Puusto muodostuu iäkkäistä männyistä (pääasiassa yli satavuotiaista), joiden seassa kasvaa myös kuusta. Kuvio 13: Maauimala-alue. Kuvio 14: Tenniskentät. Kuvio 15: MT kangas. Kulttuurivaikutteinen kuvio, jolla on runsaasti polkuja ja muuta ihmisen käyttämää ja tallaamaa aluetta. Puusto on mäntyvaltaista. Suurin osa männyistä on kilpikaarnaisia (iältään yli satavuotiaita). 12
Kuvio 16: Lentokentän turva-alue. Kuviolla on avoimia rikkaruohokenttiä ja tiheän nuoren (osittain istutetun) puuston peittämiä alueita. Kuvio 17: Soistuva MT kangas. Mustikka on pohjakasvillisuuden valtalaji, mutta myös mm. puolukkaa ja metsätähteä esiintyy kohtalaisesti. Soistumisesta kertovat melko runsaana esiintyvät suopursu ja juolukka sekä siellä täällä kasvavat hanhenpaju ja pallosara. Ylispuuna kasvaa arviolta 70-vuotias mänty. Harvahkon välipuuston muodostavat pihlaja, koivu, ja kuusi. Kuvio 18: Soistuva MT kangas. Mustikka on pohjakasvillisuuden valtalaji. Muita yleisiä lajeja ovat puolukka, metsätähti ja metsälauha sekä soistumasta kertovat pallosara, hanhenpaju, virpapaju ja juolukka. Arviolta 1/3 pinta-alasta on rahkasammalen peitossa. Ylispuuna on noin 70-vuotias mänty, jonka seassa kasvaa myös jonkin verran kuusta. Välipuusto muodostuu pääasiassa kuusesta, pihlajasta ja koivusta. Kuvio 19: Soistunut MT kangas. Mustikka on pohjakasvillisuuden valtalaji. Runsaita ovat myös mm. oravanmarja ja metsätähti. Soistumasta kertovat melko runsaina esiintyvät pallosara ja metsäkorte sekä rahkasammalen suuri (lähes ½ pinta-alasta) peittävyys. Ylispuuna kasvaa arviolta 70-vuotias mänty ja kuusi. Välipuusto muodostuu pääasiassa kuusesta ja pihlajasta. Kuvio 20: OMT kangas. Pohjakasvillisuuden valtalajeja ovat oravanmarja ja käenkaali. Runsaita tai melko runsaita putkilokasveja ovat muun muassa mustikka, metsäalvejuuri ja metsäimarre. Ylispuuna kasvaa melko iäkkäitä (lähes satavuotiaita) mäntyjä ja vähälukuisempana kuusta. Välipuuna on runsaasti pihlajaa ja kuusta. Kuvio 21: MT kangas. Pohjakasvillisuuden valtalajit ovat mustikka, metsälauha, metsäkastikka, metsätähti ja oravanmarja. Eteläpuoliskolla tapahtuvasta soistumisesta kertovat melko runsaana esiintyvät rahkasammallaikut, pallosara ja mesimarja. Ylispuusto on melko harvaa, mäntyvaltaista ja iältään noin 70-vuotiasta. Alikasvoksena on runsaasti nuoria lehtipuita: pihlajaa, koivua ja haapaa. Kuvio 22: MT kangas. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka, mutta myös puolukka on melko runsas. Melko runsaana esiintyviä lajeja ovat metsätähti, oravanmarja ja metsälauha. Harvakseltaan esiintyy myös juolukkaa, suopursua, pallosaraa ja hanhenpajua. Ylispuuna pääasiassa noin 70-vuotias mänty, jonka seassa kasvaa harvakseltaan myös kuusta. Harvahkon välipuuston muodostavat pihlaja, koivu, kuusi ja haapa. Kuvio 23: Ruohoturvekangas. Puusto on noin 60-vuotiasta. Ylispuuna on tasa-ikäinen mänty, jonka seassa kasvaa myös vähän kuusta. Alikasvoksena kasvaa pihlajaa, koivua ja haapaa. Pohjakasvillisuudessa runsaita lajeja ovat korpi-imarre, metsäimarre, suo-orvokki, ojakellukka ja käenkaali. Kuvio 24: Soistuva MT kangas. Mustikka on pohjakasvillisuuden valtalaji. Muita melko yleisiä lajeja ovat puolukka ja metsätähti sekä soistumisesta kertovat pallosara, maariankämmekkä, juolukka ja virpapaju. Rahkasammal peittää yli 1/3 pinta-alasta. Ylispuuston muodostaa pääasiassa noin 70-vuotias mänty. Melko harvan alikasvoksen muodostavat pääasiassa koivu ja pihlaja. Kuvio 25: Tekomäki. Kuvio 26: OMaT-lehto. Pohjakasvillisuuden valtalaji on käenkaali. Muita yleisiä lajeja ovat mm. oravanmarja, lehtokorte, korpi-imarre, metsäimarre, ojakellukka, tesma ja nuokkuhelmikkä. Pensaskerroksessa kasvaa runsaasti vadelmaa ja taikinamarjaa. Koiranheittä ja punaherukkaa esiintyi yksittäin muutamissa paikoissa. Puuston valtalajeja ovat kuusi, joista vanhimmat ovat yli satavuotiaita ja välipuuna kasvava pihlaja. Seassa kasvaa joitakin harmaaleppiä ja iäkkäitä mäntyjä. Lähinnä kuusesta muodostunutta pysty- ja maalahopuuta on kuviolla kohtalaisesti. Puusto on moniikäinen ja luonnontilaisen kaltainen. (Kuvat: kansikuva ja kuva 5, s. 14) 13
Suositus: Metsälain 10 tarkoittama kohde, joka tulisi säästää luonnontilaisena. Kartalla olevan viivan pohjoispuolinen alue on OMT kangasta, mutta on puustoltaan yhtenäinen lehdon kanssa. Koska kuvio rajautuu saumattomasti lehtoon ja puusto on iäkästä, on suositeltavaa säästää myös tämä osa kuviosta luonnontilaisena. Kuva 5. Tuore lehto (kuvio 26). Kuva: Mika Mäntysaari 2005. Kuvio 27: OMT- kangas. Puusto on noin 40-vuotiasta. Yleisiä lajeja ovat kuusi, mänty, pihlaja, harmaaleppä ja ihmisen paikalle istuttama siperiansembra. Pohjakasvillisuuden valtalajit ovat käenkaali ja oravanmarja. Myös mustikka on melko yleinen. Kuvio 28: MT-kangas. Harvahkon ja tasaikäisen ylispuuston muodostaa pääasiassa noin 60- vuotias mänty, jonka seassa kasvaa joitakin kuusia. Alikasvoksena on runsaasti pihlajaa ja koivua. Pohjakasvillisuuden valtalajit ovat mustikka ja metsälauha. Muita runsaita lajeja ovat oravanmarja, metsätähti, ja kevätpiippo. Kuvio 29: Soistunut MT-kangas. Puusto on noin 40-vuotiasta. Ylispuuna kasvaa kuusta ja mäntyä 14
sekä harvakseltaan koivua. Välipuuston muodostavat koivu ja pihlaja. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Muita melko runsaita lajeja ovat metsäalvejuuri, pallosara, metsäkorte, metsätähti ja kevätpiippo. Myös käenkaalia esiintyy jonkin verran. Kuvio 30: Ruohoturvekangas. Pääasiassa männystä ja kuusesta muodostuva ylispuusto on harvaa ja iältään vaihtelevaa, yli 60-vuotiasta. Niiden seassa kasvaa lisäksi muutamia tervaleppiä. Alikasvoksena on runsaasti pihlajaa ja koivua. Pohjakasvillisuudessa esiintyy heiniä ja ruohoja runsaasti ja varpuja vain vähän. Runsaita lajeja ovat mm. käenkaali, oravanmarja, metsälauha, metsäimarre, vadelma, metsätähti, nurmilauha, korpi-imarre ja metsäalvejuuri. Vähälukuisempana, mutta kuitenkin melko yleisenä esiintyy mm. mesiangervoa, hiirenporrasta, viita- ja korpikastikkaa. Kuvio 31: OMT-kangas. Puusto on vaihtelevan ikäistä eri osissa kuviota. Seassa on kuitenkin runsaasti yli 100-vuotiasta havupuustoa (kuusta ja mäntyä). Kuviolta löytyy myös joitakin iäkkäitä terva- ja harmaaleppiä. Myös pihlaja on yleinen. Pohjakasvillisuuden valtalajit ovat mustikka ja käenkaali. Muita yleisiä lajeja ovat mm. metsäkastikka, metsäimarre ja oravanmarja. Polkujen ympärillä (ja niitä reunustavien ojien ympärillä) sekä kuvion ruhoturvekankaisiin rajoittuvilla reunoilla kasvaa lisäksi mesiangervoa ja hiirenporrasta. Kuvio 32: MT-kangas. Pääasiassa kuusesta ja männystä muodostuva ylispuusto on tasaikäistä ja noin 60-vuotiasta. Välipuuna kasvaa koivua. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Muita yleisiä tai melko yleisiä lajeja ovat oravanmarja, kevätpiippo, metsätähti ja käenkaali. Kuvio 33: Ruohoturvekangas, metsittyvä hakkuuaukea. Puusto on nuorta (pääasiassa alle 20-vuotiasta) ja tiheää. Yleisimmät puulajit ovat koivu ja harmaaleppä, mutta myös kuusia kasvaa paikoitellen melko runsaana. Kuviolla on säästetty joitakin iäkkäitä terva-, ja harmaaleppiä. Pohjakasvillisuuden muodostavat pääasiassa korpi-imarre, metsäimarre, metsäalvejuuri, käenkaali, oravanmarja, vadelma, nokkonen ja nurmilauha. Myös punaherukkaa kasvaa monin paikoin. Kuvio 34: Ruohoturvekangas. Ylispuusto on harvaa ja iältään noin 60-vuotiasta. Ylispuina kasvavat kuusi, koivu, harmaaleppä ja haapa. Pihlaja muodostaa alikasvoksen. Pohjakasvillisuuden valtalajit ovat käenkaali, metsäalvejuuri, korpi-imarre, nurmilauha ja vadelma. Muita yleisiä lajeja ovat mm. hiirenporras, mesiangervo, suo-orvokki, metsäkorte, korpikastikka ja viitakastikka. Kuvio 35: MT-kangas. Harvahkon ja tasa-ikäisen ylispuuston muodostavat noin 40-vuotias kuusi ja mänty. Alikasvoksena kasvaa pihlajaa ja koivua. Mustikka on pohjakasvillisuuden valtalaji. Runsaita ovat myös metsälauha, kevätpiippo, oravanmarja ja metsätähti. Kuvio 36: Ruohoturvekangas. Puusto on vaihtelevan ikäistä eri osissa kuviota. Pääasiassa puusto on melko nuorta, noin 30-60 vuotiasta. Puulajeja on runsaasti. Runsaimmat lajit ovat kuusi, koivu ja pihlaja. Myös tervaleppä, harmaaleppä, raita ja haapa ovat melko yleisiä. Pohjakasvillisuuden valtalaji on käenkaali. Muita tavallisia lajeja ovat mm. metsäalvejuuri, korpi-imarre, hiirenporras, suo-orvokki, nokkonen, metsäkorte, ojakellukka, metsäimarre ja isoalvejuuri. Kuvio 37: MT-kangas. Puusto on noin 80-vuotiasta. Ylispuuna on mäntyä ja kuusta. Välipuuna kasvaa kuusta, koivua ja jonkin verran myös pihlajaa. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Muita runsaita lajeja ovat kevätpiippo, metsätähti, metsälauha ja oravanmarja. Paikoitellen esiintyy jonkin verran myös käenkaalia. Kuvio 38: MT-kangas. Ylispuuna on tasa-ikäinen noin 80-vuotias mänty, jonka seassa kasvaa harvakseltaan kuusta. Koivu ja pihlaja muodostavat melko tiheän alikasvoksen. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Oravanmarja, metsätähti, metsälauha ja kevätpiippo ovat myös melko runsaita. Kuvio 39: Mustikkaturvekangas I. Harvahkon ja tasa-ikäisen ylispuuston muodostaa lähes yksinomaan 15
noin 70-vuotias kuusi. Alikasvoksena kasvaa kohtalaisesti koivua ja pihlajaa. Kuviolla on runsaasti pieniä rahkasammallaikkuja. Valtalaji pohjakasvillisuudessa on mustikka, jonka lisäksi runsaita tai melko runsaita lajeja ovat metsäalvejuuri, metsäimarre, metsäkorte, pallosara, kevätpiippo, oravanmarja ja käenkaali. Kuvio 40: Soistuva MT- kangas. Puusto on moni-ikäinen ja luonnontilaisen kaltainen. Iäkkäimmät puut ovat yli 100-vuotiaita. Myös lähinnä kuusesta muodostunutta pysty- ja maalahopuuta on kuviolla kohtalaisesti. Valtapuulajit ovat kuusi koivu ja pihlaja. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Myös metsäalvejuuri on melko runsas kuviolla. Puolukkaa ja käenkaalia esiintyy paikoitellen melko runsaana. Suositus: Iäkkään ja luonnontilaisen kaltaisen puustonsa vuoksi kuvio olisi suositeltavaa säästää luonnontilaisena. Kuvio 41: Tuore lehto. Tyyppi on jätetty tarkemmin määrittelemättä, koska lehtoalue on muodostunut ojituksen seurauksena kuivuneesta kosteasta lehdosta. Puusto on luonnontilaisen kaltainen ja moniikäinen. Lahopuuta on kohtalaisesti. Iäkkäimmät puut ovat yli 100-vuotiaita. Kuviolla kasvaa kuusen koivun ja pihlajan lisäksi jonkin verran tervaleppää. Harmaaleppää kasvaa erityisesti kuvion pohjoispuolella, jossa on runsaasti myös sodanaikaisia lentokoneen sirpalesuojia. Pohjakasvillisuuden valtalaji on käenkaali. Muita melko runsaita lajeja ovat mm. hiirenporras, metsäimarre, ojakellukka, lehtovirmajuuri, isoalvejuuri, metsäalvejuuri, korpi-imarre ja suo-orvokki. Terttuseljaa ja punaherukkaa esiintyy kuviolla melko runsaasti. Suositus: Metsälakikohde, joka tulisi säästää luonnontilaisena. Kuvio 42: MT-kangas, joka lähestyy puolukkatyypin kangasta. Ylispuuna kasvaa lähes yksinomaan tasaikäinen noin 70-vuotias mänty. Harva välipuusto muodostuu kuusesta, koivusta ja pihlajasta. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka, mutta myös puolukka on yleinen. Tuoreen kankaan ruohoja on vähän (mm. oravanmarja ja metsätähti). Monin paikoin tapahtuu soistumista, josta kertovat rahkasammallaikut, virpapaju, hanhenpaju, juolukka ja pallosara. Kuvio 43: Tekomäet. Suurin osa tekomäkien pinnasta on nuorta ja tiheää varttunutta taimikkoa. Osa on heinittynyttä avomaata. Kuvio 44: Tekomäen alusmetsä. Voimakkaan kulttuurivaikutteisuuden takia olen jättänyt tyypittelemättä. Puusto nuorta ja tiheää lehtimetsää, joka koostuu pääasiassa koivusta, pihlajasta, harmaalepästä, haavasta ja raidasta. Pellon reunassa polun halkomalla alueella sekä kuvion itäpäässä kasvaa lisäksi iäkkäitä (yli 100-vuotiaita) havupuita. Pohjakasvillisuuden valtalajit ovat käenkaali ja vadelma. Muita melko yleisiä lajeja ovat tesma, mesiangervo, punaherukka ja metsäimarre. Kuvio 45: MT-kangas. Puusto on noin 60-vuotiasta. Ylispuuna on kuusta, jonka seassa kasvaa harvakseltaan koivuja. Välipuuna on koivua ja pihlajaa. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Muita yleisiä lajeja ovat mm. kevätpiippo ja oravanmarja. Vähälukuisina esiintyy käenkaalia, metsäimarretta ja metsäalvejuurta. Kuvio 46: OMT-kangas. Puusto on kuviolla vaihtelevan ikäistä eri kohdilta kuviota mutta kuitenkin alle 80-vuotiasta. Suurimmalla osalla kuviota puusto on melko nuorta. Kuusi ja koivu ovat valtalajeja sekä ylis- että välipuuna. Myös mäntyä, haapaa, harmaaleppää ja pihlajaa esiintyy monin paikoin. Pohjakasvillisuuden valtalaji on käenkaali. Muita yleisiä tai melko yleisiä lajeja ovat metsäalvejuuri, metsäimarre, oravanmarja ja korpi-imarre. Pienialaisissa kosteammissa paikoissa kasvaa lisäksi mm. ojakellukkaa, hiirenporrasta ja mesiangervoa. Kuvio 47: Mustikkaturvekangas I. Puusto on tiheää ja nuorta, noin 30-vuotiasta. Runsaimmat lajit ovat kuusi ja koivu. Mäntyä, haapaa ja pihlajaa esiintyy jonkin verran. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Muita yleisiä lajeja ovat puolukka, pallosara, kevätpiippo, metsätähti ja oravanmarja. Alkuperäinen suotyyppi on todennäköisesti kangaskorpi. 16
Kuvio 48: Kulttuurivaikutteinen lehtipuuvaltainen metsä. Kuvio on ollut ennen metsittymistä todennäköisesti vanhaa laidunmaata tai pellonpohjaa. Puusto on noin 60-vuotiasta. Koivu on valtalaji, mutta myös kuusi on melko runsas. Seassa kasvaa jonkin verran myös pihlajaa, raitaa, haapaa ja mäntyä. Pohjakasvillisuuden valtalajeja ovat käenkaali, metsäimarre ja metsäalvejuuri. Muita runsaita lajeja ovat mm. vadelma, oravanmarja, nurmilauha ja korpikastikka. Kuvio 49: Ruohoturvekangas. Puusto on moni-ikäinen ja luonnontilaisen kaltainen. Suuri osa puustosta on yli satavuotiasta. Kuusesta muodostunutta maa- ja pystylahopuuta on runsaasti erityisesti kuvion pohjoisosissa. Valtalaji on kuusi. Seassa kasvaa runsaasti pihlajaa ja koivua. Tuomea, mäntyä, harmaaleppää ja vaahteraa kasvaa monin paikoin. Mättäiden ja painanteiden vuorottelu on selvää suurimmalla osalla kuviota. Pohjakasvillisuuden valtalaji on käenkaali. Muita runsaita lajeja ovat mm. vadelma, hiirenporras, metsäalvejuuri, isoalvejuuri, tesma, nokkonen, suo-orvokki, lehtovirmajuuri, metsäkorte, rönsyleinikki, ojakellukka ja korpikastikka. Erikoisuutena kuviolla kasvaa harvinaisena lehtokieloa. Pensaista runsaita ovat terttuselja, punaherukka ja paatsama. Kuvion alkuperäisiä luontotyyppejä ovat lehtokorpi, kostea lehto, ruohokangaskorpi ja paikoin myös ruohokorpi, josta kertoo mm. muutamin paikoin esiintyvä terttualpi. Eri alkuperää olevien pienempien kuvioiden erottaminen toisistaan on kuitenkin erittäin vaikeaa, koska ojitus on muuttanut koko aluetta huomattavasti. (Kuvat 6 ja 7, s. 18 ja 19). Suositus: Luonnontilaisen kaltaisen puustonsa ja runsaan lahopuuston vuoksi alue olisi suositeltavaa säästää luonnontilaisena. Kuvio 50: Soistuva MT-kangas. Ylispuusto on tasa-ikäinen, noin 70-vuotias. Se koostuu lähinnä männystä, mutta joukossa on myös vähän kuusta ja koivua. Itäpäässä kuviota koivu on pienellä alueella valtapuulaji. Välipuuna kasvaa jonkin verran koivua ja pihlajaa. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka, mutta myös puolukka on runsas. Metsätähti ja oravanmarja esiintyvät kuviolla melko runsaina. Rahkasammalpeite kattaa noin 1/3 alueesta. Kuvio 51: Ruohoturvekangas. Ylispuuna on 70-vuotias mänty, jonka seassa kasvaa myös jonkin verran kuusta. Välipuuna kasvaa kuusta ja koivua. Pohjakasvillisuus muodostuu pääasiassa metsäalvejuuresta, käenkaalista, ojakellukasta, vadelmasta, mesiangervosta ja mustikasta. Myös paatsama ja punaherukka ovat melko runsaita. Kuvio 52: OMT-kangas. Puusto muodostuu suurimmaksi osaksi moni-ikäisestä kuusesta, joista vanhimmat ovat noin 70-vuotiaita. Myös koivu ja pihlaja ovat runsaita. Kuviolla on myös kohtalaisesti lahopuuta. Pohjakasvillisuuden valtalajit ovat käenkaali ja mustikka. Yleisiä ovat myös metsäalvejuuri ja metsäimarre. Kuvio 53: Soistuva MT- kangas. Puusto melko tiheää. Ylispuuna kasvaa noin 70-vuotias mänty. Ylisja erityisesti välipuuna kasvaa kuusta. Myös koivu ja pihlaja ovat melko yleisiä. Pohjakasvillisuus on melko aukkoinen. Mustikka on valtalaji. Rahkasammallaikkuja on runsaasti kuviolla. Kuvio 54: Soistunut MT- kangas. Ylispuuna on 70-vuotias mänty. Välipuuna ja pensaskerroksessa kasvaa koivua, pihlajaa ja kuusta. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka, mutta myös puolukka on melko runsas. Muita yleisiä lajeja ovat pallosara, metsäalvejuuri, oravanmarja ja metsätähti. Rahkasammalen peittävyys on noin 50% pinta-alasta. Kuvio 55: MT-kangas, joka lähenee puolukkatyypin kangasta. Ylispuuna kasvaa tasaikäinen noin 60- vuotias mänty. Runsaana esiintyvät koivu ja haapa muodostavat alikasvoksen. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka, mutta myös puolukka on hyvin runsas. Oravanmarjaa ja kevätpiippoa esiintyy jonkin verran. Kuviolla on runsaasti rahkasammallaikkuja. Lisäksi paikoitellen kasvaa hanhenpajua ja juolukkaa. 17
Kuva 6. Ruohoturvekangas (kuvio 49). Kuva: Mika Mäntysaari 2005. Kuvio 56: Kangaskorpi. Puusto on luonnontilaisen kaltainen, noin 70-vuotias. Valtalaji on moni-ikäinen kuusi. Välipuuna kasvaa melko runsaasti koivua. Lahopuuta ei kuviolla kuitenkaan ole. Rahkasammalen peittävyys on yli 80% pinta-alasta. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Muita yleisiä lajeja ovat puolukka, oravanmarja, kevätpiippo ja pallosara. Muutamin paikoin kasvaa myös käenkaalia. Suositus: Vesitaloudeltaan ja puustoltaan luonnontilaisen kaltainen (lahopuu tosin puuttuu) korpi, joka olisi suositeltavaa säästää luonnontilaisena. Kuvio 57: Jonkin vanhan isokokoisen rakennuksen rauniot, joita ympäröi pääasiassa nuori lehtipuumetsä. Kuvio 58: MT-kangas. Harvahko tasaikäinen ylispuusto muodostuu noin 60-vuotiaasta männystä ja kuusesta. Harva alikasvos muodostuu koivusta ja pihlajasta. Pohjakasvillisuuden valtalajeja ovat mustikka ja metsälauha. Myös mm. metsätähti ja oravanmarja ovat yleisiä. Rahka- ja karhunsammallaikkuja esiintyy monin paikoin. 18
Kuva 7. Ruohoturvekangas (kuvio 49). Kuva: Mika Mäntysaari 2005. Kuvio 59: Lehtipuumetsä. Alue on todennäköisesti ollut laidunaluetta ennen metsittymistään. Puusto on noin 50-vuotias. Valtalaji on koivu, joka on runsas sekä ylis- että välipuuna. Ylispuuna kasvaa lisäksi kuusta mäntyä ja harmaaleppää sekä välipuuna harmaaleppää ja pihlajaa. Pohjakasvillisuuden valtalajeja ovat nurmilauha ja korpikastikka. Muita yleisiä lajeja ovat metsälauha, metsäkorte, metsäalvejuuri, vadelma ja käenkaali. Kuvio 60: Kulttuurivaikutteinen OMT-kangas. Kuviolla on runsaasti vanhoja lentokoneen sirpalesuojia. Puusto on melko tiheää ja nuorta, pääasiassa alle 50-vuotiasta. Valtalaji on kuusi, mutta myös raita, koivu, harmaaleppä ja pihlaja ovat hyvin yleisiä. Myös mäntyä kasvaa muutamin paikoin. Pohjakasvillisuuden valtalaji on käenkaali, jonka lisäksi yleisiä ovat metsäalvejuuri ja metsäimarre. Kosteimmilla kohdilla kasvaa myös mm. mesiangervoa, ojakellukkaa ja rönsyleinikkiä. Pääasiassa nuoresta lehtipuusta muodostunutta lahopuuta kuviolla on jonkin verran. Kuvio 61: MT-kangas. Ylispuusto on tasa-ikäinen, noin 70-vuotias. Se koostuu lähinnä männystä, mutta joukossa on myös vähän kuusta ja koivua. Välipuuna kasvaa jonkin verran koivua ja pihlajaa. 19
Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka, mutta myös puolukka on runsas. Metsätähti ja oravanmarja esiintyvät kuviolla melko runsaina. Kuvio on eteläosastaan soistuvaa, josta kertoo runsaana esiintyvät rahkasammallaikut. Kuvio 62: Ruohokorpimuuttuma. Puusto on moni-ikäinen ja luonnontilaisen kaltainen. Myös lahopuuta on runsaasti. Runsain laji on kuusi, mutta myös harmaaleppä ja koivu ovat yleisiä. Tervaleppää kasvaa muutamin paikoin. Mättäiden ja välipintojen vaihtelu selvää. Mättäillä valtalaji on käenkaali. Välipintoja peittävät pääasiassa ojakellukka, rönsyleinikki, mesiangervo ja nokkonen. Myös suursaniaiset, kuten isoalvejuuri, hiirenporras ja metsäalvejuuri ovat runsaita. Välipinnoilla kasvoi myös parissa paikassa kurjenjalkaa muistona ajalta ennen ojitusta. Suositus: Runsaan lahopuustonsa ja luonnontilaisen kaltaisen puustonsa ansiosta kuvio olisi suositeltavaa säästää luonnontilaisena. Kuvio 63: Mustikkaturvekangas I. Puusto on noin 20-vuotiasta mäntyvaltaista. Myös kuusta ja koivua esiintyy melko runsaasti. Pohjakasvillisuuden valtalajit ovat mustikka ja metsäalvejuuri. Muita melko runsaita lajeja ovat mm nurmilauha, metsätähti, oravanmarja ja kevätpiippo. Länsiosassa myös käenkaalia esiintyy jonkin verran. Kuvio 64: Ruohoturvekangas. Puusto on kuusivaltaista, iältään yli 70-vuotiasta. Seassa kasvaa joitakin mäntyjä ja koivuja. Nuorta pihlajaa kasvaa kuviolla melko runsaasti. Rahkasammalten osuus sammalista on noin ¼. Pohjakasvillisuuden valtalajeja ovat käenkaali, oravanmarja ja metsäalvejuuri. Runsaina tai melko runsaina esiintyvät myös metsäimarre, kevätpiippo, metsätähti ja mustikka. Ruohokangaskorpi on kuvion alkuperäinen suotyyppi. Lahopuuta on niukasti, joitakin kaatuneita ja pystyyn kuolleita kuusia. Kuvio 65: Soistunut MT-kangas. Ylispuuna on iältään noin 70-vuotias mänty. Kuusta ja koivua kasvaa melko runsaasti sekä ylis- että välipuuna. Myös nuorta pihlajaa esiintyy jonkin verran. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka, mutta myös puolukka on runsas. Siellä täällä kasvaa kevätpiippoa, oravanmarjaa metsätähteä ja pallosaraa. Rahkasammalen peittävyys on noin ½. Kuvio 66: MT-kangas. Ylispuuna kasvaa nuorta, noin 30-vuotiasta mäntyä. Välipuuna on kuusta koivua ja pihlajaa. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Melko runsaina esiintyvät mm. kevätpiippo, metsätähti ja oravanmarja. Kuvio 67: MT-kangas. Ylispuusto on tasaikäinen noin 70-vuotias ja koostuu pääasiassa männystä. Kuusta, koivua ja haapaa kasvaa sekä väli- että ylispuuna jonkin verran. Välipuuna kasvaa lisäksi melko runsaasti pihlajaa. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Muita yleisiä lajeja ovat kevätpiippo, metsätähti ja oravanmarja. Rahkasammallaikkuja on melko runsaasti. Kuvio 68: OMT-kangas. Melko tiheä puusto muodostuu pääasiassa noin 30-vuotiaasta kuusesta. Seassa kasvaa jonkin verran koivua ja pihlajaa. Putkilokasvien esiintyminen on melko aukkoista. Käenkaali on valtalaji, jonka lisäksi melko runsaita ovat metsäalvejuuri, metsäimarre ja oravanmarja. Mustikkaa kasvaa vain muutamissa paikoissa. Kuvio 69: OMT-kangas. Puusto on vaihtelevan ikäistä eri kohdilla kuviota, mutta kuitenkin alle 70- vuotiasta. Pääosalla kuviota kuusi on valtapuulaji, mutta paikoin koivu on kuusta runsaampi. Myös pihlajaa kasvaa välipuuna melko runsaasti. Pohjakasvillisuuden valtalajit ovat käenkaali, oravanmarja ja metsäimarre. Myös metsäalvejuuri oli melko runsas. Siellä täällä kasvoi mm. tesmaa, isoalvejuurta ja vadelmaa. Kuvio 70: Kangaskorpi. Puusto koostuu lähinnä noin 60-vuotiaasta kuusesta, jonka seassa kasvaa siellä täällä koivua. Lahopuun määrä on vähäinen. Rahkasammalten peittävyys n. 90%. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Muita yleisiä lajeja ovat oravanmarja, kevätpiippo, metsätähti. Paikoitellen esiintyy myös metsäkortetta, metsäalvejuurta ja käenkaalia. 20
Suositus: Vesitaloudeltaan luonnontilainen korpi, joka olisi suositeltavaa säästää luonnontilaisena. Kuvio 71: MT- kangas. Kuviolla on paikoitellen soistuvaa kangasta, josta kertovat tällaisissa kohdissa melko runsaana esiintyvät rahkasammalet. Ylispuuna on noin 70-vuotias mänty, jonka seassa kasvaa myös koivua (erityisesti kuvion luoteisosassa, jossa koivu on valtapuulaji pienellä alueella). Välipuuna kasvaa kuusta, koivua ja pihlajaa. Mustikka on pohjakasvillisuuden valtalaji. Lisäksi melko runsaita ovat mm. oravanmarja ja metsätähti. Kuvio 72: Kangaskorpi. Puusto on noin 70-vuotiasta. Valtalaji on kuusi, mutta seassa kasvaa myös mäntyä ja koivua. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Muita alueella yleisesti esiintyviä lajeja ovat puolukka, oravanmarja ja metsätähti. Paikoitellen kasvaa myös pallosaraa ja käenkaalia. Suositus: Vesitaloudeltaan luonnontilainen korpi, joka olisi suositeltavaa säästää luonnontilaisena. Kuvio 73: Soistuva MT-kangas. Ylispuusto on harvaa, tasaikäistä ja iältään noin 70-80 vuotiasta. Pääosalla kuviota mänty on ylispuuston valtalaji. Kuvion eteläosassa se on kuitenkin kuusi. Koivu ja pihlaja muodostavat harvahkon alikasvoksen. Rahkasammalen peittävyys on noin ¼. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Myös puolukka on paikoitellen melko runsas. Oravanmarja ja metsätähti ovat myös yleisiä. Heiniä mm. metsälauhaa esiintyy runsaasti. Kuvio 74: Kangaskorpi. Rahkasammalen peittävyys on noin 85% pinta-alasta. Puusto koostuu lähinnä noin 70-vuotiaasta tasaikäisestä kuusesta ja vähälukuisena sekapuuna kasvavasta koivusta. Lahopuun määrä vähäinen (joitakin pystyyn kuolleita ja tuulen kaatamia kuusia). Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Muita melko yleisiä lajeja ovat puolukka, pallosara, metsätähti, oravanmarja, metsäalvejuuri ja metsäkorte. Suositus: Vesitaloudeltaan luonnontilainen korpi, joka olisi suositeltavaa säästää luonnontilaisena. Kuvio 75: Soistuva MT-kangas. Puusto muodostuu pääasiassa 70-vuotiaasta kuusesta ja välipuuna kasvavasta koivusta. Putkilokasvipeite on paikoin aukkoinen. Mustikka on valtalaji. Muita yleisiä lajeja ovat oravanmarja ja metsäalvejuuri. Paikoin esiintyy myös käenkaalia, metsäkortetta ja metsätähteä. Kuvio 76: Ruohokorpimuuttuma. Puuston valtalaji on moni-ikäinen kuusi, joista vanhimmat ovat yli satavuotiaita. Ylispuuna kasvaa lisäksi runsaasti tervaleppää ja kuvion reunoilla harvakseltaan myös mäntyä. Välipuuna kasvaa myös pihlajaa. Kuviolla on kohtalaisesti lähinnä kuusesta muodostunutta pysty- ja maalahopuuta. Kuvio on puustoltaan luonnontilaisen kaltainen. Mätäs- ja välipintojen vaihtelu on suurimmalla osalla kuviota edelleen selvää. Pohjakasvillisuus muistuttaa lähinnä kostean lehdon kasvillisuutta. Valtalajeja ovat isoalvejuuri, metsäalvejuuri, metsäimarre, käenkaali. Muita runsaita lajeja ovat vadelma, ojakellukka, oravanmarja, punaherukka, metsäkorte, hiirenporras ja mesiangervo sekä vain välipinnoilla kasvavat punakoiso, terttualpi, rönsyleinikki ja suo-orvokki. Erikoisuutena kuviolla kasvaa jonkin verran lehtokieloa. Suositus: Luonnontilaisen kaltaisen puustonsa ansiosta kuvio olisi suositeltavaa säästää luonnontilaisena. Kuvio 77: OMT-kangas. Ylispuuna kasvaa noin 80-vuotias mänty. Tiheän välipuuston muodostaa pääasiassa kuusi ja sen seassa melko runsaina kasvavat koivu ja pihlaja. Pohjakasvillisuus on melko aukkoista. Valtalaji on käenkaali. Metsäalvejuurta ja oravanmarjaa esiintyy kuviolla kohtalaisesti. Kuvio 78: Kulttuurivaikutteinen mäntyvaltainen metsä. Kuvio on todennäköisesti ollut vanhaa laidunmaata tai pellonpohjaa ennen metsittymistään. Puusto kasvaa kuivemmilla pinnoilla, joiden kasvillisuus on OMT-kangasta valtalajinaan käenkaali. Ylispuuna pääasiassa tasaikäinen noin 80-vuotias mänty, jonka seassa kasvaa myös koivua ja kuusta. Välipuuna on kuusta, koivua pihlajaa. Suurin osa kuviosta on maaperältään kosteaa ja puutonta aluetta, joilla kasvaa mm. mesiangervoa, ojakellukkaa, lehtovirmajuurta, suo-orvokkia, lehtovirmajuurta, rönsyleinikkiä, suo-ohdaketta, käenkaalia, nurmilauhaa ja metsäalvejuurta. Kuviolla on kaksi kaivettua vesikuoppaa (mahdollisesti vanhoja karjan 21
juottokuoppia), jotka ovat umpeenkasvaneita valtalajeinaan järvikorte, kurjenjalka ja vesikuusi. Sekä pysty, että maalahopuuta on kohtalaisesti. Kuvio 79: Soistuva MT-kangas. Ylispuusto muodostuu noin 40-vuotiaasta kuusesta ja männystä. Välipuuna kasvaa melko runsaasti pihlajaa ja koivua. Rahkasammalten osuus sammalpeitteestä on noin ¼. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka, jonka lisäksi runsaita ovat mm. oravanmarja ja metsätähti. Luoteisosassa on kapea kaistale OMT-kangasta ennen kuvion vaihtumista toiseksi. Kuvio 80: OMT-kangas. Lähenee OMaT-lehtoa. Puusto on moni-ikäistä ja luonnontilaisen kaltainen. Vanhimmat puut ovat yli 100-vuotiaita. Lahopuuta melko runsaasti. Kuviolla on jonkin verran pystyyn kuolleita tai kaatuneita kuusia, mutta pääosa lahopuusta on nuoria lehtipuita. Puuston valtalaji on kuusi. Myös raita ja koivu ovat melko yleisiä. Välipuuna kasvaa runsaasti pihlajaa. Pohjakasvillisuuden valtalaji on käenkaali. Melko runsaita ovat myös metsäalvejuuri, metsäimarre ja vadelma. Paikoitellen esiintyy jopa taikinamarjaa ja tesmaa. (Kuva 8., s. 22) Suositus: Luonnontilaisen kaltaisen puustonsa takia kuvio olisi suositeltavaa säästää luonnontilaisena. Kuva 8. OMT-kangas (kuvio 80). Kuva: Heli Nukki 2006. Kuvio 81: OFiT-lehto. Puusto on moni-ikäinen ja luonnontilaisen kaltainen. Sekä pysty- että maalahopuuta on runsaasti (kuusta ja lehtipuita). Kuusista vanhimmat ovat 80-vuotiaita. Puuston valtalaji on kuusi. Runsaita ovat myös tervaleppä, harmaaleppä, pihlaja ja koivu. Pohjakasvillisuudessa runsaita lajeja ovat lehtovirmajuuri, ojakellukka, mesiangervo, nokkonen ja käenkaali. Erittäin runsaslukuisina pensaina kuviolla kasvaa terttuseljaa ja punaherukkaa. Kuviolla on runsaasti vanhoja kaivettuja kuoppia, joista osa on kasvillisuuden (pääasiassa rönsyleinikin ja punakoison) peitossa.(kuva 9., s. 23) Suositus: Metsälain 10 tarkoittama kohde, joka tulisi säilyttää luonnontilaisena. 22
Kuva 9. OFiT-lehto (kuvio 81). Kuva: Heli Nukki 2006. Kuvio 82: Ruohoturvekangas. Puusto on melko nuorta, pääasiassa alle 50-vuotiasta ja lehtipuuvaltaista. Runsain puulaji on koivu. Muita yleisiä lajeja ovat harmaaleppä, kuusi ja pihlaja. Pohjakasvillisuuden valtalajit ovat käenkaali ja metsäalvejuuri. Myös vadelma ojakellukka ovat yleisiä. Paikoitellen kasvaa mustaherukkaa. Suositus: Kuviolla on runsaasti nuorista lehtipuista muodostunutta lahopuuta. Kuvio olisi suositeltavaa säästää luonnontilaisena. Kuvio 83: OMT-kangas. Puusto on kuusivaltaista ja vanhimmat puut ovat iäkkäitä (yli satavuotiaita). Kuviolla on runsaasti kulttuurivaikutusta. Esimerkiksi asuinrakennuksia ja pieni kaivettu vesilammikko. Kuvio 84: Ampumarata-alue. Alueella ei liikuttu maastotöiden yhteydessä. Kuvio 85: Soistuva MT-kangas. Harvahko ylispuusto muodostuu noin 50-vuotiaasta männystä ja koivusta. Tiheänä alikasvoksena on koivua ja pihlajaa. Pohjakasvillisuudeltaan kuvio on melko heinittynyt. Metsä-, ja nurmilauha ovat runsaimmat heinät. Melko runsaita kasveja ovat myös mustikka, metsäkorte ja metsäalvejuuri. Kuvio 86: Ruohoturvekangas. Kuviolla on useita sodanaikaisia lentokoneen sirpalesuojia. Puusto pääasiassa noin 50-60 vuotiasta, mutta kuviolta löytyy myös yli 90-vuotiasta kuusta. Puuston valtalajit ovat kuusi, harmaaleppä, raita ja koivu. Tervaleppää, pihlajaa tuomea ja haapaa kasvaa vähälukuisempina. Kuvion valtalajeja ovat käenkaali, mesiangervo, ojakellukka ja metsäalvejuuri. Muita runsaita lajeja ovat suo-orvokki, lehtovirmajuuri, punakoiso, punaherukka, hiirenporras, isoalvejuuri, vadelma ja nokkonen. Sekä pysty- että maalahopuuta on kohtalaisesti. 23
Kuvio 87: Lehtokorpi. Mätäs- ja välipintojen vaihtelu selvää. Märkien välipintojen valtalajit ovat punakoiso ja rönsyleinikki. Näiden lisäksi esiintyy jonkin verran ojakellukkaa, mesiangervoa ja suoorvokkia. Mätäspinnoilla valtalajit ovat isoalvejuuri, metsäalvejuuri ja käenkaali. Paikoitellen kasvaa myös paatsamaa. Ylispuusto muodostuu lähes yksinomaan tervalepästä. Välipuusto muodostuu kuusesta, harmaalepästä, koivusta ja pihlajasta. Kuviolla on kaatuneista ja melko nuorista lehtipuista ja kuusesta muodostunutta lahopuuta kohtalaisesti. Puusto on luonnontilaisen kaltainen. Kuvion reunoilla on ojituksen kuivattamaa lehtokorpimuuttumaa, jonka mätäs- ja välipintojen vaihtelu on vähentynyt. Välipintojen valtalajeja ovat näillä paikoilla ojakellukka ja mesiangervo, joiden lisäksi myös punaherukka on runsas. (Kuva 10., s.24). Suositus: Metsälakikohde, joka tulisi säästää luonnontilaisena. Kuva 10. Lehtokorpi (kuvio 87). Kuva: Mika Mäntysaari 2005. Kuvio 88: Ruohoturvekangas. Ylipuusto muodostuu pääasiassa yli 100-vuotiaasta kuusesta ja männystä. Kuusta kasvaa myös välipuuna ja tiheänä alikasvoksena. Välipuuna kasvaa lisäksi koivua ja pihlajaa. Kuviolla on runsaasti rahkasammallaikkuja. Pohjakasvillisuuden valtalajit ovat käenkaali ja metsäalvejuuri. Muita yleisiä lajeja ovat oravanmarja, korpi-imarre, metsäimarre ja riidenlieko. Paikoitellen kasvaa lisäksi hiirenporrasta, mustikkaa ja paatsamaa. Alkuperäinen suotyyppi on ruohokangaskorpi. Suositus: Puusto on iäkäs ja luonnontilaisen kaltainen (lahopuuta on tosin melko vähän). Kuvio olisi 24
suositeltavaa säästää luonnontilaisena. Kuvio 89: OMT-kangas. Puusto on iältään noin 80-vuotiasta. Ylispuuna kasvaa kuusta ja mäntyä. Välipuusto muodostuu kuusesta, koivusta ja pihlajasta. Käenkaali on pohjakasvillisuuden valtalaji. Oravanmarja ja metsäalvejuuri ovat myös yleisiä. Kuvio 90: Urheilukenttä. Kuvio 91: MT-kangas. Puuston valtalajit ovat mänty kuusi ja haapa, joiden ikä on keskimäärin noin 70 vuotta. Näiden seassa kasvaa runsaana myös koivua ja pihlajaa. Mustikka on pohjakasvillisuuden valtalaji. Runsaana esiintyy myös mm. oravanmarjaa, metsätähteä ja kevätpiippoa. Kuvio 92: Kangaskorpi. Puusto on noin 70-vuotiasta, kuusivaltaista ja moni-ikäistä. Lahopuu kuitenkin puuttuu. Kuusen seassa kasvaa siellä täällä mäntyä, koivua, haapaa ja pihlajaa. Rahkasammalen peittävyys on yli 85%. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Muita yleisiä lajeja ovat metsätähti ja oravanmarja. Lisäksi kuviolla esiintyi jonkin verran mm. kevätpiippoa, käenkaalia ja pallosaraa. Suositus: Vesitaloudeltaan luonnontilainen korpi. Kuvio olisi suositeltavaa säästää luonnontilaisena. Kuvio 93: Vanha koulu. Kuvio 94: Soistuva MT-kangas. Puusto on noin 50-vuotias. Valtalaji on kuusi, mutta myös koivu ja mänty ovat melko runsaita. Pohjakasvillisuuden valtalaji on mustikka. Myös oravanmarja, kevätpiippo ja metsätähti ovat runsaita. Rahkasammal peittää yli 1/3 pinta-alasta. Kuvio 95: Lievästi ojituksen muuttama mustikkakorpi. Puusto koostuu pääasiassa noin 50-vuotiaasta kuusesta, jonka seassa kasvaa siellä täällä koivua. Lahopuuta kuviolla ei juuri ole. Rahkasammalen osuus sammalpeitteestä on yli 95%. Putkilokasveista runsain on mustikka. Myös oravanmarjaa, kevätpiippoa ja metsätähteä kasvaa monin paikoin. 3. Linnustoselvitys 3.1. Menetelmät Linnustoselvitys tehtiin kartoituslaskentamenetelmällä lukuun ottamatta peippoa ja pajulintua, joiden esiintyminen selvitettiin vain näitä lajeja koskevalla linjalaskennalla. Kartoituslaskenta perustuu useina aamuina toistettuihin maastokäynteihin, jolloin merkitään kaikki havaitut linnut kartalle. Näin kerätystä aineistosta pystytään päättelemään reviirien sijainnit ja lukumäärät. Reviiritulkinnan edellytyksenä on, että samalta paikalta on tehty eri päivinä vähintään kaksi havaintoa samasta lajista kyseessä olevan lajin reviirikoon huomioonottaen riittävän läheltä toisiaan. Lisäksi ainakin yhden näistä havainnoista pitää koskea laulavaa koirasta, pariskuntaa, varoittelevaa lintua, poikuetta tai reviirikiistaa, jotka viittaavat vahvasti linnun reviirin sijaitsevan havaintopaikalla. Pesälöydöt on tulkittu reviiriksi, vaikka toista havaintoa lajista ei paikalta olisikaan tehty. Myös saman lajin eri yksilöiden samanaikaishavainnot ovat merkittäviä reviirien tulkitsemisessa. Lehtokertun, harmaasiepon, lehtokurpan, kivitaskun, räkättirastaan ja pikkukäpylinnun parimääräarviot perustuvat kartoituslaskennalla kerättyyn aineistoon, mutta parimäärien tulkinta on tapahtunut edellä kuvatusta poikkeavalla tavalla. Tarkempi selitys arviointitavasta ja perustelu poikkeavaan menettelyyn löytyy kunkin lajin kohdalta erikseen lajikohtaisesta käsittelystä. Linnustoselvityksen maastotyöt tehtiin 1.5.-19.6.2005 välisenä aikana. Koko alue käytiin läpi yhteensä viisi kertaa. Jaoin alueen jaettu kolmeen osaan, joista jokaisen läpikäymiseen kului yksi aamu. Nämä alueet olivat koko kartoitusalueen idästä länteen halkaiseman sähkölinjan pohjoispuoli ja eteläpuolen itä- ja länsiosa, joiden välinen raja kulki suurimmaksi osaksi pohjoisesta etelään kulkevaa pääpolkua pitkin (alueet ovat merkitty katkoviivalla sivun 22 kartalle). Pohjoisosan suuri koko selittyy sillä, että alueesta suurin osa on lintutiheydeltään alhaista biotooppia, kuten mäntyvaltaista talousmetsää ja ihmisen toiminnan seurauksena syntynyttä avomaata, jonka laskeminen on nopeaa. Laskentaa nopeutti myös 25