23. KUNNONVALVONTA JA HUOLTO 23.1. Yleistä kunnoss- j käynnissäpidost Luku 23: Kunnonvlvont j huolto Nykyikisess tuotnnoss on käytettävyys eli prosessien jtkuv toimint tullut entistä tärkeämmäksi j keskeisemmäksi siksi. Litteiden vikntumisist iheutuv korjv kunnosspito iheutt in suurimmt menetykset j kustnnukset, joten uusi kehittyneempiä menetelmiä on etsittävä j niitä kehitettävä. Uusi rtkisuj olln nykyään toteuttmss kokonisvltisen - ldukkn, ympäristömyönteisen j jtkuvn prntmiseen pnostvn - kunnosspidon vull, joss oikeill toimenpiteillä voidn tehokksti vikutt kikkiin tuotnnon os-lueisiin, eikä siis inostn kunnosspitokustnnuksiin. KUVA 23.1. Kunnosspidon vikutukset Rtkisut ovt entistä usemmss tpuksess kunnosspidon eriytyksiä ( Full service ), jolloin prosessien omistj keskittyy ydinliiketoimintns j siirtää kunnosspidon ulkopuolisen - kunnosspitoon erikoistuneen - yrityksen vstuulle. Näillä järjestelyillä on tvoitteen molemmille sopimusospuol ille hyötyjä tuottv kumppnuus. Kehityksen myötä mittv kunnosspito on noussut sille kuuluvn semn. Tvoitteenhn tulee oll oike-ikinen trpeettomt toimenpiteet eliminoiv kunnosspitotoimint. Tässä osuudess keskitytään pääsiss pyörivien koneiden kunnonvlvontn. Lähes kikiss muisskin nykyikisiss prosessilitteiss on kunnonvlvont-, dignostiikk- j itsedignostiikk ominisuuksi, jotk kilpilun kikkill lisääntyessä nousevt in vn merkittävämpään osn. Myös ne kikki kuuluvt kokonisvltist kunnosspito toteuttvn yrityksen plveluvlikoimn. ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 1
23.2. Johdnto pyörivien koneiden kunnonvlvontn Kunnonnvlvontmittuksin pyritään litteiden vikntuminen hvitsemn jo hyvissä join ennen kuin vik on päässyt niin vkvlle steelle, että se joht koneen pysähtymiseen joko täydellisen särkymisen ti suojusjärjestelmän hälytysten lukemisen tki. Esimerkiksi lkerivit pystytään usein hvitsemn niin ikisin, että lkereill voidn turvllisin mielin j vielä jop kuukusi. Näin lkerin vihto voidn joitt siten, että se ei hitt normli tuotnto. Yleisimmin kunnonvlvonnst puhuttess trkoitetn sellisi mittuksi, jotk tehdään litteiden käydessä normleiss käyntiolosuhteiss niitä pysäyttämättä. Käytännössä pääos kunnonvlvonnst keskittyy pyörivien litteiden meknisen kunnon rviointiin. Kunnonvlvont on ksvv l sekä Suomess että knsinvälisesti. Kunnonvlvontmittuksi on hyvällä menestyksellä tehty Suomess ljemmss mittkvss 1980- luvult lken. Erityisesti pperiteollisuudess on kunnonvlvonnn vull svutettu erittäin korket käyttösteet j voidnkin todet, että nykyisin ei esimerkiksi uutt pperikoneprojekti käynnistetä ilmn, että kunnonvlvont on lust sti mukn. Kunnonvlvont on selvästi osoittnut hyödyllisyytensä, jonk vuoksi sitä kivtn yhä pienemmissä litoksiss, joill ei itse ole resurssej litehnkintoihin eikä mittusten tekemiseen. Toinen kunnonvlvonnn käyttöönotto puoltv tekijä on se, että kun mittuksin pystytään tulevt vuriot totemn jo hyvissä join, voidn joittin tehtävistä turhist huolloist luopu. Tvoitteen on siis se, että koneist korjtn inostn epäkuntoisiksi todetut ost. Kunnonvlvont mielletään nykyisin kuuluvksi olennisen osn kunnosspitoon. 23.3. Kunnonvlvont osn kunnosspito Pohjimmiltn kunnosspidon tehtävänä on ollut pitää tehtn pyörät pyörimässä. Tämä tehtävä on kuitenkin nykyisin ljentunut siten, että pyörien olisi pyörittävä yhä nopemmin j yhä pidempään. Tällöin ylläpitävä kunnosspito ei enää riitä, vn trvitn prntvi toimenpiteit riittävän käytettävyyden tkmiseksi. Kunnonvlvonnst j yleensä ennkkohuollost vstvt henkilöt ovt tuotntolitoksiss yleensä sellisi henkilöitä, joill on hyvin suuret mhdollisuudet hvit sellisi puutteit, jotk voidn helposti korjt j sitä kutt sd prosessi ti litett tehokkmmksi. Kuvss on yksi esitystp eri kunnosspitotpojen rippuvuuksist. KUNNOSSAPITO KORJAAVA KUNNOSSAPITO ENNAKOIVA KUNNOSSAPITO PARANTAVA KUNNOSSAPI TO EHKÄISEVÄ KUNNOSSAPITO MITTAAVA KUNNOSSAPI TO TARKASTUSTOIMINTA KUNNONVALVONTA KUVA 23.3. Kunnonvlvont osn kunnosspito. ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 2
Korjv kunnosspito Korjv kunnosspito on yksinkertisimmilln sitä, että lite huolletn vurion jo synnyttyä. Yleensä vurioituminen iheutt prosessii n ktkoksen. Yllättävästä käyttöktkoksest iheutuvt tuotnnonmenetyskustnnukset ovtkin tvllisesti huomttvsti suuremmt kuin itse kor juksen kustnnukset. Aikisemmin tärkeimmille litteille rkennettiin vrlite nopeuttmn vuriotilnteist selviämistä. Vrlitteet iheuttvt kuitenkin kustnnuksi j usein vrlitett on mhdotont järjestää. Esimerkiksi pperiteollisuudess on mhdotont rkent vrlle esimerkiksi yhtä kuivtusryhmää. Pperiteollisuus onkin ollut yksi edelläkävijöistä ennkoivn kunnosspidon lueell. Ennkoiv kunnosspito Ennkoivn kunnosspidon trkoituksen on ehkäisevillä toimenpiteillä estää yllättävät vuriot j siten myös yllättävät käyttöktkokset. Ennkoivn kunnosspitoon kuuluvt ehkäisevä kunnosspito eli säännöllinen huoltotoimint sekä mittv kunnosspito. Ennkoivll toiminnll on myös tärkeä turvllisuutt lisäävä vikutus. Viime ikoin ennkoivn kunnosspidon luonne on muuttunut yhä enemmän määräikishuolloist oike-ikisiin huoltoihin, joiden jnkoht j sisältö määritellään suurelt osin kunnonvlvonnn mittusten j erilisten trkstusten vull. Mittvn kunnosspidon os- lueit ovt kunnonvlvont, jok on jtkuv säännöllistä toimint sekä muu mittuksin tehtävä trkstustoimint. Mittvss kunnosspidoss hvitut ongelmt johtvt usein myös prntviin toimenpiteisiin. Kunnonvlvont on yleisnimitys kikille tekniikoille, joit on kehitetty koneen kunnon määrittelyyn sen käynnin ikn. Kunnonvlvont perustuu muutosten seurmiseen mittussuureess eli kyseessä on jtkuv toimint. Esimerkiksi lämpötiln ksvu ti tärinän lisääntyminen on yleensä merkk inä koneen kunnon huononemisest. Kunnonvlvont sisältää tämän muutoksen hvitsemisen, sen dignostisoinnin, eli syyn trkemmn selvittämisen sekä lisäksi rvion siitä, kuink vkv vurio on eli jäljellä olevn käyttöiän ennustmisen Prntv kunnosspito Prntv kunnosspito trkoitt litteiden suorituskykyä, käytettävyyttä, luotettvuutt j turvllisuutt lisäävää toimint, jonk vull voidn poist esimerkiksi suunnitteluvirheistä johtuvt ongelmtpukset ti vurioiden perussyyt j siten vähentää kunnosspidon trvett. Usein myös litteiden modernisoinnit j uusinnt voidn luke kuuluvn prntvn kunnosspidon piiriin, mikäli niiden toteuttmisen tustll on kunnosspidollinen ongelm ti suornisesti litteen käytettävyyttä j luotettvuutt lisäävä muutostyö, joll voidn välttää uushnkint. Prntvn kunnosspidon perustn on esimerkiksi ongelmn juurisyynlyysi ( Root Cuse Anlysis ti Root Cuse Filure Anlysis ), jonk vull ongelmn perussyy pyritään ensin trkentmn j tämän jälkeen löytämään rtkisu perussyyn poistmiseen. Juurisyynlyysiin voidn käyttää erilisi tietolähteitä in litteen vikhistorist erilisiin mittustietoihin, j se on monesti vtiv j ikvievä prosessi. Onnistuneen juurisyynlyysin tuloksen on rtkisu, joll sekä korjtn vin iheuttmt seurukset että estetään vin toistuminen tulevisuudess kokonn ti ehkäistään sen iheuttmt seurmukset minimiin esimerkiksi käyttämällä vhvempi osi, eri mterili ti voiteluinett, jne. Trkk rj mittvn j prntvn kunnosspidon välille on vike vetää, sillä esimerkiksi tietyillä kunnonvlvonnn nlyysimenetelmillä ( mm. pkkovärähtelynimtio, resonnssimittus, rkenteen värähtelymuotonlyysi ) kyetään löytämään rkenteelliset perusvit j usein myös keinot niiden poistmiseen. Vstvsti korreltionlyysillä on mhdollist prnt litteen käytettävyyteen liittyviä ongelmi vertmll prosessin eri p- ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 3
rmetrien vikutust toisiins j etsimällä jettvuuden knnlt optimliset rvot eri prmetreille. 23.4. Kunnonvlvontmittukset Kunnonvlvont perustuu yleensä siihen, että pyritään hvitsemn lkvn vikntumisen iheuttm muutos mitttvss suureess. Kunnonvlvonnss olennisin si on siis normlist poikkevn tilnteen hvitseminen. Tämä ei kuitenkn yleensä riitä vn tärkeää on myös selvittää se, mikä on vin vkvuusste j se, millisiin korjuksiin on syytä vrutu. Peritteess kunnonvlvont voidn jk seurviin os-lueisiin: poikkevn tilnteen hvitseminen ( detektio ), poikkemn syyn selvittäminen ( dignoosi ), rvio siitä, kuink vkv poikkem on ( prognoosi ), toimenpidesuositus j poikkemn lkusyyn selvittäminen j mhdollinen prntv toimenpide. Kun poikkem huomtn joiss, jää myöhempien viheiden toimenpiteille riittävästi ik j trvittvt päätökset voidn tehdä perustuen todelliseen tietoon. Tämä tietenkin edellyttää myös sitä, että hvitut poikkemt ovt todellisi poikkemi eli että vääriä hälytyksiä tulee mhdollisimmn hrvoin. 23.4.1. Kunnonvlvontmittuksiss käytettäviä suureit Kunnonvlvont perustuu erilisten fysiklisten suureiden mittmiseen litteest sen käynnin ikn. Prhseen tulokseen päästään, kun kunnonvlvontmittuksi tehdään säännöllisesti siten, että eri kerroill mittut tulokset ovt keskenään vertilukelpoisi. Näin mittut rvot voidn sett smlle steikolle j seurt niiden kehittymistä eli trendiä. Mikäli smst litteest seurtn useit eri suureit, on nlyysien luotettvuus yksittäisiin mittuksiin verrttun prempi. Tällöin käytetään nimitystä moniprmetrivlvont Kunnonvlvont voi perustu inkin seurvien suureiden mittukseen: tärinä ( useit eri mittussuureit ), lämpötil, voiteluöljyn puhtus j ominisuudet, sähkövirt j pine, virtus, käyntinopeus ym. muut prosessisuureet Näistä tärinän eli värähtelyn mittukset ovt selvästi tärkein kunnonvlvonnn mittusmenetelmä. Jott koneen kunto voidn prhll mhdollisell tvll vlvo, on tunnettv eri mittusmenetelmien edut j rjoitukset. Kunnonvlvontohjelm perustettess on mm. tiedettävä: mitä mittuksi knntt tehdä j miksi, mistä mittukset on järkevintä tehdä j miten ne tehdään. Esimerkiksi tärinämittuksiss nturin pikn j kiinnityksen vlinnll on erittäin suuri merkitys mittuksen onnistumiselle. Seurvss esitetään lyhyesti eri kunnonvlvontmenetelmien ominisuuksi. ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 4
23.4.2. Tärinä Luku 23: Kunnonvlvont j huolto Yleisesti tärinä- eli värähtelymittuksiin perustuvi menetelmiä pidetään tehokkimpin koneiden kunnonvlvonnss silloin, kun rvioidn dynmisi ilmiöitä kuten tspino, lkeroinnin kunto j yleensä voimi, jotk kohdistuvt litteen eri komponentteihin. Tärinän mittuksess käytetään yleisimmin tiedonkeruulitteit ti nlysttoreit. Tietojen tllennus j vrsininen nlysointi tehdään yleensä tietokoneell. Tärinää nlysoimll voidn löytää esimerkiksi epätspino, mekniset välykset, rkenteen resonnssitjuudet, tipunut kseli, sennusvirheitä, ym. Tärinän nlysointiin on olemss moni erilisi menetelmiä, joist yleisimpiä ovt nopeuden tehollisrvon mittminen ( tärinärsitus ) sekä spektrinlyysit. Näitä kht voidn pitää perusmenetelminä, joill suurin os vurioist voidn löytää. Sellisiin tpuksiin, joiden nlysointi em. menetelmillä on todettu vikeksi on kehitetty tehokkmpi menetelmiä. Yhtenä esimerkkinä tällisest on verhokäyränlyysi, joss ennen spektrinlyysiä tehdään signlille toimenpiteitä, jotk helpottvt lkerivikojen hvitsemist. Tärinämittuksen menetelmiin voidn lske myös korketjuisen kustisen värähtelyn mittminen. Korkell tjuuskistll mitttess sdn tieto metllimetlli kosketuksist, jok voi oll merkkinä puutteellisest voitelust ti lkvst lkerivuriost. SKF käyttää menetelmästä nimitystä SEE ( Spectrl Emitted Emission ). 23.4.4. Lämpötil Lämpötiln kohominen meknisen litteen käynnin ikn on yleensä merkkinä ksvneest kitkst, jok johtuu vuriost ti voiteluhäiriöstä. Lämpötiln mittus on joissin tpuksiss käyttökelpoinen kunnonvlvonnn menetelmä, mutt usein lämpötil koho vst siinä viheess, kun vurio on jo niin vkvll steell, että korjusten vlmisteluun jäävä ik on liin pieni. Lämpökmern käyttö on viime ikoin tullut teollisuuden kunnosspidon puvälineeksi. Toimint perustuu pintlämpötilltn erilisten kppleiden lähettämän infrpun- eli lämpösäteilyn "kuvmiseen". Sen käyttökohteit ovt olleet lämpövoimlitokset j lämmönjkelu, joiss lämpökmerll pystytään helposti hvitsemn vuodot. Lämpökmer on sovellettu myös voimlinjojen j sähkökytkinten kunnonvlvonnss. Näissä vikntuminen iheutt lämmönnousu, jok on helposti hvittviss lämpökmerll. Pyöriviä koneit mitttess lämpökmern käyttö perustuu kitkn iheuttmn lämpenemisen mittmiseen. 23.4.5. Sähkövirt Moottorin ottmst sähkövirrst tehtävän spektrinlyysin vull voidn roottorin kunto rvioid luotettvsti. Roottorinlyysi voidn tehdä smll tiedonkeruulitteell kuin tärinämittus. Anlyysiä vrten mittn yhdestä moottori syöttävästä vihejohdost virtpihdin vull virtsignli, jok tllennetn tiedonkeruulitteen muistiin. Virtmittus voidn tehdä joko ensiö- ti toisiovirtpiiristä. Mittust virtsignlist lsketn tjuusspektri, jot trkstelemll roottorin kunto rvioidn. Spektriä trkstelln linjtjuuden 50 Hz ympäristössä käyttäen logr itmist mplitudisteikko. Mikäli roottoriss on vikoj nähdään linjtjuuden molemmin puolin sivunuht jättämän etäisyydellä. Näiden sivunuhojen pikn j voimkkuuden perusteell tehdään lopulliset päätelmät vin tyypistä j vkvuussteest. Mittuksen onnistumisen edellytyksenä on riittävän hyvä resoluutio, mikä mhdollist sen, että jättämätjuuksill näkyvät sivunuht voidn spektrissä erott. Koneen on lisäksi mitttess oltv riittävän voimkksti kuormitettu j käytinopeuden on oltv vkio. ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 5
Moottorin olless hyvässä kunnoss sivunuht ovt erittäin mtli. Usein jop niin mtli, että niitä ei pysty tustkohinst erottmn. Tsoeron ilmistun tämä on 50 db ti enemmän. Vsemmn sivunuhn j perustjuuden tsoeron olless välillä 40..49 db voidn yleensä olett, että roottoriss on korkeresistnssisi liitoksi ti hyvin lkvss viheess olev suvvurio. Tsojen olless lle 40 db on kyseessä roottorivik. Tällöin roottoriss on todennäköisesti useit ktkenneit roottorisuvoj ti oikosulkurenkn vurio. Vin kehittyminen ei niinkään korreloi koneen käyttötuntien kuin käynnistyskertojen knss. Mitä usemmin villiseksi todettu moottori joudutn prosessin tki käynnistämään, sitä trkemmin vin kehitystä tulisi seurt. Yleensä virt-nlyysi tehdään "ehjälle" moottorille noin vuoden välein. 23.4.6. Voiteluinenlyysit Prosessiteollisuuden voiteluinenlyysit keskittyvät lähinnä kiertoöljyvoitelujärjestelmien näytteiden nlysointiin lbortorioss. Tälliset nlyysit kertovt öljyn puhtuden j voiteluineen ominisuudet. Öljyssä olevt epäpuhtudet voidn jk syntytpns perusteell kolmeen ryhmään: Koneen kulumisest syntyvät kulumistuotteet ovt yleensä metllihiukksi. Ne syntyvät metllisiss kosketuksiss sekä mhdollisesti väsymisen seuruksen vikk voiteluineklvo ei rikkoontuisikn. Metllihiukksten lisäksi lkereist j tiivisteistä voi irrot kermi- j muovihiukksi. Hyväkuntoisen koneen käydessä normlisti syntyvien hiukksten määrä on vähäinen j niiden koko pieni. Järjestelmän ulkopuolelt tulevt epäpuhtudet, joist yleisimpiä ovt hiekk, prosessipöly sekä kondensoituv vesi. Öljyssä itsestään syntyvät epäpuhtudet sen vnhetess esimerkiksi hpettumll. Nämä eivät liity niinkään koneen kuntoon vn lähinnä öljyn kuntoon. Tvllisimpi voiteluinenlyysin menetelmiä ovt kiintoineiden mittus, hiukkslskent, ferrogrfi j spektrometriset hiukksnlyysit. Käteviä kenttäkelpoisi litteit öljynlyysien tekemiseen ei ole olemss, vn nlyysit ovt lähinnä lbortorio-olosuhteiss tphtuvi. 23.4.7. Prosessisuureet Erilisten prosessisuureiden käyttö koneiden kunnonvlvonnss on melko vähäistä, vikk ne ovt peritteess helposti stviss prosessin ohjuksest. Prosessitiedon käyttö rinnn esimerkiksi värähtelymittusten knss nt usein lisäpohj päätöksen teolle. Tällisi suureit ovt esimerkiksi prosessist stvt pine, lämpötil, virtus, nopeus ym. tiedot. Prosessiutomtion j kunnonvlvonnn integroiminen näyttää olevn tulevisuuden kehityssuunt. Esimerkiksi pperiteollisuudess tämänsuuntist kehitystä on selvästi nähtävissä. ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 6
23.5. Värähtelymittuksen teori Luku 23: Kunnonvlvont j huolto Kikki litteet värähtelevät käydessään. Värähtelyä iheutuu yleensä epätspinost, vlmistus- ti sennusvirheistä sekä kulumll ti muuten vurioituneist osist. Yleensä roottori ti kseli on se os jok vrsinisesti värähtelee, ti iheutt värähtelyä, mutt värähtelyn mittuspikk on rungoss. Värähtely kulkeutuu litteen runkoon yleensä lkereiden kutt joten prs mittuspikk on mhdollisimmn lähellä lkeripesää. Käytännön tärinämittuksiss tulosten tulkint suoritetn pääsiss eri tjuuslueill mitttujen spektrien j niitä vstvien tärinän kokonistsorvojen perusteell. Peritteess kikki värähtelevät litteet ovt jousi- msssysteemejä, kosk mikään lite ei ole täysin jäykkä. Yksinkertinen esimerkki värähtelevästä systeemistä on jousi- msssysteemi, jok esitetään kuvss 23.5. jousi k mplitudi k m T=värähdysik mss m ik t KUVA 23.5. Jousi- msssysteemin pisteen värähtelyn esittäminen iktsoss. Kun mss m stetn liikkumn, liikkuu se tspinosemn molemmin puolin käyden mksimiss sekä positiivisell että negtiivisell puolell kerrn värähdysliikkeen ikn. Yhden värähdysliikkeen ikn mss pl tkisin lähtösemns. Kuvss 23.5 nähdään myös yhteen värähdysliikkeeseen käytettävä ik, jot merkitään kirjimell T ( huom, että ik yleensä merkitään kirjimell t ). Pisteen piirtämän käyrän muoto on sinikäyrä. Kuvn 23.5 signlist käytetään nimitystä iktsosignli. Vk-kselill on siis ik j pystykselill pisteen siirtymä eli liikkeen mplitudi. Värähdysik T vst vihekulm B = 360 eli B = 2 F. 23.5.1. Tärinäsuureet Edellä esitetyn siirtymän lisäksi yleisesti trkstelln nopeutt ti kiihtyvyyttä. Mtemttisesti nopeus sdn derivoimll siirtymä kertlleen jn suhteen j kiihtyvyys joko derivoimll siirtymä khteen kertn jn suhteen ti nopeus kertlleen. Käänteinen toimitus derivoinnille on integrointi. ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 7
k mplitudi kiihtyvyys nopeus siirtymä k m A m -A 0 90 180 270 360 vihekulm KUVA 23.5b. Jousi-msssysteemin pisteen siirtymä, värähtelynopeus j -kiihtyvyys. Kuvst 23.5b nähdään, että siirtymällä nopeudell j kiihtyvyydellä muoto on sm, mutt vihekulm poikke 90 stett siten, että kiihtyvyys on 90 stett nopeutt edellä, jok ts on vstvsti 90 stett siirtymää edellä. Kuvss kikkien käyrien mplitudit on piirretty smnkorkuisiksi, mutt on huomttv, että niiden yksiköt eivät vst toisin. Yleensä euroopss käytetään tulukoss 23.5 esitettäviä yksiköitä. Tulukko 23.5. Euroopss yleensä käytettävät tärinämittukseen liittyvät suureet j yksiköt. Huom, että kiihtyvyyden mittyksikkönä käytetään yleisesti myös mn vetovoimn kiihtyvyyttä g. Mitttv suure Käytettävä lyhenne Yksikkö Siirtymä s m ( = 1 / 1000 mm) Nopeus v mm/s Kiihtyvyys m/s 2 ti g = 9,81 m / s 2 Vihekulm B ste ( ) ti rdini (360 = 2 F rd ) 23.5.2. Yleisimmät tärinään liittyvät prmetrit Yleisimmät edellä esitettyihin suureisiin liittyvät prmetrit esitetään oheisess kuvss nopeussignlin vull esitettynä. Smoj prmetrejä voidn käytetään myös siirtymälle j kiihtyvyydelle. v T v p-p v rms v p t T B v p-p v p v rms B = värähdysik eli jkso = nopeuden huipust-huippuun rvo = nopeuden huippurvo = nopeuden tehollisrvo = vihekulm KUVA 23.5c. Yleisimmät värähtelysignliin liittyvät prmetrit. ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 8
Huippurvo kertoo iktsosignlin itseisrvoltn suurimmn rvon. Huipust- huippuun rvo kertoo suurimmn j pienimmän rvon erotuksen j on yleensä n. kksinkertinen huippurvoon verrttun Tehollisrvoll on yhteys tärinän sisältämään tehoon. Se kuv hyvin tärinän vrllisuutt j on yleisimmin käytössä Euroopss. Sinillolle tehollisrvo on huippurvo jettun luvull 2 eli 0.707 kert huippurvo. Kun signlin muoto poikke sinistä, ei suhdeluku myöskään ole enää sm. Vihekulm kertoo jkson kohdn, johon värähtely on edennyt vertilukohdst. Edellisistä yleisimmin on käytössä tehollisrvon mittus. Sllittuj nopeuden tehollisrvoj käsittelee kotiminen stndrdi PSK 5704, jok perustuu stndrdiin SFS- ISO 2372. Lähitulevisuudess edellä minitut stndrdit tulln korvmn ISO 10816- sr jll. Vikk tehollisrvo on yleisimmin käytössä, on mittustuloksi verrttess kuitenkin in muistettv, erityisesti jos tulokset huomttvsti poikkevt oletetust, vrmist, että mittukset on tehty smoill setuksill. 23.5.3. Värähtelyn esittäminen tjuustsoss eli tjuusspektri Värähtelyn tjuus kertoo kuink mont värähdysliikettä sekunniss tphtuu. Tjuudest käytetään lyhennettä f j sen yksikkö on Hz ( Hertsi ) = 1 / s. Tjuden määrittämiseksi iktsosignlist trvitn siis seurvi yhtälöitä. 1 f, joss f on tjuus j T on värähdysik T n f, joss f on tjuus, n on värähdysten lukumäärä j t on ik t Käytännön värähtelymittuksiss iktson käyttö on hrvinist j voidnkin sno, että pääos nlyyseistä tehdään perustuen tjuusspektreihin eli tjuustsoss. Tjuustsoss vk-kselin on tjuus j pystykselin mplitudi. Edellä esitetyt esimerkit kuvvt yksinkertist värähtelytpust, joss mitttu signli sisältää inostn yhden värähtelykomponentin, jok nähdään selvästi iktsoss. Käytännössä tilnne kuitenkin on yleensä sellinen, että mittuspisteeseen tulee useiden eri koneenosien iheuttm värähtelyä, joten iktsosignlist on vike erott yksittäisiä värähtelykomponenttej. Yleensä onkin järkevää tutki värähtelyä tjuustsoss. Tjuustsoesityksestä käytetään nimitystä tjuusspektri. Aiktsosignli muutetn yleensä tjuusspektriksi FFT- muunnoksell, jonk teori tässä sivuutetn. Yleisesti käytössä olevt nlysttorit tekevät FFT- lskennn utomttisesti. ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 9
15 mm/s 15 mm/s -15 mm/s 0,08 s T 0 50 Hz f ) Aiktsosignli b) Tjuusspektri KUVA 23.5d. Yksittäisen sinillon esittäminen ik- j tjuustsoss. Tjuusspektrissä pylvään korkeus kuv sinillon mplitudi j sen pikk vk- kselill tjuutt. Tvllisesti kuitenkin litteest mitttv tärinä sisältää eri tjuuksi, joiden hvitseminen iktsoss on vike. Oheisess kuvss on esimerkki kolmest sinillost koostuvst signlist esitettynä sekä ik- että tjuustsoss. 5 mm/s 0 5 mm/s 4 3 2-5 0 0 1 s 0 ) Aiktsosignli b) Tjuusspektri 1 KUVA 23.5e. Kolmest sinillost koostuv värähtelysignli esitettynä ik- j tjuustsoss. Kuten nähdään kuvn 23.5e iktsosignlist on vike erott, mitä tjuuksi signliss on. Tjuusspektristä yksittäiset tjuudet voidn erott helposti. Kunnonvlvonnss käytetäänkin pääsiss spektriesitystä. On kuitenkin muistettv, että joissin tpuksiss iktsosignli ktselemll sdn sellist tieto, jok ei näy spektrissä. Yleisimmin käytettävä mittussuure on nopeus trksteltun siten, että mplitudit esitetään tehollisrvon eli puhutn tehospektristä. 23.5.4. Tärinäsuureiden vstvuudet tjuustsoss Seurvss kuvss esitetään siirymän, nopeuden j kiihtyvyyden vstvuudet tjuustsoss. 10 Hz Amplitudi Kiihtyvyys Nopeus Siirtymä Tjuus KUVA 23.5f. Tjuusspektri esitettynä siirtymänä, nopeuten j kiihtyvyytenä. Kuvn perusteell nähdään, että siirtymä korost mtli tjuuksi j kiihtyvyys korkeit. Nopeutt pidetäänk in yleisesti prhn mittussuureen tärinän vkvuutt rvioitess, ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 10
kosk suurin os kiinnostvist tjuuksist sdn kohtlisen hyvin näkymään nopeutt trkselemll. Toislt ei pidä unoht sitä, että usein esimerkiksi korketjuist värähtelyä iheuttvt vit näkyvät huomttvsti premmin ( j ikisemmin ) kiihtyvyyttä kuin nopeutt trksteltess. Esimerkiksi vihteistojen mittuksiss on usein hyvä trkstell mittuksi myös kiihtyvyytenä. Vstvsti mikäli olln kiinnostuneit hyvin mtlist tjuuksist, siirtymän käyttö on suositeltv. 23.6. Mittusten suoritus j nlysointi 23.6.1. Mitttvt suureet Kunnonvlvonnss tehtävät värähtelymittukset kttvt tyypillisesti tjuuslueet seurvn kuvn mukisesti. Siirtymämittukset Nopeusmittukset Kiihtyvyysmittukset Äänimittukset Ulträänimitt. Akustisen emission mittukset SPM Lser mittukset 1 Hz 10 Hz 100 Hz 1 khz 10 khz 100 khz KUVA 23.6. Värähtelymittuksille tyypilliset tjuuslueet. Kuvn plkit esittävät tyypillisimmät lueet, joten myös niiden ulkopuolell olevi mittuksi on käytetty. Äänen j ulträänen mittukset perustuvt värähtelevän koneen lähettämien ilmnpineen muutosten mittukseen. Muut menetelmät mittvt koneen rkenteit pitkin kulkeneit värähtelyjä. Ulträänen mittuksest tosin puhutn usein silloinkin, kun mittn rkenteit pitkin tulevi värähtelyjä ulträänitjuudell. Lsermittus on peritteess siirtymän ti nopeuden mittust, mutt tässä se on esitetty omn kohtnn, kosk lserill svutettv tjuuslue on muit menetelmiä ljempi. SPM eli iskusysäysmenetelmässä käytetään kiihtyvyysnturi, mutt mittus perustuu resonnssin mittmiseen toisin kuin yleensä kiihtyvyysmittuksiss, joten se on minittu tässä erikseen. Tulukoss 23.6 esitetään keskeisimmät piirteet kyseisistä mittuksist. ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 11
Tulukko 23.6. Tvllisimmt värähtelyyn liittyvät mitttvt suureet. Siirtymä Nopeus Luku 23: Kunnonvlvont j huolto Tvllisesti värähtelymittuksess käytettävät siirtymänturit ovt tyypiltään pyörrevirt-ntureit. Anturiss on oskillttoripiiri, jonk kel muodost tuntopinnn. Kun metlliesine lähestyy kelrungon kutt kulkev, vihtovirrn muodostm mgneettikenttää, iheuttvt kenttään syntyvät pyörrevirrt piirissä impednssinmuutoksen. Se s ikn nturin ulostulojännitteeseen muutoksen, jok riippuu tuntokeln j metlliesineen välisestä etäisyydestä. Kiihtyvyysntureihin verrttun induktiivisen nturin etun on, että se toimii kosketuksettomsti j se, että myös hyvin mtltjuisten värähtelyjen mittminen on mhdollist. Siirtymänturin vikeuten on se, että ne joudutn klibroimn ennen mittust. Nopeusnturi koostuu tvllisimmin kelst j mgneettisydämestä. Värähtelyn iheuttm liike synnyttää keln värähtelynopeuteen verrnnollisen jännitteen. Nopeusnturit ovt isokokoisi j käyttökelpoinen tjuuslue on yleensä välillä 1 0...1000 Hz. Hittpuolin pidetään niiden suurt koko j kpehko tjuusluett. Nopeusntureiksi minitn joissin lähteissä myös pietsosähköiset kiintyvyysnturit, joihin on sisään rkennettu integrointipiiri, mikä nt nopeuteen verrnnollisen ulostulosignlin. Yleensä nopeuden tehollisrvo (tärinärsitus) mitttess, käytetään yleensä kiihtyvyysnturi, jonk ulostulo integroidn nopeudeksi. Kiihtyvyys Kiihtyvyysnturin toimint perustuu Newtonin toiseen lkiin m = F. Yleisimmin käytetyssä nturiss on mss, jok on kiinnitetty pietsosähköiseen kiteeseen. Värähdellessään mss iheutt kiteeseen vruksen jok on verrnnollinen kiihtyvyyteen. Pietsosähköiset kiihtyvyysnturit ovt kooltn melko pieniä j ne voivt oll herkkiä ljll tjuuslueell. Yleisesti käytettävien kiihtyvyysntureiden linerinen lue on luokk 1Hz... 2 0 khz. Kiihtyvyysnturien kiinnitystä on tutkittu ljsti. Ruuvikiinnityksellä päästään lähes 2 0 khz:n tjuuksiin luotettvsti. Kuitenkin nykyisin mrkkinoill olevill hyvin keveillä ntureill voidn päästä huomttvsti korkempiin tjuuksiin, jolloin kiinnityksen kriittisyys ksv edelleen. Kiihtyvyyden mittukseen käytetään myös venymäliusk- j induktiivisi ntureit. Näiden tjuuslue on huomttvsti pietsosähköisiä kpempi. Kiihtyvyysnturilt nuhoitettu signli voidn myös kuunnell, jolloin hrjntunut mittj pystyy snomn mhdollisest vist hyvinkin pljon. Ääni Ulträäni Akustinen emissio Äänen mittuksess nturin on mikrofoni. Mikrofonill mitttu ääni tllennetn yleensä nuhlle j nlysoidn myöhemmin lbortorioss. Äänen mittust käytetään lähinnä melun mittuksiin, jolloin trvitn sopiv suodtin, jok pinott tjuudet vstmn korvn vstett. Ääntä on käytetty myös kunnonvlvonnss. Anlysointi voi tphtu kuten värähtelyjen nlysointi. Kunnonvlvonnss käytetään yleisesti myös sähköistä stetoskooppi, jost on pu esimerkiksi lkerivikoj etsittäessä. Ulträänellä trkoitetn ilmn pinevihteluin äänen tvoin kulkev värähtelyä, jonk tjuus ylittää ihmisen kuulemn äänen tjuuden ( 2 0 khz ). Ulträäntä käytetään nykyisin lkerien kunnon rviointiin lähinnä "kuuntelemll" erityisellä litteell, jok muutt ulträänen kuultvn muotoon. Ulträänen vull pystytään vik pikllistmn trksti, kosk häiritseviä signleit ei näin korkeill tjuuksill juuri ole. Esimerkiksi lkerivurioiden olless kyseessä ulträänen käytöllä on svutettu hyviä tuloksi. Esimerkiksi lkerivurion lkuviheess vuriokohdn pint väsyy, jolloin vuriokohtn muodostuu pieniä säröjä. Nämä lähettävät kustist emissiot (e) jo ennen kuin ulkoinen vurio on syntynyt. Ae-nturi on pietsosähköinen mittusväline, jok toimii yleensä tjuuslueell 40 khz...1 MHz. Anturin tjuusvste on epälinerinen. Ae-nturi vst rkenteeltn kiihtyvyysnturi, mutt kiteen päällä ei ole yleensä lisämss. Ongelmn kustisen emission käytössä on nturin kiinnittäminen sekä vimentvt tekijät, joit ovt esimerkiksi kikki rjpinnt. Lisäksi sopivn mittuslueen vlinnst ei ole olemss selvyyttä. ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 12
Tulukko 23.6. (jtkuu) Iskusysäysmenetelmä eli SPM Lserinterferometri Iskusysäysmenetelmä (Shock Pulse Method, SPM ) on yleisesti käytettävä lkerien kunnonvlvonnn menetelmä. Käytettävän kiihtyvyysnturin resonnssitjuus on viritetty n. 3 2 khz:iin. Lkerivuriost iheutuvt sysäykset herättävät nturin resonnssin, jonk voimkkuus on verrnnollinen iskusysäyksen voimkkuuteen. Iskusysäysmenetelmään perustuen on kehitetty myös mittlitteit, jotk ntvt tieto lkeriss olevn voiteluineklvon pksuudest j voitelutilnteest yleensä. Värähtelymittukset lserin vull perustuvt mitttvn kohteen pinnst heijstuvn mittussäteen j vertilusäteen (reference bem) keskinäiseen interferenssiin. Nykyiset lsermittlitteet ovt ilmeisen monikäyttöisiä. Ominisuuksist knntt minit kosketuksettomuus, mittpää voi oll hyvinkin etäällä kohteest. Lsermittuksen luvtn toimivn teollisuusolosuhteiss eikä mitttvn kohteen pinnn trvitse oll erityisesti käsitelty. Mittuslue ulottuu jop stoihin khz:hin j eriliset sknnustoiminnot ovt mhdollisi. 23.6.2. Mittustulosten nlysointi Yleisimmät tärinän nlysoinnin menetelmät ovt vlittujen tunnuslukujen kehittymisen eli trendin seurnt sekä tjuus- eli spektrinlyysi. Trendiseurnnss mitttvn suureen käytetään tvllisimmin nopeuden tehollisrvo v rms tjuuslueell 10...1000 Hz. Spektrinlyysissä trksteltvn suureen on yleisimmin tärinänopeus. Sekä nopeus- että kiihtyvyysmittuksiss nturin käytetään yleensä pietsosähköistä kiihtyvyysnturi. Spektrinlyysissä kuten myös trendiseurnnss oiken tjuuslueen vlint on tärkeää, jott vin iheuttm tärinä todell sdn mitttu. 23.6.3. Trendiseurnt Trendiseurnnss seurttvn suureen käytetään tvllisimmin tehollis- ti huippurvo tärinäkiihtyvyydelle, nopeudelle ti siirtymälle. Tehollis- j huippurvon mittuksist käytetään stndrdin PSK 5701 mukn nimitystä kokonistson mittus. Kokonistsojen mittuksi käytetään lähinnä rutiinimittuksiss. Tehollisrvoll ( r ms ) on yhteys mittuspisteeseen tulevien värähtelyn kokonisenergin. Kiihtyvyyden tehollisrvo määritellään seurvsti: T 1 2 r ms ( t )dt, T 0 joss rms on kiihtyvyyden tehollisrvo, on hetkellinen kiihtyvyys, T on mittusjkson pituus j t on ik. Hälytysrjoin käytetään esimerkiksi stndrdin PSK 5704 mukisi rjoj. Muistettv kuitenkin on, että koneiden tärinätsot ovt yksilöllisiä j että soke hälytysrjojen seurnt joht helposti vikeuksiin. Yleensä onkin tärkeämpää seurt muutoksen nopeutt kuin bsoluuttist rvo. Trendiseurnt on luotettv menetelmä monien yleisten viktyyppien seurnnss. Esimerkiksi epätspino, uset sennus-, linjus- j resonnssiongelmt näkyvät yleensä kokonistsotrendissä. 23.6.4. Spektrinlyysi Spektrinlyysi on yleisin vikdignostisoinnin menetelmä. Nykyikisill litteill spektrilskent on nope j svutettv resoluutio sekä dynmiikk on vikojen hvitsemiseksi yleensä riittävä. Mittliteknnn kikinpuolinen kehitys on johtnut siihen, että mittustyö on helpottunut, kosk enää ei trvitse tehdä monimutkisi mittusjärjestelyjä vin hkemiseksi. Nykyiset litteet hoitvt utomttisesti mm. skluksen j vhvistuksen. Käytännössä hyväkuntoisesskin koneess nähdään yleensä pyörimistjuinen spektrikomponentti, jok johtuu mm. vlmistusepätrkkuuksist. Litteen vikntuminen näkyy t- ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 13
juusspektrissä yleensä viktyypistä riippuen eri tjuuksill olevien spektrikomponenttien voimistumisen. Jos vik iheutt tärinärvojen nousu siten, että normlitilnteess vllitsev esimerkiksi pyörimistjuinen komponentti ei vikntumisen edetessä voimistu, ei muutos käytännössä juurikn näy tehollisrvoss. Kuvss 26.3b nähdään esimerkki siitä, kuink vin kehittyminen näkyy spektrissä selvästi iemmin kuin tehollisrvoss. Useille viktyypeille, kuten esimerkiksi lkerivurioille kokonistsotrendin seurnt ei yleensä ole riittävän luotettv menetelmä. Tärinä Spektrit 1, 2, 3 j 4 Kokonistsot 1, 2, 3 j 4 Tjuus KUVA 23.6b. Spektrissä selvästi näkyvä vik stt näkyä kokonistsorvoss vst myöhäisessä viheess. Kosk joillin tjuuksill jo melko mtlt spektrihuiput ovt vrllisi, on spektrien trkstelu tehtävä huolellisesti, jott mitään olennist ei jäisi huommtt. Tämän ongelmn helpottmiseksi voidn käyttää ns. kist- ti spektrivlvont. Kistvlvonnss setetn tietyille tjuuskistoille rjt, joiden ylittäminen lukisee hälytyksen. Spektrivlvonnss setetn hälytysrj mittun spektrin ympärille siten, että mikäli millä thns tjuudell jokin spektrikomponentti ylittää rjn, luke hälytys. Kosk monet vit näkyvät spektrissä käyntinopeudell ti sen kerrnnisill, stt vin trkempi selvittäminen edellyttää vihekulmn mittmist. Erityisesti vihekulm käytetään epätspinon, lin jusvirheen j resonnssin erottmiseen toisistn. 23.6.5. Verhokäyränlyysi Vierintälkereiden kunnonvlvont perinteisillä tekniikoill, kuten tärinän kokonistsojen j tjuusspektrien seurnnll, ei usein trjo riittävän luotettv j vrhist indiktiot kehittyvistä vurioist. Alkvt lkerivuriot ovt yleensä värähtelyvoimkkuuksiltn niin heikkoj, että ne peittyvät vllitsevien tärinöiden lle. Verhokäyränlyysi trjo mhdollisuuden lkerivurioiden hvitsemisen riittävän ikisess viheess. Verhokäyrätekniikn etun tvlliseen nopeus- ti kiihtyvyyssignlist tehtävään tjuusnlyysiin verrttun on mhdollisuus suodtt signlist pois esimerkiksi epätspinost j huonost linjuksest iheutuvt tärinät, jotk yleensä peittävät lleen lkvt lkerivit. Verhokäyränlyysi perustuu mplitudimodultioon. Amplitudimodultioll trkoitetn signlin kertomist toisell signlill, jot snotn kntolloksi. Khden signlin summutuess syntyy uusi tjuuskomponenttej, sivunuhoj, jotk muodostuvt kntollon tjuuden molemmille puolille. Esimerkiksi AM-rdiolähetin perustuu juuri mtltjuisen äänisignlin summmiseen suurtjuisen signlin knss, jok toimii kntolton. Myös pyörivien koneiden vierintälkereiss j hmmsvihteiss syntyy mplitu ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 14
dimoduloituneit signlej, joist lkeri- j hmmsvuriot voidn hvit usein vrsin ikisess viheess. Amplitudimoduloituneen signlin erottmist kntollost kutsutn demodultioksi. Amplitudi-demodultio on hyödyllinen nlysoitess signlej, jotk sisältävät jksollisi srjoj suurtjuisi purskeit ( eli impulssej ). Yleensä tälliset signlit syntyvät koneen suurtjuisten resonnssien herätessä. Vikdignostiikn knnlt kiinnostvin informtio löytyy yleensä nimenomn impulssien toistumistjuudelt eikä itse impulssien tjuussisällöstä, jok yleensä muodostuu kikist heränneistä resonnssitjuuksist. Verhokäyrätekniikn perite on esitetty oheisess kuvss 26.3c. Vurio lkerin ulkokehällä s ikn lyhyitä iskuj, jotk toistuvt jn T välein. Ljkistisest spektristä vikoj on usein hnkl erott voimkkn ympäristötärinän j koneen omien vllitsevien tärinöiden, kuten epätspinost j huonost rihtuksest johtuvien tärinöiden, vuoksi. Kuitenkin pienetkin impulssit kykenevät herättämään lkerin oministjuudet. Tvllisess tjuusspektrissä tämä ilmenee ljkistisen resonnssikohtn suuremmill tjuuksill. Suodttmton signli Suodtuslueen vlint t [s] f [Hz] Suodtettu tjuusspektri Suodtettu iktsosignli t [s] f [Hz] Vurio Tssuunnttu j demoduloitu signli Verhokäyräspektri t [s] f [Hz] KUVA 23.6c. Verhokäyränlyysin perite. Lkerivurion iheuttmt impulssit voidn mitt settmll kistnpäästösuodtin resonnssikohdn ympärille. Suodtin toimii meknisen vhvistimen vurion iknsmille impulsseille. Jott impulssien toistumis- eli viktjuus stisiin erotettu kntollost, signli tssuunntn j demoduloidn. Amplitudidemoduloitu signli sisältää vin vurion iheuttmt impulssit. Kun lopuksi demoduloidulle signlille suoritetn FFTnlyysi, tulevt lkerin viktjuuskomponentit selvästi esille verhokäyräspektrissä. Mikäli verhokäyräspektri on tsinen, on lkeri ehjä. Vstvsti "piikit" spektrissä kertovt vist, jok on helppo selvittää lskemll lkerin viktjuudet. Erityyppiset vit, kuten kuuln sekä sisä- j ulkokehävuriot, on helposti erotettviss verhokäyräspektristä. ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 15
) Villinen lkeri. Ulkokehävurio. Komponentti ( f u ) kerrnnisineen näkyy selvästi. b) Lkerin vihdon jälkeen mittuss verhokäyräspektrissä ei ole hvittviss viktjuuskomponenttej. KUVA 23.6d. Verhokäyräspektri mitttu ennen j jälkeen lkerin vihdon. Verhokäyränlyysi on tehoks sekä vikojen ilmisuss että niiden dignoosiss. Yleisimmin tekniikk on käytetty vierintälkerien vlvonnss, mutt se soveltuu kikille jksollisi impulssej synnyttäville vikmeknismeille. ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 16
23.6.6. Muit nlysoinnin menetelmiä Tulukoss 23.6b on lyhyt yhteenveto muist yleisesti käytössä olevist kunnonvlvonnn mittus- j nlysointimenetelmistä. Tulukko 23.6b. Kunnonvlvonnn värähtelymittusten menetelmiä. Thdistettu ikkeskirvoistus Korreltiomittukset Kurtosis Thdistetull ikkeskirvoituksell pystytään pikllistmn esimerkiksi hmmspyörävurio jop hmmskohtisesti. Menetelmän peritteen on, että värähtelysignli thdistetn nturin vull tutkittvn kselin pyörimisnopeuteen, jolloin signlin keskirvoistmisen jälkeen kunkin hmpn signli on yksilöitävissä premmin kuin keskirvoistmttomll iktsosignlill. Menetelmää on käytetty esimerkiksi hmmsvihteille j puristimen teloille. Lkerivikojen olless kyseessä vikeuten on thdistuksen sminen. Korreltiomittuksill trkoitetn yleensä seurvi kolme mittust: utokorreltio, ristikorreltio j ristispektri. Näistä lähinnä utokorreltioll on merkitystä kunnonvlvonnss. Autokorreltiomittuksill helpotetn iktsosignliss esiintyvän säännönmukisuuden hvitsemist. Autokorreltiomittuksi on käytetty esimerkiksi lkerivurioiden etsimiseen. Kurtosis on tilstollinen menetelmä, jot käytetään iktsosignlin rvioimiseen. Sitä on sovellettu ääni- j värähtelymittuksiin. Kurtosis on erityisesti vierintälkereiden kunnon mittmiseen soveltuv menetelmä j se kuv iktsosignlin "piikikkyyttä". Joidenkin lähteiden mukn kurtosis on muit menetelmiä riippumttommpi koneen käyntiprmetreistä. Hyväkuntoisell lkerill kurtosisrvo on likimin vkio 3,0 j rvon ksvmist tästä pidetään merkkinä lkerivurioist. Kurtosiksen mittminen perustuu siihen oletukseen, että ehjästä lkerist tulev värähtely on stunnisvärähtelyä, jok noudtt Gussin jkum. Sinillolle kurtosisrvo on 1,5. Kurtosisrvon käytön tvoitteen on ollut se, että pystyttäisiin suorn yhden mittuksen perusteell rvioimn lkerin kunto ilmn että sen trendiä trvitsisi seurt. Huippukerroin Rtkäyrämittukset Kepstrinlyysi SEE (Spectrl Emitted Energy) HFD j iskuenergi (Spike Energy ) Crest fctor eli C-rvo määritellään huippurvon j tehollisrvon suhteen. Huippukerroin perustuu, kuten kurtosiskin, mitttujen näytteiden jkumn muuttumiseen. Vurion syntyessä huippurvo ksv lkvn vin iheuttmien terävien iskujen vikutuksest nopemmin kuin tehollisrvo j tämä näkyy myös crest fctorin ksvmisen. Vurion edelleen kehittyessä myös tehollisrvo ksv j smll iskujen voimkkuus pienenee, joten crest fctor pl kohti lkuperäistä rvon. Normlikuntoisess koneess C-rvot ovt yleensä välillä 2-6. Usein crest fctor:i mittn tjuuslueell 1 Hz - 10 khz. C-rvon mittust on pääsiss käytetty kohteiss, joiss signlilähteenä on yksinomn vierintälkeri Rtkäyrän mittus perustuu khteen 9 0 kulmn toisiins nähden setettuun suhteellist siirtymää mittvn nturiin. Näiden ulostuloist sdn piirrettyä X-Y-tsoon esimerkiksi oskilloskoopill kuvio, jonk muodon tulkinnll voidn sd tieto lkerin kunnost. Menetelmää käytetään perinteisesti liukulkereiden kunnonvlvonnss. Kepstri on logritmisen spektrin spektri. Sillä pystytään hvitsemn spektrissä esiintyvä jksollisuus. Vihteiden dignostiikss on käytetty kepstrinlyysiä mm. sivunuhojen hvitsemisen helpottmiseksi. Lkerivurioit on stu myös kepstrinlyysillä esille. Kepstrinlyysissä signli-kohinsuhde prnee kikkien hrmonisten monikertojen kerääntyessä kepstrissä yhdelle "tjuudelle" ( quefrequency ). SEE on vstv menetelmä kuin verhokäyränlyysi, tjuuslue on vin korkempi. Tässä menetelmässä mittn kustist emissiot tjuudell 250 khz... 330 khz. Mittun signlin perusteell muodostetn verhokäyrä, jost sdn spektri lskettu. HFD:n j iskuenergin mittus perustuu korketjuisen kiihtyvyyssignlin mittmiseen. Iskuenergi mittvt litteet suodttvt mtltjuiset häiritsevät värähtelyt pois, jolloin jäljelle jäävät iskujen herättämät resonnssivärähtelyt. ABB:n TTT-käsikirj 2000-07 17