OPETUSMATERIAALIN SUUNNITTELU JA VALMISTUS ERITYISOPETUKSEEN Arto Karttunen Kehittämishankeraportti Joulukuu 2008 Ammatillinen opettajakorkeakoulu
2 Tekijä(t) Karttunen Arto Julkaisun laji Kehittämishankeraportti Sivumäärä 19 Luottamuksellisuus Julkaisun kieli Suomi Työn nimi Opetusmateriaalin suunnittelu ja valmistus erityisopetukseen Salainen saakka Koulutusohjelma Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Työn ohjaaja(t) PYLKKÄ Outi Toimeksiantaja(t) Luovin ammatillinen opisto (Liperi) Tiivistelmä Tämä työ on tehty kehittämishankkeena Ammatillisen opettajakorkeakoulun ammatillisten opettajien pätevöittämisopinnoissa, joiden laajuus on 35 opintoviikkoa. Opinnot antavat yleisen pedagogisen kelpoisuuden opetustehtäviin. Kehittämishankkeen tavoitteena on tuottaa kuvallista ja selkokielistä sekä audiovisuaalista opetusmateriaalia kiinteistöalan erityisopiskelijoita varten. Tähän asti erityisopiskelijoiden tarpeisiin soveltuvaa käytännönläheistä opetusmateriaalia ei ole ollut käytettävissä. Olen koonnut kansioon selkokielistä, valkokuvia sekä videokuvaa sisältävää opetusmateriaalia kiinteistöhuollon ulkoalueiden hoitotyön opintojakson tuntiopetusta varten. Tekemäni opetusmateriaali palvelee koko Luovin erityisammattiopiston organisaatiota, koska tehty materiaali on tarkoitus tallentaa kuvamateriaalipankkiin, josta se on kaikkien opettajien käytössä. Video on erinomainen valinta informaation jakamiseen erityisoppilaille. Puhutun ja visuaalisen tiedon yhdistelmä on tehokas ja se tavoittaa vaikeasti luku-, kirjoitus- ja ymmärtämisongelmaisia ihmisiä. Tulevaisuuden haasteena on tutkintoon kuuluvien opintojaksojen purkaminen pienempiin ydinosaamisalueisiin sekä niihin tehty selkokielinen, valo- ja videokuvaa sisältävä opetusmateriaali koko organisaation käyttöön. avainsanat (asiasanat) Selkokieli, Kehitysvammaisuus, Opetusmateriaali Muut tiedot Liitteet: Opetusmateriaali näytteet
3 Author(s) Karttunen Arto Type of Publication Development project report Pages 19 Language Finnish Confidential Title Until Producing teaching material on for special education Degree Programme (Vocational Teacher Education/Student Counsellor Education/Special Needs Teacher Education) Jyväskylä University of Applied Sciences, Vocational Teacher Education College Tutor(s) PYLKKÄ Outi Assigned by Luovi vocational institute (Liperi) Abstract This piece of work has been done as a development project in the competence studies of vocational teachers in a vocational teacher education institute. The studies include 35 study weeks and give a general pedagogical eligibility for teaching tasks. The aim of the development project is to produce study material in simplified language, with pictures and audiovisual material for special students in real estate sercice. So far there hasn t been simple enough study material for special students. I have collected study material in simplified language, photos and videos for a course about taking care of outside areas of a real estate. The study material can be used for the whole organisation of Luovi vocational institute for special students because the material will be stored so that it will be usable by all the teachers. Video is a great choice for distributing information to special students. The combination of spoken and visual information is effective, especially for people having difficulties in reading, writing and understanding. Future challenges include distributing the courses in the degree into smaller parts for specializing and study material for those specialization courses in simplified language that includes photos and video. Also the material should be made usable by the whole organisation. Keywords Simplified language, Mental handicap, Producing teaching material Miscellaneous Producing teaching material
4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO..5 1.1 Oppimateriaalia kiinteistönhoitoalan erityisopiskelijoille 5 1.2 Hankkeen liittyminen oppilaitoksen ja organisaation kehittämiseen 5 2 TAVOITTEET.. 6 2.1 Kuvallinen ja selkokielinen opetusmateriaali..6 2.2 Erilaisten opetusmateriaalien yhteiskäyttö..6 3 SELKOKIELI 8 3.1 Mitä on selkokieli/ selkoilmaisu? 8 3.2 Selkokielen tarve ja tarvitsijat.9 3.3 Selkokielen tuntomerkkejä.10 4 KEHITYSVAMMAISUUS..11 4.1 Älyllinen kehitysvammaisuus 12 4.2 Kehitysvammainen oppijana 13 4.2.1 Oppimisesta...13 4.2.2 Motivaatio. 14 5 KEHITTÄMISHANKKEEN TOTEUTUS 15 5.1 Tiedonhankinta 15 5.2 Toteutus 16 6 OPETUSMATERIAALINÄYTTEET 16 6.1 Selkomateriaalin kuvitus..17 6.2. Selkomateriaalin työstäminen.18 6.3 Tulevaisuuden kehittämishaasteita 18 LÄHTEET. 19
5 1 JOHDANTO 1.1 Oppimateriaalia kiinteistönhoitoalan erityisopiskelijoille Tämä kehittämishanke on tehty osana Ammatillisen opettajakorkeakoulun ammatillisten opettajien pätevöittämisopintoja, joiden laajuus on 60 opintopistettä. Opinnot antavat yleisen pedagogisen kelpoisuuden opetustehtäviin. Kehittämishankkeessani suunnittelin ja valmistin opetusmateriaalia kiinteistönhoitoalan erityisopiskelijoita varten. Alalle ei ole tehty valmista opiskelumateriaalia erityisopiskelijoiden vaativia tarpeita ajatellen. Tämä olikin se pääasiallinen syy jonka takia valitsin kehittämishankkeeni aiheeksi juuri opetusmateriaalin tekemisen. Samalla myös oma opettajuuteni kehittyi ja vahvistui eri opetusmenetelmiin ja vaihtoehtoisiin kommunikointi menetelmiin tutustuessa ja niitä oppiessa. Omaa pedagogista osaamistani hankkeen tekeminen kehitti eteenpäin. Pääsin syventymään opetussuunnitelmaan ja miettimään opetuksen sisältöjä paremmin. Opetusmateriaalin työstäminen on haasteellista ja vaativaa mutta antoisaa ja palkitsevaa. Valmistin kansioon opetusmateriaalia ulkoalueiden hoitotöiden perusteiden teoriaopetusta varten. Luovin Liperin ammatillinen koulutuskeskus on erityisammattioppilaitos, jossa koulutetaan erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita eri aloille. Minä toimin Liperin yksikössä talotekniikan opetustiimissä ja olen ollut kaksi viimeistä vuotta ryhmävastaavana opettajana kiinteistön hoitolinjalla. Opiskelijat suorittavat talotekniikan perustutkintoa, kiinteistönhoidon koulutusohjelmassa ja heistä valmistuu kiinteistönhoitajia. Koulutuksen kesto on 3 vuotta (120 ov). 1.2 Hankkeen liittyminen oppilaitoksen ja organisaation kehittämiseen Valmiit ja käyttökelpoiset opetusmateriaalit helpottavat opettajan arkityötä. Opettajalle jää enemmän aikaa ja voimia keskittyä varsinaiseen opiskelijan ohjaamiseen. Kiinteistön hoitoalalle on hyvin vähän olemassa valmiita tai käyttökelpoisia oppikirjoja joita voisi suoraan käyttää erityisopiskelijoiden opettamisessa johtuen mm. luku ja kirjoitusongelmista. Huolella suunniteltu kuvia ja selkokielistä tekstiä sisältävä opetusmateriaali on erityisopiskelijan kannalta antoisaa ja oppiminen helpottuu. Jokaisesta kurssista olisi hyvä olla jotakin valmista materiaalia koulun omassa materiaalipankissa. Silloin mahdollisten sijaistenkin olisi helpompi päästä selville jo opetetuista ja
6 opetussuunnitelman mukaan jäljellä olevista osioista. Oppilaitoksemme on ollut mukana materiaalipankkihankkeessa, jonka tuotoksia on Internetissä ja niitä voi vapaasti käyttää opetuksessa hyväkseen. 2 TAVOITTEET 2.1 Kuvallinen ja selkokielinen opetusmateriaali Tässä hankkeessa suunnittelin ja valmistin eli kehitin kuvallista ja selkokielistä opetusmateriaalia vastaamaan erityisopiskelijoiden vaatimia tarpeita. Tavoitteenani oli tehdä opetusmateriaalikansio kiinteistön hoitajan tutkintoon kuuluvaan ulkoalueiden hoitotyön kurssiin luokkaopetusta varten. Osa opintokokonaisuuden aiheista käydään läpi käytännön töiden yhteydessä ns. talonmiespartioissa koulun alueella ja työssäoppimispaikoilla. Tutustuin talotekniikan perustutkinnon kiinteistönhoidon koulutusohjelman opetussuunnitelmaan ja alan kirjallisuuteen. Keskustelin muiden saman alan opettajien kanssa opintokokonaisuuteen kuuluvien ydinasioiden ja osaamisen ns. perusteista. Näiden keskusteluiden avulla päädyin valitsemiini aiheisiin ja kuviin. Tutustuin myös internetin välityksellä muiden oppilaitosten materiaali tarjontaan. 2.2 Erilaisten opetusmateriaalien yhteiskäyttö Oppimistilanteessa on usein tarkoituksenmukaista käyttää joustavasti vuorotellen tai samanaikaisesti useita erilaisia oppimateriaaleja. Jo oppimateriaalia laadittaessa kannattaakin miettiä materiaalin käyttötilanteita ja suunnitella tarvittaessa oppimateriaali paketiksi, joka sisältää esimerkiksi videon ja tehtäväkirjan, äänikasetin ja kuvakansion. Esimerkiksi video harvoin kykenee yksin, ilman siihen liitettävää keskustelua tai oppilaiden oman työn osuutta(tehtäviä, harjoituksia) saamaan aikaan oppimista oppilaissa, sen sijaan se toimii usein mainiosti asian jäsentäjänä sekä kiinnostuksen ja keskustelun herättäjänä. Oppimateriaalia käytetään usein oppilasryhmälle. Tällöin on hyvä muistaa, että me ihmiset olemme yksilöitä myös oppimistyylien suhteen. Yksi muistaa hyvin näkemänsä, toinen oppii helposti
7 laulujen sanoja, jopa muistamaan kerrottuja kertomuksia sanasta sanaan. Joku jaksaa keskittyä yhteen asiaan vain hetken kerrallaan, joku taas tarvitsee pitkänkin lämmittelyajan, ennen kuin varsinaisesti ehtii mukaan käsiteltävään asiaan. Yksilöllisyys asettaa oppimateriaalille ja sen käytölle huomattavia vaatimuksia, joita ei varmaankaan koskaan kyetä täysin täyttämään. Yritettävä kuitenkin on. Erityyppisten, eri aistikanavia käyttävien materiaalien yhteiskäytöllä saavutetaan etua: Kun vuorotellaan kuvallisen, kirjallisen ja videomateriaalin käytössä, kukin oppilas saa hyödyntää hänelle ominaisinta oppimistapaa. Yksittäisenkin oppilaan oppimista edesauttaa, että hän voi käyttää oppimisessa useampaa kuin yhtä aistikanavaa. Tämän lisäksi on tärkeää, että oppilas pääsee itse toimimaan. Tämän merkityksestä muistuttaa vanha kiinalainen ajatelma: Minkä kuulen, sen unohdan, minkä näen, sen muistan, minkä teen, sen ymmärrän Tekemällä oppiminen on useimmille ihmisille luontaisin tapa omaksua uutta. Oppimateriaaleista etenkin peleissä ja tietokoneohjelmissa hyödynnetään tekemällä oppimista, mutta toiminnallisia tehtäviä tulee liittää myös kaikkeen muuhun oppimateriaaliin. Multimediaohjelmat toteuttavat ajatusta useiden aistikanavien hyödyntämisestä. Ei pidä unohtaa myöskään ympäristöä ja sen merkitystä oppimateriaalina. Oppiminen ei saa jäädä irralliseksi tapahtumaksi, vaan se liitetään aina oppilaan omaan kokemusmaailmaan. Yleensä tämä tapahtuu oppimistehtävien kautta. Yksilölliset oppimistehtävät ovat myös keino huomioida oppilaiden yksilöllisiä ominaisuuksia ja oppimistyylejä. Opettaja voi suunnitella kullekin oppilaalle tämän kykyjä ja tyylejä vastaavan tehtävän. (Ikonen 1998. 432 433) Olen suunnitellut ulkoalueiden lumitöiden opiskeluun yksilöllisiä oppimistehtäviä joissa otetaan huomioon opiskelijoiden yksilöllinen osaamisen taso ja ominaisuudet. Niissä on eritasoisia käytännön työtehtäviä oppilaitoksen ympäristössä, joissa opiskelija voi edetä omaan tahtiinsa ja vaikeusaste kasvaa eteenpäin mentäessä. Tämä materiaali käsittää oppitunnilla käytävän selkokielisen ja valokuvia sisältävän työskentelyohjeen sekä videokuvaa työskentelystä kyseisissä tehtävissä oppilaitoksen ympäristössä.
8 3 SELKOKIELI Tämän hankkeen lähtökohtana ovat eritysoppilaat millaisia he ovat ja millaista oppimateriaalia he tarvitsevat oppiakseen mahdollisimman hyvin? Erityisoppilaiden opetusmateriaalin on usein hyvä olla selkokielistä. Selkokieli on monille samanlainen apuväline kuin pyörätuoli liikuntavammaiselle. Jos haetaan yhteiskunnan täyttä osallistumisen ja tasa-arvon oikeutta, sitä että saa tietoja itselleen ymmärrettävällä kielellä, on yleiskieli muutettava helpommaksi ymmärtää. Yleiskieli tulee muuttaa selkokieleksi. 3.1 Mitä on selkokieli / selkoilmaisu? Osalle suomalaista yleisesti käytetty kieli on liian vaikeaa. Sanomalehtien jutut, radio- ja televisiouutiset, kirjallisuus ja käyttöohjeet jäävät ymmärtämättä. Kieleen ja kuvaan sidottu kulttuuri ei tavoita kaikkia. Tämän seurauksena osa ihmistä syrjäytyy yhteiskunnassa, koska he eivät saa tarvitsemiaan tietoja tai yhteisiä kulttuurielämyksiä. Selkokieli on monille samanlainen apuväline kuin pyörätuoli liikuntavammaiselle. Jos haetaan yhteiskunnan täyttä osallistumisen ja tasa-arvon oikeutta, sitä että saa tietoja itselleen ymmärrettävällä kielellä, on yleiskieli muutettava helpommaksi ymmärtää. Yleiskieli tulee muuttaa selkokieleksi. Selkokieli on syytä ymmärtää laajempana kuin kieleen sidottuna käsitteenä, selkoilmaisuna. Selkokielen/selkoilmaisun periaatteita voidaan soveltaa kirjoitettuun ja puhuttuun viestintään, kuvaan, elokuvaan, videoon, multimediaan, teatteriin, pantomiimiin... siis kaikkeen ihmisten väliseen viestintään. Selkokieli on helposti ymmärrettävää kieltä. Siinä kieltä on tietoisesti ja suunnitelmallisesti muutettu niin rakenteellisesti kuin sisällöllisestikin mutkattomaksi. Selkokielessä otetaan huomioon vastaanottajan kielelliset edellytykset. Usein selkokielinen viesti suunnataan jollekin kohderyhmälle.
9 Selkokieli on eri asia kuin sujuva ja helposti ymmärrettävä yleiskieli. Selkokieli on vielä yksinkertaistetumpaa; sitä kirjoitettaessa pyritään ottamaan huomioon vastaanottajan kielellinen kyvykkyys. 3.2 Selkokielen tarve ja tarvitsijat Selkokielen kokonaistarpeesta ei ole selvää käsitystä. Arviot liikkuvat 150 000 ja 300 000 välillä. Tarvetta esiintyy hyvin erilaisissa väestöryhmissä. Ainakin neljä seuraavaa väestöryhmää tarvitsee selkokielistä kirjallisuutta ja tiedonvälitystä. 1. Eri vammaisryhmät: kehitysvammaiset, syntymästään asti kuurot, kuurosokeat, afaatikot, CPvammaiset. MBD-oireiset, vaikeasti monivammaiset. 2. Lukemis- ja kirjoittamishäiriöiset. 3. Vanhukset 4. Suomen kieltä opettelevat: siirtolaiset, pakolaiset, vähemmistöt. 5. Selkokieltä voidaan käyttää myös peruskoulun alkeis- ja erityisopetuksessa. Mainittujen ryhmien sisällä selkokieltä tarvitsee vain osa. Lapsista ja nuorista selkokielen tarpeessa on 4-6 % ikäluokasta ja työikäisestä väestöstä 2-3 % ikäluokasta. Vanhuusiässä selkokielen tarve kasvaa, mutta nykyisen tietämyksen varassa on mahdotonta arvioida, kuinka paljon. Osalle selkokielen tarvitsijoista huono lukutaito on lukemisen este. Lukeminen on hidasta ja varsinkin käsitteellisten ilmausten ymmärtäminen on vaikeaa. Esimerkiksi kehitysvammaisten on vaikea ymmärtää lukemaansa. Mitä käsitteellisempää ja mitä kauempana ilmaisu on kehitysvammaisen kokemusmaailmasta, sitä vaikeampaa on myös sen ymmärtäminen. Kehitysvammaiset ovatkin suurin selkokieltä tarvitseva ryhmä. Kaikilla kehitysvammaisilla ei ole edellytyksiä oppia lukemaan, mutta monilla on välttävä lukutaito. Monelle syntymästään saakka kuurolle suomen kieli on vasta toinen kieli; viittomakieli on ensimmäinen. Vieraat sanat ja vaikeat lauserakenteet vaikeuttavat ymmärtämistä. Myös aivovaurion (esim. afasia) seurauksena ihmisen kielellinen kyvykkyys alentuu. Tällöin luetun ymmärtäminen vaikeutuu. Samanlaisia ongelmia on myös siirtolaisilla, pakolaisilla ja muilla ryhmillä, joille suomi ei ole äidinkieli.
10 Henkilön, jolla on lukemis- ja kirjoittamisvaikeuksia, ei ole helppo saavuttaa lahjakkuustasonsa edellyttämää luku- ja kirjoitustaitoa. Vaikeuksia voi olla myös aikuisilla. Puutteelliseksi jäänyt lukutaito saattaa iän myötä taantua entisestään. Lukeminen saattaa sujua jotenkin, mutta ymmärtäminen on vaikeaa. Tekninen lukutaito on mutta ei funktionaalista. Usein esimerkiksi kirjallisten ohjeiden käsittäminen tai lomakkeiden täyttö on hankalaa. Uuslukutaidottomat osaavat lukea teknisesti, mutta eivät ymmärrä lukemaansa. Tavallisen kirjan lukeminen on lukemis- tai kirjoittamishäiriöiselle sekä uuslukutaidottomalle usein ylivoimaista. Visualisoituva kulttuurimme vaatii myös kuvallista lukutaitoa. Kuvaan pätevät samat selvyysvaatimukset kuin tekstiinkin. 3.3 Selkokielen tuntomerkkejä Ymmärrettävyyteen vaikuttavat kieliasun lisäksi muun muassa tekstin käsitteellisyys, samaistumisen mahdollisuudet lukijalle ja se, miten kiinnostavaksi ja tärkeäksi itselleen lukija viestin kokee. Selkokieltä pidetään helppona, sillä se sisältää paljon lyhyitä ja tavallisia sanoja. Kielen tekee helpommin ymmärrettäväksi, jos siinä käytetään vähän adjektiivejä ja adverbejä sekä lyhyitä lauseita. Kieli vaikeutuu heti jos siinä käytetään paljon pitkiä tai harvinaisia sanoja, paljon adjektiivejä ja adverbejä sekä paljon pitkiä yli viidentoista sanan lauseita. Sanasto Vältetään pitkiä sanoja. Käytetään tuttuja ja yleisiä sanoja. Vältetään erityissanastoa (slangi, ammattisanasto, murre, symboliset ja abstraktit ilmaukset). Oudot ja vaikeat sanat selitetään tekstin yhteydessä. Käytetään runsaasti verbejä ja substantiiveja ja vähän adjektiiveja ja adverbejä. Lauseet Käytetään lyhyitä lauseita. Vältetään vaikeita lauserakenteita.
11 Käytetään lauseenvastikkeen sijasta sivulausetta. Vältetään kielikuvia; käytettäessä ne selitetään tarpeen mukaan. Tekstin rakenne Rakenteen tulee olla selkeä. Kerronnan tulee edetä loogisesti. Ajan ja paikan vaihtelua tulee välttää. Sisältö Tekstin tulee olla sisällöltään konkreettista. Sisällön on oltava yhteydessä vastaanottajan todellisuuteen. Mitä oudompaa ympäristöä, tapahtumaa tai ilmiötä kuvataan, sitä enemmän tulee kiinnittää huomiota sen ja mahdollisten taustatekijöiden selvittämiseen. Tekstissä ei saa olla liikaa henkilöitä. Henkilöt tulee esitellä selkeästi ja heidät on voitava tunnistaa tekstistä helposti. Monet maantieteelliset nimet, isot luvut ja mittayksiköt voivat olla vaikeita ymmärtää. Kaikkia ohjeita ei voi noudattaa yhtä aikaa tekstin kärsimättä. Selkokielisenkin ilmaisun tulee olla rikasta, elävää ja sisältää myös tunneviestejä. Olennaista on kuitenkin se, että vastaanottaja ymmärtää viestin.( Rajala ym..1986. 137) 4 KEHITYSVAMMAISUUS Kehitysvammaisella tarkoitetaan ihmistä, jonka henkinen toiminta tai kehitys on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi. Kehitysvammaisuuden lääketieteellisiä diagnooseja on paljon. Useimmat niistä ovat harvinaisia. Suurta osaa kehitysvammaisista ei kyetä täysin diagnosoimaan eikä vammautumisen todellista syytä saada tietää. Suomessa voimassa olevan kehitysvammalain mukaan erityishuollon palveluihin on oikeutettu henkilö, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada
12 tarvitsemiaan palveluja. Käytännössä tulevat siis kyseeseen kaikki yksilön kehityksen aikana ilmaantuvat vaikeimmat vammaisuuden muodot. Vamma tarkoittaa sellaista fyysistä tai psyykkistä vajavuutta, joka rajoittaa pysyvästi yksilön suorituskykyä. Kyseessä ei siis ole pelkästään mekaanisen syyn, esimerkiksi tapaturman, aiheuttama vamma, joten tässä mielessä vamma- käsite on laajentunut.( Kaski ym..2001. 20) 4.1 Älyllinen kehitysvammaisuus Älyllinen kehitysvammaisuus tarkoittaa muidenkin elimien kuin hermoston vammoja ja vaurioita. Merkittävin ryhmä ovat kuitenkin hermoston sairaudet, vauriot ja muut poikkeavuudet; niitä nimitetään hermoston kehityshäiriöiksi. Näistä taas ovat tärkeimpiä aivojen kehityshäiriöt. Niihin liittyy usein älyllisten toimintojen vajavuutta jota nimitetään älylliseksi kehitysvammaisuudeksi (retardatio mentalis), koska termi on WHO: n valitsema ja tässä merkityksessä yleisesti tunnettu. Suomessa vuonna 1995 käyttöön otetun Maailman terveysjärjestön (WHO) tautiluokituksen, ICD- 10:n (International Statistical Classification of Diseases and Related Health Proplems), mukaan älyllisellä kehitysvammaisuudella tarkoitetaan tilaa, jossa henkisen suorituskyvyn kehitys on estynyt tai on epätäydellinen. Puutteellisesti kehittyneitä ovat erityisesti kehitysiässä ilmaantuvat taidot eli yleiseen henkiseen suorituskykyyn vaikuttavat kognitiiviset, kielelliset, motoriset ja sosiaaliset taidot. ( Kaski ym..2001. 20) Lievä älyllinen kehitysvammaisuus aiheuttaa oppimisvaikeuksia koulussa. Lapsi saattaa kyetä opiskelemaan normaalissa luokassa tukitoimenpiteiden avulla, joskin hän tarvitsee usein erityisopetusta. Hän on yleensä henkilökohtaisissa toimissaan omatoiminen ja pystyy aikuisena asumaan itsenäisesti tai hieman tuettuna. Monet aikuiset kykenevät työhön ja ylläpitämään hyviä sosiaalisia suhteita. Useimmiten he kuitenkin tarvitsevat työssään jonkinasteista jatkuvaa opastusta ja valvontaa, jota ilman osa nuorista ei pääse kiinni työelämään. Kehitysvammaisuuden asteen mittarina on käytetty kansainvälisen tautiluokituksen älykkyysosamäärän mukaista ryhmittelyä. Sen mukaan syvästi kehitysvammaiset ovat henkilöitä, joiden älykkyysosamäärä on 20 tai sitä vähemmän. Vaikeasti kehitysvammaisten älykkyysosamäärä on 20:stä 35:een asti. Keskitasoisesti kehitysvammaisten älykkyysosamäärä on 36:sta 50:een. Lievästi kehitysvammaisilla älykkyysosamäärä on 51:n ja 69:n välillä. Sitä lievemmin
13 kehitysvammaisia pidetään heikkolahjaisina. Asteikko on ehkä jossain määrin vanhentunut, minkä vuoksi tutkijat ovat usein käyttäneet lievän kehitysvammaisuuden ylärajana klassista älykkyysosamäärää korkeampaa pisteytystä. Älykkyysosamäärän mukainen ryhmittely ei vastaa kehitysvammaisten todellista suoriutumista elämässä. Tämä johtuu siitä, että kehitysvammaisten henkisten kykyjen rakenteet voivat suuresti vaihdella. Myös kehitysvammaisten lisävammat ja henkilökohtainen kokemustausta vaikuttavat. Arvioitaessa kehitysvammaisuuden vaikeusastetta onkin arviointiperusteena pidettävä toiminnallisten taitojen tosiasiallista tasoa ja jokapäiväiseen arkielämään liittyvää avuntarvetta..( Kaski ym..2001. 24 25) Kehitysvammaisia ihmisiä oli 1900-luvun lopun Suomessa n. 32.000, kun kriteerinä pidettiin sitä, että älykkyysosamäärä oli alle 70. Noin puolet heistä oli älykkyysosamäärällä mitaten lievästi kehitysvammaisia. Käytännössä he olivat vaikeavammaisia. Useimmat olivat vammaisuutensa vuoksi työkyvyttömiä ja suurin osa tarvitsi säännöllistä apua selviytyäkseen jokapäiväisen elämän vaatimuksista. Kehitysvammaisilla arvioitiin olleen 1900-luvun lopulla keskimäärin kolme ja puoli lisävammaa tai oheissairautta. Yleisimmät liitännäisvammat olivat puhevamma (44,3 %:la), psyykkinen sairaus (30,5 %), näkövamma (26,5 %), liikuntavamma (24,4 %), epilepsia (19,3 %), kuulovamma (4,9 %). Noin 19 %:la kehitysvammaisista ei ollut lisävammoja, mikä liittyi usein X- kromosomin kehitysvammoihin. Suurin kehitysvammaoireyhtymä oli Downin oireyhtymä. Tämä kromosomipoikkeavuus oli noin 10 %:la kaikista kehitysvammaisista. Myös suurin osa muista kehitysvammaoireyhtymistä liittyi perintötekijöiden satunnaisiin tai perinnöllisiin virheisiin. 4.2 Kehitysvammainen oppijana 4.2.1 Oppimisesta Oppiminen tapahtuu aivoissa ja oppimisvalmiudet riippuvat aivojen ominaisuuksista ja tilasta. mitä enemmän aivojaan joutuu käyttämään tai mitä enemmän niitä aktivoidaan, sitä parempaan ne yleensä pystyvät. Tämä koskee kaikkia ihmisiä riippumatta heidän iästään tai kehitystasostaan.
14 Myös kehitysvammaisen oppiminen riippuu hänen aiemmasta oppimishistoriastaan ts. siitä, miten hän on oppinut oppimaan, mitä tieto - ja taitovarastoja hänelle on kertynyt uuden oppimisen pohjaksi ja miten hän oppimiskokemuksiensa pohjalta on oppinut luottamaan omiin kykyihinsä. (Ikonen 1998. 63 ) Psyykkisesti kehitysvammaiset oppivat hitaammin ja muistavat vähemmän, mutta oppimiskäyrä on samanlainen kuin normaaleilla. Kehitysvammaisilla on vaikeuksia oppimisen eri vaiheissa ja eri oppimiskomponenttien (esim. tarkkaavaisuus, muisti) alueilla. Kehitysvammaisen perusongelmana on valita ja tarkata ärsykkeen relevantteja tasoja. Valikoiva huomiointi on aktiivinen tapahtuma ja se edellyttää tietoista mielenkiinnon kohdistamista tiettyihin, olennaisiin seikkoihin käyttäytymisen ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Sekä kehitysvammainen että normaali henkilö voivat kadottaa informaation missä tahansa prosessin vaiheessa. Kehitysvammaiselle ongelmallisia oppimistapahtuman vaiheita ovat vireytyminen, tarkkaavaisuus, tiedon syöttö ja taltiointi sekä erityisesti toimintastrategiat taltiointivaiheessa. On mahdollista että kehitysvammaisen fyysinen muisti toimii kuten normaaleilla ; Hänellä on ainoastaan ongelmia tiedon kategorioinnissa pienimmiksi osioiksi. Ongelma on siis lähinnä muistikapasiteetin käytössä. Ärsykkeitä otetaan vastaan joko liian vähän tai paljon. Tiedon selkiinnyttämiseksi ovatkin toistot tärkeitä, jolloin informaation organisoituminen helpottuu. 4.2.2 Motivaatio Kehitysvammaisen lapsen motivaatio taitojen oppimiseen herätetään vastaamalla varhaisiin tarpeenilmaisuyrityksiin ja luomalla lämmin vuorovaikutussuhde ja turvallisuudentunne. Kehitysvammaisten lasten motivaatio kouluaineiden opiskeluun on usein heikko. Tämä saattaa olla seurausta koetuista epäonnistumisista. Rohkaisu ja kannustus ovat erityisen tärkeitä kehitysvammaiselle opiskelijalle, jonka kokemusmaailmaan liittyy usein enemmän epäonnistumisia kuin menestystä. Moni taito opitaan myös jäljittelemällä. ( Kaski ym..2001.226) Kehitysvammainen lapsi ei useinkaan huomaa onnistumiseen ja epäonnistumiseen liittyviä hienouksia. Sisäisen motivaation sijasta opettajan on luotava ulkoinen palkkio- ja rangaistusmenetelmä. Behavioristisiin ajatuksiin pohjautuva motivointi- ja käyttäytymisen
15 muovaamiskeino on toiminnan seurauksien järjestelmällinen säätely. Jos toiminnasta seuraa miellyttävä vahvistaja, se lisää oppilaan motivaatiota ja ko. toiminnan esiintymisen todennäköisyyttä. Motivaatio ja oppiminen ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Motivaatio vaikuttaa sekä oppimisen määrällisiin että laadullisiin tekijöihin. Eri tilanteissa opitut asiat ja niistä muotoutunut laajempi kokemus puolestaan vaikuttavat motivaatioon. (Ikonen 1998. 215) 5 KEHITTÄMISHANKKEEN TOTEUTUS Kehittämishankkeen tekemisen aloitin tutustumalla omanalan opetussuunnitelmaan ja kyseisen opintojakson tavoitteisiin. Kehittämishankettani varten valokuvasin ja videoin opiskelijoiden työsuorituksia ja työvälineitä. Valmistin opetuskansioon materiaalia eri alan oppikirjoista, Opetusmateriaalin kuvallisesta ja selkokielisestä versiosta on mukana PowerPoint- ohjelmalla toteutettu esimerkki. Sen suunnittelussa ja valmistuksessa olen tehnyt yhteistyötä oppilaitoksemme lukiopettajan kanssa. Opetuskansiossa on myös cd-levyke joka sisältää havainnoivia kuvasarjoja ja työtehtäviä, joita voi käyttää opiskelijoiden tuntityöskentelyssä apuna. Testasin jo osittain materiaalia opiskelijaryhmäni opetuksessa keväällä 2008. Samalla tein havaintoja opetusmateriaalin käyttökelpoisuudesta ja kehittämiskohdista oman alani opiskelijoille. 5.1 Tiedonhankinta Kehittämishankettani varten tutustuin muutamaan kehitysvammaisuudesta ja heidän opetuksestaan kertovaan kirjaan. Samoin tutustuin kiinteistönhoitajan käsikirjaan ja siinä olevaan aihealueen tarjontaan. Hain tietoa Internetin avulla jo olemassa olevista eri oppilaitosten materiaaleista. Keskustelin työssäoppimispaikkojen edustajien kanssa niistä oppimisen ja osaamisen ydinasioista joita he pitivät tärkeinä. Juttelin oman oppilaitoksen opettajien kanssa, joilla on jo pitkä kokemus kehitysvammaisten opetuksesta. Sain heiltä tietoa ja vahvistusta, että valitsemilleni aihealueille ei
16 ole olemassa tällä hetkellä hyvää ja käyttökelpoista opetusmateriaalia, joka soveltuisi kiinteistönhoitajan linjan erityisopetuksen käyttöön. 5.2 Toteutus Tavoitteena oli tehdä opetusmateriaalia erityisopiskelijoiden tarvetta varten. Olin kerännyt ja valmistanut materiaalia hankettani varten opiskelijoiden työskentelystä ulkoalueiden hoitotyöopintojakson aikana. Työni alku vaiheessa olin ajatellut tehdä selkokielistä ja valokuvia sisältävän opetusmateriaalipaketin koko opintojakso kokonaisuudesta, mutta materiaalia kasatessa ja valmistaessani huomasin että minun täytyy keskittyä vain ydinosaamisen tärkeisiin opetuskohtiin. Valokuvasin ja video kuvasin eräitä työvaiheita ja koostin niistä mm. PowerPoint esityksiä ja videokuvaa kyseisen opintojakson ydinosaamisalueista. Oppituntien aikana kertasimme ja kävimme läpi uudestaan valokuvien ja videokuvauksen kautta tehtyjä ja opittuja asioita. Sain näiltä oppitunneilta vahvistusta itselleni siitä, että tehty selkomateriaali olisi toimiva omassa opiskelija ryhmässäni. Nyt tehtyä opetusmateriaalia voi jokainen opettaja hyödyntää parhaaksi havaitsemallaan tavalla. Jokainen opettaja voi toki muokata eli lisätä tai ottaa jo tehdystä materiaalista vain osan omaan opetukseensa. Opettaja voi halutessaan lisätä omia ajatuksiaan ja painottaa asioita ryhmälle sopivalla tavalla. Aikaa säästyy huomattavasti, kun ei tarvitse etsiä kaikkea tietoja eri lähteistä. Kehityshankkeen suunnittelu ja toteutus on ollut mielestäni haasteellista ja kehittävää sekä palkitsevaa. Sen tekeminen on kehittänyt minua opettajana ymmärtämään erityisopiskelijan vaativia ja yksilöllisiä tarpeita. Hankkeen tekeminen on opettanut minulle selkeän ja käyttökelpoisen opetusmateriaalin tärkeyden opettajan arkityöskentelyssä. 6 OPETUSMATERIAALINÄYTTEET
17 6.1 Selkomateriaalin kuvitus Selkokuvalle annetut ohjeet vaihtelevat kuvan käyttötarkoituksen mukaan: niin sanotun informoivan kuvan kriteerit ovat tiukemmat kuin taiteellisten kuvien. Tärkein kuvitusta koskeva ohje on kuvan ja tekstin liittyminen toisiinsa. Selkomateriaalissa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kuva ei ole ristiriidassa tekstin kanssa, vaan tukee sitä tai antaa sille lisäinformaatiota. Tästä syystä esimerkiksi ironisten tai vastakohtaisten kuvien käyttöä on syytä välttää. Tekstin ja kuvan ristiriidattomuuteen vaikuttaa myös kuvan sijainti: kuvan olisi hyvä sijaita aivan sen tekstinkohdan lähettyvillä, jota se kuvaa. Liite 1. PowerPoint Selkomateriaalissa voidaan kuvituksena käyttää niin valokuvia, piirroksia kuin maalauksiakin. Symbolikuvia kannattaa käyttää harkiten, sillä ne ovat usein moniselitteisiä (esimerkiksi ylöspäin nostettu peukalo voi viitata sekä onnistumiseen, onnen toivotukseen että liftaamiseen) tai saattavat johtaa lukijaa/katsojaa harhaan (esimerkiksi rikottu nukke kuvituksena perheväkivaltaa käsittelevässä tekstissä). Näin valitset kuvia selkomateriaaliin: Valitse laadultaan korkeatasoisia kuvia ja tarkista, että painojälki on hyvä. Valitse kuva, joka on yhteneväinen tekstin kanssa. Vältä erikoisia kuvakulmia. Rajaa pois turhat tai harhaanjohtavat yksityiskohdat. Tarkkaile kuvien suhdetta toisiinsa (esimerkiksi tiikeri ja norsu vierekkäisissä kuvissa). Jos kuvassa on vaikkapa hyönteinen voimakkaasti suurennettuna, mainitse asiasta kuvatekstissä.
18 6.2 Selkomateriaalin työstäminen Liite 2.PowerPoint 6.3 Tulevaisuuden kehittämishaasteita Tekemäni kehityshanke onkin nyt päänavaus kaikkien kurssien selkokielistämiselle ja valokuvallisen opetusmateriaalien valmistukselle. Materiaalia työstäessäni huomasin että ottamistani valokuvista vain pieniosa soveltui suoraan käyttöön ja niitä tulisikin ottaa enemmän ja valoisuus yms. tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Videoiden kuvaamista varten täytyy olosuhteiden olla rauhalliset ja pienikin häiriötekijä voi sotkea ja sekoittaa tilanteen. Aikaa tarvitaan myös runsaasti ennen kuvausta, kuvauksen aikana ja myös ns. purkamiseen kuvauksen jälkeen. Seuraava askel olisikin purkaa koko Kiinteistönhoitajan tutkintoon kuuluvien opintokokonaisuuksien tärkeimmät ydinosaamisen alueet ja tehdä niihin selkokielinen, valo- ja videokuvaa sisältävä opetusmateriaali joka olisi kaikkien opettajien käytettävissä. Opetusvideoita vaivaa usein nopearytminen sekavuus tai harrastelijamainen jäykkyys, jotka molemmat ominaisuudet vievät katsojalta halun ja ymmärryksen. Video on erinomainen valinta, kun kehitysvammaisille halutaan jakaa informaatiota. Puhutun ja visuaalisen tiedon yhdistelmä on varsin voimakas ja saattaa tavoittaa myös vaikeasti luku-, kirjoitus- ja ymmärtämisongelmaisia ihmisiä. Vaikka teknisesti hyvälaatuisen videon tekeminen on melkoinen hanke ja olisi parasta tuottaa ammatti-ihmisten avulla, on opettajan tänä päivänä yhä helpompi tehdä omia videoitaan käyttämällä hyväkseen edelleen kehittyvää digitaalitekniikkaa. Videon tuottamisessa tärkein asia on selkeä, hyvin jäsennelty käsikirjoitus, ja se seikka, etteivät teksti ja kuvat vaihdu liian nopeasti. Selkomultimedian tarve kasvaa tietokoneiden ja Internetin yleistymisen myötä. Sen käyttö ulottuu viihteestä tiedonhankintaan ja opetukseen. Multimediassa on kaiken muun lisäksi otettava huomioon vuorovaikutteisuus ja käytettävyys. Interaktiivinen media liikkuvine kuvineen, äänineen ja teksteineen on erinomainen väline tiedon tuottamista varten, ja tulevaisuudessa yhä yleisempi ja tärkeämpi myös kehitysvammaisten
19 opetuksessa. Interaktiivinen media on helposti sovellettavissa sen käyttäjän toimintatason mukaiseksi. Median kehittely kehitysvammaisten käyttöön on silti varsin aikaisessa vaiheessa ja rajoittunut lähinnä muutamiin tarjolla oleviin opetusohjelmiin. Interaktiivisen median soveltaminen kehitysvammaisten käyttöön tulisi tehdä kiinteässä yhteistyössä sekä käyttäjien että heitä edustavien järjestöjen kanssa. LÄHTEET Helsingin Seudun Isännöitsijät Oy ja Rakennustieto Oy. 2003 Kiinteistönhoitajan käsikirja. Tammerpaino Oy Tampere Ikonen, O. 1998 Kehitysvammaisten opetus. Hakapaino Oy Helsinki Kaski, M., Manninen, A., Mölsä, P., Pihko, H. 2001 Kehitysvammaisuus. WSOY Helsinki Luovin Liperin yksikön ammatillisen koulutuskeskuksen kiinteistönhoidon koulutusohjelman opetussuunnitelma Rajala, P. & Virtanen, H 1986 Selkokieli- miten sanoma perille? Kirjastopalvelu Oy Helsinki Internet lähteet: http://www.famr.fi/selko1.htm http://www.kehitysvammaliitto.fi http://www.kvtl.fi http://www.papunet.net/selkokeskus/ http://www.saunalahti.fi/kup/syndroma/xlinked.htm
LIITE 1 20
21
22
23
24
25
LIITE 2 26
27
28
29