Integroidun kasvinsuojelun demonstraatioiden onnistuminen viljatiloilla

2012 Integroidun kasvinsuojelun demonstraatioiden onnistuminen viljatiloilla 2010-2012 Aino-Maija Alanko, Heikki Jalli, Marja Jalli, Sanni Junnila, Jarmo Ketola, Irmeli Markkula ja Kari Tiilikkala Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT 12/31/2012

Integroidun kasvinsuojelun onnistuminen viljatiloilla 2010-2012 Ilmastonmuutos lisää kasvinsuojelun riskejä samanaikaisesti, kun EU:n ympäristöpolitiikka ohjaa kemiallisesta torjunnasta aiheutuneiden riskien vähentämiseen. Ilman tiloilla tapahtuvaa kehitystoimintaa sekä viljelijöiden, neuvonnan ja tutkimuksen yhteistyötä ei tulevia ongelmia voida ratkaista kestävällä tavalla. Ympäristökestävyys pitää yhdistää taloudelliseen kestävyyteen. Integroitu kasvinsuojelu eli IPM on olennainen osa EU:n puitedirektiiviä kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä. Direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi jokainen jäsenvaltio tekee kansallisen toimintasuunnitelman (NAP, National Action Plan) vuoden 2012 loppuun mennessä niistä toimenpiteistä, joilla kasvinsuojeluaineiden käytön aiheuttamia riskejä voidaan pienentää ja vähentää riippuvuutta kasvinsuojeluaineiden käytöstä. Vuoden 2014 alusta alkaen jokaisen ammattiviljelijän tulee ottaa käyttöön integroidun kasvinsuojelun yleiset periaatteet. Niistä ovat ensisijaisia ennaltaehkäisevät ja muut kuin kemialliset menetelmät, joita ovat esimerkiksi monipuolinen viljelykierto, kasvitauteja kestävät lajikkeet ja tasapainoinen lannoitus. PesticideLife -hankkeen tavoitteena on vähentää kasvinsuojeluaineiden käytön aiheuttamia ympäristö- ja terveysriskejä viljan viljelyssä. Yhdeksällä hankkeen demonstraatiotilalla testattiin integroidun kasvintuhoojien torjunnan IPM -menetelmiä. Kunkin demonstraatiotilan kolmella peltolohkolla tarkkailtiin vuosittain tuhoeläinten, kasvitautien ja rikkakasvien esiintymistä. Tavoitteena oli testata ja kehittää tarkkailumenetelmiä ja olemassa olevia kasvitautien ja tuhoeläinten torjuntakynnyksiä kemiallisen kasvinsuojelun tarpeenmukaistamiseksi. Jos torjuntakynnykset ylittyivät, tehtiin päätös kemiallisesta kasvinsuojelusta. Rikkakasvien torjuntaan sopivia luotettavia torjuntakynnyksiä ei ole olemassa. Ei-kemiallisista menetelmistä testattiin viljelykiertoa ja muokkausmenetelmistä kyntöä. Tämän raportin tarkoituksena on arvioida PesticideLife -hankkeen demonstraatioiden onnistumista eri toimijoiden näkökulmasta laadullisin eli kvalitatiivisin menetelmin. Kolme kasvukautta (2010-2012) olivat sääoloiltaan erilaisia. Demonstraatiot onnistuivat pääsääntöisesti hyvin. Tekninen henkilökunta arvioi tarkkailua ja tehokkuuden havainnointia viljelijän näkökulmasta. Tarkkailuun käytettyyn aikaan vaikuttavat viljelijän pohjatiedot, peltolohkon koko ja kasvintuhoojien määrä. Viljelijöiltä saatu palaute oli positiivista ja integroidun kasvinsuojelun käsite oli omaksuttu hyvin. Viljelijät eivät kokeneet oppineensa uutta, mutta tietotaito syventyi. Viljelijät jäivät kaipaamaan tiheämpää yhteydenpitoa ja väliaikatuloksia. Myös hankkeen asiantuntijat olivat tyytyväisiä demonstraatioihin. Viljelijät olivat sitoutuneita ja tekninen henkilöstö suoritti tarkkailun laadukkaasti. Tarkkailuun perustuvat kasvinsuojelutoimenpiteet onnistuivat kohtalaisesti ja demonstraatiolohkojen sadot onnistuttiin korjaamaan yhtä lukuun ottamatta, vaikka sääolot olivat vaikeat syksyllä 2012. Kolmen vuoden demonstraatiot tuottivat tietoa asenteiden muuttumisesta IPM -ajattelun mukaisiksi ja toivat esiin jatkotutkimustarpeita. Pitkäjänteistä IPM -tutkimusta tarvitaan tehostamaan viljelijäkoulutusta ja integroidun kasvinsuojelun soveltamista. M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 2

Process description and success of farm IPM demonstrations 2010-2012 Climate change increases risks caused by the plant protection products (PPP), while environmental policy of the EU is guiding farmers to reduce those risks of chemical plant protection methods. Without developing programs arranged in farms and collaboration of farmers, advisers, and research, future problems cannot be solved in a sustainable way. Integrated pest management (IPM) is essential part of EU s frame directive about sustainable use of pesticides. To accomplish the targets of the directive, each member state compiles a national action plan (NAP) about the actions that can be used to reduce environmental risks caused by plant protection products and to decrease the dependency of PPPs. NAP s must be published by the end of 2012. Every professional farmer must adopt the general principles of integrated pest management from the beginning of 2014 according to the directive. Preventative and non-chemical control methods, for example crop rotation; resistant cultivars; and balanced nutrition, are primary methods. The target of the PesticideLife project is to reduce the environmental and health risks of plant protection products in cereal cultivation. IPM methods are tested in 9 demonstration farms and in three field plots of each farm. Abundance of agricultural pests (insects, plant diseases and weeds) was monitored annually from 2010 to 2012. The target was to test and develop monitoring methods and control thresholds to see when chemical control is needed. Suitable thresholds for weed control do not exist yet. If control thresholds were exceeded, the decision of chemical control was made. From non-chemical methods crop rotation was tested and from tilling methods plowing. The aim of this report is to evaluate the success of the PesticideLife project s demonstrations in farmer s, project specialist s and technical worker s point of view using qualitative methods. Weather conditions in three growing seasons of the project were different. Demonstrations were mainly successful. Technical staff evaluated monitoring and effect of control methods in farmer s point of view. Farmer s base knowledge, the size of the field plot and amount of pests affect the time needed for carefully made monitoring. The feedback from demonstration farmers was positive and the term IPM was well adopted. The farmers didn t say that they learned something new but their know-how about IPM increased. They hoped that project workers could have kept more contact and notified farmers about preliminary results. Project specialists were also pleased with the success of demonstrations. Farmers were greatly involved in the project and technical staff did well with the monitoring. Plant protection actions based on monitoring were successful and yield from all despite one field plot were harvested, although the weather conditions were difficult in autumn 2012. Three year demonstrations provided information of positive changes in the attitudes towards IPM. Long term IPM research is needed to support and enhance training of the farmers and advisory services. M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 3

Det integrerade växtskyddets framgång på spannmålsgårdar 2010-2012 Klimatförändringen medför ökade risker gällande växtskyddet, samtidigt som EU:s miljöpolitik verkar för att minska de risker som uppstår vid kemisk bekämpning. Utan den utvecklingsverksamhet som sker på gårdarna och utan odlarnas, rådgivningens och forskningens samarbete kan inte de kommande problemen lösas på ett hållbart sätt. Miljömässig hållbarhet bör kombineras med ekonomisk hållbarhet. Integrerat växtskydd, alltså IPM, är en väsentlig del av EU:s ramdirektiv om hållbar användning av växtskyddsmedel. För att uppnå direktivets mål gör varje medlemsstat innan utgången av år 2012 en nationell verksamhetsplan (NAP, National Action Plan) över de åtgärder med vilka man kan minska riskerna gällande växtskyddsmedel med och minska beroendet av växtskyddsmedlens användning. Fr.o.m. början av år 2014 skall varje professionell odlare använda sig av grundprinciperna för integrerat växtskydd. Målet med PesticideLife-projektet är att minska på växtskyddsmedlens miljö- och hälsorisker inom växtodlingen. På nio demonstrationsgårdar inom projektet testades det integrerade växtskyddets IPM-metoder. Av dessa kommer förebyggande och övriga metoder framom kemisk bekämpning. Dylika är t ex mångsidig växtföljd, sjukdomsresistenta sorter samt balanserad gödsling. På tre fält på var och en av demonstrationsgårdarna uppföljdes årligen förekomsten av skadeinsekter, växtsjukdomar och ogräs. Målet var att testa samt utveckla observationsmetoder och befintliga tröskelvärden för att behovsanpassa den kemiska bekämpningen av växtsjukdomar och skadeinsekter. För ogräsbekämpningen finns inga lämpliga eller pålitliga tröskelvärden. Om tröskelvärdena överskreds gjordes ett beslut gällande kemisk bekämpning. Av de icke-kemiska metoderna testades växtföljd och av bearbetningsmetoderna testades plöjning. Avsikten med denna rapport är att från olika aktörers synpunkt kvalitativt bedöma hur PesticideLife-projektets demonstrationer har lyckats. De tre växtsäsongerna (2010-2012) var väderleksmässigt sett olika. Demonstrationerna lyckades i huvudsak bra. Den tekniska personalen bedömer uppföljningen och effektiviteten i observationerna ur odlarens synpunkt. Hur mycket tid det går åt till uppföljning beror på odlarens grundkunskap, skiftets storlek och förekomsten av växtskadegörare. Responsen man fick från odlarna var positiv och begreppet integrerat växtskydd har tagits väl emot. Trots att odlarna inte upplevde att de lärt sig någonting nytt, fick de en fördjupning i kunskaperna.ur odlarnas synpunkt saknades tätare kontakt och mellanrapporter. Också projektets sakkunniga var nöjda med demonstrationerna. Odlarna var engagerade och den tekniska personalen utförde uppföljningen kvalitativt. De växtskyddsåtgärder som grundade sig på uppföljningen lyckades måttligt och av demonstrationsfältens skördar lyckades man bärga alla förutom en, trots de svåra väderförhållandena under hösten 2012. Tre år av demonstrationer visade att attityderna förändrats till fördel för IPM-tankesättet och att fortsatt forskning behövs. Långsiktig IPMforskning behövs för att förbättra odlarnas skolning och för anpassandet av integrerat växtskydd. M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 4

Sisältö: Tiivistelmät: suomi, englanti ja ruotsi 1. PesticideLife -hanke... 6 1.1. Kasvinsuojelua kestävällä tavalla... 8 2. Kemiallinen kasvinsuojelu tarpeenmukaiseksi... 9 2.1. Hankkeen demonstraatioiden aineistoa... 9 2.2. Koeruudut ja tehdyt käsittelyt... 10 2.3. Viljelijöiden käyttämät IPM menetelmät... 11 2.4. Havainnot vuosina 2010-2012... 12 2.4.1. Havaintojen tekeminen lohkoilla... 12 2.4.2. Kasvintuhoojien tarkkailu ja vaikutus satoon... 13 3.1. Huolelliseen tarkkailuun kuluu paljon aikaa... 19 3.2. Integroidussa kasvinsuojelussa ei ole kyse mistään uudesta... 19 3.3. Integroitua kasvinsuojelua kolmena erilaisena kesänä... 21 3.3.1. Hankepäällikön arvio demonstraatioiden onnistumisesta... 21 3.3.2. Hankkeen muiden asiantuntijoiden arviot kasvintuhoojakohtaisesti... 22 4.PesticideLife -hankkeessa on panostettu viestintään ja verkostoitumiseen... 24 5. Johtopäätökset... 25 Lisätietoa Lista lyhenteistä M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 5

1. PesticideLife -hanke Kasvinsuojelun kestävän käytön direktiivin (2009/128/EY) mukaan kaikessa ammattimaisessa viljelyssä tulee soveltaa integroidun kasvinsuojelun yleisiä periaatteita 1.1.2014 alkaen. Direktiivin mukaan kaikkien jäsenvaltioiden tulee kuvata kansallisissa toimintasuunnitelmissaan (National Action Plan = NAP), miten ne varmistavat integroidun torjunnan yleisten periaatteiden toteutumisen ja antavat mahdollisuuksien mukaan etusijan muille kuin kemiallisille kasvinsuojelumenetelmille. Suomen kansallinen toimintasuunnitelma on julkaistu vuonna 2011 (MMM). PesticideLife on EU:n LIFE+ ohjelman ja hankekumppaneiden, MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus), NSL:n (Nylands Svenska Lantbruksällskap), Syke:n (Suomen ympäristökeskus vuoteen 2010 asti) ja Tukes:n (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto vuosina 2011-2013) rahoittama hanke, jonka tavoitteena on auttaa kansallisen toimintasuunnitelman viemisessä käytäntöön ja näin tukea tulevaa kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön direktiiviä. Hankkeessa keskitytään integroidun kasvinsuojelun mukaisen toiminnan testaamiseen viljoilla ja tämän kautta luodaan edellytykset kasvinsuojeluaineista johtuvien ympäristöriskien vähentämiseen. Kuva 1. PesticideLife hankkeen demonstraatiolohkojen sijainti. Demonstraatiot tehtiin yhdeksällä tilalla kolmella alueella eli Uudellamaalla, Jokioisten alueella ja Etelä-Pohjanmaalla (kuva 1.) Demonstraatioiden tavoitteina oli testata menetelmiä, joilla voidaan ehkäistä kasvinsuojeluaineiden käytön lisääntymistä ja vähentää riippuvuutta M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 6

kemiallisista kasvinsuojeluaineista. Ei-kemialliset kasvinsuojelumenetelmät, kuten mekaaniset, fysikaaliset ja biologiset menetelmät, ovat viljantuotannossa toistaiseksi harvinaisia, joten niitä ei testattu demonstraatioissa. Sen sijaan keskityttiin ennaltaehkäiseviin menetelmiin ja kemiallisen kasvinsuojelun tarpeenmukaisuuden toteamiseen tarkkailun avulla. Demonstraatioissa hyödynnettiin ja kehitettiin jo olemassa olevia kynnysarvoja ja ennustemalleja. Niin kutsutun backcasting menetelmän avulla edellisen kasvukauden tuloksia ja tehtyjä kasvinsuojelutoimenpiteitä arvioitiin kriittisesti kasvukauden jälkeen. Demonstraatioiden toteutustapa perustui pääosin hankehakemukseen. Asiantuntijat laativat IPM -matriisin, jossa oli listattuna 60 IPM -periaatteiden mukaista toimenpidettä. Yhdessä viljelijöiden kanssa pohdittiin, mitkä näistä ovat vaikuttavimpia ja toteuttamiskelpoisia heidän tiloillaan. Näin viljelijät olivat mukana suunnittelemassa demonstraatioiden päälinjauksia. Yksityiskohdat suunniteltiin hankkeen asiantuntijoiden kesken. Varsinaisten demonstraatiotilojen lisäksi yhteistyötä on tehty muidenkin viljelijöiden kanssa. Nämä sopimusviljelijät ovat saaneet itsenäisesti kokeilla valitsemiaan IPM menetelmiä suppeammin kuin demonstraatioviljelijät. Heidän kokemuksistaan kerätään palaute vuoden 2013 syksyyn mennessä ja keskustelua jatketaan yhteisissä työpajoissa. Viimeisenä hankevuonna sopimusviljelijäyhteistyötä laajennetaan. Demonstroidut kasvintuhoojien ennusteskenaariot, eri tarkkailumenetelmät ja torjuntakynnykset luovat perustan torjuntapäätöksille sekä tilakohtaiselle IPM:n kehitykselle. Hankkeessa viljanviljelijöitä pyritään auttamaan IPM -menetelmien käyttöönotossa verkostoitumalla heidän kanssaan ja tarjoamalla tukea erilaisten IPM -menetelmien kokeilussa. Tämä tapahtuu ennen vuotta 2014, josta lähtien kaikkien ammattimaisesti viljelevien on sovellettava IPM:n yleisiä periaatteita. Euroopan Unionin LIFE -ohjelman hankkeiden tavoitteena on EU:n ympäristöpolitiikan ja - lainsäädännön soveltaminen, päivittäminen ja kehittäminen (Kurppa 2010). Hankkeiden tulee olla demonstraatio- ja/tai innovaatioprojekteja. Ne eivät saa sisältää teknologian kehitystä tai tutkimusta, joka ei suoraan kohdistu hankkeen tavoitteisiin. Pääpainona on sillan rakentaminen tutkimuksen ja kehittämisen sekä tulosten laajamittaisen soveltamisen välille. Demonstraatioista saadaan arvokasta palautetta politiikan ja lainsäädännön kehittämiseen. LIFE -hankkeiden tärkeä tavoite on verkostoitua paikallisesti ja välttää päällekkäistä työskentelyä. Yritysyhteistyön ja verkostojen avulla turvataan parhaimmassa tapauksessa projektien jatkuvuus. Tämän raportin tarkoituksena on kuvata PesticideLife -hankkeen demonstraatioissa tehdyt tarkkailutoimenpiteet ja miten torjuntakynnyksiä hyödynnettiin. Hankkeen tekninen henkilöstö, viljelijät ja asiantuntijat arvioivat koko prosessin onnistumista. Tilastollisiin analyyseihin perustuvat kvantitatiiviset tulokset talouslaskelmineen julkaistaan 31.3.2013 mennessä tehtävässä raportissa. Lisätietoa: Kurppa, S. 2010, esitelmä PesticideLife hankkeen aloitusseminaarissa https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/hankkeet/pesticidelife/tapahtumat/seminaarit/aloitus seminaari2/kurppa_pesticidelife_aloitussemma.pdf M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 7

1.1. Kasvinsuojelua kestävällä tavalla Maa- ja metsätalousministeriö on antanut asetuksen (MMM asetus nro 7/2012) integroidun kasvinsuojelun yleisistä periaatteista ja ne on jaettu kuuteen kohtaan: Kasvintuhoojien ennakoivat viljelytekniset torjunta- ja hävittämisvaihtoehdot Kasvintuotannon lähtökohtana tulee olla mahdollisimman monipuolinen viljelykierto. Asianmukaisilla viljelytekniikoilla, kuten viljelykasveille oikean kylvöalustan valmistelulla, sopivan istutus- tai kylvöajankohdan sekä istutus- tai kylvötiheyden valinnalla, mahdollisella kylvöllä suojaviljaan, kevennetyllä muokkauksella, harvennuksella ja suorakylvöllä voidaan viljelyteknisin menetelmin ehkäistä kasvintuhoojia. Näiden lisäksi mahdollisuuksien mukaan tulee hyödyntää kasvintuhoojia kestäviä lajikkeita, sertifioitua siementä ja taimiaineistoa. Lannoituksen, kalkituksen ja ojituksen tulee olla tarpeenmukaista. Nämä toimenpiteet kuuluvat tasapainoiseen kasvintuotantoon. Asianmukaisesti tehdyillä kasvinsuojelutoimenpiteillä suojellaan tärkeitä hyötyeliöitä, kuten kasvintuhoojien luontaisia vihollisia sekä pölyttäjiä ja vahvistetaan näiden esiintymistä. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi suoja-alueiden käyttö viljelyalueiden sisätai ulkopuolella. Kasvintuhoojien seuranta Kasvintuhoojien esiintymistä tulee seurata asianmukaisin ja käytettävissä olevin menetelmin sekä välinein. Seurantaa voidaan tehdä tarkkailemalla peltolohkoja, hyödyntämällä olemassa olevia varoitus-, ennuste- ja varhaishavainnointijärjestelmiä sekä hyödyntämällä ammatillisesti päteviä neuvojia. Tarkkailun perusteella tehtävästä kasvinsuojelutoimenpiteestä päättäminen Tehdyn tarkkailun tai seurannan tulosten perusteella päätetään, toteutetaanko ylipäätään kasvinsuojelutoimenpiteitä, mitä toimenpiteitä toteutetaan ja minä ajankohtana. Päätöksenteossa voidaan käyttää apuna kasvintuhoojien torjunnan kynnysarvoja, jos niitä on saatavilla. Kynnysarvot tarkoittavat sellaista kasvintuhoojien määrää, jonka ylittyessä torjunta on taloudellisesti kannattavaa. Muiden kuin kemiallisten kasvinsuojelumenetelmien käyttäminen Ensisijaisesti tulee käyttää biologisia, fysikaalisia tai mekaanisia menetelmiä, jos kasvintuhoojia voidaan tällä tavoin torjua tyydyttävästi ja jos vaihtoehtoisia menetelmiä on saatavilla. Kasvinsuojeluaineiden käytön rajoittaminen ja resistenssin ehkäiseminen Kasvinsuojeluaineita ja muita kasvintuhoojien torjuntatoimenpiteitä käytetään vain todettuun tarpeeseen, kun se on välttämätöntä. Kasvinsuojeluaine valitaan niin, että se soveltuu torjuttaville kohde-eliöille mahdollisimman hyvin ja aiheuttaa mahdollisimman vähän haittavaikutuksia ihmisten terveydelle, muille kuin kohde-eliöille sekä ympäristölle. Kasvinsuojeluaineiden käyttöä voidaan vähentää niin, että annosmäärää pienennetään, levityskertojen väliä pidennetään, käsitellään vain osa kasvustosta tai käytetään suotuisissa olosuhteissa alimpia suositeltuja kasvinsuojeluaineiden käyttömääriä. Käytön vähentämisessä pitää huomioida, että kasvintuhoojien aiheuttama riski kasvustolle on hyväksyttävällä tasolla ja että kasvinsuojeluaineita kestäviä eli resistenttejä kasvintuhoojakantoja ei pääse syntymään. Valmisteiden tehon säilyttämiseksi tulee vuorotella M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 8

eri tehoaineryhmiin kuuluvia kasvinsuojeluaineita, jotta resistenssin syntymistä voidaan ehkäistä. Kasvinsuojelutoimien tulosten tarkastelu ja dokumentointi Kasvinsuojelutoimenpiteiden suunnittelun tulee olla pitkäjännitteistä ja perustua aikaisempaan viljelyhistoriaan ja tarkkailutietoihin. Suunnittelun tukena käytetään kirjanpitoa, johon merkitään tiedot kasvinsuojeluaineiden käytöstä ja kasvintuhoojien esiintymisestä. Tämän dokumentoinnin perusteella voidaan tarkistaa, miten hyvin tehdyt kasvinsuojelutoimenpiteet ovat onnistuneet. Näiden IPM:n yleisien periaatteiden taustat, hyödyt ja heikkoudet sekä soveltuminen käytäntöön avataan tarkemmin raportissa IPM ja riskienhallinta - Voidaanko integroidulla kasvinsuojelulla (IPM) torjua ilmastonmuutoksesta aiheutuvat kasvinterveysriskit sekä torjuntatoimista aiheutuvat ympäristöhaitat?. 2. Kemiallinen kasvinsuojelu tarpeenmukaiseksi 2.1. Hankkeen demonstraatioiden aineistoa Hankkeessa mukana olleet demonstraatioviljelijät sitoutuivat antamaan viljelytietoja tutkimuksen käyttöön. Lohkoilta kerättiin seuraavia tietoja: Lohkojen tiedot: Lohkon nimi ja tunnus Siemenen laatu Muokkaustapa Maalaji Esikasvit 2007 2011 Lannoitus Käytetyt kasvinsuojeluaineet Ruiskun suutintyyppi ja leveys Kylvö- ja puintipäivämäärät Kolme tärkeintä IPM menetelmää (lista ks. 2.3.) Viimeisen demonstraatiokesän jälkeen viljelijöitä pyydettiin arvioimaan omaa oppimistaan ja demonstraatioiden onnistumista sähköpostikyselyn avulla. Sähköpostikysely demonstraatioviljelijöille: 1. Mitä IPM mielestäsi tarkoittaa? Kuvaile omin sanoin, mitä ensiksi tulee mieleen 2. Mitä olette oppineet IPM:stä näiden kolmen vuoden aikana? 3. Mistä haluaisitte lisätietoa? Mitä jäitte kaipaamaan? 4. Mitä olisimme voineet tehdä paremmin? M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 9

2.2. Koeruudut ja tehdyt käsittelyt Kukin demonstraatioviljelijä valitsi yleensä kolme peltolohkoa tilaltaan hankkeen käyttöön. Lohkot pyrittiin valitsemaan siten, että ne olivat tasalaatuisia ja viljavia. Maalajin tuli olla sopiva ja ojituksen tuli toimia. Yhtenä valintaperusteena oli mahdollisuus vesinäytteiden ottoon. Mahdollisuuksien mukaan valitun lohkon tuli olla lähellä ojia tai muita vesistöjä. Jos demonstraatiolohkolla hankkeen aikana viljelykiertoon osui jokin muu kasvilaji kuin vilja, lohko vaihdettiin toiseksi. Valittujen peltolohkojen viereen sijoitettiin kyltit (notice board, visitor guide), joissa oli tietoa hankkeesta sekä lohkon viljelytiedot. Lohkoilla tehtiin todetun tarpeen mukaiset kasvinsuojelukäsittelyt. Lohkolle jätettiin kullakin kasvukauden aikana käytetyllä kasvinsuojeluaineella käsittelemätön kaista, jonka koko oli ruiskun leveys (12 15m) kertaa 20 30 m (kuva 2). F- = ei fungisidia I- = ei insektisidiä H- = ei herbisidiä F- Ei fungisidia I- Ei insektisidiä H- Ei herbisidiä F- F+ I+ H+ Saa kaikki käsittelyt: näytteenotto ennen ja jälkeen ruiskutuksia I- H - F+ I+ H+ F+ I+ H+ F- I- H - Kuva 2. Käsittelyt ja demonstraatioruutujen sijoittuminen lohkoille. Muu osa lohkosta käsiteltiin normaalisti. Käsittelemättömät alueet sijoitettiin lohkolle siten, että ne edustivat hyvin lohkoa. Lohkoja oli vuonna 2010 yhteensä 25 kpl ja vuosina 2011 ja 2012 yhteensä 26 kpl (taulukko 1). Kevätviljalohkojen osuus oli suurempi kuin syysviljalohkojen erityisesti vuonna 2012. M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 10

Taulukko 1: Lohkojen lukumäärät viljelykasvilajeittain vuosina 2010-2012 Viljelykasvi 2010 2011 2012 Ohra 8 8 12 Kevätvehnä 9 8 8 Kaura 2 5 4 Syysvehnä 5 3 1 Ruis 1 2 1 Yhteensä 25 26 26 2.3. Viljelijöiden käyttämät IPM menetelmät Hankkeen asiantuntijoiden laatima lista demonstraatioista toteutettavista IPM toimenpiteistä: Ennakoivat menetelmät: Viljelykierto Maan muokkaus Lajikevalinnan huomioiminen Tasapainoinen lannoitus Kasvukauden aikana tehtävät toimenpiteet: Kynnysarvot Kasvitautiennusteet kirvaennusteet Torjuntaikkunoiden käyttö Kasvinsuojeluaineresistenssin ehkäiseminen Viljelijät saivat valita ylläolevan listan kymmenestä eri IPM toimenpiteestä kolme, joita he sovelsivat kasvukauden aikana lohkokohtaisesti tekemissään viljelytoimenpiteissä. Menetelmät perustuvat kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön direktiivin artiklaan 14 ja ne ovat tarkemmin kuvattu kappaleessa 1.1. Käsittelemättömien ruutujen avulla pystytään arvioimaan käsittelyjen tehokkuutta, kannattavuutta ja vaikutusta satoon (kuva 3). Ennen rikkakasvien torjuntaa saadaan ennakkotieto taimettuvista rikkakasveista, kun tehdään pellolle minikasvihuone esimerkiksi vanhasta ikkunalasista. Lasin alla on ympäristöä lämpimämpää ja rikkakasvit taimettuvat aikaisemmin kuin muualla pellolla. Menetelmää käytettäessä tulee huomioida, että rikkakasvillisuus on hyvin erilaista pellon eri osissa, joten lasin alta saa havainnon vain yhdestä M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 11

pisteestä. Ei-kemiallisista menetelmistä demonstraatioissa oli mukana viljelykierto ja muokkausmenetelmistä kyntö ja suorakylvö. Kuva 3. Herbisidillä käsittelemätön alue erottuu hyvin muusta kasvustosta. (A-M Alanko). 2.4. Havainnot vuosina 2010-2012 2.4.1. Havaintojen tekeminen lohkoilla Tehtyjen havaintojen, laskentojen ja näytteiden tarkoitus: 1. Auttaa ruiskutuspäätöksen teossa: tarpeenmukaisuus kynnysarvot, kasvintuhoojatilanne 2. Antaa tietoa käsittelyn tehokkuudesta, ± käsittely 3. Antaa tietoa käsittelyn vaikutuksesta satoon ja sen laatuun, ± käsittely Ensimmäiset havainnot tai laskennat kynnysarvojen määrittämiseksi tehtiin tavallisimmin koko lohkon alueelta. Jos kynnysarvo ylittyi ja päätettiin torjua tarkkailtua kasvintuhoojaa kemiallisesti, seuraavat kasvitauti- ja tuholaishavainnot tai laskennat tehtiin tarkoitusta varten varatulta käsittelemättömältä alalta ja lähialueella sijaitsevalta käsitellyltä alueelta. Rikkakasvit laskettiin alusta alkaen käsittelemättömältä ja lähialueella sijaitsevalta myöhemmin käsiteltävältä alalta. Alkutilanteen kartoituksella molemmilta alueilta saatiin kuva siitä, kuinka paljon niiden määrä oli oikeasti muuttunut torjunnan vaikutuksesta: näytteenotto käsitellyltä ja käsittelemättömältä alueelta varmisti muutoksen näkymisen. Kasvitautiennustemallin seurantalohkolla käsittelyn jälkeiset näytteet kerättiin käsitellyltä alalta ainoastaan viimeisenä näytteenottokertana. M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 12

Kasvitaudit havainnoitiin kolmesti ja viljalajista riippuen keskimmäinen havaintoaika poikkesi hieman. Havainnot tehtiin pensastumisvaiheessa, lippulehti- tai tähkälletulovaiheessa ja maitotuleentumisvaiheessa. Kasvitautien torjuntakynnyksiä ja havainnointitapaa muutettiin viimeiselle havainnointikesälle. Tuhoeläinten kelta-ansaseurantaa toteutettiin kevätviljoilla kolmen - neljän viikon aikana, jonka lisäksi kasvustosta laskettiin kirvoja sekä vehnästä tähkäsääskiä kahteen kertaan. Rikkakasvit laskettiin neliön alalta (10 x 0.1 m²) ennen rikkakasviruiskutusta, noin kuukauden kuluttua ruiskutuksesta ja ennen sadonkorjuuta. Toisella havaintokerralla rikkakasvit myös lajiteltiin lajeittain, kuivattiin ja punnittiin biomassan selvittämiseksi. Viljelijät tekivät jokaisen havainnointikesän lopulla vielä satoarvion kullekin lohkolle. Tarkemmat ohjeet havaintojen tekoon on julkaistu raportissa Havainnot ja kynnysarvot. 2.4.2. Kasvintuhoojien tarkkailu ja vaikutus satoon Tuhoeläimet Ansatarkkailu Tuomikirvojen siirtymistä kevätviljakasvustoon havainnoitiin seuraamalla siivellisten kirvojen määriä kelta-ansoilla noin kolmen tai neljän viikon ajan viljan yksilehtivaiheelta pensomisen loppuun (BBCH 11-30). Kelta-ansoista laskettiin viikoittain kirvojen, kahukärpästen, juovakirppojen ja kaskaiden määrä (kuva 4). Ansat vaihdettiin viikon välein ja niitä oli lohkon koosta riippuen kolmesta neljään kappaletta lohkoa kohden. Keltaansahavaintoihin perustuvia tuomikirvojen torjunnan kynnysarvoja ei ole. Ansatarkkailun tulos kertoi kirvojen esiintymisajankohdasta ja mahdollisesta kirvariskin kasvamisesta, mutta torjuntapäätös tehtiin kasvustosta tehdyn kirvalaskennan perusteella. Kuva 4. Kelta-ansa seurantaa demonstraatiolohkoilla (A-M Alanko). Mitattava muuttuja: tuomikirvojen lukumäärä ansoissa viikoittain. M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 13

Tuomikirvojen ja tähkäsääskien laskeminen viljoilta Siivettömien kirvojen määrä laskettiin oraista oraiden tyveltä (kymmenen kertaa kymmenen kasvia per lohko) vähintään viljan pensomisvaiheessa ennen rikkakasviruiskutusta (BBCH 14 22) ja korrenkasvuvaiheessa (BBCH 31 32). Tuomikirvojen määrä laskettiin orasta kohden. Jos kemialliseen torjuntaan päädyttiin, laskettiin kirvojen määrä vielä noin viikon kuluttua ruiskutuksesta sekä käsitellyltä että käsittelemättömältä alueelta. Mitattava muuttuja: siivettömien tuomikirvojen määrä / oras. Tähkäsääskihavainnot tehtiin kevätvehnästä (viisi kertaa 20 kasvia per lohko) tähkälletulosta kukinnan alkuun saakka (BBCH 43 55, kaksi havaintokertaa). Tähkäsääskiä havainnoitiin illalla tuulen tyynnyttyä. Havaintokertojen välillä sai olla enintään kolmesta neljään päivää. Tähkäsääsken torjuntakynnys ylittyi, kun havaittiin kolme sääskeä 20 kasvia kohden (yksi sääski kuutta tai seitsemää tähkää kohden). Jos torjuntakynnys ylittyi ja torjunta tehtiin, torjuntatehoa arvioitiin tähkänäytteistä maitotuleentumisvaiheessa (BBCH 75 77) (50 tähkää per näyte, yksi näyte sekä käsitellystä että käsittelemättömästä). Mitattavat muuttujat: Torjunta-tarpeen arviointi: tähkäsääskien määrä/20 kasvia Torjuntatehon arviointi: Vioittuneiden ja terveiden jyvien määrä tähkää kohden Kynnysarvot tuomikirvoille: Viljan pensomisvaiheessa torjuntakynnys ylittyy, kun tuomikirvoja on joka viidennessä viljakasvissa. Korrenkasvuvaiheessa kynnys on yli viisi kirvaa ja viljan tultua tähkälle yli kymmenen kirvaa kortta kohti. Tähkälletulon aikaan ei yleensä suositella kemiallista torjuntaa. Kynnysarvot tähkäsääskille: Tähkäsääsken torjuntakynnys on kolme sääskeä 20 kasvia kohden (yksi sääski/ kuudesta seitsemään tähkää). Tähkäsääsken aiheuttama vioitusriski on suurin tähkän tullessa ulos (alkaen BBCH 43 55). Kynnysarvot kahukärpäsille: Myös kelta-ansoista syysviljoilta seurattavien kahukärpästen torjuntaan on olemassa kynnysarvo. Hankkeessa näitä ei kuitenkaan seurattu. Yleisesti on arvioitu, että kahukärpästen torjunnan kynnysarvo ylittyy, jos löytyy keskimäärin yli viisi kahukärpästä yhtä kelta-ansaa kohti vuorokaudessa ja sää jatkuu lämpimänä (>15 C). Tarpeenmukainen torjunta on tehtävä aikaisessa vaiheessa eli syysviljan 1,5 2 -lehtivaiheessa. Kasvitaudit Kasvitaudit havainnoitiin ensimmäisen kerran viljan pensomisvaiheessa, ennen rikkakasviruiskutusta, jolloin aikaisin esiintyviin kasvitauteihin on mahdollista reagoida rikkakasviruiskutuksen yhteydessä. Toinen havainnointi tehtiin ohralla ja kauralla lippulehtivaiheessa ja vehnällä tähkälletulovaiheessa. Tarvittaessa torjuntaruiskutus tehtiin ohralla ja kauralla tavallisimmin lippulehtivaiheessa (BBCH 39) ja kevätvehnällä tähkälletulovaiheessa (BBCH 50 55). Kasvitautitorjunnan tehokkuus arvioitiin maitotuleentumisvaiheessa (BBCH 70 75) arvioimalla tautien määrä käsitellystä ja käsittelemättömästä viljakasvustosta. Jos tästä havainnosta myöhästyi, kuolleiden lehtien määrä kasvoi liian suureksi. M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 14

Kasvitautihavainnot tehtiin 30 kasvista lohkoa kohden (viidestä eri kohdasta ja kuudelta kasvilta). Tauti määritettiin käyttäen apuna lisämateriaalia ja ohjeita. Näytteistä määritettiin, kuinka monessa kasvissa ja/tai monellako lehdellä kutakin tautia esiintyi. Kuva 5. Verkkolaikun tartuttama peltolohko. Siemenlevintäiset taudit havainnoitiin viljan 3 4 lehtiasteella, jolloin mahdolliset lehtilaikkutautien oireet näkyvät ensimmäisessä kasvulehdessä. Muut taudit iskeytyvät todennäköisimmin myöhemmin kasvukaudella. Tarvittaessa eli oireiden esiintyessä voitiin herbisidin kanssa antaa jaettu fungisidikäsittely puolikkaalla (1/2) annoksella. Jaettu fungisidikäsittely pienellä annoksella voi kuitenkin lisätä resistenssiriskiä, jolloin se tehdään ainoastaan selkeiden oireiden esiintyessä. Kertaruiskutus tehtiin tarpeen mukaan kevätvehnällä tähkälletulovaiheessa sekä ohralla ja kauralla lippulehtivaiheessa. Mitattava muuttuja: Pensastumisvaiheessa (BBCH 14-30): kappaletta kasvitautioireisia yksilöitä / 30 näytettä kasvitautikohtaisesti. Havainnoitavat kasvitaudit olivat: Viljelykasvi Ohra Vehnä Kaura Ruis Kasvitauti Ohran verkkolaikku Ohran rengaslaikku Ohran tyvi- ja lehtilaikku Härmä Ohranruoste Mustaruoste Vehnän lehtilaikkutauti Härmä Keltaruoste Ruskearuoste Mustaruoste Kauran lehtilaikku Kauran kehälaikku Mustaruoste Rengaslaikku Rukiin ruskearuoste Mustaruoste M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 15

Lippulehti- & maitotuleentumisvaiheessa (BBCH 37-77): Kappaletta kasvitautioireisia lehtiä yhtä kasvia kohden (havainnoidaan vain pääverson kolme ylintä lehteä) kasvitautikohtaisesti. Tässä vaiheessa kirjattiin myös muut kasvitaudit, vaikka niihin ei torjunta kasvukaudella autakaan. Näitä ovat kaikki nokitaudit, ohraviirutauti sekä mahdolliset viroosit. Ravinnepuutosoireet (lähinnä mangaani) näkyivät selvästi myös toisen havainnointikerran aikaan. Taulukko 2. Havaintojen teko kasvilajeittain ja kehitysvaiheittain. Kehitysvaihe Ohra Kevätvehnä Kaura Syysvehnä Ruis 14 21, pensomisen alku x x x x x 37 39, lippulehtivaihe x x x 50-55, tähkälletulovaihe x x 70 75, maitotuleentuminen x x x x x Kynnysarvot kasvitaudeille (muut paitsi kasvitautiennustelohkot) Kaikki kasvitaudit pensastumisvaiheessa: tautien oireita esiintyy 20 %:ssa kasveja (oireita 6 yksilössä 30 kasvista) Ohran, kauran ja rukiin lehtilaikkutaudit lippulehtivaiheessa (BBCH 39) Kevät- ja syysvehnän lehtilaikkutaudit tähkälletulovaiheessa (BBCH 50 55) tautien oireita esiintyy vähintään 17 %:ssa tutkituista lehdistä (15 oireista lehteä / 90 lehteä) Kasvitautiennustemallilohkot: Hälytyksiä tulee WebWisu -tiloille kasvitautikohtaisesti korkeintaan kolme kertaa kasvukaudessa. Ensimmäinen hälytys tulee silloin, kun jollakin lohkolla tauti-infektiolle syntyy kohtalainen riski. Toinen hälytys tulee, kun jollakin lohkolla tautiriski on suuri ja kolmas hälytys kun tautiriski jollakin lohkolla on erittäin suuri. Hälytykset annetaan erikseen ohralle ja vehnälle. On toivottavaa, että tilat seuraavat tilannetta ja tekevät torjunnan riskiennusteiden mukaan. Rikkakasvit Rikkakasvit havainnoitiin lohkolta kolmeen kertaan (kuva 6). Aikaisintaan viisi päivää ennen arvioitua rikkakasvien torjuntaruiskutusta laskettiin lohkolla tärkeimpien rikkakasvien lukumäärä varatulta käsittelemättömältä ja viereiseltä pian käsiteltävältä alalta 10 x 0.1 m²:n alalta W:n muotoista otantamenetelmää hyödyntäen. Tavoitteena oli oikean aineen, annoksen ja ruiskutusajankohdan valinta. Rikkakasvinäytteet otettiin noin 30 40 päivää ruiskutuksesta 10 x 0.1 m² alalta sekä rikkakasvihävitteellä käsittelemättömältä että viereiseltä käsitellyltä alalta (Wnäyte). Juuri ennen lohkon puintia laskettiin rikkakasvit vielä sekä käsittelemättömältä että viereiseltä käsitellyltä alalta 10 x 0,1 m²:n alalta (W-näyte). M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 16

Kuva 6. Rikkakasvilaskentaa suorakylvetyltä lohkolta. Mitattava muuttuja: 1. Rikkakasvien lukumäärä (kpl/m²) lajeittain 0-5 pv ennen ruiskutusta käsittelemättömällä ja pian käsiteltävällä alalla. 2. Rikkakasvien lukumäärä (kpl/m²) ja kuivapaino (g/m²) lajeittain käsitellyllä ja käsittelemättömällä alalla noin kuukausi ruiskutuksesta. 3. Rikkakasvien lukumäärä (kpl/m²) lajeittain juuri ennen sadonkorjuuta Kynnysarvot rikkakasveille: Rikkakasvien torjunnassa ei käytetä kynnysarvoja. Aine ja annos pyritään sovittamaan rikkakasvilajiston ja rikkakasvien runsauden sekä ruiskutusolosuhteiden mukaan. Rikkakasvit torjuttiin kaikilta lohkoilta. Satonäyte Käsittelemättömiltä ruuduilta (F-, H-, I-) ja kaikki käsittelyt saaneelta alueelta (FHI) otettiin satonäyte tavallisimmin koeruutupuimurilla. Uudellamaalla kahden viljelijän demonstraatiolohkoilta satonäyte otettiin käsin 8 x 0.5 m² alalta. Jos kaikki kolme kasvinsuojelukäsittelyä oli tehty, satonäyte otettiin siis yhteensä neljältä demonstraatioruudulta lohkoa kohden. Sadosta puitiin kaksi osanäytettä, kumpikin 10 m pitkältä kaistalta eli yhteensä 20 metrin pituudelta ruutua kohden (kuva 7). Koeruutupuimurin työleveys oli 1,5 m tai 2 m (kuva 8). Puidun viljan puintikosteus mitattiin. Sato (kg/ha) ilmoitettiin 15 % kosteudella. Sadosta määritettiin myös 1000 siemenen paino ja hehtolitrapaino. Vuosina 2011 ja 2012 kaikista satonäytteistä määritettiin hinnoitteluanalyysi, jonka avulla pystytään arvioimaan kauppakelpoisen sadon käyttöluokka, esimerkiksi leipävilja vai rehuvilja. M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 17

Kuvat 7 ja 8. Kaavio demonstraatioruutujen puinnista. Alemmassa kuvassa puidaan koeruutuja syksyllä 2012. M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 18

3. IPM -demonstraatioiden onnistuminen 3.1. Huolelliseen tarkkailuun kuluu paljon aikaa Viljelijöiltä eri tapahtumissa saadun palautteen mukaan tarkkailu on työlästä ja aikaa vievää. Tarkkailuun vaatimaan työmäärään vaikuttavat tarkkailtavan peltolohkon koko, havannoitsijan tietotaso ja kasvintuhoojien määrä lohkolla. Tämän vuoksi hankkeessa työskennellyttä teknistä henkilökuntaa pyydettiin arvioimaan, paljonko demonstraatioiden vaatimiin havaintoihin kului aikaa. Hankkeen demonstraatioissa tarkkailu tehtiin yksityiskohtaisemmin kuin viljelijä sen tekisi. Mitä vähemmän pohjatietoa viljelijällä on, sitä enemmän aikaa kuluu kasvintuhoojien tunnistamiseen. Työläimmillä lohkoilla Jokioisten alueella aikaa kului puolestatoista kahteen tuntiin, keskityöläällä 45 min - 1,25 h ja helpoimmilla lohkoilla 30-45 min. Tällöin tehtiin rikkakasvi-, kasvitauti- ja tuholaishavainnot samalla kerralla. Uudenmaan alueen lohkoilla tehdyn tarkkailun perusteella rikkakasvihavaintoihin aikaa kului kaksi tuntia ja yksi tunti, jos arvioitiin pelkät lajit eikä määriä. Tautihavaintoihin aikaa kului tunnista kolmeen tuntiin ja tähän vaikuttivat kasvin kasvuaste ja tautien määrä. Kirvojen ja tähkäsääskien laskentoihin meni tunnista kahteen tuntiin. Uudenmaan alueen arvio tehtiin kolmesta seitsemään hehtaarin kokoisille lohkoille. Laskelmat perustuvat hankkeen demonstraatioissa käytettyjen torjuntakynnysten määrittämiseen. Tarkkailun pohjalta viljelijä tekee ruiskutuspäätöksen, johon kuluvaa aikaa laskelmissa ei ole huomioitu. Etelä-Pohjanmaalla tehdyn tarkkailun perusteella viljelijältä ei vaadita kovin suurta ajankäyttöä. Sen sijaan tarvitaan viitseliäisyyttä tarkistaa lohkon tilanne, mistä parhaimmillaan saadaan taloudellista hyötyä, koska päätöstä ei tarvitse tehdä varman päälle ja valita automaattisesti tehokkainta kasvinsuojeluainetta. Nopea tilanteen tarkistaminen lohkolta on parempi kuin jättää kasvinsuojelun tarve toteamatta lainkaan. Demonstraatioissa tutkittiin valittujen kynnysarvojen toimivuutta käytännössä. Havainnointityö toteutetulla tavalla osoittautui liian työlääksi ja aikaa vieväksi viljelijälle. Kynnysarvoja tulee edelleen muokata paremmin käytäntöön sopiviksi ja ohjeita tulee selkiyttää. Lisäksi toivottiin orasmäärän huomioimista neliötä kohden. Tämä auttaa satoennusteen laatimisessa ja kasvinsuojelupanostuksen suunnittelussa. 3.2. Integroidussa kasvinsuojelussa ei ole kyse mistään uudesta Hankkeen demonstraatioviljelijöille lähetettiin sähköpostitse kysely, jossa heitä pyydettiin vastaamaan integroitua kasvinsuojelua koskeviin kysymyksiin. Kyselyllä haluttiin selvittää, miten heidän käsityksensä IPM:sta on muuttunut, mitä he ovat oppineet kolmen demonstraatiovuoden aikana, mistä he haluaisivat edelleen lisätietoja ja mitä demonstraatioissa olisi voitu tehdä paremmin. Viljelijät saivat joka vuosi valita valmiilta listalta kolme IPM menetelmää, joita he sovelsivat viljelyksessään. Kolmea vuotta verrattaessa eroja näkyi jonkin verran (kuva 9). M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 19

Vastauksien määrä (kpl) 25 20 Viljelijöiden valitsemat IPM -menetelmät vuosina 2010-2012 1. Viljelykierto 2. Torjunta-aineresistenssin välttäminen 15 10 5 0 2010 2011 2012 Kuva 9. Viljelijöiden valitsemat IPM menetelmät kolmena demonstraatiovuonna. IPM käsitteenä oli sisäistetty hyvin. Vastauksissa esiintyi useaan kertaan tarpeenmukainen kasvinsuojelu ja kaikkien mahdollisten menetelmien yhdisteleminen. Kasvinsuojeluaineiden käyttöä pyritään minimoimaan taloudellisista ja ympäristönsuojelullisista syistä. Kasvinsuojelutoimenpiteitä ei tule tehdä rutiininomaisesti. Kolmen hankevuoden aikana demonstraatioviljelijät eivät sanoneet oppineensa uutta. Menetelmät ovat tuttuja ja ne ovat olleet käytössä jo vuosia. Sen sijaan IPM käsitteenä on syventynyt ja se ymmärretään ideologiana. Viljelykierto nousi esiin yhdessä vastauksessa. Ainakin peltokasvien viljelyssä on vaikea kuvitella, että samanaikaisesti harjoitettaisiin monokulttuuria ja hyvää IPM:a. Tarkkailun ja havaintojen merkitys on korostunut, ja vain näiden avulla saadaan todellinen kuva kasvintuhoojien esiintymisestä ja kasvuston kehittymisestä. Jo viikon aikana voi tapahtua paljon. Pelkkää kasvinsuojelua ei ajateltu, vaan myös lannoitus otettiin huomioon. Yhdessä vastauksessa nousi esiin, että rutiiniruiskutuksista on opittu pois. Toimissaan viljelijä ei ajattele taloutta lyhytjännitteisesti eli ei esimerkiksi käytä vain kaikista halvimpia aineita. Yhdessä vastauksessa korostui sääolosuhteiden merkitys. Hyvissä olosuhteissa saadaan hyvä teho jo pienemmällä annoksella, mutta huonoissa olosuhteissa annosta joudutaan lisäämään, joskus ilman näkyvää vaikutusta. Lisätietoa halutaan torjuntakynnyksistä, annoksen valintaperusteista ja kasvinravitsemuksesta. IPM:lle toivotaan omia internetsivuja, joilta tietoa olisi helppo hakea. Hankkeesta kaivattiin lisää väliaikatietoja ja yhteydenpitoa olisi voinut olla enemmän. Palautetta tuli demonstraatioista, jotka eroavat huomattavasti normaalista koetoiminnasta. Yksi viljelijä olisi halunnut, että hankkeen asiantuntijat olisivat jollekin osalle peltoa tehneet kasvinsuojelutoimet oman mielensä mukaan ja verranneet toimenpiteitä viljelijän tekemiin päätöksiin. M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 20

Taulukko 3. Demonstraatioviljelijöille tehdyn sähköpostikyselyn yhteenveto. Yhteenveto viljelijöiden palautteesta Mitä IPM tarkoittaa? Mitä on oppinut? Mitä jäi kaipaamaan lisää? Kaikkien menetelmien yhdisteleminen Tarpeenmukaisuus Taloudellisuus Ympäristöystävällisyys Ei mitään uutta vanhat tiedot syventyneet Kasvinvuorotuksen tärkeys Tarkkailun tärkeys, tehtävä tarpeeksi usein Ei rutiiniruiskutuksia Sääolosuhteiden vaikutus käsittelyihin Käsittelyn vaikutuksen seuraaminen Lisää yhteydenpitoa Torjuntakynnyksistä enemmän tietoa Millaista annostusta asiantuntijat olisivat käyttäneet kussakin tilanteessa Tietoa kasvinravitsemuksesta ja kasvunsääteiden käytöstä Internetsivut IPM tiedolle Väliaikatuloksia 3.3. Integroitua kasvinsuojelua kolmena erilaisena kesänä Hankkeen tutkimusalueiden eri asiantuntijat ovat laatineet joka vuosi tiedotteen havaintojen tekemisestä sekä kynnysarvoista hankkeen tekniselle henkilökunnalle ja demonstraatioviljelijöille. Kunkin hankevuoden lopuksi on laadittu demonstraatioiden tulosten yhteenveto viljelijäkohtaisesti sekä yhteenveto ja arviointi kaikkien lohkojen osalta. 3.3.1. Hankepäällikön arvio demonstraatioiden onnistumisesta Demonstraatiotilojen viljelijät olivat sitoutuneita ja innokkaasti mukana hankkeen demonstraatioiden toteutuksessa kaikkina vuosina. Vuorovaikutus viljelijöiden kanssa oli hedelmällistä ja rakentavaa. Demonstraatioiden onnistumisessa avainasemassa olivat viljelijöiden lisäksi tarkkailun ja havainnoinnin käytännön toteutuksesta vastanneet tutkimusmestarit. Heidät oli palkattu kolmelle eri alueelle neljän kuukauden määräaikaiseen työsuhteeseen kunakin kesänä. Hankkeen tuloksellisuuden ja viljelijäkontaktien kannalta oli erityisen suotuisaa, että sekä Etelä-Pohjanmaan että Uudenmaan alueella sama henkilö vei läpi kaikki kolme kasvukautta. Myös Jokioisten alueella tutkimusmestarit olivat ammattitaitoisia ja jokaisella oli takanaan useamman kesän kokemus kenttäkoetoiminnasta. Pohjoisen vyöhykkeen sääoloille tyypillisesti sääolot vaihtelivat merkittävästi kolmena kasvukautena. Kasvukausi 2010 oli kuiva ja lämmin, 2011 hyvin helteinen ja syyspuolella sateinen ja kasvukausi 2012 lämpösumman puolesta normaali, mutta pilvinen ja koko kasvukausi oli keskimääräistä sateisempi. Näin myös kasvintuhoojien esiintyminen vaihteli ja M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 21

erityisesti kasvitaudit vaivasivat viljoja kasvukausina 2011-2012. Viljojen tuhoeläinten torjunnan kynnysarvojen toimivuutta ei saatu testattua riittävästi, koska ne ylittyivät vain muutamalla lohkolla Uudellamaalla. Tehdyt viljojen kasvinsuojelutoimet olivat pääosin onnistuneita. Kaikki torjuntakäsittelyt eivät noudattaneet tarkkailun tuloksia tai optimi aikatauluja. Aina ei myöskään tehty tarpeenmukaisia tautien tai kirvojen torjuntoja. Kuitenkin kasvintuhoojien runsauden seurannan ja tehtyjen kasvinsuojelutoimien tehokkuuden mittaamisen avulla pystytään määrittämään toimenpiteiden hyöty ja kannattavuus jälkikäteen ja voidaan oppia menneestä. Kaikkien demonstraatiolohkojen ja ruutujen sadot saatiin korjatuiksi. Sadot korjattiin pääsääntöisesti kenttäkoepuimurilla kahdesta 10 metrin osanäytteestä tutkittavaa havaintoruutua kohden. Uudellamaalla kahden demonstraatioviljelijän viljalohkojen sadot korjattiin kuitenkin käsin. Puimalla korjattu ruutusato oli edustavampi kuin käsin korjaamalla saatu. Hankkeen demonstraatioluonteen vuoksi kerranteet puuttuivat havainnoista lukuun ottamatta satomääriä ja sadon laatuominaisuuksia, joista oli käytettävissä rinnakkaistulokset. Mitatut havainnot ja muut tulokset ovatkin siksi enemmän suuntaa-antavia kuin tieteellisesti todistusvoimaisia. Lyhyt kolmen vuoden testausjakso ei tee mahdolliseksi pitkävaikutteisten ja IPM:n kannalta erittäin keskeisten ennaltaehkäisevien toimenpiteiden syvällisempää testaamista tai analysointia. Mahdollisimman monipuolinen viljelykierto on näistä merkityksellisin. Kuitenkin jo kolmen vuoden demonstraatioiden perusteella nähtiin hankkeeseen ja IPM -periaatteisiin sitoutuneiden viljelijöiden muuttaneen kasvinsuojeluun liittyviä toimiaan toivottuun suuntaan. Vakuutuksenomaiset rutiiniruiskutukset vähenivät ja kasvinsuojeluaineresistenssin ennaltaehkäisy otettiin huomioon ainevalinnoissa. 3.3.2. Hankkeen muiden asiantuntijoiden arviot kasvintuhoojakohtaisesti Tuhoeläinten torjunta Vuonna 2010 tehtiin Etelä-Pohjanmaan koelohkoilla neljä vehnän tähkäsääskiruiskutusta perustuen käsitykseen ja käytännön viljelykokemuksiin tähkäsääskien vehnille aiheuttamista vahingoista. Ruiskutukset tehtiin, vaikka niille ei ollut tarvetta. Tämän vuoksi ei saatu myöskään satovastetta. Kasvukautena 2011 vain Uudellamaalla tehtiin yksi kirvaruiskutus, jolla saatiin 3 %:n sadonlisä. Torjuntakynnyksiä tarkennettiin vielä hankkeen käynnistymisen jälkeen kasvukauden 2011 alussa. Loppusyksyllä 2011 tehdyn arvion mukaan kasvukaudelle 2012 ennustettiin monin paikoin kohtalaista tai jopa runsasta viljan tuomikirvojen esiintymistä. Ennuste perustui syksyllä eri puolilta maata kerätyistä tuomenoksista laskettujen tuomikirvojen talvimunien määriin. Kesällä 2012 kirvoja kuitenkin esiintyi viljalla erittäin vähän lähes koko Suomessa. Itäiseltä Uudeltamaalta ilmoitettiin muutamista kirvojen valtaamista peltolohkoista, samoin kantautui tietoja kirvoista Mikkelin ja Turun seudulta. Kirvaennuste ennustaa luotettavasti kotimaisen kirvakannan määrän alkukesällä, mutta kirvojen siirtyminen viljapelloille on riippuvainen vallitsevasta säästä. Sateinen ja kolea sää hidastaa ja jopa estää kirvojen liikkumista ja lisääntymistä. Siksipä ennuste ei korvaa tarkkailua. Viljan kirvojen sekä muiden tuhohyönteisten kuten tähkäsääskien ja kahukärpästen esiintyminen demonstraatiolohkoilla vastasi viljapeltojen yleistä tilannetta. Tuhoeläimiä esiintyi M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 22

vain satunnaisesti, ja niiden torjuntatarve oli varsin vähäinen. Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan alueiden demonstraatiotiloilla ei toteutettu tuhohyönteisten torjuntaa 2012. Uudellamaalla tuomikirvojen torjuntaruiskutuksia tehtiin kahdella demonstraatiolohkolla, joista vain toisella kirvamäärät laskivat ruiskutuksen seurauksena. Jatkotutkimusta kaivataan tähkä- ja vehnäsääsken merkityksen selvittämiseksi nykyaikaisessa viljan viljelyssä. Rikkakasvien torjunta Rikkakasvien määrä eri viljalohkoilla vaihteli voimakkaasti, mikä on tyypillistä ja perustuu ensisijaisesti kullekin pellolle ominaiseen rikkakasvien siemenpankkiin, lohkon maalajiominaisuuksiin ja välillisesti myös taimettumista edeltäviin ja sen aikaisiin sääoloihin. Kaikilla viljalohkoilla rikkakasvit torjuttiin kemiallisesti. Viljelijä hankkii tavallisimmin kasvinsuojeluaineensa jo alkuvuodesta. Oikean ainevalinnan kannalta on keskeistä, että viljelijä tuntee lohkojensa valtarikkakasvit. Tässä keskeisenä apuna ovat lohkokohtaiset muistiinpanot menneiltä kasvukausilta ja merkinnät aiemmin tehtyjen ruiskutusten tehokkuudesta. Kasvinsuojeluaineresistenssin ennaltaehkäisemiseksi on keskeistä peräkkäisinä vuosina vaihdella valmisteita eri vaikutustavan omaavien valmisteiden kesken. Kasvitautien torjunta Viljojen kasvitautien torjuntatarpeen arvioimiseksi demonstraatiotiloilla testattiin kynnysarvojen ja ennustemallien toimivuutta. Maantieteellisesti ja ilmastollisesti eri ympäristöissä tehdyt testaukset antoivat arvokasta tietoa molempien IPM -menetelmien vahvuuksista ja heikkouksista. Kasvitautipaineet vaihtelivat runsaasti johtuen kolmeen vuoteen mahtuvista hyvin erilaisista sääoloista sekä demonstraatiolohkojen viljelymenetelmistä (lajike, muokkaus, esikasvi). Molempien demonstraatioiden toteutus perustui lohkolta kerättyihin kasvinäytteisiin ja niistä tehtyihin kasvitautihavaintoihin. Pääsääntöisesti kaikki näytteenotot toteutuivat ensimmäisten harjoituskierrosten jälkeen hyvin. Yksiselitteiset hyvin yksityiskohtaiset ohjeet sekä menetelmiä selkeyttävät kuvat osoittautuivat tärkeiksi, kun toteuttajia on monia. Työläintä oli näytteiden analysointi. Kasvitautihavainnot ja niiden etenemisen seuranta on osa IPM -menetelmien kehitystyötä mutta viljelijän työkaluksi ne ovat hyvin työläitä. Viljelijöiltä saatiin erittäin hyödyllistä palautetta menetelmien toimivuudesta ja kiinnostavuudesta. Ennustemallit osoittautuivat kynnysarvoja paremmaksi työvälineeksi kasvitautien torjuntatarpeen ennakointiin. M a a - j a e l i n t a r v i k e t a l o u d e n t u t k i m u s k e s k u s 23