Pest Control Thresholds a Summary Review in English

Transkriptio

1 Pest Control Thresholds a Summary Review in English The control threshold values were reviewed disease by disease and crop by crop. Control of Insect Pests Aphids, wheat midge and frit flies The insect pests are monitored with yellow sticky traps or by field observations. If the control threshold is reached, it s time to spray. In Finland the insecticide assortment is quite small, and only pyrethroids are available. Alpha-cypermethrin is selected as a demonstrative model insecticide. Aphids are the most likely insect pests and are thus regularly monitored; others only if needed. Control of Diseases Low quality seeds are an important source of disease infection. Thus there are thresholds for seed diseases, and seed dressing is quite an usual way in prevention of these diseases. Monitoring is needed also during the growing season. Monitoring time and intensity depends on crop selection (sort, variety) and is time-dependent. There are several fungicides to control the diseases. Control of Weeds In general, weed management is done yearly. Weeds can inflict significant losses and are mainly managed chemically. Anyhow, it is possible to reduce the amount of weeds mechanically, e.g. by crop rotation and soil management. Weed monitoring is done mainly to make a favourable herbicide choice, while no control thresholds exists (except for wild oat, being zero). Monitoring is visual, and weed samples are taken mainly for in research purposes and, in PesticideLife, to strengthen the demonstration results. LIFE08 ENV/FIN/

2 Tuhoeläinten torjunta Jarmo Ketola, Erja Huusela-Veistola Kirvat Torjuntakynnys ylittyy, kun tuomikirvoja on oras/pensomisvaiheessa joka viidennessä viljakasvissa. Korrenkasvuvaiheessa kynnys on yli 5 kirvaa ja viljan tultua tähkälle yli 10 kirvaa kortta kohti. Tähkälle tulon aikaan enää harvemmin suositellaan kemiallista torjuntaa. Kirvojen torjunta on aiheellista erityisesti, jos kirvojen tiedetään levittävän virusta. Tämä on todennäköisintä silloin, kun kirvat siirtyvät varhain viljan oraalle. Kirvojen/kasvien virustestaus on kallista. Näytteitä tulisi olla kerralla useita (kymmeniä/levy), jotta se olisi järkevää/kannattavaa. Markkinoilta jo poistunut Pirimor jätti hyötyhyönteiset henkiin, Mavrik jättää pölyttäjät. Käytössä olevat pyretroidit ovat valikoimattomia. Niillä ei ole viljoilla kuitenkaan käytön rajoituksia. Alfasypermetriinivalmisteet (Fastac/Kestac) ovat hankkeessa esimerkki-insektisideinä. Liimapyydysten käyttö vaatii niiden vaihtamisen kerran viikossa sekä hyönteisten nopean tunnistamisen. Liimapyydysten käyttö on mahdollista viljan orasvaiheelta korrenkasvun alkuun. Vehnän tähkäsääski Tähkäsääskeä esiintyy sekä vehnällä että ohralla, mutta ohralta sitä ei yleensä torjuta. Tähkäsääsken aiheuttama vioitusriski on suurin tähkän tullessa ulos (alkaen BBCH 43-55). Kelta-ansat eivät sovellu hyvin tähkäsääsken toteamiseen vaan sääsket havainnoidaan visuaalisesti kasvustosta. Tähkäsääsken torjuntakynnys on 1 sääski 6-7 tähkää kohden. Kahukärpänen Pahimmat vahingot kahukärpänen voi aiheuttaa aikaisin kylvetyillä syysviljoilla. Se voi aiheuttaa harmia myös kevätviljoissa, jos kylvö tapahtuu myöhään esim. suorakylvön tai viivästetyn kylvön (rikkakasvien torjunta) vuoksi. Karkea torjunnan kynnysarvo ylittyy, jos kelta-ansan puolikkaaseen tarttuu yli viisi kahukärpästä vuorokaudessa. Torjuntaa kannattaa tällöin harkita aikaisin kylvetyillä syysviljakasvustoilla viljan 1,5 2 -lehtivaiheessa. Näytteet ja havainnot Tuhohyönteisiä seurataan kelta-ansoilla orastumisesta tähkälletuloon saakka. Ansat vaihdetaan viikoittain. Jos kirvariski on ilmeinen, tarkemmat havainnot tehdään alkaen BBCH aina tähkälle tuloon saakka. Tähkäsääsket havainnoidaan tähkän esilletulosta (BBCH 43-55) aina kukinnan alkuun saakka. Muita havaintoja tehdään tuhoeläinten esiintymisen ja mahdollisen torjunnan perusteella erikseen päätettynä. LIFE08 ENV/FIN/

3 Kasvitautien torjunta Ulla Heinonen, Marja Jalli, Peppi Laine Kynnysarvot siemenessä Eviralla on käytössä siementarkastuksen yhteydessä annettavat kynnysarvot: OHRA Ohran lentonoen raja-arvot: Annettu ohje/määräys < 0.3 % saastuneita siemeniä ei huomauttamista % saastuneita siemeniä peittaussuositus 1.0 % tai enemmän saastuneita markkinointi sallittu ainoastaan lentonokeen tehoavalla aineella peitattuna Ohran viirutauti ja siemenlevintäinen verkkolaikku: jos tartunta 5 % tai enemmän, suositellaan peittausta. KAURA Kaurannoki määritetään laboratoriossa kaikista lajikkeista kaikista perussiemenluokista (B1, B2 ja B3). Kauranoen raja-arvot Annettu ohje/määräys < 1000 itiötä/g siemeniä ei huomauttamista peittaussuositus > markkinointi sallittu ainoastaan nokitauteihin tehoavalla aineella peitattuna VEHNÄ Haisunokea ei saa esiintyä lainkaan. Tarvittaessa (oireiden esiintyessä) voidaan herbisidin kanssa antaa jaettu fungisidikäsittely pienellä (1/2) annoksella. Aikainen ruiskutus saattaa olla tarpeen monokulttuurilohkoilla, erityisesti kevennetyssä muokkauksessa, sekä käytettäessä peittaamatonta siementä. Jaettu fungisidikäsittely pienellä annoksella voi kuitenkin lisätä resistenssiriskiä. Kertaruiskutus tehdään tarpeen mukaan kevätvehnällä tähkälletulovaiheessa ja ohralla ja kauralla lippulehtivaiheessa. Kynnysarvot kasvustossa Viljojen kasvitaudeille on vaikea antaa tarkkoja torjuntakynnysarvoja, sillä taudin kehittyminen on sidoksissa sekä edeltäneisiin että tuleviin sääoloihin. Kemiallisen torjunnan tarpeellisuutta pohdittaessa on otettava huomioon lohkon viljelyhistoria (hyvä viljelykierto vai monokulttuuri), lajikkeen taudinkestävyys, muokkaustapa, odotettavissa oleva sato ja kasvuston kunto (tiheä vai harva). ProAgrian Peltokasvien kasvinsuojelu -oppaan (Peltonen, 2008) mukaan torjuntakynnys ylitetään kevätvehnän lehtilaikkutautien kohdalla korrenkasvuvaiheessa (BBCH 30 37), kun kolmanneksi ylimmällä lehdellä on laikkuja yli 5 % lehden pinta-alasta TAI tähkälletulovaiheessa (BBCH 45 51), kun joka viidennessä kasvissa on laikkuja yli 5 % lehden pinta-alasta kolmanneksi ylimmällä lehdellä. Ohran tautien kohdalla torjuntakynnys ylitetään, kun ohranverkkolaikkua esiintyy korrenkasvuvaiheessa kolmanneksi ylimmällä lehdellä yli 5 % lehden pinta-alasta TAI lippulehtitähkälletulovaiheessa yli 5 % kolmannen lehden pinta-alasta joka kasvissa. Rengaslaikun torjuntakynnys ylittyy, mikäli korrenkasvuvaiheesta tähkälletuloon kolmanneksi ylimmällä lehdellä on laikkuja yli 5 % lehden pinta-alasta joka kasvissa. LIFE08 ENV/FIN/

4 Kauranlehtilaikku ylittää torjuntakynnyksen, mikäli kolmanneksi ylimmällä lehdellä on laikkuja yli 5 % lehden pinta-alasta joka kolmannessa kasvissa. ProAgrian Peltokasvien kasvinsuojelu -oppaan taudin määrään perustuvat torjuntakynnykset vaativat taudin määrän täyttymisen lisäksi, että kasvusto on rehevä ja sato-odotus on korkea, odotettavissa on sateinen sää ja viljelyssä on käytössä altis lajike. MTT:n kokeissa on saatu tilastollisesti merkittävää sadonlisää viljoilla, jos ruiskutushetkellä (vehnällä tähkälletulovaihe ja ohralla lippulehtivaihe, käytetty täyttä käyttömäärää) kasvustossa on havaittu lehtilaikkutautien oireita vähintään 1-2 laikkua joka toisessa kasvissa (Laine ym. 2008). Sekä ProAgrian että MTT:n mukaiset torjuntakynnysarvot tarkoittavat samansuuruista taudin määrää, vaikka ne on ilmaistu eri tavalla (määritelmiä verrattu NIAB:n asteikkoon, tarkoittaen taudin peittävän 0,5-1 % koko kasvin pinta-alasta). Tähkälletulo/lippulehtivaiheen ruiskutuksen tarpeellisuutta arvioitaessa voi käyttää kumpaa tahansa itselle sopivalta tuntemaansa taudin määrän arviointitapaa. Marja Jalli, MTT LIFE08 ENV/FIN/

5 Rikkakasvien torjunta Heikki Jalli, Jukka Salonen, Sanni Junnila Tausta Rikkakasvien aiheuttamat tappiot kasvintuotannossa voivat olla merkittäviä. Sadon laadullisia ja määrällisiä tappioita voidaan ehkäistä torjumalla rikkakasvit joko kemiallisesti tai mekaanisesti. Rikkakasvien menestymistä voidaan rajoittaa myös monin viljelytoimin kuten ojituksella, kalkituksella, kylvöajan valinnalla, kylvötiheydellä ja lannoitemäärällä, jotka voidaan optimoida viljelykasvin parhaaksi. Onnistuneessa torjunnassa keskeisiä elementtejä ovat rikkakasvien tunnistaminen sekä valmisteen, annoksen ja optimiruiskutusajankohdan valitseminen. Rikkakasvien torjunnan tarpeellisuutta ja hyötyjä voidaan arvioida kunakin kasvukautena erikseen. Parempaan tulokseen kuitenkin päästään, jos tilanne hahmotetaan useamman vuoden jaksolle ottaen huomioon tulevien vuosien viljelykierto, rikkakasvien haitallisuus eri viljelykasveille ja mahdollisuudet torjua rikkakasveja niiden kasvustoista. Rikkasiemenpankin karttuminen jonakin vuonna aiheuttaa harmia monena tulevana kasvukautena. Rikkakasvien torjunnan tarve on arvioitava hyvin varhain viljelykasvin alkukehityksen vaiheessa, koska torjunta on ajoitettava tähän vaiheeseen. Esimerkiksi kevätviljojen rikkakasvit on torjuttava viimeistään viljan pensomisvaiheessa, joka ajallisesti asettuu Etelä-Suomessa ennen juhannusta. Viljelykasvin ja rikkakasvien välinen kilpailutilanne on käynnissä koko kesän ajan aina sadonkorjuuseen asti. Kasvu- ja sääolot, joita ei voi noin pitkälle ajanjaksolle luotettavasti ennustaa, ratkaisevat lopulta rikkakasveista aiheutuvan haitan. Hankkeessa esimerkkiherbisidinä on glyfosaatti. Ei tarkkoja kynnysarvoja Tarkkoja ja luotettavia torjuntahetken kynnysarvoja ei esimerkiksi kevätviljojen rikkakasvien torjuntaan ole olemassa. Tutkimuksissa jälkikäteen arvioidut kannattavan kemiallisen torjunnan kynnysarvot ovat kevätviljoilla useimmiten asettuneet haarukkaan rikkakasvia neliömetrillä. Syysviljoilla rikkakasvien määrän lisäksi on arvioitava viljelykasvin kunto (rehevyys, aukkoisuus) talvehtimisen jäljiltä. Torjunnan tarve ja kannattavuus voidaan arvioida myös kasvustossa yleisimpinä ja runsaimpina esiintyvien rikkakasvilajien perusteella. Esimerkiksi jauhosavikka, pillikkeet, linnunkaali ja peltomatara tuottavat kasvutilaa saadessaan runsaasti biomassaa, kun taas esimerkiksi matalakasvuisista pelto-orvokeista, peipeistä tai kylänurmikasta harvemmin on suurta haittaa viljan sadontuotolle. Syysviljoilla saunakukka on yleisin satotappioiden aiheuttaja. Heikommin kilpailevilla viljelykasveilla kuten sokerijuurikkaalla tai vihanneskasveilla lähes mikä tahansa rikkakasvilaji voi tuottaa merkittäviä tappioita. Monivuotiset rikkakasvit, kuten juolavehnä, pelto-ohdake ja peltovalvatti, kasvavat usein laikkuina aiheuttaen pienillä aloilla jopa 100 % satotappiot tiheänä kasvaessaan. Näiden lajien ilmaantuessa pellolle kannattaa ryhtyä torjuntatoimiin heti ensimmäisten laikkujen ilmaannuttua. Monivuotisten lajien tehokas torjunta pitää tilanteen hallinnassa useita vuosia eteenpäin. Nopeaa reagointia vaatii myös hukkakauran onnistunut torjunta. Hukkakauran torjuntakynnys on lakisääteisesti asetettu tasolle 1 kpl/m 2, tai oikeastaan tasolle nolla, eli jokainen havaittu yksilö on torjuttava viljelyksiltä. Saastunnan alkuvaiheessa tämä onnistuu huolellisen tarkkailun ja kitkennän keinoin. LIFE08 ENV/FIN/

6 Torjunnan taloudellisuutta pohdittaessa on otettava huomioon odotettavissa oleva satotaso, sadosta saatava hinta laatuhyvityksineen ja verrattava niitä oletettuun torjunnan tehoon ja satovaikutukseen sekä torjunnasta aiheutuviin kustannuksiin. Viljapeltojen rikkakasvintorjunnan ainekustannus on luokkaa /ha ja sen päälle kone- ja työkustannukset, jotka on katettava sadonlisällä. Lajiston tunnistus ja haitallisimpiin lajeihin hyvin tehoavan valmisteen valinta ja annostus johtavat yleensä parhaimpaan lopputulokseen, niin taloudellisesti kuin pitkäaikaisvaikutukset huomioon ottaen. Pykälää parempaan taloudelliseen tulokseen päästäisiin, jos peltolohkon eri osien rikkakasvitilanne, erityisesti monivuotisten lajien osalta, osattaisiin arvioida ja kohdentaa torjunta vain sinne, missä rikkakasveja kasvaa runsaasti. Näytteet ja havainnot Ennen ruiskutusta rikkakasveista tehdään visuaaliset havainnot, rikkakasvinäytteet otetaan noin 1 kk ruiskutuksesta ja visuaalinen havainto tehdään vielä ennen puintia. Heikki Jalli, MTT LIFE08 ENV/FIN/