PesticideLife. Kasvinsuojeluaineiden ympäristöriskien vähentäminen pohjoisissa oloissa LIFE08 ENV/FIN/000604

Transkriptio

1 PesticideLife Kasvinsuojeluaineiden ympäristöriskien vähentäminen pohjoisissa oloissa LIFE08 ENV/FIN/000604

2 1 Johdanto Kasvinsuojelua pohjoisissa äärioloissa Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön lainsäädännöllinen tausta IPM osa kestävää kasvintuotantoa Hankkeen tavoitteet 2 Menetelmät Integroidun torjunnan menetelmien testaamista ja kehittämistä yhdessä viljelijöiden kanssa Kasvinsuojeluaineiden ympäristöriskien mittaaminen Verkostoituminen ja tiedon jakaminen 3 Tulokset Demonstraatiot IPM menetelmien käytöstä viljan viljelyssä Yhteistyöverkostot Viestintä Uudet tuotteet ja sovellukset 4 Yhteistyöllä kohti kestävää kasvinsuojelua Kasvinsuojelua pohjoisissa äärioloissa Suomi on maailman pohjoisimpia maatalousmaita. Suomen pinta-alasta maatalousmaata on 6 % ja vesistöjä noin 9 %. Kasvukausi on lyhyt ja intensiivinen. Kesällä valoa riittää lähes ympäri vuorokauden ja kasvit kehittyvät nopeasti. Käytössä ovat pohjoisiin olosuhteisiin jalostetut kasvilajikkeet. Kasvintuhoojien lajilista on verrattain lyhyt ja kasvinsuojeluaineiden myynti on Keski-Euroopan tasoa vähäisempää. Suomen sijainti merellisen ja mantereisen ilmaston rajalla aiheuttaa suuria ja nopeita sään vaihteluita. Kasvintuhoojia ei useinkaan voi torjua optimaalisissa olosuhteissa, ja yllättävät sään muutokset vaikuttavat torjuntatehoon. Kylmistä talvista johtuen kemikaalien hajoaminen ympäristössä voi olla hidasta ja niiden ympäristövaikutukset yllättäviä. Lisähaastetta tulevaisuuden kasvinsuojeluun tuo ennustettu ilmastonmuutos. Lämpenevä ilmasto voi tuoda uusia ja yllättäviä riskejä, kuten meillä ennen menestymättömiä kasvintuhoojia, mikä puolestaan saattaa lisätä torjuntatarvetta. Sateisuuden lisääntyessä myös riski kasvinsuojeluaineiden huuhtoutumisesta vesistöihin kasvaa. Kuva 1. Suomen pinta- ja pohjavesialueet sekä hankkeen demonstraatiolohkojen sijainti. 2

3 Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön lainsäädännöllinen tausta Euroopan unionin tasolla poliittiset päättäjät ovat arvioineet, että kasvinsuojeluaineiden käyttö ei ole kestävällä pohjalla. Vuonna 2006 laaditun Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaisen strategian tavoitteena on vähentää kasvinsuojeluaineista ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheutuvia haittoja ja pyrkiä vähentämään riippuvuutta kasvinsuojeluaineiden käytöstä. Direktiivi kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi toteuttaa strategian tavoitteita. Tämä puitedirektiivi edellyttää, että kaikessa ammattimaisessa viljelyssä on sovellettava integroidun kasvinsuojelun yleisiä periaatteita vuodesta 2014 alkaen. Direktiivi edellytti EU:n jäsenmailta kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön kansallisen toimintaohjelman (NAP=National Action Plan) laatimista. Suomessa NAP otettiin käyttöön marraskuussa vuonna Euroopan unionin kasvinsuojeluainepolitiikan uudistukset vietiin Suomen kansalliseen kasvinsuojeluainelainsäädäntöön, ja vuonna 2012 voimaan tullut uusi kasvinsuojeluainelaki asetuksineen tavoittelee entistä kestävämpää kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Lakia täsmentävät mm. asetukset integroidun torjunnan, eli IPM:n, yleisistä periaatteista sekä koulutusohjelmasta. IPM osa kestävää kasvintuotantoa Kasvinsuojelu on tärkeä osa kasvintuotannon onnistumista. Integroidussa kasvinsuojelussa yhdistetään eri menetelmiä kasvintuhoojien lisääntymisen rajoittamiseksi ja niiden torjumiseksi niin, että toiminta on taloudellisesti kannattavaa. Ensisijaisia ovat ennaltaehkäisevät menetelmät, kuten viljelykierto, taudinkestävät lajikkeet ja maan muokkausmenetelmät. Kasvintuhoojia torjuttaessa etusijalla ovat biologiset, fysikaaliset ja mekaaniset torjuntatoimet silloin, kun sellaisia on taloudellisesti kestävällä tavalla mahdollisuus toteuttaa. Kemiallinen kasvinsuojelu on vasta viimesijainen torjuntakeino. Silloin kasvintuhoojat torjutaan todetun tarpeen mukaisesti tarkkailua, ennustemenetelmiä ja kynnysarvoja hyödyntäen. Integroidussa kasvinsuojelussa valitaan ympäristön kannalta turvallisin valmiste silloin, kun se on mahdollista ja käytetään valmistetta vain se määrä, joka tarvitaan riittävän tehon saamiseksi. Tavoitteena on huolehtia kasvin terveydestä ja tuottaa hyvä ja korkealaatuinen sato. Samalla huomioidaan kasvinsuojeluainekestävyyden ennaltaehkäisy ja estetään kasvinsuojeluaineita joutumasta muualle ympäristöön, kuten vesistöihin. Hankkeen tavoitteet PesticideLife-hankkeen tavoitteena oli kehittää ja testata IPM-menetelmiä ja torjunnan kynnysarvoja viljan viljelyssä yhdessä viljelijöiden kanssa sekä tuottaa ja välittää tietoa IPM:stä ja sen soveltamisesta niin kansallisesti kuin pohjoisella viljelyvyöhykkeellä, joka käsittää Pohjoismaat ja Baltian maat. Tavoitteena oli hyödyntää ja kehittää monipuolisesti kasvinsuojelualan toimijoiden välisiä yhteistyöverkostoja ja soveltaa NAPin periaatteita viljantuotannossa. Yhdessä hankkeen työpaketissa tavoiteltiin uutta menettelytapaa kasvinsuojeluaineiden käytön aiheuttamien ympäristöriskien ja -vaikutusten mittaamiseksi. 3

4 Integroidun torjunnan menetelmien testaamista ja kehittämistä yhdessä viljelijöiden kanssa PesticideLife on demonstraatiohanke, jossa integroidun kasvinsuojelun menetelmiä testattiin vuosina yhteensä 9 viljatilalla kaikkiaan 77 viljalohkolla. Tilat sijaitsivat Etelä-Pohjanmaalla, Lounais-Hämeessä ja Läntisellä Uudellamaalla. Valituilla lohkoilla kasvatettiin kevätviljojen eli ohran, kauran ja kevätvehnän lisäksi syysvehnää ja ruista. Viljelijöiden kanssa yhteistyössä laadittiin lista keskeisistä IPM-toimenpiteistä. Viljelijä valitsi niistä vähintään kolme lohkoillaan testattaviksi. Valittavista kasvukauden aikaisista toimenpiteistä tärkeimpiä olivat kynnysarvot, kasvitauti- ja kirvaennusteet, torjuntaikkunoiden käyttö, kasvinsuojeluaineresistenssin ehkäiseminen, tarkkailukirjanpito ja kasvintuhoojien tunnistaminen. Ei-kemialliset kasvinsuojelumenetelmät ovat toistaiseksi viljanviljelyssä harvinaisia, joten toimenpiteissä keskityttiin ennaltaehkäiseviin menetelmiin ja kemiallisen kasvinsuojelun tarpeenmukaisuuden toteamiseen tarkkailun avulla. Hankkeessa testattiin myös WisuEnnuste -kasvitautimallin toimivuutta ja luotettavuutta 27 ohra- tai vehnälohkolla. Kasvitautimalli ennustaa ohran verkkolaikun sekä vehnän piste- ja ruskolaikun esiintymisen todennäköisyyttä. Tilastotiede Potentiaalinen vaikutus tuotantoketjussa Viljakasvi Vesistöjen läheisyys Viljelytekniikka Maaperätiedot Vertikaaliset vaikutukset Viljelytapa (IPM, luomu) Ekotoksinen ympäristövaikutus HAIR -riskiindikaattorit Kasvinsuojeluaineiden käyttö Horisont aaliset vaik utukset Riskiviestintätä Potentiaalinen riski ympär istössä Kuva 2. Menettelytapa, jolla voidaan mitata kasvinsuojeluaineiden käytön ympäristöriskejä ja IPM:n kehittymistä. Viljalohkoilla tarkkailtiin tuhoeläinten, kasvitautien ja rikkakasvien esiintymistä. Sadon määrä ja laatu mitattiin. Tuhoeläinten esiintymistä tarkkailtiin kelta-ansoin. Kasvikohtaiset tuomikirva- ja tähkäsääskilaskennat tehtiin kahdesti kynnysarvojen määrittämiseksi. Kasvitautien esiintymistä havainnoitiin kolmesti kasvukaudessa. Torjuntatoimenpiteet pyrittiin toteuttamaan lohkokohtaisesti todetun tarpeen mukaan. Rikkakasvit laskettiin lajeittain neliön alalta kolmeen kertaan: ennen rikkakasviruiskutusta, noin kuukausi ruiskutuksen jälkeen sekä juuri ennen sadonkorjuuta. Rikkakasvit torjuttiin kemiallisesti jokaiselta viljalohkolta ja torjunta-aine, annos ja aika pyrittiin sovittamaan rikkakasvilajiston, rikkakasvien määrän sekä ruiskutusolosuhteiden mukaan. Sato korjattiin sekä käsittelemättömältä että käsitellyiltä vilja-aloilta. Hehtaarisadon (sato kg/ha) lisäksi määritettiin 1000 siemenen paino sekä hehtolitrapaino. Viljalohkoilta kerättiin tulosten analysointia ja raportointia varten myös muita tietoja, esimerkiksi tietoa esikasveista, muokkauksesta ja lannoituksesta. Kasvinsuojeluaineiden ympäristöriskien mittaaminen Hankkeessa kehitettiin uusi menettelytapa kasvinsuojeluaineiden käytön aiheuttamien ympäristöriskien mittaamiseen. Aineistona käytettiin suomalaisilta viljanviljelijöiltä peräisin olevia kasvinsuojeluaineiden käyttötietoja vuodelta Tiedot oli koonnut Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike pilottiaineistona valmistautuessaan Suomen viranomaisena EU:n tilastoasetuksen edellyttämään kasvinsuojeluaineiden käytön seurantaan. Menettelytapa sisältää kaksi mallia (Kuva 2). Kasvinsuojeluaineiden käytön aiheuttamia alueellisia ympäristöriskejä mitattiin HAIR (HArmonised environmental Indicators for pesticide Risk) -riski-indikaattoreilla. HAIR malli on kehitetty EU:ssa kasvinsuojeluaineiden ympäristölle ja ihmisille aiheuttamien riskien tutkimiseksi. Toinen malli on elinkaariarvioinnin (LCA= life cycle assessment) ekotoksinen ympäristövaikutusluokka. Verkostoituminen ja tiedon jakaminen Viljelijöiden kanssa yhdessä asioista keskustellen heitä pyrittiin auttamaan IPM -menetelmien käyttöönotossa. Pellonpiennartapahtumia järjestämällä pyrittiin vuorovaikutteisuuteen ja yhteiseen oppimiseen. Tietoa IPM:n soveltamisesta kerättiin ja välitettiin sähköisten ja painettujen julkaisujen avulla sekä maatalousalan tapahtumissa. 4

5 Demonstraatiot IPM menetelmien käytöstä viljan viljelyssä Kolmen tutkimusvuoden aikana vuosittaiset sääolot vaihtelivat suuresti ja alueidenkin välillä oli eroja lämpö- ja kosteusoloissa. Kasvukaudet 2010 ja 2011 olivat helteisiä ja kuivia ja syksyt sadonkorjuun kannalta suotuisia. Kasvukausi 2012 oli lämpöoloiltaan keskimääräinen, mutta syksy oli erittäin sateinen. Kovin kuivat tai märät olosuhteet vähensivät kauppakelpoisen sadon osuutta. Kaikki viljalohkot yhtä lukuun ottamatta saatiin kuitenkin korjattua. Tuhoeläinten torjunta Tuhoeläinten määrä oli tutkimusvuosina vähäinen. Suomessa tuhoeläinkannat vaihtelevat voimakkaasti sekä alueellisesti että eri vuosina. Vaikka tähkäsääskiä ei esiintynyt yli torjuntakynnyksen yhdelläkään vehnälohkolla, ensimmäisenä tutkimusvuonna viljelijät torjuivat niitä silti kemiallisesti neljältä vehnälohkolta. Kirvojen torjuntakynnys ylittyi vain muutamilla Uudenmaan alueen kevätviljalohkoilla, joista jokunen myös ruiskutettiin. Vuosittain MTT:llä tehtävä tuomikirvaennuste kertoo kotimaisen kannan suuruuden, mutta sääolot vaikuttavat kirvojen siirtymiseen viljoille. Kirvoja saapuu vuosittain myös kaukokulkeumana. Lohkokohtaisella tarkkailulla on tärkeä rooli tuhoeläinten havainnoinnissa. Tähkäsääskien rutiininomaisista ruiskutuksista luovuttiin demonstraatiotiloilla. Kasvitautien torjunta Kasvitautien esiintymisrunsaudessa oli suurta vaihtelua eri havaintolohkojen välillä. Sekä sääolosuhteet että viljelytoimet vaikuttivat kasvitautien määrään. Kasvitauteja esiintyi runsaimmin yksipuolisessa viljelykierrossa sekä suorakylvössä. Yleisimmät taudit olivat ohralla verkkolaikku ja vehnällä pistelaikku ja ruskolaikku. Lajikkeen merkitys oli suuri. Taudinalttiiden ohralajikkeiden sadot olivat jopa 1500 kg/ha matalammat kuin kestävien lajikkeiden. Torjuntakynnys ylittyi noin 40 %:lla lohkoista. Noin 85 % lohkoilla tehdyistä kasvitautiruiskutuksista oli tarpeenmukaisia. Hankkeessa testattu ja edelleen kehitetty kasvitautien ennustemalli todettiin toimivaksi työkaluksi viljojen lehtilaikkutautiriskin arvioimiseksi. Rikkakasvien torjunta Kaikilta viljalohkoilta rikkakasvit torjuttiin kemiallisesti. Rikkakasvien kasvinsuojeluainekestävyyden ennaltaehkäisy huomioitiin kiitettävästi tutkimuksen edetessä. Viljelijät oppivat käyttämään vaihtoehtoisia valmisteita ruiskutuksissaan. Kun ensimmäisenä tutkimusvuonna tiettyä tehoaineryhmää kestävä pihatähtimö olisi tullut torjutuksi vain parilla viljalohkolla, kolmantena hankevuonna jo yli 60 % ruiskutuksista olisi hävittänyt sen. Hankkeessa saatuihin tuloksiin perustuen (Kuva 3) todettiin, että rikkakasvien kemiallisen torjunnan taloudellinen kynnysarvo riippuu vahvasti viljan hinnasta. Kynnetyillä ja suorakylvetyillä viljalohkoilla runsastuivat eri rikkakasvilajit, mikä on tärkeä huomioida herbisidiä valittaessa. Viljasadon määrä ja laatu Sekä kasvitautien että rikkakasvien kemiallinen torjunta lisäsi sadon määrää miltei poikkeuksetta, keskimäärin eri viljalajeilla 9-12 %. Kasvitautien torjunta paransi sadon laatua enemmän kuin rikkakasvien torjuntakäsittely. Kasvitautien torjunta lisäsi viljasatoa usein merkitsevästi, vaikka asetettu torjuntakynnys jäikin saavuttamatta. Kuuman kesän 2011 sadoissa hehtolitrapainot jäivät usein alhaisiksi, eivätkä ylempien laatuluokkien vastaanottovaatimukset täyttyneet. Kasvitautien torjunnan seurauksena vilja saatiin usein myytyä korkeammassa laatuluokassa. Kasvunsääteitä käytettiin tankkiseoksena kasvitautien tai rikkakasvien torjunta-aineen kanssa yllättävän runsaasti, Etelä-Pohjanmaalla noin 70 %:ssa kaikista ruiskutuksista, Uudellamaalla noin 60 %:lla rikkakasviruiskutuksista ja Hämeessä kolmasosalla kaikista ruiskutuksista. Kasvunsääteiden vaikutusta ei demonstraatioissa mitattu erikseen, mutta osa satovaikutuksista selittynee kasvunsääteen käytöllä. Kuva 3. Rikkakasvien runsauden vaikutus rikkakasvien torjunta-aineella saatavaan viljasadon lisäykseen. Kuvaan on merkitty torjuntakäsittelyn satovaste. *Ohran hinta kesäkuussa 2010, **Ohran hinta joulukuussa

6 Demonstraatioiden onnistuminen Viljelijät toteuttivat laatimansa kasvinsuojelusuunnitelmat vuosittain kolmella lohkollaan. Kaikki torjuntakäsittelyt eivät aina noudattaneet tarkkailun tuloksia tai optimaalisia aikatauluja. Joillakin lohkoilla ei myöskään tehty tarpeenmukaista tautien tai kirvojen torjuntaa. Kasvintuhoojien runsauden seurannan ja tehtyjen kasvinsuojelutoimien tehokkuuden mittaamisen avulla pystyttiin määrittämään toimenpiteiden hyöty ja kannattavuus jälkikäteen, ja voitiin oppia menneestä. Havaintojen teko toteutetuilla tavoilla osoittautui usein työlääksi ja liikaa aikaa vieväksi viljelijälle. Kasvitautien ja tuhoeläinten kynnysarvoja muokattiin demonstraatiovuosien kuluessa käytäntöön paremmin sopiviksi. Niitä on tarpeen edelleen muokata ja ohjeita selkiyttää. Hankevuosien aikana tuhohyönteisten määrä tutkimusalueilla oli vähäinen, joten tutkimusaineistoa kynnysarvojen toimivuudesta ei saatu. Ammattitaitoiset demonstraatioviljelijät kokivat, että testatut menetelmät olivat heille tuttuja ja ne ovat olleet käytössä pääosin jo vuosia. Kuitenkin IPM on käsitteenä syventynyt ja se ymmärretään ideologiana. IPM-periaatteisiin sitoutuneet viljelijät muuttivat hankkeen kuluessa kasvinsuojelutoimiaan IPM:n suuntaan. Rutiiniruiskutukset vähenivät ja kasvinsuojeluainekestävyyden ennaltaehkäisy otettiin huomioon ainevalinnoissa. perustettiin loppuvuodesta 2011 NJF:n IPM-työryhmä, joka järjesti kaksipäiväisen IPM-seminaarin Tallinnassa marraskuussa Seminaarissa oli osallistujia neljästätoista Euroopan maasta, ja siellä päivitettiin IPM-tietämys ja käyttöönoton vaihe erityisesti Pohjoismaiden ja Baltian maiden kesken. Viestintä Hanke järjesti kolmen kasvukauden aikana kaikilla kolmella tutkimusalueella pellonpiennartapahtumia, jotka keräsivät runsaasti yleisöä ja olivat tärkeitä tutkimuksen ja viljelijöiden välisessä tiedonsiirrossa. Hanketta esiteltiin useissa kotimaisissa näyttelyissä, sekä kotimaisissa ja kansainvälisissä seminaareissa. PesticideLife osallistui EU:n LIFE hankkeiden vuosittaiseen Green Week -konferenssiin Brysselissä vuosina 2012 ja Hankkeen internetsivuilla on ollut runsaasti kävijöitä. Sivut löytyvät myös englanniksi ja ruotsiksi. Ajankohtaisia asioita on päivitetty myös hankkeen Facebook-sivuille ja Blogi on toiminut vaihtoehtoisena verkkoviestintäkanavana, jossa voi Facebookia laajemmin keskustella ajankohtaisista IPM-asioista. Hanke on tuottanut kuusi MTT-raportti- julkaisusarjassa ilmestynyttä raporttia, kymmeniä postereita ja useita muita julkaisuja. Nämä löytyvät sähköisessä muodossa hankkeen kotisivuilta. Hanke on myös tuottanut kolme opetusvideota, joissa käsitellään IPM:n yleisiä periaatteita ja näiden mukaisia kasvintuhoojakohtaisia torjuntaohjeita viljatiloilla. Uudet tuotteet ja sovellukset Suomessa kehitettyä uutta kasvitautiennustemallia on validoitu kaikkina kolmena kasvukautena hankkeen viljalohkoilla ja siten saatu arvokasta tietoa mallin toiminnasta ja luotettavuudesta. Vuoden 2007 pilottikyselyllä saatua kasvinsuojeluaineiden käyttötietoa viljantuotannossa käytettiin pohjana, kun mallinnettiin kasvinsuojeluaineiden ympäristöriskejä uudella menettelytavalla. EU:ssa kehitetyt HAIR riski-indikaattorit olivat ensimmäistä kertaa tutkimuskäytössä Suomessa ja ilmeisesti laajemminkin Euroopan alueella. Uusi menettelytapa on kuvattu hankkeen raportissa ja sitä voidaan edelleen kehittää viranomaiskäyttöön mittaamaan IPM:n käyttöönoton myötä toteutuvaa muutosta kasvinsuojeluaineiden käytön aiheuttamissa riskeissä. Yhteistyöverkostot Hanke verkostoitui aktiivisesti kasvinsuojelualan muiden toimijoiden kanssa. Useita hankkeen toimijoita oli laatimassa vuonna 2011 valmistunutta Suomen kansallista toimintaohjelmaa kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi. Yhteistyötä tehtiin MTT:n muiden IPM-hankkeiden ja omien hankekumppaneiden lisäksi esimerkiksi Berner OY:n, Raisio Yhtymän ja Kasvinsuojeluseura ry:n kanssa. Kumppaneista keskeisimpiä olivat kuitenkin demonstraatioviljelijät, jotka toteuttivat yhteistyössä tutkijoiden kanssa laatimansa kasvinsuojelusuunnitelmat omalla tilallaan. Viljelijäverkosto myös laajeni kolmen hankevuoden aikana, kun noin 30 vapaaehtoista viljelijää solmi hankkeen kanssa sopimuksen integroidun kasvinsuojelun menetelmien testaamisesta tilallaan jo ennen lain velvoittamaa ajankohtaa. Muiden kasvinsuojelualan hankkeiden kanssa on järjestetty yhteisiä seminaareja ja vierailtu koulutustapahtumissa ja alan näyttelyissä. Kansainvälisesti yhteistyön piiriä on laajennettu mm. pohjoismaisten maataloustutkijoiden järjestön (NJF, Nordic Association of Agricultural Scientist) ja Eurooppalaisen IPM-asiantuntijaverkoston ENDURE:n seminaareissa. Hankkeen aloitteesta Yhteistyössä puutarhasektorin IPM Apu -hankkeen kanssa PesticideLife on osallistunut IPM-portaalin kehitystyöhön. Tavoitteena on kehittää työkaluksi tietoalusta kaikkien keskeisten viljelykasvien kasvinsuojeluun liittyvän suunnittelun ja päätöksenteon tueksi. Hankkeen tuottamat MTT:n Raportti-sarjan julkaisut 20: Politiikkakatsaus kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä (julkaistu keväällä 2011, päivitetty syksyllä 2013) 105: How to measure the environmental risks from uses of plant protection products for achieving the IPM requirements and risk communication (englanniksi) 107: Integroitu kasvinsuojelu (IPM) ja riskienhallinta viljanviljelyssä 108: Integroitu kasvinsuojelu (IPM) viljatiloilla tuloksia PesticideLife hankkeesta 109: The management of fungicide resistance in cereals in Finland (englanniksi) 6

7 Kaikissa EU:n jäsenmaissa on keskeistä saada viljelijät omaksumaan integroidun kasvinsuojelun yleiset periaatteet. Viljelijöille on osoitettava toimintatavan konkreettiset hyödyt. Edellytettävien toimenpiteiden tulee olla helppokäyttöisiä ja taloudellisesti järkeviä. Kasvintuotannon taloudellisen kannattavuuden säilyttäminen ja lisääminen on yksi kehitystyön päätavoitteista. Taloudellisen kestävyyden ja ympäristökestävyyden kokonaisuutta voidaan testata vain tilatasolla viljelijöiden osaaminen hyödyntäen. Tässä tutkimuksessa käytetyt menetelmät eivät välttämättä suoraan sovellu kaikilla tiloilla käytettäviksi. Hankkeen tavoitteiden kannalta oli kuitenkin tärkeää saada kerätyksi riittävästi tietoa, jotta menetelmien toimivuutta voitiin testata. Tiedon tarve oli suuri, sillä IPM-menetelmien toimivuutta viljatiloilla ei ole aiemmin Suomessa tutkittu. osoittaa kuluttajalle tuotteiden alkuperä ja tuotantotapojen ekologinen ja eettinen kestävyys. IPM antaa eväitä kuluttajaviestintään ja varmuutta kohdata elintarvikkeiden laatuun ja maatalouden ympäristövaikutusten mittaamiseen kohdistuva viranomaisten valvonta. Kestävän kasvintuotannon ja -kasvinsuojelun perusta löytyy viljelykierrosta. Olennaista on keskittyä riskien ennaltaehkäisyyn. Vaihtelevissa ja yllättävissäkin olosuhteissa ennakoinnin ja hyvien viljelykäytäntöjen merkitys korostuu. Sää on merkittävä tekijä kasvinsuojelutoimien onnistumisessa. Ennakoidusta ilmastonmuutoksesta aiheutuvien riskien ja toisaalta valtakunnallisen NAP ohjelman toimeenpanon takia IPM-menetelmien kehitykseen on panostettava kaikilla tasoilla. Oikein toimiessaan viljelijä voi välttää turhat kustannukset, varmistaa sadon määrän ja tuotteiden laadun sekä turvata viljelytoimintansa jatkuvuuden kasvinsuojeluriskien kasvaessa. Kaikki alan toimijat tarvitsevat toisiaan tulevissa haasteissa. PesticideLife-hanke ja muut IPM-hankkeet ovat osoittaneet yhteistyön voiman ja yhdessä oppimisen edut. Tarvitaan alueellista ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä sekä roolinvaihtoa, jossa jokainen oppii ja opettaa. Tilatason demonstraatiot tulevat olemaan myös jatkossa tärkeä osa IPM:n kehitystä, jonka tavoitteena on riskien kokonaisvaltainen hallinta, uusien menetelmien testaus ja vertailu sekä kemikaaliriippuvuuden vähentäminen. Kehityksestä hyötyvät niin viljelijät, kuin myös jatkojalostajat ja kauppa, joiden pitää 7

8 Kasvinsuojeluaineiden ympäristöriskien vähentäminen pohjoisissa oloissa PesticideLife ( ) Koordinaattori: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) Hankekumppanit: Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ja Nylands Svenska Lantbrukssällskap (NSL) PesticideLife hanke on saanut rahoitusta EU:n Life+ rahoitusohjelman kautta Hankkeen kokonaisbudjetti EU:n rahoitusosuus (50%)