KONSULTATIIVINEN MENETELMÄ JA OHJAUKSELLISEN TYÖOTTEEN VAKIINNUTTAMINEN OPETUS- JA KASVATUSTYÖSSÄ

KONSULTATIIVINEN MENETELMÄ JA OHJAUKSELLISEN TYÖOTTEEN VAKIINNUTTAMINEN OPETUS- JA KASVATUSTYÖSSÄ Hannu Soini & Matleena Mäenpää (toim.) Verkko Tehostetun ja erityisen tuen kehittämisverkosto

KONSULTATIIVINEN MENETELMÄ JA OHJAUKSELLISEN TYÖOTTEEN VAKIINNUTTAMINEN OPETUS- JA KASVATUSTYÖSSÄ Hannu Soini & Matleena Mäenpää (toim.) Toimituskunta: Hannu Soini ja Matleena Mäenpää, Oulun yliopisto, kasvatuspsykologian klinikka Julkaisija: Tehostetun ja erityisen tuen kehittämisverkosto, Verkkokehittämisverkosto: Hailuoto, Haukipudas, Ii, Kiiminki, Lumijoki, Muhos, Oulunsalo, Raahe, Siikajoki, Tyrnävä ja Utajärvi Julkaisuvuosi: 2012 Verkko - tehostetun ja erityisen tuen kehittämisverkosto Painopaikka: Multiprint, Oulu

Sisältö 5.4. Konsultatiivisesti toteutettu vertaisryhmä... 54 5.5. Hanketyön hedelmät... 61 JOHDANTO... 3 1. VERKKO TEHOSTETUN JA ERITYISEN TUEN KEHITTÄMISVERKOSTO-HANKE... 5 1.1. Verkko-kehittämisverkostohankkeen lähtökohdat ja tavoitteet... 5 1.2. Ohjauksellisen työotteen kehittäminen opetus- ja kasvatustyössä... 6 2. KONSULTATIIVINEN TYÖOTE... 9 2.1. Konsultatiivinen työote yhteisöllisen asiantuntijuuden vahvistaja... 10 6. OHJAUKSELLISEN TYÖOTTEEN VAKIINNUTTAMISEN EDELLYTYKSIÄ... 63 6.1. Ohjauksellinen työote osana kouluyhteisön kokonaisvaltaista kehittämistä... 63 6.2. Ohjauksellisen työotteen vakiinnuttaminen edellyttää organisaation johdon tukea... 64 6.3. Ohjauksen ymmärtäminen ammatillisena toimintana... 65 6.4. Ohjaustyötä tekevien ammatillisen autonomian kunnioittaminen... 66 LÄHTEET... 68 2.2. Konsultatiivisen työotteen roolit... 11 2.3. Konsultatiivisen ohjaustyöskentelyn eteneminen... 14 2.4. Konsultatiivisen ohjauksen tunnuspiirteet... 16 3. OHJAUS- JA VUOROVAIKUTUSTAITOJEN MERKITYS OPETUS- JA KASVATUSTYÖSSÄ... 22 3.1. Konsultatiivinen työote ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen oppimisessa... 23 3.1.1. Asiakkaan roolissa oppiminen 25 3.1.2. Ohjaajan roolissa oppiminen 26 3.1.3. Havainnoitsijan roolissa oppiminen 28 3.2. Haasteet ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen oppimisessa... 29 3.3. Ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen merkitys arjen työtilanteissa... 31 4. KONSULTATIIVINEN TYÖOTE OHJAUKSELLISEN TYÖOTTEEN KEHITTÄJÄNÄ OPETUS- JA KASVATUSTYÖSSÄ... 35 4.1. Konsultatiivisen työotteen hyödyt ja mahdollisuudet... 36 4.2. Haasteet konsultatiivisen työotteen vakiinnuttamisessa... 37 5. KONSULTATIIVISEEN TYÖOTTEESEEN PERUSTUVAT OHJAUKSELLISET TOIMINTAMALLIT... 43 5.1. Ohjauksellisten toimintamallien suunnitelmia... 45 5.2. Toteutuneet ohjaukselliset toimintamallit... 47 5.3. Erityisopettajan konsultaatiotunti osana erityisopettajan työtä... 49 1 2

JOHDANTO Tämä julkaisu käsittelee Opetushallituksen rahoittaman Tehostetun ja erityisen tuen Verkko-kehittämisverkostohankkeen ja Oulun yliopiston kasvatuspsykologian klinikan ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen koulutus- ja kehittämisyhteistyötä. Yhteistyö Verkko-kehittämisverkostohankkeen ja kasvatuspsykologian klinikan välillä perustui alkujaan ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen koulutukseen, SOLMUkoulutukseen, jota tarjottiin hankekuntien opetus- ja kasvatusalan moniammatilliselle henkilöstölle. Koulutus rakentui ohjausprosessin, ohjausvuorovaikutuksen ja konsultatiivisen työotteen pitkäjännitteiseen ja systemaattiseen tutkimukseen, jota on tehty kasvatuspsykologian klinikalla jo yli 10 vuoden ajan. Yhteistyö laajentui koulutuksen lisäksi alueelliseen ja valtakunnalliseen tiedotustyöhön sekä konsultatiiviseen ohjausotteeseen perustuvien erilaisten ohjauksellisten toimintamallien kehittämiseen, ohjaamiseen, tukemiseen ja arviointiin. Tämä julkaisu on yksi osoitus Verkko-kehittämisverkostohankkeen ja Oulun yliopiston kasvatuspsykologian klinikan yhteistyön tuloksesta ja tuotetusta käytännön työkalusta. Julkaisu tuotettiin yhteistyössä 11 Verkkokehittämisverkostohankekunnan, Hailuoto, Haukipudas, Ii, Kiiminki, Lumijoki, Muhos, Oulunsalo, Raahe, Siikajoki, Tyrnävä ja Utajärvi, kanssa. Verkkokehittämisverkosto myös rahoitti tämän julkaisun painatuksen. Julkaisu rakentuu kuudesta eri osasta. Ensimmäisessä luvussa esitellään Opetushallituksen rahoittaman Verkko-kehittämisverkostohankkeen lähtökohtia ja tavoitteita. Toisessa luvussa kuvataan SOLMU-koulutuksen keskeinen työväline, konsultatiivinen työote, sekä esitellään ohjauksen ja vuorovaikutuksen perustaitoja. Kolmannessa luvussa kerrotaan, miten koulutukseen osallistuneet kuvasivat omien henkilökohtaisten ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä ja merkitystä arjen työtilanteissa koulutusvuoden aikana. Neljännen luvun kuvaukset konsultatiivisen työotteen tarjoamista mahdollisuuksista ja haasteista perustuvat koulutettavien 3 kokemuksiin konsultatiivisesta työotteesta. Viidennessä luvussa esitellään erilaisia ohjauksellisia innovaatioita, joita hankekunnissa suunniteltiin, toteutettiin ja vakiinnutettiin. Viimeisessä, kuudennessa luvussa, rakennetaan yhteenveto julkaisun keskeisistä sisällöistä sekä pohditaan yhteisöllisyyden ja koulukohtaisen ohjausajattelun kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä. Julkaisun kirjoittamisesta vastasivat pääasiallisesti Oulun yliopiston kasvatuspsykologian professori Hannu Soini ja projektitutkija Matleena Mäenpää. Käsikirjan ulkoasun ja tekstin viimeistelyyn osallistui yliopiston henkilöstön lisäksi myös KM Katri Pöntinen. Viidennen luvun ohjauksellisten toimintamallien kirjoittamisesta vastasi SOLMU-koulutukseen osallistuneita hankekuntien edustajia. Erityisopettajan konsultaatiotunti luvun (luku 5.3.) pääkirjoittajana toimi Hannele Kaan. Esi- ja alkuopettajien vertaisryhmä lukuun (luku 5.4.) osallistuivat Anu Markuksela ja Anne Savelius. Ohjauksellisten toimintamallien suunnitteluosuudessa kuvataan myös Sirpa Kemppaisen laatimaa suunnitelmaa niiltä osin, kun se korostaa työohjauksellisuuden huomioimista ohjauksellisten innovaatioiden suunnitteluvaiheessa. Tämä julkaisu on jatkoa Ohjaus- ja vuorovaikutustaitoja oppimaan - Konsultatiivinen työote ohjaustaitojen koulutusmenetelmänä (Soini, Rantanen & Suorsa, 2012) julkaisuun, josta vastasivat Oulun yliopiston kasvatuspsykologian klinikka yhdessä Opetushallituksen rahoittaman Oppilas- ja opiskelijahuollon palvelurakenteen kehittämistoimintaan osallistuvien kuntien (Oulun kaupungin Opetustoimi, Erityisen tuen keskus ja Kiimingin kunta) kanssa. Haluamme kiittää Verkko-kehittämisverkostohankekuntien koordinaattoreita ja ohjausryhmää sekä SOLMU-koulutukseen osallistuneita arvokkaasta panoksesta ohjauksellisen työotteen kehittämisessä, jonka myötä myös tämä julkaisu oli mahdollista tuottaa. Omistamme tämän käsikirjan edesmenneelle Eila Blomqvistille, joka yhdessä Verkko-hankkeen muiden osallistujien kanssa merkittävällä tavalla pyrki edistämään ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen koulutusta Oulun seudun kunnissa. 4

1. VERKKO TEHOSTETUN JA ERITYISEN TUEN KEHITTÄMISVERKOSTO-HANKE 1.1. Verkko-kehittämisverkostohankkeen lähtökohdat ja tavoitteet Verkko-kehittämisverkostohanke oli Opetushallituksen rahoittama Tehostetun ja erityisen tuen kehittämisverkostohanke. Sen toiminnan lähtökohtina olivat tuen kolmiportaisuus, opettajuuden muutostarpeet, yhteisopettajuus ja jaettu asiantuntijuus, toimivat pedagogiset käytännöt sekä myönteinen hyvinvoinnin tila, jota työn voimavarat edistävät. Myös konsultatiiviseen työotteeseen perustuvien ohjauksellisten toimintamallien laajentaminen ja vakiinnuttaminen olivat hanketyön lähtökohtana. VERKKO-KEHITTÄMISVERKOSTOHANKKEEN TAVOITTEET Jaettuun asiantuntemukseen ja yhteisopettajuuteen perustuvat toimintamallit Konsultatiivisen ja ohjauksellisen työotteen laajeneminen ja vakiinnuttaminen Pedagogisten menetelmien käyttöönoton edistäminen Käytännön työkalujen luominen Tavoitteikseen Verkko-kehittämisverkostohanke asetti konsultatiivisen työotteen laajentamisen ja siihen perustuvien toimintamallien luomisen ja lopulta myös vakiinnuttamisen. Tämä julkaisu keskittyy tämän tavoitteen ja toteutuksen kuvaukseen. Hankkeen muita tavoitteita olivat myös jaettuun asiantuntemukseen ja yhteisopettajuuteen perustuvien toimintamallien luominen ja vakiinnuttaminen sekä pedagogisen osaamisen edistäminen. Näiden lisäksi tavoitteeksi määriteltiin ammatillisen voimaantumisen ja työssä jaksamisen edistäminen. Tavoitteeksi ja tuotetuiksi materiaaleiksi kirjattiin erilaiset käytännön työkalut, kuten esim. tämä käsikirja ja SolmuVerkko-sivusto. (Kuvio 1). Konsultatiivisen työotteen soveltaminen ja vakiinnuttaminen hankekuntien käytänteiksi vaati työotteeseen kouluttautumista. Oulun yliopiston kasvatuspsykologian klinikan tarjoama SOLMU-koulutus vastasi tähän tarpeeseen. Opetushallituksen myöntämän hankerahoituksen avulla koulutusta pystyttiin tarjoamaan nyt aiempaa laajemmalle ammattikunnalle ja osallistujamäärälle. Aikaisemmista koulutuksista saadun palautteen mukaan ohjauksellisen työotteen vakiinnuttaminen osaksi opetus- ja kasvatustyötä edellytti moniammatillista osallistujajoukkoa, jotta koulutuksen tuottamat taidot saataisiin hyödyntämään koko työyhteisöä. Kahden vuoden aikana koulutukseen osallistui mm. esimiehiä, koulukuraattoreita, opinto-ohjaajia, aineenopettajia, luokanopettajia, erityisopettajia sekä varhaiskasvatuksen henkilökuntaa. Uusien osallistujien kouluttamisen lisäksi painopistettä haluttiin siirtää erilaisten ohjauksellisten toimintamallien suunnittelemiseen ja kehittämiseen sekä niiden toteuttamiseen tarvittavan ohjauksen ja neuvonnan lisäämiseen. 1.2. Ohjauksellisen työotteen kehittäminen opetus- ja kasvatustyössä Kuvio 1. Verkko-kehittämisverkostohankkeen tavoitteet vuodelle 2011 Ohjauksen merkitys on viime vuosina koulutuksen kaikilla tasoilla lisääntynyt. Opetus- ja kasvatustyö perustuu lähtökohdiltaan 5 ohjaamiseen ja vuorovaikutukseen 6

Koulumaailmassa ohjaus rinnastetaan usein oppilaan- tai opinto-ohjaukseen. Todellisuudessa ohjaus ja vuorovaikutus ovat läsnä jokapäiväisessä koulutyössä ammattialasta tai nimikkeestä riippumatta. Opettaja ei vain opeta, vaan opettaminen sisältää aina myös ohjausta. Tässä julkaisussa ohjaustaidot ovat rinnastettavissa myös vuorovaikutustaitoihin ja koskevat siten kaikkia opetus- ja kasvatustyöhön osallistuvia henkilöitä. Vuorovaikutus on läsnä jokapäiväisessä elämässä. Opetus- ja kasvatusalalla se perustuu opettajien ja oppilaiden väliseen toimintaan, vanhempien kohtaamiseen sekä kollegoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Se on läsnä myös esimiehen kohtaamisissa ja moniammatillisissa verkostoyhteistyössä. Vuorovaikutuksen merkitys yhteistyön sujumisen kannalta on keskeinen. Se vaatii kuitenkin riittävästi aikaa ja riittäviä voimavaroja. Erilaisissa vuorovaikutustilanteissa on tärkeää pohtia sitä miten ja missä ihmisiä kohdataan. Aikuisten väliset hyvät suhteet vaikuttavat lasten ja nuorten turvallisuuden kokemukseen ja ovat keskeinen osa turvallista oppimisympäristöä (Opetushallitus & Suomen Vanhempainliitto, 2007). On siis tärkeää, että opetus- ja kasvatusalan ammattilaisten ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen ja koulutukseen panostetaan riittävästi. Koulutuksessa keskityttiin erityisesti osallistujien kokemuksiin ja työskentelytapojen tukemiseen. Koulutuksen aikana haluttiin pitää huolta osallistujista, tässä tapauksessa opetus- ja kasvatusalan henkilöstöstä, jotta he jaksaisivat pitää huolta oppilaistaan. Huolenpidolla tarkoitetaan tässä sitä, että osallistujille täytyi tarjota tutkimukseen perustuvia ohjauksellisia työtapoja ja muuta täydennyskoulutusta. Ohjauksen ja tuen tarve on periaatteessa rajaton. Opetus- ja kasvatusalan henkilöstön tulee ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen lisäksi oppia myös priorisoimaan omaa työtään sekä tunnistamaan oman jaksamisensa ja osallistumisensa rajat. SOLMU-koulutuksessa työskenneltiin osallistujien todellisten, työhön liittyvien kysymysten äärellä. Aitojen tilanteiden käsitteleminen antoi koulutukseen osallistuville myös työnohjauksellista tukea. oli hyvä olla, kun sai purkaa moniammatillisen tiimin avustuksella hankalaa työasiaa. Olisipa tällaista töissä edes silloin tällöin! Konsultatiivisen työotteen avulla on mahdollista kehittää ja toteuttaa ammatillista ohjausta ja vuorovaikutusta Konsultatiivinen työote perustuu ajatukseen, jonka mukaan ohjaus- ja vuorovaikutussuhteessa on kyse ammatillisesta suhteesta. Se edellyttää ohjaajalta ohjaus- ja vuorovaikutussuhteen ymmärtämistä, näiden perustaitojen hallitsemista sekä tietoista pyrkimystä kehittää omaa ohjaus- ja vuorovaikutustapaansa. Näin toteutettuna SOLMU-koulutus tarjosi tukea opetus- ja kasvatustyön ammattilaisille työhyvinvoinnin kannalta haasteellisissa tilanteissa ja ohjasi osallistujia käyttämään konsultatiivista työotetta sekä omassa työssään että työyhteisön tukena. Oulun yliopiston kasvatuspsykologian klinikalla toteutettavan SOLMU-koulutuksen tavoitteena oli tarjota koulutukseen osallistuville konsultatiivisen työotteen myötä konkreettisia työvälineitä sujuvan ohjausvuorovaikutuksen rakentamiseksi. 7 8

2. KONSULTATIIVINEN TYÖOTE YHTEENVETO LUVUSTA 1 Verkko Tehostetun ja erityisen tuen kehittämisverkostohanke 2.1. Konsultatiivinen työote yhteisöllisen asiantuntijuuden vahvistaja Verkko-kehittämisverkostohankkeen rahoittajana toimii Opetushallitus Verkko-kehittämisverkostohankkeeseen kuuluu 11 Pohjois-Suomen kuntaa: Hailuoto, Haukipudas, Ii, Kiiminki, Lumijoki, Muhos, Oulunsalo, Raahe, Siikajoki, Tyrnävä ja Utajärvi Verkko-kehittämisverkostohankkeen lähtökohdat o Tuen kolmiportaisuus o Opettajuuden muutostarpeet o Yhteisopettajuus ja jaettu asiantuntijuus o Toimivat pedagogiset käytännöt o Myönteisen hyvinvoinnin tila o Konsultatiiviseen työotteeseen perustuvien ohjauksellisten toimintamallien laajentaminen ja vakiinnuttaminen Verkko-kehittämisverkostohankkeen tavoitteet o Luoda jaettuun asiantuntemukseen ja yhteisopettajuuteen perustuvia toimintamalleja o Laajentaa konsultatiivista ja ohjauksellista työotetta hankekuntien käyttöön o Edistää pedagogisten menetelmien käyttöönottoa o Luoda konsultatiivisen työotteen käyttöä edistäviä malleja ja käytännön työkaluja Oulun yliopiston kasvatuspsykologian klinikalla toteutettava ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen koulutus ja tutkimus perustuu konsultatiiviseen työotteeseen. Klinikalla menetelmää kehitetään erityisesti ohjaustaitojen koulutusmenetelmänä. Koulutuksen toteutus perustuu etukäteen suunniteltuun rakenteeseen, johon kuuluu teoriapainotteisia seminaareja, strukturoituja ohjausharjoituksia ja ohjaustaitojen systemaattista arviointia. Ohjaustyöskentelyn perusta on vertaisoppimisessa Vertaistyöskentelyä ohjaavat ennalta sovitut työskentelyvaiheet, niiden rytmitys sekä osallistujille annettavat roolit. Kyse on systeemisestä kokonaisuudesta, jonka toimivuudesta vastaa koko ohjausprosessia ohjaava asiantuntija, superviisori. Näin toteutettuna konsultatiivinen ohjaus tarjoaa hyvät edellytykset ohjaustaitojen systemaattiselle koulutukselle ja ohjausprosessin tutkimukselle (Soini, Jämsä & Kuusisto, 2006). Konsultatiivisessa työotteessa hyödynnetään ryhmän vuorovaikutusta ja osallistujien omaa asiantuntemusta Tästä syystä se sopii erityisen hyvin sekä akateemista asiantuntemusta että työelämäkokemusta omaavien kokeneiden työntekijöiden täydennyskoulutukseen 9 10

(Soini & al, 2006; Renko & al, 2002). Vertaistyöskentelyyn osallistuvat voivat työskennellä samojen työtehtävien, ammattialojen tai samanlaisten teemojen äärellä. Olennaista on toisten kokemusten kuuleminen ja vastavuoroinen kommunikointi. Vertaistyöskentely on yhdessä tekemistä, ajatusten vaihtamista ja erilaisten vaihtoehtojen esille tuomista Konsultatiivisessa työotteessa kokeneille asiantuntijoille rakennetaan tilanne, jossa he saavat keskustella luottamuksellisessa ja rauhallisessa ilmapiirissä mistä tahansa omaan työhönsä liittyvästä asiasta tai kokemuksesta. Ohjatun vertaistyöskentelyn tavoitteena on näin auttaa osallistujia tunnistamaan omaa toimintatapaa ja työhön liittyviä tunteita sekä tarjota kunkin osallistujan näkökulma ja kokemus muiden osallistujien käyttöön. Työote mahdollistaa sen, että osallistujat voivat tulla tietoisiksi työhön liittyvistä tunteistaan, toimintatavoistaan ja käsityksistään. Toisena keskeisenä tavoitteena on auttaa osallistujia tunnistamaan omaa toimintatapaansa ohjaajina. Käytännön harjoittelun ja siitä saatavan palautteen avulla tarkoituksena on kehittää osallistujien ohjaus- ja vuorovaikutustaitoja ja varmistaa niiden siirtyminen konkreettisiksi työvälineiksi. Näitä taitoja voidaan puolestaan soveltaa erilaisiin käytännön ohjaus- ja vuorovaikutustilanteisiin. odotuksia. Ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen koulutuksessa roolit palvelevat myös taitojen oppimista (Soini, 2008). Konsultatiivisessa työskentelyssä roolien merkitystä halutaan korostaa antamalla työskentelyyn osallistuville kolme (3) roolia sekä yksi (1) kouluttajalle kuuluva rooli. Työskentelyyn osallistuvat toimivat asiakkaan, ohjaajan ja havainnoitsijan rooleissa. Kouluttaja eli superviisori on SOLMU-koulutuksen käynyt ryhmätyön asiantuntija, joka vastaa koko istunnon kulusta ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta. Roolityöskentelyn tarkoituksena on varmistaa asiakkaan oikeus hänen asiansa monipuoliseen käsittelyyn ja tarjota asiakkaalle uusia näkökulmia ongelman jäsentämiseksi. (Nummenmaa & Soini, 2008.) ASIAKAS Kertoo itselle merkityksellisestä kokemuksesta OHJAAJA Auttaa asiakasta jäsentämään ja selkiyttämään ydinpulmaa Kuuntelee, kysyy, tarkentaa, peilaa HAVAINNOITSIJAT Tekevät havaintoja ja muistiinpanoja ohjaajan ja asiakkaan välisestä vuorovaikutuksesta Kuvio 2. Konsultatiivisen työotteen roolit ja niihin liittyvät tehtävät SUPERVIISORI Vastaa ohjaustyöskentelyn etenemisestä ja tavoitteiden toteutumisesta 2.2. Konsultatiivisen työotteen roolit Asiakkaan roolissa oleva on tutkija, jonka tehtävänä on tarkastella itselle merkityksellistä asiaa Konsultatiivisessa ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen koulutuksessa käytetään rooleja (kuvio 2) koulutuksen eri vaiheissa (kuvio 3). Roolit ovat tärkeä osa ohjaus- ja vuorovaikutussuhdetta, koska ne määrittävät tilanteessa toimivien tehtäviä ja työnjakoa. Ne kuvaavat myös ohjaus- ja vuorovaikutussuhteeseen liittyviä Tärkeintä on, että ohjauskeskustelussa asiakas kuvaa teemaansa mahdollisimman konkreettisella tavalla. Asiakkaan roolissa olevien kuvaukset liittyvät usein mm. omaan henkilökohtaiseen ammattitaitoon, omaan työrooliin, työssä jaksamiseen sekä eri ihmisten kanssa käytyihin vuorovaikutustilanteisiin. Asiakkaan 11 12

ohjauskeskusteluun tuoma aihe ei kuitenkaan välttämättä tarvitse täyttää ongelman tai pulman tunnusmerkkejä. Tärkeintä on, että asiakas voi mahdollisimman vapaasti kertoa työstään ja pohtia yhdessä ohjaajan kanssa siihen liittyviä tunteita, kokemuksia ja toimintatapoja. Ohjaajan tehtävänä on auttaa asiakasta kuvailemaan omaa kokemustaan mahdollisimman konkreettisella ja ymmärrettävällä tavalla 2008). Vasta ohjauskeskustelun päätteeksi havainnoitsijat voivat tuoda esiin myös omia kokemuksiaan, näkemyksiään ja mielipiteitään käsiteltävästä aiheesta. Superviisori vastaa ohjaustyöskentelyn etenemisestä ja tavoitteiden toteutumisesta Superviisorin tehtävänä on pitää huoli siitä, että osallistujat pysyvät annetuissa rooleissa. Hän huolehtii lisäksi ohjaustyöskentelyn rakenteesta, aikataulusta ja etenemisestä. (Soini, 2008) Tarkoitus on, että ohjaaja omilla kysymyksillään auttaa asiakasta tarkastelemaan kokemustaan erilaisista näkökulmista. Ohjaajan esittämät kysymykset tulisivat kohdentaa asiakkaan kokemuksen tarkentamiseen. Ohjaajan toivotaan noudattavan konsultatiiviselle ohjaukselle tyypillisiä ammatillisia ohjaus- ja vuorovaikutustaitoja. Ohjaajan ensisijaisena tehtävänä ei ole ratkaista pulmaa asiakkaan puolesta tai tuoda esille korostetusti omia mielipiteitään, näkemyksiään tai kokemuksiaan vastaavanlaisista tilanteista. Ohjaustilanne on asiakasta varten, ei ohjaajan omien kokemusten ja mielipiteiden jakamisen ja esittelyn paikka. Havainnoitsijoiden tehtävänä on seurata asiakkaan ja ohjaajan välistä vuorovaikutusta 2.3. Konsultatiivisen ohjaustyöskentelyn eteneminen Ohjausharjoitukset rakentuvat kolmesta (3) päävaiheesta, joita ovat orientaatio, ohjauskeskustelu ja jakaminen (kuvio 3). Ohjauskeskustelu pitää sisällään varsinaisen asiakkaan ja ohjaajan välisen ohjauskeskustelun sekä superviisorin tekemän intervention ohjauskeskustelun puolivälissä. Koko konsultatiivinen ohjaustyöskentely kuvatulla työotteella kestää keskimäärin 60 minuuttia. Ennalta määritellyt vaiheet luovat hyvät rakenteelliset puitteet erilaisiin vertaistyöskentelytilanteisiin. Niiden tulee olla selkeät, jotta työskentelyn rytmittäminen onnistuu. Jokainen vaihe sisältää tehtäviä, joiden toteutumisesta ja noudattamisesta vastaa superviisori. Konsultatiivista työotetta soveltavissa ohjauksellisissa toimintamalleissa vaiheet saattavat poiketa tässä kuvatusta asetelmasta. Tätä rakennetta käytetään kasvatuspsykologian klinikan järjestämissä ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen koulutuksessa. Havainnoitsijoiden ei tulisi lisätä omia ajatuksiaan, mielipiteitään tai näkemyksiään tekemiinsä havaintoihin. Heillä on mahdollisuus tuoda tekemiään havaintoja esille niiden käsittelylle varatussa työskentelyn vaiheessa (interventio, ks. kuva 3) (Soini, 13 14

ORIENTAATIO OHJAUSKESKUSTELU Ensimmäinen jakso Interventio Toinen jakso JAKAMINEN havainnoidaan tapahtunutta vuorovaikutusta ja arvioidaan ohjaajan toimintaa suhteessa asiakkaan puheeseen. Työotteen erilaisissa kuntakohtaisissa sovelluksissa painopiste on ollut mm. asiakkaan puheen teemoissa. Ohjaaja ja asiakas kuuntelevat havainnoitsijoiden tekemiä havaintoja osallistumatta itse keskusteluun. Ohjauskeskustelun toisessa jaksossa asiakas ja ohjaaja jatkavat ohjauskeskustelua. He voivat halutessaan jatkaa siihen, mihin jäivät ensimmäisessä vaiheessa tai hyödyntää intervention esiin tuomia näkökohtia. Yleensä interventiosta saatu palaute suuntaa ohjauskeskustelun teemoja ja muuttaa myös ohjaajan toimintatapaa sen mukaan, millaista palautetta hän omasta ohjaustoiminnastaan saa. Kuvio 3. Konsultatiivisen ohjaustyöskentelyn vaiheet SOLMU-koulutuksessa Konsultatiivisen työotteen orientaatiovaiheessa käydään läpi työskentelyyn liittyvät perusperiaatteet. Osallistujille kerrotaan ohjaustyöskentelyssä käytettävistä rooleista ja niiden toimintaa määrittävistä tehtävistä. Superviisori kertoo ohjaustyöskentelyn tavoitteet sekä koko työskentelyä ohjaavat toimintaperiaatteet ja säännöt. Ohjauskeskustelun ensimmäisessä jaksossa asiakas ja ohjaaja keskustelevat asiakkaan valitsemasta teemasta. Ohjaaja pyrkii noudattamaan konsultatiiviselle ohjausotteelle tyypillisiä, ammatillisen vuorovaikutuksen ja ohjaustaitojen perusperiaatteita. Superviisorin tehtävänä on ohjauskeskustelun keskeyttäminen sopivassa kohdassa ja interventiovaiheen käynnistäminen. Jakaminen rakentuu erilaisista vaiheista. Ohjaustyöskentelyn päätyttyä osallistujat vapautuvat rooleistaan. He voivat halutessaan kertoa tapauksen herättämistä tuntemuksistaan ja jakaa omakohtaisia kokemuksia vastaavista tilanteista. Kokemusten jakamisen lisäksi osallistujia ohjataan tarkastelemaan keskusteluteemaa yleisemmällä tasolla. Osallistujilla on tällöin mahdollisuus tarkastella yksittäisen tapauksen kautta osallistujien työolosuhteita ja työtehtäviin liittyviä toimintaedellytyksiä pohtimalla, mitä tämä tapaus kertoo opetustyöstä yleisellä tasolla. Jakamisen vaiheessa pyydetään osallistujilta kommentteja eri rooleissa toimimisesta, roolin tarjoamasta näkökulmasta ohjaustyöskentelyyn sekä työskentelyn liittyvistä muista oppimiskokemuksista. 2.4. Konsultatiivisen ohjauksen tunnuspiirteet Interventiovaiheella tarkoitetaan ohjaustaitokoulutuksessa superviisorin käynnistämää lyhyttä keskustelua, joka käydään ohjaustyöskentelyn puolessa välissä. Intervention ensisijaisena tavoitteena on tukea ja helpottaa ohjaajan toimintaa antamalla palautetta hänen työskentelystä. Interventiovaiheen keskusteluun osallistuvat superviisori ja havainnoitsijat. Keskustelussa 15 Konsultatiivisessa ohjauksessa keskeistä on ohjauksen ja vuorovaikutuksen perustaitojen hallinta. Konsultatiivisen ohjauksen tunnuspiirteet rakentuvat mm. Ivey & al. (1996), Gladdingin (1997), Peavyn (1997) sekä Okunin (2002) 16

ohjausnäkemyksistä. Ohjaus- ja vuorovaikutustaidot nähdään ammatillisina ohjaus- ja vuorovaikutustaitoina (kuvio 4). ja kuunnella asiakkaan puhetta. Tämän myötä ohjaajalla on mahdollisuus asiakkaan puheen jäsentämiseen ja tarkentamiseen erilaisin ohjausteknillisin taidoin. Ohjaus- ja vuorovaikutus perustuu vähintään kahden ihmisen väliseen dialogiin. Johtaminen Kuunteleminen Dialogisuus Sen tehtävänä on tuottaa keskustelussa käsiteltäville asioille uusia merkityksiä. Dialogi perustuu kuuntelemisen ja puhumisen vuorotteluun. Sen haasteena ja sitä vaikeuttavana tekijänä on, kun ohjaaja olettaa liian varhain tietävänsä mistä on kyse. (Onnismaa, 2007.) Ohjaajan on tärkeää antaa asiakkaalle tilaa ja aikaa ajatella. Tämä edellyttää ohjaajalta kykyä sietää hiljaisuutta. Sopiminen Ammatilliset ohjaus-ja vuorovaikutustaidot Tarkentaminen Asiakkaan puheen tarkentaminen perustuu erilaisten kysymysten tekemiseen, jotka kohdistuvat asiakkaaseen ja hänen puheeseensa. Kysymykset ovat ohjaus- ja vuorovaikutustilanteissa keskustelun välineitä. Ne ovat väliintuloja, Fokusointitaidot Konkreettisuus joiden kautta asiakkaalle tarjoutuu tilaisuus omien kokemustensa läpikäymiseen. Niiden tarkoituksena on auttaa myös ohjaajaa hahmottamaan mikä asiakkaan tilanne on (Onnismaa, 2007). Kuunteleminen on kysymysten tekemisen lähtökohta. Peilaaminen Läsnäolotaidot Ohjaaja löytää seuraavan kysymyksen aiheen yleensä osuvimmin asiakkaan omasta kertomuksesta ja puheesta. Huolellinen kuunteleminen on myös peilauksen (reflektion) edellytys. Se on Kuvio 4. Ammatilliset ohjaus- ja vuorovaikutustaidot Kuunteleminen on konsultatiivisen ohjauksen lähtökohta ja ammatillisen ohjauksen perusta. Se on tärkeä osa erilaisia ohjaus- ja vuorovaikutustilanteita. Ohjaajan ensisijainen tehtävä on keskittyä asiakkaaseen ja korostaa asiakkaan viestin tärkeyttä. Kuuntelemisen ohella yhtä tärkeää on varmistaa, että asiakas kokee tulevansa kuulluksi (Onnismaa, 2007). Kuulluksi tulemisen kokemus on tärkeää myös koulun ja kodin välisissä vuorovaikutustilanteissa (Opetushallitus & Suomen Vanhempainliitto, 2007). Ohjaajan tehtävänä on pysähtyä asiakkaan äärelle toimiva tapa tarjota asiakkaalle itselleen hänen oma puheensa uudelleen tarkasteluun ja arvioinnin kohteeksi. Siinä ohjaaja palauttaa takaisin sen, mitä asiakas sanoi. Se voi pitää sisällään samoja sanoja ja saman olennaisen sisällön, mitä asiakas sanoi. (Tiuraniemi, 2002). Ohjaaja ei lisää peilauksen kautta nostettuihin kuvauksiin omia käsityksiään. Se on asiakkaan puheen tarkentamista ja jäsentämistä. Näin sillä on mahdollisuus laajentaa asiakkaan tietoisuutta itsestään ja omasta toiminnastaan. Se auttaa myös syventämään hänen omaa näkemystään siitä mikä hänen elämässään on totta. Ammattimaisen ohjauksen eräs keskeinen tunnuspiirre on kyky tarkastella asiakkaan toimintaan liittyviä kysymyksiä mahdollisimman konkreettisella tavalla 17 18

(Gladding, 1997). Asioiden konkretisoiminen muuttaa esimerkiksi tunteita ja ajatuksia ymmärrettävämpään muotoon (Onnismaa, 2007). Se onnistuu parhaiten pyytämällä asiakasta tarkentamaan kokemuksiaan konkreettisten esimerkkien kautta. Se auttaa ohjaajaa välttämään liian nopeiden tulkintojen ja yleistysten tekemistä sekä liian nopeaa ymmärtämistä. Ohjauskeskustelussa on olennaista siirtää keskustelun fokus asiakkaaseen. Ohjauskeskustelu ei ole ohjaajan omien kokemusten läpikäymistä vaan sen tulee keskittyä asiakkaan puheesta nouseviin tunteisiin, ajatuksiin, toimintatapoihin ja kokemuksiin. Empatia on yksi ohjauksen tärkeimpiä lähtökohtia. Se on mukana kaikissa ohjaukseen liittyvissä toimissa. Empatia on kaikkea ohjaustoimintaa edistävä voima, joka näkyy suoraan ohjaajan ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa. Se voi olla asettumista toisen asemaan tai asiakkaan hyväksymistä sekä turvallisen ja toimivan vuorovaikutusympäristön luomista. Tärkeää on myös asiakkaan positiivisten voimavarojen huomiointi sekä asiakkaaseen uskominen, jotta muutos olisi mahdollinen. Kunnioitus ja empatia eivät ole erillisiä ohjaus- ja vuorovaikutustaitoja vaan koko ohjaustyöskentelyn ja ohjaussuhteen luomisen lähtökohtia (Onnismaa, 2007). Ohjaajan läsnäolotaidot koostuvat useista erilaisista tekijöistä. Ohjaussuhteessa on tärkeää, että ohjaaja kiinnittää huomiota kuinka on asiakkaalle ja hänen kokemuksilleen läsnä, kuinka suhtautuu kuulemaansa ja miten tilanteessa on tai miten asiasta puhuu. Läsnäolo ohjaus- ja vuorovaikutustaitona ilmenee luontevana käyttäytymisenä ja kommunikointina, josta välittyy ohjaajan aito kiinnostus asiakkaan kokemuksista. Katsekontakti ja kehon kieli muodostavat läsnäolon perustan, mutta myös äänensävy ja fyysinen etäisyys ovat merkityksellisiä. (Ivey & al, 1996). Ohjaajan kehonkieli voi ilmaista asiakkaalle lämpöä, ymmärrystä ja tarkkaavaisuutta. Ohjaus on aina sopimukseen perustuvaa. Ohjaussuhteessa on tärkeää huolehtia tämän sopimuksen noudattamisesta. Sopiminen voi olla yhteisten työskentelyperiaatteiden läpikäymistä. Ne ovat toimintaa edistäviä sääntöjä, joihin molemmat osapuolet sitoutuvat. Ohjaustilanteen johtamisella tarkoitetaan ohjauksen tavoitteiden mukaisesta etenemisestä huolehtimisesta. Se sisältää ohjaustyöskentelyn rakenteellisista tekijöistä huolehtimisen. Tärkeää ohjaustilanteen johtamista on, kun siinä tehtävässä oleva kohdistaa ohjaustyöskentelyn asiakkaan toimintatapaan. Ohjaustilanteessa tulee määrätietoisesti pyrkiä asiakkaan esittämän asian monipuolisen käsittelyyn. Läsnäolotaidot pitävät sisällään myös ammatillisen ohjauksen peruslähtökohdat: kunnioittamisen ja empatian. Asiakkaan kokemusten kunnioittaminen, arvostaminen ja niille tilan luominen ovat ohjaus- ja vuorovaikutussuhteen eettisiä periaatteita. (Okun, 2002). Ohjaustilanne on aina myös vallankäyttöä ja siksi ohjaajan on muistettava kunnioittaa asiakkaan autonomiaa. Luottamuksellisuus on erittäin tärkeää ohjaussuhteen ja asiakkaan oikeuksien kannalta. Luottamuksen pettäminen voi vaarantaa ohjaussuhteen. Asiakkaan kunnioitus syntyy siitä, että ohjausvuorovaikutukselle luodaan turvallinen ilmapiiri ja paikka, jossa asiakkaalla on mahdollisuus omien asioidensa käsittelyyn. Kunnioittamiseen kuuluu myös ohjaajan ja muiden osallistujien vaitiolovelvollisuus. 19 20

YHTEENVETO LUVUSTA 2 Konsultatiivinen työote 3. OHJAUS- JA VUOROVAIKUTUSTAITOJEN MERKITYS OPETUS- JA KASVATUSTYÖSSÄ Konsultatiivisen työotteen rakenne: o Orientaatio o Ohjauskeskustelun ensimmäinen ja toinen jakso o Interventio o Jakaminen Konsultatiivista työskentelyä strukturoivat roolit: o Asiakas o Ohjaaja o Havainnoitsijat o Superviisori Konsultatiivisen ohjauksen perustaidot: o Kuunteleminen o Dialogin ylläpitäminen o Tarkentaminen o Konkreettisessa pysymisen taito o Ohjattavaan fokusointi o Peilaaminen o Läsnäolotaidot o Sopiminen o Tilanteen johtaminen Ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen merkitys on olennainen osa opetus- ja kasvatustyötä. Opetus- ja kasvatusalan henkilöstö kohtaa päivittäin työssään oppilaita ja heidän perheitään sekä omia työkavereitaan. He ovat myös vuorovaikutuksessa esimieheen tai osallisena moniammatillisissa verkostoissa. Hyvän ohjauksen ja vuorovaikutuksen lähtökohtana on osapuolten keskinäinen arvostus Se on lähtökohtana kaikelle hyvälle yhteistyölle (Opetushallitus & Suomen Vanhempainliitto, 2007), joka on esimerkiksi kodin ja koulun edistyvän toiminnan perusta. Yhteistyön tärkein taito on kuunteleminen. Se on osapuolten välisen suhteen luomista ja ilmenee aitona, rehellisenä kiinnostuksena ihmisiä kohtaan (Opetushallitus & Suomen Vanhempainliitto, 2007). Konsultatiivinen ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen koulutus perustuu ajatukseen, jonka mukaan ohjaussuhde on ammatillinen suhde, joka edellyttää ohjaajalta Ohjaussuhteen erityisluonteen ymmärtämistä Ohjauksen perustaitojen hallitsemista Tietoista pyrkimystä kehittää omaa persoonallista ohjaustapaansa 21 22

Ohjaustavan kehittäminen edellyttää Ohjaustaitojen harjoittelemista Pyrkimystä tarkastella kriittisesti oman ohjausotteen ja vuorovaikutuksen eri osaalueita Kykyä luoda luottamuksellinen ja positiivinen ilmapiiri ohjaus- ja vuorovaikutussuhteeseen SOLMU-koulutukseen osallistuneet opetus- ja kasvatusalan moniammatillinen henkilöstö harjoittelivat ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen käyttöä konsultatiivisen työotteen työskentelyperiaatteiden mukaisesti. Tässä luvussa kuvataan SOLMUkoulutukseen osallistuneiden kokemuksia ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen kehittymisestä sekä taitojen kokeilemisesta arjen työtilanteissa. Kokemukset kerättiin ohjausharjoitusten aikana käydyistä ohjauskeskusteluista sekä koulutettavien kirjallisista tuotoksista (päiväkirjat ja loppuraportit). 3.1. Konsultatiivinen työote ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen oppimisessa Tämä koulutus on taas osaltaan kehittänyt osaamistani ja auttanut tunnistamaan vahvuuksiani ja kehittämiskohteitani. Koulutuksesta saamani palaute sekä ohjaajilta että opiskelutovereilta on ollut tässä keskeistä Koulutettavien mielestä merkityksellistä oli koulutusvuoden aikana kokoontunut oma pienryhmä ja kouluttajana toimivat superviisorit. Luottavainen, turvallinen ja hyvä ryhmähenki mahdollistivat sen, että ohjaustilanteessa pystyi toimimaan omana itsenään. Superviisoreiden tuki ja asennoituminen koulutettavia kohtaan koettiin kunnioittavana ja koulutettavakeskeisenä. Mielestäni heti alussa korostettiin ryhmän vaitiolovelvollisuutta niin vakuuttavasti, että en epäröinyt missään vaiheessa olla huolissani ryhmän luotettavuudesta. Ryhmä puhalsi yhteen hiileen ja oli varsin tiivis ja lämminhenkinen Konsultatiivinen työote perustui ennalta sovittuihin rooleihin ja ohjaustyöskentelyn rakenteeseen. Konsultatiivisessa ohjaustyöskentelyssä koulutettavat toimivat asiakkaan, ohjaajan ja havainnoitsijan rooleissa. Roolit ja niiden tehtävät vaihtelivat konsultatiivisen ohjaustyöskentelyn eri vaiheissa. Konsultatiiviseen työotteeseen kuuluvien roolitehtävien noudattaminen koettiin yleisesti ottaen haasteellisena, mutta ennen kaikkea opettavaisena kokemuksena. Koulutusvuoden aikana tarpeeksi väljä ja kiireetön aikataulu tukivat koulutettavien mielestä ohjaustilanteiden harjoittelua ja oman ohjausajattelun prosessointia. Koulutettavat toimivat kaksi kertaa ohjaajana roolissa yhden koulutusvuoden aikana. Jokaisen ohjaustoiminta arvioitiin erikseen monipuolisin palaute- ja arviointimenetelmin. 23 24

Koulutettavien kokemukset osoittavat sen, että jakamaan myös muiden osallistujien kanssa. Konsultatiivisen työotteen työnohjaukselliset piirteet korostuivat erityisesti asiakkaan roolissa. Ohjaus- ja vuorovaikutustaitoja ei voi oppia pelkästään luentoja seuraamalla tai kirjoista lukemalla. Ne vaativat käytännön ohjaustilanteiden harjoittelemista ja niistä saatavaa palautetta sekä toisten ohjaustilanteiden seuraamista Oli helpottavaa päästä itse puhumaan omasta vaikeasta kokemuksesta ja saada tukea asiassa, jossa työyhteisössä ei ollut tukea saanut. Koulutuksen työnohjauksellinen aspekti korostui Seuraavissa luvuissa kuvataan konsultatiivisen työotteen rooleja opittujen taitojen näkökulmasta. Asiakkaan, ohjaajan ja havainnoitsijan roolit mahdollistivat erilaisia näkökulmia meneillään olevaan ohjaustilanteeseen ja sen havainnointiin. Usein pelkkä ulkopuolinen havainnoiminen havainnoitsijan roolissa ja muiden saaman palautteen kuunteleminen ohjaustilanteesta olivat koulutettavien mielestä ohjaustaitojen kehittymisen kannalta olennaisinta. Se saattoi olla osan mielestä jopa oman ohjaustoiminnan arviointia tärkeämpää. Roolit auttoivat ymmärtämään, mihin ohjaustoiminnassa tulee keskittyä Asiakkaan roolissa olevat kokivat hyvänä sen, että ongelman jäsentämiseen varattiin aikaa ja he saivat puhua ilman, että tulivat keskeytetyiksi. 3.1.2. Ohjaajan roolissa oppiminen Koulutuksen keskeisenä tavoitteena oli osallistujien ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen. Ohjaajan roolissa osallistujat harjoittelivat konsultatiiviselle ohjaukselle tyypillisiä ohjaus- ja vuorovaikutustaitoja. Erityisesti koulutuksen alkuvaiheessa kuunteleminen koettiin vaikeana. Kuunteleminen vaati ohjaajalta kykyä pitää omat ennakko-oletuksensa, kokemuksensa ja mielipiteensä ohjaustilanteen ulkopuolella. 3.1.1. Asiakkaan roolissa oppiminen Koulutettavien kokemukset asiakkaana olemisesta olivat kahdentyyppisiä. Asiakkaana oleminen koettiin usein helppona ja vapauttavana. Asiakkaan roolin vaativuus koettiin tilanteissa, joissa osallistuja koki paljastaneensa itsestään jotain sellaista, mitä ei ajatellut jakaa muiden kanssa. Koulutuksen alussa osallistujia muistutettiin, että istunnoissa tarkastellaan sellaisia kysymyksiä, joita oli halukas Ohjaajana olo oli rankkaa, kun ei tiennyt mitä asiakas kertoo ja piti pysyä roolissa 25 26

Kuuntelemista pystyi harjoittelemaan myös konsultatiivisen työskentelyn interventiovaiheessa. Tässä vaiheessa ohjaajan ja asiakkaan rooleissa olevien tuli olla hiljaa. Heidän tehtävänä oli kuunnella millaisia havaintoja heidän välisestä vuorovaikutuksesta oli tehty. Koulutettavat kuvasivat tilannetta haasteellisena. Oli vaikeaa pysyä vaiti ja olla kommentoimatta, kun omaa toimintaa tarkasteltiin ja siitä annettiin palautetta. ohjaustoiminnan seuraaminen ja näiden tueksi käydyt yhteiset keskustelut koettiin merkityksellisinä tekijöitä taitojen omaksumisessa. Koulutuksen teoreettiset seminaarit koettiin merkityksellisiksi ohjaajana toimivan ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen kehittymisessä. Ne nostivat osallistujille tietoisiksi sellaisia asioita, jotka olivat merkityksellisiä ohjaus- ja vuorovaikutustilanteen rakentamisessa. Asiakkaan kuvatessa omaan työhönsä liittyvää kokemusta, ohjaajan omat kokemukset vastaavista tilanteista vaikuttivat ohjaajan toimintaa. Asiakkaan kertomus vei mukanaan ja näin haasteeksi tuli omien tunteiden ja tulkintojen erillään pitäminen asiakkaan kokemuksesta. Alkuvaiheen työskentelylle olikin tyypillistä, että ohjaaja saattoi ohjata keskustelua siihen suuntaan millainen vastaava kokemus hänellä itsellään oli ollut ja miten se oli edennyt. Tilanteen tarkastelu koulutuksen näkökulmasta oli opettavaista. Osallistujilla oli näissä tilanteissa mahdollisuus tunnistaa, miten herkästi asiakkaan kuunteleminen häiriintyy. Kun asiakkaan kuunteleminen unohtui, ohjaaja alkoi jäsentää asiakkaan ongelmaa omasta kokemuksestaan käsin. Näin toimiessaan ohjaaja siirtyi helposti seuraavaan vaiheeseen ja hän tarjosi asiakkaalle erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Ratkaisuvaihtoehtojen tarjoamisen taustalla on ohjaajan vilpitön halu auttaa asiakasta. Varhaisten ratkaisuehdotusten ongelmana oli, että ongelman määrittely jäi helposti puutteelliseksi. Ehdotukset eivät perustuneet asiakkaan kertomukseen ja huolelliseen paneutumiseen. Ne perustuivat lähinnä ohjaajan omiin kokemuksiin tai pinnalliseen tulkintaan tilanteesta. Ohjaustyön rikkaus ja voimavara on se, että siinä joutuu väistämättä tutkimaan myös itseään ja omaa toimintaansa ohjaajana 3.1.3. Havainnoitsijan roolissa oppiminen Havainnoitsijan rooli koettiin haasteellisena erityisesti koulutuksen alkuvaiheessa. Konsultatiivisen työskentelyn perusperiaatteita noudattamalla interventiovaiheessa havainnoitsijan piti kertoa ohjauskeskustelusta tekemiään havaintoja. Koulutuksen alkuvaiheessa erityinen haaste oli pitää tässäkin roolissa omat näkemykset ja kokemukset irrallaan. Tarkoituksena oli keskittyä ohjausvuorovaikutuksen ja sen sisällön havainnointiin. Havainnoitsijan rooli on vielä vähän hakusessa, lähden liikaa mukaan tapaukseen ja havainnointi unohtuu Havainnoitsijan rooli koettiin erityisen tärkeäksi oman ohjaustoiminnan kehittymisen kannalta. Toisten ohjauskeskusteluiden seuraaminen ja niistä annettu palaute oli helppoa ottaa myös oman toimintatavan tueksi. Parhaimmillaan ohjausvuorovaikutussuhteen havainnoiminen opetti myös sitä miten itse toimii ohjaajana. Havainnoitsijana olosta oppii Ohjaajan roolissa toimiessaan osallistuja sai monipuolista palautetta ja arviota toteutuneesta ohjaustoiminnastaan. Kokemusten mukaan myös toisten osallistujien 27 aivan olennaisia asioita ohjaajan toiminnasta 28

3.2. Haasteet ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen oppimisessa Ohjaus- ja vuorovaikutustilanteiden tavoitteiden saavuttamista vaikeuttaa, jos ohjaaja Ei malta pysähtyä kuuntelemaan Puhuu liikaa ja vie tilaa asiakkaalta Sivuuttaa asiakkaan ja hänen kokemuksensa Ratkaisee ongelman asiakkaan puolesta tai ratkaisee ongelman liian varhain Tuo omia näkemyksiä, mielipiteitä ja kokemuksiaan keskusteluun ilman, että asiakas niitä pyytää Olettaa ymmärtävänsä liian nopeasti mistä asiakkaan kertomuksessa on kyse Antaa neuvoja ilman, että asiakas niitä erikseen pyytää Kokee syyllisyyttä, jos ohjauksesta ei ole välitöntä hyötyä On yliempaattinen ja tekee monikkokysymyksiä Ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen koulutukseen osallistuvien haasteet koulutuksen alkuvaiheessa liittyivät kuuntelemiseen, liian varhaiseen ratkaisupyrkimykseen, monikkokysymysten tekemiseen ja asiakkaan puheen sivuuttamiseen. Ohjaaja saattoi ratkaista asiakkaan tuomaa teemaa hänen puolestaan. Ohjaaja tarjosi asiakkaalle liian varhain valmiita ratkaisuvaihtoehtoja tai vie keskustelua liian varhain siihen suuntaan, miten asiakas ratkaisisi ongelman: Mitä sä oot aatellu tehä seuraavaksi. Ohjaustyöskentely voi liian varhaisella ratkaisuun pyrkimisellä keskittyä teemoihin, jotka eivät välttämättä ole asiakkaan ydinpulmaa. Ohjaajalla jää tilanteessa kuulematta asiakkaan kokemuksesta muita olennaisia asioita, jotka ovat merkityksellisiä ydinpulman jäsentämisessä ja tarkentamisessa. Ohjaus- ja vuorovaikutustilanteet ovat asiakasta varten. Ohjaajan tulisi välttää omien kokemustensa, näkemystensä ja mielipiteidensä jakamista. Ohjauksen ja vuorovaikutuksen tavoitteiden saavuttamista vaikeuttaa, jos ohjaaja täyttää asiakkaalle tarkoitetun tilan puhumalla liikaa tai pyrkii ratkaisemaan pulmatilanteet 29 asiakkaan puolesta. Koulutuksen myötä koulutettavat yrittivät opetella tietoisesti irrottautumaan jatkuvasta asiakkaan puheen tulkinnasta, vaikka sen koettiin olevan osa koulutettavien työkuvaa. Opetus- ja kasvatustyössä oli tyypillistä, että opettaja ratkaisee ongelmat oppilaan puolesta ja neuvoo vanhempia ilman lupaa. Ohjaajan tulee varoa tilanteita, joissa hän tarjoaa neuvoja asiakkaalle liian varhain. Neuvominen itsessään ei ole kiellettyä, mutta sen vaarana on, että ohjaaja olettaa liian nopeasti ymmärtävänsä mistä on kyse. Tällöin ohjaaja saattaa ohittaa muita keskeisiä aiheita asiakkaan puheessa. Mikäli ohjaaja sivuuttaa asiakkaan ja hänen kokemuksena, sen taustalla saattoi olla ohjaajan tietoinen valinta. Ohjaaja ei uskaltanut tarttua liian henkilökohtaisiin asioihin. Ohjauksen ja vuorovaikutuksen haasteet voivat ilmetä myös tilanteissa, joissa ohjaaja pyrkii olemaan yliempaattinen, heijastamaan omia kokemuksiaan asiakkaan kuvaukseen tai imuroimaan ohjattavan projektiot oman osaamattomuutensa tunnuspiirteiksi. Onnistuneen ohjauksen ja vuorovaikutuksen edellytyksenä on asiakkaan kokemusten kunnioittaminen, arvostaminen ja pitäminen ohjaustapahtuman keskiössä. Ohjaajalla tulee olla kyky pysähtyä ja keskittyä kuuntelemaan asiakasta hänen näkökulmastaan. Koulutuksen alkuvaiheessa ohjaajilla oli taipumus myös monikkokysymysten tekemiseen. Tällä tarkoitetaan kysymyksiä, joissa ohjaaja esittää kaksi tai jopa kolme kysymystä peräkkäin ilman että asiakkaalla olisi aikaa pohtia kysymystä ja vastata siihen. Tämän taustalla nähdään ohjaajan yliempaattisuus, jonka perimmäisenä tarkoituksena on auttaa asiakasta ja tarjota mahdollisimman ymmärrettävä kysymys asiakkaan pohdittavaksi. Ohjaus- ja vuorovaikutustilanteissa on tärkeää kiinnittää huomiota läsnäolemisen taitoon, jossa keskitytään kuuntelemaan asiakkaan puhetta. Hyvää ja taitavaa ohjaus- ja vuorovaikutustilannetta ei voida rakentaa pelkkien ohjauksellisten työvälineiden tai tekniikoiden varaan, vaikka ne ovatkin hyviä apuvälineitä puheen jäsentämiseen ja tarkentamiseen (Onnismaa, 2007) 30

On kasvun paikka ymmärtää, että ulkoa tulevia valmiita patenttiratkaisuja ei juurikaan ole olemassa, vaikka se niin helppoa ja kivaa olisikin - - Työelämässä joutuu pohtimaan olenko ammattitaitoinen, jos en tarjoa ainoatakaan ratkaisuvaihtoehtoa vaan vain kuuntelen ja kysyn? Ja kenen keksimä ratkaisu kantaa ja siirtyy elävän elämän todellisuuteen? vuorovaikutustaidoista kokeiltiin kuuntelemisen taitoa, asiakkaan puheen jäsentämisen tukena käytettyä peilaamisen taitoa sekä tarkentavia kysymyksiä. Kuunteleminen konkretisoitui opetus- ja kasvatusalan ammattilaisen ja oppilaan tai vanhemman kohtaamisissa tilanteeksi, jossa pysähdyttiin ja kuunneltiin, mitä sanottavaa asiakkaalla oli. Tällaisen tilanteen luominen koettiin tärkeäksi, sillä silloin ammattilainen tarjosi oppilaalleen ja hänen vanhemmalleen tilaisuuden tulla kuulluksi. osaan palavereissa kysyä mitä kuuluu ja miltä tuntuu tulla tänne tänään 3.3. Ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen merkitys arjen työtilanteissa Uudenlaisen ohjausajattelun siirtäminen osaksi omaa työtä alkaa opittujen ohjausja vuorovaikutustaitojen käyttöönotosta. Se vaatii toisinaan tietoista oman toiminnan muutosta ja sille prosessille tulee varata aikaa. Tässä alaluvussa kuvataan koulutettavien omia kokemuksia konkreettisten ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen kokeilemisesta erilaisissa arjen työtilanteissa. Koulutettavat kokeilivat oppimiaan ohjaus- ja vuorovaikutustaitoja mm. oppilaspalavereissa, vanhempien ja huoltajien tapaamisissa sekä kollegoiden kanssa käydyissä keskusteluissa. Vaikka ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen koulutuksessa korostetaan useita erilaisia perustaitoja, on lähtökohta oman toimintatavan muutokseen aloitettava pienemmästä askeleesta. Koulutettavat laativat itselleen henkilökohtaisen tavoitteen, jossa halusivat kehittyä. Itselle tietoiseksi tehty ja nimetty tavoite näkyi myös arkipäivän työtilanteissa. Eniten ohjaus- ja 31 Kuuntelemiseen keskittyminen oli tuonut palavereihin rentoutta ja vapautuneempaa ilmapiiriä. Asiakkaan puheen äärelle pysähtyminen koettiin asiakkaan kunnioittamisena. Hyvin iso ja merkittävä anti, mitä konsultatiivisesta työotteesta olen saanut ja oppinut vuoden aikana, liittyy kuuntelemisen taitoon Koulutuksen aikana opitut ohjaus- ja vuorovaikutustaidot olivat mahdollistaneet tulevien oppilaspalavereiden jäsentämisen paremmin kuin aiemmin sekä lisänneet tietoisuutta siitä kenen ääntä palavereissa tulee kuulla. Koulutettavien mukaan kuuntelemisen taitoa pystyi harjoittelemaan silloin, kun pitäytyi tietoisesti tulkintojen tekemisestä ja valmiiden neuvojen antamisesta: - - olen koittanut 32

opetella toisinaan irrottautumaan tietoisesti jatkuvasta asiakkaan kertomuksen tulkitsemisesta. Valmiiden vastausten sijaan osa koulutettavista oli omaksunut taidon, jossa annettiin asiakkaalle itselleen tilaa pohtia ja löytää ratkaisuja käsiteltävään asiaan. YHTEENVETO LUVUSTA 3 Ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen merkitys opetus- ja kasvatustyössä Pyritään välttämään oikeassa olemista ja paremmin tietämistä Peilaamista oli kokeiltu niin vanhempien kuin kollegoidenkin keskuudessa. Peilaamisen kautta tehty tarkentaminen oli tuonut ohjaus- ja vuorovaikutustilanteisiin rauhallisuutta ja asiallisuutta. Ne koettiin myös yhteistyötä edistävinä taitoina. Eräässä esimerkissä koulutettava kuvasi, että puheen tasolla oleva vuorovaikutus oli vanhemman taholta hyökkäävää. Koulutettava kiinnitti huomiota itseensä ja tapaan olla läsnä. Hän kuunteli, keskusteli rauhallisesti ja peilasi vanhemman puhetta. Vuorovaikutus muuttui keskustelun edetessä rauhallisemmaksi ja asiallisemmaksi. Varsinkin silloin, kun kyse on voimakkaasti eriävistä näkemyksistä kasvatuskysymyksissä, tuntuu kuunteleminen olevan hyvä keino tyynnyttää voimakkaita tunteita ja päästä rakentavaan keskusteluun tulevasta Koulutettavien käsitys omasta toimintatavasta ohjaus- ja vuorovaikutustilanteissa oli koulutusvuoden aikana selkiintynyt ja tuonut ohjaus- ja vuorovaikutustilanteisiin uudenlaisia lähestymistapoja. Tietoisuus omista toimintatavoista koettiin edellytykseksi ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen kehittymiselle ja oman toiminnan muutokselle. 33 Ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä tukivat o Konsultatiivisen työotteen roolit ja rakenne o Konkreettinen ohjaustoiminnan harjoitteleminen o Palautteet ja arvioinnit o Toisten osallistujien ohjaustoiminnan seuraaminen o Kiireetön aikataulu o Koulutusryhmä o Taitojen kokeileminen arjen työtilanteissa ja niistä saadut palautteet Ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen sudenkuopat o Ei keskitytä asiakkaan kuuntelemiseen o Ohjaajakeskeinen puhe o Asiakkaan kokemusten sivuuttaminen o Varhaiset ratkaisupyrkimykset ja asiakkaan puolesta ratkaiseminen o Omien näkemysten, mielipiteiden ja kokemusten tuominen keskusteluun ilman, että asiakas niitä pyytää o Liian nopeat olettamukset ja tulkinnat siitä, mistä asiakkaan kertomuksessa on kyse o Neuvojen antaminen ilman, että asiakas niitä erikseen pyytää o Yliempaattisuus ja monikkokysymykset 34

4. KONSULTATIIVINEN TYÖOTE OHJAUKSELLISEN TYÖOTTEEN KEHITTÄJÄNÄ OPETUS- JA KASVATUSTYÖSSÄ Tässä luvussa kuvataan ohjaus- ja vuorovaikutustaitojen koulutuksessa mukana olleiden kokemuksia konsultatiivisen työotteen tarjoamista mahdollisuuksista. Kokemusten myötä saadaan kuvaa myös siitä, millaisia haasteita kouluyhteisö voi asettaa uudenlaisen työotteen soveltamiselle. Uudenlaisen työotteen, konsultatiivisen työotteen, soveltaminen, kokeileminen ja vakiinnuttaminen hankekuntien käyttöön käynnistyivät varsinaisesti vuonna 2011. Tuona aikana hankekunnissa toteutettiin erilaisia ohjauksellisia toimintamalleja yksilö- ja ryhmäohjauksen muodossa. Näitä toteutuneita toimintamalleja kuvataan tarkemmin luvussa 5. 4.1. Konsultatiivisen työotteen hyödyt ja mahdollisuudet Hyvään ohjaukseen ja vuorovaikutukseen kuuluu se, että on riittävästi aikaa keskustelulle Aika tuo mukanaan levollisuutta ja tunnetta siitä, että on tärkeä. Ihanteellista olisi, jos sen ympärillä olisi luottamuksellinen ryhmä, jossa uskaltaa puhua itselle tärkeistä asioista. Tällaisten asetelmien rakentaminen kouluyhteisöön vaatii kouluttautumista, suunnittelua, rohkeutta suunnitelmien toteuttamiseen sekä kykyä arvioida toteutetut suunnitelmat. Tämän toteutuminen vaatii myös esimiehen tuen ja ymmärryksen siitä, mikä on tämän toiminnan merkitys ja hyöty työyhteisölle. Kouluyhteisöjen haasteena on luoda tila esim. vanhempien kuulemiselle. Tämän lisäksi olennaista on kiinnittää huomiota siihen tapaan, miten keskustelua osapuolten välillä käydään. (Opetushallitus & Suomen Vanhempainliitto, 2007, s. 11). Koulutusvuoden aikana osa koulutettavista oli lähtenyt rohkeasti kokeilemaan oppimiaan ohjaus- ja vuorovaikutustaitoja käytännön työssään. Opittuja ohjaus- ja vuorovaikutustaitoja oli kokeiltu mm. oppilaspalavereissa, vanhempien ja huoltajien tapaamisissa sekä kollegoiden välisissä keskusteluissa. Kuuntelemisen taitoa ja peilaamista oli kokeiltu lähinnä yksilötason vuorovaikutustilanteissa. 35 Koulutettavat kokivat, että konsultatiivinen työote sopi hyvin erilaisiin verkostopalavereihin, osaksi koulukuraattorin asiakastyötä sekä työyhteisön konsultointi- ja työnohjaustehtäviin. Menetelmä koettiin myös hyvänä ja toimivana systeeminä erityisesti oppilashuoltotyöryhmätyöskentelyyn. Konsultatiivisen työotteen koettiin korostavan ammattimaisuutta, empaattisuutta ja toisen kunnioittamista. Konsultatiivinen työote opettaa olemaan läsnä, kuuntelemaan ja pidättäytymään valmiiden ratkaisumallien tarjoamisesta Konsultatiivinen työote auttoi myös ymmärtämään rakenteiden ja selkeiden työskentelyperiaatteiden merkitystä koulutyössä, erityisesti kokouksien ja palaverien toteuttamisessa. Menetelmän periaatteiden noudattaminen tarjosi näkökulmia johtamiseen, asetti kokous- ja palaverityöskentelylle rajat sekä antoi kaikille osallistujille mahdollisuuden puhua ja tulla kuulluksi. 36