ONKO SUOMALAINEN VAHINKOVAKUUTUSYHTIÖ TASOITUSVASTUUNSA VANKI? fil. tri Martti Pesonen, SHV Suomen Atuaariyhdistysen vuosioousesitelmä 27.2.2006
2 Sisällysluettelo: sivu 1. Tasoitusvastuujärjestelmän uvaus 3 2. Havaintoja tasoitusvastuun ehittymisestä pitällä aiavälillä 5 3. Tasoitusvastuu osana Suomen vaavaraisuuspääomavaatimusia 7 4. Tasoitusvastuun tarpeen ja määrän ohtaaminen 9 5. Pääoman tuottovaade 13 6. Kilpailuneutraliteetti 15 7. Johtopäätöset 16 8. Ehdotus tasoitusvastuujärjestelmän muuttamisesi 17 Liite 1: Tasoitusvastuun lasentateniiaan liittyviä tarentavia ysityisohtia (4 sivua)
3 1. TASOITUSVASTUUJÄRJESTELMÄN KUVAUS Vuodelta 1952 peräisin oleva suomalainen tasoitusvastuujärjestelmä perustuu vauutusyhtiölaiin (VYL) ja sen nojalla annettuihin viranomaismääräysiin. Nyyiset tasoitusvastuujärjestelmää osevat määräyset eivät perusperiaatteiltaan juuriaan poiea aluperäisestä. Voimassa olevassa vauutusyhtiölaissa todetaan nyyisin, aivan uten vuonna 1952 hyväsytyssä laissain, että Korvausvastuu [v. 1952: Korvausrahasto] vastaa sattuneiden vahinotapahtumien johdosta suoritettavia, masamatta olevia orvaus- ja muita määriä, seä runsasvahinoisten vuosien varalta vastuuopillisesti lasettavaa tasoitusmäärää. Nyyisin tasoitusmäärä ei sisällä muita elementtejä uin tasoitusvastuun, joten mitä seuraavassa sanotaan tasoitusvastuusta, osee yhtä hyvin tasoitusmäärää. Tasoitusvastuu on siis luonteeltaan yhtiön taseen vastattaviin irjattava ylimääräinen varaus tulevien runsasvahinoisten vuosia varalle eli siis 'pahan päivän varalle'. Asiallisesti, ja niin ollen esimerisi IFRS-tilinpäätösessä, se on yhtiön omaan pääomaan luettava erä. Suomalaisessa irjanpitoäytännössä se on uitenin sisällytetty taseessa melo epäjohdonmuaisesti orvausvastuuseen. Molemmissa irjanpitostandardeissa se uitenin atsotaan uitenin yhtiön vaavaraisuutta tarasteltaessa yhtiön vaavaraisuuspääomasi, ei siis velasi, niin uin varsinainen orvausvastuu. Suomalaisella vahinovauutusyhtiöllä tulee olla yhtiöohtaiset, vauutusvalvontaviranomaisen vahvistamat tasoitusvastuun lasentaperusteet, joista ilmenee ysityisohtaisesti, uina yhtiön tasoitusvastuu lasetaan voimassa olevien määräysten muaisesti. Tasoitusvastuujärjestelmän taroituseen palataan tuonnempana. Uuden vauutusyhtiön aloittaessa toimintansa tasoitusvastuun määrä on nolla. Tässä ohdassa uvataan pääpiirteittäin se uina yhtiön tasoitusvastuu ajan uluessa ehittyy. Tasoitusvastuu U(t) tilivuonna t saadaan edellisen tilivuoden tasoitusvastuusta U(t 1) tasoitusvastuusiirtoaavalla (1) U ( t) = 1,04 U( t 1) + f t B( t) X ( t) + a B( t), missä B(t) on omalla vastuulla olevat, jälleenvauutuspalioilla oiaistut vauutusmasutuotot, X(t) on omalla vastuulla olevat orvausulut ja f t 1 = T T i= 1 f ( t i) on esimääräinen vahinosuhde edelliseltä T vuodelta, missä f(u) =X(u)/B(u) on vahinosuhde vuonna u. Vertailuvuosien luumäärä T on perustevaio. (Uusi vauutusyhtiö joutuu äyttämään puuttuvien vuosien osalta vahinosuhteina f olettamaluuja.)
4 Siirtoaavan (1) viimeisen termin erroin, a, on ns. lisäartutusparametri, jona sallitut arvot ovat välillä 0 < a < 0,15. Jos tälle perustevaiolle a vahvistetaan positiivinen arvo, niin aavan (1) viimeinen termi lisäartuttaa tasoitusvastuuta. Tämän perustevaion muuttaminen, samoin uin aii muutin muutoset vauutusyhtiön tasoitusvastuun lasentaperusteisiin, edellyttävät, että yhtiö on etuäteen haenut Vauutusvalvontaviraston vahvistusen muutoselle. Kaavassa esiintyvä erroin 1,04 on oroerroin. Ilman tätä oroerrointa ja mahdollisesti positiivista a-parametria tasoitusvastuu arttuisi niinä vuosina, joina vahinosuhde on esimääräistä parempi (eli pienempi) ja vastaavasti tasoitusvastuuta purautuisi aina un vahinosuhde on esimääräistä huonompi. Tämän lisäsi siis oro ja mahdollinen lisäartutus asvattavat tasoitusmäärää. (Tasoitusvastuun oroerroin alennettiin aluperäisestä 1,05:stä 1,04:ään 1990-luvun alupuolella.) Suhteuttamalla tasoitusvastuun määrä masutuottoihin B(t) saadaan masuvolyymiin suhteutettu suhteellinen tasoitusvastuun määrä u = U/B: U ( t 1) (. B( t) (2) u t) = 1,04 + ( f t f ( t) ) + a Kosa pitällä aiavälillä esimäärin f t f (t) 0, niin nähdään, että pitällä aiavälillä esimäärin 1,04 (3) u( t) u( t 1) + a, r g missä r g = r g (t) = B(t)/B(t 1) on vauutusmasujen vuosiasvuerroin. Jos yhtiön vauutusmasujen vuosiasvu on alle 4 %, niin suhteellisella tasoitusmäärällä u on siis aavan (3) muaan pitällä aiavälillä taipumus asvaa rajatta siinäin tapausessa, että artutusparametrin a arvo olisi nolla. Kasvu taittuu uitenin lopulta järjestelmään uuluvan ns. tavoitevyöhyeen ylärajan ylittyessä Edellä esitettyjä aavoja sovelletaan vauutuslajiryhmittäin, ja ne pätevät ainoastaan siinä tapausessa, että tasoitusvastuun oonaismäärä on tasoitusvastuun tavoitevyöhyeellä. Tasoitusvastuun tavoitevyöhyeellä taroitetaan tasoitusvastuun tavoitevyöhyeen alarajan U 1 ja sitä merittävästi oreammalla olevan tavoitevyöhyeen ylärajan U 2 väliin jäävää vyöhyettä. Tasoitusvastuun ollessa tavoitevyöhyeen alapuolella tasoitusvastuuta voidaan haluttaessa lisäartuttaa enemmänin uin aavassa (1) esiintyvien vauutuslajiryhmäohtaisten a-parametrin vaiutusen verran vahvistamalla yhtiön lisäartutusparametrille q positiivinen arvo. Negatiivinen q:n arvo ei ole mahdollinen, sillä tällöinhän tasoitusvastuuta voitaisiin äyttää muuhun taroituseen uin vauutusyhtiölaissa mainittuun runsasvahinoisuuteen. Lisäsi tasoitusvastuun oonaismäärä ei voi olla negatiivinen.
5 Jos tasoitusvastuu ylittää tavoitevyöhyeen ylärajan U 2, niin tasoitusvastuuta rajoitetaan tasoitusvastuujärjestelmässä olevien lasentasääntöjen muaisesti siten, että tasoitusmäärä ei pysyvästi nouse tavoitevyöhyeen yläpuolelle. Tasoitusvastuu voi tällöin uitenin viipyä useampia vuosiain 10-20 % tavoitevyöhyeen yläpuolella. Tasoitusvastuu ei uitenaan voi ylittää tasoitusvastuun ylärajaa U max, joa on tavallisimmin noin 20 % tavoitevyöhyeen ylärajaa oreammalla, mutta ero voi olla suurempiin, jos yhtiön jälleenvauuttamisaste on orea. Tasoitusvastuun tavoitevyöhyeen rajat riippuvat yhtiön meritsemän vauutusliieen laadusta ja määrästä seä siitä uina yhtiö on jälleenvauuttanut liieensä. Tasoitusvastuun yläraja U max poieaa tavoitevyöhyeen rajoista siinä, että jälleenvauuttaminen ei vaiuta siihen lainaan. Yleisyhtiöillä tavoitevyöhyeen yläraja U 2 on tyypillisesti samaa suuruusluoaa tai hieman suurempi uin yhtiön vuotuiset vauutusmasutuotot. Tavoitevyöhyeen alaraja U 1 on vastaavasti yleensä suuruusluoaa 30 % vuosimasutuotoista. Liitteessä 1 on tasoitusvastuun lasentateniiaan liittyviä tarentavia ysityisohtia. 2. HAVAINTOJA TASOITUSVASTUUN KEHITTYMISESTÄ PITKÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ Yhteenvetona edellä selostetusta voidaan todeta, että nyyisessä tasoitusvastuujärjestelmässä sellaisella vauutusyhtiöllä, jolla vauutusliieen esimääräinen vuosiasvu jää alle 4 %, tasoitusvastuulla on taipumus asvaa pitällä aiavälillä tasoitusvastuun tavoitevyöhyeen ylärajan tuntumaan. Tämä yläraja on yleisyhtiöillä tyypillisesti suuruusluoaa 100 % - 120 % vuotuisista vauutusmasutuotoista. Lisäsi tasoitusvastuu voi tavoitevyöhyeen ylittyessä asvaa vielä 20 prosenttiysiöä tämänin yli, sillä tavoitevyöhyeen yläraja on pehmeä. Toinen, nopeampi tapa päätyä tilanteeseen, jossa tasoitusmäärä ylittää tavoitevyöhyeen ylärajan on se, että yhtiön vauutusliieen volyymi pienenee olennaisesti, esimerisi erioistumisen seurausena tai muusta syystä. Tasoitusvastuun rajat on sidottu vauutusrisin määrään, joten volyymin pienenemisen seurausena tavoitevyöhyein siirtyy alemmasi. Tasoitusvastuun määrä ei uitenaan suoraan reagoi volyymin muutoseen. Jos tavoitevyöhyeen yläraja pienenee tasoitusvastuun suuruisesi tai sen alapuolelle, niin sen jäleen tasoitusvastuu on tavoitevyöhyeen ylärajalla. Jälimmäisessä tapausessa tasoitusvastuuta samalla purautuu; yhtiön vauutusliieen alasajo onin runsasvahinoisuuden lisäsi ainoa tapa puraa tasoitusvastuu. Edellisessä ohdassa mainitut tasoitusvastuujärjestelmään uuluvat lisäartutusparametrit mahdollistavat tasoitusvastuun voimaaamman arttumisen, jolloin tasoitusvastuun arttuminen ohti ylärajaa tapahtuu nopeammin. Sen sijaan järjestelmässä ei ole meanismia, jolla pitän aiavälin esimääräinen arttuminen jäisi alle 4 %:n, paitsi jos tasoitusvastuu on jo saavuttanut tavoitevyöhyeen ylärajan.
6 Yhteenvetona voidaan todeta, että on äytännössä asi tapaa, joilla voidaan välttää tasoitusvastuun ajautuminen tavoitevyöhyeen ylärajan tuntumaan: i. Kasvustrategia, jossa pidetään vauutusyhtiön omalla vastuulla olevien vauutusmasutulojen esimääräinen vuosiasvu pysyvästi yli 4 %:n tasolla ja pitämällä samalla lisäartutusparametrien arvot nollassa, tai ii. Johdon virheet, jona seurausena syntyneet vauutusteniset tappiot ovat niin suuret, että suurin osa tai oo tasoitusvastuu purautuu. Näillä ahdella syyllä voidaan selittää myös se, misi tasoitusmäärä on monien suomalaisten vahinovauutusyhtiöiden tapausessa tällä hetellä vielä melo auana tavoitevyöhyeen ylärajasta, vaia useimmat yhtiöt ovat vanhoja ja tasoitusvastuujärjestelmä on ollut äytössä jo yli 50 vuotta. Ensinnäin, ennen yhteisvaluutta euroon siirtymistä, maran heioudesta johtuen vahinovauutusen valtaunnallinen vauutusmasutulojen nimellisasvu on ollut Suomessa voimaasta; esimerisi aiavälillä 1978 1992 ensivauutusessa esimäärin 11 % vuodessa. Kun tasoitusvastuun oro on ollut 4-5 %, niin vahinovauutusyhtiöiden tasoitusvastuun määrä ei ole pelän oron avulla pysynyt näin orean nimellisasvun vauhdissa. Kasvustrategia (i) on siis ennen Suomen maran ytentää Euroopan yhteisvaluuttajärjestelmään toteutunut automaattisesti pelän inflaation voimalla siinäin tapausessa, että yhtiön masutulo ei olisi reaalisesti asvanut oo ajanjasolla lainaan: ajanjasolla 1955 1990 elinustannusindesi nousi esimäärin 7,5 %, raennusustannusindesi 7,3 % ja ansiotasoindesi 9,9 % vuodessa. Toisesi, monien suomalaisten vahinovauutusyhtiöiden tapausessa, ansainvälisen jälleenvauutusen ongelmien ilmeneminen 80-luvulla ja -90 luvun alussa söi merittävän osan yhtiöiden tasoitusvastuista. Esimerisi vuosina 1990-1992 vahinovauutusyhtiöiden yhteenlasettu tasoitusmäärä purautui lähes 180 miljoonalla eurolla lähinnä juuri tästä syystä. Tasoitusvastuun lasentaa oseviin määräysiin lisättiin 80-luvulla lisärajoitus, jona muaan vauutuslajiryhmän esimääräisen vahinosuhteen f sijaan siirtoaavassa äytetään 110 %:iin ataistua määrää max( f ;1,1 ). Katso Liite 1, ohta IIa. Syynä tälle lisäyselle oli se, että ulomaisen jälleenvauutusen mittavien tappioiden vaiutusesta purautuneen tasoitusvastuun taaisinartutus esimääräisen vahinosuhteen noustessa jopa 200 %:iin olisi saattanut ajaa yhtiöt taloudellisesti estämättömään tilanteeseen tasoitusvastuun artutusen ylittäessä yhtiön tulosenteoyvyn. Normaalioloissa vähänään merittävämmän vauutuslajiryhmän esimääräinen vahinosuhde f ei äytännössä juuri osaan nouse yli 110 %:n rajan. *** Tasoitusvastuun määrän ehittymistä valtaunnallisella tasolla oseva yleistarastelu jättää huomiotta sen tosiseian, että marinoilla on samanaiaisesti ollut myös sellaisia yhtiöitä, joilla tasoitusvastuu on ollut lähellä ylärajaansa, sillä esimerisi ansainvälisen jälleenvauutusliieen tappiot eivät suinaan oseneet aiia vahinovauutusyhtiöitä.
7 Huomionarvoista tasoitusvastuun määrässä ja sen rajoissa on lisäsi se, että umpiaan ei riipu siitä, miten paljon yhtiöllä on toimintapääomaa tai miten suuri ja risipitoinen on yhtiön sijoitussalu. Olipa sijoitusomaisuutta uina paljon tahansa ja oloon se laadultaan millaista hyvänsä, niin tasoitusvastuun arttumiseen sillä ei ole vaiutusta. Todettaoon tämän ohdan lopusi vielä se, että yhtiön tasoitusvastuu voi tietysti purautua myös sellaisten vauutustenisten tappioiden vaiutusesta, joita ei voida pitää johdon taitamattomuudesta johtuvina: ilmiselvä tosiasia on, ettei aiiin mahdollisiin vauutusen attamiin atastrofeihin luonnollisestiaan voi auottomasti ja attavasti taloudellisesti varautua. Tällaisia atastrofitapahtumia ei uitenaan satu usein Suomessa ei historiallisena aiana tietääseni tähän mennessä osaan (ellei sitten ulutautiepidemioita, atovuosia tai sotia voida atsoa tällaisisi). 1990-luvun alun talouslaman aiheuttamat tappiot taausvauutusissa ovat ehä suurin tällainen tapahtuma, mutta tässäin tapausessa varovaisimmat taausvauutusia merinneet vauutusyhtiön selvisivät pelällä säiähdysellä. Pitäestoiset taauset ovat uitenin taloussuhdanteesta voimaaasti riippuvaisina riseinä sellaisia, etteivät ne risien esinäisen riippuvuudesta taia oieastaan täytä vauutusyhtiön näöulmasta tarasteltuna vauutuselpoisen risin tunnusmerejä. 3. TASOITUSVASTUU OSANA SUOMEN VAKAVARAISUUSPÄÄOMAVAATIMUKSIA Suomen vauutuslainsäädännössä vahinovauutusyhtiöiden vaavaraisuusvaatimuset ovat asitasoiset: äytössä on EU-vahinovauutusdiretiivien muaiset toimintapääoman (TPO) vähimmäismäärävaatimusten lisäsi myös ansalliset ns. vaavaraisuuspääomaa (VPO) osevat vaatimuset, joita EU:n vauutusdiretiivit eivät edellytä. Toimintapääoma muodostuu äytännössä yhtiön omasta pääomasta ja arvostuseroista. Vaavaraisuuspääoma on yhtiön toimintapääoma lisättynä yhtiön tasoitusmäärällä. Useimmissa Euroopan maissa ei ole lainaan äytössä suomalalaisen tasoitusvastuujärjestelmän altaisia järjestelmiä. Tasoitusvastuun määrästä riippumatta vahinovauutusyhtiöltä vaadittava EUvahinovauutusdiretiivien muainen toimintapääoman vähimmäismäärävaatimus (TPO min = EU-solvenssivaatimus) on suuruusluoaa 20 % vuotuisista vauutusmasutuotoista. Käytännössä yhtiöllä on toiminnan jatuvuuden turvaamisesi oltava toimintapääomaa enemmänin uin tämän minimivaatimusen verran, jotta yhtiö estäisi solventtina esimerisi vauutustoimintaan liittyvän sijoitustoiminnan normaalit heilahtelut; tasoitusvastuuhan ei yhtiötä tällaisilta heilahteluilta suojaa. Hitaasti asvavan tai ei lainaan asvavan vauutusyhtiön tapausessa suomalaiset vaavaraisuusvaatimuset ja tasoitusvastuuta osevat määräyset johtavat siis pitällä aiavälillä tilanteeseen, jossa yhtiöltä edellytetään äytännössä noin 140 % - 160 % vastuunantoyyä 1. Suomalaisen vahinovauutusyhtiön tulee täyttää seä EU-solvenssivaatimus että tämän lisäsi Suomen vauutuslainsäädännössä säädetyt, vaavaraisuuspääoman (VPO) määrää osevat solvenssivaatimuset. Yhdessä nämä vaatimuset edellyttävät, että yhtiön täyttää alla luetellut olme vaatimusta. 1 vastuunantoyy = vaavaraisuuspääoma suhteessa omalla vastuulla oleviin vauutusmasutuottoihin.
8 a) EU-solvenssivaatimus: TPO > TPO min TPO on yhtiön toimintapääoma (äytännössä TPO = oma pääoma + arvostuserot). b) Suomen vaavaraisuuspääomavaatimus: VPO > VPO 1, missä VPO = TPO + U U on yhtiön tasoitusvastuu. c) Suomen tasoitusvastuusta johtuva vaavaraisuuspääoman lisävaatimus: VPO > TPO min + U Vaatimusten a ja b perusteella VPO = TPO + U > TPO min + U. FIN un U masimissa 160 % TPO min + U 45 % EU VPO 1 20 % TPO min KUVA 1. EU:n ja Suomen vaavaraisuusvaatimuset (EU ja FIN) Vaavaraisuusvaatimuset prosentteina vuosimasutuotoista. Suomen vaatimuset vaihtelevat sen muaan, uina paljon tasoitusvastuuta on ertynyt. Prosenttiluvut ovat suuntaa-antavia, sillä ne ovat yhtiöohtaisia.
9 Oheisessa Kuvassa 1 EU taroittaa EU-solvenssivaatimusta ja FIN taroittaa Suomen lisävaatimusia b ja c, eli vaatimusta, että vaavaraisuuspääoma toteuttaa vaatimusen (4) VPO > max ( TPO min + U, VPO 1 ). Edellä vaavaraisuuden vähimmäisvaatimusena on äytetty STM:n määräysten muaista tavoiterajaa VPO 1, eiä vaavaraisuuspääoman vähimmäismäärää VPO min, joa on (yleensä) VPO 1 :tä pienempi. Näiden vaavaraisuuspääoman alarajojen olennaisin ero on sinä, että yhtiö voi olla jonin aiaa VPO 1 :n alapuolella, mutta sen pitää olla oo ajan VPO min :n yläpuolella. Kesimäärin vahinovauutusyhtiöillä VPO min lienee noin 2/3 VPO 1 :stä. Suomalaiselta vahinovauutusyhtiöltä vaadittava vaavaraisuusvaatimus on siis enimmillään jopa ahdesanertainen esimääräiseen EU-solvenssivaatimuseen verrattuna. Lisäsi, jos suomalaiselta yhtiöltä vaadittava vastuunantoyy, esimerisi 150 % - 160 % muodostuu siten, että siitä ainoastaan 20 prosenttiysiöä on toimintapääomaa, lopun ollessa tasoitusmäärää, niin yhtiön risinantoyy on oonaisuutena arvioiden heio: vauutusrisin osalta vaavaraisuus on erinomainen, mutta muiden risien, esimerisi sijoitustoiminnan risien osalta yhtiön risinsietoyy on olematon. Yhtiön vaavaraisuusraenne on tällöin niin epäterve, että yhtiön tarvitsisi todennäöisesti lisäpääomittamista, vaia samanaiaisesti vaavaraisuuspääomaa on moninertaisesti EU-solvenssivaatimuseen verrattuna. Yhtiön sijoitusrisinantoyy on samanaiaisesti niin riittinen, ettei yhtiö äytännössä voi ottaa juuri mitään sijoitusrisiä, sillä yhtiön toimintapääoma täyttää juuri ja juuri EU-solvenssivaatimusen. Ongelma ydin on siinä, että tasoitusvastuu suojaa yhtiön tulosta ainoastaan vauutusrisiltä, un taas muu vaavaraisuuspääoma (= toimintapääoma) toimii pusurina aienlaisille taloudellisille tappioille. Seuraavassa pyritään selvittämään, mitä ovat perustelut Suomen olennaisesti oreammille vaavaraisuusvaatimusille. Lisäsi pyritään arviomaan näiden vaatimusten järevyyttä ja mahdollisia seurausia nyyisessä toimintaympäristössä. Lopusi esitetään toimenpiteitä havaittujen ongelmien rataisemisesi. 4. TASOITUSVASTUUN TARPEEN JA MÄÄRÄN KOHTAAMINEN Vauutusyhtiöllä, joa esimerisi johdon taitamattomuudesta johtuneen runsasvahinoisuuden taia on syönyt tasoitusvastuunsa, pääomavaatimus on (tasoitusvastuun verran) pienempi uin hyvin hoidetulla yhtiöllä, jolle tasoitusvastuuta on arttunut runsaasti. Voidaan ysyä, ono perusteltua vaatia jälimmäiseltä, paremmin hoidetulta yhtiöltä olennaisesti oreampaa vastuunantoyyä. vastuunantoyy = vaavaraisuuspääoma suhteessa omalla vastuulla oleviin vauutusmasutuottoihin.
10 Vastaavanlainen epäloogisuus paljastuu, un vertaillaan vasta toimintansa aloittanutta uutta vauutusyhtiötä ja pitään marinoilla toiminutta, liietoimintansa aina mallielpoisesti hoitanutta vauutusyhtiötä. Aloittavalla vauutusyhtiöllä tasoitusvastuuta ei ole lainaan, un taas pitään toimineella sitä voi olla runsaasti. Uudelta yhtiöltä ei siis äytännössä vaadita lähesään yhtä paljon vastuunantoyyä uin asiansa aina mallielpoisesti hoitaneelta vanhalta yhtiöltä. Viime vuosiymmeninä Suomessa on selvitystilaan laitettu seuraavat vahinovauutusyhtiöt: Vauutusosaeyhtiö Apollo, selvitystilaan 30.12.1993 Vahinovauutusosaeyhtiö Kansa International, selvitystilaan 30.12.1994 Jälleenvauutusosaeyhtiö Kansa, selvitystilaan 30.12.1994. Näiden lisäsi, ilmeisesti heion taloudellisen aseman taia, Vahinovauutusosaeyhtiö Kansa sulautui Vauutusosaeyhtiö Sampoon 31.12.1995. Verrattuna siihen, uina vanhoja suomalaiset vahinovauutusyhtiöt esimäärin ovat, nämä yhtiöt ovat olleet selvitystilaan joutuessaan hyvin nuoria: Vauutusosaeyhtiö Apollo oli perustettu vuonna 14.11.1989. (Uusi) Vahinovauutusosaeyhtiö Kansa on meritty auppareisteriin seuraavan päivänä eli 15.11.1989, alusi väliaiaisella nimellä Vauutusosaeyhtiö Kotimaan Kansa, josta nimestä sana Kotimaan pudotettiin pois 29.12.1989. Seä Kotimaan Kansa että Kansa International ovat perustamisvuonna saaneet vauutusannansiirtona vanhan Vahino-Kansan vauutusliiettä, joten ne eivät aloittaneet tyhjältä pöydältä. Vahinovauutusosaeyhtiö Kansa International (29.12.1989 asti Vahino- Kansa) oli perustettu vuonna 1919. Jälleenvauutusosaeyhtiö Kansa perustettiin 29.12.1978. Apollo oli siis aatuessaan 4-vuotias ja Jälleenvauutus-Kansa 16-vuotias. Vahino- Kansa oli sulautuessaan 6-vuotias. Ainoastaan vuonna 1919 perustettu, vuonna 1978 yhtiömuotonsa osaeyhtiösi muuttanut Kansa International oli vanha yhtiö. Vaia Kansa-yhtiöiden ulomaan liietoiminnassain oli ollut vaavia ongelmia, niin onurssiin ne uitenin ilmeisesti veti omistajan eli EKA-Yhtymän onurssi. Apollon aatumiseen taas oletettavasti vaiutti yhtiön toiminnan alamisen ajoittuminen onnettomasti juuri ennen maan historian pahinta lamaa. Mutta olivatpa syyt mitä tahansa, niin nämä aatuneet yhtiöt olivat aatuessaan yhtä luuun ottamatta poieusellisen nuoria vahinovauutusyhtiöitä. Tämä selvitystilatilasto tuee osaltaan sitä ajatusta, että aloittavalla vauutusyhtiöllä vaavaraisuusvaatimusen pitäisi olla piemminin oreampi uin marinoilla jo pitempään toimineella vauutusyhtiöllä, eiä päinvastoin, niin uin tällä hetellä on Suomessa asian laita. * * *
11 Yleisemmin voidaan ysyä, ono tasoitusvastuu, silloin un se on lähellä ylärajaansa, useissa tapausissa ylimitoitettu yhtiön vauutussalun oonaisrisiin verrattuna. Oheisen Kuvan 2 diagrammeissa on esitetty erään suomalaisen, matavauutusia myöntävän vahinovauutusyhtiön (Vauutusosaeyhtiö Eurooppalainen) aiasarjoja jasolta 1995-2005. Eurooppalaisen bruttovahinosuhde 1995-2005 120 % 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Vah.suhde, br Eurooppalaisen vauutusteninen tappio* (negat. arvo = voitto) ja tasoitusvastuun masimi vv. 1995-2005, milj. 40,0 35,0 30,0 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 0,0-5,0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Va.ten. tappio Umax * ilman tasoitusmäärän muutosta KUVA 2. Vauutusosaeyhtiö Eurooppalaisen luuja vuosilta 1995 2005. Ylempi diagrammi: Vahinosuhde. Alempi diagrammi: Tasoitusvastuun yläraja ja vauutusteninen tulos (vastaaismerisenä) ennen tasoitusmäärän muutosta.
12 Ylemmän diagrammin aiasarjasta nähdään, että yhtiön bruttovahinosuhde on äytännössä ollut lähes vaio. Yhtiön aiaisempi vahinohistoria on samanaltainen. Huonoimman vuoden 2004 piii johtui Aasian tapaninpäivän 2004 tsunamista, joa oli orvausmäärältään yhtiön historian ylivoimaisesti suurin vahino. Katastrofijälleenvauutussuojan ansiosta yhtiön nettovahinosuhteen heilahdus vuonna 2004 jäi vielä pienemmäsi. Tässä esitetyn bruttovahinosuhteen äyttäytymisen avulla onin taroitus osoittaa onreettisesti se, että yhtiöllä ei oieastaan esiinny runsasvahinoisuutta sellaisessa määrin, että tasoitusvastuuta olisi perusteltua vaatia artutettavasi lähelleään tasoitusvastuun tavoitevyöhyeen ylärajaa; sinne se on uitenin ollut hiljalleen ajautumassa. Alemmasta diagrammista näyy, että yhtiön tasoittamaton vauutusteninen tulos on ollut positiivinen joaisena vuotena. Yhtiön varat ovat olleet sijoitettuna duraatioltaan suhteellisen lyhyisiin oroinstrumentteihin, joten myös yhtiön sijoitusrisi on ollut vähäinen. Ilman sijoitustoiminnan tuottojain yhtiö olisi siis pärjännyt tarastelujason joaisena vuotena jopa oonaan ilman vaavaraisuuspääomaa. Tulostason parannus vuoden 2002 jäleen johtui liieulujen arsimisesta. Katsotaan tämän ohdan lopusi uvitteellisen mallivahinovauutusyhtiön avulla, miten vahino- ja sijoitusrisi suhtautuvat suomalaisiin vaavaraisuusvaatimusiin. Vauutusliie on mallinnettu risiteoreettisen todennäöisyysmallin avulla, jossa vauutusliie on risiltään samanaltaisesi uin suomalasisissa yleisyhtiöinä toimivissa vahinovauutusyhtiöissä. Yhtiön vuotuiset vauutusmasutuotot ovat 100 [ysiöä], vastuuvelan määrä (ilman tasoitusmäärää) on 250 ja TPO min on 20. Sijoitussalu on mallinnettu stoastisella mallilla, joa huomioi sijoitusluoien esinäiset orrelaatiot. Yhtiön sijoitussalun raenne on seuraavanlainen: Sijoitusalloaatio: osuus tuotto-odotus hajonta Koro 1 v 40 % 2,5 % 0,5 % Koro 15 v 40 % 3,5 % 6,0 % Osae 20 % 8,0 % 20,0 % Yhtiön vaavaraisuuspääomavaatimus VPO 1 on 45. Yhtiön toimintapääoman määrä on TPO = TPO min + sijoitussalun vaatima marginaali 95 % turvaavuudella. Jos tällä yhtiöllä olisi tasoitusmäärää 120, niin yhtiön sijoitusrisi olisi 4-ertainen vauutusrisiin verrattuna. Samanaiaisesti yhtiön tasoitusvastuu on uitenin 3,5- ertainen toimintapääomaan, 35, verrattuna. Katso Kuva 3. Kuvassa vauutusrisiä varten on allooitu pelästään tasoitusmäärä, vaia todellisuudessa vauutusrisiä suojaa myös toimintapääoma. Sen sijaan tasoitusmäärää voi äyttää vain runsasvahinoisuuteen, eiä siis lainaan sijoitustoiminnan tappioihin. Todellisuudessa epäsuhta näiden ahden risityypin seä niille ohdistetun vaavaraisuuspääoman välillä on vielä suurempi uin Kuvassa 3 on esitetty. Risit on uvassa 3 (ummanin pylväsparin matalampi pylväs) esitetty yhden hajonnan suuruisena, eli ne voivat hyvinin toteutua 2- tai jopa 3-ertaisina.
13 140 120 100 80 60 Risi Pääoma 40 20 0 Sijoitusrisi Vauutusrisi KUVA 3. Sijoitusrisi vs vauutusrisi. Kuvassa vauutusrisiä varten on allooitu pelästään tasoitusmäärä, vaia sitä varten voidaan äyttää myös toimintapääomaa. Toimintapääoma on ohdistettu sijoitusrisille ja tasoitusvastuu vahinorisille. Malliyhtiön vaavaraisuusasema olisi olennaisesti parempi, jos tasoitusvastuuta voitaisiin tulouttamalla puraa esimerisi 102 [ysiöä], jolloin sitä jäisi 18. Sen jäleen omistajille masettaisiin voitonjaona 48. Kun otetaan huomioon tasoitusvastuun verovelan realisoituminen, niin toimintapääomaa jäisi tämän operaation jäleen 60, un sitä alun perin oli vain 35. Sijoitusrisin annalta yhtiön vaavaraisuusasema olisi tällöin parantunut olennaisesti: toimintapääoma on asvanut 71 %, ja samanaiaisesti sijoitusrisi on pienentynyt noin 20 %, sillä sijoitussalu pienentyy voitonjaon seurausena 77 [ysiöllä]. Yhtiön vastuunantoyy-tunnusluu olisi toimenpiteen jäleen edelleen hyvä 78 %, ja yhtiön risi joutua insolventisi olisi olennaisesti pienentynyt. Valitettavasti tämä tervehdyttämistoimenpide ei uitenaan ole Suomessa mahdollinen, sillä tasoitusvastuuta voi äyttää vain runsasvahinoisuuteen. 5. PÄÄOMAN TUOTTOVAADE Yhtiön omistaja edellyttää saavansa yhtiöön sijoittamalleen pääomalle ohtuullisen tuoton. Kansainvälisillä marinoilla tuottovaatimus vahinovauutusyhtiölle on suuruusluoaa 10 %. Kuten jo ohdassa 1 todettiin, tasoitusvastuu on todelliselta luonteeltaan yhtiön omaa pääomaa. Yhtiön oma pääoma (IFRS) on siis vaavaraisuuspääoma vähennettynä lasennallisella verovelalla. Edellisessä ohdassa uvatun malliyhtiön vastuunantoyy * on 155 %, josta tasoitusmäärää on 120 prosenttiysiöä, ja verovelan vähentämisen jäleen omasi pääomasi * vastuunantoyy = vaavaraisuuspääoma suhteessa omalla vastuulla oleviin vauutusmasutuottoihin
14 (IFRS) jää 121 % **. Edellisen ohdan lopussa äsitellyssä vaihtoehtoisessa pääomitus- rataisussa yhtiön vastuunantoyy oli 78 %, josta tasoitusvastuun osuus oli 18 prosenttiysiöä ja oma pääoma (IFRS) verovelan vähentämisen jäleen 73 %. Jos oletetaan, että malliyhtiön yhdistetty ulusuhde (IAS) on 95 %, niin näiden yhtiöiden tulos (IFRS) verojen jäleen on 11,7 ja 9,4 vastaavasti. Tehdyn sijoitustuotto-oletusen muaisesi oman pääoman tuotosi (ROE) saadaan ensimmäisessä, rasaammin pääomite- tussa vaihtoehdossa 9,6 %. Kevyemmin pääomitetun yhtiön ROE on olennaisesti parempi: 12,9 %. Kuten edellisessä ohdassa todettiin, ensimmäisen yhtiön todennäöisyys joutua selvitystilaan on olennaisesti suurempi uin jälimmäisen, evyemmin mutta tasapainoisemmin pääomitetun yhtiön. Havainnollinen tapa tarastella yhtiön pääomitusen vaiutusia on atsoa millaisella yhdistetyllä ulusuhteella yhtiölle asetettu ROE-tavoite saavutetaan. Oheisessa Kuvassa 4 tämä on esitetty edellisen ohdan malliyhtiön tapausessa. Aluperäistä malliyhtiötä, jolla tasoitusmäärä on 120, edustaa oieanpuoleisin pylväs 5. Muissa vaihtoehdoissa tasoitusvastuuta on asteittain pienennetty siten, että vasemmanpuoleisimmassa vaihtoehdossa 1 tasoitusvastuuta ei ole lainaan. 140 120 100 80 60 40 20 0 1 2 3 4 5 104 % 102 % 100 % 98 % 96 % 94 % 92 % 90 % Tasoitusvastuu Brea even CR Kuvasta nähdään, että rasaimmin pääomitetussa vaihtoehdossa 5 yhdistetyn ulusuhteen pitää olla peräti 9 prosenttiysiöä parempi uin vaihtoehdossa 1. Vaihto- KUVA 4. Yhdistetty ulusuhde (Brea even CR), jolla saavutetaan ROE 10 % eri pääomitusvaihtoehdoilla 1, 2,, 5. Pylvään oreus ertoo tasoitusvastuun määrän (vasemmanpuoleinen asteio). ** prosenttia vuotuisista omalla vastuulla olevista vauutusmasutuotoista
15 ehto 1 ei tosin täytä suomalaisia vaavaraisuuspääomavaatimusta VPO 1, mutta aii muut vaihtoehdot täyttävät Suomen solvenssivaatimuset. Eli rasaimmin pääomitetun yhtiön yliapitalisaatio nostaa vauutusmasuja äytännössä 5 %... 8 % verrattuna sellaisiin vaihtoehtoisiin ja tasapainoisiin pääomitusrataisuihin, jota täyttävät Suomen vaavaraisuusvaatimuset. 6. KILPAILUNEUTRALITEETTI Suomen olennaisesti EU-solvenssivaatimusia oreammat vaavaraisuuspääomavaa- ilpailuneutraliteetin annalta ongelma EU-marinoilla: suomalaiselta timuset ovat vauutusyhtiöltä vaadittava vastuunantoyvyn vähimmäismäärävaatimus voi nousta jopa yli 150 %:iin, un samanaiaisesti EU:n edellyttämä vähimmäisvaatimus on tällä hetellä vaatimatonta 20 % luoaa, alimmillaan ainoastaan 16 %. Ääritapausessa suomalaiselta yhtiöltä voidaan vaatia siis jopa 10-ertaa enemmän vaavaraisuuspääomaa un EU-diretiivit edellyttävät. Kuten edellä on selostettu, niin monissa tapausissa on ilmeistä, että Suomen solvenssivaatimuset ovat ylimitoitettuja, jos yhtiölle on ehtinyt ertyä paljon tasoitusvastuuta. Kuten ahdessa edellisessä ohdassa havaittiin, yhtiön toiminta annattavana yritysenä saattaa tällöin olla vaavasti uhattuna yliapitalisaation taia. Vahinovauutusyhtiön, jona tasoitusvastuu on ylärajallaan, on äytännössä lähes mahdotonta ilpailla tasavertaisesti pääoman tuotossa marinoilla evyemmin, mutta uitenin riittävästi pääomitettujen yhtiöiden anssa. Ulomaisten yhtiöiden lisäsi tällainen evyemmin pääomitettu yhtiö voi olla myös otimainen vahinovauutusyhtiö, jona tasoitusvastuun määrä on syystä tai toisesta ohtuullisen alhainen. Jo ohdassa 3 todettiin, että yliapitalisoitunut yhtiö, jona tasoitusvastuu on ylärajan tuntumassa, mutta jona toimintapääoma on pieni, voi ajautua ongelmiin EU- solvenssivaatimusen anssa. Toisaalta, vaiei yliapitalisoidulla yhtiöllä suoranaisia solvenssiongelmia olisiaan, niin yhtiön omistajat voivat tulla siihen johtopäätöseen, että ylimääräinen pääoma olisi palautettava omistajille. Tämä tulee ajanohtaisesi viimeistään silloin un yhtiön arvo putoaa oman pääoman (sis. tasoitusmäärän) huonon tuoton taia selvästi alle yhtiön substanssiarvon. Kun yliapitalisaatio on tasoitusvastuun muodossa, niin ylimääräisen pääoman palautus omistajille onnistuu puramalla yhtiö. Tämä voi uitenin olla rasas ja hidas tapa. Lisäsi ongelmasi tulee, uina yhtiön vauutusannan liiearvolle tällöin äy. Luonteva rataisu olisi myydä vauutusanta toiselle vauutusyhtiölle. Tämä toimenpide onnistunee äytännössä vain joo myymällä oo yhtiö tai luovuttamalla yhtiön vauutusanta annansiirtona toiselle vauutusyhtiölle. Valitettavasti molemmissa tapausissa vauutusannan muana siirtyy myös yhtiön oo tasoitusvastuu. Kummassaaan tapausessa yliapitalisaatio-ongelma ei siis rateaisi. Se vain siirtyisi vastaanottavalle taholle. Ei siis ole todennäöistä, että ysiään otimainen vauutusyhtiö olisi haluas vastaanottamaan yseistä vauutusantaa sellaiseen hintaan, joa tyydyttäisi luovuttavan yhtiön omistajia. Ainoasi järeväsi rataisusi tällaisessa tilanteessa jää vauutusannan luovuttaminen ulomaiselle vauutusyhtiölle, sillä ulomainen yhtiö ei
16 Nyymuodossaan tasoitusvastuujärjestelmä, jossa tasoitusvastuu helposti asvaa tar- suuresi ilman, että yhtiöllä itsellään on mitään einoa asvun hillitsemise- peettoman si, on omiaan vaarantamaan vahinovauutustoiminnan terveen ehitysen Suomessa. Sellaiset suomalaiset vahinovauutusyhtiöt, joilla tasoitusvastuu on asvanut liian todennäöisesti edes saa säilyttää tasoitusvastuuta vastuuvelassaan, vaan se tuloutuisi voittona omasi pääomasi. Vastaanottava yhtiö voi tämän jäleen jaaa tuloutuneen tasoitusvastuun mahdollisten verojen jäleen voitonjaona omistajilleen. Johtopäätös on, että suomalaiseen tasoitusvastuujärjestelmään on sisäänraennettuna meanismi, jossa hyvin hoidetut vahinovauutusyhtiöt voivat yliapitalisoitua sellaisella tavalla, että ainoa taloudellisesti järevä puramistie ongelmalle on yhtiön vauutusannan luovuttaminen ulomaiselle vauutusyhtiölle. 7. JOHTOPÄÄTÖKSET Tasoitusvastuu on osa yhtiön vaavaraisuuspääomaa, joa esimerisi IFRS:ssä on todellisen luonteensa muaisesti yhtiön omaa pääomaa *. Nyyisessä tasoitusvastuujär- jestelmässä vahinovauutusyhtiön tasoitusvastuulla on taipumus asvaa pitällä aia- välillä suuresi. Jos yhtiön vauutusliieen volyymin asvu on suhteellisen hidasta, niin tasoitusvastuu asvaa meleinpä vääjäämättä aianaan tasoitusvastuun ylärajan tuntumaan. Tällöin ajaudutaan tilanteeseen, jossa suomalaiselta vauutusyhtiöltä vaadittava vaavaraisuuspääomavaatimus suhteutettuna vuotuisiin vauutusmasutuottoihin nousee ** jopa yli 150 %:iin. Yhtiölle EU:n solvenssivaatimus voi olla alimmillaan 16-18 %. Ääritapausessa suomalaiselta yhtiöltä siis vaaditaan jopa 10-ertaa niin suuri vaavaraisuuspääoma un EU-diretiivit edellyttävät. Vaia yhtiön vastuunantoyy olisi nimellisesti erinomaisena pidettävä 150 %, mutta jos tästä vain 20 prosenttiysiöä on toimintapääomaa ja loput tasoitusmäärää, niin yhtiön sijoitusrisinantoyy olisi tällöin niin heio että vähäinenin sijoitustoiminnan tappio ajaisi yhtiön insolventisi. Tasoitusvastuuhan ei suojaa yhtiön tasetta muulta uin runsasvahinoisuudelta. Yhtiön vaavaraisuusraenne olisi siis tällöin vaavasti epätasapainossa. Esimerisi esinäinen vauutusyhtiö, jolle lisäpääomitusen saaminen on vaieaa, voisi tällaisessa tilanteessa ajautua vaaviin talousvaieusiin, jopa selvitystilaan. Osa- eyhtiömuotoinen vauutusyhtiö tusin näin epäterveeseen asemaan asti voisi ajautuaaan, sillä yhtiön omistajat todennäöisesti puraisivat yliapitalisoidun yhtiön jo aiaisemmin, myytyään ensin sen vauutusannan ulomaiselle vauutusyhtiölle. Vauutusannan vastaanottaneella ulomaisella yhtiöllä tasoitusvastuu tuloutuisi jaoelpoisesi omasi pääomasi, ja yliapitalisaatio voitaisiin näin palauttaa omistajille osinona. * siten arvostettuna, että tasoitusvastuun määrästä vähennetään lasennallinen verovela ** ennen tasoitusvastuun lasennallisen verovelan vähentämistä
17 suuresi, ovat yhtiöön sijoitetun pääoman tuottoa ajatellen täysin estämättömässä ilpailuasemassa verrattuna EU:n alueella toimiviin ulomaisiin ilpailijoihinsa. Sen ymmärtämisesi, uina tällaiseen tilanteeseen on jouduttu, on hyvä palauttaa mieleen, millaisessa toimintaympäristössä tasoitusvastuujärjestelmä alun perin luotiin 1950-luvulla. 1950-luvun alussa monet suomalaiset vahinovauutusyhtiöt olivat ilmeisesti pääoma- pulan taia niin heiosti pääomitettuja, että ne joutuivat jälleenvauuttamaan erittäin suuren osan vauutusliieestään lähinnä ulomaisissa jälleenvauutusyhtiöissä. Valuutan virtaamista ulomaille pidettiin vaavana epäohtana. Toisaalta yhtiön tulosen verottaminen oli olennaisesti nyyistä rasaampaa, jolloin tasoitusvastuujärjestelmä, jona taroitusena oli satunnaisen tulosheilahtelun synnyttämän ylijäämän tulouttamisen viivästyttäminen tasoitusvarausen muodossa, mahdollisti vaavaraisuuspääoman olennaisesti nopeamman artuttamisen. Näissä oloissa tasoitusvastuujärjestelmä viritettiin pääomitusta voimaaasti artutta- vasi. Tästä osoitusena ovat tasoitusvastuujärjestelmään sisältyvät lisäartutusparametrit, joiden avulla tasoitusvastuun arttumista voidaan merittävästi iihdyttää siitä esimääräisestä perusvauhdista, joa syntyy pelän tasoitusvastuun oron avulla. Sen sijaan järjestelmässä ei ole mitään meanismia, jolla tasoitusvastuun arttumista voisi tarpeen vaatiessa rajoittaa tai hillitä. Tuolloin ehä uviteltiin, että tasoitusvastuun oro olisi niin alhainen, että inflaatio yllä huolehtisi siitä, ettei tasoitusvastuu pääse asvamaan liian suuresi. Ehä tuolloisessa Suomessa myös miellettiin vauutusyhtiöt piemminin vauutuslaitosisi, eiä mahdollista yliapitalisoitumista välttämättä nähty uhana, vaan sitä saatettiin pitää jopa toivottavana: vauutettujen etuudethan olisivat silloin paremmin turvatut. Suomen silloisilla suljetuilla ja rasaasti säännellyillä marinoilla vauutusyhtiöön sijoitetun pääoman tuottovaatimus eli pääomien tehoas äyttö ei välttämättä ollut lainsäätäjällä päällimmäisenä mielessä. * * * Alun pitäen vuonna 1952 säädetty tasoitusvastuujärjestelmä olisi muuten toimiva ja ny- ypäivänäin se paiansa puoltava järjestelmä, mutta valitettavasti se on uitenin viritetty sellaisesi, että vaia tasoitusvastuun artutusta voidaan yhtiön niin halutessa voimistaa huomattavastiin, niin tasoitusvastuun arttumisen hillitsemiseen ei järjestelmässä ole annettu mitään välineitä. Seuraavassa ohdassa on esitetty ehdotus tasoitusvastuujärjestelmän muuttamisesi niin, että tämä epäohta saataisiin orjatusi.
18 8. EHDOTUS TASOITUSVASTUUJÄRJESTELMÄN MUUTTAMISEKSI Kuten edellä on nähty, nyyisen tasoitusvastuujärjestelmän ongelma on siinä, että järjestelmässä ei ole mitään meanismia, jolla tasoitusvastuun asvua voitaisiin hillitä. Sen sijaan tasoitusvastuun lisäartutuseen järjestelmässä on äytettävissä seä vauutuslajiohtaiset artutusparametrit a että yhtiöohtainen, tavoitevyöhyeen alarajan alapuolella toimiva artutusparametri q, jona suuruudelle ei ole annettu mitään ylärajaa. Ehdotan, että tasoitusvastuun siirtoaavaan (atso ohta 1 ja Liitteen 1 ohta II a) U ( t) = 1,04 U ( t 1) + min( f t ;1,1) B( t) X ( t) + a B( t) tehtäisiin seuraavat muutoset: a) tasoitusvastuun oroerroin (1,04) poistetaan oonaan b) tasoitusvastuun vuotuiselle asvulle asetetaan valinnainen yläraja. Jälimmäinen toteutettaisiin lisäämällä tasoitusvastuujärjestelmään tasoitusvastuun asvua hillitsevä valinnainen arttumisen rajoitusparametri λ, jolle yhtiö voi tasoitusvastuuperusteissaan vahvistuttaa ei-negatiivisen arvon. Tämän parametrin vaiutusesta tasoitusvastuun määrän asvu vuodessa rajoitetaan enintään 100 λ prosenttiin. Jos yhtiö ei hae parametrille λ lainaan arvoa, niin sen arvon oletetaan olevan +, eli se ei rajoita tasoitusvastuun asvua lainaan. Lisäsi artutus ja rajoittaminen samanaiaisesti olisi ielletty, eli jos λ < +, niin aiien lisäartutusparametrien a ja q arvot pitää nollata. Pitää siis valita, ollaano artuttamassa vai hillitsemässä. Jos molempia voisi tehdä samanaiaisesti, niin tasoitusvastuu ehittyminen voitaisiin äytännössä irrottaa vahinoehitysestä. Jos arttumisen rajoitusparametrille λ on haettu äärellinen arvo (0 λ < + ), niin ehdotusen muaan siirtoaava olisi: { U ( t 1) + f B( t) X ( t), (1 + ) U ( 1) } U ( t) = min t λ t. Rajoitusparametrin λ vaiutus osee yhtiön yli vauutuslajien lasetun tasoitusvastuun määrää. Vauutuslajiohtaiset suhteelliset muutoset voivat olla suurempia. Se miten asvun rajoitus vaiuttaa vauutuslajitasolla hoidetaan, menemättä tässä esitysessä ysityisohtiin, vastaavalla tavalla uin tasoitusvastuun tai sen tavoitevyöhyeen ylittyessä. Tässä ehdotettu uusi tasoitusvastuun määrän lasentatapa on uvattu ysityisohtaisesti Liitteen 1 ohdassa III. Jos arttumisen rajoitusparametrille λ ei ole haettu äärellistä arvoa (eli λ = + ), niin ehdotusen muaan siirtoaava olisi:
19 U ( t) = U ( t 1) + f t B( t) X ( t) + a B( t). Huomattaoon, että tästä aavasta on jätetty pois nyyisessä siirtoaavassa esiintyvä esimääräisen vahinosuhteen yläraja 1,1. Tämä sisi, että tasoitusvastuun asvua voidaan tässä ehdotetussa uudessa mallissa tarpeen vaatiessa rajoittaa haemalla artutusparametrille λ sopiva äärellisen arvo. Ehdotetussa ensimmäisessä aavassa esiintyy pelästään artutusen rajoitusparametri λ, jälimmäisessä taas pelästään artutusparametri a. Jos siis yhtiö harjoitta yhdessäään vauutuslajiryhmässä lisäartutusta (eli a > 0), niin artutusen rajoittaminen ei ole samanaiaisesti mahdollista. Vastaavasti, jos λ < +, niin artutus samanaiaisesti ei ole mahdollista missään vauutuslajiryhmässä. Tässä ehdotetut muutoset tasoitusvastuujärjestelmään eivät edellytä muutosia vauutusyhtiölaiin.
Martti Pesonen LIITE 1 1(4) 27.2.2006 TASOITUSVASTUUN LASKENTAAN LIITTYVIÄ TARKENTAVIA YKSITYISKOHTIA I TASOITUSVASTUUN LASKENTATEKNIIKKAAN LIITTYVIÄ TÄYDENTÄVIÄ KOMMENTTEJA Edellä uvatun lisäsi lajiryhmäohtaiset tasoitusvastuut tasataan lopusi siten, että tasoitusvastuu ei missään lajiryhmässä jää negatiivisesi. Tasaus tehdään siten, että tasoitusvastuun oonaismäärä ei muutu, joten tämän toimenpiteen taroitus on luonteeltaan lähinnä irjanpitoteninen, eiä se vaiuta yhtiön tasoitusvastuun oonaismäärään. Järjestelmässä esiintyvien (atso Liite) lajiryhmäohtaisten tenisten apusuureiden U ja U (lasennallinen tasoitusvastuu) tehtävänä on toteuttaa nyyisessä järjestelmässä tavoitevyöhyeen alapuolella tapahtuva tasoitusvastuun mahdollinen lisäartutus, tasoitusvastuun rajoittaminen tavoitevyöhyeen ylittyessä seä näiden jäleen suoritettava edellä uvattu mahdollisten negatiivisten tasoitusvastuuerien eliminointi tasaamalla. Yllä selostetun lisäsi esimääräinen vahinosuhde on tasoitusvastuusiirtoaavassa rajoitettu enintään arvoon 110 %, jolla rajoitusella pyritään välttämään joissain poieustilanteissa mahdollinen liian voimaas tasoitusvastuun artutus. II NYKYISTEN MÄÄRÄYSTEN TASOITUSVASTUUN MÄÄRÄÄN LASKENTAA KOSKEVA KOHTA 8 Nyyisillä määräysillä viitataan voimassa olevaan sosiaali- ja terveysministeriön määräyseen (Dnro 60/02/1999-3) vahinovauutusyhtiön vaavaraisuuspääomasta ja tasoitusmäärästä ja niiden rajoista. Seuraavassa on suora lainaus nyyisten määräysten tasoitusvastuun määrää oseva ohta 8. Tasoitusvastuun määrä ja tasoitusvastuusiirto lasetaan ohdan 1 muaista vauutuslajiryhmittelyä noudattaen seuraavasti: a) Joaiselle vauutuslajiryhmälle lasetaan suure U ' = 1,04 U ( t 1) + ) ( min( f ; 1,1 + a ) B X, jossa U ( t 1) on b-ohdassa määritelty U vuoden t 1 tasoitusvastuulaselmassa. U b) Tavoitevyöhyeen rajojen vaiutus tasoitusvastuuseen otetaan huomioon lasemalla suureet : ' = ' b1) Jos Σ U < U1, niin U U + q B. ' ' U b2) Jos U 1 Σ U U2, niin U =. ' = ' b3) Jos U 2 < Σ U, niin U U b B, jossa
Martti Pesonen LIITE 1 2(4) 27.2.2006 b = n U ( t i) U 2 ci i= 1 ΣB ( t ( t i), i) n = pienin luvuista 1, 2, 3,, jolla U(t n) U 2 (t n), c n = 0, c n 1 = 0,07, ja c i = 0,27, un i < n 1. c) Tasoitusvastuun määrä U (t) saadaan seuraavasti: c1) Jos Σ U 0, asetetaan U(t) = 0. ΣU + c2) Jos 0 < Σ U Umax, on U (t) = ( ). + Σ( ) U U U max + c3) Jos U max < Σ U, on U(t) = ( ) ; + Σ( ) U U tällöin äytetään seuraavana vuonna suuretta tilalla suuretta U Σ max U U. ' U U lasettaessa termin ( t 1) Tasoitusvastuu yhteensä on U(t) = ΣU (t). Tasoitusvastuusiirto vauutuslajiryhmässä on U (t) U (t 1) ja yhteensä U(t) U(t 1). III EHDOTETUT MUUTOKSET VOIMASSA OLEVIIN TASOITUSVASTUUTA KOSKEVIIN MÄÄRÄYKSIIN Edellä ohdassa II suorana lainausena oleva nyyisten määräysten muainen ohta 8 ehdotetaan orvattavasi seuraavalla: Tasoitusvastuun määrä ja tasoitusvastuusiirto lasetaan ohdan 1 muaista vauutuslajiryhmittelyä noudattaen seuraavasti: a) Joaiselle vauutuslajiryhmälle lasetaan suure U = U ( t 1) + ( f + a ) B X, U vuoden t 1 tasoitusvastuulasel- jossa U ( t 1) massa. on c-ohdassa määritelty Meritään U = Σ ja U ( t 1) = ΣU ( t 1). U * (1 + λ) U ( t 1) b) Jos U > ( 1+ λ ) U ( t 1), niin U = U ; U
Martti Pesonen LIITE 1 3(4) 27.2.2006 * muulloin U =. U U c) Tavoitevyöhyeen rajojen vaiutus tasoitusvastuuseen otetaan huomioon lasemalla suureet : * * c1) Jos Σ U < U1, niin U = U + q B. * * c2) Jos U 1 ΣU U2, niin U =. U * * c3) Jos U 2 < Σ U, niin U = U b B, jossa b = n U ( t i) U 2 ci i= 1 ΣB ( t ( t i), i) n = pienin luvuista 1, 2, 3,, jolla U(t n) U 2 (t n), c n = 0, c n 1 = 0,07, ja c i = 0,27, un i < n 1. d) Tasoitusvastuun määrä U (t) saadaan seuraavasti: d1) Jos Σ U 0, asetetaan U(t) = 0. ΣU + d2) Jos 0 < Σ U Umax, on U (t) = ( ). + Σ( ) U U U max + d3) Jos U max < Σ U, on U(t) = ( ) ; + Σ( ) U U tällöin äytetään seuraavana vuonna suuretta U max U ( t 1) tilalla suuretta U. ΣU ' U lasettaessa termin Tasoitusvastuu yhteensä on U(t) = ΣU (t). Tasoitusvastuusiirto vauutuslajiryhmässä on U (t) U (t 1) ja yhteensä U(t) U(t 1). * * * Nyyisten määräysten ohtaan 11, Vauutusvalvontaviraston perustevahvistusta edellyttävien seiojen listan lisäartutusparametreja osevien ohtien 3. ja 4. jäleen ehdotetaan lisättäväsi seuraava artuttamisen rajoitusparametria λ oseva ohta: 5. Vaion λ oletusarvo on + (eli ei rajoitusta). Vaiolle λ voidaan valita äärellinen arvo väliltä 0 λ < + ainoastaan siinä tapausessa, että q = 0 ja a = 0 aiilla. Muussa tapausessa äytetään oletusarvoa λ = +.
Martti Pesonen LIITE 1 4(4) 27.2.2006 Määräysten ohdan 11. listan nyyisten määräysten ohdat 5. - 9. on luonnollisesti tällöin numeroitava uudestaan. Nyyisten määräysten ohtaan 12a) (Käytetyt merinnät) viimeistä edellisesi rivisi: λ = perustevaio (0 λ + ).