Itsetuhoisuuden vakavuuden arviointi Jyrki Tuulari 8.2.2012 psykologi Välittäjä 2013/Pohjanmaa-hanke Itsemurhayritys Itsemurhayritykseen päätyy jossakin elämänvaiheessa ainakin 3-5 % väestöstä Riski on suurimmillaan nuoruudessa ja nuorena aikuisena Vuosittain itsemurhaa yrittää 0,3-0,5 % aikuisväestöstä niin, että yritys johtaa hoitoon terveydenhuollossa Kun huomioidaan yritykset, jotka eivät johda hoitoon > yritysten kokonaismäärä vuodessa on noin 1 % väestöstä
Masentuneen henkilön itsemurhavaaran arviointi 1. Mielenterveyden tila ja mahdolliset häiriöt: Onko henkilöllä masentuneisuutta? Onko hänellä kliinisesti merkittävä masennustila, alkoholin tai muiden päihteiden väärinkäyttöä tai persoonallisuushäiriö? Onko hän psykoottinen? Onko hän hyvin ahdistunut? Käyttäytyykö hän impulsiivisesti? 2. Toivottomuuden ja itsetuhoisuuden vaikeusaste Onko henkilöllä toivottomuuden tunteita? Onko hänellä itsemurha-ajatuksia tai muita kuolemaan liittyviä ajatuksia? Onko hänellä itsemurhasuunnitelma tai onko hän tehnyt valmisteluja kuolemansa suhteen? 3. Aiemmat itsemurhayritykset: Onko henkilö yrittänyt itsemurhaa? Ovatko yritykset olleet somaattisilta seuraamuksiltaan vakavia tai sisältäneet selvän pyrkimyksen kuolla? 4. Mallikäyttäytyminen: Onko henkilöllä itsemurhamalleja omaisissaan tai lähipiirissään? 5. Menetelmien saatavuus: Onko henkilöllä käytettävissään itsemurhavälineitä (esimerkiksi ase tai lääkkeitä)? 6. Kriittiset ajankohtaiset elämäntapahtumat ja käytettävissä oleva sosiaalinen tuki: Onko henkilö kokenut hiljattain menetyksen tai nöyryytyksen? Onko hän vailla läheistensä tukea? Asuuko hän yksin? IM-riskin tunnistaminen ja vakavuus 1. Paljonko on aikaa? 2. Kuinka vakava tarkoitus? 3. Kuinka pitkälle suunniteltu? 4. Kuinka vaarallinen metodi?
Itsemurhayritys aiempi itsetuhoisuus on aina paras ennakoiva ja varoittava merkki myöhemmästä vakavammasta itsetuhoisuudesta, myös itsemurhasta Itsemurhayritys Itsemurhaa yrittäneistä enemmistö on kärsinyt masentuneisuudesta, joka useimmiten kytkeytyy myös muihin ongelmiin kuten persoonallisuuden piirreominaisuutena olevaan impulsiivisuuteen tai päihteiden käyttöön Valtaosa itsemurhayrityksistä tapahtuu niillä psyykenlääkkeillä, joita asianomainen henkilö on saanut omien ongelmiensa hoitoon Puolessa tapauksista myrkytyksessä on mukana ainakin jossain määrin alkoholia
Itsemurhaprosessi Itsemurhalle ei voida yleensä osoittaa yhtä ainoaa syytä; Itsemurhaprosessissa on aina kyse kasautuvista ja pitkäaikaisista elämänongelmista sekä riskitekijöiden ajassa etenevästä yhteisvaikutuksesta Itsemurhaprosessi muodostuu altistavista tekijöistä (kuten masennus) suojaavien tekijöiden riittämättömyydestä (esimerkiksi sosiaalisen tuen puute) laukaisevista tekijöistä (esimerkiksi ajankohtainen menetystilanne) vaarallisten itsemurhamenetelmien (kuten eräät masennuslääkkeet) saatavuudesta itsetuhokäyttäytymistä seuranneista tekijöistä (erityisesti yrityksen havaitseminen ajoissa, itsemurhayrityksen asianmukainen hoito ja yrittäneen henkilön toipumisen aktiivinen seuranta). Itsemurhayrityksen jälkeen Itsemurhayrityksen jälkeen jonkin itsemurhayrityksiin altistavan tai siltä suojaavan tekijän pitäisi muuttua henkilössä itsessään, hänen lähiympäristössään tai hoidossaan, jotta yritykset eivät uusiutuisi Jos potilaan tapa nähdä itsemurhayritys ongelmiensa ratkaisuna jää ennallaan, sosiaaliset ongelmat jatkuvat samanlaisina eikä mikään muutu hoidossa, on itsemurhayrityksellä suuri todennäköisyys toistua Itsemurhayritykset ilmaisevat yleensä neuvottomuutta, keinottomuutta ja toivottomuutta Yrityksiin liittyvä ambivalenssi elämästä luopumisen ja avun hakemisen välillä antaa hoidolliselle väliintulolle mahdollisuuden
Itsemurhaa yrittäneen tilan arviointi Mitkä ovat itsemurhayritystä selittävät todennäköiset syyt ja yrityksen tavoitteet? Miten vakava oli henkilön pyrkimys kuolla? Onko hän yrityksensä jälkeen edelleen itsemurhavaarassa ja aikooko hän uudistaa yrityksensä? Mitä välittömiä tai pitkäaikaisia ongelmia henkilöllä on, ja mikä niistä laukaisi itsemurhayrityksen? Minkälaisia mielenterveyden ongelmia henkilöllä on, ja mikä on niiden suhde itsemurhayritykseen? Minkälainen apu olisi nyt asianmukaista ja onko henkilö valmis vastaanottamaan apua? Suomessa yli puolella itsemurhan tehneistä on ollut hoitosuhde terveydenhuollossa Noin kolmannes oli ollut hoitokontaktissa vielä kuolemaansa edeltävän viikon aikana Kaikista itsemurhan tehneistä naisista neljä viidesosaa ja miehistä noin puolet on ollut psykiatrisessa hoidossa Viimeisistä kontakteista noin kolmannes tapahtui perusterveydenhuollossa, runsas kolmannes psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ja runsas kymmenesosa muussa erikoissairaanhoidossa
Suurin osa vakavassa itsemurhavaarassa olevista masentuneista ihmisistä kertoo itsemurha-ajatuksistaan omaisilleen Itsemurhavaaran tunnistamista terveydenhuollossa ei voi kuitenkaan jättää potilaan oma-aloitteisuuden varaan, sillä vain viidesosassa itsemurhan tehneistä on tuonut itsemurha-ajatuksensa esiin viimeisessä hoitotapaamisessaan ennen itsemurhan toteutumista Itsemurha-ajatuksista onkin kysyttävä suoraan jokaisen masentuneen potilaan hoidossa Itsemurha-ajatuksia koskevat asialliset kysymykset eivät provosoi itsemurhaan - päinvastoin, potilaalle on useimmiten helpottavaa puhua itsemurha-ajatuksistaan Toimenpiteet Jos henkilö on vakavasti masentunut ja hän on välittömässä itsemurhavaarassa: häntä ei saa jättää yksin itsemurhavälineiden saatavuutta on rajoitettava ja hänet on lähetettävä psykiatriseen sairaalahoitoon Jos potilas ei suostu sairaalahoitoon: on arvioitava, onko perusteita tahdosta riippumattomalle hoidolle Jos henkilö on syvästi toivoton ja masentunut: hän saattaa olla mielisairauden veroisessa tilassa toivottomuutensa suhteen, jolloin hänen käsityksensä omasta selviytymisestään on epärealistinen hän on psykiatrisen sairaalahoidon tarpeessa Jos päihtynyt ja yhteistyökyvytön henkilö käyttäytyy impulsiivisesti ja vaarallisella tavalla joko itseään tai muita kohtaan, eikä hän ole psykoottinen, kuuluu hän välittömästi poliisin valvontaan