TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2009 Reetta Räisänen 25.5.2010 Nro 153-10-2118
2 (79) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009)
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) 3 (79) Sisällys 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOITUS 5 2. TUTKIMUSALUE. 6 2.1. Yleiskuvaus. 6 2.2. Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat. 6 2.3. Veden laadun havaintopaikat. 6 2.4. Muita tutkimuksia 9 3. SÄÄ- JA JÄÄOLOT SEKÄ VEDENKORKEUS. 9 4. MERIALUEEN KUORMITUS 10 4.1. Jäte- ja jäähdytysvedet. 10 4.1.1. Yhdyskuntajätevedet 10 4.1.2. Teollisuuslaitokset 11 4.1.3. Jätevesien aiheuttama kuormitus 11 4.2. Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus. 17 4.2.1. Aurajoki. 17 4.2.2. Kuormitus muiden jokien vesistö-alueilta 18 4.2.3. Jokien valuma-alueiden ulkopuolelle jäävät alueet 18 4.2.4. Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu. 20 4.3. Ruoppausmassojen läjittäminen 22 4.4. Kalankasvatus 22 4.5. Ilmalaskeuma 22 5. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO. 23 5.1. Yleistä. 23 5.2. Veden fysikaalis-kemialliset tutkimukset 23 5.2.1. Menetelmät. 23 5.2.2. Laajat tutkimuskerrat 24 5.2.3. Suppeat tutkimuskerrat. 24 5.3. Veden hygieeninen tila 24 5.4. Kasviplanktonnäytteet. 25 6. MERIALUEEN VEDEN LAATU. 25 6.1. Lopputalvi (2. 3.3.2009). 25 6.2. Loppukevät (11.5.2009) 32 6.3. Alkukesä (1. 2.6. ja 15.6.2009). 33 6.4. Keskikesä (7. 8.7. ja 22.7.2009). 40 6.5. Loppukesä (3. 4.8. ja 19.8.2009) 47 6.6. Alkusyksy (31.8. ja 21.9.2009) 54 6.7. Loppusyksy (6. ja 8.10.2009) 55 6.8. Avovesi- ja kesäkauden keskiarvoja 62 6.9. Kasviplankton 70 7. TIIVISTELMÄ TURUN MERIALUEEN VUODEN 2009 YHTEISTARKKAILUSTA SEKÄ ARVIO VEDEN LAADUSTA JA JÄTEVESIEN VAIKUTUKSESTA. 72 8. KIRJALLISUUS 79
4 (79) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) Liitteet 1. Merialueen jäätyminen ja jääpäivien lukumäärä 1970 2009 2. Meriveden korkeus Turun satamassa v. 2009 3. Kalankasvatuslaitosten ja Turun läjitysalueiden sijainti 4. Näytteenottoaikataulu v. 2009 5. Velvoitetarkkailun vesitutkimustulokset v. 2009 6. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vesituloksia v. 2009 7. Rehevyystasoluokituksen ja vesien yleisen käyttökelpoisuuden luokkarajat 8. Kasviplanktontulokset v. 2009 Jakelu ExxonMobil Finland Oy Ab Finnfeeds Finland Oy/Naantalin tehdas Fortum Power and Heat Oy/Naantalin voimalaitos Länsi-Turunmaan kaupunki/kaupungininsinööri Maskun kunta/tekninen osasto/mika Raula Neste Oil Oyj/Naantalin jalostamo (3 kpl) Turun seudun puhdistamo Oy/Timo Anttila Turun seudun puhdistamo Oy/Raimo Laaksonen Kaarinan kaupunki/ympäristöpalvelut/markku Nurmi Kaarinan kaupunki/ympäristönsuojelulautakunta Länsi-Turunmaan kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto Naantalin kaupunki/kaavoitus- ja ympäristölautakunta Raision kaupunki/keskuspuhdistamo/esa Tuomela Raision kaupunki/tekninen keskus Raision kaupunki/ympäristönsuojelulautakunta Raision kaupunki/tekninen keskus/ympäristönvalvonta/ympäristöpäällikkö Rosama Turun kaupunki/turun Vesiliikelaitos Turun kaupunki/ympäristö- ja kaavoituslautakunta Ilmatieteen laitos/jäätutkimus ja -palvelu Varsinais-Suomen ELY-keskus/Elinkeinot, työvoima, osaaminen, kulttuuri/kalatalousyks./rajasilta Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/janne Suomela Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/kirjastonhoitaja Tapio Saario Sähköpostitse Finnfeeds Finland Oy/Gunilla.Hagman@danisco.com Kaarinan kaupunki/jouni.saario@kaarina.fi Länsi-Turunmaan kaupunki/carl-sture.osterman@lansi-turunmaa.fi Naantalin kaupunki/marjut.taipaleenmaki@naantali.fi Raision kaupunki/leena.rosama@raisio.fi Raision kaupunki/tuija.lojander@raisio.fi Turun kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto/olli-pekka.maki@turku.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/janne.suomela@ely-keskus.fi Yhteystiedot (Y 1564941-9) Telekatu 16, 20360 TURKU puh. 02-274 0200, sähköp. etunimi.sukunimi@lsvsy.fi
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) 5 (79) 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOI- TUS Turun ympäristön merialuetta on tutkittu kaupunkiseudun yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesikuormituksen velvoitteena 1960- luvun lopulta lähtien. Vuonna 2009 tarkkailuun osallistuivat ja sen kustannuksista vastasivat Turun seudun puhdistamo Oy, Länsi- Turunmaan ja Raision kaupungit, Maskun kunta, Fortum Power and Heat Oy Naantalin voimalaitos, Neste Oil Oyj Naantalin jalostamo, ExxonMobil Finland Oy Ab ja Finnfeeds Finland Oy Naantalin tehdas. Tarkkailuvelvoitteet perustuivat vesi- ja ympäristölupalainsäädännön mukaisiin päätöksiin jätetai lauhdevesien johtamisesta mereen (taulukko 1). Vuoden 2009 aikana tapahtui yhteistarkkailuun kuuluvissa laitoksissa suuria muutoksia, sillä yhdyskuntajätevesien käsittely keskittyi Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen jätevedenpuhdistamolle. Kaarinan ja Raision kaupunkien jätevedenpuhdistamoiden toiminta päättyi, ja samalla loppui myös vesistökuormitus purkupaikoilla Rauvolan- ja Raisionlahdessa. Tarkkailuohjelma uusittiin vuosina 2005 2006, ja kesästä 2005 alkaen veden laadun tarkkailussa otettiin huomioon neuvotteluissa sovitut keskeisimmät uudistukset. Tarkkailusuunnitelma hyväksyttiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa eräin muutoksin 2.4.2007 (Nro 20 YLO, Dnro LOS-2006-Y- 1272-103). Hyväksymispäätöksestä valitettiin, mutta Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös (10.8.2007, LSY-2007-Y-123) pysytti hyväksymispäätöksen. Muutokset päivitettiin tutkimusohjelmaan (ks. Räisänen & Lehtonen 2008). Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy on vastannut velvoitetarkkailun näytteenotosta, analysoinnista ja tulosten raportoinnista. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC 17025 vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINAS-akkreditointipalvelun internet-sivuilta: www.finas.fi kohdasta Akkreditoidut toimielimet» Testauslaboratoriot. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut ympäristönäytteenottaja (SYKE, ympäristönäytteenottajien henkilösertifiointi). Tässä yhteenvedossa esitetään vuoden 2009 vesistövelvoitetutkimuksen tulokset ja arvio merialueen tilasta. Tarkkailu koostui vuosittain tehtävistä vesikemiallisista tutkimuksista ja kasviplanktonin määrityksistä. Vesianalyysitulokset on toimitettu sähköisesti ympäristötiedon hallintajärjestelmä Herttaan ja ovat saatavilla OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelusta (www.ymparisto.fi/oiva). Paikkakuntien nimet ovat vuonna 2009 voimaantulleen kuntajaon mukaisia. TAULUKKO 1. Turun merialueen yhteistarkkailuun osallistuvien kuormittajien lupatiedot. Lupavelvollinen Lupapäätös Huomautuksia Turun seudun puhdistamo Oy 22.9.2003 nro 47/2003/4, LSY 5.6.2008: 25/2008/1 Kaarinan kaupunki LSY 22.1.2007: 3/2007/1 Toiminta päättyi 7.1.2009 Raision kaupunki LSY 27.11.2007: 45/2007/1 Toiminta päättyi 17.10.2009 Paraisten kaupunki LSY 30.5.2008: 24/2008/1 Lemun kunta LOS 12.12.2003: 49/2003/YLO Finnfeeds Finland Oy LOS 4.12.2008: Nro 110 YLO, Dnro LOS-2006-Y1290-111 Neste Oil Oyj LSY 20.11.2007 45/2007/2 Fortum Power and Heat Oy LSY 31.12.1998: 96/1998/4 ExxonMobil Finland Oy Ab Naantalin kaavoitus- ja ympäristöltk 16.1.2008: 3/05.60/2008
6 (79) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) 2. TUTKIMUSALUE 2.1. Yleiskuvaus Tarkkailualue kattaa jätevesien arvioidun vaikutusalueen mannerrannan suunnassa Askaistenlahdelta Kuusistonsalmeen ja edelleen Länsi-Turunmaan pohjoisosaan, lännessä Kotkanaukolle ja lounaassa Airismaalle Airiston eteläosaan (kuva 1). Tutkimusalue sijoittui Naantalin, Raision, Turun, Kaarinan ja Länsi-Turunmaan kaupunkien sekä Maskun kunnan merialueille. Merialue on tyypillistä Saaristomeren sisäsaaristoa, jonka muodostavat erikokoiset saaret ja niiden väliin jäävät salmet ja selät sekä lahdet. Veden syvyydessä ja vaihtuvuudessa on suuria eroja alueen eri osissa. Airistoa lukuun ottamatta alue on varsin matalaa, sillä keskisyvyys on noin 16 m. Vesialueen pinta-ala on 204 km 2 ja tilavuus 3 200 milj. m 3. Tutkimusaluetta on kuvattu tarkemmin tarkkailuohjelmassa (ks. Räisänen & Lehtonen 2008). Valuma-alueen pinta-ala on 1 680 km 2, josta pääosa (79 %) muodostuu tutkimusalueelle laskevien Aurajoen, Raisionjoen ja Hirvijoen valuma-alueista. Jokien valuma-alueista puolestaan 30 40 % on voimaperäisesti viljeltyä savikkoaluetta. Pelloilta ja haja-asutuksen jätevesissä valumavesien mukana tuleva kuormitus vaikuttaa tuntuvasti veden laatuun etenkin salmi- ja lahtialueilla, missä veden vaihtuminen on hidasta ja virtaukset suunnaltaan vaihtelevia. Pintakerroksessa valumavesien vaikutus tuntuu Airistolle saakka. Vesi on laadultaan hyvin erilaista tutkimusalueen eri osissa. Erot johtuvat sekä ympäristötekijöistä että jäte- ja jokivesien tuomasta kuormituksesta. Merialueen veden laadun pitkäaikaismuutoksia selvitettiin sekä 1990- luvun että 2000-luvun alussa. Rehevöityminen oli havaittavissa jo 1990-luvun alussa (Jumppanen & Mattila 1994). 2000-luvun alkuun mennessä rehevöitynyt vyöhyke oli laajentunut kymmenessä vuodessa sisäosista edelleen kohti Airistoa ja avoimempia vesialueita (Hannula 2005). Kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat 1960-luvun lopun jälkeen kasvaneet, ja muutos oli selvin Airistolla. Merkittävää kokonaisfosforipitoisuuksien nousua oli myös Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla, Vapparin pohjoisosassa, Pohjoissalmessa, Kotkanaukolla ja Raisionlahdella. Typpipitoisuuksien kehitys ei ollut yhtä selkeä, mutta Vapparin pohjoisosassa, Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla ja Airistolla sekä myös Naantalinsalmessa typpipitoisuudet olivat selvästi nousseet. A- klorofyllipitoisuudet olivat loppukesällä kasvaneet tilastollisesti merkitsevästi useimmilla tutkimuspaikoilla. 2.2. Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat Velvoitetarkkailuun osallistuvien yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden käsitellyt jätevedet johdettiin mereen Turussa kantasataman satama-altaaseen, Raisiossa Raisionlahden sisäosaan ja Länsi-Turunmaalla Vapparin eteläosaan (kuva 1). Maskun kunnan Lemun jätevedenpuhdistamolta vettä ei johdettu mereen vaan Kuuvanjokeen, joka laskee Hirvijoen alajuoksulle ja sieltä Askaistenlahden perukkaan. Teollisuuslaitoksista jäte- ja lauhdevesiä johdettiin Viheriäistenaukolle ja Naantalinsalmeen. 2.3. Veden laadun havaintopaikat Merialueella oli Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätöksen mukaan 35 veden laadun havaintopaikkaa (taulukko 2). Näistä pääosa oli mukana jo aiemmissa tutkimusohjelmissa, mutta nimiä uusittiin nykyisessä ohjelmassa selvyyden vuoksi. Asemista 12 oli ns. intensiiviasemia, ja niiltä tehtiin myös kasviplanktonmäärityksiä. Yhdyskuntajäteveden purkupaikoilla oli neljä asemaa. Lisäksi Aurajoen tuomaa hajakuormitusta seurattiin yhdessä paikassa.
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) 7 (79)
8 (79) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) TAULUKKO 2. Turun merialueen tarkkailututkimuksen havaintopaikkojen numerot, nimet, syvyydet, sijaintikunnat ja koordinaatit v. 2005 alkaen. Suluissa aikaisempi kokonaissyvyys, jota ei ole löydetty enää 1990-luvulla. Ns. intensiiviasemat alleviivattu. Sijaintikunta vuoden 2009 kuntajaon mukaan. Nro Nimi Vanha tunnus Tarkkailun alkamisvuosi Syvyys (m) Sijaintikunta Koordinaatit 135 Vapparin pohj.osa L 37 1970 21 (22) Länsi-Turunmaa 669506-157305 136 Loskarnäs pohj. L 42 1975 22 (23) Länsi-Turunmaa 669256-156900 137 Lessor L 137 1986 20 (21) Länsi-Turunmaa 669286-157195 140 Bläsnäsinlahti L 44 1975 30 Länsi-Turunmaa 669060-157169 143 Kruunukari L 143 1985 29 Turku 669322-156258 148 (1 Kirkkoselkä 1987 7 Länsi-Turunmaa 668712-157258 165 Kirkkoherransaari L 61 1976 33 Turku 669686-157218 175 Papinsaari it. L 32 1970 7,5 (8) Turku 669897-157078 179 Katariinanlaakson ed. L 31 1970 3 Turku 670046-156988 180 Uittamo L 29 1970 3 Turku 670173-156893 190 Linnanaukko L 28 1970 8 Turku 670303-156768 201 (1 Haarlan salmi 1991 11 (12) Turku 669765-156625 205 Kalkkiniemi L 23 1970 11 Turku 670180-156487 210 Kuuvannokka L 26 1970 23 (24) Turku 670000-156214 215 Saaronniemi L 53 1976 53 Turku 670160-156000 220 (2 Rajakari T 52 1970 52 Turku 669680-156100 225 (2 Airismaa it. X 3 1978 80 Naantali 668945-155800 235 Marjaniemi NW L 19 1976 3 Turku 670440-156595 240 Pansion öljysatama L 17 1970 11 (10) Turku 670379-156412 245 Kallanpää L 15 1970 16 Turku 670344-156207 250 Raisionlahden perukka L 12 1970 2 Raisio 670695-156178 256 Raision jv-purkupaikka 255 1991 2,5 Raisio 670630-156194 260 Hahdenniemi L 13 1970 4 Raisio 670592-156177 265 Kukonpää L 14 1970 12 (8) Raisio 670470-156144 275 Viheriäistenaukko L 8 1970 10 Turku 670368-156024 280 Ajonpää L 6 1970 33 Naantali 670440-155920 285 Naantalinsalmi L 3 1970 26 (27) Naantali 670571-155703 290 Kuparivuori L 2 1970 25 Naantali 670646-155597 297 Kotkanaukko L 297 1982 30 (31) Naantali 670350-155235 300 Väskinsaari L 86 1976 19 Naantali 670890-155346 304 Papinluoto L 304 1981 20 Masku 671196-155119 308 Lapila L 308 1985 44 (45) Naantali 670021-155584 KAAPUR Kaarinan jv-purkupaikka 2005 3 Kaarina 669995-157053 PARPUR Paraisten jv-purkupaik. 2005 16 Länsi-Turunmaa 669136-157180 TKUPUR Turun jv-purkupaikka 2005 10 Turku 670382-156722 AU54 Aurajoen ravinnevirt. 1970 Turku 670808-157510 (1 Ei syysnäytteenottoa (päätös LOS-2006-Y-1272-103). (2 Talvitutkimus kuului Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ohjelmaan.
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) 9 (79) 2.4. Muita tutkimuksia Jätevesikuormituksen vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon seurattiin kalatalousviranomaisten hyväksymällä velvoitetarkkailulla vuonna 2009 Turun ja Naantalin edustalla. Tulokset kootaan laajempaan yhteenvetoon noin viiden vuoden välein. Edellinen yhteenveto on tehty vuosilta 2000 2004 (Rannikko & Räisänen 2005). Turun satamien kunnossapitotöiden ruoppaus- ja läjitystoiminnan tarkkailututkimuksissa seurattiin etenkin kalataloudellisia vaikutuksia. Tutkimuksissa selvitettiin silakan mädin esiintymistä ja kuolleisuutta kuturannoilla sekä poikasmääriä (Turun Satama 2010). Aurajoen alajuoksun ruoppauksiin ja massojen stabilointiin liittyen Aurajoessa tutkittiin orgaanisten tinayhdisteiden kertymistä kalan lihaan ja maksaan sekä veden sameutta työn aikana. Pansion pengeraltaan töiden yhteydessä tarkkailtiin lähialueella sedimentin orgaanisten tina-aineiden pitoisuuksia. Tutkimusalueeseen rajoittuivat yhdyskuntajätevesien vesistövaikutusten velvoitetarkkailualueet Naantalissa Särkänsalmessa ja Kuivakarinaukolla sekä Kaarinassa Piikkiönlahdessa. Särkänsalmen tarkkailu päättyi, sillä jätevedenpuhdistamon toiminta loppui toukokuussa 2009. Kalankasvatuksen velvoitetarkkailujen alueet sijaitsivat Naantalissa Iso- Tervin edustalla Airistolla, Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa sekä Länsi-Turunmaalla Hessundinsalmessa. 3. SÄÄ- JA JÄÄOLOT SEKÄ VEDEN- KORKEUS Loppuvuosi 2008 oli Ilmatieteen laitoksen säätietojen mukaan Turussa lauha ja sateinen ja muuttui talviseksi vasta joulukuun lopulla. Tammikuussa 2009 sää oli vaihteleva: alku oli kylmä mutta puolivälissä sää lauhtui, ja keskilämpötila oli lähellä ajankohdan keskiarvoa (taulukko 3). Sademäärä jäi noin puoleen keskimääräisestä. Kuun lopussa Lounais-Suomessakin oli lumipeite. Helmikuu oli tavanomaisen talvinen, joskin keskilämpötila oli hieman tavallista korkeampi. Sademäärä jäi noin puoleen keskimääräisestä. Maaliskuun keskilämpö oli hyvin lähellä keskiarvoa, sillä lauhojen jaksojen jälkeen kuun loppupuoli oli kylmä. Myös sademäärä oli hyvin keskimääräinen. Tammi-maaliskuussa lunta oli tavallista vähemmän. Huhtikuu oli tavanomaista lämpimämpi ja sateita tuli niukasti; lounaisimmassa Suomessa sademäärä jäi alle viidennekseen ja Turun seudulla jopa sen alle. Toukokuun sää oli hyvin vaihteleva: alku oli kesäisen lämmin, puoliväli yöpakkasineen viileä ja viimeiset päivät jopa helteisiä. Sekä keskilämpötila että sademäärä olivat lähellä ajankohdan keskiarvoa. Kesäkuun alussa sää oli yhä helteinen mutta muuttui pian koleaksi. Öisin oli hallaa ja jopa yöpakkasia. Ilma alkoi lämmetä juhannuksen jälkeen, ja kuun viimeinen viikko oli helteinen. Keskilämpötila jäi alle pitkäaikaisen keskiarvon, ja sademäärä oli tavallista suurempi. Heinäkuun alkupäivinä sää jatkui helteisenä. Sitten sää viileni, mutta kuun puolivälissä ja loppupuolella oli lämmintä, ja keskilämpötila oli lähes tavanomainen. Alkukuussa tuli vettä lähes kaikkialla, mutta myöhemmin sateet olivat hyvin kuuroittaisia ja paikallisia. Paikoin sademäärä oli keskimääräistä selvästi pienempi mutta Turussa suurempi. Elokuu oli Lounais-Suomessa kesäisen lämmin. Sadetta saatiin kuuroittain, ja paikalliset vaihtelut olivat jälleen suuria. Turussa sademäärä oli vain hieman pitkän ajan keskiarvoa suurempi. Kesän eli kesäelokuun keskilämpötila oli Turun seudun TAULUKKO 3. Turun lentoaseman säätietoja vuodelta 2009 ja normaalijaksolta 1971 2000. Lähde: Ilmatieteen laitos, Ilmastokatsaus. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Lämpötila 2009-4,2-4,8-1,8 4,6 10,5 13,3 16,5 16,0 12,7 3,4 3,0-5,1 (ºC) 1971 2000-4,5-5,3-1,8 3,4 10,0 14,7 16,9 15,5 10,3 5,5 0,7-2,7 Sademäärä 2009 24 22 42 3 31 63 119 85 50 76 66 44 (mm) 1971 2000 55 40 43 37 35 52 76 79 68 74 74 66
10 (79) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) rannikkoalueella varsin lähellä vertailukauden 1971 2000 keskiarvoa (poikkeama 0,0 0,5 ºC). Sademäärä oli lounaisrannikolla varsin keskimääräinen (100 125 %) mutta Turussa hieman suurempi (125 150 %). Syyskuu oli selvästi tavanomaista lämpimämpi, ja sää kylmeni voimakkaasti vasta viimeisinä päivinä. Sademäärä oli tavanomaista pienempi. Lokakuu oli tavanomaista kylmempi ja sademäärä keskimääräinen. Marraskuu oli alun jälkeen hyvin lauha, eikä kuun puolivälin jälkeen Turussa ollut pakkasta. Sademäärä jäi hieman keskimääräistä pienemmäksi, vaikka kuun puolivälin jälkeen satoi päivittäin ja ajoittain runsaastikin. Joulukuun puolivälin jälkeen oli kylmää, ja kuun keskilämpötila oli pari astetta keskimääräistä alempi. Sademäärä jäi selvästi tavanomaista pienemmäksi, ja pysyvä lumipeite saatiin joulun alla. Jääpeite oli sydäntalvella 2008 2009 varsin niukka. Rajakarilla ensijäätyminen oli vasta 3.2.2009, ja niin sanottujen todellisten jääpäivien lukumäärä oli 14, mikä on yksi lyhyimmistä 1970-luvulta lähtien (liite 1). Turun satamassa jääpäiviä oli 81, mikä myös on keskimääräistä vähemmän. Maaliskuun lopulla jää katosi Airistolta ja huhtikuun alkupäivinä myös Turun satamasta. Merivesi kävi vuonna 2009 korkeimmillaan Ilmatieteen laitoksen Turun sataman mittausaseman tietojen mukaan syys-lokakuun vaihteessa (+60 cm, liite 2). Maksimivedenkorkeus jäi varsin pieneksi ja hetkelliseksi. Vain tammi- ja heinäkuussa vedenkorkeus oli lyhyen aikaa yli +20 cm, ja pääosan vuotta vedenkorkeus oli alle 0-linjan. Matalimmillaan merivesi oli maalis- ja marraskuussa, jolloin vedenkorkeus oli hetkittäin noin -60 cm. Maaliskuun alun näytteenottoa ennen vedenkorkeus oli noin -20 cm ja kääntyi sitten laskuun. Kesäkauden laajoja näytteenottoja edelsi vedenkorkeuden jyrkkä lasku kesä- ja elokuun alussa, kun taas heinäkuun alussa vesi oli nopeasti nousemassa. Lokakuun alun näytteenotto osui aikaan, jolloin vesi oli juuri käynyt maksimikorkeudessaan ja kääntynyt laskuun, mutta näytteenottopäivienkin välillä vedenkorkeus vaihteli paljon. 4. MERIALUEEN KUORMITUS 4.1. Jäte- ja jäähdytysvedet Turun edustan merialueen yhteistarkkailuun kuuluvissa yhdyskuntajätevesiä käsittelevissä laitoksissa tapahtui vuonna 2009 suuria muutoksia. Vuosi 2009 oli Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen jätevedenpuhdistamon ensimmäinen kokonainen toimintavuosi. Kaarinan kaupungin Rauvolan jätevedenpuhdistamo lopetti toimintansa 7.1.2009 ja Raision kaupungin jätevedenpuhdistamo 17.10.2009. Länsi-Turunmaan Paraisten puhdistamon toiminta jatkui ennallaan. Teollisuuslaitosten jätevesien käsittelyssä ei tapahtunut suuria muutoksia. 4.1.1. Yhdyskuntajätevedet Vuoden 2009 aikana Turun seudun puhdistamo Oy:n toiminta laajeni seudulliseksi. Vuodenvaihteesta 2008 2009 lähtien Kakolanmäen laitoksessa alettiin käsitellä Turun ja Kaarinan kaupunkien myötä myös Liedon ja Ruskon (ei Vahdon alue) kuntien yhdyskuntajätevedet. Paimion kaupungin ja Kaarinan Piikkiön alueen jätevedet johdettiin laitokseen 17.6.2009 alkaen. Raision suunnan jätevesien myötä mukaan tuli 17.10.2009 lähtien Raision ja Naantalin kaupunkien (myös Merimasku, ei Rymättylän ja Velkuan alue) sekä Maskun (ei Lemun alue), Nousiaisten ja Mynämäen kuntien yhdyskuntajätevedet. Pitkäsalmen siirtoviemärissä havaittiin talvella 2010 vuoto; koska rikkoutumisajankohtaa ei saatu selville, arvioitu kuormitus laskettiin mukaan vuoden 2009 vesistökuormitukseen. Purkupaikalla Turun satamassa kuormitus jatkui, sillä sinne johdetaan Turun seudun puhdistamo Oy:n käsittelemät jätevedet. Yhdyskuntajätevesiä johdettiin mereen lisäksi Länsi-Turunmaan kaupungin Paraisten puhdistamolta Vapparin eteläosaan. Maskun kunnan Lemun jätevedenpuhdistamon jätevedet johdettiin tutkimusalueelle laskevan Hirvijoen sivuhaaraan Kuuvanjokeen. Kuormitus päättyi Kaarinan jätevedenpurkupaikalla Pitkässäsalmessa Rauvolanlahdessa heti
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) 11 (79) alkuvuonna ja Raision jätevedenpurkupaikalla Raisionlahdessa syksyllä. Lisäksi mereen johdettiin jätevesiä pienpuhdistamoilta esimerkiksi vapaa-aikakeskuksista Kakskerrasta ja Satavasta. Jokivesien mukana tuli Lemun, Vahdon, Oripään, Pöytyän ja Auran puhdistamojen kuormitusta. Tarkemmin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen laitoksen toimintaa on kuvattu päästötarkkailun vuosiyhteenvedossa (ks. Levomäki 2010a). Haitallisten aineiden osalta E-PRTR-asetuksen mukaiset jätevesien vesistöön aiheuttamat päästötiedot raportoidaan erillisessä yhteenvedossa (ks. Levomäki 2010b). Kakolanmäen puhdistamo täytti ensimmäisenä toimintavuotenaan ympäristöluvan vaatimukset kaikilla neljännesvuosijaksoilla lukuun ottamatta ensimmäisen neljännesvuosijakson fosforipitoisuutta. Muutoin mereen johdetun jäteveden BOD 7ATU -arvo, COD Cr -arvo, fosforipitoisuus ja kiintoainepitoisuus olivat raja-arvoja pienempiä, ja myös puhdistustehojen raja-arvot saavutettiin. Lähtevän veden raskasmetallipitoisuudet olivat pieniä ja täyttivät tutkittujen metallien osalta jopa yksittäisen kotitalouden talousveden laatuvaatimukset; tosin lähtevän veden kuparipitoisuudessa oli huomattavaa vaihtelua vuoden aikana. Kakolanmäen jätevedenpuhdistamo on mukana Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa Itämeren suojeluohjelmaan liittyvässä EU:n COHIBA (Control of hazardous substances in the Baltic sea region) -projektissa. Puhdistamolta mereen lähtevästä jätevedestä tutkitaan vuoden ajan joka toinen kuukausi muun muassa Helcomin Itämeren suojeluohjelmassa päätettyjen ja vaaralliseksi luokiteltujen aineiden pitoisuuksia. Jätevesinäytteistä tehdään myös toksisuustestejä. 4.1.2. Teollisuuslaitokset Teollisuuslaitoksista johdettiin puhdistettuja jätevesiä mereen Neste Oil Oyj:n Naantalin jalostamosta ja Finnfeeds Finland Oy:n Naantalin laitoksesta. Finnfeeds Finland Oy:n kuormitukseen laskettiin myös sadevesissä ja osin entisiltä sokerijuurikkaiden varastoalueilta tullut kuormitus; vuoden 2008 alusta vain yksi ns. multa-allas sijaitsee tehtaan alueella. ExxonMobil Finland Oy Ab ei johda mereen jätevesiä, vaan kuormitus tulee varastoalueilta hulevesissä, jotka johdetaan öljynerottimen kautta mereen. Fortum Power and Heat Oyj:n Naantalin laitokselta kuormitus oli lauhdevesissä tulevaa lämpöenergiaa ja prosessivesiä. Lämpökuormaa tuli myös Neste Oil Oyj:n ja Finnfeeds Finland Oy:n laitoksista. 4.1.3. Jätevesien aiheuttama kuormitus Merialueelle vuonna 2009 johdettujen puhdistettujen jätevesien välitön biologinen hapenkulutus oli mitattuna BOD 7ATU :na yhteensä noin 222 tonnia, fosforikuorma 9 tonnia ja typpikuorma 414 tonnia (taulukko 4). Kaarinan puhdistamon alkuvuoden (7 vrk) kuormituksesta ei ollut saatavilla yhteenvetoa, joten kuormitus arvioitiin viimeisen vuosineljänneksen keskimääräisen vuorokausikuormituksen avulla. Vuonna 2009 jätevesien aiheuttama BOD 7ATU - ja ravinnekuormitus oli selvästi aiempaa pienempi (taulukko 5). Puhdistamot toimivat hyvin, sillä sateita ja siten myös vuotovesiä tuli kohtalaisen vähän, ja Turun seudun puhdistamo Oy:n toiminnan laajeneminen sujui hallitusti. Teollisuuslaitoksilta tuleva mineraaliöljykuorma oli alle 1 000 kg/a kuten yleensä 2000-luvulla. Puhdistustekniikan kehityksen ansiosta 1970- luvun kuluessa mereen johdettujen jätevesien aiheuttama fosforikuormitus ja biologinen hapenkulutus (BOD) pienenivät oleellisesti (kuva 2). Vuoden 1985 jälkeen jätevesien aiheuttamassa merialueen kuormituksessa ei tapahtunut äkillisiä muutoksia, mutta BODkuormitus laski tasaisesti. Fosforikuormituksen pieneneminen oli vähäisempää. Typpikuormitus pysyi lähes ennallaan 1970-luvun puolivälistä 1990-luvulle, sillä puhdistamoilla ei ollut typenpoistovaatimuksia. Typenpoiston tehostaminen pienensi typpikuormitusta selvästi vasta 2000-luvulla. Ennen vuotta 2009 Turun vesilaitoksen jätevesien osuus merialueen jätevesikuormituksesta oli suuri, ja jätevesien aiheuttama kuormitus pieneni lähinnä Turun kuormituk-
12 (79) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) TAULUKKO 4. Turun ympäristön merialueen jätevesikuormitus vuonna 2009. Huom! Kaarinan ja Raision jätevedenpuhdistamot toimivat vain osan vuotta. Määrä BOD 7ATU Fosfori Typpi Mineraaliöljyt 1000 m 3 /a t/a t/a t/a t/a Turun seudun Puhdistamo Oy 1) 23891 88 5,1 296 Raisio 2) 3330 75 2,6 81 Kaarina 3) 160 1,2 0,1 2,7 Länsi-Turunmaa, Parainen 4) 1378 32 0,95 24 Fortum Power and Heat Oy, Naantali 5) 1769 Neste Oil Oyj, Naantali 5) 1244 9,1 0,2 4,8 0,2 Finnfeeds Finland Oy, Naantali 5) 384 16 0,1 5,8 ExxonMobil Finland Oy Ab 5) 1 0,29 0 0,02 Yhteensä 32 157 222 9 414 0,2 1) Kakolanmäen jätevedenpuhdistamo. Tiedot: Levomäki (2010a). 2) Toiminta päättyi 17.10.2009 (toiminta-aika 289 vrk). Sisältää Naantalin, Maskun, Nousiaisten ja Mynämäen jätevedet sekä toukokuusta lähtien Merimaskun jätevedet. (Tiedot: Levomäki 2010c). 3) Toiminta päättyi 7.1.2009. Kuormitus (7 vrk) on arvioitu v. 2008 viimeisen vuosineljänneksen vrk-kuormituksesta 4) Jätevedenpuhdistamon vuosiyhteenveto vuodelta 2009 (Tiedot: Levomäki 2010d). 5) Tiedot teollisuuslaitoksilta. sen pienentyessä (taulukko 5, kuva 3a); vuosina 2002 2003 kuormituksen pienuus johtui osin myös sadevesien vähäisyydestä. Raision jätevedenpuhdistamolta tullut BOD- ja fosforikuormitus kasvoi viimeisinä vuosina, ja Raision osuus fosforikuormasta oli varsin suuri. Kaarinan ja etenkin Länsi-Turunmaan Paraisten puhdistamon kuormitus pysyi melko tasaisena ja Turkuun verrattuna pienenä. Teollisuuslaitosten jätevesien aiheuttama kuormitus on ollut yhdyskuntajätevesiin verrattuna pieni (kuva 3b, huom. kuvien 3a ja 3b asteikkojen suuruusluokkien erot). Neste Oil Oyj:n ja Finnfeeds Finland Oy:n BODkuormitus näytti kasvaneen 2000-luvun kuluessa, mutta vuosina 2008 ja 2009 molempien kuormitus oli pienentynyt. ExxonMobil Finland Oy:n kuormitus on ollut muihin verrattuna hyvin pientä. Tutkimusalueelle tai sen välittömään läheisyyteen mereen johdettiin puhdistettuja jätevesiä Naantalin Rymättylän ja Merimaskun jätevedenpuhdistamolta sekä Kaarinan Piikkiön puhdistamolta (taulukko 6). Vuonna 2009 kuormitus oli pieni, sillä Naantalin Merimaskun ja Kaarinan Piikkiön puhdistamot lakkautettiin ja ne toimivat vain osan vuotta.
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) 13 (79) TAULUKKO 5. Turun merialueen yhteistarkkailun laitosten vuosikuormitus mereen (tonnia/vuosi) vuosina 1999 2009. V. 2009 sisältää Raision puhdistamon kuormituksen (289 vrk) ja Kaarinan Rauvolan puhdistamon arvioidun kuormituksen (7 vrk). Suluissa vuosina 1999 2008 Turun jätevesien osuus (%), joka v. 2008 sisältää Tsp Oy:n arvioidun kuormituksen (9 vrk); vuodesta 2009 alkaen suluissa Tsp Oy:n osuus. Vuosi BOD 7ATU, t/a Fosfori, t/a Typpi, t/a Mineraaliöljyt, t/a 1999 512 (73) 21 (70) 835 (64) 1,91 2000 476 (75) 18 (72) 816 (63) 0,91 2001 341 (75) 15 (69) 832 (66) 2,8 2002 330 (75) 14 (67) 700 (68) 0,03 2003 302 (46) 13 (61) 646 (62) 0,4 2004 326 (43) 16 (47) 681 (59) 0,7 2005 348 (42) 15 (45) 525 (53) 0,3 2006 468 (50) 20 (51) 598 (53) 0,7 2007 346 (51) 18 (41) 542 (55) 0,4 2008 358 (46) 18 (44) 540 (56) 0,5 2009 222 (40) 9 (56) 414 (71) 0,2 TAULUKKO 6. Valuma-alueella ja tutkimusalueen lähellä toimivien jätevedenpuhdistamojen aiheuttama kuormitus vuonna 2009. Kuormittajat Purkupaikka Vuosivirtaama BOD 7(ATU) Fosfori Typpi 1000 m 3 /a kg/d kg/d kg/d Jokiin: Oripää Aurajoki 85 0,6 0,065 5,3 Pöytyä Aurajoki 159 2,4 0,21 10 Aura Aurajoki 237 3,0 0,21 14 Lemu (sis. Askainen) Hirvijoki 69 1,9 0,084 8,1 Vahto Ruskonjoki 72 2,9 0,27 2,2 Yhteensä jokiin vuodessa t/a 622 4 0,3 14 Mereen: Merimasku 1) Särkänsalmi 13 1,5 0,034 5,1 Rymättylä Kirkkosalmen suu 68 2,4 0,09 6,7 Piikkiö 2) Piikkiönlahti 158 9,6 0,9 32 Yhteensä mereen vuodessa t/a 3) 239 3 0,2 9 Vuosikuormitus jokiin ja mereen t/a 7 1 23 1) Yksi tarkkailukerta. Toiminta päättyi toukokuussa 2009 (toiminta-aika 120 vrk). 2) Kolmen tarkkailukerran keskiarvo. Toiminta päättyi 17.6.2009 (toiminta-aika 168 vrk). 3) Merimaskun ja Piikkiön puhdistamoiden toiminta-ajat otettu huomioon vuosikuormitusta laskettaessa. Tiedot:, jätevedenpuhdistamojen jakso- tai vuosiraportit.
. 14 (79) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) BHK 7 /BOD 7ATU ja TYPPI kg/vrk 10000 9000 8000 BHK7 BOD7ATU TYPPI FOSFORI kg/vrk 600 500 7000 FOSFORI 400 6000 5000 300 4000 3000 200 2000 100 1000 0 0 1970 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 KUVA 2. Turun kaupunkiseudun mereen johdettujen puhdistettujen jätevesien aiheuttama kuormitus v. 1970 2009.
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) 15 (79) Turku Raisio Kaarina Länsi-Turunmaa 400 350 300 250 200 150 100 50 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 BOD 7ATU t/a 2008 2009 14 12 10 Fosfori t/a 8 6 4 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 600 500 Typpi t/a 400 300 200 100 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 KUVA 3a. Yhdyskuntajätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina 2000 2009. Vuodesta 2009 alkaen Turku tarkoittaa Tsp Oy:tä ja Länsi-Turunmaa Paraisten puhdistamoa.
16 (79) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) Neste Oil Oyj, Naantali Finnfeeds Finland Oy, Naantali ExxonMobil Finland Oy Ab 30 25 BOD 7ATU t/a 20 15 10 5 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 0,5 0,4 Fosfori t/a 0,3 0,2 0,1 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Typpi t/a 2006 2007 2008 2009 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 KUVA 3b. Teollisuuden jätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina 2000 2009. Huom! Asteikko vaihtuu teollisuuden ja yhdyskuntajätevesitaulukoiden välillä.
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) 17 (79) 4.2. Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus 4.2.1. Aurajoki Turun merialueelle laskevista joista vain Aurajoen virtaamaa ja ainemääriä seurataan. Joen yläjuoksua tutkitaan Oripään, Pöytyän ja Auran jätevedenpuhdistamojen velvoitetarkkailussa. Alajuoksulla ravinnevirtaamia tutkitaan sekä osana Turun merialueen tarkkailua että alueellisen ympäristöviranomaisen toimesta, ja Turun vesilaitos seuraa Halisissa raakaveden laatua. Lisäksi Halisten alapuolelle laskevan Aurajoen sivuhaaran eli Vähäjoen veden laatua tutkitaan Turun ympäristönsuojelutoimiston toimeksiannosta. Aurajoen merialueelle tuomaa kuormitusta on arvioitu ainevirtaamalaskemilla. Vuodesta 2008 lähtien Aurajoen velvoitetarkkailussa on käytetty laskentatapaa, jonka tulokset ovat yhtenevät alueellisen ympäristöviranomaisen laskelmien kanssa (Lehtonen 2009). Vuoden 2009 tammi-maaliskuussa sääolot olivat talviset ja Aurajoen virtaamat pieniä (kuva 4a). Huhtikuun alussa oli kevätkuukausien virtaamahuippu, ja samalla saavutettiin myös vuoden suurin virtaama (noin 80 m 3 /s). Virtaama pieneni huhtikuun loppua kohden. Koko kesän virtaama oli hyvin pieni ja syyskuussa olematon. Lokakuun alussa oli lyhytaikainen virtaamahuippu, mutta marraskuun lopulla virtaama nousi pitkäksi aikaa, sillä sää oli lauha ja sateinen. Vuoden keskivirtaama oli alle puolet vuosien 1961 1990 keskivirtaamasta ja vuoden 2003 ohella pienin 2000-luvulla mitatuista (taulukko 7). Suurin virtaama oli varsin tavanomainen. Kuten yleensä kesäaikaan virtaama oli ajoittain olematon, ja Turun vesiliikelaitos pumppasi 28.5. 5.10.2009 Paimionjoesta Aurajokeen lisävettä 0,3 0,8 m 3 /s. Vuonna 2009 Aurajoen koko valuma-alueelta fosforivirtaama oli yhteensä noin 23 tonnia ja typpivirtaama 239 tonnia (Koivunen 2010). Huhtikuussa tuli kevättulvien mukana noin 40 % vuoden ravinnevirtaamasta. Lauhan ja sateisen marraskuun johdosta yli puolet ravinnekuormituksesta tuli marras-joulukuun aikana. Sekä tammi-maaliskuussa että kesäsyyskuussa ravinnevirtaama oli hyvin pieni eli noin 5 %. Vuosina 1980 2008 Aurajoen fosforivirtaama on ollut noin 15 126 t/a ja typpivirtaama 290 1 100 t/a (kuva 4b ja c). Vuoden 2009 ravinnevirtaama oli pitkän ajanjakson pienimpiä ja samaa suuruusluokkaa kuin vuosina 1985 sekä 2002 ja 2003. Halisten alapuolelle laskevan Aurajoen sivuhaaran eli Vähäjoen veden laatua tutkittiin vuonna kolme kertaa: helmi-, huhti- ja heinäkuussa (Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2009). Helmikuussa typpi- ja fosforipitoisuudet olivat poikkeuksellisen suuria ja edellisen kymmenen talven keskiarvoja suurempia. Ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä sameusarvo olivat selvästi Aurajoen alajuoksun vastaavia arvoja suurempia. Huhtikuussa kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet ja sameusarvo olivat suurempia ja fosforipitoisuudet samaa suuruusluokkaa kuin Aurajoen alajuoksulla. Heinäkuussa vesi oli sameaa ja runsasravinteista; typpi- ja fosforipitoisuudet olivat jonkin verran keskimääräistä pienempiä, mutta ammoniumtyppipitoisuus oli tavallista suurempi. Hygieeninen tila oli luokiteltavissa helmikuussa tyydyttäväksi, huhtikuussa erinomaiseksi ja heinäkuussa välttäväksi. TAULUKKO 7. Aurajoen virtaamat (m 3 /s) Halistenkoskessa Suomen ympäristökeskuksen virtaamatietojen mukaan vuosina 1999 2009 sekä pitkäaikaiskeskiarvo 1961 1990. 1961 1990* 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Keskivirtaama (MQ) 7,2 9,3 10,8 8,03 5,1 2,8 7,7 5,9 8,5 6,4 10,9 3,1 Suurin virtaama (HQ) 286 120 91 80 81 74 70 103 68 80 80 79 Pienin virtaama (NQ) 0,0 0,43 0,00 0,49 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 Keskialivirtaama (MNQ) 0,10 * Lähde: Leppäjärvi (1995).
18 (79) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) Hajakuormitusta pidetään Aurajoen suurimpana kuormittajana. Esimerkiksi Turun vesija ympäristöpiirin (1990) arvion mukaan fosforista n. 83 % tuli hajakuormituksena. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (2008) mukaan vuosina 2000 2005 Aurajoen fosforikuormituksesta maatalouden osuus oli 69 %, metsätalouden 1 % ja haja-asutuksen 19%. Jokivarren taajamien puhdistettujen jätevesien osuus on pieni, sillä vuosittain ravinnevirtaaman fosforista alle 0,5 tonnia (<1 %) ja typestä noin 15 tonnia (2 %) on peräisin jätevedenpuhdistamoilta. Rekolaisen (1989) mukaan peltoviljelystä valuma-alueelle tuleva kuormitus on arvioitavissa valuma-alueen peltoprosentin perusteella, kun taas metsän ja peltomaan luonnonhuuhtouma on fosforia 10 kg/km 2. a ja typpeä 250 kg/km 2. a. Myös näin arvioiden Halisten yläpuoliselta valuma-alueelta pääosa kuormituksesta tulee huuhtoumana pelloilta (taulukko 8). Todellinen kuormitus vaihtelee muun muassa sateisuuden johdosta, ja vuonna 2009 Aurajoen ravinnevirtaama oli huomattavasti pienempi kuin laskennallinen ravinnekuormitus (fosfori 28 % ja typpi 27 %). 4.2.2. Kuormitus muiden jokien vesistöalueilta Muiden tutkimusalueelle laskevien jokien eli Askaistenlahden perukkaan laskevan Hirvijoen Maskunjoen ja Pohjoissalmeen laskevan Ruskonjoen (nimenä yläjuoksulla Vahdonjoki, alajuoksulla Raisionjoki) virtaamia ja kuormitusta ei seurata. Maatalouden aiheuttama hajakuormitus on näidenkin jokien merkittävin kuormittaja. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (2008) mukaan Hirvijoessa vuosina 2000 2005 fosforikuormituksesta maatalouden osuus oli 76 %, metsätalouden 1 % ja haja-asutuksen 9 %; Ruskonjoen osalta ei vastaavaa laskelmaa tehty. Jokien kuormitusta on pyritty arvioimaan suhteuttamalla laskennallinen kuormitus (taulukko 8) Aurajoen vuoden 2009 kuormitukseen. Mikäli ravinnekuormitus poikkesi laskennallisesta arvosta kuten Aurajoessa, Hirvi- ja Ruskonjoen merialueelle tuoma kuormitus olisi ollut noin 10 tonnia fosforia ja 110 tonnia typpeä (taulukko 9). 4.2.3. Jokien valuma-alueiden ulkopuolelle jäävät alueet Jokien valuma-alueiden väliin jääviltä alueilta tulevan kuormituksen arvioiminen on vaikeaa. Eri osat ovat maastoltaan ja maankäytöltään hyvin eri tyyppisiä, ja niiltä tulevassa kuormituksessa on suuria eroja. Mereen laskevat ojat tuovat kuormitusta muun muassa peltomailta. Kaarinan ojaselvityksen (Koivunen & Räisänen 2008) mukaan ravinnepitoisuudet ojavesissä olivat huomattavasti korkeampia kuin merivedessä. Seitsemän mereen laskevan ojan fosforikuormitus oli samaa suuruusluokkaa kuin Kaarinan jätevedenpuhdistamon kuormitus mereen; typpikuormitus puolestaan oli puhdistamon kuormitusta selvästi pienempi. Viljelysmaita on runsaasti myös Hirvensalon, Raisionlahden perukan ja Askaistenlahden valumaalueilla, eikä tarkkaa peltoprosenttia ole tiedossa kuormituksen arvioimiseksi. Välialueeseen kuuluu myös taajama-alueita, joiden aiheuttama kuormitus poikkeaa hajaja luonnonkuormituksesta. Saariston kallioisilta rannoilta tuleva kuormitus on vähäistä ja verrattavissa lähinnä luonnonhuuhtoumaan. Karkeasti arvioituna jokien valuma-alueiden ulkopuolelta mereen tullut kuormitus olisi vuonna 2009 ollut noin 8 tonnia fosforia ja 94 tonnia typpeä.
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) 19 (79) VIRTAAMA m 3 /s 80 70 60 50 40 30 20 10 0 AURAJOKI I III V VIII X XII 2009 KUVA 4a. Aurajoen virtaama Halisissa vuonna 2009. Turun merialueen laajojen tarkkailukertojen näytepäivät on merkitty kuvaan valkoisilla neliöillä. Fosfori keskivirtaama 140 16 Fosforvirtaama (t/v) 120 100 80 60 40 20 14 12 10 8 6 4 2 Keskivirtaama (m 3 /s) 0 0 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 KUVA 4b. Aurajoen fosforivirtaamat Halisissa vuosina 1980 2009. Typpi keskivirtaama 1200 16 1000 800 600 400 200 0 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 Typpivirtaama (t/v) 14 12 10 8 6 4 2 Keskivirtaama (m 3 /s) 0 KUVA 4c. Aurajoen typpivirtaamat Halisissa vuosina 1980 2009.
20 (79) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) 4.2.4. Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu Merialueelle joki- ja valumavesien tuoma ravinnekuormitus vaihtelee vuosien välillä sateisuudesta riippuen paljon. Myös vuodenaikaisvaihtelut ovat suuria, ja yleensä kesällä kuormitus on hyvin pientä. Runsaat sateet nostavat myös jätevedenpuhdistamoiden aiheuttamaa kuormitusta, sillä viemäriverkkoon valuvat hulevedet häiritsevät puhdistusprosessin toimintaa. Lisäksi sateiden seurauksena voi olla puhdistamo- ja verkosto-ohituksia. Jätevedenpuhdistamoiden aiheuttama kuormitus jakautuu kuitenkin vuoden aikana varsin tasaisesti jokivesien kuormitukseen verrattuna. Vuonna 2009 merialueelle tuli jäte-, joki- ja valumavesissä arviolta yhteensä noin 50 tonnia fosforia ja 900 tonnia typpeä (taulukko 9). Fosforikuormituksesta Aurajoen osuus oli lähes puolet ja jätevesien osuus noin viidennes. Typpikuormituksesta tuli Aurajoesta lähes kolmannes ja jätevesissä lähes puolet. Vuonna 2009 merialueelle jäte-, joki- ja valumavesissä tullut kuormitus oli poikkeuksellisen vähäistä (kuva 5). Vuosina 2000 2009 jätevesien osuus fosforikuormituksesta oli selvästi pienempi kuin valumavesien osuus; tosin vuonna 2003 jokivesien kuormitus oli poikkeuksellisen vähäistä ja jätevedet muodostivat noin kolmanneksen fosforikuormituksesta. Typpikuormituksesta jätevesien osuus on yleensä noin 1/3 ja hajakuormituksen osuus on noin 2/3, mutta esimerkiksi vähäsateisina vuosina 2002, 2003 ja 2009 noin puolet typpikuormituksesta tuli jätevesissä. TAULUKKO 8. Arvio Turun merialueen valuma-alueen jokiin pelto- ja metsämailta ja jätevesistä tulleesta kuormituksesta sekä hajakuormituksesta (t/a). Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valumaalue Yhteensä Halisten Halisten yläpuoli alapuoli Valuma-alue km 2 1) 727 158 283 130 382 1680 Järviala % yht. 0,1 0 0 Peltoala % yht. 40 33 33 30 Rav.valuma kg/km 2 a pelto%:n mukaan 2) fosfori(p):66 typpi(n):696 P:56 N:616 P:60 N:650 P:52 N:582 Kuormitus t/a P N P N P N P N P N P % N % Metsien ja peltojen 7 182 2 40 3 71 1 33 4 96 17 11 422 26 luonnonhuuhtouma 2) Peltoalueet 48 506 10 110 16 174 8 85 20 222 102 69 1097 68 Muu hajakuormitus 3) 12 34 3 7 5 13 2 6 6 18 28 19 78 5 Jätevedet -04 4) <1 15 <1 2 <1 3 <1 1 20 1 Yhteensä 67 737 15 157 24 260 11 127 30 336 148 100 1617 100 1) Valuma-alueen tiedot: Aurajoki ja Ruskonjoki (Tuvy 1990), Hirvijoki (Vesihallitus 1980) 2) Rekolainen (1989) 3) Arviossa käytetty Halisten yläpuolisen valuma-alueen tietoja. Muiden valuma-alueiden hajakuormituksen on oletettu olevan pinta-alaa kohden yhtä suuri. 4) Jätevedenpuhdistamojen vuosiyhteenvedot 2004, 2005.
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) 21 (79) TAULUKKO 9. Arvio ravinnekuormituksen jakautumisesta Turun merialueella vuonna 2009. Aurajoen ravinnevirtaamatutkimuksen perusteella oletetaan kuormituksen olleen huomattavasti pienempi (fosfori 28 %, typpi 27 %) kuin taulukossa 8 esitetty valuma-alueiden laskennallinen ravinnekuormitus. 2009 P, t/a % N, t/a % Aurajoki 23 46 239 28 Hirvijoki 7 13 73 9 Ruskonjoki 3 6 36 4 Muu valuma-alue 8 16 94 11 Mereen johd. jätevedet 9 18 414 48 Yhteensä 50 100 856 100 250 Fosforikuormituksen jakautuminen Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valuma-alue Mereen johdetut jätevedet 200 150 t/a 100 50 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Typpikuormituksen jakautuminen Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valuma-alue Mereen johdetut jätevedet 3000 2500 2000 t/a 1500 1000 500 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 KUVA 5. Arvio Turun merialueelle valuma-alueelta ja jätevesissä tulleen fosfori- ja typpikuormituksen jakautumisesta vuosina 2000 2009. Valuma-alueelta tullut laskennallinen kuormitus on suhteutettu Aurajoen tutkimusten perusteella laskettuun vuosikuormitukseen. Huom! Aurajoen ravinnevirtaaman laskentatapa muuttui vuonna 2008 ja kuvan tiedot vuosilta 2000 2007 on päivitetty uuden laskentatavan mukaisiksi.
22 (79) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) 4.3. Ruoppausmassojen läjittäminen Turun sataman toimesta tehtiin vuonna 2009 ruoppaustöitä Aurajoessa, ja massoja syntyi 27 150 irto-m 3 (Turun satama 2010). Massoja ei läjitetty mereen vaan ne kuljetettiin Pansion sataman pengeraltaaseen. Massat käsiteltiin läjityksen yhteydessä prosessistabilointimenetelmällä, jossa haitta-aineet sidotaan liukenemattomaan muotoon. Turun sataman ruoppaustöiden velvoitetarkkailussa tehtiin vuonna 2009 silakan lisääntymiseen liittyviä kalataloudellisia tutkimuksia (Turun satama 2010). Aurajoen ruoppauksiin liittyen seurattiin orgaanisten tinayhdisteiden kertymistä kalan lihaan ja maksaan sekä sameuden kulkeutumista ruoppausalueilta työn aikana. Pansion pengeraltaan lähellä seurattiin työn aikana merialueen pohjasedimentin orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksia ja tehtiin hyväksytyn stabilointisuunnitelman mukainen laatuseuranta. Merenkulkulaitoksen toimesta tehtiin laivaväylän Utö Naantali syventämiseen liittyviä töitä Naantalin ja Ruissalon edustalla. Naantalissa ruopattiin pääosin ns. Moton matalalla. Vesinäytteitä otettaessa lokakuun alussa ruopattiin noin 200 m päässä Ajonpään havaintopaikasta ja Saaronniemen edustalla noin 500 m päässä havaintopaikasta 215. Massoja läjitettiin syksyllä Rajakarin läjitysalueelle usean viikon ajan. Ruoppaustyöt saatiin valmiiksi Naantalin sataman edustalla joulukuussa, ja urakan vastaanottotarkastus pidettiin 17.12.2009. Vuosina 1989 2008 Turun sataman ruoppausmassoja läjitettiin mereen vuosittain 49 800 1 112 530 irto-m 3, ja yhteensä mereen on läjitetty Kuuvan ja Rajakarin läjitysalueille 3 918 325 irto-m 3. Läjitysmäärä oli suurin vuonna 1998 ja pienin vuonna 2007. Vuonna 2009 laivaväylän Utö Naantali ruoppauksissa läjitettyä massamäärää ei vielä saatu tietoon. Rajakarin läjitysalue on ollut käytössä vuodesta 1998 asti, ja ennen vuotta 2009 sinne on läjitetty yhteensä 1 556 649 irto-m 3. Lisäksi massoja on sijoitettu vuonna 2002 Aurajokisuun syvänteeseen sekä vuosina 2005, 2007 2009 Pansion sataman penkereeseen. Kuuvan läjitysalueen käyttö päättyi vuonna 1999, ja vuosina 1989 1999 sinne läjitettiin yhteensä 2 361 676 irto-m 3. Kuuvan läjitysalueelta on todettu valuneen Naantalin väylän syvänteeseen suuria määriä ruoppausjätettä (Kohonen 2006), ja tällöin ravinteita ja haitta-aineita voi uudelleen vapautua meriveteen. 4.4. Kalankasvatus Kalankasvatuslaitoksia oli tutkimusalueella toiminnassa yksi (liite 3). Airistolla Iso- Tervin eteläpuolella oleva laitos tuotti vuonna 2009 verkkokassissa kalaa 23 000 kg, ja toiminnan aiheuttama kuormitus oli 124 kg fosforia ja 1 009 kg typpeä (Tiedot: Varsinais-Suomen ELY-keskus 24.3.2010). Tutkimusalueen lähellä Paraisilla Hessundissa toimi Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutin laitos, jonka tuotanto oli 7 503 kg kalaa ja kuormitus 36 kg fosforia ja 308 kg typpeä (Tiedot: Varsinais-Suomen ELYkeskus 24.3.2010). Kaupalliseen kasvatukseen verrattuna oppilaitoksen tuotantomäärä ja kuormitus oli pieni. Kauempana tutkimusalueesta kasvatettiin kalaa verkkokassilaitoksissa Naantalissa Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa sekä Länsi-Turunmaalla Nauvon lähivesillä. Laitoksista kaksi sijaitsi Airiston tuntumassa Haverön ja Sillholmenin pohjoispuolella. Laitosten aiheuttama kuormitus ei suoraan kohdistunut tutkimusalueeseen. Kalankasvatuslaitosten toimintaan vaaditaan ympäristölupa, ja vesistövaikutuksia seurataan velvoitetarkkailututkimuksilla. 4.5. Ilmalaskeuma Maalta tulevan kuormituksen lisäksi ravinteita kulkeutuu mereen ilmasta. Sadeveden ravinnelaskeuma oli vuosina 2000 2005 Suomen ympäristökeskuksen (2006) Hangon Tvärminnen, Jokioisten ja Peipohjan tulosten keskiarvona kokonaisfosforia 10 kg/km 2. a sekä kokonaistyppeä 534 kg/km 2. a, josta ammonium- ja nitraattityppeä 433 kg/km 2. a.
TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) 23 (79) Tämän mukaan Turun merialueen valumaalueelle (1 680 km 2 ) tuleva kuormitus olisi vuodessa noin 17 tonnia fosforia ja 897 tonnia typpeä. Ilmasta suoraan mereen (204 km 2 ) tulisi vuodessa noin 2 tonnia fosforia ja 109 tonnia typpeä. Mereen satavasta typestä huomattavan suuri osa on leville suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Laskennallisesti sateessa veteen tuleva ravinnekuormitus olisi kokonaisfosforin osalta selvästi pienempi mutta kokonaistypen osalta samaa suuruusluokkaa kuin Ruskonjoen tuoma kuormitus. Arvio on kuitenkin karkea, sillä paikallisten päästölähteiden vuoksi Turun seudulla kuormitus saattaa olla keskimääräistä suurempi. Ravinnelaskeumat ovat pienentyneet huomattavasti 1990-luvun loppupuolen ja varsinkin 1980-luvun arvoihin verrattuna. Esimerkiksi vuosien 1994 1996 laskeuma-arvo Korppoon, Tvärminnen ja Peipohjan asemien keskiarvona oli fosforia 15 kg/km 2. a ja kokonaistyppeä 637 kg/km 2. a. 1980-luvun loppupuolella pelkästään nitraatti- ja ammoniumtypen laskeuma oli 830 km 2. a. 5. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AI- NEISTO 5.1. Yleistä Merialueen veden laatua seurattiin vuonna 2009 yhtenätoista ajankohtana (liite 4 ja 5). Tutkimuksilla selvitettiin veden fysikaaliskemiallista ja hygieenistä laatua suppeissa ja laajoissa tutkimuksissa yhteensä 35 paikassa. Intensiiviasemilta (12 kpl) otettiin loppukesällä kahdesti kasviplanktonnäytteet. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut näytteenottajat. Näytteenottomenetelmät perustuivat vesi- ja ympäristöhallinnon esittämiin menetelmiin (Mäkelä ym. 1992). Havaintopaikkojen sijainnin määrittämisessä käytettiin apuna GPS-paikantimelle tallennettuja koordinaatteja ja merikarttaa sekä kokonaissyvyyttä, joka mitattiin kaikuluotaimella. 5.2. Veden fysikaalis-kemialliset tutkimukset 5.2.1. Menetelmät Vesinäytteenoton yhteydessä kirjattiin kullakin havaintopaikalla säätiedot, paikan kokonaissyvyys, veden näkösyvyys ja lämpötila sekä lopputalvella myös lumi- ja jäätilanne. Näkösyvyys mitattiin Limnos-vesinoutimen valkoisen kannen avulla ilman vesikiikaria. Veden lämpötila mitattiin noutimessa kiinteästi olevalla lämpömittarilla. Kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen syvyys määrättiin näkösyvyyden perusteella (taulukko 10), ja kokoomanäyte kerättiin putkinoutimella saaviin siten, että osanäytteitä otettiin tuotantokerroksen kaikista osista yhtä monta noutimellista (vähintään kaksi). Muut vesinäytteet otettiin Limnosvesinoutimella. Pinnasta näyte otettiin yhden metrin syvyydestä ja pohjanläheinen näyte yksi metri pohjan yläpuolelta. Vesinäytteet analysoitiin Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n laboratoriossa standardeihin perustuvilla menetelmillä, joista pääosa on FINAS-akkreditoituja. Veden suolaisuus laskettiin sähkönjohtavuudesta. Meriveden kiintoainemäärityksissä käytettiin standardista poiketen kalvosuodatinta, joka vuodesta 2007 alkaen on ollut Whatman Nuclepore (huokoskoko 0,4 µm), kun aiemmin käytettiin Sartorius-suodattimia. Aurajoen ravinnevirtaamatutkimuksessa suodattimena oli lasikuitusuodatin. Eri suodattimilla tehtyjen kiintoainemääritysten tulokset eivät ole vertailukelpoisia. TAULUKKO 10. Kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen syvyyden määrittäminen näkösyvyyden perusteella. Näkösyvyys (m) Kokoomanäytteen syvyys (m) 0 1,0 0 2 1,1 2,0 0 4 2,1 3,0 0 6 3,1 4,0 0 8 4,1 0 10
24 (79) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2009) Vertailuaineistona käytettiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen havaintopaikkojen tuloksia (liite 6). Veden laatua luokiteltiin rehevyystasoluokituksen ja Suomen ympäristökeskuksen (2005) vesien yleisen käyttökelpoisuus luokituksen raja-arvojen perusteella (liite 7). Vesituloksia on koottu karttapohjille tehtyihin kuviin. Ne on laadittu siten, että pinnan (1 m) tai kokoomanäytteen osalta kunkin havaintopaikan tulosten on ajateltu kuvaavan laajempaa aluetta, mutta alueiden rajaus on varsin karkea. Etenkin Turussa mutta myös Kaarinassa jätevesien purkualueella pisteistö on harva eikä aluetta, jossa jätevesien vaikutus on voimakasta, pysty usein rajaamaan. Raision jätevedet saattavat Raisionlahden suualueen ulkopuolella kääntyä seuraamaan rantaviivaa, eikä vaikutus välttämättä tunnu voimakkaana Viheriäistenaukolla olevalla havaintopaikalla. Pohjan lähellä (1 metri pohjan yläpuolella) happitilanne edustaa vain kyseistä paikkaa, sillä syvänteiden lähialueilla happitilanne voi olla olennaisesti erilainen kuin syvänteen pohjalla. Kokonaisfosforia, klorofylliä ja hygieenistä tilaa käsittelevissä kuvissa luokkarajat ja -värit perustuvat Suomen ympäristökeskuksen (2005) vesien yleiseen käyttökelpoisuusluokitukseen. Muut kuvat on tehty vesitulosten havainnollistamista mutta ei varsinaisesti luokittamista ajatellen, ja raja-arvot on laadittu Lounais- Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:ssä. Avovesi- ja kesäkauden keskiarvokuvien laatimistapa on kuvattu tarkemmin kappaleessa 6.8. 5.2.2. Laajat tutkimuskerrat Laajassa tutkimuksessa veden fysikaaliskemiallista laatua seurattiin viidesti eli maalis-, kesä-, heinä-, elo- ja lokakuun alussa. Havaintopaikkoja oli yhteensä 35. Talvitutkimus Rajakarilla (220) ja Airismaalla (225) kuului Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ohjelmaan. Syksyn laajaan tutkimukseen eivät kuuluneet Haarlansalmi (201) ja Paraisten Kirkkoselkä (148). Vesinäytteet otettiin vertikaalisarjoina ja kesällä lisäksi kasviplanktonin tuotantokerroksesta kokoomanäytteinä. Vertikaalinäytteistä mitattiin lämpötila näytteenoton yhteydessä. Laboratoriossa määritettiin happipitoisuus ja siitä happikyllästys, sameus, sähkönjohtavuus ja siitä laskennallinen suolaisuus sekä kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja mineraaliravinnepitoisuuksia. Lisäksi lopputalvella määritettiin kiintoainepitoisuuksia. Tuotantokerroksesta kokoomanäytteistä määritettiin kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja mineraaliravinnepitoisuudet sekä a-klorofylli. Näytesyvyydet ja määritykset vaihtelivat sekä asemittain että vuodenajoittain (liite 5). Pääpiirteissään vertikaalisarjan näytteet otettiin pinnasta (1 m), 5 metrin syvyydestä ja pohjan läheisestä kerroksesta (1 m pohjan yläpuolelta) sekä syvillä asemilla 10, 20, 40 ja 60 metrin syvyydestä. Asemilla, joissa on esiintynyt happiongelmia, alusvedestä otettiin näytteitä useammasta syvyydestä. Talvella vertikaalisarjaa oli täydennetty pinnassa 0,5 ja 2 metrin näytteillä, mutta hinaajalla liikuttaessa jätettiin pois 0,5 m:n näytteet. Kesällä ylimpiä vesikerroksia tutkittiin pintanäytteen lisäksi etupäässä kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä. 5.2.3. Suppeat tutkimuskerrat Suppeassa tutkimuksessa veden fysikaaliskemiallista laatua seurattiin 16 paikassa laajan tutkimuksen lisäksi tiheämmin. Näytteet otettiin touko-elokuussa kuun puolivälin tietämissä ja kahdesti syyskuussa. Näillä paikoilla näytteenottokertoja oli yhteensä 11. Paikoista 12 oli ns. intensiiviasemia ja 3 yhdyskuntajätevesien purkupaikkoja sekä Kaarinan entinen purkupaikka. Suppeassa tutkimuksessa näytteet otettiin kasviplanktonin tuotantokerroksesta kokoomanäytteinä, joista määritettiin kuten laajoilla tutkimuskerroilla kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja mineraaliravinnepitoisuudet sekä a-klorofylli. Lisäksi pinnasta (1 m) mitattiin veden lämpötila sekä sähkönjohtavuus ja siitä laskennallisesti suolaisuus. 5.3. Veden hygieeninen tila Jätevesien vaikutusta merialueen hygieeniseen tilaan kartoitettiin kaikilla havaintopaikoilla veden pinnassa (1 m) ulosteperäistä saastumista osoittavien lämpökestoisten ko-