TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS

Transkriptio

1 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2010 Reetta Räisänen Nro

2 2 (86) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010)

3 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) 3 (86) Sisällys 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOITUS 5 2. TUTKIMUSALUE Yleiskuvaus Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat Veden laadun havaintopaikat Muita tutkimuksia 9 3. SÄÄ- JA JÄÄOLOT SEKÄ VEDENKORKEUS MERIALUEEN KUORMITUS Jäte- ja jäähdytysvedet Yhdyskuntajätevedet Teollisuuslaitokset Jätevesien aiheuttama kuormitus Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus Aurajoki Kuormitus muiden jokien vesistöalueilta Jokien valuma-alueiden ulkopuolelle jäävät alueet Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu Ruoppausmassojen läjittäminen Kalankasvatus Ilmalaskeuma TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO Yleistä Veden fysikaalis-kemialliset tutkimukset Menetelmät Laajat tutkimuskerrat Suppeat tutkimuskerrat Veden hygieeninen tila Kasviplanktonnäytteet MERIALUEEN VEDEN LAATU Lopputalvi ( ) Loppukevät ( ) Alkukesä ( ja ) Keskikesä ( ja ) Loppukesä ( ja ) Alkusyksy (1.9. ja ) Loppusyksy (4. 5. ja ) Avovesi- ja kesäkauden keskiarvoja Kasviplankton TIIVISTELMÄ TURUN MERIALUEEN VUODEN 2010 YHTEISTARKKAILUSTA SEKÄ ARVIO VEDEN LAADUSTA JA JÄTEVESIEN VAIKUTUKSESTA KIRJALLISUUS 86

4 4 (86) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) Liitteet 1. Merialueen jäätyminen ja jääpäivien lukumäärä Meriveden korkeus Turun satamassa v Turun seudun puhdistamo Oy:n verkostoalueella tapahtuneet ohitukset kunnittain 4. Kalankasvatuslaitosten ja Turun läjitysalueiden sijainti 5. Näytteenottoaikataulu v Velvoitetarkkailun vesitutkimustulokset v Varsinais-Suomen ELY-keskuksen vesituloksia v Rehevyystasoluokituksen ja vesien yleisen käyttökelpoisuuden luokkarajat 9. Kasviplanktontulokset v Jakelu ExxonMobil Finland Oy Ab/Sami Soisalo Finnfeeds Finland Oy/Naantalin tehdas Fortum Heat Naantali Oy/Naantalin voimalaitos Länsi-Turunmaan kaupunki/kaupungininsinööri Maskun kunta/tekninen osasto/mika Raula Neste Oil Oyj/Naantalin jalostamo (3 kpl) Turun seudun puhdistamo Oy/Timo Anttila Turun seudun puhdistamo Oy/Käyttöpäällikkö Raimo Laaksonen Kaarinan kaupunki/ympäristöpalvelut/markku Nurmi Länsi-Turunmaan kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto Naantalin kaupunki/kaavoitus- ja ympäristölautakunta Raision kaupunki/tekninen keskus Raision kaupunki/ympäristönsuojelulautakunta Raision kaupunki/tekninen keskus/ympäristönvalvonta/ympäristöpäällikkö Rosama Turun kaupunki/turun Vesiliikelaitos Turun kaupunki/ympäristö- ja kaavoituslautakunta Ilmatieteen laitos/jäätutkimus ja -palvelu Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/janne Suomela Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/kirjastonhoitaja Tapio Saario Sähköpostitse Finnfeeds Finland Kaarinan Kaarinan Länsi-Turunmaan Naantalin Raision Raision Turun Varsinais-Suomen Yhteystiedot (Y ) Telekatu 16, TURKU puh , sähköp.

5 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) 5 (86) 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOI- TUS Turun ympäristön merialuetta on tutkittu kaupunkiseudun yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesikuormituksen velvoitteena luvun lopulta lähtien. Vuonna 2010 tarkkailuun osallistuivat ja sen kustannuksista vastasivat Turun seudun puhdistamo Oy, Länsi- Turunmaan kaupunki, Maskun kunta, Fortum Power and Heat Oy Naantalin voimalaitos, Neste Oil Oyj Naantalin jalostamo, Exxon- Mobil Finland Oy Ab ja Finnfeeds Finland Oy Naantalin tehdas. Lisäksi Raision kaupungin jätevesien purkualuetta seurattiin toiminnan päätyttyä ns. jälkitarkkailuna. Tarkkailuvelvoitteet perustuivat vesi- ja ympäristölupalainsäädännön mukaisiin päätöksiin jäte- tai lauhdevesien johtamisesta mereen (taulukko 1). Vuosi 2010 oli Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen jätevedenpuhdistamon ensimmäinen toimintavuosi täydessä laajuudessaan. Turussa Kakolanmäen puhdistamon purkualueella tehostettiin tarkkailua laajojen tutkimuskertojen yhteydessä siten, että lähialueelle perustettiin kolme uutta havaintopaikkaa ja otettiin käyttöön vanha havaintopaikka 200 Pikisaaren edustalla (kuva 1). Lisäksi Halistenkoskelta otettiin näytteet jokivedessä tutkimusajankohtana tulevan kuormituksen selvittämiseksi. Kiintoainemääritykset jätettiin pois ja phmäärityksiä vähennettiin. Kaarinan entisellä jätevedenpurkupaikalla näytteitä otettiin vain laajojen tarkkailukertojen yhteydessä. Muutoin tarkkailussa noudatettiin Lounais- Suomen ympäristökeskuksen ( , Nro 20 YLO, Dnro LOS-2006-Y ) ja Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ( , LSY-2007-Y-123) hyväksymää tutkimusohjelmaa (ks. Räisänen & Lehtonen 2008). Vuoden 2010 muutoksilla täydennetty tarkkailusuunnitelma lähetettiin Varsinais- Suomen ELY-keskukselle. Tarkkailusuunnitelman uudistamista ei aloitettu, sillä Raision jätevedenpuhdistamon lopettamista koskevan päätöksen ehtojen mukaan laajempi päivitys tuli tarpeelliseksi entisen purkualueen jälkitarkkailun päättyessä vuonna Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy on vastannut velvoitetarkkailun näytteenotosta, analysoinnista ja tulosten raportoinnista. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINAS-akkreditointipalvelun internet-sivuilta: kohdasta Akkreditoidut toimielimet» Testauslaboratoriot. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut ympäristönäytteenottajat (SYKE, ympäristönäytteenottajien henkilösertifiointi). Tässä yhteenvedossa esitetään vuoden 2010 vesistövelvoitetutkimuksen tulokset ja arvio merialueen tilasta. Tarkkailu koostui vuosittain tehtävistä vesikemiallisista tutkimuksista ja kasviplanktonin määrityksistä. Vesianalyysitulokset on toimitettu sähköisesti ympäristötiedon hallintajärjestelmä Herttaan ja ovat saatavilla OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelusta ( TAULUKKO 1. Turun merialueen yhteistarkkailuun osallistuvien kuormittajien lupatiedot. Lupavelvollinen Lupapäätös Huomautuksia Turun seudun puhdistamo Oy nro 47/2003/4, LSY : 25/2008/1 Kaarinan kaupunki LSY : 3/2007/1 Toiminta päättyi Raision kaupunki ESAVI , Nro 20/2010/2, Dnro ESAVI/44/04.08/2010 Jälkitark. päättyy Paraisten kaupunki LSY : 24/2008/1 Nyk. Länsi-Turunmaan kaup. Lemun kunta LOS : 49/2003/YLO Nyk. Maskun kunta Finnfeeds Finland Oy LOS : Nro 110 YLO, Dnro LOS-2006-Y Neste Oil Oyj LSY /2007/2 Fortum Power and Heat Oy LSY : 96/1998/4 ExxonMobil Finland Oy Ab Naantalin kaavoitus- ja ympäristöltk : 3/05.60/2008

6 6 (86) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) 2. TUTKIMUSALUE 2.1. Yleiskuvaus Tarkkailualue kattaa jätevesien arvioidun vaikutusalueen mannerrannan suunnassa Askaistenlahdelta Kuusistonsalmeen ja edelleen Länsi-Turunmaan pohjoisosaan, lännessä Kotkanaukolle ja lounaassa Airismaalle Airiston eteläosaan (kuva 1). Tutkimusalue sijoittui Naantalin, Raision, Turun, Kaarinan ja Länsi-Turunmaan kaupunkien sekä Maskun kunnan merialueille. Merialue on tyypillistä Saaristomeren sisäsaaristoa, jonka muodostavat erikokoiset saaret ja niiden väliin jäävät salmet ja selät sekä lahdet. Veden syvyydessä ja vaihtuvuudessa on suuria eroja alueen eri osissa. Airistoa lukuun ottamatta alue on varsin matalaa, sillä keskisyvyys on noin 16 m. Vesialueen pinta-ala on 204 km 2 ja tilavuus milj. m 3. Tutkimusaluetta on kuvattu tarkemmin tarkkailuohjelmassa (ks. Räisänen & Lehtonen 2008). Valuma-alueen pinta-ala on km 2, josta pääosa (79 %) muodostuu tutkimusalueelle laskevien Aurajoen, Raisionjoen ja Hirvijoen valuma-alueista. Jokien valuma-alueista puolestaan % on voimaperäisesti viljeltyä savikkoaluetta. Pelloilta ja haja-asutuksen jätevesissä valumavesien mukana tuleva kuormitus vaikuttaa tuntuvasti veden laatuun etenkin salmi- ja lahtialueilla, missä veden vaihtuminen on hidasta ja virtaukset suunnaltaan vaihtelevia. Pintakerroksessa valumavesien vaikutus tuntuu Airistolle saakka. Vesi on laadultaan hyvin erilaista tutkimusalueen eri osissa. Erot johtuvat sekä ympäristötekijöistä että jäte- ja jokivesien tuomasta kuormituksesta. Merialueen veden laadun pitkäaikaismuutoksia selvitettiin sekä luvun että 2000-luvun alussa. Rehevöityminen oli havaittavissa jo 1990-luvun alussa (Jumppanen & Mattila 1994) luvun alkuun mennessä rehevöitynyt vyöhyke oli laajentunut kymmenessä vuodessa sisäosista edelleen kohti Airistoa ja avoimempia vesialueita (Hannula 2005). Kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat 1960-luvun lopun jälkeen kasvaneet, ja muutos oli selvin Airistolla. Merkittävää kokonaisfosforipitoisuuksien nousua oli myös Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla, Vapparin pohjoisosassa, Pohjoissalmessa, Kotkanaukolla ja Raisionlahdella. Typpipitoisuuksien kehitys ei ollut yhtä selkeä, mutta Vapparin pohjoisosassa, Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla ja Airistolla sekä myös Naantalinsalmessa typpipitoisuudet olivat selvästi nousseet. A- klorofyllipitoisuudet olivat loppukesällä kasvaneet tilastollisesti merkitsevästi useimmilla tutkimuspaikoilla Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat Velvoitetarkkailuun osallistuvien yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden käsitellyt jätevedet johdettiin mereen Turussa kantasataman satama-altaaseen ja Länsi-Turunmaalla Vapparin eteläosaan (kuva 1). Maskun kunnan Lemun jätevedenpuhdistamolta vettä ei johdettu mereen vaan Kuuvanjokeen, joka laskee Hirvijoen alajuoksulle ja sieltä Askaistenlahden perukkaan. Teollisuuslaitoksista jäte- ja lauhdevesiä johdettiin Viheriäistenaukolle ja Naantalinsalmeen Veden laadun havaintopaikat Merialueella oli Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätöksen mukaan 35 veden laadun havaintopaikkaa (taulukko 2). Asemista 12 oli ns. intensiiviasemia, ja niiltä tehtiin myös kasviplanktonmäärityksiä. Yhdyskuntajäteveden purkupaikoilla oli neljä asemaa mukaan lukien Kaarinan ja Raision entiset purkupaikat. Vuonna 2010 Turun seudun puhdistamo Oy:n laitoksen purkupaikan tuntumaan lisättiin neljä asemaa. Aurajoen tuomaa hajakuormitusta seurattiin yhdessä paikassa, ja lisäksi otettiin ravinnevirtaaman laskentaan liittyviä näytteitä.

7 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) 7 (86)

8 8 (86) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) TAULUKKO 2. Turun merialueen tarkkailututkimuksen havaintopaikkojen numerot, nimet, syvyydet, sijaintikunnat ja koordinaatit vuonna Suluissa aikaisempi kokonaissyvyys, jota ei ole löydetty enää 1990-luvulla. Ns. intensiiviasemat alleviivattu. Sijaintikunta vuoden 2009 kuntajaon mukaan. Nro Nimi Vanha Tarkkailun Syvyys Sijainti- Koordinaatit tunnus alkamisvuosi (m) kunta KKJ 135 Vapparin pohj.osa L (22) Länsi-Turunmaa Loskarnäs pohj. L (23) Länsi-Turunmaa Lessor L (21) Länsi-Turunmaa Bläsnäsinlahti L Länsi-Turunmaa Kruunukari L Turku (1 Kirkkoselkä Länsi-Turunmaa Kirkkoherransaari L Turku Papinsaari it. L ,5 (8) Turku Katariinanlaakson ed. L Turku Uittamo L Turku Linnanaukko L Turku Pikisaari L , Turku (1 Haarlan salmi (12) Turku Kalkkiniemi L Turku Kuuvannokka L Turku (23, 24) 215 Saaronniemi L Turku (2 Rajakari T Turku (2 Airismaa it. X Naantali Marjaniemi NW L Turku Pansion öljysatama L (10) Turku Kallanpää L Turku Raisionlahden perukka L Raisio Raision ent jv-purkupaikka ,5 Raisio Hahdenniemi L Raisio Kukonpää L (8) Raisio Viheriäistenaukko L Turku Ajonpää L Naantali Naantalinsalmi L (27) Naantali Kuparivuori L Naantali Kotkanaukko L Naantali (30, 31) 300 Väskinsaari L Naantali Papinluoto L Masku Lapila L (45) Naantali KAAPUR Kaarinan ent jv-purkupaikka Kaarina PARPUR Paraisten jv-purkupaik Länsi-Turunmaa TKUPUR Turun jv-purkupaikka Turku KANAV W Kanavaniemi lä 2010 Turku LATOK N Latokari po 2010 Turku RUISS E n silta et 2010 Turku Aurajoen ravinnevirt Turku , 58K Halinen kalaporras tai silta Turku (1 Ei syysnäytteenottoa (päätös LOS-2006-Y ). (2 Talvitutkimus kuului V-S ELY-keskuksen ohjelmaan.

9 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) 9 (86) 2.4. Muita tutkimuksia Jätevesikuormituksen vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon seurattiin kalatalousviranomaisten hyväksymällä velvoitetarkkailulla vuonna 2010 Turun ja Naantalin edustalla. Tulokset kootaan laajempaan yhteenvetoon noin viiden vuoden välein. Edellinen yhteenveto on tehty vuosilta (Holsti 2010). Turun satamien kunnossapitotöiden ruoppaus- ja läjitystoiminnan tarkkailututkimuksissa seurattiin etenkin kalataloudellisia vaikutuksia. Tutkimuksissa selvitettiin silakan mädin esiintymistä ja kuolleisuutta kuturannoilla sekä poikasmääriä (Turun Satama 2011). Aurajoen alajuoksun ruoppauksiin ja massojen stabilointiin liittyen Aurajoessa tutkittiin orgaanisten tinayhdisteiden kertymistä kalan lihaan ja maksaan sekä veden sameutta työn aikana. Pansion pengeraltaan töiden yhteydessä tarkkailtiin lähialueella sedimentin orgaanisten tina-aineiden pitoisuuksia. Tutkimusalueeseen rajoittuivat Kuivakarinaukolla Naantalin Rymättylän jätevedenpuhdistamon purkualueen tarkkailu. Kaarinassa Piikkiönlahdessa tehtiin Piikkiön jätevedenpuhdistamon purkuvesistön jälkitarkkailua. Kalankasvatuksen velvoitetarkkailujen alueet sijaitsivat Naantalissa Iso-Tervin edustalla Airistolla, Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa sekä Länsi-Turunmaalla Hessundinsalmessa. 3. SÄÄ- JA JÄÄOLOT SEKÄ VEDEN- KORKEUS Vuonna 2009 marraskuun loppu oli Ilmatieteen laitoksen tietojen mukaan Turussa ennätyslämmin, kun taas joulukuun loppu oli hyvin kylmä. Sademäärä oli pieni, ja pysyvä lumipeite tuli joulun alla. Vuonna 2010 tammi- ja helmikuussa sää oli hyvin talvinen. Sademäärä oli pieni tai keskimääräinen, mutta lunta oli tavallista enemmän (taulukko 3). Maaliskuun lauhan alun jälkeen yöpakkaset muuttivat sään talviseksi, ja vasta kuun lopussa tuli keväisempää. Kuu oli hieman tavanomaista kylmempi ja lumisempi. Huhtikuun alkupäivinä lumi suli sään lauhtumisen myötä. Kuun keskilämpötila oli lähes tavanomainen. Rannikolla sademäärä jäi hieman tavanomaista pienemmäksi, ja Turussa sateet tulivat varsin tasaisesti pitkin kuukautta. Toukokuun puolivälissä oli poikkeuksellisen pitkä hellejakso mutta muuten oli viileää; keskilämpötila oli tavallista korkeampi. Helteisiin liittyi ukkoskuuroja, ja Perniössä rankkasateet aiheuttivat poikkeuksellisia tulvia; Turussa sademäärä oli vain hieman keskiarvoa suurempi. Kesäkuussa oli etenkin keskivaiheilla tavanomaista viileämpää. Kuun lopulla sää lämpeni, mutta keskilämpötila oli hieman tavallista alempi. Sademäärä oli Turussa lähellä keskimääräistä, mutta pääosin sade tuli muutamana päivänä kuun puolivälissä. Heinäkuussa ilma oli poikkeuksellisen lämmin ja helteinen, ja keskilämpötila oli selvästi tavallista korkeampi. Sademäärä oli pieni. Elokuun puoliväliin asti jatkui lämmin ja helteinen sää. Loppukuu oli viileä, eikä keskilämpötila noussut erityisen korkeaksi. Sademäärä vaihteli paikallisesti; Turussa sadetta tuli vähän. TAULUKKO 3. Turun säätietoja vuodelta 2010 ja normaalijaksolta Lähde: Ilmatieteen laitos, Ilmastokatsaus. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lämpötila ,5-8,5-2,5 4,0 11,2 14,0 21,1 17,1 11,8 5,7-1,4-8,7 (ºC) ,5-5,3-1,8 3,4 10,0 14,7 16,9 15,5 10,3 5,5 0,7-2,7 Sademäärä * (mm) * * Sademäärien summa

10 10 (86) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) Kesä eli kesä-elokuu oli paikoin yksi mittaushistorian lämpimimmistä. Kuurosateet jakautuivat epätasaisesti, mutta Turussa kesän sademäärä jäi keskimääräistä pienemmäksi. Syyskuun alussa sää viileni, mutta ajoittain oli vielä kesäistä. Turussa keskilämpötila oli hieman korkeampi kuin vertailujaksolla. Sateet tulivat lähes kokonaan kuun puolivälin tietämillä, mutta kuurottaisuuden vuoksi paikalliset erot olivat suuria. Turussa sademäärä oli selvästi korkeampi kuin keskimäärin etenkin yhden sateisen päivän vuoksi. Lokakuun alussa sää oli lämmin ja yölämpötilat korkeita. Kuun puolivälissä sää viileni ja muuttui sateiseksi. Keskilämpötila oli hyvin lähellä vertailuarvoa, mutta sademäärä oli pieni. Alkusyksyllä sää oli siis varsin lämmin ja vähäsateinen. Marraskuu alkoi Varsinais-Suomessa lauhana ja ajoittaisilla sateilla, sisämaassa sateet tulivat osin lumena. Lumet sulivat kuitenkin vielä pois. Terminen talvi alkoi Varsinais- Suomessa marraskuun 17. päivä ja samalla alkoi koko loppuvuoden kestänyt pakkasjakso. Kuun lopulla Varsinais-Suomessa oli lunta 5 10 cm. Kylmä jakso laski kuukauden keskilämpötilaa. Sademäärä jäi rannikolla keskiarvoa pienemmäksi, sisämaassa satoi tavanomaisesti. Joulukuussa jatkui kylmä ja luminen kausi. Kuukauden keskilämpötila jäi Turussa kuusi astetta tavanomaista alemmaksi. Sademäärä jäi koko Varsinais-Suomessa tavanomaista pienemmäksi, suurin sademäärä mitattiin Turun Artukaisissa. Maa oli lumen peitossa Varsinais-Suomessa koko joulukuun, keskimäärin lunta oli vuodenvaihteessa kymmenisen senttiä. Turun koko vuoden keskilämpötila oli 4,4 astetta, mikä oli vajaan asteen vertailujakson keskiarvoa alempi (taulukko 3). Koko vuoden sadekertymä oli Turussa 542 mm, mikä oli 22 % tavanomaista pienempi. Vuorokauden maksimisademäärä (44 mm) saatiin Turussa Lokakuun 2010 alusta lähtien lämpötilat on mitattu Turun Artukaisten automaattiasemalta (aiemmin Turun lentoasemalta). Sademäärät on mitattu Artukaisista heinäkuun 2006 alusta lähtien. Normaalijakson tiedot ovat Turun lentoasemalta. Jääpeite kehittyi lauhan alkutalven johdosta hitaasti. Tutkimusalueen jäätyminen alkoi joulukuussa, mutta pakkasista huolimatta teräsjäätä ei juuri muodostunut lumipeitteen vuoksi. Sydäntalvella tutkimusalue oli jäässä. Airistolla Rajakarilla ensijäätyminen oli 3.1. ja niin sanottuja todellisia jääpäiviä oli 107 (liite 1). Jääpäivien määrä oli suurempi kuin vuosien keskiarvo mutta ei poikkeuksellisen korkea. Turun satamassa ensijäätyminen oli vuoden 2009 lopulla ja todellisia jääpäiviä 127. Helmi-maaliskuun taitteen lauha jakso pehmensi jään ja lumen loskaksi, ja pakkasten myötä kuun puolivälissä loskasta tuli kohvajäätä. Jää katosi Airistolta ja Turun satamasta huhtikuun puolivälin jälkeen. Merivesi oli vuonna 2010 Ilmatieteen laitoksen Turun sataman mittausaseman tietojen mukaan suuren osan vuotta 0-linjan alapuolella (liite 2). Matalimmillaan vesi kävi tammikuun lopulla (noin -70 cm), ja korkeimmillaan vesi oli marraskuussa (noin +20 cm). Maalis-elokuussa vedenkorkeus vaihteli pääosin välillä 0-40 cm, ja ajoittain meriveden korkeuden muutokset olivat hyvin jyrkkiä. Maaliskuun alun ja syyskuun puolivälin näytteenottokertojen aikaan vesi nousi hyvin voimakkaasti, kun taas lokakuun alun näytteenottokertaa ennen vesi oli laskenut nopeasti.

11 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) 11 (86) 4. MERIALUEEN KUORMITUS 4.1. Jäte- ja jäähdytysvedet Valtaosa Turun edustan merialueelle johdettavista yhdyskuntajätevesistä käsiteltiin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen jätevedenpuhdistamolla. Länsi-Turunmaan kaupungin Paraisten jätevedenpuhdistamon toiminta jatkui ennallaan. Teollisuuslaitosten jätevesien käsittelyssä ei tapahtunut suuria muutoksia Yhdyskuntajätevedet Turun seudun puhdistamo Oy Vuosi 2010 oli ensimmäinen kokonainen vuosi, jolloin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen laitos toimi seudullisessa laajuudessaan. Ohitusvesien käsittely-yksikkö otettiin käyttöön Kakolanmäen laitoksessa käsiteltiin Turun, Kaarinan, Raision, Naantalin (ei Rymättylän ja Velkuan alue) ja Paimion kaupunkien sekä Liedon, Ruskon (ei Vahdon alue), Maskun (ei Lemun alue), Nousiaisten ja Mynämäen kuntien yhdyskuntajätevedet. Puhdistetut jätevedet johdettiin Turun kantasataman satama-altaaseen Linnanaukon tuntumaan. Tarkemmin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen laitoksen toimintaa on kuvattu päästötarkkailun vuosiyhteenvedossa (ks. Levomäki 2011a). Kakolanmäen puhdistamo täytti vuonna 2010 ympäristöluvan vaatimukset kaikilla neljännesvuosijaksoilla lukuun ottamatta ensimmäisen neljännesvuosijakson fosforipitoisuutta. Muutoin mereen johdetun jäteveden BOD 7ATU -arvo, COD Cr -arvo, fosforipitoisuus ja kiintoainepitoisuus olivat raja-arvoja pienempiä, ja myös puhdistustehojen raja-arvot saavutettiin. Purkupaikalla Turussa satama-altaassa Turun seudun puhdistamo Oy:n jätevesien tuoma kuormitus oli vuosikuormitukseksi laskettuna BOD 7(ATU) :n osalta 125 tonnia/a sekä fosforia 4,4 tonnia/a ja typpeä 329 tonnia/a (taulukko 4). Luvut pitävät sisällään esiselkeytettynä purkupaikalle johdetut jätevedet (yht. noin m 3 ), jotka tulivat pääosin huhtikuun alussa ja syyskuun lopulla. Huhtikuun alussa ohitusvesien käsittely-yksikkö ei vielä ollut käytössä, mutta syyssateiden aikaan jätevettä jouduttiin johtamaan ohitusvesien käsittelyyksikön ohi. Lupaehtojen mukaan lisäksi muualla pumppaamoilla ja verkostoissa tapahtuneet ohitukset lasketaan mukaan Turun seudun puhdistamo Oy:n kuormitukseen. Nämä huomioon ottaen vuosikuormitus oli BOD7 (ATU) :a 160 tonnia/a, fosforia 5,5 tonnia/a ja typpeä 330 tonnia/a. Osa ohitusten aiheuttamasta kuormituksesta tuli selvästi tutkimusalueen ulkopuolelle (liite 3, esim. Mynämäki, Paimio). Osa kuormituksesta tuli tutkimusalueelle: Pitkäsalmessa Kaarinasta Turkuun johtavassa siirtoviemärissä havaittiin talvella 2010 vuoto, ja alkuvuoden 2010 osalta arvioitu vesimäärä (noin 900 m 3 ) otettiin mukaan vesistökuormitukseen. Turun seudun puhdistamo Oy:n Raision pumppaamon ohituksista syyskuussa ( m 3 ) tuli kuormitusta Raisionlahteen. Pumppaamon ylivuotoputkesta ohitusvedet johdetaan entisen puhdistamon mäen viereen avo-ojaan, joka purkautuu rummun kautta mereen. Turun seudun puhdistamo Oy:n Kaarinan Rauvolan pumppaamolla ei ollut ohituksia mereen. Ohitusvedet purkautuvat ojaan ja sieltä entiseen puhdistamon jälkilammikkoon; ilmeisesti vain suuret ohitusmäärät voivat päätyä mereen. Turun kaupungin viemäreiden ja pumppaamoiden ohituksina tuli kuormitusta Aurajokeen sekä mereen laskeviin ojiin. Osa ohituksista oli sisempänä maalla. Nousiaisten kunnan viemäriverkostoohitukset ( m 3 ) johdettiin Hirvijokeen, jota kautta kuormitusta tuli Askaistenlahden sisäosaan. Maskun kunnan viemäriverkosto-ohitukset ( m 3 ) johdettiin Maskunjokeen tai Piuhanojaan. Niiden kautta kuormitusta tuli Askaistenlahden sisäosaan ja Raisionlahden pohjukkaan.

12 12 (86) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) Viemäriverkostoon pääsevien hule- ja vuotovesien määrää on saatava pienennettyä eli erillisviemäröintiä ja viemäriverkoston saneerausta on ehdottomasti jatkettava kaikkien osakaskuntien alueella (Levomäki 2011a). Vesistötarkkailun kannalta olisi hyvä kerätä tiedot eri purkupaikoille tulleesta kuormituksesta. Mikäli päästöt ovat toistuvia ja merkittäviä, vesistötarkkailu saattaa olla tarpeen ohituspaikoilla. Puhdistamolta lähtevän veden raskasmetallipitoisuudet olivat pieniä ja täyttivät tutkittujen raskasmetallien osalta esimerkiksi yksittäisen kotitalouden talousveden laatuvaatimukset (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus N:o 401/2001, yksittäinen talousvesikaivo). Lähtevän veden nikkelipitoisuudessa oli jonkin verran vaihtelua vuoden aikana. Haitallisten aineiden osalta E-PRTRasetuksen mukaiset jätevesien vesistöön aiheuttamat päästötiedot raportoidaan erillisessä yhteenvedossa (Levomäki 2011b). Lisäksi Kakolanmäen jätevedenpuhdistamo on mukana Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa Itämeren suojeluohjelmaan liittyvässä EU:n COHIBA (Control of hazardous substances in the Baltic sea region) -projektissa. Länsi-Turunmaan Paraisten jätevedenpuhdistamo Länsi-Turunmaan kaupungin Paraisten jätevedenpuhdistamo täytti vuonna 2010 ympäristöluvan vaatimukset ensimmäisellä puolivuosijaksolla fosforipitoisuutta lukuun ottamatta (Levomäki 2011c). Toisella puolivuosijaksolla puhdistamo täytti luvan kaikki pitoisuus- ja puhdistustehovaatimukset. Kokonaistypen puhdistustehovaatimus vuosikeskiarvona laskettuna saavutettiin. Purkupaikalla Vapparin eteläosassa Paraisten jätevedenpuhdistamon tuoma kuormitus oli vuosikuormitukseksi laskettuna BOD 7(ATU) :n osalta 11 tonnia/a sekä fosforia 0,7 tonnia/a ja typpeä 19 tonnia/a (taulukko 4). Muut yhdyskuntajätevedet Maskun kunnan Lemun jätevedenpuhdistamon jätevedet johdettiin tutkimusalueelle laskevan Hirvijoen sivuhaaraan Kuuvanjokeen. Vuonna 2010 puhdistamo täytti ympäristöluvan pitoisuus- ja puhdistustehovaatimukset ja toimi hyvin kaikilla neljällä tarkkailukerralla (Ilmanen 2011). Kuormitus oli vuosikuormitukseksi laskettuna BOD 7(ATU) :n osalta noin 1,0 tonnia/a sekä fosforia 0,04 tonnia/a ja typpeä 2,6 tonnia/a. Jokivesien mukana tuli Vahdon, Oripään, Pöytyän ja Auran puhdistamojen kuormitusta (taulukko 6). Mereen johdettiin jätevesiä myös Naantalin Rymättylän jätevedenpuhdistamolta sekä pienpuhdistamoilta esimerkiksi vapaa-aikakeskuksista Kakskerrasta ja Satavasta Teollisuuslaitokset Teollisuuslaitoksista johdettiin puhdistettuja jätevesiä mereen Neste Oil Oyj:n Naantalin jalostamosta ja Finnfeeds Finland Oy:n Naantalin laitoksesta. Finnfeeds Finland Oy:n kuormitukseen laskettiin myös sadevesissä ja osin entisiltä sokerijuurikkaiden varastoalueilta tullut kuormitus; vuoden 2008 alusta vain yksi ns. multa-allas sijaitsee tehtaan alueella. ExxonMobil Finland Oy Ab ei johda mereen jätevesiä, vaan kuormitus tulee varastoalueilta hulevesissä, jotka johdetaan öljynerottimen kautta mereen; öljynerotin uusittiin keväällä Fortum Power and Heat Oyj:n Naantalin laitokselta kuormitus oli lauhdevesissä tulevaa lämpöenergiaa ja prosessivesiä. Lämpökuormaa tuli myös Neste Oil Oyj:n ja Finnfeeds Finland Oy:n laitoksista Jätevesien aiheuttama kuormitus Tarkkailututkimukseen kuuluvilta laitoksilta vuonna 2010 merialueelle johdettujen puhdistettujen jätevesien välitön biologinen hapenkulutus oli mitattuna BOD 7ATU :na yhteensä noin 156 tonnia, fosforikuorma 6 tonnia ja typpikuorma 360 tonnia (taulukko 4). Turun seudun puhdistamo Oy:n lupaehtojen mukaisesti verkosto- ja pumppaamoohitukset huomioon ottaen vesistökuormitus

13 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) 13 (86) olisi ollut BOD 7ATU :na yhteensä noin 191 tonnia sekä fosforikuorma 7 tonnia ja typpikuorma 361 tonnia. Vuonna 2010 jätevesien aiheuttama BOD 7ATU - ja ravinnekuormitus oli selvästi aiempaa pienempi (taulukko 5). Puhdistamot toimivat hyvin, sillä sateita ja siten myös vuotovesiä tuli kohtalaisen vähän. Teollisuuslaitoksilta tuleva mineraaliöljykuorma oli alle kg/a kuten yleensä luvulla. Puhdistustekniikan kehityksen ansiosta luvun kuluessa mereen johdettujen jätevesien aiheuttama fosforikuormitus ja biologinen hapenkulutus (BOD) pienenivät oleellisesti (kuva 2). Vuoden 1985 jälkeen jätevesien aiheuttamassa merialueen kuormituksessa ei tapahtunut äkillisiä muutoksia, mutta BODkuormitus laski tasaisesti. Fosforikuormituksen pieneneminen oli vähäisempää. Typpikuormitus pysyi lähes ennallaan 1970-luvun puolivälistä 1990-luvulle, sillä puhdistamoilla ei ollut typenpoistovaatimuksia. Typenpoiston tehostaminen pienensi typpikuormitusta selvästi vasta 2000-luvulla. Turun merialueen velvoitetarkkailuun osallistuvien laitosten vesistökuormituksesta pääosa tuli vuonna 2010 Turun seudun puhdistamo Oy:stä, mutta keskittämisen myötä kuormitus yhteensä oli aiempaa pienempi (taulukko 5, kuva 3a). Ennen vuotta 2009 Turun kaupungin keskusjätevedenpuhdistamon osuus merialueen jätevesikuormituksesta oli suuri, ja jätevesien aiheuttama kuormitus pieneni lähinnä Turun puhdistamon kuormituksen pienentyessä; vuosina kuormituksen pienuus johtui osin myös sadevesien vähäisyydestä. Länsi-Turunmaan Paraisten puhdistamon kuormitus on pysynyt melko tasaisena ja Turkuun verrattuna pienenä. Viimeisinä toimintavuosina Raision jätevedenpuhdistamolta tullut BOD- ja fosforikuormitus kasvoi, kun taas Kaarinan puhdistamon kuormitus pysyi melko tasaisena. Teollisuuslaitosten jätevesien aiheuttama kuormitus on ollut yhdyskuntajätevesiin verrattuna pieni (kuva 3b, huom. kuvien 3a ja 3b asteikkojen suuruusluokkien erot). Neste Oil Oyj:n ja Finnfeeds Finland Oy:n BODkuormitus näytti kasvaneen 2000-luvun kuluessa, mutta viime vuosina molempien kuormitus on pienentynyt. ExxonMobil Finland Oy:n kuormitus on ollut muihin verrattuna hyvin pientä.

14 14 (86) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) TAULUKKO 4. Turun ympäristön merialueen jätevesikuormitus vuonna Huom! Kaarinan ja Raision jätevedenpuhdistamot toimivat vain osan vuotta. Määrä BOD 7ATU Fosfori Typpi Mineraaliöljyt 1000 m 3 /a t/a t/a t/a t/a Turun seudun puhdistamo Oy 1) ,4 329 Länsi-Turunmaa, Parainen 2) ,7 19 Fortum Power and Heat Oy, Naantali 3) ,1 Neste Oil Oyj, Naantali 3) ,3 0,2 5,3 0,2 Finnfeeds Finland Oy, Naantali 3) ,3 6,9 ExxonMobil Finland Oy Ab 3) 12 0,1 0,0007 0,1 <0,002 Laitokset purkupaikoille yhteensä ,3 1) Kakolanmäen jätevedenpuhdistamo. Tiedot: Levomäki (2011a). Sisältää puhdistamon ohitukset mutta ei pumppaamo- ja verkosto-ohituksia. V myös Pitkänsalmen siirtoviemärivuodon kuormitus. Tsp Oy:n kuormitus verkosto- ja pumppaamo-ohitukset huomioon ottaen: Vesimäärä 28812, BOD 7(ATU) 160 t/a, P 5,5 t/a, N 330 t/a. 2) Jätevedenpuhdistamon vuosiyhteenvetoon tehdyt laskelmat (Tiedot: Levomäki 2011b). 3) Tiedot teollisuuslaitoksilta; ExxonMobil vesimäärä Ilmanen (2011). TAULUKKO 5. Turun merialueen yhteistarkkailun laitosten vuosikuormitus purkupaikoille mereen (tonnia/vuosi) vuosina Suluissa vuosina Turun jätevesien osuus (%), joka v sisältää Tsp Oy:n arvioidun kuormituksen (9 vrk); vuodesta 2009 alkaen suluissa Tsp Oy:n osuus. Vuosi BOD 7ATU, t/a Fosfori, t/a Typpi, t/a Mineraaliöljyt, t/a (73) 21 (70) 835 (64) 1, (75) 18 (72) 816 (63) 0, (75) 15 (69) 832 (66) 2, (75) 14 (67) 700 (68) 0, (46) 13 (61) 646 (62) 0, (43) 16 (47) 681 (59) 0, (42) 15 (45) 525 (53) 0, (50) 20 (51) 598 (53) 0, (51) 18 (41) 542 (55) 0, (46) 18 (44) 540 (56) 0, (40) 9 (56) 414 (71) 0, (80) 6 (79) 360 (91) 0,3

15 . TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) 15 (86) TAULUKKO 6. Valuma-alueella ja tutkimusalueen lähellä toimivien jätevedenpuhdistamojen aiheuttama kuormitus vuonna Kuormittajat Purkupaikka Vuosivirtaama BOD 7(ATU) Fosfori Typpi 1000 m 3 /a kg/d kg/d kg/d Jokiin: Oripää Aurajoki 66 0,6 0,078 3,8 Pöytyä Aurajoki 169 2,1 0,26 15 Aura Aurajoki ,0 0,58 20 Lemu (sis. Askainen) Hirvijoki 79 2,8 0,099 7,0 Vahto Ruskonjoki 92 0,63 0,063 4,8 Yhteensä jokiin vuodessa t/a 650 6,6 0,39 18 Mereen: Rymättylä t/a Kirkkosalmen suu 55 0,86 0,081 5,0 Vuosikuormitus jokiin ja mereen t/a 7 0,4 20 Tiedot:, jätevedenpuhdistamojen jakso- tai vuosiraportit. BHK 7 /BOD 7ATU ja TYPPI kg/vrk BHK7 BOD7ATU TYPPI FOSFORI kg/vrk FOSFORI KUVA 2. Turun kaupunkiseudun mereen johdettujen puhdistettujen jätevesien aiheuttama kuormitus v

16 16 (86) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) Turku Raisio Kaarina Länsi-Turunmaa BOD 7ATU t/a Fosfori t/a Typpi t/a KUVA 3a. Yhdyskuntajätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina Vuodesta 2009 alkaen Turku tarkoittaa Tsp Oy:tä ja Länsi-Turunmaa Paraisten puhdistamoa.

17 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) 17 (86) Neste Oil Oyj, Naantali Finnfeeds Finland Oy, Naantali ExxonMobil Finland Oy Ab BOD 7ATU t/a ,5 0,4 Fosfori t/a 0,3 0,2 0, Typpi t/a KUVA 3b. Teollisuuden jätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina Huom! Asteikko vaihtuu teollisuuden ja yhdyskuntajätevesitaulukoiden välillä.

18 18 (86) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) 4.2. Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus Aurajoki Turun merialueelle laskevista joista vain Aurajoen virtaamaa ja ainemääriä seurataan. Joen yläjuoksua tutkitaan Oripään, Pöytyän ja Auran jätevedenpuhdistamojen velvoitetarkkailussa. Alajuoksulla ravinnevirtaamia tutkitaan sekä osana Turun merialueen tarkkailua että alueellisen ympäristöviranomaisen toimesta, ja Turun vesilaitos seuraa Halisissa raakaveden laatua. Lisäksi Halisten alapuolelle laskevan Aurajoen sivuhaara eli Vähäjoki on mukana Turun ympäristönsuojelutoimiston seurannoissa. Aurajoen merialueelle tuomaa kuormitusta on arvioitu ainevirtaamalaskemilla. Vuodesta 2008 lähtien Aurajoen velvoitetarkkailussa on käytetty laskentatapaa, jonka tulokset ovat yhtenevät alueellisen ympäristöviranomaisen laskelmien kanssa (Lehtonen 2009). Vuoden 2010 tammi-maaliskuussa sääolot olivat talviset ja Aurajoen virtaamat pieniä maaliskuun loppupuolelle saakka (kuva 4a). Huhtikuun alussa oli kevätkuukausien virtaamahuippu, ja samalla saavutettiin myös vuoden suurin virtaama (noin 80 m 3 /s). Virtaama pieneni huhtikuun loppua kohden. Kesäkuun lopulta syyskuun puoliväliin virtaama oli hyvin pieni. Syys- ja marraskuussa virtaama kasvoi pieneen huippuun, mutta loka- ja joulukuussa virtaama oli jälleen hyvin pieni. Vuoden keskivirtaama oli selvästi pienempi kuin vuosien keskivirtaama mutta korkeampi kuin 2000-luvun pienimmät virtaamat vuosina 2003 ja 2009 (taulukko 7). Suurin virtaama oli varsin tavanomainen. Kuten yleensä kesäaikaan virtaama oli ajoittain olematon, ja Turun vesiliikelaitos pumppasi Paimionjoesta Aurajokeen lisävettä 0,3 0,8 m 3 /s. Vuonna 2010 Aurajoen koko valuma-alueelta fosforivirtaama oli yhteensä noin 21 t/a ja typpivirtaama 382 t/a (Koivunen 2011). Tammi-maaliskuussa ravinnevirtaama oli hyvin pieni ja osuus noin 3 %. Huhtikuussa tuli kevättulvien mukana vuoden fosforivirtaamasta noin 70 % ja typpivirtaamasta noin 80 %. Sekä touko-syyskuussa että lokajoulukuussa osuus vuotuisesta fosforivirtaamasta oli % ja typpivirtaamasta %. Vuosina Aurajoen fosforivirtaama on ollut noin t/a ja typpivirtaama t/a (kuva 4b ja c). Vuoden 2010 ravinnevirtaama oli pitkän ajanjakson pienimpiä ja samaa suuruusluokkaa kuin vuosina 2002, 2003 ja Halisten alapuolelle laskevan Aurajoen sivuhaaran eli Vähäjoen veden laatua tutkittiin vuonna 2010 kolme kertaa: helmi-, huhti- ja heinäkuussa (Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy 2010). Veden ravinne- ja sameustulokset olivat tavallista matalampia. Hygieeninen tila oli tyydyttävä-välttävä. Hajakuormitusta pidetään Aurajoen suurimpana kuormittajana. Esimerkiksi Turun vesija ympäristöpiirin (1990) arvion mukaan fosforista n. 83 % tuli hajakuormituksena. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (2010) mukaan vuosina Aurajoen fosforikuormituksesta maatalouden osuus oli 69 %, metsätalouden 1 % ja haja-asutuksen 19%. Jokivarren taajamien puhdistettujen jätevesien osuus on pieni, sillä vuosittain ravinnevirtaaman fosforista alle 0,5 tonnia (<1 %) ja typestä noin 15 tonnia (2 %) on peräisin jätevedenpuhdistamoilta. Rekolaisen (1989) mukaan peltoviljelystä valuma-alueelle tuleva kuormitus on arvioitavissa valuma-alueen peltoprosentin perusteella, kun taas metsän ja peltomaan luonnonhuuhtouma on fosforia 10 kg/km 2. a ja typpeä 250 kg/km 2. a. Myös näin arvioiden Halisten yläpuoliselta valuma-alueelta pääosa kuormituksesta tulee huuhtoumana pelloilta (taulukko 8). Todellinen kuormitus vaihtelee muun muassa sateisuuden johdosta, ja vuonna 2010 Aurajoen ravinnevirtaama oli huomattavasti pienempi kuin laskennallinen ravinnekuormitus (fosfori 26 % ja typpi 43 %).

19 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) 19 (86) Kuormitus muiden jokien vesistöalueilta Muiden tutkimusalueelle laskevien jokien eli Askaistenlahden perukkaan laskevan Hirvijoen Maskunjoen ja Pohjoissalmeen laskevan Ruskonjoen (nimenä yläjuoksulla Vahdonjoki, alajuoksulla Raisionjoki) virtaamia ja kuormitusta ei seurata. Maatalouden aiheuttama hajakuormitus on näidenkin jokien merkittävin kuormittaja. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (2010) mukaan Hirvijoessa vuosina fosforikuormituksesta maatalouden osuus oli 76 %, metsätalouden 1 % ja haja-asutuksen 9 %; Ruskonjoen osalta ei vastaavaa laskelmaa tehty. Jokien kuormitusta on pyritty arvioimaan suhteuttamalla laskennallinen kuormitus (taulukko 8) Aurajoen vuoden 2010 kuormitukseen. Mikäli ravinnekuormitus poikkesi laskennallisesta arvosta kuten Aurajoessa, Hirvi- ja Ruskonjoen merialueelle tuoma kuormitus olisi ollut noin 9 tonnia fosforia ja 166 tonnia typpeä (taulukko 9) Jokien valuma-alueiden ulkopuolelle jäävät alueet Jokien valuma-alueiden väliin jääviltä alueilta tulevan kuormituksen arvioiminen on vaikeaa. Eri osat ovat maastoltaan ja maankäytöltään hyvin eri tyyppisiä, ja niiltä tulevassa kuormituksessa on suuria eroja. Mereen laskevat ojat tuovat kuormitusta muun muassa peltomailta. Kaarinan ojaselvityksen (Koivunen & Räisänen 2008) mukaan ravinnepitoisuudet ojavesissä olivat huomattavasti korkeampia kuin merivedessä. Seitsemän mereen laskevan ojan fosforikuormitus oli samaa suuruusluokkaa kuin Kaarinan silloisen jätevedenpuhdistamon kuormitus mereen; typpikuormitus puolestaan oli puhdistamon kuormitusta selvästi pienempi. Viljelysmaita on runsaasti myös n, Raisionlahden perukan ja Askaistenlahden valuma-alueilla, eikä tarkkaa peltoprosenttia ole tiedossa kuormituksen arvioimiseksi. Välialueeseen kuuluu myös taajama-alueita, joiden aiheuttama kuormitus poikkeaa hajaja luonnonkuormituksesta. Saariston kallioisilta rannoilta tuleva kuormitus on vähäistä ja verrattavissa lähinnä luonnonhuuhtoumaan. Karkeasti arvioituna jokien valuma-alueiden ulkopuolelta mereen tullut kuormitus olisi vuonna 2010 ollut noin 8 tonnia fosforia ja 144 tonnia typpeä Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu Merialueelle joki- ja valumavesien tuoma ravinnekuormitus vaihtelee vuosien välillä sateisuudesta riippuen paljon. Myös vuodenaikaisvaihtelut ovat suuria, ja yleensä kesällä kuormitus on hyvin pientä. Runsaat sateet nostavat jätevedenpuhdistamoiden aiheuttamaa kuormitusta, sillä viemäriverkkoon valuvat hulevedet häiritsevät puhdistusprosessin toimintaa. Lisäksi sateiden seurauksena voi olla puhdistamo- ja verkosto-ohituksia. Jätevedenpuhdistamoiden aiheuttama kuormitus jakautuu kuitenkin vuoden aikana varsin tasaisesti jokivesien kuormitukseen verrattuna. Vuonna 2010 merialueelle tuli jäte-, joki- ja valumavesissä arviolta yhteensä noin 45 tonnia fosforia ja tonnia typpeä (taulukko 9). Fosforikuormituksesta Aurajoen osuus oli lähes puolet ja jätevesien osuus hieman alle viidennes. Typpikuormituksen osalta Aurajoen ja jätevesien osuudet olivat lähes yhtä suuret ja kumpikin vastasi noin kolmanneksesta merialueelle tulleesta kuormituksesta. Vuonna 2010 merialueelle jäte-, joki- ja valumavesissä tullut kuormitus oli poikkeuksellisen vähäistä kuten edellisenä vuotena (kuva 5). Vuosina jätevesien osuus fosforikuormituksesta oli selvästi pienempi kuin valumavesien osuus; tosin vuonna 2003 jokivesien kuormitus oli poikkeuksellisen vähäistä ja jätevedet muodostivat noin kolmanneksen fosforikuormituksesta. Typpikuormituksesta jätevesien osuus on yleensä noin 1/3 ja hajakuormituksen osuus on noin 2/3, mutta esimerkiksi vähäsateisina vuosina 2002, 2003 ja 2009 noin puolet typpikuormituksesta tuli jätevesissä.

20 20 (86) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) VIRTAAMA m 3 /s AURAJOKI I III V VIII X XII 2010 KUVA 4a. Aurajoen virtaama Halisissa vuonna Virtaamatiedot ajalta puuttuvat. Turun merialueen laajojen tarkkailukertojen näytepäivät on merkitty kuvaan valkoisilla neliöillä. Fosfori keskivirtaama Fosforvirtaama (t/v) Keskivirtaama (m 3 /s) KUVA 4b. Aurajoen fosforivirtaamat Halisissa vuosina Typpi keskivirtaama Typpivirtaama (t/v) Keskivirtaama (m 3 /s) 0 KUVA 4c. Aurajoen typpivirtaamat Halisissa vuosina

21 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) 21 (86) TAULUKKO 7. Aurajoen virtaamat (m 3 /s) Halistenkoskessa Suomen ympäristökeskuksen virtaamatietojen mukaan vuosina sekä pitkäaikaiskeskiarvo * Keskivirtaama (MQ) 7,2 9,3 10,8 8,03 5,1 2,8 7,7 5,9 8,5 6,4 10,9 3,1 4,4 Suurin virtaama (HQ) Pienin virtaama (NQ) 0,0 0,43 0,00 0,49 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 Keskialivirtaama (MNQ) 0,10 * Lähde: Leppäjärvi (1995). TAULUKKO 8. Arvio Turun merialueen valuma-alueen jokiin pelto- ja metsämailta ja jätevesistä tulleesta kuormituksesta sekä hajakuormituksesta (t/a). Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valuma- Yhteensä alue Halisten Halisten yläpuoli alapuoli Valuma-alue km 2 1) Järviala % yht. 0,1 0 0 Peltoala % yht Rav.valuma kg/km 2 a pelto%:n mukaan 2) fosfori(p):66 typpi(n):696 P:56 N:616 P:60 N:650 P:52 N:582 Kuormitus t/a P N P N P N P N P N P % N % Metsien ja peltojen luonnonhuuhtouma 2) Peltoalueet Muu hajakuormitus 3) Jätevedet -10 4) <1 14 <1 3 <1 2 < Yhteensä ) Valuma-alueen tiedot: Aurajoki ja Ruskonjoki (Tuvy 1990), Hirvijoki (Vesihallitus 1980) 2) Rekolainen (1989) 3) Arviossa käytetty Halisten yläpuolisen valuma-alueen tietoja. Muiden valuma-alueiden hajakuormituksen on oletettu olevan pinta-alaa kohden yhtä suuri. 4) Jätevedenpuhdistamojen vuosiyhteenvedot 2010, TAULUKKO 9. Arvio ravinnekuormituksen jakautumisesta Turun merialueella vuonna 2010 Aurajoen ravinnevirtaamatutkimuksen perusteella oletetaan kuormituksen olleen huomattavasti pienempi (fosfori 26 %, typpi 43 %) kuin taulukossa 8 esitetty valuma-alueiden laskennallinen ravinnekuormitus P, t/a % N, t/a % Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valuma-alue Mereen johd. jätevedet Yhteensä

22 22 (86) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) 250 Fosforikuormituksen jakautuminen Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valuma-alue Mereen johdetut jätevedet t/a Typpikuormituksen jakautuminen Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valuma-alue Mereen johdetut jätevedet t/a KUVA 5. Arvio Turun merialueelle valuma-alueelta ja jätevesissä tulleen fosfori- ja typpikuormituksen jakautumisesta vuosina Valuma-alueelta tullut laskennallinen kuormitus on suhteutettu Aurajoen tutkimusten perusteella laskettuun vuosikuormitukseen. Huom! Aurajoen ravinnevirtaaman laskentatapa muuttui vuonna 2008 ja kuvan tiedot vuosilta on päivitetty uuden laskentatavan mukaisiksi.

23 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) 23 (86) 4.3. Ruoppausmassojen läjittäminen Turun satamassa ei tehty vuonna 2010 lainkaan ruoppaustöitä eikä massoja läjitetty Airistolle Rajakarin läjitysalueelle (Turun satama 2011). Vuonna 2010 Turun Sataman vesistövelvoitetarkkailussa tehtiin Rajakarin läjitysalueen kaikuluotaus ja massalaskenta (Turun satama 2011). Lisäksi sedimentin fysikaalisia ja kemiallisia tutkimuksia tehtiin läjitysalueella ja sen ympäristössä. Kalataloudellisessa velvoitetarkkailussa seurattiin silakoiden lisääntymistä Pohjois-Airistolla ja vertailualueella Mynälahdella. Tutkimuksissa selvitettiin silakan kudun ajoitusta, mädin kuolleisuutta ja poikasten selviytymistä. Rajakarin läjitysalue on ollut käytössä vuodesta 1998 asti, ja ennen vuotta 2009 sinne on läjitetty yhteensä irto-m 3. Lisäksi Turun sataman ruoppausmassoja on sijoitettu vuonna 2002 Aurajokisuun syvänteeseen sekä vuosina 2005, Pansion sataman penkereeseen. Merenkulkulaitoksen vuonna 2009 laivaväylän Utö Naantali ruoppauksissa läjitettyä massamäärä ei ole tiedossa. Massat ovat kaikuluotausten perusteella pysyneet pääosin paikoillaan (Turun satama 2011). Läjitysalueen ulkopuolella alueen kaakkoisosassa on havaittavissa vähäisissä määrin läjitettyjä massoja tai läjitettyjen massojen siirtymää. Kuuvan läjitysalueen käyttö päättyi vuonna 1999, ja vuosina sinne läjitettiin yhteensä irto-m 3. Kuuvan läjitysalueelta on todettu valuneen Naantalin väylän syvänteeseen suuria määriä ruoppausjätettä (Kohonen 2006), ja tällöin ravinteita ja haitta-aineita voi uudelleen vapautua meriveteen Kalankasvatus Kalankasvatuslaitoksia oli tutkimusalueella toiminnassa yksi (liite 4). Airistolla Iso- Tervin eteläpuolella olevan laitoksen vuonna 2010 aiheuttama kuormitus oli noin 150 kg fosforia ja kg typpeä (Tiedot: Varsinais-Suomen ELY-keskus ). Tutkimusalueen lähellä Paraisilla Hessundissa toimi Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutin laitos, jonka kuormitus oli noin 8 kg fosforia ja 57 kg typpeä (Tiedot: Varsinais- Suomen ELY-keskus ). Kaupalliseen kasvatukseen verrattuna oppilaitoksen tuotantomäärä ja kuormitus oli hyvin pieni. Kauempana tutkimusalueesta kasvatettiin kalaa verkkokassilaitoksissa Naantalissa Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa sekä Länsi-Turunmaalla Nauvon lähivesillä. Laitoksista kaksi sijaitsi Airiston tuntumassa Haverön ja Sillholmenin pohjoispuolella. Laitosten aiheuttama kuormitus ei suoraan kohdistunut tutkimusalueeseen. Kalankasvatuslaitosten toimintaan vaaditaan ympäristölupa, ja vesistövaikutuksia seurataan velvoitetarkkailututkimuksilla Ilmalaskeuma Maalta tulevan kuormituksen lisäksi ravinteita kulkeutuu mereen ilmasta. Sadeveden ravinnelaskeuma oli vuosina Suomen ympäristökeskuksen (2006) Hangon Tvärminnen, Jokioisten ja Peipohjan tulosten keskiarvona kokonaisfosforia 10 kg/km 2. a sekä kokonaistyppeä 534 kg/km 2. a, josta ammonium- ja nitraattityppeä 433 kg/km 2. a. Tämän mukaan Turun merialueen valumaalueelle (1 680 km 2 ) tuleva kuormitus olisi vuodessa noin 17 tonnia fosforia ja 897 tonnia typpeä. Ilmasta suoraan mereen (204 km 2 ) tulisi vuodessa noin 2 tonnia fosforia ja 109 tonnia typpeä. Mereen satavasta typestä huomattavan suuri osa on leville suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Laskennallisesti sateessa veteen tuleva ravinnekuormitus olisi kokonaisfosforin osalta selvästi pienempi mutta kokonaistypen osalta samaa suuruusluokkaa kuin Ruskonjoen tuoma kuormitus. Arvio on kuitenkin karkea, sillä paikallisten päästölähteiden vuoksi Turun seudulla kuormitus saattaa olla keskimääräistä suurempi. Ravinnelaskeumat ovat pienentyneet huomattavasti 1990-luvun loppupuolen ja varsinkin 1980-luvun arvoihin verrattuna. Esimerkiksi vuosien laskeuma-arvo Korppoon, Tvärminnen ja Peipohjan asemien keskiarvona oli fosforia 15 kg/km 2. a ja kokonaistyppeä 637 kg/km 2. a luvun loppu-

24 24 (86) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2010) puolella pelkästään nitraatti- ja ammoniumtypen laskeuma oli 830 kg/km 2. a. 5. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AI- NEISTO 5.1. Yleistä Merialueen veden laatua seurattiin vuonna 2010 yhtenätoista ajankohtana (liite 5 ja 6). Tutkimuksilla selvitettiin veden fysikaaliskemiallista ja hygieenistä laatua suppeissa ja laajoissa tutkimuksissa yhteensä 35 tutkimusohjelman mukaisessa paikassa. Lisäksi vuonna 2010 Turun seudun puhdistamo Oy:n purkupaikan lähialueelle perustettiin kolme uutta havaintopaikkaa ja otettiin käyttöön vanha havaintopaikka 200 Pikisaaren edustalla. Kaarinan entiseltä jätevedenpurkupaikalta (KAAPUR) otettiin näytteet vain laajojen tarkkailukertojen yhteydessä. Intensiiviasemilta (12 kpl) otettiin loppukesällä kahdesti kasviplanktonnäytteet. Aurajoen ravinnevirtaaman laskentaa varten otettiin Aurajoen Halisten yläpuolelta näytteitä vuonna 2010 yhteensä 5 kertaa. Lisäksi merialueen laajojen tarkkailujen yhteydessä pyrittiin ottamaan näytteet Halisten padon tai kalaportaiden kautta mereen virtaavasta vedestä, mutta näytteet saatiin vain kahdella kerralla. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut näytteenottajat. Näytteenottomenetelmät perustuivat vesi- ja ympäristöhallinnon esittämiin menetelmiin (Mäkelä ym. 1992). Havaintopaikkojen sijainnin määrittämisessä käytettiin apuna GPS-paikantimelle tallennettuja koordinaatteja ja digitaalista merikarttaa sekä kokonaissyvyyttä, joka mitattiin kaikuluotaimella Veden fysikaalis-kemialliset tutkimukset Menetelmät Vesinäytteenoton yhteydessä kirjattiin kullakin havaintopaikalla säätiedot, paikan kokonaissyvyys, veden näkösyvyys ja lämpötila sekä lopputalvella myös lumi- ja jäätilanne. Näkösyvyys mitattiin Limnos-vesinoutimen valkoisen kannen avulla ilman vesikiikaria. Veden lämpötila mitattiin noutimessa kiinteästi olevalla lämpömittarilla. Kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen syvyys määrättiin näkösyvyyden perusteella (taulukko 10), ja kokoomanäyte kerättiin putkinoutimella saaviin siten, että osanäytteitä otettiin tuotantokerroksen kaikista osista yhtä monta noutimellista (vähintään kaksi). Muut vesinäytteet otettiin Limnosvesinoutimella. Pinnasta näyte otettiin yhden metrin syvyydestä ja pohjanläheinen näyte yksi metri pohjan yläpuolelta. Kasviplanktonnäytteet säilöttiin Lugolin liuoksella näytteenoton yhteydessä. Vesinäytteet analysoitiin Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n laboratoriossa standardeihin perustuvilla menetelmillä, joista pääosa on FINAS-akkreditoituja. Veden suolaisuus laskettiin sähkönjohtavuudesta. Meriveden kiintoainemäärityksissä käytettiin standardista poiketen kalvosuodatinta, joka vuodesta 2007 alkaen on ollut Whatman Nuclepore (huokoskoko 0,4 µm), kun aiemmin käytettiin Sartorius-suodattimia. Aurajoen ravinnevirtaamatutkimuksessa suodattimena oli lasikuitusuodatin. Eri suodattimilla tehtyjen kiintoainemääritysten tulokset eivät ole vertailukelpoisia. TAULUKKO 10. Kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen syvyyden määrittäminen näkösyvyyden perusteella. Näkösyvyys (m) Kokoomanäytteen syvyys (m) 0 1, ,1 2, ,1 3, ,1 4, ,1 0 10