TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS

Transkriptio

1 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2007 Reetta Räisänen Hanna Turkki Nro

2 2 (61) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007)

3 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) 3 (61) Sisällys 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOITUS5 2. TUTKIMUSALUE Yleiskuvaus Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat Veden laadun havaintopaikat Muita tutkimuksia6 3. SÄÄ- JA JÄÄOLOT 9 4. MERIALUEEN KUORMITUS Jäte- ja jäähdytysvedet Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus Aurajoki Kuormitus muiden jokien vesistö-alueilta ja niiden välialueilta Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu Ruoppausmassojen läjittäminen Kalankasvatus Ilmalaskeuma TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO Yleistä Veden fysikaalis-kemialliset tutkimukset Laajat tutkimuskerrat Suppeat tutkimuskerrat Veden hygieeninen tila Öljyt ja fenolit Kasviplanktonnäytteet ja a-klorofylli MERIALUEEN VEDEN LAATU Meriveden lämpötila Suolaisuus Happitalous Veden sameus ja kiintoaine Näkösyvyys Typpi Fosfori Merialueen hygieeninen tila Öljy- ja fenolipitoisuudet Klorofylli Kasviplankton52 7. TIIVISTELMÄ TURUN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUSTA SEKÄ ARVIO VEDEN LAADUSTA JA JÄTEVESIEN VAIKUTUKSESTA55 8. KIRJALLISUUS.61

4 4 (61) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) Liitteet 1. Merialueen jäätyminen ja jääpäivien lukumäärä Meriveden korkeus Turun satamassa v Kalankasvatuslaitosten ja Turun läjitysalueiden sijainti 4. Näytteenottoaikataulu v Velvoitetarkkailun vesitutkimustulokset v Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vesituloksia v Rehevyystasoluokituksen ja vesien yleisen käyttökelpoisuuden luokkarajat 8. Epäorgaanisen typen pitoisuuksia avovesikaudelta v Öljy- ja fenolitulokset v Kasviplanktontulokset v Jakelu Finnfeeds Finland Oy/Naantalin tehdas Neste Oil Oyj/Naantalin jalostamo Fortum Power and Heat Oy/Naantalin voimalaitos Kaarinan kaupunki/tekninen osasto/liiketaloustoimi ExxonMobil Finland Oy Ab Lemun kunta/kunnanhallitus Paraisten kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto Raision kaupunki/keskuspuhdistamo/ilpo Suomela Turun kaupunki/keskuspuhdistamo Kaarinan kaupunki/ympäristönsuojelulautakunta Lemun kunta/ympäristönsuojelulautakunta Naantalin kaupunki/kaavoitus- ja ympäristölautakunta Raision kaupunki/tekninen keskus Raision kaupunki/ympäristönsuojelulautakunta Raision kaupunki/tekninen keskus/ympäristönvalvonta/ympäristöpäällikkö Rosama Turun kaupunki/ympäristö- ja kaavoituslautakunta Turun kaupunki/turun vesilaitos Merentutkimuslaitos/Jääpalvelu Varsinais-Suomen TE-keskus/Kalatalousyksikkö/Marjut Rajasilta Lounais-Suomen ympäristökeskus/janne Suomela Lounais-Suomen ympäristökeskus/kauko Häkkilä Lounais-Suomen ympäristökeskus/kirjastonhoitaja Tapio Saario Suomen ympäristökeskus/tutkimusosasto/heidi Vuoristo Yhteystiedot (Y ) Telekatu 16, TURKU puh , sähköp.

5 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) 5 (61) 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOI- TUS Turun ympäristön merialueella on tutkittu velvoitetarkkailuna kaupunkiseudun yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesikuormituksen vaikutuksia merialueen tilaan ja käyttökelpoisuuteen 1960-luvun lopulta lähtien. Vuonna 2007 tarkkailuun osallistuivat ja sen kustannuksista vastasivat Turun, Kaarinan, Paraisten ja Raision kaupungit, Lemun kunta, Fortum Power and Heat Oy Naantalin voimalaitos, Neste Oil Oyj Naantalin jalostamo, Mobil Oil oy ab (nyk. Exxon Mobil Finland Oy Ab) ja Finnfeeds Finland Oy Naantalin tehdas. Nykyiset tarkkailuvelvoitteet perustuvat vesitai ympäristölupalainsäädännön mukaisiin päätöksiin jäte- tai lauhdevesien johtamisesta mereen (taulukko 1). Vuonna 2007 Raision kaupunki ja Neste Oil Oyj saivat uudet ympäristöluvat, ja Turun ja Kaarinan jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemuksen jättämiselle asetettua määräaikaa pidennettiin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen jätevedenpuhdistamon arvioidun valmistumisajankohdan mukaan. Mobil Oil Oy Ab:n ympäristölupa oli Naantalissa paikallisen ympäristölupaviranomaisen käsiteltävänä. Tarkkailuohjelma uusittiin vuosina , ja kesästä 2005 alkaen veden laadun tarkkailussa otettiin huomioon neuvotteluissa sovitut keskeisimmät uudistukset. Vuoden 2006 lopussa tarkkailusuunnitelma (Räisänen & Kirkkala 2006) jätettiin Lounais-Suomen ympäristökeskukselle, joka hyväksyi sen eräin muutoksin (Nro 20 YLO, Dnro LOS-2006-Y ). Hyväksymispäätöksestä valitettiin, mutta Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös ( , LSY-2007-Y-123) pysytti hyväksymispäätöksen. Tässä yhteenvedossa esitetään vuoden 2007 vesistötarkkailututkimuksen tulokset ja arvio merialueen tilasta. Tarkkailu koostui vesikemiallisesta tutkimuksesta ja kasviplanktonin määrityksistä. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy vastasi velvoitetarkkailun näytteenotosta ja vesinäytteiden määrittämisestä. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINAS-akkreditointipalvelun internet-sivuilta: kohdasta Akkreditoidut toimielimet» Testauslaboratoriot. 2. TUTKIMUSALUE 2.1. Yleiskuvaus Tarkkailualue kattaa jätevesien arvioidun vaikutusalueen mannerrannan suunnassa Askaistenlahdelta Kuusistonsalmeen ja edelleen Paraisille, lännessä Kotkanaukolle ja lounaassa Airismaalle Airiston eteläosaan (kuva 1). Tutkimusalue sijoittuu Naantalin, Raision, Turun, Kaarinan ja Paraisten kaupunkien sekä Lemun, Maskun, Merimaskun ja Rymättylän kuntien merialueille. Merialue on tyypillistä Saaristomeren sisäsaaristoa, jonka muodostavat erikokoiset saaret ja niiden väliin jäävät salmet ja selät sekä lahdet. Veden syvyydessä ja vaihtuvuudessa on suuria eroja alueen eri osissa. Airistoa lukuun ottamatta alue on varsin matalaa, sillä keskisyvyys on noin 16 m. Vesialueen pinta-ala on 204 km 2 ja tilavuus milj. m 3. Tutkimusaluetta on kuvattu tar- TAULUKKO 1. Turun merialueen yhteistarkkailuun osallistuvien kuormittajien lupatiedot. Lupavelvollinen Lupapäätös Lupapäätös 2007 Turun kaupunki LSY : 74/2000/4 ja : 48/2003/4 LSY : 4/2007/1 Raision kaupunki LSVO : 93/1998/4 LSY : 45/2007/1 Paraisten kaupunki LSVO : 34/1997/3 Kaarinan kaupunki LSY : 73/2000/4 ja : 49/2003/4 LSY : 3/2007/1 Lemun kunta LOS : 49/2003/YLO Finnfeeds Finland Oy LSVO : 97/1998/4 Neste Oil Oyj LSVO : 95/1998/4 LSY /2007/2 Fortum Power and Heat Oy LSY : 96/1998/4 Mobil Oil Oy Ab VH (lausunto asetuksen 238/62 muk. ilmoitukseen)

6 6 (61) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) kemmin tarkkailusuunnitelmassa (ks. Räisänen & Kirkkala 2006). Valuma-alueen pinta-ala on km 2, josta pääosa (79 %) muodostuu tutkimusalueelle laskevien Aurajoen, Raisionjoen ja Hirvijoen valuma-alueista. Jokien valuma-alueista puolestaan % on voimaperäisesti viljeltyä savikkoaluetta. Pelloilta ja haja-asutuksen jätevesissä valumavesien mukana tuleva kuormitus vaikuttaa tuntuvasti veden laatuun etenkin salmi- ja lahtialueilla, missä veden vaihtuminen on hidasta ja virtaukset suunnaltaan vaihtelevia. Pintakerroksessa valumavesien vaikutus tuntuu Airistolle saakka. Vesi on laadultaan hyvin erilaista tutkimusalueen eri osissa. Erot johtuvat sekä ympäristötekijöistä että jäte- ja jokivesien tuomasta kuormituksesta. Merialueen veden laadun pitkäaikaismuutoksia selvitettiin sekä luvun että 2000-luvun alussa. Rehevöityminen oli havaittavissa jo 1990-luvun alussa (Jumppanen & Mattila 1994) luvun alkuun mennessä rehevöitynyt vyöhyke oli laajentunut kymmenessä vuodessa sisäosista edelleen kohti Airistoa ja avoimempia vesialueita (Hannula 2005). Kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat 1960-luvun lopun jälkeen kasvaneet, ja muutos oli selvin Airistolla. Merkittävää kokonaisfosforipitoisuuksien nousua oli myös Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla, Vapparin pohjoisosassa, Pohjoissalmessa, Kotkanaukolla ja Raisionlahdella. Typpipitoisuuksien kehitys ei ollut yhtä selkeä, mutta Vapparin pohjoisosassa, Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla ja Airistolla sekä myös Naantalinsalmessa typpipitoisuudet olivat selvästi nousseet. A- klorofyllipitoisuudet olivat loppukesällä kasvaneet tilastollisesti merkitsevästi useimmilla tutkimuspaikoilla Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat Velvoitetarkkailuun osallistuvien yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden käsitellyt jätevedet johdetaan mereen Turussa Linnanaukolle, Kaarinassa Pitkäänsalmeen Rauvolanlahteen, Raisiossa Raisionlahden sisäosaan ja Paraisilla Vapparin eteläosaan (kuva 1). Lemun kunnan jätevedenpuhdistamolta vettä ei johdeta mereen vaan Kuuvanjokeen, joka laskee Hirvijoen alajuoksulle ja sieltä Askaistenlahden perukkaan. Teollisuuslaitoksista jäte- ja lauhdevedet johdetaan Viheriäistenaukolle Veden laadun havaintopaikat Merialueella on Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätöksen mukaan 35 veden laadun havaintopaikkaa (taulukko 2). Näistä pääosa on ollut mukana jo aiemmissa tutkimusohjelmissa, mutta osa havaintopaikoista sai nykyisessä ohjelmassa selvyyden vuoksi uuden nimen. Asemista 12 on ns. intensiiviasemia, joilla tehdään myös biologisia tutkimuksia. Yhdyskuntajäteveden purkupaikoilla on neljä asemaa. Lisäksi jokien tuomaa hajakuormitusta seurataan yhdessä paikassa Aurajoessa Muita tutkimuksia Jätevesikuormituksen vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon seurattiin kalatalousviranomaisten hyväksymällä velvoitetarkkailulla vuonna 2007 Turun ja Naantalin edustalla. Tulokset kootaan laajempaan yhteenvetoon noin viiden vuoden välein. Edellinen yhteenveto on tehty vuosilta (Rannikko & Räisänen 2005). Turun satamien ruoppaus- ja läjitystöiden vesistövaikutusten tarkkailututkimuksissa oli vuonna 2007 välivuosi (Alahäme 2008). Kalatalousvaikutusten tarkkailututkimukset käsittivät vuonna 2007 silakan mädin esiintymisen ja kuolleisuuden tutkimisen kuturannoilla, mateen organotina- ja PCB-pitoisuuksien tutkimisen Rajakarin läjitysalueen ympäristössä sekä silakan poikashaavinnan. Tutkimusalueeseen rajoittuivat yhdyskuntajätevesien vesistövaikutusten velvoitetarkkailualueet Merimaskun Särkänsalmessa, Rymättylän Kuivakarinaukolla ja Piikkiönlahdessa sekä kalankasvatuksen velvoitetarkkailujen alueet Iso-Tervin edustalla Airistolla, Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa. Kesällä 2007 jatkui Hessundinsalmessa vuonna 2006 alkanut kalankasvatuslaitoksen velvoitetarkkailu.

7 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) 7 (61)

8 8 (61) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) TAULUKKO 2. Turun merialueen tarkkailututkimuksen havaintopaikkojen numerot, nimet, syvyydet, sijaintikunnat ja koordinaatit v alkaen. Suluissa aikaisempi kokonaissyvyys, jota ei ole löydetty enää 1990-luvulla. Ns. intensiiviasemat alleviivattu. Nro Nimi Vanh. tunnus Tarkkailun alkamisvuosi Syvyys (m) Sijaintikunta Koordinaatit 135 Vapparin pohj.osa L (22) Parainen Loskarnäs pohj. L (23) Parainen Lessor L (21) Parainen Bläsnäsinlahti L Parainen Kruunukari L Turku Kirkkoselkä Parainen Kirkkoherransaari L Turku Papinsaari it. L ,5 (8) Turku Katariinanlaakson ed. L Turku Uittamo L Turku Linnanaukko L Turku Haarlan salmi (12) Turku Kalkkiniemi L Turku Kuuvannokka L (24) Turku Saaronniemi L Turku * Rajakari T Turku * Airismaa it. X Rymättylä Marjaniemi NW L Turku Pansion öljysatama L (10) Turku Kallanpää L Turku Raisionlahden perukka L Raisio Raision jv-purkupaikka ,5 Raisio Hahdenniemi L Raisio Kukonpää L (8) Raisio Viheriäistenaukko L Turku Ajonpää L Naantali Naantalinsalmi L (27) Naantali Kuparivuori L Naantali Kotkanaukko L (31) Rymättylä Väskinsaari L Naantali Papinluoto L Lemu Lapila L (45) Rymättylä KAAPUR Kaarinan jv-purkupaikka Kaarina PARPUR Paraisten jv-purkupaik Parainen TKUPUR Turun jv-purkupaikka Turku AU54 Aurajoen ravinnevirt Turku * Talvitutkimus kuuluu Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ohjelmaan.

9 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) 9 (61) 3. SÄÄ- JA JÄÄOLOT Tammikuun alkupuoli oli leuto ja paikoin mitattiin ajankohdan lämpöennätyksiä. Sateet tulivat aluksi vetenä, mikä näkyi jokien suurina virtaamina, ja vasta kuun loppupuolella tuli lunta. Tammikuun sademäärä oli esimerkiksi Turussa selvästi vertailujakson ( ) keskiarvoa suurempi (taulukko 3). Helmikuu oli kylmä ja poikkeuksellisen vähäsateinen; jokien virtaamat olivat kuun lopulla yleisesti hyvin pieniä. Maaliskuu oli koko maassa ennätyslämmin, ja lumet sulivat Lounais-Suomesta jo ennen kuun puoliväliä kasvattaen jokien virtaamia. Sademäärä jäi hieman tavallista pienemmäksi. Huhtikuun alku oli viileä ja sateet kertyivät pääosin kuukauden loppupuoliskolla. Toukokuun alkupäivät olivat koleita, mutta loppukuu oli kesäisen lämmin, ajoittain jopa helteinen. Toukokuun alkupuoli oli vähäsateinen, mutta aivan kuun lopulla sataneet ukkoskuurot kasvattivat sademäärän lähes kaksinkertaiseksi vertailukauden keskiarvoon verrattuna. Kesäkuun alussa sää jatkui lämpimänä, mutta ilma viileni kuun puolivälissä. Keskilämpötila oli hieman tavallista korkeampi. Runsaimmat sateet saatiin jälleen kuuroissa kuun lopulla. Heinäkuun keskilämpötila ei juuri poikennut tavanomaisesta. Vettä satoi jonkin verran lähes päivittäin, ja kuun lopun rankkasateiden myötä heinäkuun sademäärä kasvoi monin paikoin selvästi keskimääräistä suuremmaksi. Kuun lopun sateet näkyivät myös jokien virtaamissa pienenä piikkinä. Elokuun kolme ensimmäistä viikkoa olivat hyvin lämpimiä. Viimeisellä viikolla sää viileni nopeasti ja sää muuttui sateiseksi. Elokuu oli selvästi keskimääräistä lämpimämpi; sademäärä jäi paikoin puoleen tavanomaisesta, mutta joillain alueilla satoi huomattavasti enemmän kuin yleensä vastaavana ajankohtana. Syyskuu oli Lounais-Suomessa keskimääräistä lämpimämpi, ja etenkin kuun lopulla mitattiin ajankohtaan nähden korkeita päivälämpötiloja. Syyskuussa satoi keskimääräistä vähemmän. Myös lokakuu oli selvästi vertailujaksoa lämpimämpi; Turussa ero keskiarvoon oli lähes kaksi astetta. Lokakuun alkupuoli oli sateinen, mutta lokakuunkin sademäärä jäi pitkän aikavälin keskiarvoa pienemmäksi. Lokakuun lopun ja marraskuun alkupuolen sateet näkyivät alueen joissa suurina virtaamina. Marraskuun loppupuolen kylmän sääjakson myötä jokien virtaamat lähtivät laskuun, mutta joulukuun alun runsaat sateet kasvattivat virtaamat koko vuoden suurimpiin arvoihin. Jääpeitteen kehittyminen oli talvella 2006/2007 poikkeuksellisen hidasta kuten alkuvuonna 2005 ja Jäätyminen alkoi tammikuun puolivälin jälkeen, mutta vasta helmikuun loppupuolen pakkaset vahvistivat jääpeitettä selkäalueita myöten. Pysyvä jääpeite muodostui Turun Rajakarille (liite 1). Juuri maaliskuun alun näytteenottoa edeltävinä päivinä sää lauhtui ja Airisto aukesi Naantalinsalmea myöten. Yöpakkaset hidastivat jään sulamista, ja muualla tutkimusalueella oli jääpeite, joskaan ei kovin vahva. Jäät heikkenivät nopeasti jo maaliskuun puoliväliin mennessä. Talvella 2006/2007 niin sanottujen todellisten jääpäivien lukumäärä oli 54, mikä on selvästi vähiten sitten talven 1994/1995. Merivesi oli vuonna 2007 korkeimmillaan Merentutkimuslaitoksen Turun sataman mittausaseman tietojen mukaan tammikuun puolivälissä (liite 2). Sen jälkeen helmikuun loppuun veden korkeus oli pääosin laskeva, ja tänä aikana vuorokausikeskiarvon muutos oli noin 110 cm ( cm). Vuorokausikeskiarvo oli alimmillaan helmikuun lopussa, jonka jälkeen vesi lähti nopeasti nousemaan. TAULUKKO 3. Turun lentoaseman säätietoja vuodelta 2007 ja normaalijaksolta Lähde: Ilmatieteen laitos (2007). I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Lämpötila ,1-8,7 2,5 4,6 10,5 15,7 16,6 17,1 11,0 7,2 0,7 1,8 (ºC) ,5-5,3-1,8 3,4 10,0 14,7 16,9 15,5 10,3 5,5 0,7-2,7 Sademäärä (mm)

10 10 (61) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) Maaliskuun alussa näytteenoton aikoihin nousu keskeytyi muutamiksi päiviksi, jatkui sitten noin korkeuteen +40 cm ja kääntyi kuun puolivälissä jälleen yhtä jyrkkään laskuun. Huhti-kesäkuussa vedenkorkeus pysytteli keskivedenkorkeuden (0-linjan) alapuolella. Sekä huhti- että toukokuun lopussa vedenkorkeus laski jyrkästi 0-linjan tuntumasta noin -30 cm:iin. Kesäkuun alun näytteenoton aikaan vedenkorkeus laski jyrkästi, mutta kuun loppupuolella vedenkorkeus kiipesi jälleen 0-linjalle. Heinäkuun alun näytteenoton aikaan vedenkorkeuden suunnan vaihtelut olivat nopeita: vesi oli keskiveden tuntumassa ensin laskenut ja sitten etenkin noussut hyvin nopeasti. Myöhemmin heinäkuussa vesi oli pääasiassa 0-linjan yläpuolella, mutta ajoittain muutokset olivat jyrkkiä, ja kuun lopussa vuorokausikeskiarvo oli kesän lukemista korkeimmillaan (noin +30 cm). Elokuun alun näytteenoton aikaan vedenkorkeus laski jyrkästi ensin 0-linjan tuntumaan ja sitten -20 cm:iin, mutta ennen kuun loppua vesi kääntyi nousuun, joka pääosin jatkui syyskuun loppupuolelle saakka. Ennen lokakuun alun näytteenottoa vesi oli hyvin nopeasti laskenut noin 40 cm, noussut hieman mutta kääntynyt uudelleen laskuun. Koko lokakuun vedenkorkeus oli alle 0-linjan. Sekä marras- että joulukuussa vesi ensin nousi jyrkästi noin cm:iin ja laski sitten noin -10 cm:iin, ja vuoden vaihtuessa vedenkorkeus oli lähellä 0-linjaa. 4. MERIALUEEN KUORMITUS 4.1. Jäte- ja jäähdytysvedet Turun edustan merialueen yhteistarkkailuun kuuluvista laitoksista johdetaan yhdyskuntajätevesiä mereen Turun, Kaarinan, Raision ja Paraisten kaupunkien puhdistamoilta sekä teollisuusjätevesiä Neste Oil Oyj:n Naantalin yksiköstä ja Finnfeeds Finland Oy:n Naantalin laitoksesta sekä hulevesiä Mobil Oil Oy:stä. Fortum Power and Heat Oyj:n Naantalin laitoksilta ei johdeta mereen jätevesiä, vaan kuormitus on lauhdevesissä tulevaa lämpöenergiaa. Lämpökuormaa tulee myös Neste Oil Oyj:n ja Finnfeeds Finland Oy:n laitoksista. Lemun kunnan jätevedenpuhdistamon jätevedet johdetaan tutkimusalueelle laskevan Hirvijoen sivuhaaraan Kuuvanjokeen. Yhdyskuntajätevedet puhdistetaan biologiskemiallisesti. Jätevesiä kerätään varsin laajalta alueelta, sillä Raision keskuspuhdistamolle johdetaan jätevedet Naantalin kaupungista ( alkaen) sekä Nousiaisten ( ), Maskun (v alusta) ja Mynämäen kunnista ( ). Turun jätevedenpuhdistamolla käsitellään Ruskon kunnan viemäröidyt jätevedet. Liedon kunnan viemäriverkon jätevedet käsitellään osin Turun ja osin Kaarinan puhdistamoilla. Kuntarajoja ylitetään myös tarkkailuvelvollisten kesken, sillä Kaarinan jätevedenpuhdistamolle tulee Turusta Peltolan, Ilpoisten, Koivulan, Haritun, Katariinan ja Hirvensalon alueiden jätevedet, ja pieni osa Raision jätevesistä johdetaan Turun puhdistamolle. Teollisuuslaitoksista johdetaan puhdistettuja jätevesiä mereen Neste Oil Oyj:n Naantalin jalostamosta ja Finnfeeds Finland Oy:n Naantalin laitoksesta. Finnfeeds Finland Oy:n kuormitukseen laskettiin sadevesissä ja vielä vuonna 2007 entisiltä sokerijuurikkaiden varastoalueilta tullut kuormitus. Mobil Oil Oy Ab ei johda mereen jätevesiä, vaan kuormitus tulee varastoalueilta hulevesissä. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimuksen tarkkailemien Turun kaupunkiseudun yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedenpuhdistamoissa ei tapahtunut suuria muutoksia vuonna Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla jatkettiin jäte- ja sadevesiviemäreiden kunnostusta. Turun ja Kaarinan puhdistamoilla toimintavuosi oli mahdollisesti toiseksi viimeinen, sillä Turun Seudun Puhdistamo Oy:n Kakolanmäen puhdistamon rakennustyöt etenivät aikataulun mukaisesti siten, että puhdistamo käynnistyisi vuosien taitteessa. Kaarinasta jätevesiä Turkuun johtavan siirtoviemärin rakentaminen aloitettiin syksyllä Raision puhdistamolla oli etenkin alku- ja loppuvuonna kantoaineprosessiin liittyviä ongelmia, jotka heikensivät puhdistustulosta. Vuonna 2007 vuotovesiä ja niiden aiheuttamia virtaamapiikkejä tuli jätevedenpuhdistamoille etenkin maaliskuussa sekä myös tou-

11 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) 11 (61) kokuun, kesäkuun ja heinäkuun lopulla. Loppuvuodesta virtaamat kasvoivat marraskuun alussa sekä joulukuun alku- ja loppupuolella. Merialueelle vuonna 2007 johdettujen puhdistettujen jätevesien välitön biologinen hapenkulutus oli BOD 7ATU :na (BHK 7ATU ) mitattuna yhteensä 346 tonnia, fosforikuorma 18 tonnia ja typpikuorma 542 tonnia (taulukko 4). Vuosina typpikuormitus on ollut aiempaa pienempi. BOD-kuorma on pienentynyt 1990-luvun loppuun verrattuna. Fosforikuorma on viime vuosina ollut suurempi kuin 2000-luvun alkupuolen vähäsateisina vuosina. Turun jätevedenpuhdistamon osuus kuormituksesta on selvästi pienentynyt 2000-luvun kuluessa. Teollisuuslaitoksilta tuleva mineraaliöljykuorma on 2000-luvulla yleensä ollut alle kg/a. Puhdistustekniikan kehityksen ansiosta luvun kuluessa mereen johdettujen jätevesien aiheuttama fosforikuormitus ja biologinen hapenkulutus (BOD) pienenivät oleellisesti (kuva 2). Vuoden 1985 jälkeen jätevesien aiheuttamassa merialueen kuormituksessa ei ole tapahtunut äkillisiä muutoksia, mutta BOD-kuormitus on laskenut tasaisesti. Fosforikuormituksen pieneneminen on ollut vähäisempää. Typpikuormitus pysyi lähes ennallaan 1970-luvun puolivälistä 1990-luvulle, sillä puhdistamoilla ei ollut typenpoistovaatimuksia. Typenpoiston tehostaminen on pienentänyt typpikuormitusta selvästi vasta 2000-luvulla. Turun vesilaitoksen jätevesien osuus merialueen jätevesikuormituksesta on suuri, ja jätevesien aiheuttama kuormitus on pienentynyt lähinnä Turun kuormituksen pienentyessä (taulukko 5, kuva 3a); vuosina kuormituksen pienuus johtui osin myös sadevesien vähäisyydestä. Raision jätevedenpuhdistamolta johdettu BOD- ja fosforikuormitus on viime vuosina ollut aiempaa suurempi. Kaarinan ja Paraisten puhdistamoiden kuormitus on pysynyt melko tasaisena ja Turkuun verrattuna pienenä. Myös teollisuusjätevesien aiheuttama kuormitus on ollut Turun jätevesiin verrattuna pieni (kuva 3b, huom. kuvien 3a ja 3b asteikkojen suuruusluokkien erot). Neste Oil Oyj:n ja Finnfeeds Finland Oy:n BOD-kuormitus näyttäisi kasvaneen 2000-luvun kuluessa. Finnfeeds Finland Oy:n kuormitusluvut vuosilta tarkistettiin tätä yhteenvetoa varten, sillä Lounais-Suomen ympäristökeskukselta saaduissa tiedoissa ei kaikkina vuosina kuormitusta ollut ilmoitettu samalla tavoin. Turun jätevesien raskasmetallipitoisuuksia on seurattu 1990-luvun puolivälistä alkaen, ja vuonna 2007 puhdistamolle sekä tulevan että lähtevän veden raskasmetallipitoisuudet olivat kuten aiemmin erittäin pieniä (Leino 2008). Lähtevän veden raskasmetallipitoisuudet täyttivät jopa yksittäisen kotitalouden talousveden laatuvaatimukset nikkeliä lukuun ottamatta, mutta myös nikkelipitoisuudet olivat erittäin pieniä ja usein alle määritysrajan. Tammikuun lähtevän veden näytteestä mitattiin poikkeuksellisen korkea kuparipitoisuus, joka oli lähes 40-kertainen vuoden mediaaniarvoon verrattuna, eikä sitä huomioitu vuosilaskennassa. Puhdistamolta lähtevän jäteveden keskimääräiset vuosittaiset raskasmetallipitoisuudet ovat kadmiumin, kromin ja sinkin osalta pysyneet samalla tasolla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lähtevä nikkelipitoisuus näyttäisi laskeneen, mutta lähtevän veden keskimääräiset elohopea-, kupari- ja lyijypitoisuudet näyttäisivät hieman kohonneen. Vesistöön johdettavat keskimääräiset kuukausittaiset raskasmetallikuormat vaihtelivat lähinnä sade- ja valumavesien määrän mukaan. Tutkimusalueelle tai sen välittömään läheisyyteen mereen johdettiin puhdistettuja jätevesiä Merimaskun, Rymättylän ja Piikkiön puhdistamoilta (taulukko 6), mutta Piikkiötä lukuun ottamatta kuormitus on ollut varsin pientä. Vuonna 2007 kuormitus oli yhteensä suuruusluokaltaan % Paraisten jätevedenpuhdistamon aiheuttamasta kuormituksesta. Lisäksi mereen johdettiin jätevesiä pienpuhdistamoilta esimerkiksi vapaaaikakeskuksista Kakskerrasta ja Satavasta. Jokivesien mukana tuli Lemun, Vahdon, Oripään, Pöytyän ja Auran puhdistamojen kuormitusta, mutta niiden osuus oli jokien tuomaan hajakuormitukseen verrattuna pientä.

12 12 (61) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) TAULUKKO 4. Turun ympäristön merialueen jätevesikuormitus vuonna Määrä BOD 7ATU Fosfori Typpi Mineraaliöljyt 1000 m 3 /a t/a t/a t/a t/a Turku 1) ,3 299 Raisio 2, 3) ,9 99 Kaarina 2) ,2 117 Parainen 2) ,69 15 Fortum Power and Heat Oy, Naantali 4) Neste Oil Oyj, Naantali 4) ,41 7,0 0,34 Finnfeeds Finland Oy, Naantali 4) ,2 5,4 ExxonMobil Finland Oy Ab 4) 27 0,15 0,003 0,02 0,08 Yhteensä ,4 1) Keskusjätevedenpuhdistamo. Tiedot: Leino (2008). 2) Jätevedenpuhdistamoiden vuosiyhteenvedot vuodelta 2008 (L-S vesi- ja ympäristötutkimus Oy). 3) Sisältää Naantalin, Maskun, Nousiaisten ja Mynämäen jätevedet. 4) Tiedot teollisuuslaitoksilta. TAULUKKO 5. Turun merialueen yhteistarkkailun laitosten vuosikuormitus mereen (tonnia/vuosi) vuosina Suluissa Turun jätevesien osuus (%). Vuosi BOD 7ATU Fosfori Typpi Mineraaliöljyt t/a t/a t/a t/a (73) 21 (70) 835 (64) 1, (75) 18 (72) 816 (63) 0, (75) 15 (69) 832 (66) 2, (75) 14 (67) 700 (68) 0, (46) 13 (61) 646 (62) 0, (43) 16 (47) 681 (59) 0, (42) 15 (45) 525 (53) 0, (50) 20 (51) 598 (53) 0, (51) 18 (41) 542 (55) 0,4

13 . TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) 13 (61) TAULUKKO 6. Valuma-alueella ja tutkimusalueen lähellä toimivien jätevedenpuhdistamojen aiheuttama kuormitus vuonna Kuormittajat Purkupaikka Virtaama BOD 7(ATU) Fosfori Typpi 1000 m 3 /a kg/d kg/d kg/d Jokiin: Oripää Aurajoki 106 0,99 0,22 5,8 Pöytyä Aurajoki 164 1,7 0,29 13 Aura Aurajoki 277 5,0 0,23 19 Lemu (sis. Askainen) Hirvijoki 68 2,0 0,16 6,4 Vahto Ruskonjoki 93 0,89 0,058 7,2 Yhteensä jokiin ,0 51 Mereen: Merimasku Särkänsalmi 38 2,3 0,084 4,0 Rymättylä Kirkkosalmen suu 55 1,1 0,069 5,1 Piikkiö Piikkiönlahti ,1 2,7 Yhteensä mereen ,3 12 Vuosikuormitus jokiin ja mereen t/a 12 0,81 23 Tiedot:, jätevedenpuhdistamojen vuosiyhteenvedot. BHK 7 /BOD 7ATU ja TYPPI kg/vrk BHK7 FOSFORI kg/vrk BOD7ATU TYPPI FOSFORI KUVA 2. Turun kaupunkiseudun mereen johdettujen puhdistettujen jätevesien aiheuttama kuormitus v

14 14 (61) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) Turku Raisio Kaarina Parainen BOD 7ATU t/a Fosfori t/a Typpi t/a KUVA 3a. Yhdyskuntajätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina HUOM! Paraisten vuoden 2003 kuormitus korjattu.

15 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) 15 (61) Neste Oil Oyj, Naantali Finnfeeds Finland Oy, Naantali ExxonMobil Finland Oy Ab BOD 7ATU t/a ,5 0,4 Fosfori t/a 0,3 0,2 0, Typpi t/a KUVA 3b. Teollisuuden jätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina Huom. Asteikko vaihtuu teollisuuden ja yhdyskuntajätevesitaulukoiden välillä. HUOM! Finnfeeds Finland Oy:n kuormitus vuosilta tarkistettu.

16 16 (61) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) 4.2. Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus Aurajoki Turun merialueelle laskevista joista vain Aurajoen virtaamaa ja ainemääriä seurataan. Ainemäärien laskentatapa muuttui vuosien 2005 ja 2006 välillä, mikä saattaa vaikuttaa vertailtavuuteen. Vuoteen 2005 asti ainevirtaama laskettiin siten, että vuosi jaettiin virtaama- ja pitoisuustietojen mukaan mahdollisimman moneen jaksoon, ja kuhunkin jaksoon sisältyi 1 3 pitoisuushavaintoa. Kunkin jakson ainevirtaama laskettiin jakson keskivirtaaman ja jakson pitoisuuden (keskiarvon) tulona (Lehtonen & Kirkkala 2006). Vuodesta 2006 alkaen ainevirtaama lasketaan Suomen ympäristökeskuksen menettelyohjetta soveltaen (Lehtonen 2007). Kalenterivuosi on jaettu 4 jaksoon (tammi-maaliskuu, huhtikuu, touko-syyskuu ja loka-joulukuu). Kunkin jakson ainevirtaama lasketaan jakson virtaaman ja jaksoon osuneiden tarkkailukertojen pitoisuuksien keskiarvon tulona. Jos jaksoon ei satu yhtään pitoisuusmittausta, laskelmassa käytetään siltä osin pitoisuuden vuosikeskiarvoa. Virtaama-arvoina käytetään edelleen Halistenkoskesta mitattuja virtaamaarvoja. Vuonna 2007 Aurajoessa ja yleisesti Lounais-Suomessa joissa virtaama oli suurimmillaan joulukuussa mutta myös tammi-, maalisja marraskuussa (kuva 4a). Aurajoessa pieni virtaamahuippu mitattiin myös huhti,- toukoja heinäkuun loppupuolella. Virtaama oli useita viikkoja hyvin pieni kesällä. Syyskuun alussa ei saatu mittaustuloksia. Vuoden keskivirtaama oli hieman pienempi kuin vuosien tai vuoden 2006 keskivirtaama (taulukko 7). Suurin virtaama oli varsin tavanomainen. Vuonna 2007 Aurajoen Halisissa fosforivirtaama oli yhteensä noin 47 tonnia ja typpivirtaama 563 tonnia, ja ympäristöhallinnon laskentamenetelmää käyttäen koko Aurajoen osalta fosforivirtaama oli yhteensä 56 tonnia ja typpivirtaama 673 tonnia (Koivunen 2008). Ainevirtaamat olivat samaa suuruusluokkaa kuin aikaisemmin 2000-luvulla keskimäärin, mutta pienempiä kuin muun muassa vuonna 2006 (kuva 4b ja c). Talvi oli poikkeuksellisen lauha, ja tavallista suurempi osa kuormituksesta päätyi mereen tammi maaliskuun aikana (Koivunen 2008). Huhtikuun ravinnevirtaamat jäivät pieniksi kevään virtaamahuipun osuessa jo maaliskuulle, ja myös kesäkuukausina mereen kulkeutuvien ravinteiden ja kiintoaineen määrä oli vähäinen. Pääosa koko vuoden typestä ja fosforista päätyi mereen loka-joulukuussa. Hajakuormitusta pidetään Aurajoen suurimpana kuormittajana. Rekolaisen (1989) mukaan peltoviljelystä valuma-alueelle tuleva kuormitus on arvioitavissa valuma-alueen peltoprosentin perusteella, kun taas metsän ja peltomaan luonnonhuuhtouma on fosforia 10 kg/km 2. a ja typpeä 250 kg/km 2. a, ja näin arvioiden Halisten yläpuoliselta valumaalueelta pääosa kuormituksesta tulee huuhtoumana pelloilta (taulukko 8). Laskennalliseen kuormitukseen verrattuna jokivarren taajamien puhdistettujen jätevesien osuus on pieni, sillä vuosittain ravinnevirtaaman fosforista alle 0,5 tonnia (<1 %) ja typestä noin 15 tonnia (2 %) on peräisin jätevedenpuhdistamoilta. Aurajoen Halisissa ravinnevirtaama oli vuoden 2007 tutkimustulosten perusteella pienempi kuin laskennallinen ravinnekuormitus (fosfori 70 % ja typpi 76 %). Halisten alapuolen valuma-alueen ja Vähäjoen ravinnevirtaamia on arvioitava Halisten yläpuolisen alueen tietojen avulla, sillä tutkittua tietoa ei ole riittävästi. Mikäli ravinnekuormitus poikkesi laskennallisesta arvosta kuten Halisten yläpuolella, Aurajoen koko valuma-alueelta merialueelle tullut kuormitus olisi vuonna 2007 ollut noin 58 tonnia fosforia ja 682 tonnia typpeä (taulukko 9) Kuormitus muiden jokien vesistöalueilta ja niiden välialueilta Muiden tutkimusalueelle laskevien jokien eli Askaistenlahden perukkaan laskevan Hirvijoen Maskunjoen ja Pohjoissalmeen laskevan Ruskonjoen (nimenä yläjuoksulla Vahdonjoki, alajuoksulla Raisionjoki) virtaamia ja kuormitusta ei seurata. Jokien kuormitusta

17 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) 17 (61) on pyritty arvioimaan suhteuttamalla laskennallinen kuormitus (taulukko 8) Aurajoen Halisten tutkittuun kuormitukseen. Jokien valuma-alueiden väliin jääviltä alueilta kuormitus tulee mereen ojavesissä tai luonnonhuuhtoumana, ja erot erityyppisten alueiden välillä voivat olla suuria. Alueella on saariston kallioisia rantoja, joilta tuleva kuormitus on vähäistä. Muun muassa Hirvensalon, Raisionlahden perukan ja Askaistenlahden valuma-alueilla on runsaasti viljelysmaita, eikä tarkkaa peltoprosenttia ole tiedossa. Välialueeseen kuuluvat myös taajama-alueet, joiden aiheuttama kuormitus poikkeaa pelto- ja metsäalueiden haja- ja luonnonkuormituksesta Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu Merialueelle joki- ja valumavesien tuoma ravinnekuormitus vaihtelee sateisuudesta riippuen vuosien välillä paljon. Runsaat sateet nostavat myös jätevedenpuhdistamoiden aiheuttamaa kuormitusta, sillä viemäriverkkoon valuvat hulevedet häiritsevät puhdistusprosessin toimintaa. Vuonna 2007 merialueelle tuli jäte-, joki- ja valumavesissä arviolta yhteensä noin 122 tonnia fosforia ja tonnia typpeä (taulukko 9). Aurajoen osuus fosforikuormituksesta oli lähes puolet ja typpikuormituksesta yli kolmannes. Vuosina jätevesien osuus fosforikuormituksesta on ollut selvästi pienempi kuin hajakuormituksen osuus (kuva 5). Typpikuormituksesta jätevesien osuus on yleensä noin 1/3 ja hajakuormituksen osuus on noin 2/3, mutta esimerkiksi vähäsateisena vuonna 2002 noin puolet typpikuormituksesta tuli jätevesissä. VIRTAAMA m 3 /s 90 AURAJOKI I III V VIII X XII 2007 KUVA 4a. Aurajoen virtaama Halisissa vuonna Huom! Ei mittaustuloksia aikavälillä Laajojen tarkkailukertojen näytepäivät on merkitty kuvaan valkoisilla neliöillä.

18 .. 18 (61) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) Fosforivirtaama kg/vuosi KUVA 4b. Aurajoen fosforivirtaamat Halisissa vuosina Typpivirtaama kg/vuosi KUVA 4c. Aurajoen typpivirtaamat Halisissa vuosina

19 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) 19 (61) TAULUKKO 7. Aurajoen virtaamat (m 3 /s) Halistenkoskessa Suomen ympäristökeskuksen virtaamatietojen mukaan vuosina sekä pitkäaikaiskeskiarvo * Keskivirtaama (MQ) 7,2 6,9 6,9 8,6 9,3 10,8 8,03 5,1 2,8 7,7 5,9 8,5 6,4 Suurin virtaama (HQ) Pienin virtaama (NQ) 0,0 0,01 0,51 0,80 0,43 0,00 0,49 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 Keskialivirtaama (MNQ) 0,10 * Lähde: Leppäjärvi (1995). TAULUKKO 8. Arvio Turun merialueen valuma-alueen jokiin pelto- ja metsämailta ja jätevesistä tulleesta kuormituksesta sekä hajakuormituksesta (t/a). Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valumaalue Yhteensä Halisten Halisten yläpuoli alapuoli Valuma-alue km 2 1) Järviala % yht. 0,1 0 0 Peltoala % yht Ravinnevaluma kg/km 2 a pelto%:n mukaan 2) fosfori(p):66 typpi(n):696 P:56 N:616 P:60 N:650 P:52 N:582 Kuormitus t/a P N P N P N P N P N P % N % Metsien ja peltojen luonnonhuuhtouma 2) Peltoalueet Muu hajakuormitus 3) Jätevedet -04 4) <1 15 <1 2 <1 3 < Yhteensä ) Valuma-alueen tiedot: Aurajoki ja Ruskonjoki (Tuvy 1990), Hirvijoki (Vesihallitus 1980) 2) Rekolainen (1989) 3) Arviossa käytetty Halisten yläpuolisen valuma-alueen tietoja. Muiden valuma-alueiden hajakuormituksen on oletettu olevan pinta-alaa kohden yhtä suuri. 4) Jätevedenpuhdistamojen vuosiyhteenvedot 2004, TAULUKKO 9. Arvio ravinnekuormituksen jakautumisesta Turun merialueella vuonna Aurajoen ravinnevirtaamatutkimuksen perusteella oletetaan kuormituksen olleen pienempi (fosfori 70 %, typpi 76 %) kuin taulukossa 8 esitetty valuma-alueiden laskennallinen ravinnekuormitus * P, t/a % N, t/a % Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valuma-alue Mereen johd. jätevedet Yhteensä * Aurajoen Halisten ravinnevirtaaman laskentatapa muuttui vuosien 2005 ja 2006 välissä.

20 20 (61) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) Fosforikuormituksen jakautuminen t/a Mereen johdetut jätevedet Muu valuma-alue Ruskonjoki Hirvijoki Aurajoki Typpikuormituksen jakautuminen t/a Mereen johdetut jätevedet Muu valuma-alue Ruskonjoki Hirvijoki Aurajoki KUVA 5. Arvio Turun merialueelle valuma-alueelta tulleen fosfori- ja typpikuormituksen jakautumisesta vuosina Valuma-alueelta tullut laskennallinen kuormitus on suhteutettu Aurajoen Halistenkosken yläpuolisen alueen tutkittuun vuosikuormitukseen. Huom! Halisten ravinnevirtaaman laskentatapa muuttui vuonna 2006.

21 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) 21 (61) 4.3. Ruoppausmassojen läjittäminen Vuonna 2007 Turun sataman ruoppaustöissä massoja syntyi yhteensä irto-m 3, josta pääosa ( irto-m 3 ) vietiin Rajakarin läjitysalueelle ja pieni osa Pansion sataman penkereeseen (Alahäme 2008, liite 3). Vuosina Turun sataman ruoppausmassoja läjitettiin vuosittain irto-m 3. Läjitetty määrä oli vuonna 2007 kolmanneksi pienin. Massoja on läjitetty yhteensä irto-m 3. Kuuvan läjitysalueen käyttö päättyi vuonna 1999, ja vuosina sinne läjitettiin yhteensä irto-m 3. Kuuvan läjitysalueelta on todettu valuneen Naantalin väylän syvänteeseen suuria määriä ruoppausjätettä (Kohonen 2006), ja tällöin ravinteita ja haitta-aineita voi uudelleen vapautua meriveteen. Rajakarin läjitysalue on ollut käytössä vuodesta 1998 asti, ja sinne on läjitetty yhteensä irto-m 3. Lisäksi massoja on sijoitettu vuonna 2002 Aurajokisuun syvänteeseen sekä vuosina 2005 ja 2006 Pansion sataman penkereeseen. Jumppasen (1997) esittämien arvioiden mukaan m 3 :stä ruoppausmassaa vapautuu meriveteen 6 40 kiloa kokonaisfosforia ja 0,2 3 tonnia kokonaistyppeä. Tämän perusteella vuonna 2007 Rajakarin läjitysalueelle viedyistä ruoppausmassoista olisi läjitettäessä vapautunut noin 3 20 kg fosforia ja 0,1 1,5 tonnia typpeä Kalankasvatus Kalankasvatuslaitoksia oli tutkimusalueella toiminnassa yksi (liite 3). Airistolla Iso- Tervin eteläpuolella oleva laitos tuotti vuonna 2007 verkkokassissa kalaa kg, ja toiminnan aiheuttama kuormitus oli 132 kg fosforia ja kg typpeä (Tiedot: Lounais- Suomen ympäristökeskus). Tuotanto oli saman suuruinen kuin Kuristenlahden edustalla toimineissa laitoksissa 1990-luvun lopulla, mutta kuormitus oli aiempaa pienempi. Lisäksi tutkimusalueen lähellä Paraisilla Hessundissa toimi Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutin laitos, jonka tuotanto oli kg kalaa ja kuormitus 55 kg fosforia ja 474 kg typpeä (Tiedot: Lounais-Suomen ympäristökeskus). Kaupalliseen kasvatukseen verrattuna oppilaitoksen tuotantomäärä ja kuormitus oli pieni. Kauempana tutkimusalueesta kasvatettiin kalaa verkkokassilaitoksissa Rymättylässä Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa sekä Nauvon lähivesillä. Laitoksista kaksi sijaitsi Airiston tuntumassa Haverön ja Sillholmenin pohjoispuolella. Laitosten aiheuttama kuormitus ei suoraan kohdistunut tutkimusalueeseen. Kalankasvatuslaitosten toimintaan vaaditaan ympäristölupaviraston (aiemmin vesioikeuden) myöntämä lupa, ja toiminnan vesistövaikutuksia seurataan velvoitetarkkailututkimuksilla Ilmalaskeuma Maalta tulevan kuormituksen lisäksi ravinteita kulkeutuu mereen ilmasta. Sadeveden ravinnelaskeuma oli vuosina Suomen ympäristökeskuksen (2006) Hangon Tvärminnen, Jokioisten ja Peipohjan tulosten keskiarvona kokonaisfosforia 10 kg/km 2. a ja kokonaistyppeä 534 kg/km 2. a. Tämän mukaan Turun merialueen valumaalueelle (1 680 km 2 ) tuleva kuormitus olisi vuodessa noin 17 tonnia fosforia ja 897 typpeä. Ilmasta suoraan mereen (204 km 2 ) tulisi vuodessa noin 2 tonnia fosforia ja 109 tonnia typpeä. Laskennallisesti sateessa veteen tuleva ravinnekuormitus olisi fosforin osalta selvästi pienempi mutta typen osalta samaa suuruusluokkaa kuin Ruskonjoen tuoma kuormitus. Arvio on kuitenkin karkea, sillä paikallisten päästölähteiden vuoksi Turun seudulla kuormitus saattaa olla keskimääräistä suurempi. Ravinnelaskeumat ovat pienentyneet huomattavasti 1990-luvun loppupuolen ja varsinkin 1980-luvun arvoihin verrattuna. Esimerkiksi vuosien laskeuma-arvo Korppoon, Tvärminnen ja Peipohjan asemien keskiarvona oli fosforia 15 kg/km 2. a ja kokonaistyppeä 637 kg/km 2. a luvun loppupuolella pelkästään nitraatti- ja ammoniumtypen laskeuma oli 830 km 2. a.

22 22 (61) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) 5. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AI- NEISTO 5.1. Yleistä Merialueen tilaa seurattiin vuonna 2007 kymmenenä ajankohtana (liite 4 ja 5), sillä syyskuun toinen suppea tutkimus jäi tekemättä elokuun tutkimusten osuttua tavanomaista myöhempään ajankohtaan. Velvoitetutkimuksilla selvitettiin veden fysikaalis-kemiallista ja hygieenistä laatua, ja lisäksi kasviplanktonnäytteitä otettiin intensiiviasemilta kahdesti loppukesällä. Haittaaineista öljyjen ja fenolien määrää seurattiin osana Neste Oil Oyj:n Naantalin jalostamon omaa ympäristöseurantaa. Vesinäytteenotossa käytettiin menetelmiä, jotka perustuivat vesi- ja ympäristöhallinnon esittämiin menetelmiin (Mäkelä ym. 1992). Havaintopaikkojen paikannuksessa käytettiin apuna merikarttaa ja GPS-paikanninta sekä kokonaissyvyyttä, joka mitattiin kaikuluotaimella. Näkösyvyys mitattiin Limnosvesinoutimen valkoisen kannen avulla ilman vesikiikaria. Näytteenoton yhteydessä kirjattiin säätiedot, veden näkösyvyys, kokonaissyvyys ja lämpötila sekä lopputalvella myös lumi- ja jäätilanne. Veden lämpötila mitattiin noutimessa kiinteästi olevalla lämpömittarilla. Kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen syvyys määrättiin näkösyvyyden perusteella (taulukko 10), ja kokoomanäyte kerättiin putkinoutimella saaviin siten, että osanäytteitä otettiin tuotantokerroksen kaikista osista yhtä monta noutimellista (vähintään kaksi). Muut vesinäytteet otettiin Limnosvesinoutimella. Öljy- ja fenolinäytteet otettiin pinnasta koontanäytteenä (0 1 m) kahdella nostolla näytepulloon. Vesinäytteet analysoitiin Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n laboratoriossa standardeihin perustuvilla menetelmillä, joista pääosa on FINAS-akkreditoituja. Veden suolaisuus laskettiin sähkönjohtavuudesta. Meriveden kiintoainemäärityksissä käytettiin standardista poiketen kalvosuodattimia, joka vuodesta 2007 alkaen oli Whatman Nuclepore (huokoskoko 0,4 µm), kun aiemmin käytettiin Sartorius-suodattimia. Aurajoen ravinnevirtaamatutkimuksessa suodattimena oli lasikuitusuodatin. Eri suodattimilla tehtyjen kiintoainemääritysten tulokset eivät ole vertailukelpoisia. Öljy- ja fenolinäytteet analysoitiin Neste Oil Oyj:n Naantalin jalostamon laboratoriossa osana jalostamon omaa ympäristöseurantaa, sillä määritykset vedestä eivät enää sisältyneet tarkkailuohjelmaan. Vertailuaineistona käytettiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen havaintopaikkojen tuloksia (liite 6). Veden laatua luokiteltiin rehevyystasoluokituksen ja Suomen ympäristökeskuksen (2005) vesien yleisen käyttökelpoisuus luokituksen raja-arvojen perusteella (liite 7). Tuloksia on koottu karttapohjille tehtyihin kuviin. Ne on laadittu siten, että pinnan (1 m) tai kokoomanäytteen osalta kunkin havaintopaikan tulosten on ajateltu kuvaavan laajempaa aluetta, mutta alueiden rajaus on varsin karkea. Kokonaisfosforia, klorofylliä ja hygieenistä tilaa käsittelevissä kuvissa luokkarajat ja -värit perustuvat Suomen ympäristökeskuksen (2005) laatimaan vesien yleiseen käyttökelpoisuusluokitukseen. Muut kuvat on tehty tulosten havainnollistamista mutta ei varsinaisesti luokittamista ajatellen, ja rajaarvot on laadittu Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:ssä. TAULUKKO 10. Kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen syvyyden määrittäminen näkösyvyyden perusteella. Näkösyvyys (m) Kokoomanäytteen syvyys (m) 0 1, ,1 2, ,1 3, ,1 4, ,1 0 10

23 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) 23 (61) 5.2. Veden fysikaalis-kemialliset tutkimukset Laajat tutkimuskerrat Laajassa tutkimuksessa veden fysikaaliskemiallista laatua seurattiin viidesti eli maalis-, kesä-, heinä-, elo- ja lokakuun alussa. Vuonna 2007 havaintopaikkoja oli yhteensä 35, sillä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätöksen mukaan tarkkailua jatkettiin Haarlansalmen (asema 201) lisäksi myös Paraisten Kirkkoselällä (asema 148) syksyn tutkimuskertaa lukuun ottamatta. Talvitutkimus Rajakarilla (220) ja Airismaalla (225) kuului Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ohjelmaan. Lopputalven tutkimuskerralla ( ) näytteet haettiin joko jäitse tai avatuilla väylillä sekä Airiston pohjoisosassa ja Naantalinsalmessa hinaajalla. Jäällä liikuttiin jalan tai mönkijällä mutta paikoin myös autolla. Näytteet saatiin kaikilta talvitutkimuksen havaintopaikoilta, ja jääolot haittasivat näytteenottoa vain paikoin (taulukko 11). Vesinäytteet otettiin vertikaalisarjoina ja kesällä lisäksi kasviplanktonin tuotantokerroksesta kokoomanäytteinä. Vertikaalinäytteistä mitattiin lämpötila näytteenoton yhteydessä. Laboratoriossa määritettiin happipitoisuus ja siitä happikyllästys, sameus, sähkönjohtavuus ja siitä laskennallinen suolaisuus sekä kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja mineraaliravinnepitoisuuksia. Lisäksi lopputalvella määritettiin kiintoainepitoisuuksia. Tuotantokerroksesta kokoomanäytteistä määritettiin kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja mineraaliravinnepitoisuudet sekä a-klorofylli. Näytesyvyydet ja määritykset vaihtelivat sekä asemittain että vuodenajoittain (liite 5). Pääpiirteissään vertikaalisarjan näytteet otettiin pinnasta (1 m), 5 metrin syvyydestä ja pohjan läheisestä kerroksesta (1 m pohjan yläpuolelta) sekä syvillä asemilla 10, 20, 40 ja 60 metrin syvyydestä. Asemilla, joissa on esiintynyt happiongelmia, alusvedestä otettiin näytteitä useammasta syvyydestä. Talvella vertikaalisarjaa oli täydennetty pinnassa 0,5 ja 2 metrin näytteillä, koska jään alla jätevedet sekoittuvat heikosti. Kesällä ylimpiä vesikerroksia tutkittiin pintanäytteen lisäksi etupäässä kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä Suppeat tutkimuskerrat Suppeassa tutkimuksessa veden fysikaaliskemiallista laatua seurattiin 16 paikassa laajan tutkimuksen lisäksi tiheämmin touko syyskuussa. Paikoista 12 oli ns. intensiiviasemia ja 4 yhdyskuntajätevesien purkupaikkoja. Näytteitä otettiin kuun puolivälin tietämissä, mutta syyskuussa 2007 toinen suppea tutkimus jäi tekemättä elokuun tutkimusten osuttua tavanomaista myöhempään ajankohtaan. Näytteenottokertoja tuli näillä asemilla laajoissa ja suppeissa tarkkailuissa vuoden 2007 aikana yhteensä 10. Näytteet otettiin kasviplanktonin tuotantokerroksesta kokoomanäytteinä, joista määritettiin kuten laajoilla tutkimuskerroilla kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja mineraaliravinnepitoisuudet sekä a-klorofylli. Lisäksi pinnasta (1 m) mitattiin veden lämpötila sekä sähkönjohtavuus ja siitä laskennallisesti suolaisuus. TAULUKKO 11. Turun merialueen maaliskuun alun 2007 näytteenottoon jääolojen aiheuttamat muutokset. Havaintopaikka Muutos 190 Aurajokisuu Näytteet väylältä, rikotusta jäästä. 205 Kalkkiniemi Näyte väylältä ahtojäistä. 245 Kallanpää Havaintopaikka väylällä; näytteet otettu n 20 m S. Kok. syv. 15 m (po 16 m). 256 Raision jv-purkupaikka Näytteet A-laiturilta: havaintopaikalla sula. 265 Kukonpää Jää ohutta. Näytteet otettu n. 15 m N havaintopaikalta.

24 24 (61) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2007) 5.3. Veden hygieeninen tila Jätevesien vaikutusta merialueen hygieeniseen tilaan kartoitettiin kaikilla havaintopaikoilla veden pinnassa (1 m) ulosteperäistä saastumista osoittavien lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien pesäkelukujen perusteella laajoilla tarkkailukerroilla eli maalis-, kesä-, heinä-, elo- ja lokakuun alussa Öljyt ja fenolit Veden öljy- ja fenolinäytteet otettiin viidestä havaintopaikasta (240, 245, 265, 275 ja 280) neljästi eli kerran maalis-, kesä-, elo- ja marraskuussa. Määritykset tehtiin pinnasta kokoomanäytteestä (0 1 m) ja pohjan läheisestä vedestä metri pohjan yläpuolelta. Näytteet analysoitiin Neste Oil Oyj:n Naantalin jalostamon laboratoriossa osana laitoksen omaa ympäristötarkkailua Kasviplanktonnäytteet ja a-klorofylli Kasviplanktonin laji- ja biomassamäärityksiä varten otettiin intensiiviasemilta näytteet kasviplanktonin tuotantokerroksesta kahdesti eli keski- ja loppukesällä heinä-elokuussa. Lisäksi saatettiin ottaa kukintanäytteitä. Näytteet määritti FM Sanna Kankainen Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n laboratoriossa. Kasviplanktonin määrän arvioimiseksi määritettiin a-klorofylli tuotantokerroksen kokoomanäytteestä kaikilla asemilla kesän laajoissa tutkimuksissa eli kolme kertaa. Intensiiviasemilla ja jäteveden purkupaikoilla määritys tehtiin myös suppean tutkimuksen yhteydessä eli yhteensä 8 kertaa, kun syyskuun 2007 toinen suppea tutkimus jäi pois. Lisäksi kolmesta paikasta (asemat 210, 220 ja 240) otettiin klorofyllinäyte vielä lokakuun alussa. 6. MERIALUEEN VEDEN LAATU 6.1. Meriveden lämpötila Talvitutkimuksessa maaliskuun alussa ( ) Airisto ja Raision jäteveden purkupaikka olivat sulia, ja muualla jään paksuus oli 2 40 cm (liite 5), ja monin paikoin jäätä oli varsin vähän. Avatuilla väylillä jään paksuus arvioitiin silmämääräisesti ja muilla paikoilla se mitattiin jäähän kairatusta reiästä. Jään päällä oli lunta ainoastaan Askaistenlahden Papinluodon edustalla ja sielläkin vain 1 cm. Veden lämpötila oli 0 3,9 ºC, joten alijäähtynyttä vettä (<0 ºC) ei ollut missään. Lämpötilaerot olivat pieniä lukuun ottamatta syvänteitä. Pääosin lämpötila oli noin 0,1 1 ºC, mutta syvänteissä Kuparivuoren, Väskinsaaren ja Papinluodon edustalla pohjan lähellä tai alusvedessä veden lämpö oli 3 3,9 ºC. Pinnassa vesi oli lämpimintä Raisionlahdessa jätevesien purkupaikalta Hahdenniemeen, jossa vesi oli 2 ºC. Keväällä toukokuun puolivälissä (14.5.) suppeassa tutkimuksessa veden lämpötila oli lähellä pintaa noin 7 12 ºC. Kesäkauden tutkimuksissa kesäkuun alussa ( ) pinnassa lämpötila oli ºC. Viileintä vesi oli Turun jäteveden purkupaikalla ja Aurajokisuulta Kalkkiniemeen, mutta muualla vesi oli ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmintä. Salmialueilla vesi oli yleisesti ºC ja Airistollakin ºC. Pohjan lähellä yli 10 metrin syvyisillä paikoilla lämpötila oli 4 8 ºC, ja vesimassa oli syvänteissä selvästi kerrostunut lämpötilaerojen vuoksi. Myös matalammilla alueilla Pohjois- ja Haarlansalmessa sekä Viheriäistenaukolla vesi oli selvästi kerrostunut. Kesäkuun puolivälin jälkeen suppeassa tutkimuksessa (18.6.) veden lämpötila oli pinnassa ºC, ja monin paikoin vesi oli hieman jäähtynyt. Heinäkuun alussa ( ) veden lämpötila oli pinnassa ºC. Pohjan lähellä yli 10 metrin syvyisillä paikoilla lämpötila oli 4 12 ºC, ja syvänteissä vesi oli selvästi kerrostunutta. Pohjois- ja Haarlansalmessa sekä Viheriäistenaukolla lämpötilaero oli pienentynyt mutta edelleen havaittavissa. Kuun puolivälissä (17.7.) suppean tutkimuksen asemilla lämpötila oli pinnassa ºC, ja lämpötila oli useimmilla asemilla hieman noussut. Elokuun alussa ( ) vesi oli edelleen hieman lämmennyt pinnassa, sillä lämpötila oli ºC. Syvänteissä vesi oli kerrostunutta, ja harppauskerros oli metrin välillä. Vapparin pohjoisosan syvänteessä kerrostuneisuus oli purkautunut kuten myös