TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS

Transkriptio

1 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2015 Reetta Räisänen Nro

2 2 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015)

3 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 3 (81) Sisällys 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOITUS 5 2. TUTKIMUSALUE Yleiskuvaus Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat Velvoitetarkkailun havaintopaikat Muita tutkimuksia SÄÄ- JA JÄÄOLOT SEKÄ VEDENKORKEUS MERIALUEEN KUORMITUS Jäte- ja jäähdytysvedet Yhdyskuntajätevedet Teollisuuslaitokset Jätevesien aiheuttama kuormitus Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus Aurajoki Kuormitus muiden jokien vesistöalueilta Jokien valuma-alueiden ulkopuolelle jäävät alueet Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu Ruoppausmassojen läjittäminen Kalankasvatus Ilmalaskeuma TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO Yleistä Veden fysikaalis-kemialliset tutkimukset Menetelmät Laajat tutkimuskerrat Suppeat tutkimuskerrat Veden hygieeninen tila Kasviplanktonnäytteet MERIALUEEN VEDEN LAATU Lopputalvi ( ) Loppukevät ( ) Kesäkauden tutkimukset Alkusyksy (7.9. ja ) Loppusyksy ( ) Avovesi- ja kesäkauden keskiarvoja Kasviplankton (laatinut Hanna Turkki) TIIVISTELMÄ TURUN MERIALUEEN VUODEN 2015 YHTEISTARKKAILUSTA SEKÄ ARVIO VEDEN LAADUSTA JA JÄTEVESIEN VAIKUTUKSESTA KIRJALLISUUS. 80

4 4 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Liitteet 1. Merialueen jäätyminen ja jääpäivien lukumäärä Meriveden korkeus Turun satamassa v Turun seudun puhdistamo Oy:n verkostoalueella tapahtuneet ohitukset kunnittain 4. Näytteenottoaikataulu v Velvoitetarkkailun vesitutkimustulokset v Varsinais-Suomen ELY-keskuksen vesituloksia v Rehevyystasoluokituksen ja vesien yleisen käyttökelpoisuuden luokkarajat 8. Kasviplanktontulokset v Jakelu ExxonMobil Finland Oy Ab/Jonna Timperi Finnfeeds Finland Oy/Naantalin tehdas/åsa Korsman Fortum Power and Heat Oy/Satu Viranko Paraisten kaupunki/paraisten jätevedenpuhdistamo/käyttöpäällikkö Mika Laaksonen Neste Oil Oyj/Naantalin jalostamo/maarit Arpalo Turun seudun puhdistamo Oy/Mirva Levomäki Paraisten kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto Naantalin kaupunki/kirjaamo/kaavoitus- ja ympäristölautakunta Raision kaupunki/ympäristönsuojelulautakunta Raision kaupunki/tekninen keskus/ympäristönvalvonta/ympäristöpäällikkö Kirsi Anttila Turun kaupunki/turun Vesiliikelaitos Turun kaupunki/ympäristö- ja kaavoituslautakunta Sähköpostitse Finnfeeds Finland Kaarinan Kaarinan Paraisten Paraisten Naantalin Neste Raision kaupunki/tekninen Raision Turun seudun puhdistamo Turun seudun puhdistamo Turun seudun puhdistamo Turun seudun puhdistamo Turun seudun puhdistamo Turun seudun puhdistamo Turun seudun puhdistamo Turun seudun puhdistamo Turun seudun puhdistamo Turun Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Varsinais-Suomen Yhteystiedot (Y ) Telekatu 16, TURKU puh , sähköp.

5 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 5 (81) 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOITUS Turun ympäristön merialuetta on tutkittu kaupunkiseudun yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesikuormituksen velvoitteena 1960-luvun lopulta lähtien. Vuonna 2015 velvoitetarkkailuun osallistuivat Turun seudun puhdistamo Oy, Paraisten kaupunki (Paraisten jätevedenpuhdistamo), Neste Oyj Naantalin jalostamo, Finnfeeds Finland Oy Naantalin tehdas ja Turun Seudun Energiantuotanto Oy (TSE) sekä vielä vuonna 2015 Maskun kunta jo lopetetun Lemun jätevedenpuhdistamon n.s. jälkitarkkailun osalta. Lisäksi tarkkailuun osallistui ExxonMobil Oil Oy Ab. Tarkkailuvelvoitteet perustuivat vesi- ja ympäristölupalainsäädännön mukaisiin päätöksiin jäte- tai lauhdevesien johtamisesta mereen (taulukko 1). Turun seudun puhdistamo Oy sai Etelä-Suomen aluehallintovirastolta ympäristöluvan (Nro 167/2014/2, Dnro ESA- VI/345/04.08/2012, ), mutta päätöksestä valitettiin. Turun seudun puhdistamo Oy haki lupaa uuden ympäristöluvan mukaisen toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta. Paraisten kaupunki sai vuoden 2008 ympäristöluvan ehdoista tekemässään valituksessa Etelä-Suomen aluehallintovirastolta luvan (Nro 95/2014/2, Dnro ESA- VI/272/04.08/2012 ( ) johtaa jätevettä mereen aiemman luvan pitoisuus- ja puhdistustehoarvoilla vuoden 2015 loppuun asti. Vesistötarkkailussa noudatettiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2007 hyväksymään tarkkailuohjelmaa (hyväksymispäätös ( Nro 20 YLO, Dnro LOS-2006-Y , , LSY-2007-Y-123) ja siihen vuosille tehtyä, Varsinais- Suomen ELY-keskuksen hyväksymää täydennystä ( , Dno VARE- LY/976/07.00/2010). Tarkkailusta jätettiin vuonna 2012 pois Raision entinen jätevedenpurkupaikka (asema 256, puhelinkeskustelu VARELY/Räisänen). Muilta osin Varsinais-Suomen ELY-keskus ei vuoden 2014 kuluessa ehtinyt käsitellä vuonna 2012 laadittua merialueen tarkkailusuunnitelmaehdotusta. Loppuvuonna 2014 sovittiin (sähköposti VARE- LY/Räisänen), että kuormittajissa ja lupatiedoissa jo tapahtuneet ja myöhemmin varmistuvat muutokset päivitetään ehdotukseen ennen sen hyväksymistä. Ajankohdaksi sovittiin syksy 2015 (sähköposti VARELY ), mutta Naantalinsalmen jätevesikuormituksen muutoksista ei saatu varmuutta, ja päivitys siirtyi vuoteen vastasi velvoitetarkkailun näytteenotosta, analysoinnista ja tulosten raportoinnista. on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINASakkreditointipalvelun internet-sivuilta: kohdasta Akkreditoidut toimijat» Testauslaboratoriot. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut ympäristönäytteenottajat (ympäristönäytteenottajien henkilösertifiointi, pätevyysalue Vesi- ja vesistönäytteet). Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä standardin SFS-EN ISO/IEC 17024:3003 mukaisesta sertifioinnista löytyy lisätietoa internet-sivuilta: sertifiointipalvelu. Tässä yhteenvedossa esitetään vuoden 2015 Turun merialueen velvoitetarkkailun vesitutkimuksen tulokset ja arvio merialueen veden laadusta. Tutkimus sisälsi myös vuosittain tehtävät kasviplanktonin määritykset. Vesianalyysitulokset on toimitettu sähköisesti valtakunnalliseen vedenlaaturekisteriin ja ovat saatavilla ympäristöhallinnon avoimen tietopalvelun kautta ( Poikkeuksen tekevät Turussa olevan purkupaikan lähialueen havaintopaikat, joita ei vielä ole perustettu vedenlaaturekisteriin. Kasviplankton tulokset tallennettiin kasviplanktonrekisteriin, ja myös nämä tulokset on haettavissa ympäristöhallinnon avoimesta tietopalvelusta.

6 6 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) TAULUKKO 1. Turun merialueen yhteistarkkailuun osallistuvien kuormittajien lupatiedot. Maskun kunnan Lemun jätevedenpuhdistamon toiminta päättyi v alussa. Lupavelvollinen Lupapäätös Huomautuksia Turun seudun puhdistamo Oy Nro 47/2003/4, LSY : 25/2008/1 ( ) Nro 167/2014/2, Dnro ESAVI/345/04/08/2012 ( ) Päätökseen haettu muutosta. Nro 9/2015/2, Dnro ESAVI/10380/2014 ( ) Paraisten kaupunki Nr 24/2008/1, Dnr LSY-2006-Y-374 ( ) Paraisten jvp (Norrby). Nro 95/2014/2, Dnro ESAVI/272/04.08/2012 ( ) Finnfeeds Finland Oy Nro 110 YLO, Dnro LOS-2006-Y ( ) Neste Oyj Nro 45/2007/2, Dnro LSY-2004-Y-362 ( ) Naantalin voimalaitos. TSE Oy Nro 96/1998/4, LSVO 96/1998/4 ( ) Imatran Voima Oy Nro 214/2013/1, Dnro ESAVI/168/04.08/2012 ( ) Nro 231/2013/1, Dnro ESAVI/11/04.08/2010 ( ) Monipolttoainevoimalaitos. ExxonMobil Finland Oy Ab Nro 179/2013/1, Dnro ESAVI/44/04.08/2013 ( ) Ei vesistön tarkkailuvelvoitetta. 2. TUTKIMUSALUE 2.1. Yleiskuvaus Tarkkailualue kattaa jätevesien arvioidun vaikutusalueen mannerrannan suunnassa Askaistenlahdelta Pitkäänsalmeen ja edelleen Paraisten pohjoisosaan Vapparille, lännessä Kotkanaukolle ja lounaassa Airismaalle Airiston eteläosaan (kuva 1). Tutkimusalue sijoittui Naantalin, Raision, Turun, Kaarinan ja Paraisten kaupunkien sekä Maskun kunnan merialueille. Jätevesien pääasiallinen vaikutusalue on Turussa Linnaukolta salmien kautta lähinnä Airiston laidalle mutta myös Lemunaukolle. Vapparilla Paraisten purkupaikalle johdettavien jätevesien vaikutukset ovat vain ajoittain havaittavissa suppealla alueella. Samoin Naantalinsalmessa jätevesien vaikutusalue on suppea, ja mereen johdettavien jätevesien määrä saattaa lähitulevaisuudessa vähentyä oleellisesti. Jäähdytysvesien lämpöpäästöjä on ollut vaikea havaita meressä. Varsinais-Suomen pintavesien toimenpideohjelman (Varsinais-Suomen ELY-keskus 2010) yhteydessä tehdyn tyypittelyn mukaan tutkimusalue kuuluu lounaiseen sisäsaaristoon, joka vaihtuu lounaiseksi välisaaristoksi Airistolla Rajakarin tietämillä. Turun satama ja n salmet määriteltiin vesienhoitolain mukaisiksi voimakkaasti muutetuiksi vesialueiksi. Kriteereinä oli muutetun/rakennetun rantaviivan osuus ja muutetun alueen pinta-ala. Samoilla perusteilla myös Raisionlahti ja Naantalin satama määriteltiin voimakkaasti muutetuksi vesialueeksi; Raisionlahdessa kriteerinä oli lisäksi siltojen ja penkereiden vaikutus. Myös Raisionjoki nimettiin voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi, sillä siihen on padottu kolme säännöstelyallasta; niitä ei enää tarvita vedenhankintaa varten, ja patorakenteita muuttamalla pyritään luonnonmukaisempaan virtaukseen. Merialue on tyypillistä Saaristomeren sisäsaaristoa, jonka muodostavat erikokoiset saaret ja niiden väliin jäävät salmet ja selät sekä lahdet. Veden syvyydessä ja vaihtuvuudessa on suuria eroja alueen eri osissa. Airistoa lukuun ottamatta alue on varsin matalaa, sillä keskisyvyys on noin 16 m. Vesialueen pinta-ala on 204 km 2 ja tilavuus milj. m 3. Tutkimusaluetta on kuvattu tarkemmin tarkkailuohjelmassa (ks. Räisänen & Lehtonen 2008). Valuma-alueen pinta-ala on km 2, josta pääosa (79 %) muodostuu tutkimusalueelle laskevien Aurajoen, Raisionjoen ja Hirvijoen valuma-alueista. Jokien valuma-alueista puolestaan % on voimaperäisesti viljeltyä savikkoaluetta. Pelloilta ja haja-asutuksen jätevesissä valumavesien mukana tuleva kuormitus vaikuttaa tuntuvasti veden laatuun etenkin salmi- ja

7 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 7 (81) lahtialueilla, missä veden vaihtuminen on hidasta ja virtaukset suunnaltaan vaihtelevia. Pintakerroksessa valumavesien vaikutus tuntuu Airistolle saakka. Vesi on laadultaan hyvin erilaista tutkimusalueen eri osissa. Erot johtuvat sekä ympäristötekijöistä että jäte- ja jokivesien tuomasta kuormituksesta. Merialueen veden laadun pitkäaikaismuutoksia selvitettiin sekä 1990-luvun että 2000-luvun alussa. Rehevöityminen oli havaittavissa jo 1990-luvun alussa (Jumppanen & Mattila 1994) luvun alkuun mennessä rehevöitynyt vyöhyke oli laajentunut kymmenessä vuodessa sisäosista edelleen kohti Airistoa ja avoimempia vesialueita (Hannula 2005). Kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat luvun lopun jälkeen kasvaneet, ja muutos oli selvin Airistolla. Merkittävää kokonaisfosforipitoisuuksien nousua oli myös Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla, Vapparin pohjoisosassa, Pohjoissalmessa, Kotkanaukolla ja Raisionlahdella. Typpipitoisuuksien kehitys ei ollut yhtä selkeä, mutta Vapparin pohjoisosassa, Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla ja Airistolla sekä myös Naantalinsalmessa typpipitoisuudet olivat selvästi nousseet. A-klorofyllipitoisuudet olivat loppukesällä kasvaneet tilastollisesti merkitsevästi useimmilla tutkimuspaikoilla Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat Velvoitetarkkailuun osallistuvien yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden käsitellyt jätevedet johdettiin mereen Turussa kantasataman satama-altaaseen ja Paraisilla Vapparin eteläosaan (kuva 1). Maskun kunnan Lemun jätevedenpuhdistamon toiminta päättyi vuoden 2014 alussa; purkupaikka oli Kuuvanjoessa, joka laskee Hirvijoen alajuoksulle ja sieltä Askaistenlahden perukkaan. Teollisuuslaitoksista jäte-, lauhde- ja hulevesiä johdettiin Viheriäistenaukolle ja Naantalinsalmeen Velvoitetarkkailun havaintopaikat Merialueella oli yhteensä 37 veden laadun havaintopaikkaa (taulukko 2). Niistä 33 oli vuonna 2007 hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaisia, ja lisäksi näytteet otettiin Turun seudun puhdistamo Oy:n laitoksen purkupaikan tuntumaan vuonna 2010 lisätyiltä neljältä asemalta. Aurajoen tuomaa hajakuormitusta seurattiin kahdessa paikassa: näytteitä otettiin Halisista merialueen laajojen tutkimusten yhteydessä ja Auranlaakson tietämiltä lähinnä tulva-aikoina ravinnevirtaaman laskentaa varten. Asemista 12 oli ns. intensiiviasemia, joilta otettiin näytteet kesäkaudella kahden viikon välein. Mukana olivat Viheriäistenaukko (275) ja Naantalinsalmi (285), joiden tuntumaan tuli teollisuuslaitoksista jätevesiä ja lämpöpäästöjä. Lisäksi yhtä tiheästi otettiin näytteet myös kahdelta yhdyskuntajäteveden purkupaikalta (, Parainen). Kasviplanktonmääritykset tehtiin intensiiviasemien loppukesän näytteistä.

8 8 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015)

9 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 9 (81) TAULUKKO 2. Turun merialueen tarkkailututkimuksen havaintopaikkojen numerot, nimet, syvyydet, sijaintikunnat ja koordinaatit vuonna Suluissa aikaisempi kokonaissyvyys, jota ei ole löydetty enää 1990-luvulla tai hakasuluissa muutos 2000-luvulla. Ns. intensiiviasemat alleviivattu. Nro Nimi Vanha Tarkkailun Syvyys Sijainti- Tasokoordinaatit tunnus alkamisvuosi (m) kunta ETRS-TM35FIN N E 135 Vapparin pohj.osa L (22) Parainen * 136 Loskarnäs pohj. L (23) Parainen * 137 Lessor L (21) Parainen * 140 Bläsnäsinlahti L Parainen * 143 Kruunukari L * 148 (1 Kirkkoselkä Parainen * 165 Kirkkoherransaari L * 175 Papinsaari it. L ,5 (8) * 179 Katariinanlaakson ed. L * 180 Uittamo L * 190 Linnanaukko L * 200 Pikisaari L , * 201 (1 Haarlan salmi (12) * 205 Kalkkiniemi L * 210 Kuuvannokka L * (23, 24) 215 Saaronniemi L * 220 (2 Rajakari T * 225 (2 Airismaa it. X Naantali * 235 Marjaniemi NW L * 240 Pansion öljysatama L (10) * 245 Kallanpää L [16] * 250 Raisionlahden perukka L Raisio * 260 Hahdenniemi L Raisio * 265 Kukonpää L (8) Raisio * 275 Viheriäistenaukko L * 280 Ajonpää L Naantali * 285 Naantalinsalmi L (27) Naantali * 290 Kuparivuori L Naantali * 297 Kotkanaukko L Naantali * (30, 31) 300 Väskinsaari L Naantali * 304 Papinluoto L Masku * 308 Lapila L (45) Naantali * PARPUR Paraisten jv-purkupaik Parainen * TKUPUR Turun jv-purkupaikka * KANAV W Kanavaniemi lä ** LATOK N Latokari po ** RUISS E n silta et ** 54 Aurajoen ravinnevirt * 58, 58K Halinen kalaporras tai silta * (1 Ei syysnäytteenottoa (päätös LOS-2006-Y ). (2 Talvitutkimus kuului V-S ELY-keskuksen ohjelmaan * Tiedot poimittu ympäristöhallinnon OIVA- ympäristä- ja paikkatietojärjestelmästä ** Tiedot poimittu L-Svyt Oy:n koordinaattitiedoista

10 10 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 2.4. Muita tutkimuksia Jätevesikuormituksen vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon seurataan kalatalousviranomaisten hyväksymällä velvoitetarkkailulla Turun ja Naantalin edustalla. Tulokset kootaan laajempaan yhteenvetoon noin viiden vuoden välein. Edellinen yhteenveto on tehty vuosilta (Holsti 2010). Ammatti- ja kirjanpitokalastustiedot on kerätty vuosilta (Kivinen 2011 ja 2012, Väisänen 2014). Turun satama Oy:n ruoppaus- ja läjitystoiminnan velvoitetarkkailututkimukseen kuului vuonna 2015 vain luotaus, joka kattoi kokonaan Rajakarin läjitysalueen ja sen lähiympäristön (Turun satama Oy 2016). Luotauksella tarkkaillaan massojen kulkeutumista myös jatkossa. Turun ja Naantalin ruoppausmassojen yhteisläjitysalueen löytämiseksi on vuodesta 2011 lähtien tehty selvityksiä, joiden yhteenveto valmistui vuoden 2015 lopulla (Turun satama 2016). Aineistoa käytetään laadittaessa ympäristölupahakemusta uudelle läjityspaikalle. Kaarinan kaupunki seurasi Piikkiönlahden tilaa vapaaehtoisella tarkkailulla, jota tehtiin lakkautetun Piikkiön jätevedenpuhdistamon entisessä purkuvesistössä. Kalankasvatuksen velvoitetarkkailujen lähimmät alueet sijaitsivat Naantalissa Airistolla Iso- Tervin edustalla, Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa sekä Paraisilla Hessundinsalmessa. 3. SÄÄ- JA JÄÄOLOT SEKÄ VEDENKORKEUS Talvi 2014/2015 alkoi Turun seudulla Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen mukaan hyvin lauhana, sillä joulukuu 2014 oli lauha ja sateinen. Tammikuussa 2015 lämpötila vaihteli lauhasta kylmään, ja keskilämpötila oli selvästi korkeampi kuin normaalijaksolla (vuodet , taulukko 3). Sateet tulivat lumena, vetenä tai räntänä, ja lumitilanne vaihteli paljon; ajoittain maa oli lähes paljas, ja eniten lunta oli kuun puolivälissä. Myös helmi- ja maaliskuussa oli poikkeuksellisen lauhaa. Lämpötila vaihteli nollan tuntumassa, eikä ajoittainen pakkanen painunut alle -10 ºC. Sademäärä oli keskimääräistä suurempi, mutta lunta tuli vähän, ja jo helmi-maaliskuun vaihteessa lumipeite hupeni. Huhtikuussakin oli keskimääräistä lauhempaa ja sademäärä tavallista suurempi. Toukokuu oli Turussa hieman keskimääräistä viileämpi mutta sademäärä kaksinkertainen, sillä ennen kuun puoliväliä oli hyvin sateinen päivä. Kesä- ja heinäkuussa sää oli viileää ja epävakaista. Ajoittain oli myös kesäisen lämpimiä jaksoja, mutta etenkin kesäkuussa kova tuuli sai ilman tuntumaan kolealta. Sekä kesä- että heinäkuu olivat Turun seudulla lämpötiloiltaan keskimääräistä viileämpiä. Sademäärä oli kesäkuussa lähellä keskimääräistä, mutta heinäkuu oli sateinen ja sademäärä tavanomaista suurempi. Elokuun alkupuolella säätyyppi vaihtui, jolloin ilma lämpeni ja poutaantui. Lämmin jakso kesti elokuun lopulle saakka, ja kuun puolivälin jälkeen oli useita hellepäiviä. Elokuu oli ajankohdan keskiarvoa hieman lämpimämpi ja selvästi vähäsateisempi. Kesän eli kesäelokuun keskilämpötila oli lounaissaaristossa keskimääräinen, kun muualla keskilämpötila oli hieman tavallista alempi. Syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli lauha. Syyskuussa sademäärä oli lähellä keskimääräistä, ja Turussa suuri osa sademäärästä kertyi kahtena sateisena päivänä. Lokakuussa oli ensimmäiset yöpakkaset ennen kuun puoliväliä, ja lämpötilan vuorokausivaihtelut olivat suuria, mutta kuun puolivälissä sää lauhtui uudelleen. Sademäärä oli poikkeuksellisen niukka. Marraskuu alkoi poikkeuksellisen lämpimänä, ja Kemiönsaaressa mitattiin Suomen mittaus-

11 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 11 (81) historian korkein marraskuun lämpötila (14,3 ºC). Myös loppukuu oli lauha, ja keskilämpötila oli selvästi tavanomaista korkeampi. Useimpina päivinä satoi, ja sadetta tuli keskimääräistä enemmän. Joulukuussa sää jatkui poikkeuksellisen lauhana, ja mittaushistorian korkein lämpötila rikottiin kahdesti. Pakkaspäiviä oli vain muutama, ja kuun keskilämpötila oli selvästi tavanomaista korkeampi. Sademäärä oli lähellä keskimääräistä, mutta sateet tulivat vetenä, ja maa oli lumeton vielä joulukuun lopussa. Talvella 2014/2015 vesistöjen jäätyminen alkoi vasta tammikuussa Meri jäätyi tammikuun alkupuolen pakkasissa, mutta selkäalueilta lauhat säät ja kovat luoteistuulet särkivät jään. Suojaisemmilla paikoilla jääpeite säilyi lauhoista jaksoista huolimatta ja vahvistuikin tammikuun loppupuolen pakkasissa. Virtapaikoilla ei juuri ollut jäätä. Helmikuussa jääpeite ei laajentunut, ja selkäalueet pysyivät auki. Suojaisilla alueilla jää säilyi, mutta virtapaikoilla sula laajeni lauhassa säässä. Helmikuun puolivälissä jäällä liikkuminen alkoi olla suojaisillakin paikoilla epävarmaa, ja helmi-maaliskuun vaihteessa jääpeite pieneni ja heikkeni hyvin nopeasti. Ilmatieteen laitoksen mukaan jäätalvi oli mittaushistorian toiseksi lauhin. Selkäalueilla esimerkiksi Airistolla Rajakarilla jääpäiviä ei ollut lainkaan (liite 1), ja vuosina näin on käynyt vain kerran. Sisäsaaristosta Turusta ei enää kerätty jäätymistietoja. Ilmatieteen laitoksen meriveden korkeustietojen mukaan vuoden 2015 alussa Turussa meriveden korkeus lähti nousuun, ja päiväkeskiarvo oli tammikuun puolivälissä noin +60 cm (korkeusjärjestelmässä N60, liite 2). Tämän jälkeen pääsuuntaus oli laskeva maaliskuun loppupuolelle saakka, jolloin korkeus oli noin -40 cm. Huhti-heinäkuussa korkeus vaihteli 0-linjan tuntumassa välillä cm. Elokuun aikana vedenkorkeus laski tasaisesti 0-linjalta noin tasolle -40 cm ja pysyi sitten pitkään selvästi 0-linjan alapuolella; lokakuun puolivälissä mitattiin vuoden alin päiväkeskiarvo (-52 cm). Sen jälkeen suuntaus kääntyi nousuun, ja joulukuun alussa saavutettiin vuoden korkein päiväkeskiarvo (+64 cm). Vuoden lopulla vedenkorkeus laski nopeasti mutta oli yhä 0-linjan yläpuolella. Turun merialueen vuoden 2015 velvoitetutkimuksen laajojen tutkimusten näytteenotot osuivat jaksoihin, jolloin vedenkorkeus muuttui nopeasti näytepäivien aikana. Maalis- ja elokuun näytteenottokerralla vesi nousi, ja kesä-, heinä- ja lokakuun kerralla vesi laski. TAULUKKO 3. Turun säätietoja vuodelta 2015 ja normaalijaksolta Lähde: Ilmatieteen laitos. Lämpötilat lokakuun 2010 alusta lähtien Artukaisten automaattiasemalta (aiemmin Turun lentoasemalta) ja sademäärät heinäkuun 2006 alusta lähtien Artukaisista. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lämpötila ,4 0,7 2,2 5,2 9,3 13,3 16,3 17,2 12,7 5,5 4,9 3,2 (ºC) ,4-5,2-1,6 4,0 10,2 14,5 17,5 16,0 10,9 5,9 0,8-2,6 Sademäärä * (mm) * * Sademäärien summa.

12 12 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 4. MERIALUEEN KUORMITUS 4.1. Jäte- ja jäähdytysvedet Valtaosa Turun edustan merialueelle johdettavista yhdyskuntajätevesistä käsiteltiin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen jätevedenpuhdistamolla. Paraisten kaupungin Paraisten jätevedenpuhdistamon toiminta jatkui ennallaan. Teollisuuslaitosten jätevesien käsittelyssä ei tapahtunut suuria muutoksia Yhdyskuntajätevedet Turun seudun puhdistamo Oy Vuosi 2015 oli kuudes vuosi, jolloin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen laitos toimi seudullisessa laajuudessa. Vuoden 2015 aikana toiminta laajeni Aurajokivarren kuntiin, kun siirtoviemäri Lieto Oripää valmistui vaiheittain. Tarkemmin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen laitoksen toimintaa on kuvattu päästötarkkailun vuosiyhteenvedossa (ks. Leino 2016a). Puhdistamolla käsiteltiin Turun, Kaarinan, Raision, Naantalin (myös Rymättylä, ei Velkuan alue) ja Paimion kaupunkien sekä Liedon, Ruskon (myös Vahdon alue), Maskun (myös Lemun ja Askaisten alue), Nousiaisten ja Mynämäen kuntien yhdyskuntajätevedet. Lieto Oripää siirtoviemärityön edetessä alettiin käsitellä Auran, ( ), Pöytyän Riihikosken ( ) sekä Oripään ( ) jätevedenpuhdistamoille tulleet jätevedet. Kakolanmäen puhdistamo täytti vuonna 2015 ympäristöluvan vaatimukset kaikilla neljännesvuosijaksoilla (Leino 2016a). Kokonaistypen puhdistustehovaatimus vuosikeskiarvona laskettuna saavutettiin. Myös uuden lupapäätöksen (ESAVI nro 167/2014/2) puhdistusvaatimukset olisivat täyttyneet, mutta lupa ei ollut lainvoimainen. Purkupaikalla Turussa satama-altaassa Turun seudun puhdistamo Oy:n puhdistettujen jätevesien ja esikäsiteltyjen ohitusvesien tuoma kuormitus oli vuosikuormitukseksi laskettuna BOD 7(ATU) :n osalta 100 tonnia/a ja kokonaisravinnemäärien osalta fosforia 5,1 tonnia/a ja typpeä 370 tonnia/a (Leino 2016a). Esiselkeytettyä jätevettä ei jouduttu kertaakaan johtamaan varsinaisen puhdistusprosessin ohi mereen. Poikkeuksellisissa tilanteissa purkupaikalle jouduttiin johtamaan puhdistamattomia jätevesiä puhdistamon ohi Hansapuiston ylivuotokaivosta tammi- ja heinäkuussa yhteensä m 3. Nämä ohitukset huomioon ottaen laskennallisesti purkupaikalle jätevesien tuoma BOD 7(ATU) -kuormitus oli noin noin 104 tonnia/a ja fosforikuormitus noin 5,2 tonnia/a ja typpikuormitus noin 371 tonnia/a (taulukko 4). Lupaehtojen mukaan lisäksi myös muualla pumppaamoilla ja verkostoissa tapahtuneet ohitukset lasketaan Turun seudun puhdistamo Oy:n vesistökuormitukseen. Toimialueen viemäriverkostoista ohitettiin vuoden 2015 aikana jätevettä yhteensä m 3 (Leino 2016a) eli keskimäärin 181 m 3 /d. Ohitukset huomioon ottaen vuosikuormitus oli BOD7 (ATU) :a 120 tonnia/a ja fosforia 5,5 tonnia/a mutta typpikuormitusta ohitukset eivät laskennallisesti muuttaneet (370 tonnia/a). Osa ohitusten aiheuttamasta kuormituksesta tuli selvästi tutkimusalueen ulkopuolelle (esim. Paimio, Ilmanen 2016a, liite 3). Osa ohituksista tuli suoraan tutkimusalueelle ja osa välillisesti esimerkiksi ojien tai jokien kautta:

13 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 13 (81) TSP Oy:n Kaarinan Rauvolan pumppaamolta ei tullut ohitusvesiä. Ilmeisesti vain suuret ohitusmäärät saattaisivat päätyä mereen, sillä ohitusvedet purkautuvat ojaan ja sieltä entiseen puhdistamon jälkilammikkoon. TSP Oy:n Raision pumppaamolla oli pumppaamoon liittyviä ohituksia 5 m 3. Pumppaamon ylivuotoputkesta ohitusvedet johdetaan entisen puhdistamonmäen viereen avo-ojaan, joka purkautuu rummun kautta Raisionlahden pohjukkaan vesijättömaalle. Raision pumppaamolla oli lisäksi Raision kaupungin verkosto-ohituksia (6 863 m 3 ). Turun kaupungin viemäreiden ja pumppaamoiden ohituksista ( m 3 ) osa tuli meren tuntumaan tai Aurajoen alajuoksulle sekä osa mereen laskeviin jokiin ja ojiin. Osa ohituksista oli sisempänä maalla. Kaarinan kaupungin viemäreiden ja pumppaamoiden ohituksista (5 785 m 3 ) tuli pääosa mereen Piikkiönlahdelle. Maskun kunnan viemäriverkosto-ohituksista (813 m 3 ) tuli osa Piuhanojaan. Piuhanoja laskee Raisionlahden pohjukkaan. Naantalin kaupungin viemäriverkosto-ohituksista (4 985 m 3 ) osa johdettiin mereen tai sen tuntumaan. Nousiaisten kunnan viemäriverkosto-ohitukset ( m 3 ) tulivat siirtoviemäristä ja johdettiin Hirvijokeen, joka laskee Askaistenlahden sisäosaan. Joissakin paikoissa kunnan viemäriverkostosta vesistöihin tehtävät ohitukset ovat toistuvia ja merkittäviä, ja vesistötarkkailu saattaa olla tarpeen näillä ohituspaikoilla. Seudulliselta puhdistamolta mereen lähtevän veden raskasmetallipitoisuudet olivat pieniä (Leino 2016a). Raskasmetallit sitoutuivat pääosin lietteeseen puhdistusprosessin aikana. Puhdistamolta vesistöön johdettavan jäteveden kuukausittaiset raskasmetallikuormat vaihtelevat lähinnä hulevesien aiheuttaman tavanomaista suuremman virtaaman mukaisesti. Haitallisten aineiden osalta E-PRTR-asetuksen mukaiset jätevesien vesistöön aiheuttamat päästötiedot raportoidaan erillisessä yhteenvedossa. Paraisten jätevedenpuhdistamo Paraisten kaupungin Paraisten jätevedenpuhdistamo on biologis-kemiallinen laitos. Aiempaan kemialliseen laitokseen lisättiin vuonna 1999 kaksivaiheinen biologinen suodatus, joista ensimmäinen (nitrifikaatiovaihe) poistaa BOD:n ja ammoniumtypen; jälkimmäinen toimii denitrifikaatiovaiheena eli pelkistää nitraattitypen typpikaasuksi. Purkupaikalla Vapparin eteläosassa vuonna 2015 Paraisten jätevedenpuhdistamon tuoma kuormitus (Leino 2016b) oli vuosikuormitukseksi laskettuna BOD 7(ATU) :n osalta 5,8 tonnia/a sekä fosforia 0,3 tonnia/a ja typpeä 12 tonnia/a (taulukko 4). Verkostossa oli ohituksia vuoden aikana yhteensä m 3 ja puhdistamolle tulevaa jätevettä ohitettiin yhteensä 594 m 3. Muut yhdyskuntajätevedet Maskun kunnan Lemun jätevedenpuhdistamon toiminta päättyi vuoden 2014 alussa. Jätevedet johdettiin Kuuvanjokeen, ja ne kulkeutuivat sieltä Hirvijokeen ja mereen. Vesistön tarkkailuvelvoite oli vielä voimassa vuosina

14 14 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Teollisuuslaitokset Teollisuuslaitoksista johdettiin puhdistettuja jätevesiä mereen Neste Oyj:n Naantalin jalostamosta ja Finnfeeds Finland Oy:stä, ja kuormitukseen laskettiin myös hulevesiä. Typpikuormitus oli Finnfeeds Finland Oy:n antamien tietojen mukaan vuonna 2015 korkeampi kuin 2014, sillä useampien poikkeustilanteiden takia typenpoisto oli heikko vuoden lopussa. ExxonMobil Finland Oy Ab ei johda mereen jätevesiä, vaan kuormitus tulee varastoalueilta hulevesissä, jotka johdetaan öljynerottimen kautta mereen (Ilmanen 2016b). TSE Oy:n Naantalin laitokselta kuormitus oli lauhdevesissä tulevaa lämpöenergiaa ja prosessivesiä. Lämpökuormaa tuli myös Neste Oyj:stä ja Finnfeeds Finland Oy:stä Jätevesien aiheuttama kuormitus Tarkkailututkimukseen kuuluvien kuormittajien vuonna 2015 merialueelle johtamien puhdistettujen jätevesien välitön biologinen hapenkulutus oli mitattuna BOD 7ATU :na yhteensä noin 129 tonnia, fosforikuorma 6 tonnia ja typpikuorma 399 tonnia (taulukko 4). Turun seudun puhdistamo Oy:n lupaehtojen mukaisesti verkosto- ja pumppaamo-ohitukset huomioon ottaen vesistökuormitus olisi ollut BOD 7ATU :na yhteensä 145 tonnia, mutta fosfori- ja typpikuormaan ohituksilla ei ollut tuntuvaa vaikutusta; osa ohituksista ei tullut Turun merialueelle. Vuonna 2015 jätevesien merialueelle aiheuttama BOD 7ATU -kuormitus oli selvästi aiempaa pienempi (taulukko 5), sillä Turun seudun puhdistamo Oy:n puhdistustulos oli parempi kuin vuosina tai aiemmilla laitoksilla vuonna 2008 tai sitä ennen. Ravinnekuormitus oli pienempi kuin vuonna 2008 tai sitä ennen. Teollisuuslaitoksilta tuleva mineraaliöljykuorma oli alle kg/a kuten yleensä 2000-luvulla. Puhdistustekniikan kehityksen ansiosta 1970-luvun kuluessa mereen johdettujen jätevesien aiheuttama fosforikuormitus ja biologinen hapenkulutus (BOD) pienenivät oleellisesti (kuva 2). Vuoden 1985 jälkeen jätevesien aiheuttamassa merialueen kuormituksessa ei tapahtunut äkillisiä muutoksia, mutta BOD-kuormitus laski tasaisesti. Fosforikuormituksen pieneneminen oli vähäisempää, mutta vuodesta 2009 lähtien Turun seudun puhdistamo Oy:n myötä fosforikuormitus on pienentynyt. Typpikuormitus pysyi lähes ennallaan 1970-luvun puolivälistä 1990-luvulle, sillä puhdistamoilla ei ollut typenpoistovaatimuksia. Typenpoiston tehostaminen pienensi typpikuormitusta selvästi vasta 2000-luvulla, eikä viime vuosina kuormitus ole pienentynyt. Turun merialueen velvoitetarkkailuun osallistuvien laitosten vuoden 2015 vesistökuormituksesta pääosa tuli Turun seudun puhdistamo Oy:stä (taulukko 5, kuva 3a ja 3b, huom. kuvien 3a ja 3b asteikkojen suuruusluokkien erot). Yhdyskuntajätevesien käsittelyn keskittämisen myötä kuormitus oli pienempi kuin aiemmilla laitoksilla yhteensä. Turun seudun puhdistamo Oy:n typpikuormitus oli vuosina suurempi kuin ensimmäisinä toimintavuosina Paraisten puhdistamon kuormitus on ollut pieni verrattuna aiempien puhdistamoiden ja puhdistamoyhtiön kuormitukseen, ja myös Paraisten jätevedenpuhdistamon kuormitus on pienentynyt. Teollisuuslaitosten jätevesien aiheuttama kuormitus on ollut yhdyskuntajätevesiin verrattuna pieni (kuva 3b). Neste Oyj:n ja Finnfeeds Finland Oy:n BOD- ja kuormitus on vaihdellut jonkin verran, ja ExxonMobil Finland Oy:n kuormitus on ollut muihin verrattuna hyvin pientä.

15 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 15 (81) TAULUKKO 4. Turun ympäristön merialueen jätevesikuormitus vuonna Määrä BOD 7ATU Fosfori Typpi Mineraaliöljyt 1000 m 3 /a t/a t/a t/a t/a Turun seudun puhdistamo Oy 1) ,2 371 Paraisten kaupunki, Parainen 2) ,8 0,3 12 TSE Oy, Naantali 3) Neste Oyj, Naantali 3) ,3 6,8 0,7 Finnfeeds Finland Oy 3) 388 8,5 0,13 9,3 ExxonMobil Finland Oy Ab, hulevesi 2) arvio <100 0,08 <0,001 0,02 0,003 Laitokset purkupaikoille yhteensä ,7 1) Kakolanmäen jätevedenpuhdistamo. Tiedot: Leino (2016). Kuormitus sis. purkupaikalle johdetut jätevedet käsitelty vesi, vain esiselkeytetty vesi sekä tulevan veden ohitus Hansapuiston ylivuotokaivosta. Verkosto- ja pumppaamo-ohitukset huomioon ottaen: kuormitus BOD 7(ATU) 110 t/a, P 5,5 t/a, N 400 t/a. 2) Jätevedenpuhdistamon vuosiyhteenveto tai sitä varten tehdyt laskelmat (Tiedot: L-S vyt Oy 2016). 3) Tiedot teollisuuslaitoksilta. TAULUKKO 5. Turun merialueen yhteistarkkailun laitosten vuosikuormitus purkupaikoille mereen (tonnia/vuosi) vuosina Suluissa vuosina Turun jätevesien osuus (%), joka v sisältää Tsp Oy:n arvioidun kuormituksen (9 vrk); vuodesta 2009 alkaen suluissa Tsp Oy:n osuus. *Vuonna 2009 toimi vielä Raision jätevedenpuhdistamo syksyyn saakka. Vuosi BOD 7ATU, t/a Fosfori, t/a Typpi, t/a Mineraaliöljyt, t/a (73) 21 (70) 835 (64) 1, (75) 18 (72) 816 (63) 0, (75) 15 (69) 832 (66) 2, (75) 14 (67) 700 (68) 0, (46) 13 (61) 646 (62) 0, (43) 16 (47) 681 (59) 0, (42) 15 (45) 525 (53) 0, (50) 20 (51) 598 (53) 0, (51) 18 (41) 542 (55) 0, (46) 18 (44) 540 (56) 0, * 222 (40) 9 (56) 414 (71) 0, (80) 6 (79) 360 (91) 0, (79) 6 (67) 341 (91) 0, (79) 6 (82) 514 (93) 0, (85) 5 (87) 420 (95) 0, (78) 6 (87) 422 (95) 0, (80) 6 (88) 399 (93) 0,7

16 . 16 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) BHK 7 /BOD 7ATU ja TYPPI kg/vrk BHK7 FOSFORI kg/vrk BOD7ATU TYPPI FOSFORI KUVA 2. Turun kaupunkiseudun mereen johdettujen puhdistettujen jätevesien aiheuttama kuormitus v

17 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 17 (81), v Tsp Oy Raisio Kaarina Parainen BOD 7ATU t/a Fosfori t/a Typpi t/a KUVA 3a. Yhdyskuntajätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina Vuodesta 2009 alkaen tarkoittaa Tsp Oy:tä ja Parainen keskustan puhdistamoa.

18 18 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Neste Oil Oyj, Naantali Finnfeeds Finland Oy, Naantali ExxonMobil Finland Oy Ab BOD 7ATU t/a ,5 0,4 Fosfori t/a 0,3 0,2 0, Typpi t/a KUVA 3b. Teollisuuden jätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina Huom! Asteikko vaihtuu teollisuuden ja yhdyskuntajätevesitaulukoiden välillä.

19 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 19 (81) 4.2. Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus Aurajoki Turun merialueelle laskevista joista vain Aurajoen virtaamaa ja ainemääriä seurataan. Yläjuoksua on tutkittu Oripään, Pöytyän (Riihikoski) ja Auran kuntien jätevedenpuhdistamojen velvoitetarkkailussa. Alajuoksulla ravinnevirtaamia tutkitaan sekä osana Turun merialueen velvoitetarkkailua että Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimesta. Halisten alapuolelle laskevan Aurajoen sivuhaara eli Vähäjoki on mukana Turun ympäristönsuojelutoimiston seurannoissa. Aurajoen merialueelle tuomaa kuormitusta on arvioitu ainevirtaamalaskelmilla. Vuodesta 2008 lähtien Aurajoen velvoitetarkkailussa on käytetty laskentatapaa, jonka tulokset ovat yhtenevät alueellisen ympäristöviranomaisen laskelmien kanssa (Lehtonen 2009). Aurajoen vesien mukana tuli vielä vuonna 2015 yhdyskuntajätevesien kuormitusta Oripään, Pöytyän Riihikosken ja Auran jätevedenpuhdistamoilta (taulukko 6). Vuoden 2015 aikana valmistui siirtoviemäri, ja jätevedet alettiin käsitellä Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen puhdistamolla. Alkuvuonna 2015 lakkautettiin Auran puhdistamo ( ) ja loppuvuonna Riihikosken ( ) sekä Oripään puhdistamo ( ). Vuoden 2015 aikana puhdistamoilta tuli jokeen yhteensä noin 0,3 tonnia fosforia ja 5,8 tonnia typpeä. Aurajoen Halisissa vuoden 2014 joulukuun puolivälin sateiden aikaan virtaamahuippu oli noin 100 m 3 /s (ympäristöhallinnon OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot haettu ), mutta vuoden vaihtuessa virtaama oli noin 4 m 3 /s. Tammikuussa 2015 ei ollut talvikaudelle tyypillistä hyvin pienen virtaaman (<1 m 3 /s) jaksoa. Sään lauhtumisen nostama virtaamahuippu oli tammikuun alkupäivinä noin 80 m 3 /s ja puolivälissä noin 35 m 3 /s, ja huippujen välillä virtaama oli pienimmillään noin 5 8 m 3 /s. Helmikuussa virtaama oli noin 4 7 m 3 /s mutta nousi kuun loppupuolella hyvin nopeasti, ja suurin virtaama oli 35 m 3 /s. Maaliskuun alussa virtaama ehti jo kääntyä laskuun, mutta uusi lauha jakso toi sateita ja virtaamahuipun noin 40 m 3 /s. Maalis-huhtikuun ja huhti-toukokuun vaihteessa sekä toukokuun puolivälissä sateet nostivat virtaamaa (38, 20 ja 38 m 3 /s), ja näitä lyhyitä jaksoja lukuun ottamatta virtaama oli alle 5 m 3 /s. Toukokuun puolivälin huipun jälkeen virtaama laski hyvin nopeasti ja oli touko-kesäkuun vaihteessa noin 2 m 3 /s. Kesäkuun puolivälissä reilun viikon ajan virtaama oli hyvin pieni (<1 m 3 /s). Kuun loppupuolella sateet nostivat virtaaman nopeasti lukemaan 33 m 3 /s. Virtaama alkoi heti pienetä ja painui kesä-heinäkuun vaihteessa <5 m 3 /s. Heinäkuussa virtaama nousi puolivälin sateiden myötä ja oli pari päivää noin 10 m 3 /s mutta laski kuun loppua kohden. Elo-, syys- ja lokakuussa virtaama oli hyvin pieni (<1 m 3 /s) tai enintään noin 5 m 3 /s. Marras- ja joulukuussa virtaaman vaihtelut olivat suuria. Marraskuun alkupuolella virtaama oli hyvin pieni (<1 m 3 /s) ja puolivälissä sateiden myötä noin 5 10 m 3 /s. Loppukuun sateet nostivat virtaamaa edelleen, ja joulukuun alussa virtaama oli 53 m 3 /s. Itsenäisyyspäivän tietämillä nousi toinen virtaamahuippu, joka oli vuoden maksimivirtaama noin 91 m 3 /s. Kuun puolivälissä virtaama oli jo painumassa pieneksi, mutta joulun aikaan virtaama oli noin m 3 /s ja pieneni jälleen vuoden vaihdetta kohti. Vuoden keskivirtaama oli suurempi kuin vuosina tai vuosien keskivirtaama (taulukko 7). Suurin virtaama oli kuitenkin pienempi kuin vuosina Kuten yleensä kesäaikaan virtaama oli ajoittain hyvin pieni. Paimionjoesta ei enää vuonna 2015 johdettu vettä Aurajokeen, sillä lisävettä ei enää tarvittu Turun Seudun Vesi Oy:n varavesilaitokseksi muutettua Halisten puhdistamoa varten.

20 20 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Vuonna 2015 Aurajoen koko valuma-alueelta fosforivirtaama oli yhteensä noin 77 t/a ja typpivirtaama 837 t/a (Koivunen 2016). Tammi-maaliskuussa virtaama oli talvikaudelle varsin suuri, ja vuoden typpivirtaamasta tuli 43 % ja fosforivirtaamasta noin kolmannes. Huhtikuussa ei ollut tavanomaista kevättulvaa, ja osuus vuosikuormituksesta oli vain muutama prosentti ja selvästi tavallista pienempi. Loka-joulukuussa tuli typpivirtaamasta noin kolmannes fosforivirtaamasta yli puolet. Vuosina Aurajoen fosforivirtaama on ollut noin t/a ja typpivirtaama t/a (kuva 4b ja c). Vuonna 2015 ravinnevirtaama oli ajanjakson tuloksissa hieman tavanomaista suurempi. Halisten alapuolelle laskevan Aurajoen sivuhaaran eli Vähäjoen veden laatua tutkittiin vuonna 2015 kolme kertaa: helmi-, touko- ja heinäkuussa (Koivunen 2015). Helmi- ja toukokuussa veden typpipitoisuus oli Aurajoen alajuoksuun verrattuna pienempi mutta sameus ja fosforimäärä suurempia. Heinäkuussa kokonaisravinnepitoisuudet olivat suurempia kuin Aurajoen alajuoksulla. Kaikilla kerroilla bakteerimäärän perusteella veden hygieeninen tila oli välttävä kuten Aurajoen alaljuoksulla. Hajakuormitusta pidetään Aurajoen suurimpana kuormittajana. Esimerkiksi Turun vesi- ja ympäristöpiirin (1990) arvion mukaan fosforista n. 83 % tuli hajakuormituksena. Varsinais- Suomen ELY-keskuksen (2010) mukaan vuosina Aurajoen fosforikuormituksesta maatalouden osuus oli 69 %, metsätalouden 1 % ja haja-asutuksen 19 %. Jokivarren taajamien puhdistettujen jätevesien osuus oli pieni, sillä vuosittain ravinnevirtaaman fosforista alle 0,5 tonnia (<1 %) ja typestä noin 15 tonnia (2 %) oli peräisin jätevedenpuhdistamoilta; vuoden 2015 aikana puhdistamot lakkautettiin. Rekolaisen (1989) mukaan peltoviljelystä valuma-alueelle tuleva kuormitus on arvioitavissa valuma-alueen peltoprosentin perusteella, kun taas metsän ja peltomaan luonnonhuuhtouma on fosforia 10 kg/km 2. a ja typpeä 250 kg/km 2. a. Myös näin arvioiden Halisten yläpuoliselta valuma-alueelta pääosa kuormituksesta tulee huuhtoumana pelloilta (taulukko 8). Todellinen kuormitus vaihtelee muun muassa sateisuuden johdosta. Vuonna 2015 Aurajoen sekä fosfori- että typpivirtaama oli lähellä laskennallista (noin 94 ja 95 %) Kuormitus muiden jokien vesistöalueilta Muiden tutkimusalueelle laskevien jokien eli Askaistenlahden perukkaan laskevan Hirvijoen Maskunjoen ja Pohjoissalmeen laskevan Ruskonjoen (nimenä yläjuoksulla Vahdonjoki, alajuoksulla Raisionjoki) virtaamia ja kuormitusta ei seurata. Maatalouden aiheuttama hajakuormitus on näidenkin jokien merkittävin kuormittaja. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (2010) mukaan Hirvijoessa vuosina fosforikuormituksesta maatalouden osuus oli 76 %, metsätalouden 1 % ja haja-asutuksen 9 %; Ruskonjoen osalta ei vastaavaa laskelmaa tehty. Jokien kuormitusta on Turun merialueen tarkkailun yhteydessä pyritty arvioimaan suhteuttamalla laskennallinen kuormitus (taulukko 8) vuosittain Aurajoen ravinnevirtaamatutkimuksen perusteella saatuun kuormitukseen. Mikäli vuonna 2015 Hirvi- ja Ruskonjoen ravinnekuormitus poikkesi laskennallisesta arvosta kuten Aurajoessa, merialueelle Hirvi- ja Ruskonjoen tuoma kuormitus olisi ollut yhteensä noin 33 fosforia ja 366 tonnia typpeä (taulukko 9).

21 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 21 (81) TAULUKKO 6. Aurajokeen jätevedet johtaneiden jätevedenpuhdistamojen aiheuttama kuormitus vuonna Kuormittajat Purkupaikka Vuosivirtaama BOD 7(ATU) Fosfori Typpi 1000 m 3 /a kg/d kg/d kg/d Jokiin: Oripää (lopetettu ) Aurajoki 100 1,8 0,26 5,2 Pöytyä (Riihikoski, lop ) Aurajoki ,61 9,6 Aura (lopetettu ) * Aurajoki 21 1,5 0,1 22 Yhteensä Aurajokeen vuodessa t/a 276 4,4 0,30 5,8 Lähteet: Jätevedenpuhdistamoiden vuosiraportit 2015 tai niitä varten tehdyt laskelmat (L-S vyt Oy 2016). * Virtaama arvioitu v. -15 ainoan tarkkailukerran tiedoista. TAULUKKO 7. Aurajoen virtaamat (m 3 /s) Halistenkoskessa Suomen ympäristökeskuksen virtaamatietojen mukaan vuosina sekä pitkäaikaiskeskiarvo * Keskivirtaama (MQ) 7,2 7,7 5,9 8,5 6,4 10,9 3,1 4,4 8,1 7,5 7,3 6,0 8,4 Suurin virtaama (HQ) Pienin virtaama (NQ) 0,0 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,1 Keskialivirtaama (MNQ) 0,10 * Lähde: Leppäjärvi (1995). TAULUKKO 8. Arvio Turun merialueen valuma-alueen jokiin pelto- ja metsämailta ja jätevesistä tulleesta kuormituksesta sekä hajakuormituksesta (t/a). Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valumaalue Yhteensä Halisten Halisten yläpuoli alapuoli Valuma-alue km 2 1) Järviala % yht. 0,1 0 0 Peltoala % yht Rav.valuma kg/km 2 a pelto%:n mukaan 2) fosfori(p):66 typpi(n):696 P:56 N:616 P:60 N:650 P:52 N:582 Kuormitus t/a P N P N P N P N P N P % N % Metsien ja peltojen luonnonhuuhtouma 2) Peltoalueet Muu hajakuormitus 3) Jätevedet 4) <1 6 <1 <1 15 <1 Yhteensä ) Valuma-alueen tiedot: Aurajoki ja Ruskonjoki (Tuvy 1990), Hirvijoki (Vesihallitus 1980) 2) Rekolainen (1989) 3) Arviossa käytetty Halisten yläpuolisen valuma-alueen tietoja. Muiden valuma-alueiden hajakuormituksen on oletettu olevan pinta-alaa kohden yhtä suuri. 4) Jätevedenpuhdistamojen vuosiyhteenvedot 2012 tai 2013, TAULUKKO 9. Arvio ravinnekuormituksen jakautumisesta Turun merialueella vuonna Jokien tuoman ravinnekuormituksen oletetaan poikenneen taulukon 8 laskennallisesta kuormituksesta kuten Aurajoessa Halisten yläpuolella (fosfori ja typpi 94 %) P, t/a % N, t/a % Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valuma-alue Mereen johd. jätevedet Yhteensä

22 22 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) VIRTAAMA m 3 /s 120 AURAJOKI I III V VIII X XII 2015 KUVA 4a. Aurajoen virtaama Halisissa vuonna Turun merialueen laajojen tarkkailukertojen näytepäivät on merkitty kuvaan valkoisilla neliöillä. Fosfori keskivirtaama , ,0 Fosforvirtaama (t/v) ,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0 0, Keskivirtaama (m 3 /s) 2014 KUVA 4b. Aurajoen fosforivirtaamat Halisissa vuosina Typpi keskivirtaama ,0 Typpivirtaama (t/v) ,0 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0 0, Keskivirtaama (m 3 /s) KUVA 4c. Aurajoen typpivirtaamat Halisissa vuosina

23 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 23 (81) Jokien valuma-alueiden ulkopuolelle jäävät alueet Jokien valuma-alueiden väliin jääviltä alueilta tulevan kuormituksen arvioiminen on vaikeaa. Eri osat ovat maastoltaan ja maankäytöltään hyvin eri tyyppisiä, ja niiltä tulevassa kuormituksessa on suuria eroja. Mereen laskevat ojat tuovat kuormitusta muun muassa peltomailta. Kaarinan ojaselvityksen (Koivunen & Räisänen 2008) mukaan ravinnepitoisuudet ojavesissä olivat huomattavasti korkeampia kuin merivedessä. Seitsemän mereen laskevan ojan fosforikuormitus oli samaa suuruusluokkaa kuin Kaarinan silloisen jätevedenpuhdistamon kuormitus mereen; typpikuormitus puolestaan oli puhdistamon kuormitusta selvästi pienempi. Viljelysmaita on runsaasti myös n, Raisionlahden perukan ja Askaistenlahden valuma-alueilla, eikä tarkkaa peltoprosenttia ole tiedossa kuormituksen arvioimiseksi. Välialueella saariston rakentamattomilta, kallioisilta rannoilta tuleva kuormitus on vähäistä ja verrattavissa lähinnä luonnonhuuhtoumaan. Välialueeseen kuuluu myös taajama-alueita, joiden aiheuttama kuormitus poikkeaa haja- ja luonnonkuormituksesta. Taajamien hulevesissä kulkeutuu mereen kiintoaineen ja ravinteiden lisäksi esimerkiksi metalleja sekä öljyjä ja muita orgaanisia haitta-aineita (esim. PAH-yhdisteet) ja myös suolistoperäisiä bakteereja (Kuntaliitto 2012). Kuormitus voi vaihdella paljon erilaisten taajamatyyppien kesken (esim. teollisuusja asuinalueet), ja kerrostaloalueella typpikuormitus voi sateisina vuosina ylittää kg/km 2 /a (Sillanpää 2007). Vuonna 2015 jokien valuma-alueiden ulkopuolelta mereen tullut kuormitus olisi ollut karkeasti arvioituna noin 28 tonnia fosforia ja 399 tonnia typpeä Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu Merialueelle joki- ja valumavesien tuoma ravinnekuormitus vaihtelee vuosien välillä sateisuudesta riippuen paljon. Myös vuodenaikaisvaihtelut ovat suuria, ja yleensä kesällä kuormitus on hyvin pientä. Runsaat sateet nostavat jätevedenpuhdistamoiden aiheuttamaa kuormitusta, sillä viemäriverkkoon valuvat hulevedet häiritsevät puhdistusprosessin toimintaa. Lisäksi sateiden seurauksena voi olla puhdistamo- ja verkosto-ohituksia. Jätevedenpuhdistamoiden aiheuttama kuormitus jakautuu kuitenkin vuoden aikana varsin tasaisesti jokivesien kuormitukseen verrattuna. Vuonna 2015 merialueelle tuli 144 tonnia fosforia ja tonnia typpeä (taulukko 9). Fosforikuormituksesta Aurajoen osuus oli noin puolet ja mereen johdettujen jätevesien osuus noin 4 %. Typpikuormituksen osalta Aurajoen osuus oli noin 44 % ja mereen johdettujen jätevesien osuus noin 21 %. Vuonna 2015 merialueelle joki- ja valumavesissä tullut kuormitus oli samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2014 (kuva 5). Yhdyskunta- ja teollisuusjätevesien osuus fosforikuormituksesta oli pieni verrattuna valumavesien osuuteen. Jätevesien osuus typpikuormituksesta oli huomattavasti suurempi, mutta osuus voi vaihdella paljon: kuivana vuotena 2009 noin puolet typpikuormituksesta tuli jätevesissä kun sateisena vuotena 2011 osuus jäi alle viidennekseen. Turun seudun puhdistamo Oy:n ensimmäisinä toimintavuosina eli vuosina merialueelle jätevesissä johdettu ravinnekuormitus oli pienempi kuin aiemmilla puhdistamoilla yhteensä.

24 24 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 250 Fosforikuormituksen jakautuminen Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valuma-alue Mereen johdetut jätevedet t/a Typpikuormituksen jakautuminen Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valuma-alue Mereen johdetut jätevedet t/a KUVA 5. Arvio Turun merialueelle valuma-alueelta ja jätevesissä tulleen fosfori- ja typpikuormituksen jakautumisesta vuosina Valuma-alueelta tullut laskennallinen kuormitus on suhteutettu Aurajoen tutkimusten perusteella laskettuun vuosikuormitukseen. Huom! Aurajoen ravinnevirtaaman laskentatapa muuttui vuonna 2008 ja kuvan tiedot vuosilta on päivitetty uuden laskentatavan mukaisiksi Ruoppausmassojen läjittäminen Turun satama ei tehnyt vuonna 2015 kunnossapitoruoppauksia, eikä Rajakarin läjitysalueelle viety massoja (Turun satama 2016). Rajakarin läjitysalue on ollut käytössä vuodesta 1998 asti, ja vuoteen 2015 mennessä sinne oli läjitetty pääosin Turun sataman ruoppausten massoja yhteensä noin irto-m 3. Vuosina 2009, 2010 ja 2015 Turun sataman massoja ei läjitetty mereen. Vuonna 2009 alueelle läjitettiin Merenkulkulaitoksen laivaväylän Utö Naantali syventämistöissä ruopattuja massoja, mutta niiden määrä ei ole tiedossa.

25 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 25 (81) Läjitysalueen ulkopuolella alueen kaakkoisosassa havaittiin vuonna 2011 massojen siirtyneen kohti syvännettä. Luotaustutkimuksella ei voida arvioida siirtyneiden massojen läjitysajankohtaa, ja massojen kulkeutumista tulee tarkkailla jatkossa (Turun satama 2016). Airistolla lähellä Kuuvannokkaa sijaitsevan Kuuvan läjitysalueen käyttö päättyi vuonna Vuosina sinne läjitettiin yhteensä irto-m 3. Kohosen (2006) mukaan Kuuvan läjitysalueelta on valunut Naantalin väylän syvänteeseen suuria määriä ruoppausjätettä, ja tällöin ravinteita ja haitta-aineita voi uudelleen vapautua meriveteen Kalankasvatus Kalankasvatuslaitoksia oli tutkimusalueella toiminnassa yksi (Tiedot: Varsinais-Suomen ELY-keskus ). Airistolla Iso-Tervin eteläpuolella olevan laitoksen aiheuttama kuormitus oli vuonna 2015 noin 99 kg fosforia ja kg typpeä. Tutkimusalueen lähellä Paraisilla Hessundissa toimi Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutin laitos, jonka kuormitus oli vuonna 2015 noin 44 kg fosforia ja 260 kg typpeä (Tiedot: Varsinais-Suomen ELY-keskus ). Kaupalliseen kasvatukseen verrattuna oppilaitoksen tuotantomäärä ja kuormitus oli pieni. Kauempana tutkimusalueesta kasvatettiin kalaa verkkokassilaitoksissa Naantalissa Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa sekä Paraisilla Nauvon lähivesillä. Laitoksista kaksi sijaitsi Airiston tuntumassa Haverön ja Sillholmenin pohjoispuolella. Laitosten aiheuttama kuormitus ei suoraan kohdistunut tutkimusalueeseen. Kalankasvatuslaitosten toimintaan vaaditaan ympäristölupa, ja vesistövaikutuksia seurataan velvoitetarkkailututkimuksilla Ilmalaskeuma Maalta tulevan kuormituksen lisäksi ravinteita kulkeutuu mereen ilmasta. Sadeveden ravinnelaskeuma oli vuosina Suomen ympäristökeskuksen (2006) Hangon Tvärminnen, Jokioisten ja Peipohjan tulosten keskiarvona kokonaisfosforia 10 kg/km 2. a sekä kokonaistyppeä 534 kg/km 2. a, josta ammonium- ja nitraattityppeä 433 kg/km 2. a. Tämän mukaan Turun merialueen valuma-alueelle (1 680 km 2 ) tuleva kuormitus olisi vuodessa noin 17 tonnia fosforia ja 897 tonnia typpeä. Ilmasta suoraan mereen (204 km 2 ) tulisi vuodessa noin 2 tonnia fosforia ja 109 tonnia typpeä. Mereen satavasta typestä huomattavan suuri osa on leville suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Laskennallisesti sateessa veteen tuleva ravinnekuormitus olisi kokonaisfosforin osalta selvästi pienempi mutta kokonaistypen osalta samaa suuruusluokkaa kuin Ruskonjoen tuoma kuormitus. Arvio on kuitenkin karkea, sillä paikallisten päästölähteiden vuoksi Turun seudulla kuormitus saattaa olla keskimääräistä suurempi. Ravinnelaskeumat ovat pienentyneet huomattavasti 1990-luvun loppupuolen ja varsinkin 1980-luvun arvoihin verrattuna. Esimerkiksi vuosien laskeuma-arvo Korppoon, Tvärminnen ja Peipohjan asemien keskiarvona oli fosforia 15 kg/km 2.a ja kokonaistyppeä 637 kg/km 2. a luvun loppupuolella pelkästään nitraatti- ja ammoniumtypen laskeuma oli 830 kg/km 2. a.

26 26 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 5. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO 5.1. Yleistä Merialueen veden laatua seurattiin vuonna 2015 yhtenätoista ajankohtana (liite 4 ja 5). Veden fysikaalis-kemiallista ja hygieenistä laatua tutkittiin laajoissa ja suppeissa tutkimuksissa yhteensä 37 havaintopaikalla (kuva 1, taulukko 2). Aurajoesta mereen virtaavan veden laatua selvitettiin laajojen tarkkailujen yhteydessä eli 5 kertaa ottamalla näytteet Halistenkoskesta kalaportailta tai padon alapuolelta. Lisäksi Aurajoen ravinnevirtaaman laskentaan varten otettiin Halisten yläpuolelta näytteitä vuonna 2015 yhteensä 13 kertaa. Kasviplanktonnäytteet otettiin merestä intensiiviasemilta (12 kpl) loppukesällä kahdesti. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut näytteenottajat. Näytteenottomenetelmät perustuivat ympäristöhallinnon esittämiin menetelmiin (Suomen ympäristökeskus 2008). Havaintopaikkojen sijainnin määrittämisessä käytettiin apuna GPS-paikantimelle tallennettuja koordinaatteja ja digitaalista karttaa sekä merialueella kokonaissyvyyttä, joka mitattiin kaikuluotaimella Veden fysikaalis-kemialliset tutkimukset Menetelmät Vesinäytteenoton yhteydessä kirjattiin kullakin havaintopaikalla säätiedot, paikan kokonaissyvyys, veden näkösyvyys ja lämpötila sekä lopputalvella myös lumi- ja jäätilanne. Näkösyvyys mitattiin Limnos-vesinoutimen valkoisen kannen avulla ilman vesikiikaria. Veden lämpötila mitattiin noutimessa kiinteästi olevalla lämpömittarilla. Kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen syvyys määrättiin näkösyvyyden perusteella Suomen ympäristökeskuksen (2012a) ohjeiden mukaan (taulukko 10), ja kokoomanäyte kerättiin putkinoutimella saaviin siten, että osanäytteitä otettiin tuotantokerroksen kaikista osista yhtä monta noutimellista (vähintään kaksi). Muut vesinäytteet otettiin Limnosvesinoutimella. Pinnasta näyte otettiin yhden metrin syvyydestä ja pohjanläheinen näyte yksi metri pohjan yläpuolelta. Kasviplanktonnäytteet säilöttiin happamalla Lugolin liuoksella näytteenoton yhteydessä. Vesinäytteet analysoitiin :n laboratoriossa standardeihin perustuvilla menetelmillä, joista pääosa oli FINAS-akkreditoituja. Veden suolaisuus laskettiin sähkönjohtavuudesta. Vertailuaineistona käytettiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen havaintopaikkojen tuloksia (liite 6). Veden laatua luokiteltiin rehevyystasoluokituksen sekä Suomen ympäristökeskuksen vesien yleisen käyttökelpoisuus luokituksen (2015) ja pintavesien ekologisen luokituksen (2012b) raja-arvojen perusteella (liite 7). Vesituloksia on koottu karttapohjille tehtyihin kuviin. Ne on laadittu siten, että pinnan (1 m) tai kokoomanäytteen osalta kunkin havaintopaikan tulosten on ajateltu kuvaavan laajempaa aluetta, mutta alueiden rajaus on varsin karkea. Pohjan lähellä (1 metri pohjan yläpuolella) happitilanne edustaa vain kyseistä paikkaa, sillä syvänteiden lähialueilla happitilanne voi olla olennaisesti erilainen kuin syvänteen pohjalla. Kokonaisfosforia, klorofylliä ja hygieenistä tilaa käsittelevissä kuvissa luokkarajat ja -värit perustuvat Suomen ympäristökeskuksen

27 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 27 (81) (2015) vesien yleiseen käyttökelpoisuusluokitukseen. Muut kuvat on tehty vesitulosten havainnollistamista mutta ei varsinaisesti luokittamista ajatellen, ja raja-arvot on laadittu Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:ssä. Avovesi- ja kesäkauden keskiarvokuvien laatimistapa on kuvattu tarkemmin kappaleessa 6.6. TAULUKKO 10. Kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen syvyyden määrittäminen näkösyvyyden perusteella. Näkösyvyys (m) Kokoomanäytteen syvyys (m) 0 1, ,1 2, ,1 3, ,1 4, , Laajat tutkimuskerrat Laajassa tutkimuksessa veden fysikaalis-kemiallista laatua seurattiin viidesti eli maalis-, kesä-, heinä-, elo- ja lokakuun alussa. Havaintopaikkoja oli yhteensä 37, joista 4 oli Turun seudun puhdistamo Oy:n purkupaikan lähialueelle vuonna 2010 lisättyjä paikkoja. Talvitutkimus Rajakarilla (220) ja Airismaalla (225) kuului Varsinais-Suomen ELYkeskuksen ohjelmaan. Syksyn laajaan tutkimukseen eivät kuuluneet Haarlansalmi (201) ja Paraisten Kirkkoselkä (148). Vesinäytteet otettiin vertikaalisarjoina ja kesällä lisäksi kasviplanktonin tuotantokerroksesta kokoomanäytteinä. Vertikaalinäytteistä mitattiin lämpötila näytteenoton yhteydessä. Laboratoriossa määritettiin happipitoisuus ja siitä happikyllästys, sameus, sähkönjohtavuus ja siitä laskennallinen suolaisuus sekä kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja mineraaliravinnepitoisuuksia. Lisäksi lopputalvella määritettiin kiintoainepitoisuuksia. Tuotantokerroksesta kokoomanäytteistä määritettiin kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja mineraaliravinnepitoisuudet sekä a- klorofylli. Näytesyvyydet ja määritykset vaihtelivat sekä asemittain että vuodenajoittain (liite 4). Pääpiirteissään vertikaalisarjan näytteet otettiin pinnasta (1 m), 5 metrin syvyydestä ja pohjan läheisestä kerroksesta (1 m pohjan yläpuolelta) sekä syvillä asemilla 10, 20, 40 ja 60 metrin syvyydestä. Asemilla, joissa on esiintynyt alusvedessä happiongelmia, otettiin näytteitä useammasta syvyydestä harppauskerroksen alapuolelta. Talvella vertikaalisarjaa oli täydennetty pinnassa 0,5 ja 2 metrin näytteillä, mutta veneellä liikuttaessa jätettiin pois 0,5 m:n näytteet. Kesällä ylimpiä vesikerroksia tutkittiin pintanäytteen lisäksi etupäässä kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä Suppeat tutkimuskerrat Suppeassa tutkimuksessa veden fysikaalis-kemiallista laatua seurattiin 14 paikassa laajan tutkimuksen lisäksi tiheämmin. Näytteet otettiin touko-elokuussa kuun puolivälin tietämissä ja kahdesti syyskuussa. Näillä paikoilla näytteenottokertoja oli yhteensä 11. Paikoista 12 oli ns. intensiiviasemia ja 2 yhdyskuntajätevesien purkupaikkoja. Suppeassa tutkimuksessa näytteet otettiin kasviplanktonin tuotantokerroksesta kokoomanäytteinä, joista määritettiin kuten laajoilla tutkimuskerroilla kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja mineraaliravinnepitoisuudet sekä a-klorofylli. Lisäksi pinnasta (1 m) mitattiin veden lämpötila sekä sähkönjohtavuus ja siitä laskennallisesti suolaisuus.

28 28 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 5.3. Veden hygieeninen tila Jätevesien vaikutusta merialueen hygieeniseen tilaan kartoitettiin kaikilla havaintopaikoilla veden pinnassa (1 m) ulosteperäistä saastumista osoittavien lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien pesäkelukujen perusteella. Näytteet otettiin laajoilla tarkkailukerroilla eli maalis-, kesä-, heinä-, elo- ja lokakuun alussa Kasviplanktonnäytteet Kasviplanktonin laji- ja biomassamäärityksiä varten otettiin intensiiviasemilta näytteitä kahdesti eli keski- ja loppukesällä heinä-elokuussa. Kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä osa säilöttiin näytteenoton yhteydessä happamalla Lugolin liuoksella lasipulloihin. Koontanäytteen ottotapa on kuvattu kappaleessa Laboratoriossa kasviplanktonnäytteet säilytettiin ennen määritystä kylmiössä. Vuoden 2015 näytteet määritti alihankintana T:mi Sanna Kankainen (biologi Sanna Kankainen) ns. laajalla kvantitatiivisella menetelmällä (Järvinen et al 2011), ja tulokset tallennettiin ympäristöhallinnon ylläpitämään kasviplanktonrekisteriin. Leväesiintymiin liittyviä ns. kukintanäytteitä ei näytteenottojen yhteydessä kerätty mikroskopoitavaksi. 6. MERIALUEEN VEDEN LAATU 6.1. Lopputalvi ( ) Jääolosuhteet ja Aurajoen virtaama Maaliskuun alussa merialueella jääpeite oli hyvin suppea, sillä meri oli pääosin jäätön ja suojaisissa paikoissa jään vahvuus vaihteli paljon. Talvitutkimuksen näytteet haettiin poikkeuksellisesti veneellä jäättömästä avovedestä. Jään heikkouden vuoksi näyte jäi hakematta neljältä havaintopaikalta (taulukko 11), ja lisäksi kolmessa paikassa näyte jouduttiin ottamaan muualta kuin varsinaiselta havaintopaikalta. Havaintopaikasta 140 Bläsnäsin syvänteen pohjalta jäi näytesyvyyden vaihduttua osa ravinnemäärityksistä epähuomiossa tekemättä. Maaliskuun alussa Aurajoella Halisissa näytteet otettiin kalaportaasta. Turun merialueen näytteenottopäivinä virtaama oli noin m 3 /s, sillä uusi lauha jakso toi sateita ja nosti virtaamaa. TAULUKKO 11. Turun merialueen maaliskuun 2015 näytteenottoon jääolojen aiheuttamat muutokset ja muut poikkeamat. Havaintopaikka Huomautus 140 Bläsnäsinlahti Jäätä; näyte 260 m pisteeltä pohjoiseen. Kok. syv. 27 m, p.o. 29 m. 148 Kirkkoselkä Ei näytteitä: heikko jäätilanne. 165 Kirkkoherransaari Näyte jään rajalta 600 m pisteeltä etelään. HUOM: kok. syv. vain 10 m, p.o. 33 m. 175 Papinsaari it Ei näytteitä: heikko jäätilanne. 179 Katariinanlaakson ed. Jäätä; näyte 280 m pisteeltä pohjoiseen. Kok. syv. 3 m kuten tavallisesti. 250 Raisionlahden pohjukka Ei näytteitä: heikko jäätilanne. 304 Papinluoto Ei näytteitä: heikko jäätilanne.

29 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 29 (81) Meriveden lämpötila Meriveden lämpötila oli lähes kaikissa paikoissa ja syvyyksissä noin 1 ºC, sillä jääpeitteen puuttuessa kovat tuulet olivat päässeet sekoittamaan veden. Vain näissä paikoissa lämpötilaero oli selvä: lämpötila oli Bläsnäsinlahden syvänteen pohjalla 3 ºC ja Turussa jäteveden purkupaikalla pinnassa jäteveden johdosta 4 ºC. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (VARELY) näytteenotossa Rajakarilla ja Airismaalla veden lämpötila oli pinnassa ja pohjan lähellä noin 1 2 ºC (liite 6) Suolaisuus ja sameus Sähkönjohtavuuden perusteella laskettu meriveden suolaisuus oli <1 5,9. Pinnassa (1 metri) suolaisuus oli 1,2 5,5 paitsi Aurajokisuulla, missä vesi oli lähes suolatonta (kuva 6). Suolaisuus oli voimakkaasti alentunut (<5 ) Aurajokisuulta Viheriäistenaukolle ja Airiston pohjoisosiin asti sekä Vapparin pohjoisosaan asti. Suolaisuus oli alentunut selvästi (suolaisuus 5,0 5,4 ) Vapparilla, Naantalinaukolla ja Luonnonmaan länsipuolella. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (VARELY) näytteenotossa Rajakarilla ja Airismaalla sähkönjohtavuus oli pinnassa noin ms/m ja tämän perusteella suolaisuus oli noin 5. Pohjan lähellä sähkönjohtavuus oli ms/m ja suolaisuus noin 6. Sameus oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 160 FNU. Sameusarvo oli Aurajoen Halisten havaintopaikalta merialueen tarkkailun yhteydessä vuosina otettujen näytteiden sameustulosten keskiarvoa selvästi korkeampi. Merialueella sameusarvoja mitattiin pinnasta noin 10 m syvyyteen saakka, ja tulokset olivat 1,9 84 FNU ja korkeimpia Aurajokisuulla. Pinnassa sameus oli 2,3 84 FNU (kuva 6). Pinnassa sameusarvot olivat voimakkaasti kohonneita (>10 FNU) tai vesi oli erittäin sameaa (>20 FNU) lukuun ottamatta Naantalinaukkoa ja Luonnonmaan länsipuolta sekä Vapparia. Pinnassa sameusarvot eivät olleet Suomen ympäristökeskuksen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (2015) mukaan missään erinomaisia (<1,5 FNU). Intensiivihavaintopaikkojen (135, 180, 210, 240, 260, 275, 285, 297 ja 300; talvella ei asemat 220 sekä 225 eikä v asema 175) perusteella sameusarvo pinnassa oli vuosien saman ajankohdan keskiarvoa selvästi korkeampi Turun lähisalmissa, Viheriäistenaukolla ja Naantalinsalmessa. Vesi oli jonkin verran tavallista sameampaa Kotkanaukolla ja Väskin edustalla. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (VARELY) näytteenotossa Rajakarilla ja Airismaalla sameus oli pinnassa 4,3 14 FNU, eli vesi oli sameudeltaan samankaltaista kuin Turun merialueen tutkimuksessa Happiolosuhteet Sekä pinnassa että pohjan lähellä happitilanne oli erittäin hyvä (kuva 7). Vain Bläsnäsinlahden syvänteen pohjalla oli kerrostuneisuuden vuoksi hapenvajausta, mutta sielläkään hapenvajaus ei ollut voimakasta (happikyllästys<40 %). Muualla pohjallakin happimäärä oli selvästi yli 7 mg/l ja riittävä lohensukuisten kalojen viihtymiseen. Rajakarilla ja Airismaalla VARELY:n talvitutkimuksessa ( ) happitilanne oli hyvä pohjan läheistä kerrosta myöten.

30 30 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Ravinnepitoisuudet Kokonaistyppipitoisuus oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä µg/l. Pitoisuus oli vuosien talvinäytteenoton tulosten keskiarvoa selvästi korkeampi. Merialueella kokonaistyppipitoisuudet olivat pinnassa µg/l paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla µg/l (kuva 8). Pitoisuudet olivat korkeita (>1 000 µg/l) Pohjoissalmessa sekä Pukinsalmesta Kuuvannokalle ja Pitkässäsalmen ohi Lemunaukolle samoin kuin Raisionlahdessa. Pienimmät kokonaistyppimäärät (noin µg/l) olivat Vapparilla ja Luonnonmaan länsipuolella. Pintakerroksen alapuolella syvyyssuunnassa kokonaistyppeä oli noin µg/l paitsi matalissa Turun lähisalmissa ja Raisionlahdessa, missä tuntui joki-, valuma- ja jätevesien vaikutus. Kotkanaukolla ei ollut syvyyssuuntaisia eroja, mutta muualla pinnassa typpimäärä oli ainakin hieman korkeampi kuin alempana vesipatsaassa. Ammoniumtyppeä oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 44 µg/l, ja sen osuus kokonaistypestä oli noin 1,5 %. Pitoisuus oli selvästi pienempi kuin Halisten havaintopaikan vuosien talvinäytteenoton tulosten keskiarvo. Merialueella ammoniumtyppeä oli pinnassa < µg/l (kuva 8), ja pitoisuus oli erittäin korkea (>1 000 µg/l) vain Turussa jäteveden purkupaikalla. Linnanaukolla ja Pohjoissalmen sisäosassa pitoisuus oli korkea (>100 µg/l). Vapparilla ja Luonnonmaan länsipuolella pitoisuudet oli pieniä tai alle määritysrajan. Nitraatti- ja nitriittitypen yhteismäärä oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä µg/l, ja sen osuus kokonaistypestä oli noin 67 %. Merialueella nitraatti- ja nitriittitypen yhteismäärää ei tutkittu kaikilla paikoilla, mutta saatujen tulosten perusteella määrä oli pinnassa µg/l paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla µg/l. Pohjoissalmessa sekä Pukinsalmessa ohi Kuuvannokan ja Pitkänsalmen suunnassa lähes Vapparille saakka ja lisäksi Naantalinsalmessa pitoisuus pinnassa oli noin µg/l. Vapparilla pohjoisosaa lukuun ottamatta määrä oli noin 320 µg/l. Tutkituilla intensiivipaikoilla pinnassa kokonaistypen ja nitraatti-nitriittitypen pitoisuudet olivat vuosien saman ajankohdan keskiarvoa selvästi korkeampia Turun lähisalmissa, Viheriäistenaukolla ja Naantalinsalmessa ja jonkin verran tavallista korkeampia Kotkanaukolla ja Väskin edustalla. Ammoniumtypen pitoisuudet olivat tavanomaisia. Rajakarilla ja Airismaalla VARELY:n talvitutkimuksessa ( ) typpiyhdisteiden pitoisuudet olivat samaa luokkaa kuin Turun merialueen talvitutkimuksessa. Kokonaisfosforipitoisuus oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 280 µg/l. Merialueella pinnassa kokonaisfosforia oli µg/l (kuva 9). Suurimmat pitoisuudet olivat Aurajokisuulta Pohjois- ja Pukinsalmen keskiosiin sekä Pitkänsalmen ohella Lemunaukolla. Myös Raisionlahdessa Haahdeniemessä pitoisuus oli yli 100 µg/l. Useimmilla paikoilla pinnassa fosforipitoisuus oli korkeampi kuin alempana vesipatsaassa, ja salmialueiden ulkopuolella pohjan lähelläkin kokonaisfosforimäärä oli yleensä noin 40 µg/l. Bläsnäsin syvänteessä fosforipitoisuus oli pohjan lähellä 60 µg/l, eikä fosforitulos viitannut sedimentin hapettomuuteen.

31 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 31 (81) Fosfaattifosforin pitoisuus oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 120 µg/l, ja sen osuus kokonaisfosforista oli noin 43 %. Merialueella fosfaattifosforin pitoisuudet olivat pinnassa µg/l. Aurajokisuulla pitoisuus oli hieman korkeampi kuin muualla lähisalmissa ja Turussa jäteveden purkupaikalla. Vapparilla pitoisuus oli noin µg/l. Syvyyssuunnassa erot olivat kohtalaisen pieniä. Aurajoen Halisissa sekä kokonais- että fosfaattifosforin pitoisuus oli selvästi suurempi kuin vuosien talvinäytteenoton tulosten keskiarvo Tutkituilla intensiivipaikoilla pinnassa kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat vuosien saman ajankohdan keskiarvoa selvästi korkeampia Turun lähisalmissa, Viheriäistenaukolla ja Naantalinsalmessa ja jonkin verran tavallista korkeampia Kotkanaukolla ja Väskin edustalla Hygieeninen tila Lämpökestoisten kolimuotoisten bakteereiden pesäkkeitä oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 930 kpl/100 ml. Pesäkemäärä oli vuosien talvinäytteenoton tulosten keskiarvoa selvästi korkeampi. Merialueella lämpökestoisten kolimuotoisten bakteereiden pesäkkeitä oli pinnassa kpl/100 ml paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla >1 300 kpl/100 ml (kuva 10). Hygieeninen tila oli Suomen ympäristökeskuksen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (2015) perusteella huono vain Turussa purkupaikalla. Tila oli välttävä Linnanaukon tuntumassa ja Pukinsalmen kautta Kuuvannokalle, Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle, Pohjoissalmen keskiosaan ja myös Raisionlahdessa. Tyydyttävään luokkaan kuului Viheriäistenaukko ja Naantalinsalmi sekä Haarlansalmi. Muilla paikoilla hygieeninen tila oli erinomainen tai hyvä. Tutkituilla intensiivipaikoilla pinnassa pesäkemäärä oli vuosien ajankohdan keskiarvoa suurempi Turun lähisalmissa, Viheriäistenaukolla ja Naantalinsalmessa. Kotkanaukolla ja Väskissä määrä oli tavanomainen ja Raisionlahden Hahdenniemessä selvästi keskimääräistä pienempi Kuormituksen vaikutus Turun merialueen talvinäytteenoton aikaan Aurajoessa Halisista virtaava vesi oli selvästi kuormittamatonta merivettä ravinnepitoisempaa ja sameampaa. Hygieeninen laatu oli välttävä. Joki- ja sulamisvesiä tuli virtaamatietojen perusteella merialueelle tammi-helmikuussa ja näytteenoton aikaan selvästi enemmän kuin pakkastalvina. Valumavesien vaikutukset meriveden suolaisuuteen sekä sameus- ja ravinnetuloksiin olivat voimakkaita. Turun Kaarinan salmialueilla jäte- ja jokivesi sekoittui ja laimeni meriveteen, sillä jääpeite ei estänyt veden liikkeitä. Turussa jätevedenpurkupaikalla veden laatua on tutkittu vuodesta 2005 lähtien, ja talvinäytteenotossa 2015 pinnassa typpiyhdisteiden pitoisuudet olivat selvästi keskimääräistä korkeampia. Myös kokonaisfosforin määrä oli keskimääräistä korkeampi; hygieeninen tila oli huono, mutta tarkkaa tulosta ei saatu. Turun seudun puhdistamo Oy:n jätevesien vaikutukset laimenivat Linnanaukolla, jonka ulkopuolella ei selkeästi voinut erottaa toisistaan jätevesikuormituksen ja Aurajoen vaikutusta. On kuitenkin todennäköistä, että jätevedet nostivat pinnassa etenkin typpiyhdisteiden pitoisuuksia ja heikensivät hygieenistä tilaa. Ammoniumtyppimäärän perusteella jätevesien vaikutus ulottui Pukinsalmen kautta Kuuvannokalle, Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle ja Pohjoissalmen keskiosaan.

32 32 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Paraisten jätevedenpurkupaikalla Vapparilla jätevesien vaikutusta ei ollut erotettavissa pinnassa, vaikka valumavesien vaikutus oli selvästi pienempi kuin Vapparin pohjoisosassa. Pohjan lähellä happitilanne oli hyvä ja ravinnepitoisuudet olivat kuten Vapparin muissa paikoissa. Bläsnäsin edustan syvänteessä pohjan lähellä ei ollut vaaraa hapen loppumisesta eikä merkkejä ravinteiden vapautumisesta sedimentistä. Naantalinsalmessa jätevesikuormitus saattoi pinnassa enintään lievästi nostaa veden ravinnepitoisuuksia tai heikentää veden hygieenistä laatua, mutta alueella tuntui sameuden perusteella myös valumavesien vaikutusta. Lämpökuorman vaikutusta ei ollut selvästi havaittavissa, sillä lämpötilaero Kotkanaukon ja Lapilan tuloksiin verrattuna oli varsin pieni.

33 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 33 (81) Merimasku 5,5 5,0 Luonnonmaa 5,0 4,6 Naantali 4,8 4,8 Raisio 4,7 1,4 3,2 2,4 3,5 4,6 3,4 1,7 1,2 <1 2,6 2,7 Kaarina 3,4 3,5 2,4 1,7 1,4 1,9 1,2 2,0 <1 2,6 5,5 Rymättylä Satava 4,2 4,6 Kakskerta Kuusisto 2,9 4,6 5,3 Suolaisuus ( ), 1 m Maaliskuu 2015 Airismaa 5,5 5,4 Parainen 5,4 5,4 <3-3,9 4-4,9 5-5,4 5,5-5,9 > km Merimasku 3,7 6,7 Luonnonmaa Naantali Raisio Kaarina ,7 Rymättylä Satava Kakskerta Kuusisto ,0 Sameus (FNU), 1 m Maaliskuu 2015 Airismaa 2,3 2,7 Parainen 2,5 3,0 <1,5 FNU 1,5-3 FNU 3,1-5 FNU 5,1-10 FNU >10 FNU km KUVA 6. Suolaisuus ja sameus pinnassa (1 m) Turun merialueella maaliskuussa 2015.

34 34 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Merimasku Luonnonmaa Naantali Raisio Kaarina Rymättylä 94 Satava 91 Kakskerta Kuusisto Happikyllästys (%), 1 m Maaliskuu 2015 Airismaa Parainen km Merimasku Luonnonmaa Naantali Raisio Kaarina Rymättylä 96 Satava 94 Kakskerta Kuusisto * Happikyllästys (%), pohja -1 m Maaliskuu 2015 Airismaa Parainen km KUVA 7. Happikyllästys pinnassa (1 m) ja pohjassa (pohja -1 m) Turun merialueella maaliskuussa *Asema 165: kok.syvyys poikkesi selvästi tavanomaisesta.

35 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 35 (81) Merimasku Luonnonmaa Naantali Raisio Kaarina Rymättylä Satava Kakskerta Kuusisto Kokonaistyppi (µg/l), 1 m Maaliskuu 2015 Airismaa Parainen < µg/l > µg/l > µg/l > µg/l >1000 µg/l km Merimasku Naantali Luonnonmaa 30 Raisio Kaarina <3 Rymättylä Satava Kakskerta Kuusisto Ammoniumtyppi (µg/l), 1 m Maaliskuu 2015 Airismaa <3 Parainen <3 6 <3-10 µg/l >10-50 µg/l > µg/l > µg/l >700 µg/l km KUVA 8. Kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet pinnassa (1 m) Turun merialueella maaliskuussa 2015.

36 36 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Merimasku Luonnonmaa Naantali Raisio Kaarina Rymättylä Satava Kakskerta Kuusisto Kokonaisfosfori (µg/l), 1 m Maaliskuu 2015 Airismaa Parainen Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) km KUVA 9. Kokonaisfosforipitoisuudet pinnassa (1 m) Turun merialueella maaliskuussa Luokittelu: veden yleinen käyttökelpoisuus. Merimasku Naantali 61 Luonnonmaa 39 1 Rymättylä Raisio 84 > Satava >248 Kakskerta 380 > Kaarina Kuusisto > > Hygieeninen tila pinnassa (1 m) Maaliskuu > Airismaa 0 0 Parainen 2 2 Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) km KUVA 10. Hygieeninen tila (lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella maaliskuussa Luokittelu: veden yleinen käyttökelpoisuus.

37 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 37 (81) 6.2. Loppukevät ( ) Loppukevään näytteet otettiin toukokuun puolivälissä suppean tutkimuksen havaintopaikoilta. Pinnasta (1 metri) määritettiin lämpötila ja sähkönjohtavuus, ja muut määritykset tehtiin kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä. Lämpötila oli pinnassa 7 10 ºC ja suolaisuus 4,0 5,8. Suolaisuus oli alentunut voimakkaasti (suolaisuus<5 ) Raisionlahdessa ja Uittamolla sekä Turussa jätevedenpurkupaikalla. Suolaisuus oli alentunut selvästi (suolaisuus 5,0 5,4 ) Turun lähisalmissa. Suolaisuuden perusteella valumavesiä tuli merialueelle varsin vähän. Kokonaistyppipitoisuus oli kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä µg/l. Pitoisuus oli hyvin korkea (>1 000 µg/l) Turussa jäteveden purkupaikalla, Uittamolla ja Pansion edustalla. Airistolla ja Vapparilla pitoisuus oli noin µg/l. Nitraattija nitriittitypen yhteismäärä oli korkeampi kuin muualla Turussa jäteveden purkupaikalla ja Pansion edustalla mutta myös Pitkässäsalmessa, Kuuvannokalla ja Viheriäistenaukolla. Ammoniumtypen määrät olivat pieniä ja monin paikoin alle määritysrajan (<5 µg/l), ja vain Turussa jäteveden purkupaikalla pitoisuus oli korkeahko mutta ei voimakkaasti kohonnut (>100 µg/l). Kokonaisfosforipitoisuus oli µg/l. Turussa jätevedenpurkupaikalla, Uittamolla ja Raisionlahdessa pitoisuus oli noin µg/l ja muualla noin µg/l. Fosfaattifosforia oli <2 36 µg/l, ja määrät olivat pieniä lukuun ottamatta paikkoja, joissa kokonaisfosforin määrä oli korkea. Klorofyllipitoisuus oli 6,3 15 µg/l paitsi Raisionlahdessa, jossa pitoisuus oli 44 µg/l. Airistollakin pitoisuus oli 9 10 µg/l, ja kasviplanktonin kevätkukinta oli ilmeisesti meneillään Kesäkauden tutkimukset Kesä-, heinä- ja elokuussa vesinäytteitä otettiin kuun alussa laajassa tutkimuksessa kaikilta havaintopaikoilta sekä vertikaalisarjoina että kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteinä. Kuun puolivälissä näytteet otettiin suppean tutkimuksen havaintopaikoilta kuten toukokuun puolivälissä. Vuonna 2015 oli näytteenottotiedoissa ei ollut kesäkuun kerroilla mainintoja poikkeuksellisista havainnoista. Heinäkuun alussa Raisionlahdessa vesi virtasi siltojen alla kohti pohjukkaa, ja Kallanpäässä (245) pohjan läheinen näyte oli samea. Heinäkuun puolivälissä ei ollut poikkeuksellisia mainintoja. Elokuun alussa Bläsnäsinlahden syvänteen (140) pohjan läheisessä näytteessä tuntui lievä rikkivedyn haju, ja Pansion edustalla (240) pohjan läheinen näyte oli lievästi samea. Elokuun puolivälissä suppeassa tutkimuksessa lähes kaikkialla oli silmin havaittava sinileväesiintymä Meriveden lämpötila Kesäkuun alussa vesi oli pinnassa ºC, ja alueellisesti lämpötilaerot olivat varsin pieniä. Myös syvyyssuunnassa selkäalueilla lämpötilaero oli pieni pinnasta ainakin 20 metrin syvyyteen asti, sillä viileä ja tuulinen sää oli hidastanut veden lämpenemistä. Syvänteissä vesi oli kerrostunut lämpötilaerojen vuoksi, ja viileintä vesi oli Kirkkoherransaaren syvänteessä, missä lämpötila oli pohjalla noin 4 ºC. Kesäkuun puolivälissä suppean tutkimuksen havaintopaikoilla veden lämpötila oli pinnassa ºC. Kesäkuun alun näytteenoton tuloksiin verrattuna vesi oli lämmennyt pari astetta.

38 38 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Heinäkuun alussa laajassa tutkimuksessa meriveden lämpötila oli pinnassa ºC. Intensiiviasemien (135, 175, 180, 210, 220, 225, 240, 260, 275, 285, 297 ja 300) perusteella lämpötila oli varsin lähellä ajankohdan pitkänajan keskiarvoa (vuodet ). Ylimmät vesikerrokset olivat lämmenneet viitisen astetta, ja kymmenen metrin syvyydessä veden lämpötila oli noin ºC. Pohjan lähellä yli 10 metrin syvyisillä paikoilla lämpötila oli 6 13 ºC. Matalammilla alueilla Pitkänsalmen Papinsaaren edustalla lämpötilaero oli alle 1 ºC, mutta Haarlansalmessa, Pohjoissalmessa Kallanpään edustalla sekä Raisionlahdessa Kukonpäässä lämpötilaero oli viitisen astetta. Heinäkuun puolivälissä suppean tutkimuksen havaintopaikoilla veden lämpötila oli pinnassa ºC. Heinäkuun alkuun verrattuna vesi oli useimmilla paikoilla hieman jäähtynyt. Elokuun alussa laajassa tutkimuksessa veden pinnassa lämpötilat olivat ºC. Vesi oli viileintä Airistolla, mutta lämpötilaerot olivat pieniä. Intensiiviasemien perusteella lämpötilat olivat noin 2 3 ºC ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (vuodet ) alempia. Noin 20 metrin syvyisillä havaintopaikoilla pohjan läheiset lämpötilat olivat 6 18 ºC, ja Vapparin pohjoisosassa lämpötilaero oli tasoittunut mutta muualla yhä kerrostunut. Heinäkuun alun jälkeen matalammilla alueilla Haarlansalmessa ja Kukonpäässä kerrostuneisuus oli purkautunut mutta jatkui Kallanpäässä. Elokuun puolivälissä suppean tutkimuksen havaintopaikoilla veden lämpötila oli pinnassa noin ºC, ja vesi oli lämmennyt noin 2 ºC elokuun alun jälkeen Suolaisuus ja sameus Suolaisuus oli sähkönjohtavuudesta laskettuna kesäkauden tutkimuksissa pinnassa 2,9 5,7. Kesä elokuun laajoilla tutkimuskerroilla suolaisuus oli alentunut laajimmin elokuun alussa (kuvat 11a c), jolloin suolaisuus oli voimakkaasti alentunut (<5 ) Pohjois- ja Pitkänsalmen keskiosiin ja Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle sekä Raisionlahdessa sisä- ja keskiosassa. Syvänteissä suolaisuus kasvoi pohjaa kohti. Korkeimmillaan suolaisuus oli pohjan lähellä 5,9 Airismaalla ja elokuun alussa myös muualla Airiston tuntumassa. Sameusarvo oli Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä kesän laajojen tutkimusten aikaan FNU. Korkein sameusarvo oli elokuun alussa, ja kesä- ja heinäkuun alussa sameusarvo oli vain hieman matalampi. Merialueella kesäkaudella sameusarvoja määritettiin laajoissa tutkimuksissa kesä-, heinä ja elokuun alussa 1 metrin sekä paikan syvyydestä riippuen noin 5 ja 10 metrin syvyydestä. Pinnassa tulokset olivat kesän tutkimuksissa 1,6 32 FNU (kuvat 11a c). Elokuun alussa samentuminen oli lievintä ja heinäkuun alussa voimakkainta. Pitkässäsalmessa sameusarvot olivat kaikilla kerroilla vähintään voimakkaasti kohonneita (>10 FNU) ja Raisionlahden pohjukassa vesi oli erittäin sameaa (>20 FNU). Suomen ympäristökeskuksen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (2015) mukaan sameusarvot olivat vain Airismaalla elokuun alussa lähellä erinomaista (>1,5 FNU). Turussa jäteveden purkupaikalla sameusarvo oli pinnassa pienempi kuin syvemmällä etenkin heinä- ja mutta myös elokuussa.

39 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 39 (81) 5,3 Merimasku 5,5 5,6 5,3 Luonnonmaa Rymättylä 5,6 5,4 5,4 Naantali 5,4 5,4 Raisio 3,2 5,3 4,5 5,2 Satava 4,6 4,9 5,2 5,1 5,0 4,5 Kakskerta 4,0 3,5 4,8 4,9 4,9 Kaarina Kuusisto 4,9 5,0 5,0 5,1 4,5 4,9 4,6 4,0 Suolaisuus ( ), pinta Kesäkuu ,4 4,3 3,5 4,7 4,8 4,9 Airismaa 5,7 5,4 5,1 Parainen 5,4 5,4 5,5 <3-3,9 4-4,9 5-5,4 5,5-5,9 > km 5,3 Merimasku 4,5 3,1 4,9 Luonnonmaa Rymättylä 2,4 2,9 3,6 Naantali 4,4 4,5 Raisio 32 7, Satava 14 9,8 6,8 6,8 9,1 12 Kakskerta Kaarina Kuusisto 11 6,9 6,9 6,0 12 9, Sameus (FNU), pinta Kesäkuu Airismaa 3,0 3,3 5,5 Parainen 4,5 4,7 13 <1,5 FNU 1,5-3 FNU 3,1-5 FNU 5,1-10 FNU >10 FNU km KUVA 11a. Suolaisuus ja sameus pinnassa (1 m) Turun merialueella kesäkuun alussa 2015.

40 40 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 5,3 Merimasku 5,5 5,5 5,3 Luonnonmaa Rymättylä 5,5 5,5 5,5 Naantali 5,5 5,5 Raisio 5,2 5,4 5,4 5,4 Satava 5,1 5,3 5,5 5,3 4,9 5,3 Kakskerta 4,9 3,1 4,7 4,6 4,8 Kaarina Kuusisto 4,9 5,1 5,1 5,3 5,3 5,3 5,1 4,9 Suolaisuus ( ), pinta Heinäkuu ,8 5,0 3,1 4,8 4,7 4,6 Airismaa 5,6 5,5 5,3 Parainen 5,3 5,3 5,5 <3-3,9 4-4,9 5-5,4 5,5-5,9 > km 8,2 Merimasku 4,2 3,9 9,2 Luonnonmaa Rymättylä 6,2 6,0 7,9 Naantali 6,4 6,0 Raisio Satava , Kakskerta Kaarina Kuusisto Sameus (FNU), pinta Heinäkuu Airismaa 3,9 5,2 9,7 Parainen 8,5 7,6 12 <1,5 FNU 1,5-3 FNU 3,1-5 FNU 5,1-10 FNU >10 FNU km KUVA 11b. Suolaisuus ja sameus pinnassa (1 m) Turun merialueella heinäkuun alussa 2015.

41 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 41 (81) 5,2 Merimasku 5,5 5,5 5,3 Luonnonmaa Rymättylä 5,6 5,2 5,3 Naantali 5,5 5,4 Raisio 2,9 5,3 4,3 5,2 Satava 4,6 4,9 5,4 5,2 5,2 4,9 Kakskerta 4,2 3,6 4,1 4,3 4,4 Kaarina Kuusisto 4,3 4,8 5,1 5,3 4,9 4,9 4,6 4,2 Suolaisuus ( ), pinta Elokuu ,4 4,7 3,6 4,3 4,1 4,3 Airismaa 5,6 5,5 5,4 Parainen 5,3 5,3 5,6 <3-3,9 4-4,9 5-5,4 5,5-5,9 > km 5,8 Merimasku 2,9 2,7 4,1 Luonnonmaa Rymättylä 1,9 3,3 4,0 Naantali 4,0 5,6 Raisio 30 6,1 13 8,2 Satava ,0 5,8 10 8,5 Kakskerta Kaarina Kuusisto 15 7,7 5,6 4,5 8, Sameus (FNU), pinta Elokuu Airismaa 1,6 2,7 4,2 Parainen 3,8 3,7 6,2 <1,5 FNU 1,5-3 FNU 3,1-5 FNU 5,1-10 FNU >10 FNU km KUVA 11c. Suolaisuus ja sameus pinnassa (1 m) Turun merialueella elokuun alussa 2015.

42 42 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Happiolosuhteet Happitilannetta kartoitettiin kesällä laajoilla tarkkailukerroilla (kuvat 12a c). Kesäkuun alussa pohjan lähellä ei todettu voimakasta hapenvajausta (happikyllästys<40 %), mutta Haarlansalmessa happitilanne oli selvästi heikentynyt. Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren syvänteiden pohjalla happikyllästys oli yli 60 %. Haarlansalmen pohjan läheistä kerrosta lukuun ottamatta happitilanne oli hyvä ja hapen määrä riitti lohensukuisten kalojen viihtymiseen (yli 7 mg/l). Pinnassa oli paikoin kasviplanktonin yhteyttämisen aiheuttamaa hapen selvää ylikyllästystä (happikyllästys>110 %) Heinäkuun alkuun tultaessa happi oli loppumassa pohjan läheisistä kerroksista Bläsnäsin ja Kirkkoherransaaren syvänteissä, ja happitilanne oli hyvin huono pohjasta noin 25 metrin syvyyteen saakka. Pohjan lähellä myös Haarlansalmessa happi oli käymässä hyvin vähiin. Hapenvajaus oli voimakasta (happikyllästys<40 %) syvänteissä lähellä pohjaa Pohjoissalmessa, Vapparilla Loskarnäsissä ja Lessorilla sekä Kuparivuorella ja Askaistenlahdella Papinluodossa. Näiden syvännealueiden lisäksi pohjan lähellä ei monissa muissakaan paikoissa ollut riittävästi happea lohensukuisten kalojen viihtymiseen (7 mg/l), ja Raisionlahdella ja Viheriäistenaukolla koko vesipatsaassa ja paikoin muualla alusvedessä happimäärä oli tätä alempi. Pinnassa ei ollut kasviplanktonin aiheuttamaa voimakasta hapen ylikyllästystä. Elokuun alussa happi oli täysin loppu (happikyllästys<2 %) tai loppumassa alusvedestä Bläsnäsin, Kirkkoherransaaren ja Kuparivuoren syvänteissä. Pohjan lähellä happi oli loppumassa Vapparin ja Papinluodon syvänteissä, ja lisäksi monin paikoin hapenvajaus oli voimakasta (happikyllästys <40 %). Alusvedessä happea oli esimerkiksi Airistolla vähemmän kuin tarvitaan lohensukuisten kalojen viihtymiseen (7 mg/l). Pinnassa kasviplanktonin yhteyttämisen aiheuttama ylikyllästys oli voimakasta (happikyllästys>110 %) vain Turussa jäteveden purkupaikalla sekä Papinsaaren ja Kalkkiniemen edustalla. Kesällä 2015 vesi lämpeni hitaasti viileän ja tuulisen sään johdosta, mutta syvänteissä vesi oli selvästi kerrostunutta kesäkuun alussa. Loppukesällä syvänteiden pohjalla veden happitilanne oli heinä- ja elokuun alun tutkimusten välissä heikentynyt, ja ennen syystäyskiertoa happi todennäköisesti loppui monin paikoin pohjan läheltä.

43 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 43 (81) 74 Merimasku Luonnonmaa Rymättylä Naantali Raisio Kaarina Kuusisto Satava Kakskerta Happikyllästys (%), pohjan lähellä Kesäkuu Airismaa Parainen km KUVA 12a. Happikyllästys pohjassa (pohja -1m) Turun merialueella kesäkuun alussa Merimasku 42 Luonnonmaa Naantali Raisio Rymättylä Kaarina Kuusisto Satava Kakskerta Happikyllästys (%), pohja Heinäkuu 2015 Airismaa Parainen km KUVA 12b. Happikyllästys pohjassa (pohja -1 m) Turun merialueella heinäkuun alussa 2015.

44 44 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 5 Merimasku Luonnonmaa Rymättylä Naantali Raisio Kaarina Kuusisto Satava Kakskerta Happikyllästys (%) pohjan lähellä Elokuu Airismaa Parainen 9 < km KUVA 12c. Happikyllästys pohjassa (pohja -1 m) Turun merialueella elokuun alussa Typpipitoisuudet Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä oli typpiyhdisteitä kesän laajojen tutkimusten aikaan kokonaistyppenä µg/l, ja pitoisuus oli selvästi suurin heinäkuun alussa. Pääosa typestä oli nitraatti- tai nitriittityppenä (52 85 %, µg/l), mutta ammoniumtypen osuus oli kaikilla kerroilla pieni (0,3 2,2 %, µg/l). Merialueella kokonaistypen pitoisuus oli kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä kesä-elokuussa laajoissa tutkimuksissa (kuvat 13 a c) yleisesti ottaen pienimmillään elokuun alussa, jolloin kokonaistyppipitoisuus oli µg/l. Tällöin myös korkeiden pitoisuuksien alue (>700 µg/l) oli suppein ja rajoittui Linnanaukolle. Kesäkuussa korkeiden pitoisuuksien alue oli Linnanaukolta Pohjoissalmen keskiosiin ja heinäkuussa Linnanaukolta Uittamolle. Ammoniumtypen pitoisuudet olivat kokoomanäytteessä kesän laajoissa tutkimuksissa pieniä ja Turussa purkupaikallakin enintään kohtalaisia, eikä likaantumiseen viittaavia pitoisuuksia (>100 µg) todettu (kuva 13 a c). Suppeissa tutkimuksissa Turussa jäteveden purkupaikalla pitoisuus oli korkea touko- ja heinäkuun puolivälissä (100 ja 300 µg/l). Myös nitriitti- ja nitraattitypen yhteismäärä oli selvästi korkein Turussa purkupaikalla, missä se oli laajoissa tutkimuksissa µg/l ja pienimmillään suppeassa tutkimuksessa kesäkuun puolivälissä 370 µg/l. Vertikaalinäytteissä syvyyssuunnassa erot kokonaistyppipitoisuuksissa olivat pääosin pieniä. Turussa jäteveden purkupaikalla pohjalla kokonaistyppimäärä oli kesäkuussa korkea mutta heinä- ja elokuussa selvästi pienempi kuin pinnassa. Haarlansalmessa syvänteen pohjalla typpipitoisuus oli kohonnut kesäkuun alussa, ja keski- ja loppukesällä Kirkkoherransaaren syvän-

45 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 45 (81) teen pohjalla kokonaistyppipitoisuus oli korkea, sillä veden hapettomuuden vuoksi myös sedimentti oli hapeton ja ravinteita vapautui sedimentistä Fosforipitoisuudet Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä oli kesän laajojen tutkimusten aikaan kokonaisfosforia µg/l. Fosfaattifosforia oli µg/l, ja sen osuus kokonaisfosforista oli %. Merialueella kokonaisfosforin pitoisuus oli kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä kesä-elokuun laajoissa tutkimuksissa µg/l paitsi matalassa Raisionlahden pohjukassa µg/l (kuvat 14a c). Kesän suppeissa tutkimuksissa kokonaisfosforimäärä oli µg/l, ja Turussa jäteveden purkupaikalla määrä oli samaa tasoa kuin Uittamolla. Vertikaalinäytteissä erot pinnan ja pohjan läheisissä kokonaisfosforipitoisuuksissa olivat pääosin pieniä tai kohtalaisia. Heinäkuun alussa Bläsnäsin ja Kallanpään syvänteissä sekä elokuun alussa myös Vapparilla Lessorin ja Loskarnäsin syvänteissä pohjan lähellä kokonaisfosforin määrä oli erittäin korkea (>100 µg/l), sillä heikon happitilanteen vuoksi sedimentti oli ilmeisesti hapeton ja fosforia vapautui sedimentistä Klorofyllipitoisuus Aurajoen Halisista virtaavan veden klorofyllipitoisuutta ei määritetty. Merialueella klorofyllipitoisuus oli kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä kesä-elokuun laajoissa tutkimuksissa 5,2 56 µg/l (kuvat 14a c), ja suppeissa tutkimuksissa vaihteluväli oli 3,9 22 µg/l. Kesäkuun alussa viileän alkukesän johdosta levien kevätkukinta ilmeisesti jatkui yhä, sillä intensiiviasemien perusteella klorofyllipitoisuus oli ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (v ) korkeampi Vapparin pohjoisosassa, Kuuvannokalla ja Airistolla, Pohjoissalmessa, Viheriäistenaukolla ja Kotkanaukolla Hygieeninen tila Hygieenistä tilaa kartoitettiin laajoissa tutkimuksissa kesä-, heinä ja elokuun alussa. Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärä oli < kpl/100 ml. Hygieeninen tila oli Suomen ympäristökeskuksen (2015) yleisen käyttökelpoisuusluokituksen perusteella kesä- ja heinäkuussa erinomainen tai hyvä ja elokuussa välttävä. Merialueella pinnassa fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärät olivat kpl/100 ml paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla heinäkuun alussa kpl/100 ml (kuvat 15a c). Kesän laajoilla tarkkailukerroilla merialueen hygieeninen tila oli pääosin erinomainen tai hyvä. -Kesäkuun alussa Kuuvannokan edustalla tila oli välttävä, mutta koska Pukinsalmessa tila koheni, Kuuvannokan tulos ei ollut jätevesien aiheuttama. Jätevedet heikensivät voimakkaasti hygieenistä tilaa vain heinäkuun alussa Turussa purkupaikalla, ja vain silloin tila oli huono. Kesä- ja elokuun alussa vaikutus näkyi enintään lievänä lähinnä Turussa Linnanaukolla. Paraisilla purkupaikalla tai Naantalinsalmessa jätevedet eivät heikentäneet hygieenistä tilaa.

46 46 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 450 Merimasku Luonnonmaa Rymättylä Naantali Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Kokonaistyppi (µg/l), koonta Kesäkuu Airismaa Parainen < µg/l > µg/l > µg/l > µg/l >1000 µg/l km 7 Merimasku < Naantali 4 Luonnonmaa 5 6 Rymättylä 4 Raisio <3 <3 <3 5 Satava Kakskerta <3 5 Kaarina Kuusisto Ammoniumtyppi (µg/l), koonta Kesäkuu <3 Airismaa 4 <3 9 Parainen < <3-10 µg/l >10-50 µg/l > µg/l > µg/l >700 µg/l km KUVA 13a. Kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet tuotantokerroksen kokoomanäytteissä Turun merialueella kesäkuun alussa 2015.

47 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 47 (81) 450 Merimasku Luonnonmaa Rymättylä Naantali Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Kokonaistyppi (µg/l), koonta Heinäkuu Airismaa Parainen < µg/l > µg/l > µg/l > µg/l >1000 µg/l km Merimasku 7 5 <3 <3 Luonnonmaa Rymättylä 6 19 <3 Naantali 9 5 Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Ammoniumtyppi (µg/l), koonta Heinäkuu Airismaa Parainen <3-10 µg/l >10-50 µg/l > µg/l > µg/l >700 µg/l km KUVA 13b. Kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet tuotantokerroksen kokoomanäytteissä Turun merialueella heinäkuun alussa 2015.

48 48 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 430 Merimasku Luonnonmaa Rymättylä Naantali Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Kok.typpi (µg/l), koonta Elokuu Airismaa Parainen < µg/l > µg/l > µg/l > µg/l >1000 µg/l km Merimasku Naantali <3 Luonnonmaa <3 7 Rymättylä 5 Raisio <3 <3 <3 <3 Satava <3 8 7 <3 4 <3 Kakskerta <3 <3 Kaarina Kuusisto 4 10 <3 <3 <3 8 <3 14 Ammoniumtyppi (µg/l), koonta Elokuu <3 Airismaa <3 5 5 Parainen <3 <3 <3 <3-10 µg/l >10-50 µg/l > µg/l > µg/l >700 µg/l km KUVA 13c. Kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet tuotantokerroksen kokoomanäytteissä Turun merialueella elokuun alussa 2015.

49 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 49 (81) 29 Merimasku Luonnonmaa Rymättylä Naantali Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Kokonaisfosfori (µg/l), koonta Kesäkuu Airismaa Parainen Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) km 6,3 Merimasku ,7 Luonnonmaa Rymättylä 11 7,0 11 Naantali Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Klorofylli (µg/l), koonta Kesäkuu Airismaa Parainen 9,3 7,9 5,2 Erinomainen (<2 µg/l) Hyvä (2-4 µg/l) Tyydyttävä (4-12 µg/l) Välttävä (12-30 µg/l) Huono (>30 µg/l) km KUVA 14a. Kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuus tuotantokerroksen koontanäytteessä Turun merialueella kesäkuun alussa Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus.

50 50 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 28 Merimasku Luonnonmaa Rymättylä Naantali Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Kokonaisfosfori (µg/l), koonta Heinäkuu Airismaa Parainen Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) km 7,7 Merimasku 7,2 6,5 6,5 Luonnonmaa Rymättylä 9,4 6,0 8,4 Naantali 10 9,2 Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Klorofylli (µg/l), koonta Heinäkuu Airismaa 8,4 7,2 11 Parainen 11 8,0 10 Erinomainen (<2 µg/l) Hyvä (2-4 µg/l) Tyydyttävä (4-12 µg/l) Välttävä (12-30 µg/l) Huono (>30 µg/l) km KUVA 14b. Kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuudet tuotantokerroksen koontanäytteissä Turun merialueella heinäkuun alussa Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuus.

51 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 51 (81) 27 Merimasku Luonnonmaa Rymättylä Naantali Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Kok.fosfori (µg/l), koonta Elokuu Airismaa Parainen Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) km 8,1 Merimasku 7,5 6,8 6,5 Luonnonmaa Rymättylä 7,3 8,4 6,1 Naantali 7,8 13 Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Klorofylli (µg/l), koonta Elokuu Airismaa 6,2 7,8 11 Parainen Erinomainen (<2 µg/l) Hyvä (2-4 µg/l) Tyydyttävä (4-12 µg/l) Välttävä (12-30 µg/l) Huono (>30 µg/l) km KUVA 14c. Kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuudet tuotantokerroksen koontanäytteessä Turun merialueella elokuun alussa Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus.

52 52 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Merimasku Naantali 0 Luonnonmaa 2 0 Rymättylä 2 Raisio <10 Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Hygieeninen tila pinnassa Kesäkuu Airismaa Parainen <2 <2 1 Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) km KUVA 15a. Hygieeninen tila (fek. kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella kesäkuun alussa Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus. Merimasku Naantali 2 Luonnonmaa 1 0 Rymättylä 3 Raisio <2 <2 4 4 Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Hygieeninen tila pinnassa Heinäkuu Airismaa Parainen Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) km KUVA 15b. Hygieeninen tila (fek. kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella heinäkuun alussa Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus.

53 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 53 (81) Merimasku Naantali 2 Luonnonmaa 1 0 Rymättylä 1 Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Hygieeninen tila pinnassa Elokuu Airismaa Parainen Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) km KUVA 15c. Hygieeninen tila (fek. kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella elokuun alussa Kuormituksen vaikutus Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä kesä-, heinä- ja elokuun alun laajojen tutkimusten aikaan kokonaistypen määrä oli huomattavasti korkeampi kuin kuormittamattomilla merialueilla. Jokivedessä ammoniumtypen määrä oli pieni kuten sisäsaaristossa. Fosforimäärät olivat kesä- ja heinäkuun alussa samalla tasolla kuin sisäsaariston voimakkaimmin savisameilla alueilla, mutta elokuun alussa jokiveden fosforipitoisuus oli näitä korkeampi. Joen virtaama oli laajojen tutkimusten aikaan alle 5 m 3 /s. Kesäkuun lopulla ja heinäkuussa virtaama nousi ajoittain, mutta elokuussa virtaama oli pääosin hyvin pieni (<1 m 3 /s). Aurajoen tietojen perusteella kesällä jokivesissä mereen tuli kuormitusta varsin vähän etenkin elokuussa. Turussa jäteveden purkupaikalla kesäkuun alussa kokonaistyppimäärä oli suurempi kuin sekä jokivedessä että Aurajokisuulla, ja tämän perusteella jätevedet nostivat kokonaistyppimäärää Pukin- ja Pohjoissalmessa; fosforipitoisuudessa jäteveden vaikutus erottui vain purkupaikalla. Jätevedet eivät juuri heikentäneet hygieenistä tilaa, sillä vaikutus näkyi enintään lievänä Turussa Linnanaukolla ja sisimpänä n salmissa. Heinäkuun alussa Turussa purkupaikalla ja myös Aurajoen vedessä kokonaistyppipitoisuus oli hyvin korkea, eikä Linnanaukon ulkopuolella voinut erottaa toisistaan jäte- ja jokiveden vaikutusta. Aurajoki toi hyvin vähän bakteerikuormitusta, ja sen perusteella jätevedet heikensivät hygieenistä tilaa voimakkaasti purkupaikalla ja lievästi lähisalmien sisäosissa. Elokuun alussa vaikutus tuntui pinnassa typen lisäksi myös kokonaisfosforimäärässä Turussa purkupaikalla ja paikoin Linnanaukolla, missä myös hygieeninen tila oli jonkin verran heikentynyt. Naantalinsalmessa tai Paraisten purkupaikalla ravinne- tai bakteerimäärässä ei näkynyt paikallisen jätevesikuormituksen vaikutusta kesäkauden laajoilla tutkimuskerroilla.

54 54 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 6.4. Alkusyksy (7.9. ja ) Alkusyksyllä syyskuussa merialueen tilaa tutkittiin vain suppeissa tutkimuksissa eli intensiiviasemilla (135, 175, 180, 210, 220, 225, 240, 260, 275, 285, 297 ja 300) ja jäteveden purkupaikoilla. Pinnasta (1 metri) määritettiin lämpötila ja sähkönjohtavuus, ja muut määritykset tehtiin kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä. Vuoden 2015 näytteenottotietojen mukaan syyskuun alussa pohjoisenpuoleinen tuuli oli kovaa ja haittasi Airistolla näkösyvyyden mittausta ja näytteenottoa. Syyskuun lopulla vesi oli ruskeaa Uittamon edustalla (havaintopaikka 180). Lämpötila oli pinnassa syyskuun alussa ºC ja syyskuun puolivälissä ºC, joten vesi jäähtyi hitaasti syyskuun alkupuolella. Suolaisuus oli pinnassa syyskuun tutkimuksissa 4,3 5,7, ja tilanne varsin samankaltainen molemmilla kerroilla. Suolaisuus oli alentunut voimakkaasti vain Uittamolla. Selvää alenemista (suolaisuus 5 5,4 ) oli Turussa jätevedenpurkupaikalla, Pitkässäsalmessa, Pohjoissalmessa sekä Raisionlahdessa ja Väskin edustalla. Kokonaistyppipitoisuus oli kasviplanktonin tuotantokerroksessa syyskuun alussa ja puolivälissä µg/l paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla µg/l. Mineraalitypen määrät olivat korkeita Turussa jätevesien purkupaikalla, ja siellä ammoniumtypen määrä oli hyvin korkea (>100 µg/l) syyskuun puolivälissä. Kuun alussa mineraalitypen määrät olivat muita paikkoja korkeampi myös Uittamolla, ja Naantalinsalmessa epäorgaanista typpeä oli hieman enemmän kuin Viheriäistenaukolla tai Väskinedustalla. Kuun puolivälissä epäorgaanisen typen määrät olivat korkeita myös Pitkässäsalmessa, Paraisten purkupaikalla ja Naantalinsalmessa. Kokonaisfosforipitoisuus oli kasviplanktonin tuotantokerroksessa syyskuun alussa noin µg/l. Pitoisuus oli selvästi korkein Hahdenniemessä, ja myös Pitkässäsalmessa pitoisuus oli korkeampi kuin Turussa jäteveden purkupaikalla. Syyskuun puolivälissä kokonaisfosforipitoisuus oli µg/l, ja selvästi korkein pitoisuus oli Uittamolla. Papinsaaressa pitoisuus oli samaa tasoa kuin Turussa jäteveden purkupaikalla. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat <2 57 µg/l eli pieniä tai kohtalaisia. Klorofyllipitoisuus oli syyskuun molemmilla kerroilla noin 7 20 µg/l. Syyskuun lopussa klorofyllimäärät olivat laajalti korkeita, sillä pienin pitoisuus oli Kotkanaukolla ja Rajakarilla klorofylliä oli noin 9 µg/l, mutta muualla pitoisuus oli yli 10 µg/l. Jätevesien vaikutus tuntui syyskuun kerroilla Turussa jätevedenpurkupaikalla alentuneena suolaisuutena ja korkeina typpiyhdisteiden pitoisuuksina. Samoin Naantalinsalmessa jätevedet saattoivat lievästi nostaa typpiyhdisteiden pitoisuuksia kuten myös syyskuun puolivälissä Paraisten purkupaikalla Loppusyksy ( ) Loppusyksyllä lokakuun alussa laajassa tutkimuksessa Paraisten Kirkkoselkä ja Haarlansalmi eivät kuuluneet ohjelmaan. Lokakuun alussa näytteenottotietojen mukaan oli Kuparivuoren ja Lapilan syvänteen pohjanläheisessä näytteessä (havaintopaikka 290 ja 308) keijuvaa kiintoainetta tai sameutta. Rikkivedyn haju tuntui Bläsnäsinlahden syvänteen pohjan näytteessä (havaintopaikka 140). Vesi-

55 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 55 (81) kasvillisuus on kesän mittaan lisääntynyt Raisionlahden pohjukassa (havaintopaikka 250), ja lokakuun alussa vesialue oli umpeutumassa täysin Meriveden lämpötila Lokakuun alkupuolella Aurajoen Halisissa jokiveden lämpötila oli noin 11 ºC. Merialueella laajassa tutkimuksessa veden pinnassa lämpötilat olivat noin ºC, ja vesi oli viileintä Pitkässäsalmessa ja Raisionlahden pohjukassa. Intensiiviasemien (135, 175, 180, 210, 220, 225, 240, 260, 275, 285, 297 ja 300) perusteella pinnassa veden lämpötila oli lähellä ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (vuodet ). Syystäyskierto oli sekoittanut vettä, mutta paikoin syvänteissä vesi oli edelleen kerrostunutta. Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren edustalla pinnan ja pohjan välillä lämpötilaero oli noin 6 7 ºC, ja harppauskerros oli metrin syvyydessä. Rajakarilla, Airismaalla ja Lapilan edustalla lämpötilaero oli noin 3 4 ºC, ja muissa syvänteissä ero oli lähes tasoittunut Suolaisuus ja sameus Lokakuun alun laajassa tutkimuksessa veden suolaisuus pinnassa oli 4,7 5,9 (kuva 16). Makean veden suolapitoisuutta alentava vaikutus tuntui voimakkaana (suolaisuus <5 ) vain Raisionlahden pohjukassa. Suolaisuus oli alentunut selvästi (suolaisuus 5 5,4 ) Linnanaukon tuntumassa, Aurajokisuulla ja Pitkässäsalmessa sekä Raisionlahden keskiosaan saakka. Muualla suolapitoisuus oli alentunut enintään lievästi. Intensiiviasemista Uittamolla ja Pansion edustalla suolaisuus oli selvästi korkeampi kuin ajankohdan pitkäaikainen keskiarvo (vuodet ); valumavesien vaikutus oli ilmeisesti alueen sisäosissa tavanomaista pienempi. Sameusarvoja määritettiin elokuun laajalla tarkkailukerralla, ja Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä sameus oli 32 FNU. Merialueella sameusarvot olivat pinnassa 3 15 FNU (kuva 16). Sameusarvot olivat voimakkaasti kohonneita (>10 FNU) Pitkässäsalmessa, Pukinsalmen keskiosiin saakka ja Pohjoissalmen sisäosassa sekä Raisionlahdessa keskiosaan saakka. Missään sameusarvot eivät olleet lähellä Suomen ympäristökeskuksen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (2015) erinomaista luokkaa (<1,5 FNU). Intensiiviasemilla Pitkässäsalmessa, Kuuvannokalla, Pansion edustalla, Hahdenniemessä (asemat 175, 180, 210, 240, 260) sameus oli selvästi pienempi kuin ajankohdan pitkäaikainen keskiarvo (vuodet ), joten myös sameuden perusteella valumavesien vaikutus oli ilmeisesti alueen sisäosissa tavanomaista pienempi Happiolosuhteet Matalilla alueilla happitilanne oli syyskierrosta johtuen hyvä myös pohjan läheisessä vesikerroksessa (kuva 17). Happi oli loppu Bläsnäsinlahden syvänteen pohjalla, ja Kirkkoherransaaren syvänteen pohjalla happitilanne oli hyvin heikko kuten molemmissa paikoissa koko alusvedessä. Alusvedessä ja pohjalla hapenvajaus oli yhä voimakasta (happikyllästys <40 %) Saaronniemen edustalla, Rajakarilla, Airismaalla ja Lapilassa edustalla. Pohjan lähellä myös Kotkanaukolla ja Ajonpäässä happikyllästys oli heikko. Ympäristöhallinnon Seilin Päiväluodon havaintopaikan (NV2361, liite 6) perusteella syystäyskierto tasoitti syvänteessä lämpötilaerot lokakuun kuluessa.

56 56 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Typpipitoisuus Lokakuun alussa Aurajoen Halisissa jokivedessä kokonaistypen määrä oli µg/l. Suuri osa typestä oli nitraatti- ja nitriittityppenä (700 µg/l, noin 47 %), mutta ammoniumtypen määrä (31 µg/l) oli varsin pieni. Merialueen laajassa tutkimuksessa kokonaistyppipitoisuudet pinnassa olivat µg/l (kuva 18). Turussa jäteveden purkupaikalla pitoisuus oli samaa luokkaa kuin Pitkässäsalmessa ja Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosassa. Vapparilla, Viheriäistenaukolla ja Askaistenlahdella typpeä oli noin µg/l sekä Airistolla ja Kotkanaukolla hieman alle 400 µg/l. Nitraattija nitriittitypen määrä oli korkea vain samalla alueella kuin kokonaistyppikin, mutta ammoniumtypen määrä oli varsin pieni myös Turussa jätevedenpurkupaikalla (kuva 18). Intensiiviasemilla Pitkässäsalmessa, Pansion edustalla ja Hahdenniemessä pinnassa veden kokonaistyppimäärä oli selvästi pienempi kuin ajankohdan pitkäaikainen keskiarvo (vuodet ). Myös Vapparin pohjoisosassa, Kuuvannokan edustalla, Viheriäistenaukolla, Kotkanaukolla ja Askaistenlahdella kokonaistyppeä oli keskimääräistä vähemmän. Vertikaalinäytteissä kokonaistypen määrät olivat suhteellisen korkeita vain Turun lähisalmissa alueilla, jossa vesi on hyvin matalaa. Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren syvänteissä pohjan lähellä ja ilmeisesti myös alusvedessä typpipitoisuus oli erittäin korkea, sillä ravinteita vapautui sedimentistä hapettomuuden vuoksi. Aurajoessa Halisissa veden kokonaistypen sekä nitriitti- ja nitraattitypen määrät olivat selvästi korkeampia kuin meressä pinnassa Turussa jätevedenpurkupaikalla tai Aurajoen suulla, mutta ammoniumtypen määrä oli varsin pieni sekä joki- että merivedessä Fosforipitoisuus Lokakuun alussa laajassa tutkimuksessa Aurajoessa Halisissa veden kokonaisfosforipitoisuus oli 150 µg/l ja fosfaattifosforin määrä 98 µg/l. Merialueella pinnassa kokonaisfosforia oli µg/l (kuva 19). Pitoisuus oli korkein Raisionlahden pohjukassa. Pitkässäsalmessa sekä Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosiin saakka pitoisuus oli noin µg/l, ja Turussa jäteveden purkupaikalla pitoisuus oli samaa luokkaa kuin Linnanaukolla. Askaistenlahdessa, Naantalin edustalla ja Vapparilla pitoisuus oli noin µg/l ja Airistolla noin µg/l. Osalla paikoista määritettiin fosfaattifosfori, ja pinnassa määrät olivat 7 22 µg/l. Intensiiviasemien perusteella pinnassa veden kokonaisfosforin määrä oli ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa (vuodet ) selvästi pienempi Uittamolla ja Pansiossa sekä Hahdeniemessä. Myös muilla intensiivipaikoilla fosforimäärä oli keskimääräistä pienempi. Vesipatsaan fosforipitoisuuksissa ei ollut syvyyssuunnassa juurikaan eroja paikoissa, joissa vesi ei ollut kerrostunut. Pohjan lähellä fosforipitoisuus oli erittäin voimakkaasti kohonnut (>>100 µg/l) heikon happitilanteen vuoksi Bläsnäsinlahden syvänteen alusvedessä. Myös Kirkoherransaaren edustalla ja Lapilassa pitoisuus oli voimakkaasti kohonnut (>100 µg/l) Klorofyllipitoisuus Klorofylli määritettiin vain kolmelta havaintopaikalta eli Kuuvannokalta, Rajakarilta ja Pohjoissalmesta Pansion edustalta (210, 220 ja 240), joista otettiin tätä varten tuotantokerroksen kokoomanäyte. Klorofyllipitoisuudet olivat 8,2 16 µg/l, joten määrät olivat edelleen korkeita.

57 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 57 (81) Hygieeninen tila Aurajoen Halisissa jokivedessä fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärä oli 10 kpl/100 ml. Merialueella pinnassa fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärä oli kpl/100 ml (kuva 20). Korkeimmat tulokset olivat Linnanaukon tuntumassa (noin 100 kpl/100 ml). Hygieeninen tila ei ollut missään huono. Välttävään tai tyydyttävään luokkaan kuului Pohjoissalmi keskiosiin asti, Pukinsalmen sisäosa sekä Pitkäsalmi. Muualla tilanne oli erinomainen tai hyvä Kuormituksen vaikutus Lokakuun alussa jokivesien tuoma kuormitus oli pieni. Turussa jäteveden purkupaikalla jätevesien vaikutus tuntui typpituloksissa tavallista lievemmin ja ilmeisesti kohtalaisen suppealla alueella. Aurajoen ja jäteveden vaikutusaluetta ei pystynyt erottamaan toisistaan typpitulosten perusteella, ja fosforitulokset olivat purkupaikalla pienempiä kuin Aurajokisuulla. Turussa purkupaikalla ja lähialueilla jätevedet todennäköisesti heikensivät hygieenistä tilaa jonkin verran. Paraisten jätevedenpurkupaikalla ei ravinnemäärissä tai hygieenisessä tilassa erottunut jätevesien vaikutusta. Naantalinsalmessa jätevedet nostivat mahdollisesti epäorgaanisen typen määrää enintään hyvin lievästi, ja hygieeninen tila heikkeni erinomaisesta hyväksi mahdollisesti jätevesien vuoksi.

58 58 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 5,5 Merimasku 5,8 5,8 5,5 Luonnonmaa Rymättylä 5,8 5,6 5,7 Naantali 5,8 5,7 Raisio 4,7 5,7 5,4 5,6 Satava 5,4 5,6 5,8 5,6 5,6 Kakskerta 5,5 5,6 5,2 5,3 5,2 Kaarina Kuusisto 5,2 5,5 5,7 5,8 5,6 5,6 5,4 5,5 Suolaisuus ( ), pinta Lokakuu ,4 5,5 5,6 5,4 5,2 5,3 Airismaa 5,9 5,9 5,8 Parainen 5,7 5,8 <3-3,9 4-4,9 5-5,4 5,5-5,9 > km 8,7 Merimasku 3,5 3,8 7,3 Luonnonmaa Rymättylä 3,7 8,2 6,7 Naantali 4,9 5,6 Raisio 11 6,2 11 8,4 Satava ,9 7,9 9,7 Kakskerta Kaarina Kuusisto 13 9,5 9,3 7,7 9, Sameus (FNU), pinta Lokakuu Airismaa 3,0 3,4 6,6 Parainen 7,3 5,6 <1,5 FNU 1,5-3 FNU 3,1-5 FNU 5,1-10 FNU >10 FNU km KUVA 16. Suolaisuus ja sameus pinnassa (1 m) Turun merialueella lokakuussa 2015.

59 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 59 (81) 89 Merimasku Luonnonmaa Rymättylä Naantali Raisio Kaarina 90 Kuusisto Satava Kakskerta Happikyllästys (%) pohjan lähellä Lokakuu Airismaa Parainen 84 < km KUVA 17. Happikyllästys pohjassa (pohja -1 m) Turun merialueella lokakuussa 2015.

60 60 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 430 Merimasku Luonnonmaa Rymättylä Naantali Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Kok.typpi (µg/l), pinta Lokakuu Airismaa Parainen < µg/l > µg/l > µg/l > µg/l >1000 µg/l km <3 Merimasku <3 <3 Luonnonmaa Rymättylä <3 <3 <3 Naantali Raisio 4 <3 4 Satava 10 <3 4 <3 <3 Kakskerta Kaarina Kuusisto <3 14 <3 <3 10 <3 Ammoniumtyppi (µg/l), pinta Lokakuu Airismaa <3 Parainen 18 <3-10 µg/l >10-50 µg/l > µg/l > µg/l >700 µg/l km KUVA 18. Kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet pinnassa (1 m) Turun merialueella lokakuussa 2015.

61 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 61 (81) 33 Merimasku Luonnonmaa Rymättylä Naantali Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Kok.fosfori (µg/l), pinta Lokakuu Airismaa Parainen Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) km KUVA 19. Kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) pinnassa (1 m) Turun merialueella lokakuussa Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus. Merimasku Naantali 8 Luonnonmaa 1 0 Rymättylä 3 Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Hygieeninen tila pinnassa Lokakuu Airismaa Parainen 4 2 Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) km KUVA 20. Hygieeninen tila (fek. kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella lokakuussa Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus.

62 62 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 6.6. Avovesi- ja kesäkauden keskiarvoja Pääosa Turun merialueen velvoitetarkkailututkimuksen näytteenotoista tehtiin toukolokakuussa ( ). Eri ajankohtina näytteitä otettiin havaintopaikoista ja syvyyksistä eri tavoin, joten kausittaisten keskiarvojen laskentatapa vaihteli. Intensiiviasemilla sekä Turussa ja Paraisilla jätevedenpurkupaikoilla kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteitä tutkittiin touko-syyskuussa yhdeksän kertaa (havaintopaikat 135, 175, 180, 210, 220, 225, 240, 260, 275, 285, 297 ja 300 sekä TKUPUR ja PARPUR). Näillä paikoilla kesäkauden ravinne- ja klorofyllikeskiarvot laskettiin kesä syyskuun kahdeksasta tuloksesta. Muilla paikoilla kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteitä tutkittiin kolmesti (kesä-, heinä- ja elokuun alku), joten kesäkauden keskiarvot laskettiin kolmen näytteenoton tuloksista. Keskiarvokuvissa on esitetty keskiarvot laskentatavasta riippumatta, ja intensiiviasemien ja muiden paikkojen välillä saattaa olla näytteiden lukumäärästä ja ajankohdasta johtuvia eroja. Hygieenistä tilaa tutkittiin pinnassa kesä-lokakuussa neljä kertaa, ja näistä neljästä tuloksesta laskettiin avovesikauden keskiarvo. Poikkeuksen tekivät Paraisten Kirkkoselkä ja Haarlansalmi, jotka eivät kuulu ohjelmaan loppusyksyllä, ja keskiarvon laskennassa käytettiin siten kolmea tulosta Näkösyvyys Avovesikaudella touko-lokakuussa ( ) näkösyvyyttä mitattiin intensiiviasemilla ja jäteveden purkupaikoilla kymmenen kertaa. Näissä paikoissa avovesikauden keskiarvo oli 0,5 1,9 metriä (kuva 21). Vesien yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa (liite 7, Suomen ympäristökeskus 2015) näkösyvyys jaetaan vain kolmeen luokkaan (erinomainen >2,5 m, hyvä 1 2,5 m ja tyydyttävä <1 m), mikä poikkeaa luokituksen useimmista muista suureista. Avovesikauden keskiarvon perusteella vuonna 2015 Turun Kaarinan salmialueet ja Raisionlahti kuuluivat luokkaan tyydyttävä ja tutkimusalueen muut osat luokkaan hyvä Typpiyhdisteet Kesäkauden kasviplanktonin tuotantokerroksen kokonaistyppituloksista lasketut keskiarvot olivat µg/l (kuva 22). Selvästi suurin keskiarvo oli Turussa jätevesien purkupaikalla, ja myös Linnanaukolla Kanavaniemestä länteen ja Pohjoissalmen sisäosassa keskiarvo oli erittäin korkea (>1 000 µg/l). Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle sekä Pukin- ja Pohjoissalmen keskiosiin ja Raisionlahden pohjukassa keskiarvo oli noin µg/l. Tutkimusalueen muissa osissa keskiarvo oli µg/l. Intensiivipaikoilla kokonaistyppimäärän kesäkauden keskiarvo oli suurempi kuin kesäkauden pitkäaikaiskeskiarvo (vuodet ) lukuun ottamatta Raisionlahden Hahdenniemeä, jossa typpikuormitus laski vuoden 2009 jälkeen jätevesikuormituksen päätyttyä. Nitraattinitriittitypen yhteismäärän keskiarvo oli Vapparin pohjoisosassa sekä Pitkässä- ja Pohjoisalmessa korkeampi kuin pitkäaikaiskeskiarvo. Ammoniumtypen keskiarvot olivat lähellä pitkäaikaiskeskiarvoja. Jätevesien vaikutus tuntui typpiyhdisteiden kesä-syyskuun keskiarvojen perusteella voimakkaana Turussa purkupaikalla ja Linnanaukolla. Myös Aurajoki toi Turussa kesä- ja heinäkuussa purkualueelle kuormitusta, mikä todennäköisesti nosti osaltaan keskiarvoa. Paraisilla jätevedenpurkupaikalla ei kauden keskiarvon perusteella erottunut jätevesien vaikutusta.

63 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 63 (81) Naantalinsalmessa jätevedet mahdollisesti nostivat lievästi purkupaikalla epäorgaanisen typpipitoisuuksia Fosfori Kesäkauden 2015 tuotantokerroksen kokonaisfosforituloksista lasketut keskiarvot olivat µg/l (kuva 23). Vain Raisionlahden pohjukassa keskiarvo oli hyvin korkea (>100 µg/l). Turussa jätevedenpurkupaikalla keskiarvo oli hieman korkeampi kuin lähialueilla mutta samaa luokkaa kuin Uittamolla tai Pohjoissalmen itäpäässä. Pohjois- ja Pitkässäsalmessa sekä Pukinsalmen keskiosiin asti sekä Raisionlahden keskiosassa keskiarvo oli noin µg/l. Vapparilla ja Askaistenlahdella keskiarvo oli noin µg/l ja Airistolla hieman alle 30 µg/l. Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (Suomen ympäristökeskus 2015) fosforirajaarvojen perusteella vesi oli huonoa Raisionlahden pohjukassa. Raisionlahti sekä Turun- Kaarinan lähisalmet olivat luokaltaan lähinnä välttäviä. Avoimemmat alueet olivat laadultaan tyydyttäviä, eikä hyvään tai erinomaiseen luokkaan kuuluvia alueita ollut. Rehevyystasoluokituksen mukaan kokoomanäytteen vesi oli fosforipitoisuuden keskiarvona rehevää (P µg/l), ja Raisionlahden pohjukka oli luokiteltavissa erittäin reheväksi (P>80 µg/l). Lievästi reheviä (P µg/l) alueita ei keskiarvon perusteella ollut. Intensiivipaikkojen perusteella kesäkauden fosforikeskiarvo oli ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (vuodet ) yleisesti hieman korkeampi. Jätevesien vaikutus ei näkynyt kokonaisfosforitulosten keskiarvon perusteella Turussa jäteveden purkupaikalla, ja salmialueilla vaikutus sekoittui jokiveden ja savisameuden vaikutukseen. Paraisilla ja Naantalinsalmessa jätevedenpurkupaikalla keskiarvo oli hieman pienempi kuin lähimmän intensiivipaikan keskiarvo. Fosfaattifosforin keskiarvot olivat selvästi muita intensiiviasemia korkeammat Raisionlahdessa Hahdenniemessä ja Pitkässäsalmessa Uittamolla (taulukko 12), jotka ovat matalia ja savisameita. Turussa jäteveden purkupaikalla keskiarvo oli näiden kanssa samalla tasolla Klorofylli Kesäkauden klorofyllipitoisuuksien keskiarvot olivat 7,0 31 µg/l (kuva 23). Suurin keskiarvo oli Pohjoissalmen sisäosassa. Keskiarvot olivat korkeita (>10 µg/l) Turun-Kaarinan salmialueilla, Vapparilla ja Raisionlahdesta Viheriäistenaukolle. Askaistenlahdella klorofyllin keskiarvo oli noin 7 µg/l ja Airistolla noin 9 10 µg/l. Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (Suomen ympäristökeskus 2015) klorofyllirajaarvojen perusteella Pohjoissalmen sisäosa kuului huonoon luokkaan (kuva 24). Raisionlahti, Viheriäistenaukko, Pitkänsalmi, Pohjois- ja Pukinsalmi sekä Vappari olivat keskiarvon perusteella luokaltaan välttäviä. Muu osa tutkimusalueesta oli klorofyllikeskiarvojen perusteella laadultaan tyydyttävää. Hyvään tai erinomaiseen luokkaan kuuluvia alueita ei ollut Rehevyystasoluokituksen perusteella tutkimusalue oli rehevä (5 25 µg/), ja Pohjoissalmen itäosassa keskiarvo oli erittäin rehevällä tasolla (klorofylli>25 µg/l). Intensiivipaikkojen perusteella kesäkauden klorofyllikeskiarvo oli pitkäaikaiskeskiarvoa (vuodet ) selvästi pienempi vain Raisionlahdessa ja lähellä keskiarvoa Uittamolla ja Naantalinsalmessa. Muissa paikoissa keskiarvo oli selvästi tavanomaista korkeampi.

64 64 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Turussa jätevedet saattoivat lisätä klorofyllimäärää purkupaikalla ja sen ympäristössä, mutta klorofyllikeskiarvo ei eronnut Turun-Kaarinan salmialueiden intensiiviasemien keskiarvosta. Paraisilla ja Naantalinsalmessa jätevesien purkualueella jätevesien vaikutusta ei ollut havaittavissa klorofyllikeskiarvojen perusteella Hygieeninen tila Avovesikauden tutkimusten (kesä-lokakuu) fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärien keskiarvot olivat kpl/100 ml (kuva 24). Keskiarvon perusteella hygieeninen tila ei ollut missään huono. Välttäviä olivat Turussa purkupaikka ja Linnanaukko. Tyydyttäviä olivat Pitkä-, Pohjois- ja Pukinsalmien sisäosat. Muualla hygieeninen tila oli keskiarvon perusteella hyvä tai erinomainen. Jätevesien vaikutus tuntui keskiarvon perusteella jonkin verran Turussa jätevesien purkupaikan tuntumassa. Paraisilla ja Naantalinsalmessa paikallinen kuormitus ei kesäkauden keskiarvon perusteella heikentänyt hygieenistä tilaa. Jätevesien lisäksi Aurajoki tuo hygieenistä kuormitusta merialueelle etenkin kevät- ja syystulvien aikaan sekä rankkasateiden yhteydessä. Tällöin myös jätevedenpuhdistamon tai viemäriverkon ohijuoksutukset ovat yleisimpiä, ja kuormituslähteiden erottaminen toisistaan hankalaa. Vuonna 2015 Aurajoen Halisten alapuolella hygieenistä tilaa seurattiin muutamia kertoja Turun merialueen ja Aurajoen tutkimusten yhteydessä (taulukko 13). Tulosten perusteella Halisten padon alapuolella jokiveden hygieeninen tila vaihteli hyvästä välttävään, ja eniten bakteereja todettiin touko- ja elokuun tarkkailukerralla. Vähäjoessa Maarian kirkkosillan kohdalla tehdyissä tutkimuksissa hygieeninen tila oli välttävä. 1,2 0,7 0,7 Merimasku Luonnonmaa 1,2 Naantali 0,6 Raisio 1,0 0,6 0,5 0,6 0,5 1,7 0,9 Kaarina 0,6 Rymättylä Satava Kuusisto Näkösyvyys (m) Kakskerta 0,9 Avovesikauden 2015 keskiarvo 1,6 Airismaa 1,9 Parainen 1,1 Erinomainen (>2,5 m) Hyvä (1-2,5 m) Tyydyttävä (<1 m) km KUVA 21. Näkösyvyyden avovesikauden (touko-lokakuu, n = 10) keskiarvo Turun merialueen intensiivipisteillä ja jäteveden purkupaikoilla v

65 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 65 (81) 440 Merimasku Luonnonmaa Rymättylä Naantali Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Kok.typpi (µg/l), koonta kesä-syyskuun ka Airismaa Parainen < µg/l > µg/l > µg/l > µg/l >1000 µg/l km Merimasku Naantali 13 Luonnonmaa 10 9 Rymättylä 9 Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Epäorg.typpi (µg/l), koonta kesä-syyskuun ka Airismaa Parainen <3-10 µg/l >10-50 µg/l > µg/l > µg/l >700 µg/l km KUVA 22. Kokonaistypen ja epäorgaanisen typen (NH 4 -N + NO 23 -N) pitoisuudet (µg/l) tuotantokerroksen koontanäytteissä Turun merialueella kesä-syyskuun 2015 keskiarvona.

66 66 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 28 Merimasku Luonnonmaa Rymättylä Naantali Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Kok.fosfori (µg/l), koonta kesä-syyskuun ka Airismaa Parainen Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) km 7,4 Merimasku 11 8,1 7,0 Luonnonmaa Rymättylä 8,7 7,1 8,5 Naantali Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Klorofylli (µg/l), koonta kesä-syyskuun ka Airismaa 8,7 9,3 13 Parainen ,7 Erinomainen (<2 µg/l) Hyvä (2-4 µg/l) Tyydyttävä (4-12 µg/l) Välttävä (12-30 µg/l) Huono (>30 µg/l) km KUVA 23. Kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuudet tuotantokerroksen koontanäytteissä Turun merialueella kesä-syyskuun keskiarvona Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuus.

67 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 67 (81) TAULUKKO 12. Tuotantokerroksen kokoomanäytteen fosfaattifosforipitoisuus Turun merialueen intensiiviasemilla ja jätevedenpurkupaikoilla touko-syyskuussa 2015 (µg/l). (<2 = alle määritysrajan 2 µg/l). Asema Keskiarvo <2 <2 <2 5 3 <2 < <2 <2 <2 4 <2 <2 <2 < <2 2 < < PARPUR TKUPUR Merimasku Naantali 3 Luonnonmaa 1 0 Rymättylä 2 Raisio Satava Kakskerta Kaarina Kuusisto Hygieeninen tila pinnassa avovesikauden ka Airismaa Parainen Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) km KUVA 24. Hygieeninen tila Turun merialueella avovesikauden (kesä-lokakuu) keskiarvona Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuus.

68 68 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) TAULUKKO 13. Enterokokkien määrä Aura- ja Vähäjoen alajuoksulla vuonna 2015 Halisten uuden sillan (AURA/58) ja Maarian kirkkosillan (AURA/V34) kohdalla; Turun merialueen tarkkailussa näytteet otettiin Halisten kalaportaasta tai kävelysillalta. (Tiedot: L-S vyt Oy). Pvm Enterokokit, kpl/100 ml AURA/58 AURA/V Pvm Fek. lk kolit, kpl/100 ml TURM/58K, kalaporras tai kävelysilta < Kasviplankton (laatinut Hanna Turkki) Kesällä Turun edustan merialueen kasviplanktonin lajistoa ja biomassaa tutkittiin kaksi kertaa kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä. Näytteet otettiin heinä- ja elokuussa kahdeltatoista ns. intensiivihavaintopaikalta. Menetelmät ovat tarkemmin kappaleessa 5.4. Näytteenottotietojen mukaan vuonna 2015 elokuun puolivälissä suppeassa tutkimuksessa lähes kaikkialla oli silmin havaittava sinileväesiintymä. Heinäkuun loppupuolella (21.7.) kasviplanktonin kokonaisbiomassat olivat noin mg/m 3 eli noin 0,6 3,9 mg/l (kuva 25, liite 8). Valtaryhminä olivat panssari- ja kultalevät lukuun ottamatta Viheriäistenaukkoa (havaintopaikka 275) ja Väskiä (300). Viheriäistenaukolla suurimman osuuden muodosti ryhmä muut ja niissä tunnistamattomat pienikokoiset flagellaatit. Väskin saaren edustalla suurimman osuuden muodostivat viherleviin luettavat pienikokoiset Pyramimonas spp. lajit sekä Dictyosphaerium subsolitarium. Panssarilevissä valtalajeina olivat murtovesialueella tyypillinen Heterocapsa rotundata ja kultalevissä pienikokoiset, siimalliset Chrysocromulina spp. lajit, jotka myös ovat Itämeren tyyppilajistoa. Biomassat olivat selvästi suurimmat (>3000 mg/m 3 ) Vapparin pohjoisosassa (135) ja Pansion öljysataman (240) kohdalla. Pienimmät biomassat (<1000 mg/m 3 ) olivat Kotkanaukolla (297), Väskinsaaren kohdalla (300) ja Naantalinsalmessa (285). Heinäkuussa sinilevien määrät olivat vielä hyvin pieniä ( mg/m 3 ) ja osuus kokonaisbiomassasta 1 13 %. Eniten niitä oli Vapparin pohjoisosassa. Sinilevissä valtaryhminä olivat pienikokoiset ja koloniaaliset lajit, mm. Snowella spp. ja Lemmermanniella spp., eikä suurikokoisia lajeja juuri tavattu. Ainoastaan Airismaalla esiintyi hyvin pieni määrä tikkumaista Aphanizomenon-sinilevää. Isokokoista ja esiintyessään lähes aina myrkyllistä Nodularia spumigenaa ei esiintynyt heinäkuun näytteissä. Elokuun puolivälin jälkeen (19.8.) kokonaisbiomassat olivat noin mg/m 3 eli noin 1,6 5,9 mg/l. Pääosin biomassat olivat selvästi kasvaneet heinäkuusta. Valtaryhminä olivat sinilevät ja piilevät lukuun ottamatta Naantalinsalmea, jossa valtaryhmänä olivat edelleen panssarilevät. Selvästi suurin (>5000 mg/m 3 ) biomassa oli Uittamon edustalla (180), jossa esiintyi runsaasti pienikokoisia kiekkomaisia Centrales piileviä, mitkä olivat valtalajeina myös muiden paikkojen piilevissä. Panssarilevissä valtalajina oli edelleen Heterocapsa rotundata.

69 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 69 (81) Sinilevien määrät ja osuudet olivat selvästi nousseet heinäkuusta. Sinileviä oli kaikilla havaintopaikoilla, niiden biomassa oli mg/m 3 ja osuus kasviplanktonin kokonaisbiomassasta %. Selvästi eniten (>1000 mg/m 3 ) niitä oli Kotkanaukolla (297). Sinilevissä valtalajina useimmilla paikoilla olivat edelleen Snowella spp. suvun levät, jotka eivät merialueella ole varsinaisia massakukinnan muodostajia. Muutamalla paikalla (135, 220, 225 ja 297) sinilevissä valtalajina oli Aphanizomenon sp., mikä on tikkumainen ja merialueella myrkyttömänä kantana esiintyvä laji. Isokokoista ja useimmiten myrkyllisenä kantana esiintyvää Nodularia spumigena sinilevää ei tavattu yhdelläkään havaintopaikoista. Pintavesien ekologisen tilan luokituksessa (Suomen ympäristökeskus 2012b) ei ole annettu kasviplanktonin loppukesän biomassaan perustuvia luokituskriteerejä kaikille vesimuodostumille. Tutkimusalue kuuluu lähes kokonaan lounaiseen sisäsaaristoon (Varsinais-Suomen ELY-keskus 2010), jossa näitä kriteereitä ei ole. Lounaiseen välisaaristoon kuuluu vain Airismaa (225), jossa kasviplanktonin kokonaisbiomassa oli heinäkuun näytteessä noin 1,1 mg/l ja elokuun näytteessä noin 1,6 mg/l. Kasviplanktonin määrän perusteella Airismaa olisi kuulunut sekä heinä- että elokuussa luokkaan välttävä (kokonaisbiomassa 0,84 2,1 mg/l).

70 70 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 6000 Kasviplanktonin biomassa (mg/m³) ja koostumus muu kasviplankton viherlevät piilevät kultalevät panssarilevät nielulevät sinilevät Kasviplanktonin biomassa (mg/m³) ja koostumus muu kasviplankton viherlevät piilevät kultalevät panssarilevät nielulevät sinilevät KUVA 25. Kasviplanktonin biomassa ja sen koostumus Turun merialueen intensiivihavaintopaikoilla heinä- ja elokuun näytteissä v Kultalevissä (Chrysophyta) on mukana tarttuma- ja kultalevät (Prymnesiophyceae ja Chrysophyceae), mutta piilevät (Diatomopyceae) on erotettu omaksi osakseen. Ryhmä muu kasviplankton käsittää tarkempaa määritystä vaille jääneet levät kuten flagellaatit ja monadit.

71 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 71 (81) 7. TIIVISTELMÄ TURUN MERIALUEEN VUODEN 2015 YHTEISTARKKAILUSTA SEKÄ ARVIO VEDEN LAADUSTA JA JÄTEVESIEN VAIKUTUKSESTA Turun edustan merialueen velvoitetarkkailuun vuonna 2015 osallistuivat ja sen kustannuksista vastasivat Turun seudun puhdistamo Oy, Paraisten kaupunki, Neste Oyj Naantalin jalostamo, Finnfeeds Finland Oy ja Turun Seudun Energiantuotanto Oy sekä Maskun kunta, jonka osalta tutkimus päättyi vuoteen 2015, sillä lakkautetun Lemun jätevedenpuhdistamon jälkitarkkailu päättyi. Lisäksi tarkkailuun osallistui ExxonMobil Finland Oy Ab. Tutkimuksessa noudatettiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymää tarkkailuohjelmaa ( , Nro 20 YLO, Dnro LOS-2006-Y ) ja siihen vuonna 2010 Turun seudun puhdistamo Oy:n purkupaikan lähialueilla tehtyä täydennystä. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kanssa sovittiin loppuvuonna 2014, että kuormittajissa ja lupatiedoissa jo tapahtuneet ja myöhemmin varmistuvat muutokset päivitetään vuonna 2012 tehtyyn ehdotukseen ennen sen hyväksymistä, ja päivitys aloitettiin syksyllä Vuonna 2015 Turun kaupunkiseudun yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien vaikutuksia merialueen tilaan ja käyttökelpoisuuteen seurattiin yhtenätoista ajankohtana. Tarkkailuohjelman ja sen täydennyksen mukaisia veden laadun havaintopaikkoja oli yhteensä 37. Aurajoen tuomaa hajakuormitusta seurattiin kahdessa paikassa: näytteitä otettiin Halisista merialueen laajojen tutkimusten yhteydessä ja Auranlaakson tietämiltä lähinnä tulva-aikoina ravinnevirtaaman laskentaa varten. Laaja vesinäytteenotto tehtiin maalis-, kesä-, heinä-, elo- ja lokakuun alussa, ja toukosyyskuussa tutkimus tehtiin myös suppeampana. Tutkimuksilla selvitettiin veden fysikaaliskemiallista ja mikrobiologista laatua. Kasviplanktonnäytteitä otettiin 12 intensiiviasemalta kahdesti kesän aikana. Sää- ja jääolot Talvi 2014/2015 alkoi Turun seudulla Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen mukaan hyvin lauhana, sillä joulukuu 2014 oli lauha ja sateinen. Myös tammi- ja helmikuu 2015 olivat keskimääräistä lauhempia. Kevätkuukaudet eli maalis-, huhti- ja toukokuu olivat keskimääräistä sateisempia; keskilämmöltään maalis- ja huhtikuu olivat lauhoja mutta toukokuu viileä. Kesäja heinäkuussa sää oli viileää ja epävakaista. Sademäärä oli kesäkuussa lähellä keskimääräistä, mutta heinäkuu oli sateinen ja sademäärä tavanomaista suurempi. Elokuun alkupuolella ilma lämpeni ja poutaantui, ja lämmin jakso kesti elokuun lopulle saakka. Elokuu oli ajankohdan keskiarvoa hieman lämpimämpi ja selvästi vähäsateisempi. Kesän eli kesä-elokuun keskilämpötila oli lounaissaaristossa keskimääräinen, kun muualla keskilämpötila oli hieman tavallista alempi. Syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli lauha. Joulukuussa sää jatkui poikkeuksellisen lauhana, ja mittaushistorian korkein lämpötila rikottiin kahdesti. Sademäärä oli lähellä keskimääräistä, mutta sateet tulivat vetenä, ja maa oli lumeton vielä joulukuun lopussa. Talvella 2014/2015 Turun merialueella meri alkoi jäätyä vasta tammikuun 2015 alkupuolen pakkasissa, mutta selkäalueilta lauhat säät ja kovat luoteistuulet särkivät jään. Suojaisemmilla paikoilla jääpeite säilyi lauhoista jaksoista huolimatta ja vahvistuikin tammikuun loppupuolen pakkasissa. Virtapaikoilla ei juuri ollut jäätä. Helmikuussa jääpeite ei laajentunut, ja selkäalueet pysyivät auki. Suojaisilla alueilla jää säilyi, mutta virtapaikoilla sula laajeni lauhassa säässä. Helmikuun puolivälissä jäällä liikkuminen alkoi olla suojaisillakin paikoilla epävarmaa, ja helmi-maaliskuun vaihteessa jääpeite pieneni ja heikkeni hyvin nopeasti. Ilmatieteen laitoksen

72 72 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) mukaan jäätalvi oli mittaushistorian toiseksi lauhin. Selkäalueilla esimerkiksi Airistolla Rajakarilla jääpäiviä ei ollut lainkaan. Kuormitus 2015 Yhdyskuntajätevesien osalta vuosi 2015 oli kuudes vuosi, jolloin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen laitos toimi seudullisessa laajuudessaan. Puhdistamoyhtiön toiminta laajeni Aurajokivarren kuntiin, kun siirtoviemäri Lieto Oripää valmistui vaiheittain. Muilta osin yhteistarkkailuun kuuluvissa laitoksissa ei jätevesien käsittelyssä tapahtunut suuria muutoksia vuonna Merialueelle purkupaikoille johdettujen puhdistettujen jätevesien välitön biologinen hapenkulutus oli BOD 7ATU :na mitattuna yhteensä noin 129 tonnia, fosforikuorma 6 tonnia ja typpikuorma 399 tonnia. Turun seudun puhdistamo Oy:n lupaehtojen mukaisesti verkosto- ja pumppaamo-ohitukset huomioon ottaen vesistökuormitus olisi ollut BOD 7ATU :na yhteensä 145 tonnia, mutta fosfori- ja typpikuormaan ohituksilla ei ollut tuntuvaa vaikutusta; osa ohituksista ei tullut Turun merialueelle. BOD- ja ravinnekuormitus oli pienempi kuin vuonna 2008 tai sitä ennen. Vuonna 2015 Aurajoen keskivirtaama oli suurempi kuin vuosina tai vuosien keskivirtaama. Suurin virtaama oli kuitenkin pienempi kuin vuosina Kuten yleensä kesäaikaan virtaama oli ajoittain hyvin pieni (<1 m 3 /s). Paimionjoesta ei enää vuonna 2015 johdettu vettä Aurajokeen, sillä lisävettä ei enää tarvittu Turun Seudun Vesi Oy:n varavesilaitokseksi muutettua Halisten puhdistamoa varten. Tammi-maaliskuussa virtaama oli talvikaudelle varsin suuri, ja vuoden typpivirtaamasta tuli 43 % ja fosforivirtaamasta noin kolmannes. Huhtikuussa ei ollut tavanomaista kevättulvaa, ja osuus vuosikuormituksesta oli vain muutama prosentti ja selvästi tavallista pienempi. Loka-joulukuussa tuli typpivirtaamasta noin kolmannes fosforivirtaamasta yli puolet. Vuonna 2015 Aurajoen koko valumaalueelta fosforivirtaama oli yhteensä noin 77 t/a ja typpivirtaama 837 t/a. Aurajoen ravinnevalumiin suhteuttaen Hirvi- ja Ruskonjoen tuoma kuormitus olisi ollut yhteensä noin 33 fosforia ja 366 tonnia typpeä Yhteensä koko merialueen valuma-alueelta jäte-, joki- ja valumavesissä tullut kuormitus oli arviolta 144 tonnia fosforia ja tonnia typpeä. Fosforikuormituksesta Aurajoen osuus oli noin puolet ja mereen johdettujen jätevesien osuus noin 4 %. Typpikuormituksen osalta Aurajoen osuus oli noin 44 % ja mereen johdettujen jätevesien osuus noin 21 %. Veden laatu lopputalvella 2015 Merialueella jääpeite oli hyvin suppea, sillä meri oli pääosin jäätön ja suojaisissa paikoissa jään vahvuus vaihteli paljon. Talvitutkimuksen näytteet haettiin poikkeuksellisesti veneellä jäättömästä avovedestä. Jään heikkouden vuoksi näyte jäi hakematta neljältä havaintopaikalta. Aurajoella Halisissa virtaama oli noin m 3 /s, sillä sateet nostivat virtaamaa. Talvinäytteenoton aikaan Aurajoessa Halisista virtaava vesi oli selvästi kuormittamatonta merivettä ravinnepitoisempaa ja sameampaa. Hygieeninen laatu oli välttävä. Joki- ja sulamisvesiä tuli virtaamatietojen perusteella merialueelle tammi-helmikuussa ja näytteenoton aikaan selvästi enemmän kuin pakkastalvina. Valumavesien vaikutukset meriveden suolaisuuteen sekä sameus- ja ravinnetuloksiin olivat voimakkaita.

73 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 73 (81) Merialueella pinnassa (1 metri) sähkönjohtavuudesta laskettuna veden suolaisuus oli 1,2 5,5 paitsi Aurajokisuulla, missä vesi oli lähes suolatonta. Sekä pinnassa että pohjan lähellä happitilanne oli erittäin hyvä, eikä Bläsnäsinlahden syvänteen pohjallakaan hapenvajaus ollut voimakasta. Kokonaistyppipitoisuudet olivat pinnassa µg/l paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla µg/l. Pitoisuudet olivat korkeita (>1 000 µg/l) Pohjoissalmessa sekä Pukinsalmesta Kuuvannokalle ja Pitkässäsalmen ohi Lemunaukolle samoin kuin Raisionlahdessa. Pienimmät kokonaistyppimäärät (noin µg/l) olivat Vapparilla ja Luonnonmaan länsipuolella. Pintakerroksen alapuolella syvyyssuunnassa kokonaistyppeä oli noin µg/l paitsi matalissa Turun lähisalmissa ja Raisionlahdessa, missä tuntui joki-, valuma- ja jätevesien vaikutus. Kotkanaukolla ei ollut syvyyssuuntaisia eroja, mutta muualla pinnassa typpimäärä oli ainakin hieman korkeampi kuin alempana vesipatsaassa. Kokonaisfosforia oli pinnassa µg/l. Suurimmat pitoisuudet olivat Aurajokisuulta Pohjois- ja Pukinsalmen keskiosiin sekä Pitkänsalmen ohella Lemunaukolla. Myös Raisionlahdessa Haahdeniemessä pitoisuus oli yli 100 µg/l. Useimmilla paikoilla pinnassa fosforipitoisuus oli korkeampi kuin alempana vesipatsaassa, ja salmialueiden ulkopuolella pohjan lähelläkin kokonaisfosforimäärä oli yleensä noin 40 µg/l. Bläsnäsin syvänteessä fosforipitoisuus oli pohjan lähellä 60 µg/l, eikä fosforitulos viitannut sedimentin hapettomuuteen. Lämpökestoisten kolimuotoisten bakteereiden pesäkkeitä oli pinnassa kpl/100 ml paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla >1 300 kpl/100 ml. Hygieeninen tila oli Suomen ympäristökeskuksen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen perusteella huono vain Turussa purkupaikalla. Tila oli välttävä Linnanaukon tuntumassa ja Pukinsalmen kautta Kuuvannokalle, Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle, Pohjoissalmen keskiosaan ja myös Raisionlahdessa. Tyydyttävään luokkaan kuului Viheriäistenaukko ja Naantalinsalmi sekä Haarlansalmi. Muilla paikoilla hygieeninen tila oli erinomainen tai hyvä. Veden laatu avovesikautena 2015 Veden lämpötila Toukokuun puolivälissä veden lämpötila oli pinnassa 7 10 ºC. Viileä ja tuulinen sää hidasti veden lämpenemistä, ja kesäkuun alussa lämpötila oli pinnassa ºC. Alueellisesti lämpötilaerot olivat varsin pieniä, ja myös syvyyssuunnassa selkäalueilla lämpötilaero oli pieni pinnasta ainakin 20 metrin syvyyteen asti. Syvänteissä vesi oli kerrostunut lämpötilaerojen vuoksi, ja viileintä vesi oli Kirkkoherransaaren syvänteessä, missä lämpötila oli pohjalla noin 4 ºC. Heinäkuun alussa lämpötila oli pinnassa ºC ja elokuun alussa ºC. Intensiiviasemien perusteella lämpötilat olivat ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvon (vuodet ) lähellä heinäkuun alussa mutta elokuun alussa noin 2 3 ºC keskiarvoa alempia. Elokuun puolivälissä suppean tutkimuksen havaintopaikoilla veden lämpötila oli pinnassa noin ºC, ja vesi oli lämmennyt noin 2 ºC elokuun alun jälkeen. Syyskuun alussa lämpötila oli pinnassa ºC ja syyskuun puolivälissä ºC, joten vesi jäähtyi hitaasti syyskuun alkupuolella. Lokakuun alussa pinnassa lämpötilat olivat noin ºC. Syystäyskierto oli sekoittanut vettä, mutta paikoin syvänteissä vesi oli edelleen kerrostunutta. Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren edustalla pinnan ja pohjan välillä lämpötilaero oli noin 6 7 ºC, ja harppauskerros oli metrin syvyydessä. Rajakarilla, Airismaalla ja Lapilan edustalla lämpötilaero oli noin 3 4 ºC, ja muissa syvänteissä ero oli lähes tasoittunut.

74 74 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) Suolaisuus Toukokuun puolivälissä suolaisuus oli 4,0 5,8, minkä perusteella valumavesiä tuli merialueelle varsin vähän. Kesäkauden tutkimuksissa pinnassa suolaisuus oli 2,9 5,7. Kesä elokuun laajoilla tutkimuskerroilla suolaisuus oli alentunut laajimmin elokuun alussa, jolloin suolaisuus oli voimakkaasti alentunut (suolaisuus<5 ) Pohjois- ja Pitkänsalmen keskiosiin ja Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle sekä Raisionlahdessa sisä- ja keskiosassa. Syyskuun tutkimuksissa suolaisuus oli 4,3 5,7, ja molemmilla kerroilla suolaisuus oli alentunut voimakkaasti vain Uittamolla. Lokakuun alun laajassa tutkimuksessa veden suolaisuus pinnassa oli 4,7 5,9, ja aleneminen oli voimakasta vain Raisionlahden pohjukassa. Intensiiviasemista Uittamolla ja Pansion edustalla suolaisuus oli selvästi korkeampi kuin ajankohdan pitkäaikainen keskiarvo (vuodet ); valumavesien vaikutus oli ilmeisesti alueen sisäosissa tavanomaista pienempi. Happitilanne Kesäkuun alussa pohjan lähellä ei todettu voimakasta hapenvajausta (happikyllästys<40 %). Vain Haarlansalmessa happitilanne oli selvästi heikentynyt, mutta muualla hapen määrä riitti lohensukuisten kalojen viihtymiseen (yli 7 mg/l). Heinäkuun alkuun tultaessa happi oli loppumassa pohjan läheisistä kerroksista Bläsnäsin ja Kirkkoherransaaren syvänteissä, ja happitilanne oli hyvin huono pohjasta noin 25 metrin syvyyteen saakka. Pohjan lähellä myös Haarlansalmessa happi oli käymässä hyvin vähiin. Hapenvajaus oli voimakasta syvänteissä lähellä pohjaa Pohjoissalmessa, Vapparilla Loskarnäsissä ja Lessorilla sekä Kuparivuorella ja Askaistenlahdella Papinluodossa. Näiden syvännealueiden lisäksi pohjan lähellä ei monissa muissakaan paikoissa ollut riittävästi happea lohensukuisten kalojen viihtymiseen. Elokuun alussa happi oli täysin loppu (happikyllästys<2 %) tai loppumassa alusvedestä Bläsnäsin, Kirkkoherransaaren ja Kuparivuoren syvänteissä. Pohjan lähellä happi oli loppumassa Vapparin ja Papinluodon syvänteissä, ja lisäksi monin paikoin hapenvajaus oli voimakasta. Alusvedessä happea oli esimerkiksi Airistolla vähemmän kuin tarvitaan lohensukuisten kalojen viihtymiseen. Lokakuun alussa happi oli loppu Bläsnäsinlahden syvänteen pohjalla, ja Kirkkoherransaaren syvänteen pohjalla happitilanne oli hyvin heikko kuten molemmissa paikoissa koko alusvedessä. Alusvedessä ja pohjalla hapenvajaus oli yhä voimakasta (happikyllästys <40 %) Saaronniemen edustalla, Rajakarilla, Airismaalla ja Lapilassa edustalla. Pohjan lähellä myös Kotkanaukolla ja Ajonpäässä happikyllästys oli heikko. Hygieeninen tila Hygieeninen tila oli avovesikauden laajoilla tarkkailukerroilla kesä lokakuussa pääosin erinomainen tai hyvä, ja tila oli huono vain heinäkuun alussa Turussa jäteveden purkupaikalla. Kesä- elo- ja lokakuun alussa jätevesien vaikutus näkyi enintään lievänä lähinnä Turussa Linnanaukolla. Paraisilla tai Naantalinsalmessa jätevedet eivät heikentäneet hygieenistä tilaa. Kokonaistyppi Kesäkauden kasviplanktonin tuotantokerroksen kokonaistyppituloksista lasketut kesäsyyskuun keskiarvot olivat µg/l. Selvästi suurin keskiarvo oli Turussa jätevesien purkupaikalla, ja myös Linnanaukolla Kanavaniemestä länteen ja Pohjoissalmen sisäosassa keskiarvo oli erittäin korkea (>1 000 µg/l). Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle sekä Pukin- ja Pohjoissalmen keskiosiin ja Raisionlahden pohjukassa keskiarvo oli noin µg/l. Tutkimusalueen muissa osissa keskiarvo oli µg/l. Lokakuun alussa pinnassa kokonaistyppeä oli µg/l. Turussa jäteveden purkupaikalla pitoisuus oli samaa luokkaa kuin

75 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 75 (81) Pitkässäsalmessa ja Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosassa. Vapparilla, Viheriäistenaukolla ja Askaistenlahdella typpeä oli noin µg/l sekä Airistolla ja Kotkanaukolla hieman alle 400 µg/l. Kokonaisfosfori Kokonaisfosforipitoisuudet olivat kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen kesäsyyskuun keskiarvona µg/l. Vain Raisionlahden pohjukassa keskiarvo oli hyvin korkea (>100 µg/l). Turussa jätevedenpurkupaikalla keskiarvo oli hieman korkeampi kuin lähialueilla mutta samaa luokkaa kuin Uittamolla tai Pohjoissalmen itäpäässä. Pohjois- ja Pitkässäsalmessa sekä Pukinsalmen keskiosiin asti sekä Raisionlahden keskiosassa keskiarvo oli noin µg/l. Vapparilla ja Askaistenlahdella keskiarvo oli noin µg/l ja Airistolla hieman alle 30 µg/l. Lokakuun alussa pinnassa kokonaisfosforia oli µg/l, ja pitoisuus oli korkein Raisionlahden pohjukassa. Klorofylli Klorofyllimäärä oli kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen kesä-syyskuun keskiarvona 7,0 31 µg/l. Suurin keskiarvo oli Pohjoissalmen sisäosassa. Keskiarvot olivat korkeita (>10 µg/l) Turun-Kaarinan salmialueilla, Vapparilla ja Raisionlahdesta Viheriäistenaukolle. Askaistenlahdella klorofyllin keskiarvo oli noin 7 µg/l ja Airistolla noin 9 10 µg/l. Lokakuun alussa klorofylli määritettiin vain kolmelta havaintopaikalta eli Kuuvannokalta, Rajakarilta ja Pohjoissalmesta Pansion edustalta. Klorofyllipitoisuudet olivat 8,2 16 µg/l, joten määrät olivat edelleen korkeita. Kasviplankton Kasviplanktonnäytteet otettiin 12 intensiiviasemalta heinä- ja elokuussa. Heinäkuussa kasviplanktonin kokonaisbiomassat olivat noin mg/m 3 ja elokuussa mg/m 3. Suurimmat biomassat olivat heinäkuussa Vapparin pohjoisosassa (135) ja Pansion öljysataman (240) kohdalla ja elokuussa Uittamon edustalla (180). Heinäkuussa valtaryhminä olivat panssari- ja kultalevät ja elokuussa sinilevät ja piilevät. Panssarilevissä valtalajeina olivat murtovesialueella tyypillinen Heterocapsa rotundata ja kultalevissä pienikokoiset, siimalliset Chrysocromulina spp. lajit, jotka myös ovat Itämeren tyyppilajistoa. Piilevissä vallitsivat pienet kiekkomaiset Centrales-levät. Heinäkuussa sinilevien määrät olivat vielä hyvin pieniä. Eniten niitä oli Vapparin pohjoisosassa. Sinilevissä valtaryhminä olivat pienikokoiset ja koloniaaliset lajit, mm. Snowella spp. ja Lemmermanniella spp., eikä suurikokoisia lajeja juuri tavattu. Elokuussa sinilevien määrät ja osuudet olivat selvästi nousseet heinäkuusta. Niiden biomassa oli mg/m 3 ja osuus kasviplanktonin kokonaisbiomassasta %. Selvästi eniten niitä oli Kotkanaukolla (297). Valtalajina useimmilla paikoilla olivat edelleen Snowella spp. suvun levät, jotka eivät merialueella ole varsinaisia massakukinnan muodostajia. Muutamalla paikalla (135, 220, 225 ja 297) valtalajina oli Aphanizomenon sp., mikä on tikkumainen ja merialueella myrkyttömänä kantana esiintyvä laji. Isokokoista ja useimmiten myrkyllisenä kantana esiintyvää Nodularia spumigena sinilevää ei tavattu yhdelläkään havaintopaikoista heinä- eikä elokuussa. Arvio jätevesien vaikutuksesta sekä merialueen tilasta vuonna 2015 Teollisuuslaitosten jätevedet ja lämpökuorma Vuonna 2015 talvitutkimuksen perusteella Naantalinsalmessa jätevesikuormitus saattoi pinnassa enintään lievästi nostaa veden ravinnepitoisuuksia tai heikentää veden hygieenistä laatua, mutta alueella tuntui sameuden perusteella myös valumavesien vaikutusta. Lämpökuor-

76 76 (81) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) man vaikutusta ei ollut selvästi havaittavissa, sillä lämpötilaero Luonnonmaan länsipuolen tuloksiin verrattuna oli varsin pieni. Avovesikaudella ei ravinnemäärissä erottunut jätevesien vaikutusta kuin mahdollisesti syyskuussa ja lokakuun alussa hyvin lievästi epäorgaanisen typen määrässä ja hygieenisessä tilassa. Turun seudun puhdistamo Oy:n kuormituksen vaikutukset Alkuvuonna 2015 Turun seudun puhdistamo Oy:n purkualueelle tuli Aurajoen virtaamatietojen perusteella joki- ja sulamisvesiä selvästi enemmän kuin pakkastalvina. Talvinäytteenoton aikaan Aurajoessa Halisista virtaava vesi oli selvästi kuormittamatonta merivettä ravinnepitoisempaa ja sameampaa, ja hygieeninen laatu oli välttävä. Valumavesien vaikutukset meriveden suolaisuuteen sekä sameus- ja ravinnetuloksiin olivat voimakkaita. Jääpeite ei estänyt veden liikkeitä, ja Turun Kaarinan salmialueilla jäte- ja jokivesi sekoittui ja laimeni meriveteen. Purkupaikalla pinnassa typpiyhdisteiden pitoisuudet olivat selvästi keskimääräistä korkeampia. Myös kokonaisfosforin määrä oli keskimääräistä korkeampi ja hygieeninen tila oli huono. Turun seudun puhdistamo Oy:n jätevesien vaikutukset laimenivat Linnanaukolla, jonka ulkopuolella ei selkeästi voinut erottaa toisistaan jätevesikuormituksen ja Aurajoen vaikutusta. Todennäköisesti jätevedet nostivat pinnassa etenkin typpiyhdisteiden pitoisuuksia ja heikensivät hygieenistä tilaa. Ammoniumtyppimäärän perusteella jätevesien vaikutus ulottui Pukinsalmen kautta Kuuvannokalle ja Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle sekä Pohjoissalmen keskiosaan. Kesä-elokuun laajoilla tarkkailukerroilla kokonaistyppipitoisuus Aurajoen vedessä oli samaa suuruusluokkaa kuin purkupaikalla, mutta kokonaisfosforipitoisuus oli Aurajoessa korkeampi. Aurajokisuulla sekä typpi- että fosforipitoisuus oli näitä pienempi. Kesäkuun alussa ilmeisesti jätevedet nostivat kokonaistyppimäärää Pukin- ja Pohjoissalmessa; fosforipitoisuudessa jäteveden vaikutus erottui vain purkupaikalla. Heinäkuun alussa Aurajoen vedessä kokonaistyppipitoisuus oli hyvin korkea, eikä Linnanaukon ulkopuolella voinut erottaa toisistaan jäte- ja jokiveden vaikutusta. Elokuun alussa vaikutus tuntui pinnassa typen lisäksi myös kokonaisfosforimäärässä purkupaikalla ja paikoin Linnanaukolla. Jätevedet eivät juuri heikentäneet hygieenistä tilaa. Vain heinäkuun alussa purkupaikalla hygieeninen tila oli huono, mutta lähisalmien sisäosissa vaikutus näkyi lievästi. Kesä- ja elokuun alussa vaikutus näkyi hygieenisessä tilassa enintään lievänä lähinnä Linnanaukolla. Lokakuun alussa jokivesien tuoma kuormitus oli pieni. Purkupaikalla jätevesien vaikutus tuntui typpituloksissa tavallista lievemmin ja ilmeisesti kohtalaisen suppealla alueella. Aurajoen ja jäteveden vaikutusaluetta ei pystynyt erottamaan toisistaan typpitulosten perusteella, ja fosforitulokset olivat purkupaikalla pienempiä kuin Aurajokisuulla. Purkupaikalla ja lähialueilla jätevedet todennäköisesti heikensivät hygieenistä tilaa jonkin verran. Yhdyskuntajätevedet Paraisilla Vuonna 2015 talvitutkimuksen perusteella Paraisten jätevedenpurkupaikalla jätevesien vaikutusta ei ollut erotettavissa pinnassa, vaikka valumavesien vaikutus oli selvästi pienempi kuin Vapparin pohjoisosassa. Pohjan lähellä happitilanne oli hyvä ja ravinnepitoisuudet olivat kuten Vapparin muissa paikoissa. Bläsnäsin edustan syvänteessä pohjan lähellä ei ollut vaaraa hapen loppumisesta eikä merkkejä ravinteiden vapautumisesta sedimentistä.

77 TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2015) 77 (81) Kesä-elokuun tarkkailuissa tai lokakuun alussa Paraisten jätevedenpurkupaikalla ei ravinnemäärissä tai hygieenisessä tilassa erottunut jätevesien vaikutusta. Syyskuun puolivälissä jätevedet saattoivat purkupaikalla lievästi nostaa typpimäärää. Merialueen tila Merialueen tilaa arvioitiin vuoden 2015 avovesikauden tuloksilla sekä veden laadun yleisen käyttökelpoisuusluokituksen että pintavesien ekologisen tilan kemiallisten raja-arvojen mukaan. Veden laadun yleisen käyttökelpoisuuden luokittamisessa käytettiin Turun merialueen vuoden 2015 avovesikauden tutkimusten eli touko-lokakuun klorofylli-, kokonaisfosfori-, näkösyvyys-, sameus- ja bakteerituloksia sekä alusveden happitilannetta, joihin sovellettiin Suomen ympäristökeskuksen (2015) raja-arvoja. Huonoksi luokiteltuja alueita ei ollut (kuva 26), ja välttäväksi luokiteltu alue oli varsin suppea. Suurin osa alueesta kuului tyydyttävään luokkaan ja vain avoimemmat alueet hyvään luokkaan. Jos luokitus olisi tehty vain rehevyyttä kuvaavien fosfori- ja klorofyllimäärien perusteella, Etelä-Airistokin olisi ollut vain tyydyttävää luokkaa ja välttävä alue olisi laajentunut. Merialueen tilaa arvioitiin Suomen ympäristökeskuksen (2012b) pintavesien ekologisen tilan luokituksen kemiallisten raja-arvojen (kokonaisfosfori ja -typpi sekä klorofylli) sekä kasviplanktonin biomassan ja näkösyvyyden avulla. Arviossa käytettiin intensiiviasemien kasviplanktonin tuotantokerroksen heinä-elokuun tuloksia (taulukko 14). Luokka oli Pohjoissalmessa ja Pitkässäsalmessa sekä Vapparin pohjoisosassa huono ja muualla välttävä tai osin tyydyttävä. Turussa 8. syyskuuta 2016 Reetta Räisänen biologi